lauantai 31. elokuuta 2019

Jääski / Punamäen hautausmaan muistomerkki

Jep, kaikenlaisiin tilanteisiin olen tämän bloggaamisen takia joutunutkin. Tämä on niistä yksi hankalammista kuvattavista ja niinpä sainkin tähän Kiurun Samilta kuvan, niin eipä tarvitse itse lähteä enää paikan päälle. Tämä paikka onkin ollut yksi haasteellisimmista, vaikka se onkin aivan lähellä rajaa ja olen ajanut sen ohitse kymmeniä kertoja. No, on sitä kuitenkin yritetty!

Ensimmäisellä kerralla kun olimme Williladyn kanssa menossa tätä kuvaamaan, alkoi sataa aivan kaatamalla ja päätimme tulla toisella kertaa. Seuraavan kerran kun yritimme 2016 tai olisiko ollut 2017, niin paikalle oli ilmestynyt vartiokoppi, missä majaili kaksi innokasta sotilasta rynnäkkökiväärit kourassa. Eihän siinä auttanut kuin sönköttää jotain osaamiani venäjänkielen sanoja, kuten finnski monument ja gladbische, mutta eihän siinä mikään auttanut. Piti lähteä pois, kun kerran oikein torrakon avulla komennettiin.
Jääsken Punamäen hautausmaan muistomerkki (Kuva Sami Kiuru)

Niinpä sitten täällä jäi aina käymättä, kunnes tänä kesänä taas aktivoiduin tämän kohteen suhteen. Tarkoitus oli kuvata tämä, mutta molemmilla kerroilla tälle sivutielle oli mahdoton päästä koska edessä oli aivan hemmetisti kaikenlaisia asfaltointikoneita. Onneksi säkällä selvisi, että saisin Kiurun Samilta kuvia, joista yksi olisi täältä Punamäeltä. 

Käsittääkseni Jääsken seurakunnalla oli kirkosta katsoen toisella puolella Vuoksea kaksi hautausmaata, joiden jäljellä olleet hautakivet siirrettiin tänne Punamäen vanhalle hautausmaalle ja samalla pystytettiin muistomerkki. Sen paljastusvuotta en valitettavasti tiedä.

PS. Sami, aion varmasti käydä täällä vielä itsekin paikanpäällä!

perjantai 30. elokuuta 2019

Rautu / Vakkilan tsasouna*

Kävimme Williladyn kanssa Raudussa roadtripillä joskus kesäkuun alussa ja tarkoituksemme oli myös kuvata tämänpäiväinen kohteemme Vakkilan tsasounan muistomerkki, mutta valitettavasti emme sitä yrityksistämme huolimatta löytäneet, joten aikatauluseikkojen takia käännyin lukijoiden puoleen ja melko nopeasti sainkin Ilkka Pietiläiseltä kuvan Vakkilan tsasounan muistorististä. Kiitos tuhannesti, kun minun ei tarvinut ajaa paikalle uudelleen.

Vakkilan tsasouna kuului Palkealan ortodoksisen seurakunnan alaisuuteen ja se oli pyhitetty Pyhälle Eliaalle. Tämä hirsinen kirkkorakennus valmistui vuonna 1901 Pyhän Synodin varoilla. Kooltaan se oli noin 45 neliöinen ja siihen kuului vielä kymmenen neliön kokoinen eteinen. Tsasouna oli ahkerassa käytössä ja sinne siirrettiin 1920-luvulla lakkautetusta Petäjärven tsasounasta irtaimistoa. 
Vakkilan tsasounan muistoristi (Kuva Ilkka Pietiäinen)

Jossain vaiheessa 1930-luvulla se oli vailla käyttöä ja sitä käytettiin heinävarastona. Talvisotaa ennen 1939 kirkko kunnostettiin, mutta se vaurioitui sodassa ja venäläiset purkivat huonokuntoisen hirsikirkon pois. Tähän kai tarinan olisi pitänyt jäädäkin, mutta Vakkilan tsasouna elää edelleen! Rautulaiset pystyttivät paikalle 1990-luvulla muistoristin ja nyt tänä keväänä kaksi lappeenrantalaista miestä Toivo Valkonen ja Jaakko Toitturi rakensivat kirkosta pienoismallin, joka oli kesällä esillä Mikkelissä. Hienoa perinnetyötä! Arvostan.

Päivitys 16.9.2019
Sain aikoinaan valokuvan Toivo Valkoselta, joka on tehnyt aivan fantastisen upea pienoismallin Vakkilan tsasounasta ystävänsä kanssa.
Tältä Vakkilan tsasouna näytti aikoinaan (Kuva Toivo Valkonen)

torstai 29. elokuuta 2019

Viipuri / Juho ja Maria Lallukan muistomerkki

Jees, taas oltiin Poutiaisen Matin kanssa reissussa. Käkisalmen lisäksi, missä muuten kävimme linnassakin vierailulla, lupasin kesäaikana käyttää Matin Viipurissakin ja esittää jotain ammattiopasta. Niinpä vierailimme Viipurin linnassa, Sotamuseossa ja Vimoksen rautakaupassa, Karuselliä unohtamatta. Olihan tuo minulle vähän tylsä päivä, koska ihmeemmin uutta ei kohdalleni osunut, mutta jotain sentään....Vierailimme näet ihan ensimmäiseksi hoitamassa yhden kuvauskohteen alta pois. Enhän minä kaiketi enää mihinkään lähde ilman jotain blogiin liittyvää kuvaamista!
Juho ja Maria lallukan muistomerkki

Niinpä sitten mennään samalla kaavalla kuin eilen, josta ollaan siirrytty ajallisesti pari viikkoa eteenpäin. Heinäkuun helteillä menimme Viipuriin ja ensimmäinen paikkamme oli Viipurin Ristimäen Rauhalan hautausmaa, minne kesäkuun alkupäivinä paljastettiin Juho ja Maria Lallukan muistomerkki. Tämä on sinänsä koominen tilanne, koska heidän alkuperäinen hautamuistomerkkinsä siirrettiin Viipurin Ristimäen hautausmaalta turvaan kotikaupunkiini Lappeenrantaan 1980-luvulla ja nyt he saivat uuden muistomerkin Viipuriin. Jutun tästä alkuperäisestä muistomerkistä voit käydä lukemassa täältä.

Tämän uuden Lallukoiden muistomerkin toteuttivat yhteistyössä teollisuuden ja liikkeenharjoittajien seura Pamaus sekä Pro Sorvalin hautausmaa-yhdistys. Kyseinen muistomerkki on keveämpi versio alkuperäisestä, nykyisin siis Lappeenrannassa sijaitsevasta, hautamuistomerkistä. Tämän muistomerkin suunnitteli arkkitehti Per - Mauritz Ålander.

Patsashanketta varten perustettiin työryhmä, jonka jäseninä toimivat Pamaus-seuran kunniapuheenjohtaja Kalevi Luukkainen ja hallituksen jäsen Tomi Härmä sekä Pro Sorvali yhdistyksestä puheenjohtaja Pertti Joenpolvi ja sihteeri Galina Pronin. He vastasivat hankkeen etenemisestä ja yhteyksistä Viipurin kaupunkiin, mitkä toimivat yhteistyön hengessä mallikkaasti. 

Muistomerkkihankkeen kohdehenkilöistä Juho Lallukka toimi mesenaattina Viipurin kirjaston rakentamiselle kuten monelle muullekin kulttuurihankkeelle Viipurissa. Niinpä oli loogista, että paikallisen kulttuuriyhteisön Memorial Park Sorvalin puheenjohtaja Alla Matvienko käytti muistomerkin ympäristön siivoustalkoissa apunaan Viipurin kirjaston henkilökuntaa. Onhan kirjasto viipurilaisten ylpeys ja siksi myös Lallukoiden nimeä pidetään yllä kaupungissa. 

Muistomerkin paljastuspuheen venäläisen osuuden piti Viipurin aluehallinnon sisä- ja ulkopolitiikkakomitean puheenjohtaja Vladimir Vasiljev, korostaen kaikkea yhteistyötä yhdistysten ja Viipurin kaupungin välillä. Saapa nähdä, mitä jatkossa seuraa? Olisiko vuorossa viime syksynä löytyneen Jaakko Juteinin haudan korjaaminen....

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Käkisalmi / Sankarivainajien uusi muistomerkki

Viimeisenä kohteena minulla ja kollegallani Poutiaisen Matilla oli Käkisalmen sankarivainajille 4.6.2019 paljastettu muistomerkki, vaikka aivan vieressä on jo vuosia ollut samoille sankarivainajille pystytetty muistomerkki. Ilmeisesti se ei enää riittänyt, vaan Käkisalmen luterilaisen kirkon pihamaalle 15 metrin päähän edellisestä paljastettiin siis uusi muistomerkki. Eipä siinä mitään, tulihan syy vierailla Käkisalmessa ja esitellä kaupunkia Matille. Saatiinpa siinä sivussa oiva syy syödä reissun toiset vai oliko jo peräti kolmannet shavermat. Matistakin taisi tulla niiden suuri ystävä?
Käkisalmen uusi sankarivainajien muistomerkki

Käkisalmen kaupungin puistotyöntekijät maisemoivat muistomerkin ympäristön

Tämä muistomerkkihanke sai alkunsa Käkisalmen pitäjässä syntyneen Pro Kexholm-yhdistyksen Kaarlo Telasuon aloitteesta. Hanke eteni melokoisen nopeasti ja rahoitus järjestyi opetus-ja kulttuuriministeriöltä sekä lukuisilta yksityisiltä lahjoittajilta. Venäläinen osapuolikin oli alusta alkaen suopea tälle hankkeelle aina Käkisalmen kaupunginjohtajaa Aleksander Soklakovia myöten. Muistomerkin punainen graniitti on Kirvusta Yläkruunun louhokselta ja sen työstämisestä vastasi kaarlahtelainen kiviveistämö. Muistomerkin alkuperäinen malli tuli Kaarlo Telasuolta, joka myös vastasi muistomerkkiin kaiverrettujen nimien tietojen olevan oikein. Se vaati lukemattomia tunteja arkistossa.
Muistomerkin kapeat sivut ovat täynnä sankarivainajien nimiä



Muistomerkki soveltuu hienosti omalle paikalleen

Käytännössä kiven kaiverrusten suunnittelusta ja työn valvonnasta vastasi teollinen suunnittelija Otso Lindfors, jonka juuret ovat myös äidin puolelta Käkisalmessa. Onpa jopa kaksi kiveen kaiverrettua nimeä hänen sukulaisiaan....  
Venäjänkielinen osuus pienellä jalustassa. Näköjään olen liikkunut Crocsit jalassa....

tiistai 27. elokuuta 2019

Pyhäjärvi Vpl. / Sankarihautausmaa

Assistentti Poutiaisen kanssa katselimme tovin, että mistähän täältä Pyhäjärveltä löytyisi sankarihautausmaa muistomerkkeineen. Pitkään asiaa ei tarvinut pohtia, kun hoksasimme parin sadan metrin päässä valkoiseksi maalatun aidan. Ei muuta kuin sitä kohti ja sieltähän se sankarihautausmaa tai muistomerkin tekstin mukaan sotilashautausmaa löytyikin. Löysin SA-kuvista vanhoja valokuvia, joissa haudattiin saksalaisia sotilaita Pyhäjärvelle, joten olisiko tämä selitys muistomerkin tekstille?
Pyhäjärven sankarihautausmaa on iso

Alueen takaosassa on punagraniittinen muistomerkki

Kaikesta huolimatta Pyhäjärven sankarihautausmaa on melkoisen iso, mikä kertoo pyhäjärveläisten antamasta suuresta uhrista viime sotien aikana. Itse asiassa muistomerkin takaosassa on pitkä nimilista kahdessa sarakkeessa, mikä paljastaa totuuden. Menehtyneitä on paljon.

Sankareita muistetaan

Nimilista on melko pitkä


Muuten Pyhäjärven sankarihautausmaan muistomerkki on melkoisen pieni punagraniittinen muistokivi, joka on asetettu pienen kummun päälle. Sen on suunnitellut ja tehnyt Matti Ahvonen ja se on pystytetty paikalleen vuonna 1994.
Jalustakiven mukaan kyseessä on sotilashautausmaa

Tekijäkin on saanut oman laattansa

maanantai 26. elokuuta 2019

Pyhäjärvi Vpl. / 1918 Sankaripatsas

Pyhäjärven kirkon välittömässä läheisyydestä löytyi seuraava kohteemme. Kyseessä on vuoden 1918 sisällissodan sankaripatsas, jonka alapuolelle on tietojen mukaan haudattu 17 henkilöä, joista yksi ei olisi pyhäjärveläinen. Vainajat haudattiin paikalle helmi- ja toukokuun välisenä aikana 1918. 
1918 Sankaripatsas on aivan kirkon aidan vieressä

Melko nopeasti sodan päättymisen jälkeen, heräsi Pyhäjärvellä kuten muuallakin Suomessa ajatus kunnioittaa vainajia muistomerkillä. Paikallinen Suojeluskunta otti asian hoitaakseen ja mielellään pikaisesti. Tarkoitus oli päästä pitämään juhlallisuuksia jo heinäkuussa 1919, mutta toimitusvaikeuksien takia juhlat toteutuivat vasta lokakuussa 1919.
Keskiosan nurkissa on pienet miespatsaat



Muistomerkki on ainutlaatuinen Suomessa ja sen tekemisestä vastasi hämeenlinnalainen V.Keinäsen Kiviveistämö. Patsaan suunnittelivat veistämön taiteilijat Urho Heinänen ja Wila Martin. Komeahan tuo on, mutta verratessani toukokuussa 2019 patsasta vanhaan valokuvaan, niin sitä on muokattu. Ilmeisesti se on venäläisten toimesta purettu joskus ja kasattu uudelleen tai sitten osia siitä on korvattu uusilla kivillä. Etenkin jalusta ja patsaan "hattu" ovat kokeneet muutoksia.







Patsaan keskiosassa on kiillotettua graniittia, mihin on kaiverrettu kaatuneiden nimiä, mutta osa niistä tuhoutunut suomalaisten sytyttämän kirkon tulipalossa 1940. Tekstiosat ovat vähän vaikeasti luettavia valokuvista, mutta paikan päällä ne olivat selkeitä. Arvatkaapa, oliko tällä reissulla mukana liitua?

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Pyhäjärvi Vpl. / Pyhäjärven kirkon ja hautausmaan muistomerkki

Koska Pyhäjärven muistomerkit ovat kaikki melkoisen lähekkäin, niin Matti päätti urheilumiehenä kävellä seuraavalle kohteelle, kun minä taas siirsin auton lähemmäksi. Näköetäisyyden päästä löytyi seuraava muistomerkki aivan tien vierestä ja lisäksi se erottui ympäristöstään, koska alue oli ympäröity komealla valkoiseksi maalatulla lauta-aidalla. Keskeltä aluetta löytyi pieni muistomerkki, mikä kertoi alueella sijainneen vuosina 1765 - 1940 Pyhäjärven kirkon ja hautausmaan. Hautausmaa alueella on yhä edelleen, mutta nykyisin tietenkin venäläisten käytössä. Toki, kyllä sieltä vielä muutamia suomalaisten kiviä löytyi...
Entisen kirkon kivijalalle on nostettu löytynyt hautakivi

Pyhäjärven kirkon paikka aidattuna

Kirkko oli aitausta isompi, mutta sen takana on nykyisin venäläisiä hautoja

Kirkkoa ei kuitenkaan enää ole tällä paikalla, joten lienee syytä kertoa hivenen Pyhäjärven kirkon historiasta. Pyhäjärvi oli yksi 14:sta karjalaisesta kihlakunnasta, mitkä ruotsalainen Eerikin kronikka mainitsee nimeltä heidän valloituksikseen. Tämä olisi tapahtunut jo 1200-luvulla. Ensimmäinen varma/varmempi asiakirjatieto löytyy kuitenkin vasta vuodelta 1393, jolloinmunkki Arsenij olisi purjehtinut Valamosta Kononsaareen, joka nykyisin tunnetaan paremmin Konevitsana. Arsenij hävitti paikalta pakanallisen uhripaikan ja perusti sinne luostarin.

Pyhäjärvi oli aluksi ortodoksialuetta, mutta 1600-luvun alussa sinne perustettiin jo luterilainen seurakuntakin. Alue sai oman kirkkoherrankin vuonna 1632, mutta vielä tässä vaiheessa he joutuivat käymään kirkossa Kiviniemessä. Ensimmäisen oman kirkon vihkimisvuotta ei tarkalleen tiedetä, mutta vanhin säilynyt kirkonkello on leimattu vuodelle 1634. Kaiketi tuohon aikaan on kirkkokin ollut jo pystyssä?
Pyhäjärven kirkon ja ympärillä olleen hautausmaan muistomerkki

Joku muukin oli käynyt paikalla

Kirkko oli kuitenkin pieni ja vaatimaton, joten edessä oli uuden kirkon rakentaminen. Piirustukset uuteen kirkkorakennukseen laati Lorenz Stoffer ja kirkko oli valmis käyttöön otettavaksi. Se tapahtui toisena adventtina 1765. Komea puukirkko sisälsi erillisen kellotapulin ja myöhemmin vielä 11-äänikertaiset urut ja lämmityslaitteetkin! Kirkko oli siis modernisoitu komea puukirkko. Vaan ajat olivat kovat ja julmat.
Hautausmaan portti on vielä paikallaan

Yksi harvoista säästyneistä hautakivistä

Talvisodasta kirkko selvisi ehjänä, mutta viimeisen evakkojunan lähtiessä Pyhäjärven asemalta kaksi päivää talvisodan päättymisen jälkeen, matkustajat näkivät junan ikkunasta kirkkonsa tulimerenä. Joku paikallisista ei halunnut jättää kirkkoa naapureille. Kirkko paloi maan tasalle 15.3.1940.  

lauantai 24. elokuuta 2019

Pyhäjärvi vpl. / Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Matka kollega Poutiaisen Matin kanssa jatkui Sakkolan hautausmaalta kohti Pyhäjärveä, mistä pitäisi löytyä neljä kuvattavaa kohdetta. Koska ilma oli enemmän kuin helteinen, niin ilmastointi täysille ja kohti uusia haasteita. Välimatkaa paikkojen välillä ei sen kummemmin ollut, joten nopeasti saavuimmekin perille kohteeseen Pyhäjärvi vpl. Kerrottakoon lukijoille, että tuo vpl. tarkoittaa Viipurin lääniä, millä paikkakunta erottui kanta-Suomessa sijaitsevasta samannimisestä paikasta.
Iso kenttä muistomerkin edessä. Onneksi ei syttynyt palamaan


Muistomerkin takana on vielä asuintaloja

Vaatimaton kyläpahanen jäi taaksemme ja saavuimme alueelle, missä kaikki kuvattavat kohteet sijaitsivat. Ensimmäisenä eteemme osui iso ruskeaa kuivaa heinää kasvava kenttä, minkä yhdellä laidalla oli iso luonnonkivistä muurattu muistomerkki ajoista, jolloin alueen asukkaat kuuluivat jonkun tsaarin suosikin maatilan kalustoon lähes maaorjiin verrattavassa tilanteessa. Ajat ovat siis olleet täälläkin kovia aikoinaan, tosin näytti että ovat vieläkin....
Metsäpirtin vastaavassa on lyhty katolla, mutta tässä ei....

Pyhäjärvi vpl. lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Pitihän se päästä itsekin kuvaan....

Kurvasin auton keskelle kenttää ja loikkasimme ulos kamera kourassa, jolloin paikalla olleet kaksi lasta äiteineen katsoivat paremmaksi poistua paikalta. Saimme siis ihailla Matin kanssa kahdelleen tätä massiivista kolossia, joita on täällä kannaksen alueella muutamia muitakin. Ne poikkeavat melkoisesti nykyisin vallalla olevasta tavasta toteuttaa muistomerkki. Mittasuhteet ovat massiiviset...
Muistomerkin tekstilaatta

Aarno Karimon reliefi


Muistomerkki on pystytetty menneiden sukupolvien muistolle vuonna 1936 ja siinä on Aarne Karimon samana vuonna valama reliefi, jonka alapuolella on tekstilaatta. Se tuskin on alkuperäinen, koska siinä on tekstiä myös venäjänkielellä. Olisi kiva tietää, että koska tuo on vaihdettu tuohon kolossiin?
Muistomerkin takana oleva ovi sallii päästä sisään viilentymään

Kollega muistomerkin sisällä

Yllätys, muistomerkki oli ontto sisältä....ja kuva tietty epäonnistui
Aina loistava SA-kuva palvelu pelasti tämänkin kohteen esittelyn. Jatkosodassa suomalaisten palattua takaisin Pyhäjärvelle, he kohtasivat tällaisen näyn. Kyltti ja reliefi on näemmä varastettu.
Pyhäjärvi syksyllä 1941 (Lähde SA-kuva)


perjantai 23. elokuuta 2019

Sakkola / Sakkolan hautausmaa

Matka Sakkolan kirkolta jatkui etiäpäin kohti Sakkolan hautausmaata. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä, että löytyisikö täältä muistomerkkiä vai ei! No eipä löytynyt, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista kuitenkin löytyi. Koska täällä ei ollut muuta kuin vanhat hautausmaanportit jäljellä, niin poikkeuksena toteutamme paikan esittelyn kuvakavalkadina. Olkaa hyvät, Sakkolan hautausmaa.
Sakkolan hautausmaan aidan tolppia


Vanha ruumishuone?

Hautausmaan alueella on juoksuhautoja. Liekö meikäläisten tai venäläisten tekemiä


Ainut löytämämme suomalainen hauta

Haudan risti


Lisää kuvateksti

Aidan kohdalla on karut haudat. Toinen ainakin pikkulapsi

Mitä lie tarkoittaa?

Ruumiskellarin kellari. Ikkuna on omituisessa paikassa...