Lappeenranta / Perinnerykmentit JR1 ja JR2

                                  Uniklubi "Luotisade"

Itsenäisen Suomen käymät sodat ovat olleet lukuisien muistomerkkien aiheena täällä Lappeenrannassa sekä tietenkin joka puolella Suomea. Onhan kyseessä ajanjakso mihin meidän kaikkien on helppo samaistua. Selviäminen vaikeitten aikojen ylitse yhdessä loi takuulla sodan käyneeseen sukupolveen yhteenkuuluvuuden tunteen, jollaiselle tuntuisi tänäkin päivänä olevan tarvetta.

Välillä tuntuu, että meillä suomalaisilla on liian lokoisat oltavat täällä itsenäisessä Suomessa ja pidämme nykyistä elintasoamme saavutettuna etuna, emmekä ole valmiita ponnistelemaan yhdessä kohti parempia aikoja. Luottamus sosiaaliturvan ikiaikaisuuteen elää meissä suomalaisissa vahvana ja se on kenties veltostuttanut meitä kansakuntana? Tämän päivän kohteiden miehiä ei ainakaan laiskuudesta ja taisteluhalukkuuden puutteesta voi syyttää!

Jalkaväkirykmenntien JR1 ja JR2 muistokivet Maasotakoulun puistikossa

Tänään esiteltävien kahden joukko-osaston, jotka ovat Maasotakoulun perinnejoukko-osastot, eli Jalkaväkirykmetit JR1 ja JR2 ovat oman muistomerkkinsä ansainneet. Meillä ei ole tarkkaa tietoa, millä perusteilla juuri nämä rykmentit ovat valikoituneet perinnejoukoiksi, mutta epäilemme sen johtuvan molempien joukkojen paikallisuudesta. Näistä JR1 sai miehistöönsä Lemin miehet ja JR2 Taipalsaaren miehet. Lisäksi kumpaakin joukko-osastoa vahvistettiin muilla paikallisilla sotilailla.

JR1

Molempien sotaretki jatkosodassa oli aluksi yhtenevä, koska ne kuuluivat 10.divisioonaan, jonka tehtävä oli hyökätä Karjalan kannaksella kohti Lempaalaa, jonne joukot pääsivätkin syyskuussa 1941. Tämän jälkeen vuoden 1942 alussa JR2 siirrettiin 5.divisioonan alaisuuteen Syvärin voimalaitoksen alueelle, missä osasto oli aina Jatkosodan suurhyökkäyksen alkamiseen asti kesällä 1944.

JR2

Sodan loppupuolella rykmentit joutuivat koviin taisteluihin ja menetykset olivat raskaita, mutta huumorilla selvittiin, kuten tämä linkki paljastaa. JR1 osallistui etenkin Valkeasaaren taisteluun heti suurhyökkäyksen alussa, jolloin 800 sotilasta kuoli, haavoittui tai joutui sotavangeiksi. Tämä oli noin 30% koko osaston vahvuudesta, joten menetykset olivat järkyttävät. Sodan loppupuolella kumpikin osasto suoritti tehtävänsä kunnialla loppuun ja he ovat ansaitusti saaneet Maasotakoulun perinnejoukko-osaston kunnianimitykset. Tämän takia he vierailevatkin kunniavieraina aika ajoin maasotakoululla muistelemassa menneitä aikoja. 

Tästä muistomerkistä en löytänyt mitään tietoja, mutta oletan niiden pystytysvuoden olleen 2001, koska vuosiluku on mainittu muistolaatoissa. Tekijä/tekijät jäävät vielä odottamaan paljastumista. Valitettavasti..