Lappeenranta / Kultapossupuisto

Lappeenrannan läntiseltä alueelta Helsingintien varresta löytyy puisto, minkä keskellä sijaitsevassa kivessä on kerrottu puiston perustamisen historiasta. Kyseessä on Kultapossupuisto, jonka muistan takavuosilta oikein hyvin. Läheisessä rivitalossa tuli notkuttua joskus 1980-luvun loppuvuosina melko ahkerasti. Asuihan paikalla silloinen daamini. Silloin Willimieskin oli vielä ahkera liikunnan harrastaja, joten puistikon lähellä sijaitsevat erinomaiset lenkkimaastot tuli koluttua säännöllisesti. Näiltä ajoilta myös muistan muistolaatan hyvin.

Kultapossupuisto

Kyseessä on siis Kultapossupuisto, jonka perustaminen ajoittuu vuoteen 1983. Nykyisinkin alue on hyvin hoidettu, vaikka keskustelupalstalla törmäsin tarinoihin alueella harrastetusta lintujenruokinnasta. Tämä on ilmeisesti kiristänyt ajoittain alueen asukkaiden hermoja?

Puisto on saanut nimensä edesmenneen Postipankin lapsille suunnatusta kerhosta, millä yritettiin vakiinnuttaa lapset Postipankin asiakkaiksi. Kyseinen kerho toimi vuosina 1958-2003 ja sillä oli jäseniä enimmillään yli 300.000. Melkoinen joukko lapsia ja nuoria, jotka saivat jäsenyytensä ansiosta kotiinsa Kultapossulehden sekä kullanvärisen säästöpossun. Itse en tähän kerhoon kuulunut, mutta nykyisen Nordean edeltäjällä Suomen Yhdyspankilla oli vastaava kerho nimeltään maapallokerho. Sen jäsen minäkin olin!

Pankkimaailman lukuisten fuusioiden ja konkurssien kautta Kultapossukerhokerho tuli lopulta osaksi Sampo Pankkia, mikä sitten lopetti kerhon toiminnan vuonna 2003. Siitä en osaa sanoa, että kaipaako kerhoa kukaan, mutta muistoksi ainakin jäi tämä Kultapossupuisto. 

Muistolaatta

Päivitys 1.8.2025

Puisto on vähän rehevöitynyt, mutta muistomerkki kunnossa

Willimies kurvailee nykyään paljon ebikella

 

Lappeenranta / Huntukivi*

Heinäkuun helteillä Willimies kuvasi runsaasti kohteita Joutsenossa ja nämä olisi tarkoitus esitellä tammi/helmikuussa kenties? Kesäisellä retkellä mukana oli  palkaton assistentti Jarkko Rita. Jokunen tärkeä paikka jäi silti Jarkon kanssa kuvaamatta, joten ajattelin hyödyntää syksyistä lauantaipäivää ja piipahtaa taas Joutsenossa, mikä siis nykyisin kuuluu Lappeenrantaan. Aamulla tyrkkäsin viestin Jarkolle, mutta olikin pahalainen lähtenyt antamaan talousapua kreikkalaisille Haniaan. Viikossa yrittää korjata loven Kreikan budjetissa.

Minun oli siis pakko keksiä pikainen suunnitelma B. Soitto naapurin miehelle ja niin on taas blogi saanut uuden assistentin. Perinteiseen tyyliin ilman palkkaa, tietenkin.

Niin sitä aamukymmeneltä Reinikaisen Mikon kanssa kurvailtiin Joutsenoon ja löysimmekin sieltä kuvattavan kohteen. Kieltämättä on joutsenolaisista sanottava, että osaavat ne keksiä mielenkiintoisista asioista muistomerkin. Tällaisesta toisesta vastaavasta ainakaan minulla ei ole tietoa. Saattaahan noita toki olla muuallakin, mutta nyt esittelyvuorossa ”Huntukivi”.

Huntukivi Ruhanaisentien varressa

Joutsenon Ruhanaisentien varresta löytyy iso kivi, jonka läheisyydessä ihmiset ovat pysähtyneet kirkkomatkallaan. Naiset ovat vaihtaneet arkihuntunsa kirkkohuntuun ja miehet vaihtaneet arkipaidan kirkkopaitaan. Lisäksi naiset ovat nykäisseet täällä kengät jalkoihinsa. Ovatkohan tallustelleet tänne asti avojaloin vai tuohivirsuissa?

Huntukiven muistolaatta

Joutsenon Lions club on kiinnittänyt muistolaatan näiden pyhien matkojen muistoksi 30.7.1989

Päivitys: Löysin mielenkiintoisen tarinan vuodelta 1816, mikä koskee naisten pukeutumista Joutsenossa. Pastori Gustav Brunou oli ilmeisesti närkästynyt Joutsenon naisten ja tyttöjen pukeutumiseen, sekä kerrotaan myös asiaa naisten käyttämistä hunnuista. Artikkelin löydät täältä.

Päivitys 10.7.2025

Huntukivi on ennallaan, mutta maisema ympäriltä on metsätöiden takia muuttunut reippaasti. Lähestyin kohdetta väärästä suunnasta ja sain loikkia Crocsit jalassa melkoisen ryteikön läpi. No, kannattihan tuo ja tässä kuvat

Uudet kuvat otettu kesäkuun lopussa 2025

Lappeenranta / August Sunisen muistomerkki*

Nyt vuorossa taas lyhyt postaus. Vaan, kun tästä kohteesta ei löydy mitään tietoja. Tietäisiköhän joku teistä lukijoista lisää aiheesta?

Esittelyvuorossa Lappeenrannan Sammonlahden kaupunginosassa sijaitseva metsätalousneuvoja August Sunisen muistoa kunnioittava 10000 neliön suuruinen puistoalue. Lisäksi puistikon laidassa on hänen kunniakseen pystytetty muistomerkki. Muistomerkissä kerrotaan hänen pystyttäneen nykyisen puiston lehtikuuset keväällä 1919.

August Sunisen muistomerkki hänen istuttamansa näreikön laidalla

Kuuset ovatkin komeat ja muistomerkin edestä oli nurmikko leikattu, joten kaupunki pitää huolta muistomerkistä. Eniten vaan ihmetyttää, että kuka oli tämä salaperäinen herra August Suninen? Hänestä en löytänyt muuta mainintaa, kuin että hän kehitti vesakirveen malli ”Suninen”. Täältä voit käydä kurkkaamassa kuvan Sunisesta ja ”sunisesta”.

Muistomerkin laatta

Pakko laittaa tähän lopuksi, että auttakaahan meitä Willimiehiä!!! Olisi kiva tietää muistomerkistä lisää ja myöskin August Sunisesta…

Päivitys: Kiitokset blogimme lukijalle, joka ystävällisesti lähetti meille tietoa, mitkä liittyvät August Sunisen elämäntaipaleeseen. Ilman tätä salaperäisen tuntemattomana pysyttelevän henkilön tietoja olisimme jääneet vaille tietoja August Sunisen elämäntaipaleesta. Laitankin tuohon alle sanasta sanaan saamamme tiedot!

Sammonlahden lehtikuusimetsikön istuttaja August Suninen syntyi monilapsisen perheen vanhimpana 20.6.1891 Lappeella, Kourulan kylässä. Pieni tila ei antanut elantoa suurelle perheelle, ja Augustkin hakeutui etsimään elämisen mahdollisuuksia muualta. Saatuaan kokemusta metsätöistä, hän hakeutui Evon metsänvartijakouluun. Sieltä hän valmistui marraskuussa 1918, ja hänet valittiin Viipurin lääninmetsälautakunnan palvelukseen, lääninmetsänvartijan virkaan.

Virassaan August tutustui laajasti läänin metsätalouteen, myös Terijoen Raivolassa olleeseen arvokkaaseen lehtikuusimetsikköön. Sieltä hän toi keväällä 1919 synnyinkotiinsa lehtikuusen taimia ja istutti ne pellon viljelykelvottomaan kivikkoiseen osaan. Taimista on 90:ssä vuodessa kasvanut vanttera puusto.

August Suninen kuoli 72-vuotiaana 1.3.1963. Hänen lapsensa luovuttivat 1970-luvulla tilan Lappeenrannan kaupungille. Samalla he esittivät isänsä muistoa kunnioittavan toivomuksen, että tulevassa kaavoituksessa lehtikuusikko säilytettäisiin, nimettäisiin sen istuttajan mukaan "August Sunisen puistoksi" ja merkittäisiin istuttajasta kertovalla muistomerkillä.

Hienoa, että Lappeenranta on täyttänyt August Sunisen lasten toivomuksen viimeistä piirtoa myöten ja annetaan tuon komean lehtikuusikon kasvaa toiset 90 vuotta. Willimiehet kiittävät myös omalta osaltaan tietojen lähettäjää ja muita tietolähteinä toimineita henkilöitä. Kiitokset teille, niin saatiin valaistusta tähänkin "mysteeriin" 

Päivitys 1.8.2025

Mettä sen kun komistuu.......

Lappeenranta / Sotavankien hautausmaa (Nro 4)*

Eilen Willimiehellä oli hymy herkässä tai voisi kait sanoa, että tippa linssissä. Pääsin käymään pitkään haikailemaani paikkaan eli Lappeenrannan raatihuoneelle. Tästä avoimien ovien tapahtuman vierailusta voit käydä kurkkaamassa päivitetyn stoorin valokuvineen täältä.

Mikä se sitten tipat sai simmuun? No, SaiPan upea voitto Helsingin ylpeydestä Jokereista tietenkin. Kyllä oli upea kokemus kuunnella ottelua Iskelmäradiosta Eero Taurun selostamana. Eeron sanoin SaiPa teki urosmehiläisen temput…3 pistettä Hartwall Areenalta! SaiPa kiittää ja jatkaa sarjakärjessä. Näin lappeenrantalaisena tuntuu aika messevältä tämä SaiPan nykyinen meininki. Huomenna pääsen onneksi itse näkemään seuraavan voiton paikan päälle. Tuutha siekii?

Lienee kuitenkin syytä palata maan pinnalle ja siirtyä asiaan. Tänään esittelyvuorossa neljäs venäläisten sotavankien hautausmaa. Tälle kesäiselle retkelle piti taas palkata uusi palkaton assistentti. Oma isäukkoni on nimittäin jossain määrin innostunut tästä harrastuksestamme ja hän halusi ojentaa auttavan kätensä. Niin sitä sitten Suzukimaasturilla kurvailtiin tänne Saimaan kanavan varteen. Tämä hautausmaa sijaitsee lähellä Soskuan sulkua ja läheisin kylä on Lempiälä. Tarkempi paikka löytyy sieltä tarinan alta.

Koko menomatkan sain kuunnella matkalla tarinoita isäukon koulumatkoista Lempiälän kouluun, mitkä taitettiin metsien halki samoilemalla ja talvisin hiihtämällä. Oli kuulemma siihen aikaan melkoisen reipasta nuorisoa nykyiseen verrattuna. Itse asiassa sain kuunnella saarnaa, kuinka sitä vaan nykyään istutaan tietokoneen ääressä ja syödään pullamössöä. No oikeassahan tuo lienee, ainakin minun osaltani, vaikken enää nuorisoa edustakaan.

Sotavankien hautausmaa

Tämä hautausmaa poikkesi hiukan edellisistä. Onhan tämä myös pienin, mutta tänne on myös suoritettu hautauksia viime aikoina. Muistomerkin laattaan oli laitettu lukumäärän päälle uusi laatta, mikä osoitti jälkikäteen tänne haudatun lisää venäläisiä. Itse asiassa hautausmaan nurkkauksessa oli painuma, joten todennäköisesti siihen kohtaan oli hautaukset tehty. Tällainen painaumahan syntyy, kun ruumisarkut lahoavat.

Lempiälän hautamuistomerkki

Aloin ratkomaan tätä salapoliisitehtävää ja löysinkin siihen ratkaisun. Tänne on haudattu viime vuoden (2011) marraskuussa kuusi venäläissotilasta. Tällainen uudelleenhautaus on melko harvinaista, mutta joskus näitäkin tehdään.

Näiden uudelleenhaudattujen kuuden sotavangin kohtalo oli seuraavanlainen. Heidät oli vangittu ja toimitettu Joutsenon Anolan kylään ja paikalla oli tullut jotain hässäkkää. Tämän seurauksena vangit yrittivät paeta ja heidät ammuttiin. Hautapaikka kaivettiin Anolaan ja tapahtumasta muistutti viime syksyyn asti puuristi, jossa olevassa peltilätkässä oli maininta vuodesta 1941. Tähän asiat olisivat jääneetkin, ellei maanomistaja olisi tarvinnut aluetta sorakuopalle.

Ruumiit kaivettiin ylös ja heiltä löytyi vielä sodan aikaisia esineitä taskuista, mitkä haudattiin pahviarkuissa vainajien mukana uuteen hautapaikkaan kanavan varteen. Tapahtuma oli ollut karu ja heitä ei siunattu, koska heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan ei ollut tietoa, kuten ei heidän henkilöllisyydestäkään.

Tänne kanavan varteen on haudattu yhteensä 54 sodissa palvellutta neuvostoliittolaista. Yhteensä näissä esittelemissäni neljässä hautausmaassa on 1408 vainajaa.

PS. Jos tiedät sen puuttuvan viidennen hautausmaan, niin olisin kiitollinen yhteydenotosta.

Päivitys: Samasta paikasta on kirjoitettu myös toisessakin blogissa. Siihen voit tutustua täältä.

Päivitys 23.11.2025

Siellähän ne aidan sisäpuolella ovat vieläkin....

 

Lappeenranta / Sotavankien hautausmaa (Nro 3)

Tämä sotavankien hautausmaa teetti enemmän töitä, kuin edelliset. Ensimmäistä kertaa kuvausta yritin palkattoman assistentti Ari Niemelän kanssa, mutta valtava kaatosade esti yrityksen. Seuraavaksi päiväksi ”palkkasin” uuden assistentin, Sollon Jounin. Tämä assistentti (palkatta tietenkin) toi mukanaan kauniin sään ja niin sitä  reippailtiin armeijan hallinnoiman Laukkaradan alueelle. Laukkaradan keskeltä, jonne ei kieltokyltin mukaan tietenkään saa mennä, löytyi tämä kolmas neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaa.

Puolustusvoimien omistama Laukkaradan alue

Tältä portilta on matkaa perille noin 400 metriä...jalkaisin! Alue on myös suosittu koirien ulkoilualue.

Alue on itsellenikin tuttu armeijavuosilta, jolloin täällä opeteltiin lapion ainutta oikeaa käyttötarkoitusta – poteroiden kaivamista! Ilkeältä tuntui, kun sai itselleen kaivetuksi mukavan kolon, niin johan se piti kasarmille lähtiessä täyttää. Tänne on siis Willimieskin jättänyt hikipisaran jos toisenkin ja eiköhän tuolta löytyisi vielä minun kaivamia kuoppiakin. Älkäähän kompastuko niihin! Ai niin, eihän alueelle saa mennä…

Silti alueella liikkuu lukuisia ihmisiä päivittäin, joten ei tuota kylttiä taida kukaan noudattaa. Aiemmin alueen läpi pääsi oikaisemaan autolla, mutta nyt löytyy puomit joka paikasta. No kävelemälläkin pääsee, jos haluaa käydä paikan kurkkaamassa. Tosin edellisiin verrattuna tämä on parhaiten piiloitettu. Lappeenrannan kartasta kaupungin sivuilta löytyy tosin paikka selkeästi merkittynä, kuten edellisetkin esittelemämme hautausmaat.

Keskeltä metsää löytyy aidattu sotavankien hautausmaa

Tänne edellisten kanssa identtiseen hautausmaahan on haudattu 212 sodissa palvellutta neuvostosotilasta.

Täällä lepää 212 sodassa palvellutta neuvostosotilasta

Päivitys 22.11.2025

Kesällä kävin kurkkaamassa, että vieläkö vainajat ovat tallella eivätkä ole lähteneet kummittelemaan. Paikalla olivat ja syvällä. 

Aluetta sen sijaan oli remontoitu uudella aidalla jne....

Lappeenranta / Sotavankien hautausmaa (Nro 2)

Läheltä edellistä venäläisten sotavankien hautausmaata löytyy toinenkin. Sijainti on lähes sama kuin edellisessä. Tämäkin on aivan valtatie 6:n vieressä ja saman sähkölinjan alla kuin edellinen. Tosin välimatkaa edelliseen lienee reilun kilometrin verran.

Sotavankien hautausmaa sijaitsee valtatie 6:n varrella, kuten rekasta näkyy

Hautausmaa jää sen verran syrjään kulkureiteiltä, ettei tänne taida kukaan osua sattumalta, vaan paikalle on mentävä varta vasten. Mielenkiintoisen tästä paikasta tekee se, että olen joskus aikoinaan kuullut ”huhuja”, että kesällä 1944 tänne olisi haudattu myös suomalaisia sotilaskarkureita. Kyseessä olisi siis ns. Huhtiniemen mysteeriin liittyviä omien rintamakarkureiden ampumisia.

Kyseisestä tapahtumasta on kirjoitettu viime vuosina lukuisia kirjoja, joissa kiistellään, että tapahtuiko Huhtiniemessä ensimmäistäkään teloitusta. Willimies pysyttelee puolueettomana ja jää odottelemaan, että paljastuisiko asiasta joskus kadonneiksi epäiltyjä asiakirjoja, jotka paljastaisivat totuuden. Korostan, että kyseessä on todellakin huhu eikä faktaan pohjautuvaa tietoa!

Ainoastaan yksi asia on varmaa. Sotavankien hautausmaalle on haudattu 400 venäläistä sodissa palvellutta, jotka jäivät suomalaisten sotavangeiksi. 

Muistolaatta karun hautamuistomerkin kyljessä

Päivitys 11.10.2025

Tulipahan käytyä piipahtamassa tällä paikalla ja totesin, että Suomessa ei vandalismia ole tapahtunut vihollisenkaan hautausmailla. Paremminkin paikka on kunnostettu uudella aidalla ja muistomerkkikin on maalattu valkoiseksi edellisen harmaan tilalle. Kunpa meidänkin muistomerkkimme saisivat olla rauhassa itänaapurin puolella. No totuudenhan tiedämme. Monet monumentit on turmeltu....