Jatkamme Mikael Agricolan muistomerkkien esittelyä Karjalan kannakselta, joiden historia on mielenkiintoinen ja vaiherikas. Tällä kertaa ollaan Suomenlahden rannalla Kuolemajärven Kyrönniemellä, minne Mikael Agricolan väitetään menehtyneen alueella säilyneen perimätiedon mukaan. Miksi Agricola sitten menehtyi tänne syrjäiselle alueelle 9.4.1557?
|
Suurta luksusta Venäjällä. Muistomerkille on pystytetty tienviitta |
Hän oli palaamassa Moskovasta, missä hän oli mukana rauhanneuvotteluvaltuuskunnan matkassa ratkomassa Ruotsin ja venäläisten välisten sotien päättämistä rauhaan. Kuningas Kustaa Vaasan pyynnöstä hän oli mukana tällä vaativalla kuukausia kestäneellä matkalla. Paluumatkalla hän sairastui vakavasti ja yritti paluuta Viipuriin hevoskyydillä. Voimat eivät vaan riittäneet vaan matka päättyi tänne Kyrönniemelle, joka sijaitsi tuolloin maiden välisellä raja-alueella, tosin Ruotsin puolella.
|
Tie oli tosin aika haastava.... |
|
Muutama pohjakosketuskin taisi osua reitille |
Suomalaisuusaaatteen noustessa esiin 1800-luvun loppupuolella voimallisesti, perustettiin alueille nuorisoseuroja. Ne saivat kannattajia puoluerajojen ylitse ja Koivistolle semmoinen perustettiin vuonna 1892, mutta Kuolemajärvelle vasta myöhemmin. Niinpä Koiviston nuorisoseura teki aloitteen patsaan pystyttämisestä paikalle vuonna 1899, jolloin sortokaudet alkoivat. Työ alkoi rahankeruulla ja varmistamalla, että Agricola oli todellakin kuollut Kyrönniemelle. Suomen Kirjallisuusseura varmisti asian ja hanke lähti etenemään.
|
Emme noteeranneet kylttiä |
|
Emmekä tätäkään |
|
Auto parkkiin ja kävellen loppumatka |
Heinäkuussa 1900 oltiin niin pitkällä, että paikalle pystytettiin muistomerkiksi hiottu graniittilohkare puisen aidan sisäpuolelle. Myöhemmin alue aidattiin taotulla metalliaidalla, joka oli samanlainen kuin paikalla nykyisin oleva kopio tästä aidasta. Sotavuodet alkoivat ja alueella tapeltiin kolmeen kertaan ja niiden aikana muistomerkki ja aita katosivat salaperäisesti jonnekin. Vuosikausiin niistä ei tiedetty mitään ja sen luultiin kadonneen pysyvästi patsaan tavoin. Tällä kertaa oli kuitenkin onni matkassa.
|
Löytyihän se Agricolan kuolinpaikka |
|
Muistomerkki on saanut olla rauhassa |
|
Paikalla on myös pieni Agricolasta kertova museo, mutta se oli suljettu visiittimme aikana |
Sotien jälkeen Kuolemajärvelle asutettu asukas ihmetteli, mikä kirjoituksella varustettu kivi hänellä on porraskivenä. Uteliaisuus heräsi ja kiven arvo tajuttiin. Muistomerkki siirrettiin tuolloin Viipurin linnan varastohuoneeseen. Tänne kivi olisi voinut unohtua, ellei paikallinen kesäasukas akateemikko Smirnov olisi kiinnostunut kivestä ja Mikael Agricolasta. Hän teki myös aloitteen muistomerkin uudelleen pystyttämisestä alkuperäiselle paikalleen. Tehtävässä häntä auttoi Venäjä-Suomi-seuran Aleksander Belov.
|
Agricolan kuolinpaikan muistomerkki Kyrönniemessä |
|
Laatta kiinnitettynä aitaan |
|
Lienee alkuperäinen muistomerkin tekijä |
|
Muistomerkin tausta |
He ottivat yhteyttä Suomalaisen kirjallisuudenseuraan ja Viipurin kaupunginjohtaja Porjadiniin, joiden ripeän toiminnan ansiosta muistomerkki paljastettiin tasan sata vuotta ensimmäisen paljastustilaisuuden jälkeen juhannuksena 2000. Myöhemmin Smirnov teetti Eremitaasin takomossa uudelleen alkuperäisen aidan kopion ja asennutti sen paikalleen.
|
Alueella on vapaa-ajan majoitusta |
|
Kyrönniemi on komea paikka |
Olipa taas Agricolaan liittyvällä muistomerkillä mielenkiintoiset vaiheet. Miehestä tehdyt muistomerkit kun tuppaavat katoamaan. Eipä silti, Paavali Juusteenin Suomen piispankronikka 1560-luvulta mainitsee Agricolan saaneen hautapaikan Viipurista arkkipiispan ollessa läsnä hautajaisissa. Tuohon aikaan ainut mahdollinen hautapaikka Agricolalle olisi ollut Viipurin vanhan tuomiokirkon lattian alle kaivettu hautapaikka. Sen sijaintipaikkaa ei ole vielä löydetty, vaikka sitä on etsitty 1880-luvulta lähtien. Ehkä seuraava arkeologiryhmä tekee elämänsä löydön, kunhan pääsevät tonkimaan kirkon raunioita!
|
Näiden seinien sisäpuolelta pitäisi löytyä Agricolan hauta |
|
Nykyisin alue rehottaa ja toimii kaatopaikkana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita