Rautjärvi / Neuvostopilotti down

Willimiehen parasta hupia on ollut viime kuukausina seurata Twitterin ja muiden alustojen kautta Ukrainan sotilaiden menestystä vihulaisen torjunnassa. Lukuisat tankintuhoamisvideot onkin tullut katseltua ja aina vaan jaksaa hymyilyttää kun tankit tuhoutuvat. Eihän sota tietenkään ole viihdettä, vaan ihan oikeita ihmisiähän siellä kuolee. Jotenkin vaan näiden idän burjaattien ja samojedien kuolemat ei minua hetkauta. Syynä siihen lienee ydinaseilla pelottelu, lännelle aiheutettu energiakriisi, hintojen kohoamiset ja etenkin lukuisat joukkomurhat ja raiskaukset siviileille. Siinä syitä, miksi aion katsoa videoita jatkossakin....

Nämä videot ovat osoittaneet, että kalustoa itänaapurilla lienee, mutta takaseinä se löytyy heidänkin asevarastoistaan. Tuhannet tuhotut panssaroidut ajoneuvot on korvatttu vanhemmalla kalustolla, jopa minua vanhemmilla! Sama pätee myös venäläisiin Suhoi-hävittäjiin, joita pidettiiin laadukkaina ennen sotaa, vaan ei pidetä enää. Nythän niitä on tiputeltu pitkin Ukrainan peltoja ja ovatpa itse jopa lentäneet päin omien kaupunkiensa taloja. Ei taida Putinin kassaan jatkossa taaloja lipua asemyynneistä, kun ovat huonoiksi havaittuja. Tosin eipä niillä taida löytyä niihin piirikorttejakaan, koska länsi on laittanut ne pakotteiden alaisuuteen. No, kai ne niitä jatkossakin tonkii Lappeenrannan SER-keräyspisteistä. Pesukoneesta en kyllä levyjä irroittaisi, ettei suihkari rupea linkoamaan 800 kierrosta minuutissa....

Viime kuukaudet ovat siis osoittaneet, että Venäjän ilmavoimien kalusto on surkeaa. Niin se oli myös jatkosodan alussa, ennen kuin amerikkalaiset ja britit alkoivat toimittaa kalustoa isoja määriä. Toki ainahan nuo ovat jotain lentävää saaneet taivaalle omastakin takaa, mutta kyllähän noita tippuukin säännöllisin väliajoin. Paperitiikeriksihän Venäjä on pitkälti paljastunut myös ilmailun saralla. Veikkaanpa että lähivuosina pitkin ja poikin Ukrainan aroja nousee venäläisten kuolleiden pilottien muistomerkkejä, jos ukrainalaiset sallivat ne. Veikkaanpa, että eivät!

Sen sijaan Suomi ja suomalaiset ovat sallineet vastaavien muistomerkkien pystyttämisen ja olemassaolon lukuisille neuvostopiloteille, jotka kohtasivat tiensä pään eripuolilla Suomea. Yksi tällainen hautapaikka sijaitsee Rautjärven Luuminniemessä.

Hautapaikka on männyn juurella

Metsäpolulla saa olla tarkkana, ettei kävele ohitse

Jatkosodan alkuvaiheessa 20.7.1941 seitsemän Polikarpov I-153 konetta hyökkäsi aamuyön tunteina ilmatorjuntapatteria vastaan Rautjärven Kokkolan kylässä. Yksi näistä kaksitasoisista "Tsaikoista" sai kunnon osumat ja mätkähti alas Luuminniemen edustalle muiden koneiden päästessä karkuun, vaikka ehkä toinenkaan kone ei pääsisi kotitukikohtaansa Käkisalmeen. Se on kuitenkin varmaa, että pudonneen koneen ohjaaja Grigori Kutsherenkon lennot olivat ohitse. Kone kuitenkin nostettiin suomalaisten toimesta ja sieltä löytyi myös pilotin kirjoittama kirje, joka oli jäänyt postittamatta. Hyvä niin, koska siinä lentäjä kertoi suomalaisten ilmatorjunnan olevan surkea ja helposti tuhottavissa. Kuinka vähän hän tiesikään......

Kivipaadessa on Grigorin kuva ja laatta

Venäläisen lentäjän hauta

Lentäjä haudattiin Luuminniemeen ja maanomistaja on huolehtinut haudasta jo muutaman sukupolven ajan. Entä kuinka asiat etenivät itänaapurissa, missä toleranssit ovat tunnetusti suuret! Kutserenkon perhe sai tiedon lentäjän kuolemasta vasta marraskuussa 1941 eli monen kuukauden jälkeen. Tarina ei kuitenkaan pääty siihen, vaan lentäjän tytär Zanneta etsi isänsä hautaa koko elämänsä ajan, löytäen sen vasta vuonna 2019 ja esitti toivomuksen, että isänsä saisi jäädä niille sijoilleen. Näin ilmeisesti tulee tapahtumaan....

Laatan teksti kertoo oleelliset tiedot

Muistomerkki ei ole mielestäni kovin vanha, mutta nyt siihen on lisätty lentäjän kuva. Paikallinen maanomistaja ei halua nimeään julkisuuteen, eikä toivo paikalle yleisöryntäystä. Kaikesta huolimatta paikallinen nuori mies meidät opasti paikalle. Jääköön hänenkin nimensä mainitsematta.

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelen Jukka Vesenin teosta Pudonneita punatähtiä, Ilmasotaa Kaakkois-Suomessa 1941.

Rautjärvi / Kenttäsairaala A39

Taas on pari viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kaikenlaista käännettä tähän väliin on sitten osunutkin. Ensinnäkin pidin historiaesityksen työpaikkani Lauritsalan koulun historiasta koulumme vihkiäisjuhlissa. Paikalla oli koko kaupungin kerma kaupunginjohtajasta alkaen, sekä aina kriittiset koulumme oppilaat. Ilmeisesti se meni ihan hienosti, koska pahempia valituksia tylsästä puheesta en ole kuullut läsnäolleilta liki 500 henkilöltä. 

Tämän lisäksi kaksi ja puoli vuotta olen vältellyt koronatartuntaa hyvällä menestyksellä, mutta loppuu se tuurikin joskus! Niinpä sitten podin tähän samaan hötäkkään Ison K:n ja pakko sanoa, että voimat katosivat jonnekin kuumeen ja lihassärkyjen myötä. Nyt on ollut muutaman päivän helkatin heikko olo ja mitään kovinkaan kummoista ponnistusta en ole jaksanut tehdä. No, sainpa lopulta aikaiseksi tämän stoorin kirjoittamisen....

Rautjärven Viimolan koulun pihamaa

Suomi on täynnä paikkoja, joissa on tapahtunut menneisyydessä mielenkiintoisia ja historiallisia asioita. Yleensä näille paikoille on pystytetty muistomerkki tai -laatta kertomaan paikan menneisyydestä. Näitä paikkoja ovat valtio, kaupungit, pitäjät ja lukuisat eri aihepiirien yhdistykset paljastelleet vuosien saatossa. Hyvä, että ovat, koska muuten minun ei olisi koskaan tarvinut aloittaa Willimiehen jäljillä blogia. Siinä olisi moni mieleenpainuva reissu jäänyt tekemättä.

Liki tuhat sotilasta sai hoitoa täällä kesällä 1941

Nyt kuitenkin esittelen kohteen, joka olisi ansainnut oman muistolaatan seinään, mutta se on korvattu infotaululla, joka kertoo paikan muustakin historiasta kuin tautjärveläisten koululaisten sivistämisestä. Nyt tyhjillään seisova Viimolan koulu on aikoinaan ollut vilkaan toiminnan keskus. Sadat koululaiset ja liki tuhat jatkosodan alkuvaiheen haavoittunutta on katsellut tämän rakennuksen seiniä sisältäpäin. 

Infotaulu kertoo kaiken

Tarinaa lienee turha toistaa vaan sen voi jokainen lukea infotaulusta itse. Infotaulu on pystytetty 2019 ja se liittyy Rautjärven sotahistoriahankkeeseen. Pitänee varmaan ensi suvena perehtyä hankkeen kohteisiin tarkemmin, vaikka veikkaan vieraillleeni niistä useimmissa, kenties kaikissa?

Lappeenranta / V armeijakunnan esikunta

Tätä kirjoittaessani Ukraina on juuri valloittanut Lymanin kaupungin takaisin ja puheet ydinaseiden käytöstä lisääntyvät. Tuntuu melkoisen hullulta tuo itänaapurin toiminta. Ilmeisesti kaikki vähälläkin järjellä varustetut henkilöt ovat painaneet päänsä puskaan? Lisäksi naurattaa, että tietääkseni ensimmäisen kerran sotahistoriassa sekä puolustajan sekä hyökkääjän asukkaat pakenevat. Ukrainalaisten paon toki ymmärrän, mutta miksi venäläiset pakenevat. Eikö oman maan pelastaminen pulasta kiinnosta, kun siinä voi menettää henkensä.... No, onneksi saatiin edes vähän rajaliikennettä tilkittyä, ettei tartte noita pitkäkilpisiä katsella.

Ylämaan pappilassa toimi esikunta kesällä 1944

Samalla tavalla raja piti tilkitä kesällä 1944. Silloin tosin onnistuttiin paremmin, koska vihulaiset eivät tänne päässeet. Iso osa tässä operaatiossa oli V armeijakunnan esikunnalla, joka sai rintaman vakautettua Juustilan - Viipurinlahden alueella. Tästä syystä tämä Ylämaan vanhassa pappilassa toiminut esikunta on saanut urotyöstä oman muistolaatan pappilan seinään. Milloin ja kenen toimesta? Nuo asiat ovat itselleni tuntemattomat.

Muistolaatta 

Tällä kertaa melkoisen lyhyt postaus, mutta kun en aiheesta ihmeempää tiedä, niin mitäpä sitä jaarittelemaan....