Lappeenranta / Joutsenon entiset kirkot

Joutsenon historia ulottuu kauas menneisyyteen. Nykyisen Suomen alueen ensimmäiset asukkaat saapuivat Joutsenon kautta, jos pieni kotiinpäin veto sallitaan? Joutsenon Kuurmanpohjan Saarenojan kivikautiset asuinpaikat on todettu n.11200-11400 vuotta vanhoiksi. Voidaan hyvin todeta Joutsenon asutushistorian ulottuvan melkoisen kauas menneeseen aikaan. Tänään meillä ei kuitenkaan ole esittää kuvia noilta paikoilta, mutta eiköhän yksi meidän ensi kesän retkistä Kuurmanpohjaan suuntaudu? Lisää aiheesta sitten myöhemmin…

Joutseno on kuitenkin ollut asuttuna noista ajoista asti ja lopulta siitä muodostettiin oma pitäjä vuonna 1639. Kenen ansioista Joutsenosta sitten muodostettiin oma pitäjä? Kenraalikuvernööri Pietari Brahen tehtävänä oli selvittää liian suuret pitäjät ja jakaa ne pienempiin osiin. Niinpä v.1639 Joutseno erotettiin emäpitäjä Taipalsaaresta. Myöhemmin vielä siirrettiin Lappeen ja Jääsken alueita Joutsenoon. Lopulta vuonna 1652 kaikki nykyiseen Joutsenoon kuuluvat kylät olivat jo liitetty alueeseen. Joitain siirtoja on toki myöhemminkin tehty, mutta tässä selvitys kaikessa lyhykäisyydessään.

Oman pitäjän perustamiseen vaikutti keskeisesti kaksi henkilöä omalla arvovallallaan. Toinen heistä oli Taipalsaaren kirkkoherran poika Johannes Laurentii Taipalensis, josta tuli Joutsenon ensimmäinen kirkkoherra. Toinen voimakas persoona oli lauta- ja valtiopäivämies Risto Martinpoika Tujulainen. Hänellä oli oma ratsutila Joutsenossa. Hän edusti Lapveden kihlakuntaa vuoden 1644 valtiopäivillä. Heidän panoksensa näkyi Joutsenon pitäjän perustamisessa, mutta Taipalensis vaikutti merkittävästi Joutsenon ensimmäisen kirkon rakentamiseenkin. Siitähän meidän oli tänään tarkoitus kirjoitella…

Tietoa vanhemmista kirkoista tai rukouskappeleista ei ole, mutta pitäjän perustamisen myötä oman kirkon rakentaminen tuli pakolliseksi. Rakentaminen ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen, koska henkimaailman olennot astuivat kuvioihin mukaan. Sarja yliluonnollisia sattumuksia liittyy ensimmäisen kirkon rakentamiseen. Uskokoon ken tahtoo!

Kirkon rakentamista aloitettaessa oli kaksi paikka, joihin kirkkoa suunniteltiin. Toinen näistä paikoista oli Punakivenaho, mutta tänne kirkkoa ei koskaan tehty. Sen sijaan paikaksi valikoitui Honkalahden ja Punnanlahden välinen korkea mäki nimeltä Hiidenmäki, jonne olisi ollut helppo saapua myös vesiteitä. Tuumasta toimeen ja kirkon rakentaminen alkoi, mutta huonoin tuloksin. Se mikä päiväsaikaan saatiin rakennettua, niin hiidet purkivat ne yöllä! Aikansa tämän leikin jatkuttua, Joutsenon kirkolle valittiin uusi paikka. Nykyisen kirkon paikalle alkoi kohota ensimmäinen kirkko ja töiden eteneminen olikin ripeää, koska jo vuonna 1641 kirkko oli valmis ja ilmeisesti samana vuonna valmistui myös kellotapuli. Kirkon valmistumiseen vaikutti ilmeisesti Pätilän kylän asukkaiden työpanos, koska heidän epäiltiin olleen ne mystiset hiidet, jotka terrorisoivat Hiidenmäen rakennustyömaata. Halusivat kaiketi kirkon lähemmäksi omaa kyläänsä?

Joutsenon nykyisen kirkon takaseinän syvennys

Kirkon valmistuttua pohdittiin nimeä kirkolle ja silloin joutsen lensi kirkon ylitse. Kansan suussa eläneen tarinan mukaan koko pitäjä olisi saanut tästä nimensä. Tämä hieno tarina ei valitettavasti pidä paikkaansa. Nimi Joutzenus / Jousenus löytyy 1500-luvun asiakirjoista, joten hieno tarina ylitselentävästä linnusta on jälkikäteen sepitetty tarina. Vanhin merkintä Joutsenosta löytyykin vuodelta jo 1545, jolloin kylän nimeksi mainittiin Joutzenå. Ilmeisesti nimi juontuu vanhasta veroyksiköstä joutsi eli jousi. Veroyksikön merkitys oli että talosta löytyi mies, joka jaksoi jännittää jalkajousen vireeseen. Tämä veroyksikkö katosi Suomesta käytöstä jo 1800-luvun alussa, mutta Joutsenossa se lienee ollut käytössä vielä 1930-luvulla, jolloin uuden hautausmaan ympärille tehtiin kivinen aita. Perinteitä on kunnioitettu pitkään Joutsenossa?

Syvennyksestä löytyy muistolaatta edellisistä Joutsenon kirkoista

Joutsenon kirkon ympäristö tunnettiin 1600-luvun lopulla myös kapakkamäen nimellä, jonka alkuperän varmaan kaikki arvaattekin? Alueella siis sijaitsi kapakka ja olutta myytiin myös laittomasti asiakkaille, vaikka sellainen olikin sakon uhalla kielletty. Lukuisat käräjäjutut alkoholin vaikutuksen alaisena toikkaroimisesta kuuluivat joutsenolaisten arkielämään noihin aikoihin. Lopulta alueelle asetettiin kielto, ettei sinne saanut pystyttää mökkejä. Lopulta ne vieläpä tuikattiin tuleen, jotta epämääräinen elämä kirkon ympäristöstä saataisiin kauemmaksi. On mahtanut herrasväellä olla tiukat paikat rahvaan ympäröimänä? Noihin aikoihin Joutsenon väkiluku oli arviolta n. 500-800 henkilöä, jotka tapasivat toisensa kirkkopyhinä. Kait se jälleennäkemisen riemu sai aikaan tuon ajan ilonpitämisen…

Seuraavalle vuosisadalle siirryttäessä Joutsenoa kohtasi ison- ja pikkuvihan aikaiset venäläisten ryöstöretket ja rakennusten polttaminen sekä osan väestöstä vieminen Venäjälle orjiksi. Tuho oli melkoista, mutta näistä melskeisistä ajoista huolimatta kirkko ilmeisesti säilyi vaikkakin oli korjauksen tarpeessa. Koska Turun rauhassa 1743 Joutseno, kuten Lappeenrantakin, jäivät Venäjän alueelle, niin alueella pidettiin rovastintarkastus vuonna 1745 ja silloin kirkon korjauskäsky annettiin. Pari vuotta myöhemmin 1747 huomattiin, ettei mitään ole enää tehtävissä vaan uuden kirkon rakentaminen on aloitettava.

Päätöksestä huolimatta vuosiin ei tapahtunut mitään, vaikka paikallisetkin tunnustivat että kirkko oli kelvoton. Ilmeisesti 1700-luvun alkuvuosikymmenet olivat olleet kovia aikoja ja seurakuntalaiset valittelivat köyhyyttä. Ei mikään ihme mielestäni. Lopulta pitäjänkokous taipui rakentamaan v.1755 uuden kirkon, jos kerättäisiin kolehti kaikilta alueen luterilaisilta seurakunnilta. Rakennusmestariksi palkattiin Eskil Collenius ja työt käynnistyivät ripeästi. Silti vuonna 1757 kirkossa ei ollut vielä kattoa katettu. Lopulta kirkko vihittiin käyttöön v.1760 piispantarkastuksen yhteydessä. Vihkimisen suoritti Fabian Gudsaeus.

Aluksi vanha kellotapuli sai jäädä paikalleen, mutta lopulta vuonna 1777 sekin purettiin sortumisvaaran takia. Uusi tehtiin ja uusi kirkonkellokin piti hankkia. Edellinen, joka oli ostettu Taipalsaarelta, oli ilmeisesti rikkinäinen. Lieneekö ollut alusta asti, koska joutsenolaiset eivät sitä maksaneet kuin vasta käräjien ja sakkomääräysten jälkeen? Haminalainen kauppias Vikman hommasi uuden 315 kiloa painavan kellon Tukholmasta asti. Kuuluvat olleen paikalliset tyytyväisiäkin sen sointiin.

1790-luvulla kirkkoa kunnostettiin tervaamalla ja se sai laudalle maalatun alttaritaulun. Perusteellisempi korjaus kirkossa tehtiin 1840-luvun puolivälissä, jolloin hirsikirkko ulkolaudoitettiin ensimmäistä kertaa ja maalattiin. Katolle ja sisätiloille ei kuitenkaan tehty mitään. Kerrottakoon vielä yhteisesti näistä Joutsenon kahdesta ensimmäisestä kirkosta se, että tapana oli haudata vainajia kirkon lattian alle. Tämä tapa oli käytössä vain varakkaille, jotka yleensä ostivat itselleen hautapaikan oman istumapaikkansa alta. Työvälineiden alkeellisuudesta johtuen monet haudat jäivät mataliksi ja kirkkoon levisi ajoittain inhottava haju, jonka katsottiin olevan muistutus ihmisten kuolevaisuudesta. Tämä hautaustapa loppui Venäjän määräyksestä 1770-luvulla, koska sitä pidettiin epäterveellisenä.

Kaikki vanha kuitenkin ränsistyy ja niinpä Joutsenon kirkko sai piispantarkastuksissa nuhteet vuosina 1854 ja 1873. Ehdotettiin uuden kirkon rakentamista tai ainakin vanhan perusteellista korjausta. Peruskorjaus valittiin ja se suoritettiin vuosina 1899-1900, jolloin kirkon arveltiin kestävän vielä vähintään 50 vuotta. Valitettavasti arvion tehnyt arkkitehti ei osannut edes kuvitella Joutsenon kirkon tulevaa kohtaloa!

Sota on julmaa ja se usein saa pahuuden esiin meissä ihmisissä. Vaikka todellista syypäätä ei ehkä koskaan saada selville Joutsenon kirkon palosta 25.4.1918, niin sen tuhosta on kyllä useita versioita. Varmaa tietoa on tuhon päivämäärä, kirkon käyttö ammusvarastona ja tieto, että tuona päivänä Joutsenossa valta vaihtui punaisilta valkoisille. Epävarmaa sen sijaan on tuhon aiheuttaja, mutta seuraavia versioita on esitetty Jari Ropposen kirjoittamassa Joutsenon historia teoksessa.

Versio1:  Joutsenolaiset punaiset kertoivat olevansa syyttömiä, koska olivat jo paenneet kirkonkylältä Viipurin suuntaan. He syyttivät teosta viivytysjoukkoihin jääneitä Helsingin kaartilaisia.

Versio2: Mielenkiintoinen versio on Rääkkylästä kotoisin olevan Pekka Päivisen tarina. Hän ajautui sodan melskeissä Varkauden ja Lappeenrannan kautta Joutsenoon. Ennen perääntymistä hän kävi erään joukon kanssa hakemassa kirkosta ammuksia pakoretkelle ja löi kiväärinperällä rikki kirkon öljylamput. Tästä olisi palo saanut alkunsa. Sodan melskeissä mahdollista ja lisäksi tätä tarinaa tukee tieto, että hän otti kirkosta mukaansa Raamatun ja papin Alban. Tämän jälkeen hän pakeni Varkauteen ja löi naulalla raamatun huussin seinään kiinni myöhempää käyttöä varten;). Lisäksi hän määräsi, että hänet pitää haudata Albaan käärittynä. Niin tapahtuikin. Mielenkiintoinen tarina mielestäni!!

Versio3: Kuulopuheiden mukaan erästä valkoisten tykistönjohtajaa olisi haastateltu vuonna 1966 ja hän kertoi, että kirkko syttyi palamaan heidän Pätilän suunnalta ampumistaan tykinlaukauksista.

Kirkon takaa hautausmaalta löytyy hautaristi, minkä luodit ovat läpäisseet v.1918. Todennäköisesti 25.4.1918

Olkoon totuus mikä tahansa, niin kirkko paloi maan tasalle ja uutta, sitä nykyistä, kirkkoa aloitettiin suunnittelemaan. Eli jatkoa seuraa seuraavassa tarinassa. Huh huh….olipa pitkä rupeama!

Laitetaan tähän lopuksi vielä linkki, mistä voit käydä lukaisemassa lisää tietoa Joutsenon vanhasta kirkosta. Se löytyy täältä. Sivulinkeistä löytyy myös lisää Joutsenon menneisyydestä kertovia tarinoita. Kannattaa tutustua!

     

Lappeenranta / Kirjailijareliefi

Joutsenon keskustassa sijaitseva kirjasto on yksi taajaman keskeisimpiä paikkoja. Niinpä joutsenolainen Reino Puustinen on ikuistanut suomalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia henkilöitä reliefiin, mikä on sijoitettu kirjaston pääsisäänkäynnin syvennykseen. Valitettavasti reliefi näyttää olevan paikallisen nuorison tai miksei varttuneempienkin tupakantumppauspaikka. Olisihan näitä suomalaisen kirjallisuuden uranuurtajien kasvokuvia mukavampi katsella, jos J.V.Snellmanin suupielestä ei roikkuisi tupakannatsa!

Kokoelma suomalaisen kirjallisuuden uranuurtajia Joutsenon kirjaston seinässä

Reliefin julkaisuajankohta on meille täysi mysteeri, mihin emme löytäneet valaistusta. Tässä asiassa varmaan te voitte auttaa meitä? Lisäksi Willimies, joka ei ole mikään kulttuuri-ihminen, delegoi jopa reliefin henkilöiden selvittämistehtävän itseään viisaammalle. Lotta, kiitokset pätevästä ja nopeasta tehtävän suorittamisesta! Hän suoritti työn puolestamme ja ilmoitti meille oikeat nimet, joten voimme paljastaa teille reliefin henkilökavalkadin. Tästä työstä Lotta on nyt blogimme uusin assistentti ja hienoa, että naispuolisiakin assistentteja saadaan mukaan melko miesvaltaiseen joukkoomme! Korvaus on täysin sama kuin miespuolisillakin. Tasa-arvon kannattajina emme maksa kenellekään…toisaalta, mistä sitä nyt tyhjätasku, virkaheitto joutonomi palkkaa vielä pystyisi maksamaan?

Lappeenranta ei tällä hetkellä ole kirjallisuuden saralla tuottanut montakaan merkittävää kirjailijaa. Näissä kirjoituksissa olen sivunnut muutamaa kuuluisaa kirjailijaa, joilla on juuret täällä Etelä-Karjalassa. Tarkoitan siis Anni Swania ja Katri Valaa, jotka molemmat ovat saaneet oman nimikkopuistonsakin Lappeenrantaan. Oikeastaan ainut kuuluisampi kirjailija tällä hetkellä lienee Jouni Hynynen, jonka hymyssäsuin kirjoitetun kirjan "Rakkaudella Hynynen" olen itsekin kuunnellut äänikirjana. 

Lopuksi vielä Lotan selvittämät suomalaisen kirjallisuuden uranuurtajat:

Ylhäällä oikeassa reunassa: Hella Wuolijoki ja Maria Jotuni

Toinen rivi ylhäältä,  nimet vasemmalta oikealle: Joel Lehtonen, F.E. Sillanpää, Aleksis Kivi, J.L. Runeberg, Eino Leino

Kolmas rivi ylhäältä, nimet vasemmalta oikealle: Mika Waltari, Elias Lönnrot, Minna Canth, Ilmari Kianto

Alin rivi: Juhani Aho

PS. Suomen kirjailijoille on perustettu nimikkoseuroja, joiden tuottamiin kirjailijan biografioihin voit tutustua täältä. Lopuksi vielä käsky joutsenolaisille. Lopettakaa se tupakantumppien survominen reliefin rakosiin! 

Lappeenranta / Jääski - Joutseno pitäjänraja

Melkoisesta pusikosta löytyy tämä v.1984 pystytetty pitajänrajamerkki

Tänään olemme Joutsenon Penttiläntien varressa melkoisen lähellä rajavyöhykettä. Siksipä onkin loogista, että tänään puhutaan raja-asioista. Tosin tällä harvaan asutulla alueella oli viime heinäkuussa vilkasta kuin sotavuosina, jolloin suomalaiset joukot kulkivat Penttiläntietä vuorotellen molempiin suuntiin. Viime heinäkuussa paikalla oli tosin vain rekkalastillinen ulkomaalaisia marjanpoimijoita, jotka saivat tuta mistä suomalaiset rallimiehet ovat kotoisin!

Assistentti Grönholm (os. Rita) veteli Citroenilla matalalentoa kuin sorateiden virtuoosi, kunnes mäen takaa paljastui kolonna marjanpoimijoita. Tuli vähän porukkaan liikettä! He loikkivat ämpärit kourassa suomalaiseen metsään, maastoutuen mättäiden taakse. Tunnelma oli kuin Monte Carlon rallissa, missä hullunrohkeat katsojat seisovat keskellä tietä. Assistentti ei tästä yleisön paljoudesta hämmentynyt, vaan painoi lapun lattiaan ja jatkoi matalalentoa kohti päivän kohdettamme…. Onneksi pääsimme perille!

Laatta kertoo paljastamisajankohdan

Joutseno on niitä maamme kuntia, joihin liitettiin osia rajan taakse jääneistä pitäjistä. Jääsken alueet liitettiin muihin kuntiin lopulta vuonna 1948. Liitos tehtiin, koska oli selvitetty, ettei niiden ollut mahdollista selvitä taloudellisesti itsenäisenä. Joutseno sai tuolloin itselleen Penttilän ja Kuurmanpohjan kylät. Loppuosa entisestä Jääsken pitäjästä tunnetaan nykyisin nimellä Lesogorsk ja myös entinen Enson alue(nykyisin Svetogorsk) ovat entisiä Jääsken alueita. Sukujuuret vanhaan Jääskeen omaavat ovat perustaneet Jääski-seuran, jonka kotisivut löytyvät täältä. 

Tämä vanha pitäjänrajamerkki on kopio alkuperäisestä ja se paljastettiin 11.8.1984 Jääsken kihlakunnankihujen kunniaksi. Tämän rajamerkin ympäristö on melkoisen huonolla hoidolla, mutta onhan sijoituspaikka aika syrjässä. Sijaintipaikka on Penttiläntien varressa noin puolivälissä Penttilän ja Leppälän kyliä.

Tien toisella puolella on vielä jäljellä edelliset rajamerkit, tosin kyltti on jossain hukassa vai lieneekö museossa? Lisäksi samalta paikalta löytyy vanha kivinenkin rajapyykki, joka kertoo että ollaan vanhalla Joutsenon ja Jääsken pitäjien rajalla.

Tien toisella puolella seisoo vanha rajatolppa ja vielä vanhempi kivinen rajapyykki

Lappeenranta / Joutsenon yläpappila

Nimestään huolimatta Willimies on ujo sälli. Toisaalta tämä luonteenpiirteeni on tässä hommassani ajoittain vähän huono homma. Niinpä tämän päivän bloggaus jää vähän torsoksi. Koska tämä kohde on nykyisin (vuodesta 2009) yksityisomistuksessa ja asukkaat eivät olleet kotosalla kuvaushetkellä, niin ujouttani en toisten pihoille mene ilman lupaa. Niinpä kohteen kuvat on otettu tiheän aidan rakosista ja meille tärkein jäi retkellämme jopa kuvaamatta.

Kysymyksessä on Joutsenon ns. yläpappila, mikä on vanha historiallinen rakennus. Tätä vanhaa, kaunista ja historiallista pappilaa voi käydä kurkkaamassa Joutsenon Yläpappilantiellä. Pelkästään sen ikä on kunnioitusta herättävä. Se on nimittäin rakennettu jo vuonna 1858. Kuitenkin tällä Joutsenon kirkkoherran pappilalla on juuret vielä vanhempaan aikaan. Ensimmäinen pappila rakennettiin Joutsenon kirkkoherralle jo 1600-luvulla Karsturantaan. Kaikki vanha rapistuu aikanaan ja isovihan aika koitui rakennukselle lähes tuomion hetkeksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan paikalliset remonttireiskat harsivat talon kasaan, niin että se kesti kasassa aina Venäjän vallan ajalle saakka.

Lopulta Joutsenon kirkkoherraksi vuonna 1849 saapunut Gabriel Österberg vaati parempia asuintiloja. Aluksi pappila aiottiin peruskorjata vielä kerran, mutta lopulta pitäjänkokous päätti rakentaa uuden pappilan. Arkkitehti Wilhelm von Karm laati piirustukset ja niiden pohjalta rakennustyöt alkoivat vuonna 1856. Pari vuotta myöhemmin rakennus valmistui ja aloitti toiminnan kirkkoherran virkatalona.

Joutsenon entinen pappila (ns. yläpappila)

Tasaista eloa kesti aina vuoteen 1918, jolloin pappila joutui keskelle punaisten ja valkoisten taisteluita. Luotisateessa talon ikkunat ja seinät kokivat kovia, mutta talo ei tuhoutunut. Siellä majailleet punaiset olivat kuitenkin keränneet ison kasan palavaa materiaalia keskelle salia, mutta viimeinen lähtijä päätti käskystä huolimatta jättää tulitikun raapaisematta. Näin rakennus säästyi totaaliselta tuholta.

Seuraavan kerran rakennus oli keskellä sodan melskeitä jatkosodan loppuvaiheessa 1944, jolloin rakennus toimi kenttäsairaalana. Tämä tuskin edellisten postausten perusteella tuli kenellekään yllätyksenä. Vain entisen pappilan seinässä oleva muistolaatta jäi kuvaamatta. Tosin eiköhän se ole samanlainen kuin muutamassa edellisessä postauksessamme esitellyt muistolaatat.

Alkuperäinen muistolaatta tietenkin lisätään blogiimme, jos joku lähettää siitä kuvan meille!

PS. Laitetaanpa tähän loppuun pieni piristys viikonlopuksi - vähän samaan tyyliin kuin kymppiuutisten loppukevennys! Videolla Radio Millenniumin mainio versio Lauri Tähkästä. Itseäni ainakin hymyilyttää joka kerta, kuten todennäköisesti yli miljoonaa muutakin katsojaa.  

                                   Radio Millennium "Ei enää pelitä"

Lappeenranta / Leppälän koulu

Leppälän entinen koulu, mikä toimi kesällä 1944 kenttäsairaalana.

Tänään vuorossa yksi lyhyimmistä postauksista, mutta kun ei tästä ole paljon sanottavaa! Kuitenkin kyseessä on rakennus, mikä on varustettu muistolaatalla. Sillähän pääsee Willimiehen jäljillä blogiin?

Vuorossa rakennus, mikä Joutsenossa on toiminut kesällä 1944 kenttäsairaalana. Osoitteesta Penttiläntie 1127 löytyy entinen Leppälän koulu, missä haavoittuneet saivat hoitoa haavoituttuaan rintamalla kesällä 1944.

Laatan koulun seinässä paljasti silloinen kunnanvaltuuston I varapuheenjohtaja Heikki Seppänen 5.12.2002. Laatan pystyttivät Joutsenon sotiemme veteraanit, Joutsenon kunta, Joutsenon Kotiseutuyhdistys.

Yksityisomistuksessa olevan entisen Leppälän koulun seinässä oleva muistolaatta

No ehkä vähän huijasin, kun sanoin ettei enää näitä kenttäsairaaloita esitellä! Tulossa on vielä kaksi merkittävää rakennuskokonaisuutta, mitkä toimivat sairaaloina niin talvi- kuin jatkosodassakin. Koittakaa kestää…

Tähän loppuun voisikin laittaa eiliseen tyyliin videon, joutsenolaista totta kai!. Black Devils – olkaattes hyvät

                                                  Bourbon street

Lappeenranta / Kähärilän kenttäsairaala

Olen aikaisemminkin esitellyt paikallisten rokkareiden musiikkia, joten esitelläänpä nyt Joutsenon Rock-bändi numero 1 – Hurriganesia soittava Black Devils. Tätä poppoota Willimieskin on käynyt useasti kuuntelemassa. Olin jopa paikalla tässä tilaisuudessa, missä tämä otos on kuvattu. Pitemmittä puheitta….Black Devils

                                   Black Devils "Bye Bye Birdie"

Tämän päivän kohde  alkaa olla jo vähän vanhan asian toistoa, mutta antaa mennä kun kerran tuli kuvattua!

Joutsenon kesä 1944 oli vilkasta aikaa, jolloin alueen kaikki koulut ja sairaalat olivat valjastettu haavoittuneiden hoitamiseen. Siltä ajalta kertoo Partalantien varressa sijaitsevan entisen Kähärilän koulun seinäkin. Seinään kiinnitettiin Joutsenon sotiemme veteraanien, Joutsenon kunnan ja Joutsenon Kotiseutuyhdistyksen toimesta muistolaatta, minkä paljasti silloinen kunnanvaltuuston I varapuheenjohtaja Heikki Seppänen 5.12.2002

Kähärilän entinen koulu....muistolaatta löytyy seinästä.

 

Valitettavasti muistolaattaa emme voineet kuvata, koska alue on yksityisomistuksessa, eikä ketään ollut kotosalla. Ilman lupaa emme toisten alueelle toikkaroi. Silti tiedämme, että laatta on täsmälleen samanlainen kuin vaikkapa muutama päivä sitten esitellyn Ravattilan koulun seinässä oleva laatta. Kuvan laatasta voit käydä kurkkaamassa täältä. Liitän tähän myös linkin Kähärilän kyläyhdistyksen sivuille, mistä voit lukea Kähärilän mielenkiintoisesta historiasta....kannattaa vilkaista yhdistyksen sivujen historiaosiosta!

Jos joku ystävällinen lukijamme liikkuu Kähärilän suunnalla, niin julkaisemme mieluusti alkuperäisen laatan valokuvan. Kiitokset jo etukäteen!

Lappeenranta / Kirjatien kenttäsairaala

Joutsenon Kirjatien alue on melkoisen idyllistä seutua. Se sijaitsee Honkapuiston ja Haukilahdentien välissä ja tämä tiivis kylämäinen alue on entistä Joutsenon keskustaa. Siellä oli myös vireää käsityöläis- ja kauppatoimintaa alueen rakentamisen aikoihin. Nämä vanhat 1920- ja 1930-luvuilla rakennetut useimmiten mansardikattoiset rakennukset ovat nykyisin tosin asuinrakennuksina.

Entinen kulkutautisairaala ja kenttäsairaala. Willimiehen parkkeeraustaidoilla ei ehkä inssiajoa läpäisisi?

Monilla näistä rakennuksista olisi varmasti paljonkin kerrottavaa menneistä ajoista, mutta Willimiehen jäljillä blogissa olimme kiinnostuneita ainoastaan yhdestä. Alueen menneistä ajoista valitsimme kertomaan Kirjatie 10 osoitteesta löytyvän rakennuksen. Kuvaushetkellä paikalla ei ollut asukkaita, jotka olisivatkin saattaneet ihmetellä kahden miehenkuvatuksen työskentelyä. Auto parkkiin ja äkkiä muutamat valokuvat, jonka jälkeen he poistuivat pölypilvi perässään pois.

No kuvat otettiin ja nyt ne ovat teidän kaikkien katsottavissa. Liikumme taas Joutsenon sota-aikojen historiassa, missä meidän on palattava takaisin vuoteen 1944. Tällöin nimittäin tässä entisessä kulkutautisairaalassa oli väliaikainen kenttäsairaala, joka palveli jatkosodassa haavoittuneita miehiä. Näitä paikkoja Joutsenossa riittääkin vaikka muille jakaa…

Rakennuksen seinään sijoitetun laatan paljasti silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Risto Kakkola ja päivämäärä oli 4.12.2002. Laatan pystyttämisestä vastasivat Joutsenon sotiemme veteraanit, Joutsenon kunta, Joutsenon Kotiseutuyhdistys, kuten muistakin kenttäsairaaloiden seiniin kiinnitetyistä muistolaatoista.

Muistolaatta