Lappeenranta / Urho Kekkosen puisto

                                          Jope "Kekkonen tulee kuin ukkonen" 

Toisen maailmansodan jälkeen Saimaan kanava jakautui kahden valtion, Suomen ja Neuvostoliiton, alueelle. Lisäksi kanava oli kärsinyt merkittävät vauriot sotilaskohteena ja tämä tiesi Itä-Suomen taloudelliselle kehitykselle melkoista takaiskua. Pääsy Saimaan vesistöalueelta merelle oli katkennut ja ei ollut mahdollisuuksia saada kanavaa liikenteeseen. Yksi mies otti kuitenkin missiokseen Saimaan kanavan uudelleen rakentamisen ja toivoi saavansa samalla takaisin ainakin kanavan länsipuoliset alueet ja Viipurin kaupungin.

Saimaan kanavan muistomerkki. Tekijä Reino Puustinen v.1968

Hyviin henkilökohtaisiin suhteisiinsa luottaen presidentti Kekkonen yritti parhaansa alueiden takaisinsaamiseksi Saimaan kanavan uudelleenavaamisen myötä. Valitettavasti, kuten hyvin tiedämme , haaveista ei tullut totta. Jotain näkyvää presidentti kekkonen kuitenkin sai aikaan eli Saimaan kanava rakennettiin uudelleen 1960-luvulla ja laivaliikenne alkoi uudelleen vuonna 1968. Kekkonen tunnusti myöhemmin, ettei hän ollut välittänyt tippaakaan paljonko kanava tulisi maksamaan, vaan hän ajatteli sen olevan ainoa keino saada menetetty Karjala takaisin. Tämä visio ei toteutunut, mutta se on kuitenkin vilkastuttanut talouselämää ja maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin.

Pronssilaatta muistomerkin kyljessä

Mielenkiintoista tämän päivän kohteessamme on sen sijainti Mälkiän sulkualueella. Nimittäin kanavan uudelleen avaamisen vihkiäispäivänä 5.8.1968 presidentti Kekkonen loikkasi S/S Kastelholm alukseen Nuijamaalta ja suoritti kanavan avajaisseremonian laivan kannelta Mustolan sulussa. Paikalla oli tuhatkunta ihmistä seuraamassa tätä suurta juhlapäivää. Tämän takia vähän ihmetyttää Urho Kekkosen mukaan nimetyn puiston sijoittuminen Mälkiälle?

Tietoa kanavan uusimmasta rakennusvaiheesta

Kaikesta huolimatta Mälkiän Urho Kekkosen puisto muistomerkkeineen kunnioittaa kanavanrakentajien urotekoja niin 1800-luvun puolivälissä kuin uusimman rakennusvaiheen aikana vuosina 1963-1968. Ilman tämän miehen intohimoa Karjalan takaisinsaamiseksi, ei tänäänkään laivoilla kuljettaisi Saimaalta merelle. Näin veikkaisin…

Lappeenranta / Mälkiän luotsiasema

Nyt on Willimiehellä hurja vauhti päällä. Ties kuinka mones tuplapostaus viime aikoina? Paha sanoa, että mistä tämä innostus ja kaamea julkaisuvauhti kertoo? Todennäköisesti kyseessä on itsekäs syy, että blogin päättyminen alkaa häämöttää, vaikkakin pitkälle syksyyn tätä työtä jatkuu. Viikko viikolta uusien kohteiden löytäminen muuttuu vaikeammaksi ja välimatkat kohteille kasvavat. Hyvänä esimerkkinä viikon päästä suoritettava Ylämaan kuvausretki. Kilometrejä kertyy mittariin ja takuulla koko päivän tähän retkeen saa aikaakin kulumaan. Onneksi matkalle on lähdössä kaksi blogin palkatonta assistenttia, jotka saavat suorittaa haastavimmat kiipeilyt ja kovaa kuntoa vaativat tehtävät. Willimies selviää kerrankin helpolla… toivottavasti! Nyt on kuitenkin aika palata Saimaan kanavan äärelle Mälkiän sulkujen kupeeseen.

Mälkiän luotsiasema

Mälkiän sulun läheisyydessä sijaitsee yksi Willimiehen suosikkikohteista Lappeenrannassa. Kyseessä on vuonna 1929 valmistunut klassismia edustava rakennus, jonka suunnitteli Thure Hellström. Mieleenpainuvin yksityiskohta on pääsisäänkäynnin ympärillä oleva tiilikuviointi, jollaisia näkisin mielellään myös nykyaikana rakennetuissa taloissa, mutta eihän nuo nykyaikaan sovi? Kaiken pitää olla mahdollisimman halvalla tehtyä, jolloin koristeellisuus on pakko unohtaa… niinpä asummekin nykyisin rumimmissa taloissa kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa?

Mälkiän luotsiasema toisesta suunnasta

Paljon muuta tästä rakennuksesta emme saaneet selville, mutta se on ainakin ikkunoiden osalta palautettu alkuperäiseen muotoonsa. Alun perin tämä Mälkiän ja Lauritsalan luotsiasemaksi rakennettu rakennus on nykyisin alkuperäisessä käytössään luotsiasemana. valitettavasti tietomme tästä kauniista rakennuksesta ovat vaatimattomat, suorastaan olemattomat. Taas jää lukijoiden varaan tietojen päivittäminen?

Lappeenranta / Keisarien triumfi

                                                    Irwin Goodman "Maailma on kaunis"

Joskus pikkunatiaisena kun kurvailtiin isäukon Minillä pitkin Saimaan kanavan reunoja, näin tämän päivän kohteen ensimmäistä kertaa. No paremminkin vain osan siitä, koska tämän päivän kohteemme on valmistunut vuonna 2006 Saimaan kanavan 150-vuotis juhlaa varten. Tämän Keisarien kivet / Keisarien triumfi muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Tapio Rönkönharju ja kivihommista vastasi Loimaan kivi. No vähän liioittelua, koska muistomerkin päällä vaaka-asennossa olevat ja kultakirjaimin kaiverretut kivet, ovat Saimaan kanavan alkuajoilta eli vuodelta 1856.

Venäjänkielellä

ja sama suomeksi

Mitenkäs näin on päässyt käymään? No, ne sijaitsivat aluksi Saimaalta kanavalle ajettaessa ensimmäisellä sululla eli Lauritsalan sululla, mistä ei enää ole jäljellä mitään. Myöhemmin sulun kohdan korvasi rullasilta, joka ylitti kanavan ja kivet olivat rullasillan tukipilareissa kiinni aina 1960- luvulle, jolloin kanavaa laajennettaessa silta piti purkaa ja sen ylittänyt maantie siirrettiin nykyiselle paikalle. Komeat siltapilarit purettiin, mutta onneksi arvokkaat historian osat laitettiin talteen ja kaiken yleisön nähtäväksi kanavan reunuspenkalle. Siellä ne olivat heinän keskellä 1960-luvulta aina vuoteen 2005, jolloin niistä päätettiin tehdä uusi muistomerkki kunnioittamaan Saimaan kanavan 150- vuotistaivalta.

Graniittisissa kivissä on sekä Suomeksi että venäjäksi seuraava teksti:

Kejsari Nikolai I

v. 1845 alottanut

Kejsari Aleksander II

v.1856 päättänyt

Kivet alkuperäisellä sijaintipaikallaan Lauritsalassa. Kiitokset blogin assistentille vanhasta kuvasta!

Lappeenranta / Mälkiän sulku

                                Sensuuri "Kirjoitan seinään"

No niin, nyt takana on kaikki vanhasta kanavasta jäljellä olevat kohteet, joten on aika siirtyä takaisin Saimaan kanavan ensimmäiselle sululle, Mälkiälle. Seuraavien päivien kohteet sijaitsevat lähellä jo aiemmin esiteltyjä, joten yritetään saada nämäkin esille.

Mälkiän sulku nykyisissä mitoissa

Liikennemäärien kasvaessa ja sopivien paikkojen puuttuminen, missä kanavassa liikkuvat alukset pystyisivät ohittamaan toisensa, ruuhkauttivat Saimaan kanavan melko nopeasti. Oli siis aika rakentaa kanava toiseen kertaan ja työ keskittyi sulkujen suurentamiseen ja niiden määrän radikaaliin vähentämiseen. Tästä rakennusvaiheesta on jäljellä Mälkiän ja Mustolan suursulut, joiden rakentaminen ajoittui vuosiin 1927-1933. Mälkiällä tästä rakennustyöstä on muistona sulun kallioseinään hakatut vuosiluvut, jonka alle on kaiverrettu myös nykyisten sulkujen rakentamisvuodet 1965-1968, jolloin kanava laajennettiin nykyisiin mittoihinsa.

Muistona toisesta ja kolmannesta rakentamisesta on vuosiluvut sulun seinässä

Ensimmäiset suunnitelmat kanavan laajentamisesta ja nykyaikaistamisesta tehtiin jo 1890-luvulla, mutta määrärahojen puitteissa tehdyt muutostyöt eivät korvanneet suurinta ongelmaa eli kolmikammioisten sulkujärjestelmien sulutuskykyä. Ainoastaan 70 alusta vuorokaudessa pystyttiin suluttamaan ja tämä aikaan sai melkoiset ruuhkat suluille, joista Mälkiällä ei enää selvitty. Oli pakko tarttua toimeen ja aloittaa sulkujen suurentaminen. Ratkaisuksi päätettiin rakentaa kokonaan uudet sulut vanhojen viereen. Niinpä Mälkiällä tänäkin päivänä vanha ja uusi kanava sijaitsevat vierekkäin.

Sulkuportti on melko järeää tekoa

Mälkiän uusi sulku, joka muuten rakennustöiden aikana sähköistettiin, oli aikanaan maamme suurin sulkutyömaa ja sen sulun mitoiksi määritettiin 75 metriä pituutta, 10,6 metriä leveyttä ja syvyydeksi määriteltiin lukuisien muutosten jälkeen 4,50 metriä. Nämä mitat ovat kuitenkin nykyisinkin kasvaneet, koska kanavan kolmannen rakennusvaiheen aikana niitä kasvatettiin vielä lisää. Nykyisin kanavan pystyy kulkemaan laiva, minkä mitat ovat 82, 12,6 ja 4,35 metriä. Tulevaisuudessa kanavaa kenties suurennetaan vielä lisääkin?

Laivojen sulutusta voi seurata näköalatasanteelta

Lappeenranta / Myrän muistomerkki

                             Johnny Cash "Ain`t no grave"

Viime vuoden lokakuussa etsimme tätä kohdetta, mutta se ei halunnut tulla löydetyksi. Taustatyön tekeminenkään ei auttanut sen löytämisessä, mutta kun tarpeeksi yrittää niin saimme lopulta vihjeen, jonka jälkeen Myrän muistomerkin löytäminen oli mahdollista. Kiitokset tästä kuuluvat blogin kolmelle uudelle palkattomalle assistentille eli Karttusen Markolle, Varpoilan Teemulle ja Toivasen Heikille. Suuret kiitokset, koska ilman talvista kävelyretkeänne olisimme taas kurvailleet pitkin Nuijamaan rajaseutuja päämäärättä.

Meidän ainoa tietomme oli, että muistomerkki sijaitsisi Myräntien päässä Nuijamaalla, mutta viime syksyinen ajelumme aina rajavyöhykemerkeille asti, ei tuonut tulosta. No eipä tietenkään, koska muistomerkki sijaitsikin Myräntieltä poikkeavalla Hiirentiellä. Assistenttien avulla saimme tämän tiedon ja nyt toukokuisella kuvausretkellä osuimmekin heti oikealle paikalle. Vaan minkä takia tänne Nuijamaan peräkylään on pystytetty muistomerkki. Paikkana se ei ole ehkä kaikkein luontevin?

Myrän muistomerkille johtaa kivetty polku

Myrän muistomerkki sijoittuu jatkosodan alkuvaiheeseen, jolloin alueelta siviiliväestö oli siirretty turvaan neuvostoliittolaisten tykistökeskitysten takia, jotka sytyttivät mm. Nuijamaan kirkon tuleen. Myös Enson eli nykyisen Svetogorskin alueelta tykkitulta kohdistui jopa Joutsenon keskustaan. Samalla he yrittivät häiritä suomalaisten joukkojenkeskityksiä ja täällä Myrässä 4.7.1941 tulituksen takia kaatuivat ensimmäiset Nuijamaalaiset tällä paikalla. Näiden neljän henkensä menettäneen muistoksi tämä muistomerkki onkin pystytetty.

Vainajia kunnioitetaan kukilla

Kyseiset neljä henkilöä olivat välittömästi kuolleet lotat Terttu Hyvärinen ja Anja Ruokonen. Sen sijaan sotamies Väinö Hyvättinen ja korpraali Tapani Korpela haavoittuivat vakavasti ja menehtyivät myöhemmin. Kyseiset henkilöt olivat tapahtumahetkellä Läheisessä Rutin talossa toimineessa rajavartioasemalla ja pakenivat läheiseen metsään, missä heidän pakonsa päättyi tykkituleen noin sadan metrin päässä rajavartioasemasta.

Muistolaatta

Myrän muistomerkki paljastettiin 27.8.2006. Sen pystyttäjät ovat Nuijamaan reserviläiset, Lions club Nuijamaa, kaatuneiden omaiset, Nuijamaa-seura ja Etelä-Karjalan Lottaperinne.

Muistomerkin päältä löytyy ruosteisia raudan kappaleita. Kranaatinosia?

Lappeenranta / Joutsenon hautausmaan aita

Undertaker theme song.Aiheuttaa vilunväristyksiä, kuten vierailu hautausmaalla

Reilu viikko takaperin Willimieskolmikko piipahti eräällä kohteella, missä olimme käyneet jo aiemminkin. Uusien vihjeiden mukaan olimme unohtaneet kuvata jotain tärkeää. No, mikäs siinä auttoi, paikallehan se oli mentävä. Tällä kertaa saamamme vihje piti paikkansa ja etsitty kohde löytyi. Kyseessä on Joutsenon hautausmaan kiviaitaan hakattu vuosiluku 1890. Se kertoo siis hautausmaan iän. Tämä kaiverrus oli helppo löytää, koska se on muistolaatalla merkitty. 

Kiveen hakattua historiaa

Muistolaatta

Vaikka kohde on nyt kuvattu ja on julkaisun vuoro, niin silti meille jäi taas salapoliisin työtä jäljelle. Löysimme nimittäin toisenkin vuosiluvun aivan kirkon edustalta maanpinnan läheisyydestä. Tästä vuosiluvusta emme päässeet selvyyteen, että mikä on oikea vuosiluku, mutta se on joko 183? tai 185?. Kertokoon tästäkin tarkemmin joku, joka asiasta enemmän tietää.

Löydätkö aidasta salaperäiset vuosilukukaiverrukset?

Hauskana yksityiskohtana kannattanee vielä mainita hautausmaan aidan rakentamiseen käytetty myllynkivi. Lieneekö käynyt teollistumisen myötä tarpeettomaksi?

Aidan täytteeksi kelpasi myllynkivikin

Lappeenranta / Kansolan patotie

Eilinen päivä oli mitä oli, mutta perjantaina taas kaikki kääntyi paremmaksi....selkeästi paremmaksi! Willimiehen työssä yksikään päivä ei ole toisensa kaltainen, vaan aina tulee jotain odottamatonta, mihin ei osaa varautua vaikka kuinka suunnittelisi oman työpäivänsä etukäteen. Tämä aamu oli sellainen ja mikä parasta, niin aina "parjatun" nuorison edustaja sai tällaiselta vanhalta ukolta jalat alta. Kyseessä ei ole mikään ihastumistsydeemi, mutta kun joku muistaa tällaisen vanhan ukon sepustukset ja antamat elämänohjeet kolmen vuoden ajalta, vaikka itse ne yrittäisi unohtaa, niin kyllähän se tuntuu hyvälle.

Tämän päälle sain vielä lahjan, mistä olin ja olen vielä pitkään onnesta ymmyrkäisenä. Pakkohan tämä lahja on kaikille esitellä näin pienellä ja vaatimattomalla estradilla. Kukapa näitä tarinoita lukisi? Niin, se lahja! Oppilaani on ilmeisesti oppinut opettajansa tuntemaan, koska sain lahjaksi keltamustat aurinkolasit!!! Mielettömän upeat ja SaiPan väreissä.....mahtava lahja. Tuhannet kiitokset, Henna sekä onnea ja menestystä tulevaisuudessa. 

Pidetään kuitenkin se avoautotarina vain meidän keskisenä asiana eikä levitellä tarinaa :)

Willimies tarkkailee SaiPan pelit tästä lähtien keltamustien lasien läpi katsottuna. Huomaa myös tekijän asuinympäristö! Keltamustaa se on oltava talotkin....

Näin upeissa fiiliksissä ei kyllä keksi mitään kummempaa sanottavaa päivän kohteesta, mutta yritetään kuitenkin. Eilen olimme Kansolassa, joten jatketaan matkaa vähän eteenpäin.

Kansolasta etelään kanavan patovallin päällä menee tie kohti Nuijamaan Suikkia. Reitti on erinomainen pyöräreitti, vaikka itse suosinkin autoa näillä kuvausretkilläni. Vanha kanava vasemmalla ja nykyinen oikealla puolella.

Kansolasta etelään menee upea reitti, missä voi seurata vanhaa kanavaa muutaman kilometrin matkan ajan. Tarkkana täällä pitää olla ettei jää ravihevosten alle, mutta joka tapauksessa reitti on luonnon kaunis tietä reunustavine koivukujineen. Valitettavasti autolla pitää palata samaa reittiä takaisin, koska tie päättyy. Jalkaisin tai polkupyörällä matkaa voi toki jatkaa, koska reitin päästä löytyy vanhan mallinen lossi, millä voi hinata itsensä kalustoineen yli vanhan kanavan. 

Tarkkana tällä reitillä tosin pitää olla, koska etenkin vanhan kanavan kasvillisuuden alle jääneet upeat pengerrykset ja kivivallit saavat mielen siirtymään ajassa taaksepäin, jolloin kanavan reunukset olivat ammattipuutarhurien hoitamat ja todella upeat. Komeathan nuo ovat vieläkin, mutta kannattaa katsella myös eteensä, ettei hurauta autolla kanavaan. Paikalla viihtyvät joutsenet eivät taida osata vielä soittaa hätänumeroon?

Vanhan kanavan reitillä viihtyvät joutsenetkin

Pojat ongella kapulalossilla....paikalta saa kalaa!

Lappeenranta / Mariannepuisto

Melkoinen päivä taas tänään. Aamusta iltaan yhtämittaista juoksemista paikasta toiseen ja silti kaikki menee reisille. Pojan polkupyörän kumin paikkauksestahan tämä illan episodi alkoi. Paikkoja oli vaikka kuinka paljon, mutta liima oli lopussa. No mikäs siinä auttoi. Piti lähteä ostamaan paikkarasia. Nopea reissu kauppaan, mutta kotona huomasin ettei rasiassa ollut liimatuubia kuten ennen. Kenenhän älynväläys tämäkin oli?

Karkkitehtaan seinässä on iso Mariannemainos, mikä kertoo historiasta.....vuodesta 1949!

Mariannepuiston sähkökoppi ja kännykkämasto klassikkovärisenä...only in Lappeenranta

No kauppaan uudelleen ja ostin reilun kokoisen tuubin liimaa....kaikki hyvin? No ei todellakaan. Tämä liima oli jotain hemmetin hitaasti kuivuvaa mallia, joten hermohan siinä paloi!! Kolmannen kerran kauppaan ja nyt onnistui. Tuubi nopeasti kuivuvaa kumiliimaa ja pakkohan se lohdutukseksi piti ostaa jotain punaista ja makeaa. Eli hivakkaan jäi pussi Lappeenrannan ei kun maailmankuuluja Mariannekarkkeja. Tästähän kierrokset vain yltyi, kun junnari totesi, että nyt painutaan kuvaamaan Mariannepuisto, koska meillä on Mariannekarkkeja. Jep, kamera piti tietenkin hakea kotoa. Periksi emme kuitenkaan antaneet, vaan nyt on Mariannepuisto kuvattu ja kohta on suu täynnä klassikkokaramellejä - Marianneja. Maistuisi varmaan teillekin?

PS. Puisto on ollut Mariannen väreissä mielestäni vuodesta 2011 ja sijaitsee karkkitehtaan vieressä.

Klassikko Lappeenrannasta, lienee kaikille tuttu

Lappeenranta / Kansolan kulvertti

                                               Omar & the howlers " Mississippi mud"

Kanavanrakentajilla oli ratkaistavina lukuisia ongelmia, niin pieniä kuin isojakin. Kansolassa täsmälleen vanhan sulun kohdalla piti ratkaista massiivinen ongelma. Aina Mustolasta saakka virtaava sekä ajoittain mainitsemamme Soskuanjoki aiheutti suomalaisille kanavanrakennuksen pioneereille ison ongelman. Kanava ja Soskuan joki kohtasivat risteävät Kansolan kohdalla ja jokiuoma piti jotenkin pystyä siirtämään kanavan toiselle puolelle.

Kansolan kulvertti

Varmaan ovat tupakkiaskin kylkeen piirrelleet erinäisiä tuherruksia, ennen kuin päätyivät rakentamaan kulvertin, jonka avulla Soskuan joki saadaan virtaamaan kanavan alitse. Melkoinen rakennustaiteen ihme tämä kulvertti onkin. Harmaagraniitista muuratussa kulvertissa virtaa Soskuanjoki, kahdesta holvikaaresta tehdyissä kanaaleissa, jatkaen kulkuaan kanavan toisella puolella.

Kun piipahdatte paikan päällä kurkkaamassa tätä mestariteosta, niin pitäkää varanne, ettette lennä jokeen, kuten Willimiehelle meinasi käydä. Rinne joen rantaan on jyrkkä ja kuvaushetkellä sateen jäljiltä myös liukas. Eikä kanavan huoltomiehet ja puutarhuritkaan piipahda täällä pusikoita raivaamassa. Toista oli ennen aikaan, kun kanavan varret täyttyivät hienosti hoidetuista istutuksista ja puistomaisista alueista. Tuolloin tajuttiin, että maiseman tehtävä on miellyttää satunnaisia kulkijoita.

Lappeenranta / Vanha kanava (Kansola)

                            Rautavaaran Tapsa "Saimaan kanavalla"

On the road again…tällä kertaa Helsingin pölyt vaihtuvat Kansolan maisemiin. Mukavahan tuolla Helsingissäkin oli piipahtaa, mutta en viihdy siellä kauaa… En vaan jaksa ymmärtää mikä ihmisiä tuossa meluisessa paikassa, missä vielä törmää elämään kyllästyneisiin ilmeisiin, vetää puoleensa? Helkutti, muuttaisivat elävään ja iloisia ihmisiä täynnä olevaan Lappeenrantaan, niin he saattaisivat joskus hymyilläkin? No onhan siellä pääkaupungissamme jokunen Willimiestäkin kiinnostava paikka, mutta ei niitä montaa ole!

Yksi kiintoisa paikka Helsingin matkallamme oli vierailu YleX-radiokanavan tiloissa. Viime talven SaiPan kummeina toimineet juontajat olivat pitäneet Lappeenrantaa hyvin esillä vieläkin, kuten kuvista näkyy. Mielenkiintoista oli myös seurata suoraa radiolähetystä studiosta käsin. Pääsimmekin webbikameran takia maailmanlaajuiseen levitykseen. Nyt tunnetaan Willimiehen rujot piirteet ulkomaita myöten. Iso kiitos YleX:n porukalle mukavasta esittelystä ja pitäkäähän SaiPa kummijoukkueenanne myös ensi talvena. Hittoako te nyt hyvää jengiä vaihtaisitte?

Mankisen paita on nostettu kattoon...kenties myöhemmin Kisapuistonkin kattoon?

Jenni ei ollut paikalla, mutta ensi talven kummijoukkueen paita odottaa reissua Kisapuistoon

No asukoot muut helsinkiläiset keskenään siellä kivikylässä, mutta me lähdemme nyt yhdelle alkuperäisen Saimaan kanavan kohteelle, mikä ainakin Willimiehen mielestä on eräs kauneimmista paikoista, mitä vanhasta kanavasta on vielä jäljellä. Ajo-ohjeiksi paikalle voisi antaa seuraavan… Aja nykyisen kanavan ylittävälle Kansolan läppäsillalle(esitellään myöhemmin) ja käänny sillan kupeesta itään lähtevälle pienelle hiekkatien pätkälle. Pieni ajomatka vanhan kanavan laidassa, missä on jäljellä vanhaa kivistä ja kettingistä tehtyä aitaa, vie sinut perille Kansolan rullasillalle. Ohi et voi ajaa missään tapauksessa. Nyt kun sinäkin osaat perille, niin siirrytään asiaan.

Kansolaan menevää tietä reunustaa vanhat kivet kettinkeineen

Viime kesänä Willimies kävi kuvaamassa Kansolan Williukin kanssa, joten viime vuotisilla kuvilla siis mennään. Mikään on tuskin muuttunut, joten asiaan… Kansolan kohdalla oli aikoinaan portit, mutta en osa tarkalleen sanoa että miksi. Jollain tavalla se liittyi sulun tyhjentämiseen vedestä. Valitettavasti viime kesän matkalla eräs paikallinen mieshenkilö kertoi asiasta, mutta kun en jaksa enää muistaa. Kansolan kohdalla oli portit kanavassa, mutta mikään sulku se ei ollut. Vedenkorkeus kestää ennallaan ennen ja jälkeen Kansolan. Harmittaa, kun en muista! Lieneekö Helsingin daamit vieneet muistin minulta?

Kansolan rullasilta, olet siis perillä

Alkuaikoina silta piti rullata kanavalla liikkuvan aluksen takia syrjään

Joka tapauksessa Kansolan kohdalla kulki maantie kohti Viipuria ja siksi paikalle tehtiin rullasilta, joka on edelleen alkuperäisellä paikallaan. Tämä silta sisältää vielä vuonna 1851 Fiskarsin konepajalla tehdyn koneiston, mikä olisi kenties vielä kunnostettavissa elävöittämään alueen historiaa?

Koneisto Fiskarsin v. 1851 valmistama

Paikallinen mies kertoili monia mielenkiintoisia tarinoita Kansolasta ja osa jäi minunkin mieleeni. Hän kertoi pikkupoikana seuranneensa Suomen armeijan sillan ylitystä kesällä 1944, jolloin tarvittiin kaikki mahdollinen kalusto rintamalle ja ne oli kuljetettava Kansolan kautta. Hän kertoi, ettei operaatio ollut helppo koska silta on kapea ja joukkoja sekä materiaalia paljon. Haastavinta oli kuulemma saada auton tai hevosen vetämät tykit taipumaan ahtaasta paikasta sillalle. On mahtanut viimeinen Kansolan liikenneruuhka ajoittuakin noihin aikoihin, vaikkakin vilkas liikenne jatkui kuulemma 1960-luvulle saakka?

Rullasilta ei ole nykyaikasta standardimittaa ainakaan leveydeltään. Williukin Suzuki olisi kyllä mahtunut sillalle

Lisäksi mieleeni jäi hänen kertomus, kun hän poikasena katsoi kotimökkinsä ikkunasta kanavalle. Laivat aivan kuin lipuivat pellolla ohittaessaan hänen kotinsa. On mahtanut olla melkoisen vaikuttava näky, kun laivoja on kulkenut valtavasti Kansolan ohitse. Mainittakoon tässä esimerkkinä vuosi 1883, jolloin kanavan läpi kulki purjehduskauden aikana 3355 alusta. Pieniähän nuo alkuajan alukset tietenkin olivat nykyisiin verrattuna, mutta omana aikanaan riittäviä. Sulkujen kokohan määritteli alusten koot, mitkä alkuvaiheessa olivat seuraavat: Maksimipituus 105 jalkaa(31,2 m), leveys 24 jalkaa(7,1 m) ja syväys 8,4 jalkaa(2,4 m). On siinä ollut melkoinen ruuhka, koska paikka paikoin kanava oli niin kapea, ettei laivojen ohittaminen ollut mahdollista.

Lappeenranta / Upseerikerhon tammet

                                           51 koodia "Puu"

Aluksi meinasin laittaa nämä Lappeenrannan pihamaalta löytyneet kaksi muistokiveä laattoineen sekä istutettuine puineen päivitykseksi Upseerikerhon historiikkiin. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin ja päätin julkaista ne erillisenä kirjoituksena.

Nämä muistokivet jäivät jotenkin huomaamatta viime kesän kuvausretkillä, joten nyt ollaan uunituoreilla kuvilla julkaisemassa tätä kertomusta. Tai ei tästä mitään kertomusta tule, vaan kuvat muistolaatoista puhukoot puolestamme. Koska ne kumpikin liittyvät Lappeenrannan menneisyyteen ratsuväkikaupunkina, niin eihän näitä voi jättää pois mitenkään.... eli vasså god!

Tammi kasvaa ylväänä rakuunaperinteitä kunnioittaen

Muistokivi

Uudenmaan rakuunarykmentin istuttaman tammen muistolaatta 

Vierestä löytyi vielä 10 vuotta myöhemmin istutettu tammi muistokivineen. Kuvat alla...

Tämä on vähän pienempi, mutta myös 10 vuotta nuorempi tammi

Muistokivi tammen juurella

Kuva muistolaatasta vielä lopuksi....

Lappeenranta / Erä-Esko

                                           Kauko Röyhkä "Kanavaan hukkunut"

Matka pitkin vanhaa Saimaan kanavaa jatkuu. Tuohimäen kalliokaiverruksilta kanavan reunaa seurattaessa saavutaan nykyiselle Soskuan sululle, jonka esittelemme myöhemmin. Soskuan kohdalla vanha kanava sen sijaan muodostaa melojien suosiman reitin, jonka eräs kohokohta on aikoinaan Saimaan kanavan ylittäneen rullasillan alitus.

Erä-Eskon silta ylitti Saimaan kanavan aiemmin jossain muualla

Aikoinaan sivulle vedettävät 12 rullasiltaa ylittivät kanavan, mutta niistä yksi eli tämä Erä-Eskon rullasilta on asetettu nykyisin kiinteäksi sillaksi helpottamaan kulkemista. Se ei ole alkuperäisellä paikallaan, vaan se on siirretty paikalleen jostain muualta. Valitettavasti en löytänyt mistään tietoa, että mikä on sen alkuperäinen sijoituspaikka. Pahoittelen!

Nämä rullasillat tilattiin aikoinaan Fiskarsin konepajalta ja Ericson&Covielta. Malliltaan ne ovat täsmälleen samanlaiset kuin vähän aiemmin rakennetussa Götan kanavalla Ruotsissa. Lienevätkö jopa samoilla piirustuksilla tehdyt? Valitettavasti useimmat näistä kanavan ylittäneistä silloista ovat kadonneet historian saatossa, mutta Saimaan kanavalla niitä on vielä kaksi kappaletta, joista toisen esittelemme seuraavalla kerralla kunhan palaan Helsingistä. mainittakoon että yksi vanhoista rullasilloista on nykyisin Joensuussa Utran retkeilyalueella ja minulla piti olla siitä valokuvakin, mutta mihin lie hukkunut?

Koska Soskuan kohdalla kanava on laitettu umpeen molemmista päistä, on veden vaihtumisen takia pitänyt keksiä poikkeuksellinen järjestelmä, joka ihmetyttää vieläkin kirjoittajaa. Kanavan osan päästä löytyy metallikehikolla suojattu vesiputous, mihin kanavan vedet katoavat kuin Molokin kitaan. Siitäkään minulla ei ole tietoa, että mihin toinen pää johtaa? Kenties uuden kanavan toiselle puolelle… Ilmoittakoon kuka asiasta tietää minua enemmän. Kiitokset etukäteen.

Molokin kita...vesireitti helvettiin vai kanavan toiselle puolelle?

Johan tässä tulikin taas napakoiduttua tässä blogin pitämisessä, joten on taas aika ottaa parin päivän huilitauko. Pukkaa nimittäin työmatkaa pääkaupunkiin mukavassa seurassa, mikä pitää minut pari päivää poissa blogin äärestä, mutta jatkoa seuraa välittömästi kunhan kotiudun reissusta.

Lappeenranta / Ilottulantien kataja

                         Eppu Normaali laulaa katajaisesta kansasta

Päivän toinen postaus, eikä olla edes lähellä Saimaan kanavaa... No huomenna palataan kanavalle, mutta kun tänään oli niin hyvä päivä, joten julkaisemme uuden kohteen taas. Kävimme poikien kanssa kuvailemassa useita kohteita Nuijamalla ja Joutsenossa, jotka esittelemme myöhemmin. Yksi näistä kuitenkin esitellään saman tien. Tämä kohde kuuluu myös sarjaan, tarkoituksemme ei ollut tätä julkaista, mutta kun tuli kuvat otettua!

Ilottulantien rauhoitettu kataja. Ikää 300 vuotta?

Niinpä tämä kuulemani mukaan lähes 300-vuotias kataja Ilottulantien varressa nauttii olostaan rauhoitettuna luonnonmuistomerkkinä. Alkaa ilmiselvästi Willimiestä kiinnostamaan muutkin kohteet, kuin muistomerkit ja rakennukset? Ei sentään, mutta kun jotain vanhaa on säilynyt nykyaikaan, eikä kulutushysterian puitteissa sitä ole tuhottu, niin kyllä tällainen kohde kelpaa meidän esiteltäväksemme.

Toivottavasti kukaan ei autollaan kapsahda katajaan...

Kataja sinänsä ei enää ole rauhoitettu, mutta sen käytössä toivotaan ainakin käytettävän malttia. Tällaisen ikivanhan puun käyttö ohuiksi kiekoiksi sahattuna parkettilattian tekoon olisi mielestäni pahinta mitä voisin kuvitella! Esimerkki on muuten tosielämästä, koska jossain sisustusohjelmassa semmoinen esiteltiin. V****aa tuollainen pröystäily. Onneksi tämä puu on saanut olla paikallaan pitkään ja toivottavasti näin jatkuu vastakin. Koivustakin saa aivan kelpo parkettilattian, jos sellaista tarvitsee...