Lappeenranta / Kämärän taistelun muistomerkki

                            Dannyn "Tuuliviiri" kuvaa muistomerkin vaiheita

Tänään olemme viimeistä kertaa Maasotakoulun alueella. Meidän mielestämme mielenkiintoisin kohde jätettiin tarkoituksella viimeiseksi. Kyseessä on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen Vehmaan punaisesta graniitista valmistama Kämärän taistelun muistomerkki, jonka historiasta löytyy monia käänteitä.

 

Kämärän taistelun muistomerkki

Suomen sisällissodan ensimmäinen kenttätaistelu Karjalassa käytiin valkoisten ja punaisten välillä Viipurin ja rajajoen välisellä Kämärän rautatieasemalla, missä valkoisilla oli tarkoituksena pysäyttää ja kaapata asejuna, joka toi Pietarista aseita vallankumouksellisille punaisille. Taistelu käytiin 27.1.1918 elikkä päivää ennen sisällissodan syttymistä. Karjalan pojilla oli ilmeisesti kiire näyttää voimiansa? Kuuluisin taistelussa mukana ollut lienee Jukka Rahja, joka oli veljineen kuljettamassa asejunaa punaisille. Rahjan kohtalona oli haavoittua pahasti jalkoihin, mutta henkeä tältä mieheltä valkoiset eivät saaneet. Lopulta paha sai palkkansa v.1920 ns. Kuusisen klubin ammuskelussa, missä Suomesta paenneet kommunistit selvittelivät välejään.

Symboliikkaa...Leninin näköinen mies selällään?

Ajatus muistomerkistä heräsi 20 vuotta myöhemmin ja taiteilija Aaltoselta päätettiin tilata muistomerkki, mikä pystytettäisiin Kuolemajärvellä sijaitsevalle Kämärän asemalle. Nopeasti Aaltonen laati luonnoksen patsaasta ja se oli valmiina jo huhtikuussa 1938. Pienen pohdinnan jälkeen sopimus laadittiin 9.5.1939 ja sen materiaaliksi valittiin Vehmaan punainen graniitti. Sopimuksessa määritettiin myös teoksen mittasuhteet, jolloin korkeudeksi päätettiin 3 metriä ja leveydeksi 2 metriä.

Maailmanpolitiikka oli suunnitelmaa vastaan ja Kämärä jäi talvisodan aikana neuvostoliittolaisille. Se ei kuitenkaan estänyt patsashanketta, koska ennen 1942 valmistunutta patsasta edelsi jatkosodan alku, jolloin suomalaiset valtasivat Kuolemajärven takaisin. Sota-aikana ei kuitenkaan patsaan pystyttämiseen ollut aikaa ja niinpä se jäi lojumaan Aaltosen ateljeehen jatkosodan ajaksi, kunnes taiteilija rupesi v. 1948 kyselemään, että mihin sen voisi toimittaa pois nurkista kuleksimasta?

 

Wäinö Aaltosen signeeraus

Oli kuitenkin yksi iso ongelma. Poliittinen tilanne oli taas muuttunut, koska Suomi solmi YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa v.1948. Patsaan alkuperäisessä versiossa oli ollut idän suunnalta saapuva nuolisade ja se koettiin poliittisesti arkaluontoiseksi asiaksi. Niinpä ennen julkistamista 8.10.1949 ne oli vielä poistettava patsaasta. Näin toimittiin ja lopulta patsaan sijaintipaikaksi valikoitui Helsingin kansallismuseon edustalla oleva pieni puistikko. Ratkaisu ei ollut helppo, mutta siellä ilman suurempia seremonioita julkaistu patsas sai kököttää aina vuoteen 1974 asti. Tällöin patsas siirtyi sotamuseon omistukseen ja sille päätettiin keksiä uusi sijoituspaikka.

Lappeenrannan Päällystöopisto valittiin sijoituspaikaksi, koska sen alueelle siviileillä ei ollut asiaa ja poliittisesti kuuma peruna saatiin pois näkyvistä. Miksi se oli jo toisen kerran ulkopoliittinen ongelma? Patsaan maassa makaavan hahmon huomattiin muistuttavan kovasti erästä Lenin nimistä henkilöä ja se oli pakko saada pois alkuperäiseltä sijoituspaikaltaan. No onhan Lappeenrantalaiset olleet aina rohkeita, joten tännehän se muistomerkki köijättiin nykyiselle paikalleen. Patsaan julkistamistilaisuus pidettiin ensimmäisen luutnanttikurssin päättäjäistilaisuudessa 4.10.1974.

Perinnelaatat teksteineen

Tärkeä osa muistomerkkiä on sen edustalla olevat kurssien perinnelaatat, jotka koulutusjärjestelmän muutoksen takia ovat Vöyrin kivestä poiketen vuodesta 1974 eteenpäin. Minusta aika mielenkiintoinen perinne…