Kouvola / Kouvolan lakritsin muraali

Viikon hiljaiselon jälkeen taas esittelyyn yksi kohde Kouvolasta. Tämä olisi takuulla jäänyt esittelemättä, ellei tämän ja Lappeenrannan välillä olisi yhteyttä. Sinänsä mistään merkittävästä kohteesta ei siis ole kysymys....

Muraali on rakennuksen päädyssä

Mitään merkittävää ei ole viimeisen viikon aikana kuulunut minullekaan, vaan kaikki on mennyt omalla painollaan. Töissä on käyty ja pari kertaa vesijuoksemassa kroppaan kertynyttä rasvaa pois, mutta muuten suuremmat aikaansaannokset loistavat poissaolollaan. Jos oikein hifistellen sanoisi, niin Maslowin tarvehierarkiassa ollaan liikuttu tasoilla 1 - 3 vähän päivästä riippuen! No, olihan eilisehtoona työkaverini isot juhlat, kun mies saatiin vaippaikäisistä miesten ikään. Takana on siis kuluttavat 50v-juhlat.

Sitten päivän kohteeseen, joka on tällä kertaa Kouvolan lakritsin tehdasrakennuksen seinään vuonna 2019 maalattu muraali - Laku-ukko. Teoksen tekijä on lappeenrantalainen Timo Outinen. Saikohan hän palkkansa tästä lakritsana vai ihanko iskivät riihikuivaa kouraan?

Kouvola / Lakiasuon raivaajien muistomerkki

Taas on viikko vierähtänyt ja tappelen tämän hemmetin Bloggerin kanssa. Osaa vaan olla tämä uudistus syvältä! No, ehkä Google lukee palautteeni ja palauttaa kaiken ennalleen...... tämä uusi normaali ei vaan ole juttuni millään tasolla. 

Muistomerkki on aivan tien laidassa

Muuten viikko meni normaalisti, mitä nyt maanantaina kävin kuuntelemassa Lappeenrannan kaupungin liikuntaneuvojalta madonluvut ja sain käskyn ryhtyä sekä syömään että liikkumaan. Kyllä, nyt kuulemma olisi loistava hetki tähän muutokseen. Pieniä muutoksia olenkin jo tehnyt, mutta sovimme kahden vuoden seurantajaksosta, joten läskillä on aikaa poistua kropastani hitaasti! Ei sentään, nyt muutos tapahtuu.

Onneksi kuitenkin torstai-ilta pelasti viikon, koska SaiPa aloitti kotipelit. Tietysti olin paikalla poikani kanssa tässä kauden ensimmäisessä harjoituspelissä. Toivottavasti niitä tulee vielä lisääkin ja etenkin, toivottavasti SM-liiga kausi saataisiin pelattua. Ihan sama vaikka pitäisi istua penkillä sadeasu päällä ja maski naamalla. Kunhan vaan pelattaisiin... 

Työpaikalla olen mielestäni ollut ahkera ja tehokas, joten lukuvuosi on alkanut hyvin. Hikikin on virrannut joka päivä työpaikalla, mutta niin se virtasi Kouvolan Lakiasuollakin reilut sata vuotta takaperin, kun lukuisat perheet raivasivat itselleen viljelysmaata suosta. On takuulla ollut rankempaa kuin minun viime vuosien duunit!

Nämä raivaajaperheet ovat kyllä muistomerkkinsä ansainneet

Muistomerkki näille urheille perheille löytyy Moisiontien ja Lakiasuontien risteyksestä, missä tämä paikallinen pienviljelijäyhdistyksen toteuttama muistomerkki paljastettiin 14.9.1986.

Kouvola / Elimäen kunnanhuone

 Taas on viikko vierähtänyt ja palasin tappelemaan tämän Bloggerin uuden version kanssa. Itse olen ollut tyytyväinen Googlen palveluihin jo pitkään, mutta tällä kertaa tuntuu että helppokäyttöisestä blogialustasta on tehty uudella päivityksellä surkea. Itse en ainakaan suostu Bloggeria käyttämään, jos päädyn joskus aloittamaan uutta blogia. En vaan viitsi käyttää aikaani turhaan rimpuiluun. Itselleni ainakin kuvien ja kuvatekstien liittäminen on vaan liian hankalaa. Entinen versio pelasi loistavasti, joten oliko sitä ihan pakko mennä virittelemään. Tämä blogini nyt pysyy täällä, koska enää en viitsi käydä Willimiehen jorinoita siirtelemään. Näillä mennään, mutta älkää jatkossa ihmetelkö jos kuvat ovat vinksin vonksin.... tunnisteista puhumattakaan.

Elimäen vanha kunnanhuone

Laatta löytyy portaiden vierestä

Muuta ihmeellistä tämä viikko nyt ei tuonut tullessaan kuin töiden alkamisen. Melkoisella ryminällähän tuo startti tapahtuikin ja vauhtia riitti ihan joka päivälle. Uusi valvontaluokkani vaikuttaa olevan täynnä innokkaita ja mukavia oppilaita, joiden kanssa nyt painitaan yhdessä seuraavat kolme vuotta. Tästä se lähtee ja tiedä vaikka joukossa olisi taas joku suurhenkilö, joka menestyy jossain muodossa. Itse kirjoittelen tätä lauantaiaamuna ja edessä onkin jännä päivä. Aiemmat oppilaani Lipsasen Simo ja Saara taistelevat tänään Kalevan kisoissa mitaleista! Simon kultaa tuskin mikään estää, mutta hänen siskonsa Saara on myös mukana naisten keihäänheiton finaalissa. Tuplakulta kuulostaisi hienolta.........Simo ja Saara, tsemppiä molemmille. Telkkari on auki!

Nyt kuitenkin asiaan. Kesän reissulla piipahdimme Elimäellä ja eteen putkahti hemmetin komia puutalo, jonka selnässä oli laatta kertomassa Elimäen historian juhlahetkestä! 

Elimäen vaatimattomuutta.....ei sanaakaan, että oltiin ensimmäisiä Suomessa

Menneisyydessä vuonna 1865 kunnanvaltuustojen perustaminen  tuli mahdolliseksi maalaiskunnissa. Ilmeisesti kovin suurta innostusta ei alkuun ollut, koska Elimäki kerkesi perustamaan oman kunnanvaltuustonsa ensimmäisenä Suomessa. Muutama vuosihan tuon miettimiseen kuitenkin meni, mutta 1868 Elimäen kunnanvaltuusto aloitti toimintansa. Sitä en tiedä, missä kunnanvaltuusto aluksi kokoontui, mutta jo vuonna 1879 Elimäelle rakennettiin komia kunnanhuone toimintaa varten. Samana vuonna myös toiminta siirtyi uuteen rakennukseen. Ensimmäiseen valtuustoon nimetyt 28 edustajaa kokoontuivat ja hoitivat Elimäen asioita. Ilmeisesti toiminta kasvoi ja vuonna 1930 otettiin käyttöön rakennuksen laajennusosa. Alkuperäisessä toiminnassa rakennus oli aina vuoteen 1968 saakka, jolloin toiminta siityi uuteen kunnantaloon. Nykyisin Elimäen valtuutetut edustavat pitäjäänsä Kouvolan kaupunginvaltuustossa.

Tiedossani ei ole, koska laatta on kiinnitetty entisen kunnanhuoneen seinään.

Kouvola / Kuninkaanmänty

Kesäloma on huomenna ohi ja paluu työpaikalle teini-ikäisille historiaa ja yhteiskuntaoppia opettamaan alkaa olla melkoisen varmaa.... Jonkun aikaa olen töiden alkamiseen valmistautunutkin, mutta aika vähällehän tuo on jäänyt. Enemmän puhetta ja aikomusta, kuin todellista työtä! Jotenkin vaan kaikki muut asiat ovat tuntuneet tärkeimmiltä. No, edessä on sitten kolmen päivän valmistautumisjakso opettajien kanssa ja torstaina sitten näen oman valvontaluokkani 22 oppilasta ensi kerran livenä. Tästä se taival alkaa! 

Viime vuoteen verrattuna edessä onkin siis erilainen vuosi, kun saan kunniatehtäväkseni luotsata uudet seiskaluokkalaiseni kolme vuoden mittaisen yläkoulumatkan läpi. Viime vuonna tätä vastuutehtävää ei ollut, joten mielenkiinnolla odotan jo odottelen oppilaita. Vauhtia ja hauskoja tilanteita on siis tiedossa, jos vanhan kokemukseen voi luottaa! Edellinen porukkanihan oli mitä mainioin ja tein heistä jopa oman blogikirjoituksenkin, jotta tärkeät asiat pysyisivät kaikkien mielissä. 

No, työt alkavat vasta huomenna, joten tämäkin blogi kaipaa vähän päivitystä ennen sitä. Nythän olen raapinut näitä kohteita kasaanvähänsieltä sun täältä, mutta joulukuuhun mennessä blogi palaa viimeistä? kertaa juurilleen Lappeenrantaan. Joitakin uusia kotikaupungin kohteita on tullut bongattua ja esittelen ne sitten ihan viimeisenä. Venäjältäkin on muutama kohde, joitten kuvat olen saanut paikallisilta asukkailta, koska itse en ole nyt rajan takana käynyt maaliskuun alun jälkeen. Silloinkin matkani pääkohde oli Viipuriin avattu KFC-ravintola, minkä herkullisia kana-aterioita odottelen vesi kielellä. Ehkä vielä joskus......

Ennen kuin Willimies palaa Lappeenrantaan, pitää esitellä Kouvolasta kuvaamiani kohteita. Osa niistä on ehkä vähän turhanpäiväisiä, kuten tämän päivän kohde, mutta onhan paikalla tapahtunut historiallista! Ruotsin kunkku Kustaa III on käynyt paikalla kahdesti syömässä eväsvoileipiä. Kyllä tuolla kriteerillä pääsee tämän blogin julkaisujen joukkoon!

Kesäkuun puolivälissä piipahdimme kuvausreissulla Kouvolan alueella ja yksi kohteistamme oli Anjalan Ummeljoella sijaitseva kuninkaanmänty tai paremminkin se, mitä siitä on jäljellä. Nykyisin tästä ikivanhasta puusta ei ole jäljellä kuin torso, koska kesäkuussa 2010 kaksi kovaa myrskyä katkoi puunoksat ja ruhjoi sen nykyiseen muotoonsa. Enää ei paikalla ole oksaa, johon paikalliset pahantekijät köytettiin piiskaamista varten. Ilmeisesti saman oksan tuomassa varjossa Kustaa III aterioi kesäkuussa 1788 ja elokuussa 1789. Ilmeisesti kunkulle maistoi leivät tämän puun juurella...

Aiemmin puu oli rauhoitettu, mutta nykyisin suojelupäätös on purettu. Ilmeisesti maanomistaja kuitenkin arvostaa puuta historiallisena reliikkinä ja haluaa pitää sen vierailukohteena. hieno juttu!

Samalla reissulla kuvasin myös Anjalan kirkkoa vastapäätä kaksi muutakin puuta pienine laattoineen. Eihän näitä koskaan ollut tarkoitus esitellä, mutta menköön nyt samaan syssyyn nekin. Molemmat ovat ns. Suomi 100 juhlakuusia, joita on kaikkialla Suomessa. Näistä nyt sen enempää asiaa löydy!

Pankkiirien juhlakuusi kaipaisi vettä

Upseerikerhokin on istuttanut omansa

Kouvola / Ilmari Salmisen muistomerkki

Kesäloma kääntyy loppusuoralle. Tätä hupia on jäljellä enää viikon päivät ja sitten olisi edessä paluu koulumaailmaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksen pariin. Lisäksi kontolleni annetaan uuden seiskaluokan vetovastuu yhden välivuoden jälkeen. Mukavahan se taas on katsella uuden ikäryhmän kehittymistä kolmen vuoden ajan lähietäisyydeltä. Tiedä mitä heistäkin tulevaisuudessa tulee? Ainakin edelliset oppilaani ovat menestyneet ihan mukavasti maailmassa. Heihin näet törmää nykyään vähän joka paikassa. Viime talvena kävin viikottain vesijuoksemassa ja ryhmässämme oli yksi entinen oppilaani. Nyt mokoma kutale muutti Puolaan töihin, joten ryhmämme on yhtä jäsentä pienempi. Ei siinä mitään.....Roni, hoida hommat siellä Puolassa hyvin!

Takamaan seuratalo

Itse käytin viime viikon mielestäni melkoisen tehokkaasti. Maanantaina suoritin nössöjen rautaperseajon(1174km/24h) hurauttamalla Raatteen tielle ja takaisin. Melkoinen istunto tien päällä Kawasakin sarvissa! Tiistaina huilailin, mutta keskiviikkona Willilady määräsi osallistumaan suursiivoukseen. Puoli päiväähän tuohon meni, mutta puhdasta tuli! Torstaina maalasimme terassin kaiteita ja muita paikkoja sekä iltaisin katsoimme Black list sarjan tuotantokautta nro 7. Hiton hyvä sarja mitä olemme seuranneet vuosia, mutta nyt edessä lienee taas vuoden tauko.

Ilmari Salmisen muistomerkki

Kaiken lisäksi sain oma henkilökohtaisen missioni valmiiksi eli Randolph Scottin länkkärit on nyt katsottu. Lienenkin katsellut tämän vuoden aikana liki 200 westerniä ja aion jatkaa hommaa seuraavaksi Gary Cooperin westerneillä ja sotakuvilla. Veikkaanpa, ettei löydy Suomesta toista heppua, joka olisi käyttänyt koronakaranteenit ja muut vapaa-ajat yhtä tehokkaasti länkkäreiden sekä sotaelokuvien katsomiseen? 

Laatassa on myös juoksevan Ilmarin kuva

Koska kuitenkin olemme Williladyn kanssa käyneet kahdesti kuvausreissullakin tänä suvena, niin pitänee se kai esitellä uusi kohdekin..... Kyseessä on suomalaisen olympiavoittajan sekä suurjuoksijan Ilmari Salmisen muistomerkki Kouvolan Takamaan seuratalon pihamaalla. Se ei kuitenkaan ole muistomerkin alkuperäinen sijaintipaikka, vaan se sijaitsi Rirasuontien varressa, missä Ilmari Salminen eli lapsuutensa ja nuoruusvuotensa. 

Talon autioiduttua se kuitenkin päätettiin siirtää nykyiselle paikalleen. Muistomerkin laatassa on seuraava teksti:

 

"Kultavääpeli"

Ilmari Salminen

1902-1985 

eli lapsuutensa ja nuoruutensa tässä talossa

Olympiakultaa 10.000 metrillä 1936

EM-kultaa 10.000 metrillä 1934 ja 1938

EM-pronssia 5.000 metrillä 1934

ME 6 maililla ja 10.000 metrillä 1937

Muistomerkin paljastamisvuotta sekä siirtämisvuotta en löytänyt mistään lähteestä, kuten en muistomerkin pystyttämisestä vastanneiden tahojen tietoja