Lappeenranta / 1481 rajamerkki?

                                                      Beach Boys "I get around"

Hiton naiset, taas sai niiden takia juosta eilispäivänä hirvikärpästen ja muiden elikoiden syötävänä pitkin ja poikin Ylämaan metsiä. On se vaan kumma, että kun yrittää saada harrastuksen eli tämän bloggaamisen päättymään, niin ruvetaan kiristämään ruuvia. Ei muuta kuin metsään vaan, vaikka vanhat kintut ei jaksa edes kotosalla kantaa kuin välttävästi yläkertaan. No kerta naisellisilla keinoilla taas saatiin vanha ukonrahjus metsikköön kuvailemaan kaikenlaisia kohteita, niin pitänee kait sitten julkaistakin? Joten eilisillä kuvilla ollaan siis liikkeellä ja näiden eteen tuli meinaan melkoisesti vuodatettua hikeä ja kyyneleitä, joten vaivautukaa nyt edes yksi kommentti heittämään, vaikkapa tuonne Facebookin puolelle...

Koivupinon takana pilkistää pieni kalliolämpäre, mistä 1970-luvulla löytyi kaiverrus

Ylämaalla Sirkjärven kylältä Riihimäki nimisestä paikasta löytyy tämän päivän omituinen ja ratkaisemattomaksi jäänyt arvoitus. Kuka on hakannut tasaiseen kiveen keskelle asumatonta seutua kaiverrukset, jotka kertovat numerosarjan 1481? Onko kyseessä joku ikiaikainen rajamerkki vai jonkun muun syyn takia kallioon hakattu numerosarja. Saimme tästä kohteesta vihiä jo taannoin, mutta vasta eilen kerkesimme paikalle. Onhan täällä Ylämaalla pyöritty aiemminkin, mutta jotenkin tuntuu että kierrämme nimibiisin mukaisesti kehää eli palasimme takaisin...

Kaiverrus näkyy paljaallakin silmällä, mutta....

Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että kyseessä olisi rajamerkki. Ennen kaikkea mistä rajasta olisi kysymys? Valtioiden välisestä rajasta, kihlakuntien rajasta, pitäjän rajasta tai jostain muusta. Koska meitäkään viisaammat eivät ole ratkaisseet tätä ongelmaa, niin mekään emme ryhdy siihen. Olkoon kaiverrusten merkitys mikä tahansa, niin mielenkiintoisessa paikassa se joka tapauksessa on ja lisäksi ihmetyttää, että kuka sen on löytänyt? On kyllä melkoista tsäkää ollut löytäjällä, on meinaan sen verta syrjäinen paikka....

havunneulasia ja luovuutta apuna käyttäen, näin on paree

Lappeenranta / Etelä-Karjalan ratsuväkimuseo

                                            Neil Young & Crazy Horse "Hey Hey My My"

Intiaanit vaelsivat aikoinaan pitkin ja poikin Amerikan preerioita ja lopulta Neil Young keksi ottaa oman bändinsä nimeksi intiaaneja kunnioittavan Crazy Horsen. Täällä Lappeenrannassa ei intiaanit ole pahemmin vaeltaneet, mutta joskus takavuosina toki leikittiin intiaaneja ja cowboyta. Elävästi muistan kun otimme leikissä vangiksi yhden pikkucowboyn ja sidoimme hänet köysillä.

Entisen ajan ratsumiehet käyttivät haarniskaa

Sitten joku neropatti(minä?) päätti, että hilataan vanki roikkumaan puunoksaan ja sytytetään nuotio vangin alle. Tuumasta toimeen ja niin heppu roikkui siinä nuotion yläpuolella. Kaikkea sitä natiaisena keksittiinkin...., mutta olihan se aika vänkää! Onneksi joku hässäkkä pakotti laskemaan kaverin vapaaksi, eikä meillä ollut käsissä hiiltynyttä cowboyta. Onneksi nykypäivän kersat leikkivät rauhallisempia leikkejä...

Asusteita Lappeenrannan taistelun v.1741 ajalta

Vaikka intiaanit eivät ole leiriytyneet Lappeenrannan nykyisen lentokentän alueelle sotaleikkeihinsä, niin ratsumiehiä on näilläkin tasangoilla vaellellut. Lappeenranta on kuuluisa ratsuväkikaupunki rakuunoineen, vaikkakin heidät jalkautettiin jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin toimesta sotien jälkeen. Silti minullakin oli "ilo ja kunnia" palvella rakuunoissa joskus nuorena poikasena ja oppia vanhoja ratsuväen perinteitä. Muutenhan rakuunoihin liittyvät jutut ja muistomerkit on tässä blogissa esitelty jo aiemmin, joten nyt on tyydyttävä Lappeenrannan vanhimmassa rakennuksessa sijaitsevaan ratsuväkimuseoon.

Myöhempää asustusta

Museo on täynnä ratsuväen historiaan liittyvää esineistöä, mutta esillä on myös muuta mielenkiintoista aineistoa, kuten alla olevasta kuvasarjasta selviää. Silti toivon, että jokainen vierailisi edes kerran elämässään paikan päällä, vaikkapa museoperjantaina, jolloin aina kuukauden ensimmäisenä perjantaina pääsee ilmaiseksi sisään. Luulisi edes silloin löytyvän innostusta, kun ei tarvitse kukkaronnyörejä venytellä... 

Tällaisena Lappeenranta muistaa yhä rakuunansa

Nämä vermeet on itsekin kokeiltu

Tällainen olisi mukava omistaa

Kylän komein kypärä

Lappeenrannan taistelun muistomerkin alkuperäinen puutolppa turvassa, koska nuoriso yritti polttaa sen takavuosina

Pitänee tähän loppuun vielä mainita, että museo on toiminut samalla paikalla aina vuodesta 1973 lähtien.

Lappeenranta / Kanavamuseo

                                          Georgia Satellites "Mon cheri"

Jep, melkoinen viikonloppu takana vaikka tuo lieneekin vielä vähän vaiheessa. Emäntä lähti eilisaamuna sivistymään Joensuuhun jollekin kurssille ja omat pojat saapuivat täyttämään tyhjiötä Joutsenoon. Tämä yhdistelmä ohjasi poikien isäukon turmioon. Grilli pihamaalla, SaiPan lauantaiottelu ja saavillinen olutta sekä lekkeri viskiä ovat äärimmäisen turmiollinen yhdistelmä. Tuohon kun lisää vielä assistentti Ritan ja naapurit, niin siitähän seuraa selkeesti olotila, jolloin on turha kuvitella saavansa mitään alykästä aikaan. Lieneekö syynä ollut myöhäinen saunominen vai mikä....?

Kanavamuseo toimii vuonna 1846 rakennetussa rakennuksessa

Koska älykästä toimintaa ei siis voi kuvitellakaan, niin päivitetään blogia yhdellä kohteella, mitä ei todellakaan ollut tarkoitus julkaista missään vaiheessa. Esittelyvuorossa Saimaan kanavan varresta Mälkiältä löytyvä Kanavamuseo, joka toimii alunperin kanavatyömaan ensimmäisen lohkon työpäällikön virkatalona. Rakennus onkin seisonut samalla paikalla aina vuodesta 1846 lähtien, mutta käyttötarkoitus on toki muuttunut. Alun perin rakennuksen takana oli hyötypuutarha, mistä työpäällikkö sai leivän päälle ylimääräistä apetta.

Kanavamuseon miljöötä

Virkataloon kuulunutta kalustoa

Kanavan valmistumisen jälkeen rakennus muuttui kanavan yläpiirin piiripäällikön virkataloksi ja sen hyötypuutarha muutettiin upeaksi puistoksi. Valitettavasti puiston kultakausi päättyi melko nopeasti ja se kasvoi umpeen 1900-luvun aikana. Lopulta se raivattiin auki 2000-luvun alussa nyt siitä saa edes pienen käsityksen millainen se oli loistonsa aikana. Valitettavasti en sitten ottanut siitä yhtään valokuvaa...sopinee päivän teemaan? Sisäkuvatkin ovat vähän mitä sattuu, joten suosittelen teille visiittiä paikan päälle. Onhan Saimaan kanava muokannut melkoisesti Lappeenrannan kuten koko Etelä-Karjalan identiteettiä.

Museo on täynnä kanavan historiasta kertovia tauluja

Lemi / Kantturaniemen parakkikylä

                                         Hellacopters "It`s good but it ain`t right

Flunssa on lähes voitettu kanta ja nyt vauhti jäljellä olevien kohteiden suhteen vain kiihtyy. Tavoitteena oli lopetella kohtapuoliin, mutta omia papereita tuijotellessani tulin siihen johtopäätökseen että paskat tämä vieläkään lopu!! Kohteitahan on jäljellä vaikka kuinka paljon, mutta saas nähdä kuinka loppujen kohteiden kanssa mahtaa käydä. Useimmat niistä ovat monimutkaisen lupaprosessin takana joko varuskunta- tai tehdasalueilla, minne ei kaiketi ihan helpolla vierailta päästetä. Joka tapauksessa aion yrittää saada kuvausluvan muutamaan paikkaan, jotta saisin tämän Etelä-Karjalan muistomerkkien ja merkittävien kohteiden tietokannan valmiiksi. Eli jatkoa pukkaa....ja Williladykin on tyytyväinen. Johan tässä on saanut kuittailua laiskuudesta kuullakin riittämiin!

Kantturaniemen muistomerkki

Vaan ennen tehdasalueita ynnä muita on sopivasti vuorossa sotilasalueella sijaitseva kohde. Joskus kesähelteillä piipahdimme paikalla kuvailemassa Lemiltä Lieslahdentieltä löytyvää kohdetta, mutta matka meinasi tyrehtyä heti alkuunsa sotilasalue-pääsy kielletty kyltteihin. Vaan kurvailin rohkeasti eteenpäin ja jouduin lähes välittömästi pysäytetyksi, koska römeä ääninen evp. everstiluutnantti seisoi keskellä tietä tuimasti meitä tuijottaen. Onneksi mies olikin ystävällinen ja avulias kaveri ja opasti meidät paikalta löytyvälle muistomerkille ja kertoi muutenkin laajasti alueen historiasta.

Lähikuva muistomerkistä 

Sotilaallisella täsmällisyydellä päivämäärät ja vuosiluvut kopsahtivat ilmoille, mutta minä valopää olen niistä tietenkin unohtanut jo lähes kaiken. Vaan jotain jäi sentään mieleeni. Kantturaniemen alue on rakennettu välirauhan aikana kesällä 1940 ja toimii nykyisin puolustushallinnon henkilöstön virkistysalueena. Useimmat ovat viettäneet kesiään täällä jo vuosikymmeniä ja samalla vaalineet alueen maineikasta historiaa.

Käsittääkseni Oesch johti sotatoimia tästä rakennuksesta

Kesällä 1944 juhanuksen jälkeen Kannaksen joukkojen komentaja keskus muutti tänne kenraaliluutnantti Oeschin johdolla. Täältä Lemin Kantturaniemestä johdettiinkin jatkosodan ratkaisseita torjuntataisteluita aina sodan loppuun saakka. Tali-Ihantalan, Äyräpään-Vuosalmen ja Viipurinlahden voitokkaat taistelut johdettiin siis Lemiltä. Tieto yllätti jopa minut, mutta uskottavahan se oli tätä everstiluutnanttia. No, hivenen tsiikailin muitakin lähteitä.

Suunnilleen auton kohdalla Mannerheiminristi vaihtoi omistajaa

Mielenkiintoinen osa stooria oli se, että Oesch sai kahden maan korkeimmat arvomerkit täällä lähes peräkkäisinä päivinä. Hänelle myönnettiin saksalainen rautaristi ja Mannerheiminristi ansioistaan sodassa ja etenkin vihollisen pysäyttämisessä vuonna 1944. Hänelle annettiin rautaristi 12.7.1944 Saksalaisen Ehrfurtin toimesta ja pari päivää myöhemmin itse Mannerheim piipahti henkilökohtaisestí kiinnittämässä pari viikkoa aiemmin hänelle myönnetyn Mannerheimristin Oeschin rintaan. Vierailuun liittyy myös hauska tarina kun Marski oli poistumassa paikalta armeijan henkilöautolla, niin pikkupojat olivat juosseet hänen peräänsä. Marski käski autonkuljettajan pysähtyä. Hän nousi autosta ja jutteli pikkupoikien kanssa, jotka seisoivat tiukasti asennossa keskustelun ajan. Myöhemmin eräs näistä pikkupojista sai kenraalin natsat itsekin. Valitettavasti nimi on minulta päässyt unholaan. 

Parakit on merkitty muistolaatoin

Rautjärvi / Torsansalon pirunkirkko

Halvattu, kun flunssa iski täydellä voimalla päälle. Jokunen päivä on mennyt ihan maatessa punkan pohjilla, mutta alkaa tekemisen puute ajoittain pakottaa liikkeelle. Niin nytkin ja ajattelinkin raapustaa tämän alkujorinan tarinaan Torsansalon linnavuoresta ja paikallisesta kuuluisuudesta Pohu-Matista. Muuten tämä tarina onkin ollut valmiina jo muutaman kuukauden, koska kuvatkin on näemmä napattu jo toukokuun 10.s päivä. Lieneekin jo aika julkaista tämä stoori.

Torsansalon linnavuori

Kangaslammentien varresta lähtee muutaman sadan metrin mittainen polku kohti linnavuorta, mikä on toiminut maamerkkinä niin Pähkinäsaaren kuin Uudenkaupungin rauhassa. Kenties linnavuorta merkittävämpää on sen juurelta löytyvä pirunkirkko, mikä lienee saanut nimensä luolan kaarevasta ja holvimaisesta katosta. Luola itsessään on melkoisen suuri, mutta pohja on täynnä kiviä, joten siellä liikkuminen oli hankalaa etenkin minulle, jonka tasapaino on tunnetusti parasta A-ryhmää.

Tienvarresta löytyy kyltti, mistä alkaa lyhyt vaellus pirunkirkkoon

Pirunkirkko nimen luola lienee saanut paikallisesta perinnekertomuksesta, missä pirun katsottiin pitäneen paikalla omia pakanallisia menojaan. Lieneekö tarinassa totta nimeksikään? En tiedä, mutta varmaa on että sitä on käytetty turvapaikkana vihollista vastaan ainakin Ison vihan aikaan ja vielä niinkin myöhään kuin kesällä 1944, jolloin paikalliset siirsivät sinne tavaroitaan turvaan lähestyvältä viholliselta. 

Luolan suuaukko 

Vaan kyllähän tähän luolaan liittyy toinenkin tarina, nimittäin paikallisten noitien ja taikureiden jälkeläinen Pohu-Matti, joka keitteli täällä omia rohtojaan vaivaan jos vaivaan. Kyseinen kansanparantaja paransi ihmisiä omilla rohdoillaan ja uittamalla vaivaisia läheisessä Linnalammessa. Tarinat kyseisistä ihmeteoista levisivät kauas aina Pietariin saakka, mistä saavuttiin vielä vuosia Pohu-Matin kuoleman jälkeen hakemaan apua ja parannusta erilaisiin vaivoihin. Vaan turhaan, koska Pohu-Matin tietotaito katosi hänen kuolemansa myötä iäisiksi ajoiksi.

Aarre jäi löytymättä minulta ja assistentti Pessiltä

Tarinoiden mukaan Pohu-Matti olisi toki halunnut siirtää taikavoimansa ja osaamisensa omalle pojalleen. Taikuus oli pullossa, minkä juomalla kaikki tieto olisi siirtynyt pojalle, mutta hän ei uskaltanut juoda pulloa, joten Pohu-Matin taikakeinot katosivat ikuisiksi ajoiksi. Toinenkin asia tuntuu olevan kadonnut ikuisesti, koska perimätieto kertoo, että Torsansaloon olisi piilotettu iso aarre Ison vihan aikaan venäläisiltä turvaan. Lieneekö piilottaja kuollut, koska aarre odottaa yhä löytäjäänsä. Niin myös meidän retkemme jälkeen.....

Infotaulu kertokoon loput

Luumäki / Teräspesäke 1341

Olen aina sanonut, että päivä menee hukkaan, jos ei opi mitään uutta sen aikana. No eilen ainakin opin, että etätyöt sopisivat minulle hemmetin hyvin. Iso monikymmensivuinen dokumentti tuli eilispäivänä raapaistua lähes kokonaan pakettiin. Sen tekemiseen olisi työpaikan hektisessä ympäristössä kulunut koko syksy, jos olisi valmistunut tuolloinkaan? Vaan kotosalla innostuin hillittömään työtahtiin, mitä aion jatkaa vielä tänään. Jos samat tehot löytyy, niin olisihan muutama muukin stressiä aiheuttanut homma vähemmän mieltä painamasta. Onhan noita huolia muutenkin, kuten tämän blogin lopettamisesta huolestunut Willilady. Taitaa likkaa harmittaa kun matkat alkavat olla loppusuoralla....

Kaiken lisäksi meinaa pukata flunssaa, koska nokka vuotaa kuin Suomen valtion budjetti. Toivottavasti tämä nyt ei äityisi kovin pahaksi, koska mieluummin olisin terve kuin kipeä. Pitänee ehtoolla ottaa vahvat lääkkeet käyttöön Hurriganesin innoittamana, koska muutenhan vaarantuu SaiPan kauden avauskin, mikä pyörähtää käyntiin Kisapuistossa huomenissa. Tänäänhän SaiPa jo matkaa Kuopioon pisteidenhakumatkalle, mutta siihen keskityn Taurun Eeroa kuuntelemalla. Rytyä pyttyyn!

Teräspesäke 1341

Valtatie 6 varrella sijaitsevat Salpalinjan rakennelmat ovat melkoisen massiiviset, mutta kalliiden betonibunkkereiden lisäksi Salpa-linjaan käytettiin halpojakin ja hyödynnettäviä materiaaleja. Aikansa kierrätystä parhaillaan oli neuvostoliittolaisesta panssarivaunusta valmistettu teräksinen tuliasema. Lieneekö sotasaaliiksi saatu tankki muuten vaurioituneen, kun joku neropatti on saanut ajatuksen hyödyntää sitä sopivilta osin?

Pienen betonisen jalustan päälle asetettu BT-5 tankin torni

Vastaavia teräspesäkkeitä on Luumäellä, mutta koska tämä oli kaikkein helpoiten tavoitettavissa, niin piipahdin täällä. Joissain vastaavissa rakennelmissa on vielä jopa tuolin istuimet jäljellä, mutta tämä on tällainen riisuttu versio. Riisuttu on myös kohde-esittely, koska pesäkkeen vieressä sijainnut bunkkeri jäi kuvaamatta! No, vastaavia on tullut esiteltyä vaikka kuinka monta...

Savitaipale / Järvitaipaleen linnoitus

                                           Europe "Final countdown"

Paha juttu, mutta täällä Joutsenossa ollaan keskellä perheriitaa. Minä olen vakuuttunut siitä, että minulla on jäljellä enää 10 kohdetta Etelä-Karjalasta, mitkä aion esitellä. Willilady sen sijaan on vahvasti sitä mieltä, että haluan vain antaa periksi tämän blogin pitämisestä. Kohteita on kuulemma jäljellä vaikka hurumycket! No, minä en ainakaan enää keksi jäljellä olevien kohteiden lisäksi mitään uusia. Kun en keksi, niin en keksi....

Linnoituksen kylttikin on pahasti ruosteessa

Pakkohan tuo on oman turvallisuutensa takia vakuutella, että löytyyhän noita kohteita yhteisille reissuille vieläkin. Kun vaan tietäisi että mistä, koska muuten saattaa olla pää pateilla kovan kohtelun jäljiltä. Elikkä apu olisi nyt todellakin tarpeeseen tai muuten tämä blogi on saapunut elinkaarensa päähän. Koittakaa nyt hitto sentään auttaa minua!!!

Linnoitus näytti suuruuden aikoihin tältä

Nyt jäljellä on vain muurien jäännökset...rakennukset ovat kadonneet

Elokuun alussa kaikki näytti vielä hyvältä, jolloin piipahdimme Savitaipaleella Järvitaipaleen linnoituksella. Vuonna 1791 venäläisten toimesta rakennettu linnoitus tarkoitettiin korvaamaan kevyt varustus, mikä oli aiemmin paikalla. Se ei estänyt Kustaan sodan aikana ruotsalaisia joukkoja marssimasta tätä kautta kohti Lappeenrantaa. Niinpä venäläiset uhrasivat yli 700 miehen työpanoksen ja reilut 2600 ruplaa linnoituksen rakentamiseen. Paikallisten talonpoikien työpanosta ei voi myöskään aliarvioida.

Näillä main sijaitsi suuri rakennus linnoituksen keskellä

Täällä ei kuitenkaan koskaan sodittu, joten sinne majoitettu reilu 200 miehen sotilasosasto sai viettää melkoisen rauhallista aikaa aina Suomen sotaan saakka. Niinpä, kun raja siirtyi Pohjanlahdelle, niin tämä rajalinnoitus menetti merkityksensä. Joukot poistuivatkin paikalta vuonna 1809 ja linnoitus jäi tyhjilleen.    

Ruokolahti / Sarajärven linnavuoren luola

                                           Los Bastardos Finlandeses "Bad motherfucker"

Raivoisan musiikin siivittämänä palaan toukokuiselle kuvausretkelle, joka tuolloin suuntautui Ruokolahdelle. Yhtenä kohteena tuolla retkellä oli Sarajärven linnavuoren luola, joita olikin oikeastaan kaksin kappalein. No molempiinhan se piti kömpiä tai no, oikeastaan toiseen laskeuduttiin köyttä pitkin...

Tien varresta löytyi vaatimaton opaste paikan historiaan

Opaskyltin kanssa olen samaa siitä, että Ruokolahden luolat ovat parhaita. No, vähissähän tuo kokemus minulla muualta on! Joka tapauksessa luola on yksi komeimpia, missä tuli tämän suven aikana piipahdettua. Mielenkiintoista on, että kaikki nämä koluamani luolat ovat olleet vaikeina aikoina pakopaikkoja viholliselta piiloon. Tässä tapauksessa menneisyydestä löytyy vielä käyttöä niinkin äskettäin kuin jatkosodan aikana, jolloin miehet ovat piileskelleet täällä armeijan harmaita. Mikä lie ollut miesten kohtalo loppujen lopuksi?

Toiseen luolista piti laskeutua köyttä pitkin

Upeampi näistä kahdesta luolasta oli todellinen luola sanan oikeassa merkityksessä. Sisään mennessä oikein tunsi, kuinka lämpötila laski monta astetta ja kuinka kosteus on osa luolaidyllia. Matala kahteen osaan haarautuva luola on todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Löytäminen todellakin korvasi hikisen etsintäretken, koska tämäkin kohde halusi pysyä meiltä piilossa, kuten menneisyydessä sen piti suojella sinne paenneita ihmisiä viholliselta....

Tästä aukosta pääsee luolaan

Suuaukko sisältä kuvattuna

Täällä ollaan aikoinaan oltu piilossa

Luumäki / Lusikkovuori A31

                                            Ismo Alanko "Vittu kun vituttaa"

Joskus sitä vaan laulun sanojen mukaisesti vituttaa aamusta iltaan. Onneksi tänään on lauantai eikä nyt sentään ihan koko päivää ole vituttanut. Aamutuimaan syöksyin kaupunkiin ostamaan juniorille mopoa ja siitä nyt mitään tullut! Kukaan ei ilmeisesti nykypäivänä halua myydä mitään, no ainakin siltä tuntuu... Hittoako niillä puhelimillanne teette, kun ette vaivaudu vastaamaan soittoihin. Tekstiviestiin tulee vastaus toki salamana, mutta koita siinä nyt kysellä teknisiä tietoja ynnä muuta. Pitäkää tunkkinne ja myykää moponne jollekin muulle. Vielä jos SaiPakin ehtoolla häviää, niin sitten biisivalinta olisi täydellinen....

Lusikkovuoren pääsisäänkäynti

Päivän kohde on taas Salpa-linjaan liittyvä rakennelma, mikä hakee vertaistaan. No siinähän hakee, koska kyseessä on suurin linjaan liittyvä yksittäinen rakennelma. Lusikkovuoren majoitusluola on näet suurin kaikista ja muodostaa melkoisen kompleksin maan alla. Keskeneräisenäkin se on melkoisen vaikuttava, koska se muodostuu 81 metriä pitkästä tunnelista, minkä keskikohdasta löytyy vielä 31 metriä pitkä poikittaistunneli. Koko rakennelma on betonoitu lattian osalta ja valtaosa seinistäkin, etenkin kaikkien kolmen sisäänkäynnin kohdalta.

Melkoiseen kallioon louhittu luolasto

Tämä rakennelma oli tarkoitettu 400 miehen majoituspaikaksi taisteluiden tiimellyksessä, mutta onneksi sitä ei koskaan tarvinut ottaa alkuperäiseen käyttöön. Nykyisin siellä voi järjestää tilauksesta erilaisia juhlia ja tapahtumia, mutta muuten tunneli on suljettu asiattomilta. Niinpä minäkin tyydyin ottamaan valokuvia ulkopuolelta, koska kukaan tuttu ei halunnut tänä kesänä viettää häitä ynnä muita juhlia kosteassa luolassa. No ehkä ensi suvena on näyttää sisäkuviakin Lusikkovuoren uumenista. 

Kait tuonne olisi päässyt sisäänkin?

Luumäki / Rengaskorsu 3002

                                           Irwin "Ai ai kun vielä nuori ois"

Perjantai-iltapäivä ja olo on kuin olisi hakattu pesäpallomailalla selkään koko viikko. Juuri tällainen olo on tällä hetkellä, mutta eiköhän tuo vielä tuosta helpota kun aloitan remonttihommat kohtapuoliin. Jotenkin vaan tuntuu kuin alkaisi noita kilometrejä olla vähän liikaa mittarissa.... olisinpa siis Irwinin biisin mukaisesti hivenen nuorempi. No, jotkut viisaat väittävät iän olevan vain mielentila, joten pitänee ehtoolla palata nuoruusvuosien railakkaisiin ja kosteisiin mökkireissuihin verratavaan fiilikseen(lue grillaa parit makkarat ja huuhdo se yhdellä oluella alas sekä ennen yhtätoista tuutumaan).

Rengaskorsu on hyvin naamioitunut ympäröivään luontoon

Vaan jokunen viikko takaperin olin lomalla ja hillittömissä täpinöissä kiertelemässä Luumäkeä valokuvaten kaikkea mahdollista mitä voisi blogissa hyödyntää. Siitä reissulta voisi eilisen teeman jatkoksi esitelläkin lamellikorsujen lisäksi rengaskorsun. Nämäkin ovat lähes uniikkeja kohteita, koska niitä rakennettiin aikoinaan vain kaksi kappaletta kokeilumielessä. Molemmat sijaitsevat lähekkäin aivan valtatie 6 eteläpuolella Huomolan kylässä Luumäellä ja ovat osoitus halvasta menetelmästä rakentaa suojia miehistöä varten.

Sisäkuva majoitustunnelista

Majoituskäyttöön tarkoitettu teräksestä ja betonirenkaista rakennetu ns. rengaskorsu on kasattu pystyyn nostetuista betonirenkaista. Niiden halkaisija on 2 metriä. Sisäänkäynti muodostaa ysikymppisen mmutkan, minkä takana on 2,1 metriä pitkä eteinen. Eteisen varustukseen kuului puupenkki ja aseteline. Täältä majoitustunneli jatkuu oven jälkeen 11,5 metriä pitkänä suorana putkena, minne miehet olisivat majoittuneet taistelujen tiimellyksessä. Syy, miksi näitä rakennettiin lamellikorsujen tapaan kesällä 1940 vain kaksi kappaletta, on minulle täysi mysteeri. Lieneekö todettu liian heiveröisiksi?

Penkki ja aseteline ovat tallella

Majoitustunnelin päässä siintää muovijakkara. Lieneekö mietiskelypaikkana nykyisin?

Luumäki / Lamellikorsu 3000

Lienee jo aika päättää pitkään jatkunut hiljaiselo? Normaalisti aina selittelen, että miksi juttuja ei tule, mutta nyt on vaan poikettava kaavasta..... ei ole paljon huvittanut! Rankka syksy on jyrännyt mielen matalaksi ja se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Ainoina ilon hetkinä on ollut oman kodin remontointi ja muutama hauska sattumus, mitä matkan varrelle on osunut. Vaan nyt kaikki on toisin ja näppäistö saa tehdä vähän töitä ennen kuin SaiPa aloittaa oman urakkansa. Joku tsekkijoukkue tänään vastassa ja viikon päästä pyörähtää liiga käyntiin. Tulee vähän actionia!

Lamellibunkkerin suuaukko

Vaan oli tuota actionia joitain aikoja takaperin, kun vierailimme Williladyn kanssa Luumäen metsissä etsimässä normaalista poikkeavaa Salp-linja kohdetta. Pienen hakemisen jälkeen kohde löytyikin ja oli ihan oikeasti näkemisen arvoinen aiemmin nähtyjen betonikorsujen jälkeen. Metsikössä Luumäellä Urpalonjärven eteläpuolelta löytyy ns. lamellibunkkeri, joita rakennettiin kokeilumielessä kaksi kappaletta. Kyseessä on siis lähes uniikki kohde, koska toinen vastaava löytyy aivan tämän kuvaamamme läheisyydestä.

Sisäänkäynti miehistön majoitustiloihin

Ilmeisesti kyseessä on noin 10 miehelle tarkoitettu korsu, minne voisi vetäytyä taistelun tiimellykseltä lepoon. Se on sijoitettu pienen kumpareen sisään ja sen sisäänkäynti muodostuu pystyyn nostetusta betonirenkaasta. Sen sijaan sen n. 10 metriä pitkä majoitustila on rakennettu pystyyn asetetuista n. 20 senttiä leveistä toisiinsa liitetyistä kaarevista betonielementeistä. Ihmetellä sopii, että miksi näitä halpoja korsuja ei rakennettu enempää, koska onhan tällaisen rakentaminen ollut takuulla halvempaa kuin valtavien isojen kallioon louhittujen miehistötunnelien rakentaminen? Lieneekö niiden kestävyys havaittu surkeaksi vai mistähän mokoma johtuu? Ainakin nämä kaksi uniikkia korsua ovat vielä ehjiä, mutta täysosuma voisi olla tuhoisa....

Valo ei riittänyt kuvaamaan tunnelia koko pituudelta