Willimies Tours in Russia 25.6 -

                       Nykäsen Masakin tietää, että "Moottoritie on kuuma"

Blogi pitää nyt muistomerkkien esittelystä pienen tauon, koska huomenna Willimies starttaa kohti Joensuuta ja tiistaiaamuna klo 7.00 lähdemme kolmestaan Venäjälle moottoripyöräilemään. Erotuskaa ei kuitenkaan tarvitse kokea, koska matkakertomuksemme julkaistaan blogin yläpalkista löytyvällä  Willimies Tours Venäjällä välilehdellä. Päivitys tulossa joka päivä, jos tietoliikenneyhteydet pelaavat?

Toivottavasti viihdytte matkalla mukana, koska itse aion ainakin yrittää nauttia elämästä Lappeenrannan ulkopuolella. Varmaankin vaikeaa se on ja erotuska on kova, mutta hammasta purren siitä ehkä selviää. Eipä sen puoleen, ikävä tulee paikallisia ihmisiäkin. Ei tietenkään ihan kaikkia, mutta joitakin tiettyjä vuorenvarmasti. Kaikesta huolimatta on pakko käydä kurkkaamassa elämää tai sen puuttumista Itä-Karjalan korvessa... 

Onneksi apunamme on Willilady, joka ystävällisesti on luvannut päivittää sivustoa matkan aikana. Koska me vedämme täällä blogissamme aina kotiinpäin, niin Iskä kokkaa sivustolta voit käydä lukaisemassa yläpalkista kenties aivan erilaisen version matkastamme. Se on morienttes ainakin viikon ajaksi.

T. Willimies Lappeenrannasta  

Lappeenranta / Saarenoja, Suomen ensimmäiset asukkaat

  Saarenojan pellot ovat vanhaa merenpohjaa, kuten Kotiteollisuus kertoo....

No niin, tänäänkin tyrkätään päivän toinen tarina kehiin. Tämä alkaa olla jo ihan pakkomielteistä hommaa! Jotenkin vaan en jaksa oikein keskittyä huomenna alkavan Itä-Karjalan moottoripyöräretken tavaroiden pakkaamiseen, vaan teen kaikkea muuta… No laitetaan tämä blogimme ylivoimaisesti vanhin kohde levitykseen. Tämä onkin niin vanha, ettei koko Suomesta löydy kuin yksi paikka eli Lahden Ristola, joka pääsee edes lähelle. Kyseessä on varhaismesoliittisen kauden asuinpaikka Joutsenon Kuurmanpohjan Saarenoja. itse asiassa paikkoja on kolme, mutta tietenkään teidän nähtäväksenne ei ole kuin heinittynyt pelto, joka on suojeltu kaikilta ihmisen aktiviteeteiltä.

Tällä kertaa Willimiehen tiedot eivät riitä kertomaan tarkemmin kivikauden asutuksen leviämisestä, mutta Saimaan vedenpintojen vaihteluihin perehtynyt Hakulisen Matti voisi kenties joskus vähän valaista minuakin näistä varhaisimmista ajoista maamme historiasta heti jääkauden jälkeen. Matti on näet kirjoittanut pari hyvää kirjaa aiheesta, jotka minäkin olen lukenut, mutta ymmärtäminen onkin sitten toinen juttu...

Infotaulu Saarenojan asuinpaikan läheisyydessä

Mainitsin tämän kivikautisen asuinpaikan kuuluvan varhaismesoliittiseen kauteen ja silloin mennäänkin ajassa todella kauas. Täältä Saarenojan asutuspaikalta on löytynyt palanutta hirvenluuta, jotka on radiohiiliajoitettu. Tietenkään tarkkaa vuosilukua ei saada selville, mutta tiedemiehet ovat ajoittaneet ne suurin piirtein 8600-8500 eaa. eli yli 10.000 vuoden taakse. Silloin tällä alueellakin näytti aivan toisenlaiselta. Kyseinen asuinpaikka sijaitsi tuolloin Ancylusjärven ja Yoldiameren aikoihin vuonomainen merenlahti ja sen hiekkainen pohjoisranta tarjosi elinmahdollisuuden maamme ensimmäisille asukkaille.

Saarenoja. Aikoinaan peltojen kohdilla oli merenlahti. Takana olevassa rinteessä asuivat ensimmäiset "suomalaiset" 

Nämä ensimmäiset asukkaat seurasivat jään sulamista ja jäältä vapautuneet alueet otettiin nopeasti käyttöön, koska ne ilmeisesti tarjosivat luonnonresursseja, jotka olivat ihmisille välttämättömiä ja niitä oli riittävästi. Norppakin uiskenteli tässä lahdessa ja on takuulla ollut Saarenojan asutuspaikan ihmisten ruokalistalla. Myös asuinpaikalta tehdyt löydöt kertovat yhteyksistä muualle Eurooppaan. Saarenojan ihmisiltä on löydetty piiesineitä, joka ei luonnostaan esiinny Suomen kallioperässä, joten tämä seikka, kuten muutama muukin viittaa maamme asutuksen levinneen ns. Kundan kulttuurin asuinalueilta nykyisen Viron alueelta maahamme.

Näkymä vanhan merenlahden ylitse asuinpaikalle. Näin pyhälle paikalle ei Willimieskään uskaltautunut, vaan tyytyi kaukaa otettuihin valokuviin.

Monet meistä nykyajan kiireisistä ja stressaantuneista ihmisistä haluaisivat downshiftata tai jollain muulla keinolla vaihtaa elämänsä vähemmän kiireiseksi. Jotkut haikailevat paluuta juurille ja ovat ottaneet ruokavaliokseen kivikauden ihmisten kalasta, riistasta ja marjoista koostuvan ruokavalion ja väittävät sen olevan terveellinen. Ehkä se on terveellistä, mutta ehkä heidän kannattaisi pyydystää itse saaliinsa, niin tajuaisivat, ettei elämä kivikaudella ollut helppoa! Ruuanhankinta ja selviytyminen luonnonehdoilla on takuulla ollut haastavaa, vaikka maastamme onkin löytynyt merkkejä siitä, että liika pyynti oli jo kivikauden ihmiselle mahdollista. Ensimmäisenä ainakin minulle tulee mieleen sukupuuttoon jo kivikaudella pyydystetty Grönlannin hylje. Kenties Saarenojallakin herkuteltiin hylkeen lihalla?

jos aihe kiinnostaa, ja miksei kiinnostaisi, niin laitan tähän perään pari linkkiä Saarenojan asuinpaikoista kertoville sivustoille. 

Etelä-karjalan esihistoriaa

Kaivausraportti vuodelta 2000

Elävä kivikausi

Saarenojan asuinpaikan esittely

Löytö Kuurmanpohjasta

Kuurmanpohjan kaivauksista

                                          Kivikaudella elettiin näin?

Lappeenranta / Aittakosken patterin muistomerkki*

 Bon Jovi "Runaway". Valitettavasti Luumäen miehet eivät kerinneet pakoon...

Ylämaalla taas ja vuorossa jälleen kerran yksi viime sotiin liittyvä muistomerkki. Tällä(kin) kertaa meillä on kaikki perustiedot hukassa, elikkä emme tiedä tästä tuon taivaallista. Jopa paikannimenkin kanssa tuntuu olevan epäselvyyttä, koska Suomen sotamuistomerkit 1939 – 1945 sivusto väittää paikan olevan nimeltään Aittokoski, vaikka muistomerkin laatassa mainitaan nimi Aittakoski. Ota tästä nyt sitten selvää! Perhana, voisikohan kyseessä olla yksikön johtajan nimi? Valitettavasti emme tiedä….

Aittakoski lienee oikea nimi?

Muistomerkki on metsän siimeksessä

Kuten sanottu, niin tietomme ovat hatarat. Joka tapauksessa muistomerkki liittyy jatkosodan alkuvaiheisiin, jolloin suomalaiset odottelivat hyökkäyskäskyä suurelle Venäjänmaalle. Vihollinen käytti tilaisuutta hyväkseen ja roimi kranaatteja pitkin ja poikin metsiä. Valitettavasti täällä Aittakoskella ammus löysi maalinsa ja paikalla kuoli seitsemän Luumäeltä kotoisin olevaa miestä. Ainakin itselleni heräsi ajatus heidän syntymävuosia katsellessani, että kaikki ovat takuulla olleet mukana myös talvisodassa.

Aittakosken patterin muistomerkki

Muistolaatta

Itse asiassa vanhin paikalla täysosumasta kaatunut luumäkeläinen mies olisi ikänsä puolesta voinut olla mukana jo sisällissodan melskeissä, koska kuolinpäivänään hän oli jo 39-vuotias mies. Tosin muistolaatta ei paljasta hänen sotilasarvoaan, mutta veikkaan hänen olleen upseerimies. Harmi, kun emme tiedä edes mikä joukko-osasto täällä Aittakoskella oli asemissa, niin emme pysty lukemaan edes mahdollisesti säilyneitä sotapäiväkirjoja. Ehkä jälleen joku sotahistoriaan perehtynyt auttaa meitä?

Päivitys: Ei löytynyt sotahistorian asiantuntijaa kertoilemaan Aittakosken asioista tarkemmin, mutta oma tutkimusryhmämme(minä) löysi asiaan vähän lisävalaistusta. Tyrkätään tähän perään uudet esiin kaivamani tiedot kaikkien luettaviksi.

Puolen päivän aikaan 16.7 suomalainen ja venäläinen tykistö suorittivat tykistökaksinkamppailun. Suomalaiset tulittivat 2-3 kilometrin päässä ollutta vihollista, kunnes päättivät suorittaa ruokahetken. Juuri tällä hetkellä venäläinen lentokone ilmestyi korkealle rintamalinjan yläpuolelle ohjaamaan vihollisen tulta surullisin seurauksin. 

Viholliskranaatit osuivat suomalaisten asemiin, mutta silti ykköstykin ampuja Tauno Suoknuuti jatkoi tulittamista, kunnes patterin päällikkö, vänrikki Eemil Lehtonen määräsi tulen lopetettavaksi. Viisas päätös, koska myöhemmin huomattiin tykin saaneen osuman putkeen ja se olisi voinut räjähtää. Vaikka tykki ei räjähtänytkään ampujan silmille, niin silti jälki oli tuhoisaa. Miehistön kymmenestä miehestä seitsemän sai surmansa. Suoknuuti itse selvisi vammoitta, kuten kaksi muutakin miehistön jäsentä, vaikka he järkyttyivätkin pahoin. Seitsemän kuolonuhrin lisäksi myös seitsemän muuta miestä haavoittui. Tämä olikin luumäen miehille sodan verisin päivä, vaikka todelliset sotatoimet olivat vasta aluillaan.

Koska tapahtuma on syöpynyt luumäkeläisten mieliin, niin he pystyttivät muistomerkin Aittakoskelle vuonna 1996. Sen paljastivat Hannu Ilves ja Risto Häkämies

Lappeenranta / Salpalinjan pallokorsu

69 Eyes "Borderline" jos täällä olisi jouduttu tappelemaan, niin olisi Rehvalahden rajalinjalla ollut takuulla yli 69 silmäparia...

Päivän toinen kohde-esittely. Melkoista innokkuutta taas havaittavissa.  

Bloginpitäjälle tippuu säännöllisin väliajoin vihjeitä uusista kohteista. Jotkut niistä olemme esitelleet jo aiemmin tai sitten ne ovat jo valmiiksi meidän kuvauslistallamme. Useimmat vihjeet liittyvät Salpalinjan bunkkereihin, taisteluhautoihin ja muuhun Salpalinjaan liittyvään. Emme halua esitellä kymmeniä samanlaisia bunkkereita, kuin olemme jo blogissamme esitelleet Rutolasta, Hurtanmaalta, Voisalmesta ja Ylämaan Hostikkakin odottaa vielä vuoroaan. Uusien samanlaisten kohteiden esittely ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään. Näihin kohteisiin jokainen voi itse tutustua erinomaisen Salpalinjan inventaariluettelon avulla.

Pallokorsun suuaukko. Naamiointi on kohdallaan v.1944 rakennetun korsun ympärillä 

Silti mekään emme ole vielä esitelleet aivan kaikkea Salpalinja-aineistoamme, koska vielä juhannuspäivänäkin…siis tänään, me kävimme eräällä mielenkiintoisella kohteella. Tämänkaltaisia poikkeuksellisia kohteita on kiva esitellä!

Näkymä vihollisen suunnalta. Seison korsun päällä

Rehvalahden suunnalta läheltä Lemin rajaa löytyy vähän erilaisia bunkkereita. Nämä ovat pieniä noin 8-10 miehelle tarkoitettuja majoituskorsuja, mitkä ainakin Rehvalahdella sijaitsevat juoksuhautojen välittämässä läheisyydessä. Ne olivat tarkoitettu majoittumiseen ja tietenkin myös suojaksi taistelujen riehuessa ympärillä. Näitä näkee harvemmin kuin suuria teräsbetonikorsuja, koska monet niistä ovat tuhoutuneet teitä rakennettaessa tai silkkaa vanhuuttaan. Monet niistä ovat jääneet pihapiireihin ja niitä on käytetty kellareina ja olenpa kuullut, että yksi tällainen olisi muutettu myös saunaksi!

Kaikkiaan näitä tehtiin 850 kappaletta ,joista osa jäi rauhanteon myötä rajan taakse. Valmistusmenetelmä on kuitenkin nerokas ja näitä pystyttiin valmistamaan samalla muotilla jopa kolme kappaletta päivässä. Amerikkalainen idea, joten ihmekös tuo? Minun on turha ryhtyä tässä selittämään valmistusmetodia, koska Salpalinjan asioihin perehtynyt blogi Salpalinjan salat on asian erinomaisesti selostanut. Käykää lukaisemassa imubetonimenetelmällä valmistettujen bunkkereiden rakentamisesta täältä.

Sorakuopan kaksoset

Koska metsän keskellä bunkkeri ei erotu mitenkään ympäröivästä maisemasta, niin Lappeenrannan Rehvalahdella saa paremman käsityksen näiden historiallisten monumenttien koosta. Alueella on näet vuosien saatossa otettu hiekkaa rakentamiseen ja kaksi betonikorsua on pyörähtänyt sorakuopan pohjalle ylösalaisin. Tämä on todellakin näkemisen arvoinen Salpalinjan kohde. Willimies Tours suosittelee… 

Rehvanlahden sorakuopan pallokorsuista toinen

Lappeenranta / Portinnotkon muistomerkki

Helkkarin Blogger...taas jäi loistava kappale laittamatta, koska eihän tänne kaikkia Youtube-videoita voi liittää. Vuorossa ei siis ole CCR, vaan kotimaisen "suursuosikkini" Kari Peitsamon versio ehkä sodanvastaisimmasta laulusta koskaan. Vuorossa siis Onnenpoika eli Fortunate son 

Toivottavasti olette kunnossa rankan juhannuksen jälkeen ja etenkin terveitä!

Tänään liikutaan Lappeenrannan ”syrjäisimmässä” paikassa lähellä Venäjän rajaa. Paikkakin sijaitsee juuri Miehikkälän ja Lappeenrannan rajan kohdalla, etten ole aivan varma, vaikka olisi naapurin puolella? Kaikesta huolimatta esitellään tämä Lappeenrantalaisena kohteena, vaikka sen kuvat ovatkin Muurikkalan kylän blogissa. Tämä viittaa selkeästi, että Miehikkälässä oltaisiin… toisaalta sotamuistomerkkeihin keskittyneessä Tammenlehvän perinneliiton sivuilla tämä on mainittu Ylämaan puolella olevaksi!

Näkymä Nurmelantieltä muistomerkille

Koska paikasta on vähän epäselvyyttä, niin myöskin muistomerkin ”tekniset tiedot” tekijää ja paljastuspäivää lukuun ottamatta ovat hukassa. Punagraniittisen muistomerkin tekijä on paikallinen Lauri Nikunen ja se paljastettiin 10.9.1996. Syy muistomerkin pystyttämiseen on yhä edelleen meiltä hukassa. Kaikki näkevät kaiverruksista, että tämä liittyy jatkosodan alkuaikoihin, mutta taisteltiinko täällä vai ei? Jostain löysin lyhyen maininnan neuvostoliittolaisten hyökkäyksestä, jonka suomalaiset olisivat lyöneet takaisin täällä Portinnotkossa… joka tapauksessa tienvarressa sijaitsevan muistomerkin takana on vanhoja taisteluasemia.

Portinnotkon taistelulinja 1.7 - 21.8.1941. Kranaatinpyrstö on vielä tallella

Onneksi nämä sotahistorialliset kohteet ovat helppoja tapauksia. Tästäkin kohteesta olen vuorenvarma siitä, että muutaman viikon sisällä joku asiantuntija kertoo meille tapahtumien kulusta Portinnotkossa. Tarkoittaa sitä, että tätäkin julkaisua päivitetään myöhemmin…  

Lappeenranta / Montolan nuorisoseura

                             Kollaa kestää "Kirjoituksia kellaristani"

Läntisessä Lappeenrannassa on tähteenä kappale suomalaista historiaa nuorisoseurantalon muodossa. Rakennuksen tarkkaa ikää emme saaneet selville, mutta kun se peruskorjattiin v.2008, niin puhuttiin satavuotisesta historiasta. Todennäköisesti se onkin 1900-luvun alkuvuosina tehty. Pihalle on myös pystytetty punagraniitinen muistomerkki kunnioittamaan Montolan nuorisoseuran perustamista vuonna 1897. Valitettavasti muistomerkistäkään emme sanoa mitään eli tekijä sekä julkaisuvuosi ovat meille mysteereitä…

Talkoilla rakennettu Montolan nuorisoseuran talo

Mutta mitä olivat nämä nuorisoseurat, joiden merkitystä liikkeen 100-vuotishistorian kirjoittanut opetusneuvos Moisio korosti Suomen itsenäistymisessä? Maamme ensimmäinen nuorisoseura perustettiin v.1881 Kauhavalle, joten Pohjanmaalta aate aloitti leviämisen ympäri Suomen. Alkuvaiheessa nuorisoseurojen tavoite oli sivistää kansaa ja nostaa suomalaismielisyyttä esiin. Monet isänmaalliset puheet ovat puhutelleet kuulijoita takuulla täällä Montolassakin?

Punagraniittinen muistomerkki nuorisoseuran talon edustalla

Olennaisena osana nuorisoseuroihin kuului myös näytelmät, juhlat, opintopiirit ja tietenkin musiikki, mistä täällä on perinteitä aina vuodesta 1911 lähtien. Montolan nuorisoseuran puhallinorkesteri onkin kuuluisa ympäri Eurooppaa ja voittanut lukuisia kilpailuita.

Muistolaatta

Unohtaa ei myöskään sovi urheilua ja etenkin voimistelua. Myös raittiusaate, joka oli voimissaan 1900-luvun alkupuolella, sai alkukipinänsä nuorisoseurojen puitteista. Nyt toiminta on muuttunut lauluksi ja leikiksi, ja vanha aatteellinen osuus vähentynyt. Silti toiminnalla on yhä oma merkittävä roolinsa Etelä-Karjalassa. Nuorisoseuroja on alueellamme nyt nelisenkymmentä ja niiden näkyvin toimintamuoto on joka toinen vuosi pidettävät Lasten Kalenat. Viimeisimmät pidettiin täällä Lappeenrannassa pari viikkoa takaperin, joten kaksi vuotta on seuraavaa kertaa odotettava!

Lappeenranta / Leirin lentokenttä

                            Mona Carita "Soita mulle"

Sunnuntaina ja eilispäivänä puhelin pärisi melkoisen useasti, mutta tänään on ollut paljon rauhallisempaa. Pitänee laittaa ihan muistutuksena ystäville, että vieläkin voi soitella, vaikka paljastuikin elossa olemiseni. Herättäjänä toiminee parhaiten nuoruusvuosien märkä päiväuni eli Mona Carita. Blondien suuri hitti Call me toimii suomenkielelläkin, kuten Mona Carita osoittaa! No, ainakin on kiva katsella, jos ei muuten...

Reilun viikon ajan me Lappeenrantalaiset asuimme Suomen turvallisimmassa kaupungissa. Tästä seikasta huolehtivat yhteisvoimin Suomen, Ruotsin ja Jordanian ilmavoimat. Melkoista mekkalaa pitivätkin taivaalla suorittaessaan taitolentotemppujaan. Valitettavasti Willimieskolmikolla ei ollut rahaa eikä aikaa käydä tutustumassa tarkemmin näihin lentokoneisiin, mutta jälleen kerran avuksi riensi blogimme palkaton assitentti Kekkiss. Hänen valokuviensa kautta pääsette aitiopaikoille tutustumaan paikalla olleeseen kalustoon. Kiitokset kuvista ja ennen kaikkea luvasta julkaista ne blogissamme.

Puolet Suomen ilmavoimista....Hornetit ja Hawkit

Niin, missä nämä lentokoneet sitten olivatkaan? No tietenkin Suomen vanhimmalla lentokentällä täällä Lappeenrannassa, missä ilmasto on suotuisa ja ihmiset ystävällisen leppoisia. Tähän kun lisätään Lappeenrannan satama-alue, karjalainen eloisa luonteenlaatu ja kaupungin parasta perinneruokaa myyvä Lohkon kioski, niin kasassa on semmoinen paketti, ettei muilla ole mitään jakoa Suomen parhaan kaupungin tittelistä kisailtaessa. Mutta palataan takaisin lentokentälle ja sen menneisyyteen.

Suomalaista ilmailuhistoriaa lentokenttäterminaalin seinässä

Olemme esitelleet jo aiemminkin useita kohteita lentokentän läheisyydestä, joissa on valotettu lentokentän historiaa erilaisten ilmailumuistomerkkien kautta. Näitä tietenkin vilkkaassa ilmailukaupungissa onkin useita, joihin voitte tutustua täällä, täällä, täällä ja vielä Lappeenrannan edustaltakin löytyy yksi muistomerkki kunnioittamaan Neuvostoliitosta otettua torjuntavoittoa. Siihen voit tutustua tästä linkistä.

DC3...näillä lennettiin sodan jälkeen

Lappeenrannan lentokentän perustamispäiväksi katsotaan 10.5.1918, jolloin kaupungin lentokentälle siirtyi Antreasta Nieuport koneita, jollaisen replica on nähtävissä Lappeenrannan ilmailumuseon tiloissa. Tässä vaiheessa lentokenttä oli osa ratsuväen käyttämää harjoituskenttää ja tarkemmin sanottuna lentokenttä sijaitsi nykyisen tavaratalo Prisman edustalla, missä monet muistomerkeistäkin sijaitsevat. Ulkomaista verta tässäkin operaatiossa tarvittiin, koska ensimmäiseksi lentokentän päälliköksi nimitettiin saksalainen luutnantti von Bϋlov. Mielenkiintoinen seikka on se. että vuosien saatossa kenttä on siirtynyt kaupungin laajenemisen myötä lännen suuntaan.

Mersu Lappeenrannan kentällä kesällä 1944 (SA-kuva)

Lappeenrannan lentokentän kehittämisessä on ollut useita eri vaiheita. Ennen viime sotia lentotoiminta ei ollut erikoisen vilkasta, mutta sotavuodet lisäsivät aktiivisuutta. Messerchmitt BF-109 ja monet muut ilmavoimiemme käytössä olleet konetyypit suorittivat nousuja ja laskuja ripeään tahtiin. Vasta vuonna 1951 kentältä alkoi säännöllinen siviililiikenne, jolloin matkustajat astelivat koneeseen terminaalin kautta, mikä sijaitsi nykyisen toisella puolella eli Maasotakoulun alueella. Siihen emme osaa vastata, että koska nykyinen on rakennettu…

Lappeenranta / Ensimmäinen kunnalliskoti

Oli melkoisen metka päivä eilen. Kuten eilisessä postauksessa mainitsin, niin olin rippijuhlahumussa koko aamun ja iltapäivän. Melkoinen hässäkkä siitäkin nousi, kun en juhlahumussa vaivautunut vastaamaan soittoihin ja viesteihin.  Monet olivat huolissaan terveydentilastani tai paremminkin, että olenko hengissä vai en? Kiitokset välittämisestä ja sen sellaisesta, mutta oli itsellenikin melkoinen outo kokemus avatessani ensimmäisen tekstiviestin…. Oletko hengissä? Vastaa!!! Ihmettelin kovasti asiaa, mutta selvisihän tuo lopuksi. Saman ikäinen motoristi oli kuollut aamupäivällä Ilottulantiellä, missä minäkin olen useasti käynyt kurvailemassa. Valitettava onnettomuus ja toivotankin paljon voimia omaisille.

Joutsenon ensimmäisen kunnalliskodin muistomerkki

Koska nyt kuitenkin olen itse loistokunnossa, niin jatketaan Joutsenon kohteiden esittelyä. Tällä kertaa vuorossa osoitteesta Vesikkolantie 653 löytyvä Joutsenon ensimmäisen kunnalliskodin muistomerkki. Eilisen tavoin tämäkin on nykyisin yksityisellä tontilla, mutta maaseudulla tapaa yleensä ystävällisiä ihmisiä. Niiin tälläkin kertaa! Koputtelin aikani maalaistalon ovelle ja pihalle saapuikin mukava maalaisisäntä, joka yllättyi vierailustamme. Hän kertoi meille, ettei muistomerkin kyselijöitä ole ollut ensimmäistäkään meitä ennen. No nyt on pää avattu ja saattaahan noita muitakin vielä ilmaantua.

Mies kertoi muuttaneensa tilalle vuonna 1962 ja hänellä olikin vielä mielessä rakennuksen sijainti ja näytti siitä jäljellä olevan kivijalan paikankin. Leppoisan tarinatuokion aikana hän kertoili eläviä tarinoita kunnalliskodin arjesta, jolloin vanhat mummot ja papat joutuivat huolehtimaan navetasta ja harjoittamaan pienimuotoista viljelytoimintaakin. Toista se on nykyään, kun vanhukset yritetään passivoida laitoksiiin, jolloin heille ei jää mahdollisuutta tuntea itseään tärkeäksi. Tämä asia ainakin huomioitiin aiemmin.

Muistolaatta

Koska en halunnut kuvata yksityisellä alueella  kuin ainoastaan muistomerkin, niin kai se pitänee edes julkaista. Tämähän lieneekin melkoisen harvinaislaatuinen postaus – suorastaan ensiesitys. Kuten jokainen osaa kyltistä lukea, niin Joutsenon ensimmäinen kunnalliskoti toimi täällä Vesikkolantiellä vuosina 1921 – 1962 ja muistomerkki on paljastettu 17.8.2008. Ilmankos tämä viisi vuotta takaperin Joutsenon kaupungin ja kotiseutuyhdistyksen paljastama muistolaatta kiven kyljessä kimaltelee vieläkin.  

Lappeenranta / Hietamäentalo

    Kertooko "Pienen pojan elämää" enemmän isästä vai Willipojusta?  

Tänään oli Willimiehellä loisto- ja inhokkipäivä samalla kertaa. Heti aamusta piti pukeutua lempiasuuni pukuun! Puku päällä pamppailin sitten Lauritsalan kirkkoon Willipoju Samin rippijuhliin. Pari tuntia kestäneiden menojen jälkeen oli vuorossa kahvitteluhetki Lappeen vanhassa pappilassa tai tarkemmin ravintola Ruustinnassa. Mukavassa seurassa hörpittiin sufeet ja muutama kakkupala, minkä jälkeen olikin vuorossa kolmen Willimiehen yhteinen saunailta rantasaunalla. Mitäs, hieno ja arvokas juhlapäivähän tuo oli…

Nyt kun ilta jo hämärtää ja päivän kiireiset riennot ovat ohitse, on lyhyen postauksen vuoro. Aluksi kuitenkin mainitsen, että blogin yläpalkkiin on lisätty Willimies Toursin Venäjän matkasta kertova sivusto. Hätäpäissäni lisäilin sinne eilisehtoona muutaman rivin tekstiä ja tänä aamuna vielä kartankin. Käy kurkkaamassa sitä myös matkamme aikana, koska Willilady on luvannut päivittää sitä säännöllisesti reissun aikanakin. Muutenhan reilun viikon mittainen kirjoittelutauko tekee hyvää minulle ja teille lukijoillekin….arvelisin?

Hietamäen talossa oli kenttäsairaala kesällä 1941

Mutta siirrytään päivän kohteelle. Viime viikolla suorittamani Joutsenon kuvausretken antimilla jatketaan ja esittelyvuorossa on jo ties kuinka mones sotilassairaala Joutsenon alueelta. Itse muistolaattaa en kuvannut, koska rakennus on nykyisin yksityisomistuksessa. Tyydyin nappaamaan James Bond tyyliin valokuvan talosta vähän kauempaa tien laidasta. Kyseessä on ns. Hietamäentalo Haukilahdentien varrella, missä suomalaiset sotilaat saivat hoitoa jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana kesällä 1941.

Mitäpä sitä muuta voisi tästä kertoa? Ei mitään…

Lappeenranta / Tapiolan emäntäkoulu

                            Kaima joikaa värssyn "Elämäni emäntä"

Taas Joutsenossa, mutta tällä kertaa assistentti Ritan kanssa kuvaamani kohde. Vuorossa on taas osoitus nykymaailman hulvattomasta meiningistä. Aiemminkin olen törmännyt näihin Urban explorer kohteisiin ja lähes aina ne sijaitsevat Joutsenossa. Isot ja aikanaan merkittävät rakennuskokonaisuudet ovat jääneet tyhjilleen. Useimmat niistä ovat olleet sairaaloita, mielisairaaloita, vankiloita tai kouluja, kuten tämän päiväinen kohteemmekin. Kaikkien edellä mainittujen rakennusten historiaan tarkemmin tutustumalla, löytää historian lehtien havinaa. Niin tänäänkin…

Joutsenosta itään sijaitseva Tapiolan tila oli joutsenolaisen kansansivistyksen alulle laittajan Emil Hanenin omistama maatila. Willimiehen jäljillä on kirjoittanut kyseisestä miehestä jo kahdesti, joten emme toista samoja jorinoita, vaan voit vilkaista ne täältä ja täältä.

Nyt  kun palasit takaisin tähän tekstiin, niin huomasitte, että hänen testamentissaan oli ehto puutarha- ja talouskoulun sekä mehiläishoitolan perustamisesta. Tietenkin Joutsenon kunta tähän suostui, koska kellepä ilmainen raha ei kelpaisi?

Kunnallisneuvos Hanenin kuoltua, hänen testamentissaan esittämät toiveet huomioitiin. Entisellä suurtilalla aloitti v. 1921 toimintansa Joutsenon emäntäkoulu, vaikkakaan mehiläisten hoito ei olekaan koskaan kuulunut koulun toimintaan. Emäntäkoulun päivittäisestä toiminnasta löytyy erittäin vähän tietoa, mutta sen 50-vuotis historiikki on aikoinaan tehty. Leena Markkulan kirjoittama teos Tapiolan emäntäkoulu 1921 – 1971 kertoisi varmasti paljon alueen toiminnasta ja sisältäisi takuulla mielenkiintoista nippelitietoa.

Kunnallisneuvos Hanenin rakentama huvila "Vanhala" vuodelta 1914 tai 1915

Aiheesta kiinnostuneen kannattanee vilkaista tuota kirjaa. Valitettavasti sitä ei voi Lappeenrannan maakuntakirjastosta lainata, koska se kuuluu Carelica-kokoelmaan, mutta vilkaisin sitä nopeasti viime kirjastokäynnillä. Siinä on ainakin oppilasluetteloja, jos ne joitakin kiinnostavat.

Emäntäkoulun alue koostuu lukuisista rakennuksista, jotka ovat tällä hetkellä tyhjillään tai vajaakäytössä, odottamassa uutta ostajaa. Myyntiesite kuvineen löytyy täältä. Joutsenon kotitalousoppilaitokseksi nimensä muuttanut emäntäkoulu lopetti toiminnan v.1994, mutta jatkaja löytyi välittömästi Imatran ammattioppilaitoksen kotitalouden yksiköstä. Tämäkin toiminta lakkasi vuonna 2003, joten kylmäksi jäivät nämäkin tilat.

Se onnellinen joka tämän kokonaisuuden ostaa, saa ison maa-alueen historiaa tihkuvine rakennuksineen. Mielenkiintoisin näistä on Emil Hanenin itselleen rakentama huvila ”Vanhala”, minkä seinään kiinnitetyssä laatassa on maininta, sen sotavuosien käyttötarkoituksesta. Sotilassairaalahan se on ollut, kuten niin moni muukin Joutsenosta esittelemämme kohde.

Vanhalan seinässä oleva muistolaatta kertoo isänmaan kohtalonhetkestä kesällä 1944. Laatta paljastettu 4.12.2002

Vanhala on kuitenkin rakennettu jo 1914 tai 1915 ja sitä on tietenkin korjailtu moneen kertaan. Merkittävin muutos tehtiin v.1934, jolloin rakennus muutettiin hillityn uusklassiseksi. Rakennusta on korjattu myös oppilastöinä ja liittyypä sen historiaan episodi, missä se piti tarkistaa miinaharavalla. Syynä oli se, että Vanhalan torni toimi sota-aikana tähystystornina ja ilmeisesti siellä oli konekiväärikin tornin huipulla, koska semmoinen löytyi etsinnöissä. Vanhalan lisäksi pihapiiriin on noussut lukuisia muitakin rakennuksia, jotka esittelemme vain valokuvin ja kuvatekstein.

"Männistö" vuodelta 1929. Toimi puutarhurin asuntona

Kutomo vuodelta 1917

Emäntäkoulun navetta

Emäntäkoulun päärakennus vuodelta 1939

Uusi asuntola vuodelta 1987

Lappeenranta / Käärmekallio

  Melko sattuva nimi esittäjällä ja kappaleella. Whitesnake "Here I go again"

Joskus tuntuu, että tämän blogin pitämisessä ei ole mitään järkeä! Uusia kohteita löytyy kaiken aikaa ja loppu siirtyy aina vain kauemmaksi. Lisäksi joskus mieltä vaivaa tunne, että lienen jonkin sortin kylähullu, koska jaksan yhä innostua vanhoista muistomerkeistä ja laatoista talojen seinissä. Olin myös jo valmistautunut järjestämään blogin assistenttien, kaikki palkattomia, kokoontumisillan blogin loppumisen kunniaksi Prinsessa Armadalle elokuussa, vaan taitaa siirtyä illanistujaiset joulukuuhun tätä menoa. No, saanpa istua ihan yksin…

Eilisehtoona Willimies kävi piipahtamassa Joutsenon alueella…taas! Jostain kumman syystä tältä alueelta löytyy aina jotain mielenkiintoista, mikä vaatii toistuvasti paikan päällä vierailua. Lisäksi matkan loppupuolella selvisi, että yksi merkittävä kohde vaatii uuden vierailun lähiaikoina, joten eilen matkassa mukana ollut Joutsenon Willilady pääsee jälleen mukaan Willimies Toursin matkalle lähiaikoina. No, mukavassa seurassa homma tuntuukin paljon mielekkäämmältä ja vielä kun yllärilahjaksi saa  luomujauhoista leivottua perinteistä joussenolaista rieskaa, niin apumiehen penkki on aina vapaana! Kiitokset, Willilady!

Tällä kertaa saimme Williladyn kanssa kuvattua neljä uuteen tarinaan johtavaa kohdetta ja yhtä tulen päivittämään lähiaikoina, joten melko hyvä saalis tässä vaiheessa? Lienee kuitenkin syytä uskoa sitä tammikuussa soitellutta sälliä ja lopettaa lörpöttely, sekä siirtyä uudelle kohteelle. Tällä kertaa kyseessä ei ole rakennus, muistomerkki eikä laatta talon seinustalla, vaan paljon keskustelua herättänyt paikka Penttiläntieltä risteävän Käärmekalliontien varressa. Keskustelua herättää paikan merkitys ja ennen kaikkea sen tekijä.

Pfygmaattinen poimu vai ihmisen tekemä kaiverrus?

Sukututkijan loppuvuosi blogia pitävä Kyläkosken Kaisa linkitti vähän aikaa takaperin omassa blogissaan erinomaisen linkin karttaan muinaisjäännökset Suomessa. Tännekin Käärmekallio on merkitty ja siitä aukeavasta linkistä pääsee lukemaan tietoa kohteesta tarkemmin. Karmiva pettymys, että kyseessä on heidän mielestään kallio, missä on luonnon muovaamia kuvioita. Tarkennuksena kertovat sen olevan ns. pfygmaattinen poimu. Mikähän se tuokin on?

Onhan se totta, että luonnonvoimat ovat muovanneet kallioperäämme ja jättäneet jälkeensä omituisia paikkoja, mutta tästä olen kyllä eri mieltä. Eihän se ensimmäinen kerta olisi, jos nyt olisin väärässä, mutta tätä minä kyllä pitäisin ihmisen tekemänä. Kallioon ”hakatun” käärmeen muodot ovat melkoisen symmetriset ja sille on koverrettu kieli sekä silmä, joka tosin oli osittain sammaleen alla. Ainoastaan ”käärmeen” takaosa ei noudata symmetrian pelisääntöjä. Silti uskon vakaasti, kuten Williladykin, että tämän on pakko olla ihmisen tekemä. Jos kauan aikaa takaperin on koverrettu kuppeja kiviin ja maalattu kalliot täyteen kalliomaalauksia, niin miksi joku tuntematon kaivertaja ei olisi voinut tehdä tätäkin?

Liidulla vahvistettuna sama kuvio....ei oikein tee oikeutta kohteelle

Ainut epäselväksi jäänyt asia, mihin olisi toki mukava tietää vastaus, on käärmekuvion ikä ja milloin se on ensimmäisen kerran löydetty? Ehkäpä joku osaisi vastata näihinkin kysymyksiimme…

   

Lappeenranta / RajaJääkäriPataljoona 1 muistomerkki

Eiliseltä kohteelta ei tarvitse pitkälle vaeltaa, kun olemme taas yhden sotamuistomerkin äärellä. Riittää kun ylittää hiekkatien. Tämä kohde on siis samalla paikalla kuin Pätärin talomuseo eli Ylämaalla Mätöntien varressa. Tämä löytyi aivan vahingossa, joten tiedotkin tästä ovat melkoisen hatarat. Ainut vihje muistomerkin iästä oli kirkkaana kiiltelevä muistolaatta, mikä vihjaisi muistomerkin olevan melkoisen uusi. Netin avulla sitten selvisikin, että kyseinen muistomerkki on vuodelta 2001.

RajaJääkäri Pataljoona1 on muistomerkkinsä ansainnut

Tämän tarkempia tietoja muistomerkistä meillä ei siis ole, mutta RajaJääkäriPataljoona 1 on sentään tutumpi. Tarkoitukseni oli käydä lainaamassa Lappeenrannan maakuntakirjastosta kyseisen joukko-osaston muistelmateos, mutta koska en todennäköisesti olisi jaksanut sitä lukea kannesta kanteen, niin tyydyn Internetin tarjoamiin palveluihin. Aika paljon mielenkiintoista sieltäkin löytyi.

Muistolaatta ja yksikön tunnus

Joukko-osasto perustettiin 1.11.1941 Terijoella, ja sen rungon muodostivat välirauhanaikaiset Ylämaan, Miehikkälän ja Mustolan rajajääkärikomppaniat, joita oli vahvistettu etenemisvaiheen jälkeen. Ensimmäiseksi uuden joukko-osaston tehtäväksi määrättiin varmistaa Suomenlahden rantaviiva, ettei vihollinen olisi yllättänyt Kronstadtin suunnalta. Tämä vaihe oli lyhyt, koska jo joulukuussa osasto siirtyi JR2 kaivamiin asemiin Inkerin Lempaalassa. Täällä joukko-osasto olikin asemissa puolentoista vuoden ajan suorittaen vaativaa vartiointitehtävää etulinjassa vihollisen tulituksen alla.

Lopulta rauhan tultua syksyllä 1944 RJP1 siirrettiin Ylämaalle majoitukseen, minkä aikana joukkoja aloitettiin kotiuttamaan. Lopulta miehistö oli kotiutettu ja lopulta yksikön esikunta siirtyi Ylämaalta Kivijärvelle Rantalan parakkialueelle, missä yksikkö lopullisesti lakkautettiin 25.11.1944.

Muistolaatta Ylämaalla Mätöntien varressa

Yksikön vaiheisiin kuuluu lukuisia vaarallisia tehtäviä ja hurjia käänteitä. Jokainen aiheesta enemmän kiinnostunut voi perehtyä aiheeseen lukemalla yksikön historiikin tai tutustumalla yksikön sotapäiväkirjoihin digitaaliarkistossa. Sotapäiväkirjat löytyvät täältä.

Lappeenranta / Pätärin talomuseo

           Willimiehen kesämusaa from Down Under, ei kuitenkaan Ylämaalta

Taas on takana melkoinen päivä. Työmaalla tietokoneen näytön tuijottamista ja sain hemmetti jotain aikaiseksikin. Sen verta oli silmät sikkuralla kotiolähtöä suunnitellessa, että ajattelin pitää vapaaillan tästä blogin kirjoittamisesta. No kaikki muuttui taas kuin taikaiskusta! Puhelin pirahti ja toisessa päässä oli kaveri, joka omalla innokkuudellaan tekee parhaansa Lappeenrannan elävöittämiseksi, joten pakkohan tällaisissa talkoissa on olla mukana omalla vaatimattomalla panoksella.

Jo muutaman viikon ajan minulla on ollut tarkoitus mainostaa näiden kavereiden liikeideaa, myydä Lappeenranta-aiheisia vaatteita maailman pienimmässä vaatekaupassa. Jotain tällaista voi olla ainoastaan Lappeenrannassa. Onhan paikka ihan hito hyvä! Willimieskin on suunnitellut käydä hankkimassa muutaman paidan hito hyvästä kaupasta, jonka nettisivut löytyvät täältä. Hae sinäkin omasi pois tai tilaa netistä sekä kanna ylpeänä hito hyvää paitaa. Toivottavasti palveluun kuuluu Pusukioskin tyyliin pusu ostajalle?

Nyt hito hyvä jengi on saanut päähänsä järjestää galleria Hoi Sien kanssa ensi lauantaina bileet Linnoituksen valleilla. Tapahtuman nimenä on selvä vihjaus Willimiehen lempijuomiin, mutta mitäs sitten? Nimenä on KESÄ 013 – Vallit akustisesti.  Kohteliaasti kysyivät lupaa saada käyttää Willimiehen nappaamaa valokuvaa mainosjulisteessa ja tottahan toki lupa heltisi. Kaikki Lappeenrantaan liittyvät hommelit saavat luvan, koska eiköhän meillä kaikilla ole tavoitteena hito hyvä kaupunki. No, johan meillä on semmoinen!

Vallit akustisesti juliste.....hito hyvä!

Niin, noista bileistä vielä sen verran, että paikalla on kaksi akustisesti esiintyvää paikallista taiteilijaa. Ensiksi rouheaa garagea vetäisee imatralainen Nikita Rytkönen ja tapahtuman päättää folkia soittava Lappeenrannan oma likka Aili Julia. Mukaan pääsevät kaikki kynnelle kykenevät vaivaisella vitosella, eikä esiintymisajankohdankaan pitäisi osua lomalla olevien koululaisten nukkumaanmenoajan kohdalle, joten tekin voitte nauttia esityksestä loppuun asti. Konsertti alkaa klo 20.30 ja päättyy ilta kymmeneltä. Menkäähän paikalle!

Pätärin talomuseon tavarat ovat kaikki alkuperäisiä tilan tavaroita, kuten maalipintakin?

Me sen sijaan siirrymme asiaan. Kohteena tänään Ylämaalla, Lappeenrannan Down Under, sijaitseva Pätärin talomuseo. Entuudestaan tämä oli näyttelemisestä pitävälle Willimiehelle tuntematon paikka, mutta matkassa oli blogin uusi assistentti Joonas, joka näytteli täällä vuonna 2011 kuvatussa ”Hiljaisuus” elokuvassa oman vaativan ensiroolinsa elokuvataiteen parissa – kyseessä oli ruumiskasassa lojuvan kuolleen sotilaan osa. Tämän rinnalla kalpenevat ne kaksi Willimiehen nuoruusvuosina Kaukaan koulun kevätjuhlanäytelmässä esittämää roolia. Ensimmäisellä kerralla näyttelin kiveä ja kun kehityin näyttelijänä, niin toisella kertaa sain esittää puuta. Melkoisia rooleja…

Väittävät vilja-aitan olevan 1600-luvulta! Ilmeisesti tämä rakennus, mutta lienee tuotu muualta Pätäriin?

Pätärin talomuseon historia juontaa juuret aina talon rakentamiseen 1800-luvun loppupuolelle. Kukaan tuskin yllättyy jos mainitsen talon rakentajiksi Pätärin Antin ja Valpurin. Heidän saatua tilan kukoistamaan, heitä avusti tilan ylläpidossa viisi lasta. Talon pojat jäivät kaikki perillistä vaille ja ainut perillinen, tyttären poika, kuoli jatkosodassa. Viimeisen Pätärin kuollessa v.1976 talo siirtyi valtion omistukseen, kuten laissa on määrätty. Silloinen Ylämaan kunta päätti kuitenkin lunastaa tilan itselleen ja muuttaa sen kotiseutumuseoksi. Sellaisena se onkin hieno paikka, mutta valitettavasti olimme liian varhain liikkeellä ja museo oli vielä suljettuna.

"Hiljaisuus" elokuvan rekvisiittaa...

faktatietoa päreessä

Silti aito vanhan ajan maalaistunnelma huokui pihapiiristä ja olihan jäljellä vielä sodanaikaisen kaatuneitten evakuointikeskuksen KEK  toimintaan keskittyneestä elokuvasta rekvisiittaa. Valitettavasti tämän parempaan emme tämän kohteen kohdalla pysty mikä on hito huono juttu!

PS. Alun ylipitkään mainososuuteen ei tietenkään liity luvan kysyjän maininta siitä, että hän on lukenut Willimiehen jäljillä blogia kuusi tuntia putkeen! Tuosta hyvästä pitäisi saada mitali...