Kouvola / Ilmatorjunnan muistotykki 88 RMBK*

Tammikuun viimeinen päivä ja alkaa pikku hiljaa ottamaan kuuppaan tämä pakkanen, jatkuva lumen tulo ja kevään odotus. Menojalkaa vippaa jo kummasti, kun halu tien päälle kuvaamaan puuttuvia kohteita alkaa olla jo melkoisen iso. Sulaisi nyt nuo lumet pois, jotta pääsisin tekemään sitä, mitä olen jo monta kuukautta odotellut. Tosin eihän tuokaan aina helppoa ole.... 

Kouvolan ilmatorjunnan muistotykki 12.1.2019

Näiden muistomerkkien bongaaminen nimittäin osaa sitten joskus olla hankalaa! Tämänkin muistomerkin tiedot löysin Internetin kätköistä jo aika päiviä takaperin, mutta kuvaaminen onnistui vasta pari viikkoa takaperin. Nyt oli tilaisuuden tultua pakko kuvata tämä kohde, vaikka kesäinen kuva olisikin ollut hienompi. Nyt pitää tyytyä tähän, koska toista tilaisuutta ei välttämättä koskaan tule.

Kyseinen muistomerkki nimittäin sijaitsee nykyisin Vekaranjärven varuskunnassa. Se olikin syynä miksi en sitä etsinnöistäni huolimatta löytänyt Kouvolan Lääninpuistosta, vaikka siellä sen tietojeni mukaan piti olla. Vaan eipä ollutkaan enää kesällä 2016 tai 2017, kun kuvailin Kouvolan seudulla aktiivisesti. Olivatkin pahalaiset siirtäneet sen armeijan porttien taakse. Siirto toteutettiin kesällä 2011 ja se paljastettiin varuskunnassa 1.8.2011. 

Muistolaatta piti kaivaa lumen alta esiin 12.1.2019

Alkuperäiselle paikalleen Kouvolan Lääninpuistoon tämä saksalaisvalmisteinen 88mm IT-tykki sijoitettiin Salpausselän ilmatorjuntapatteriston ja Salpausselän ilmatorjuntapatteriston Kilta ry:n aloitteesta. Onhan se hieno kunnianosoitus niille ilmatorjuntamiehille, jotka vastasivat viime sotien aikaan siitä, että rautatieliikenteen solmukohta Kouvola, pystyi toimimaan ja siirtämään junia niin itään kuin länteenkin. Logistiikkahan on äärimmäisen tärkeässä osassa sotatoimissa. 

Muistomerkki paljastettiin talvisodan alkamisen 50-vuotispäivänä 30.11.1989, jolloin ilmatorjuntamme ensi kerran avasi myös tulen viholliskoneita vastaan. Kouvolan ilmatorjunnan merkityksestä sotavuosina, kertoi myös killan silloinen puheenjohtaja seuraavaa: " Muistomerkki on tänä vuonna 25 vuotta täyttäneen killan kunnianosoitus niille veteraaneille, jotka täyttivät oman velvollisuutensa puolustaessaan menestyksellisesti elintärkeää Kouvolan liikennesolmua ympäristöineen." 

Päivitys 22.2.2019
Laitan tähänkin kohteeseen Eero Mattilan kesäiset kuvat!

Kesäisempi kuva (Kuva Eero Mattila)

Laatta (Kuva Eero Mattila)

Kouvola / Destian muistomerkki

Suomi on näköjään muistomerkkien luvattu maa! Täällä blogissani olen esitellyt mitä erikoisempia muistomerkkejä, mutta tällaista ei ole vielä eteeni sattunut.... Kävin muutama lauantai takaperin Vekaranjärven varuskunnassa läheisten päivänä moikkaamassa omaa poikaani, joka aloitti 7.1.2019 oman varusmiespalveluksensa. Jo menomatkalla huomasin tienposkessa itselleni tuntemattoman muistomerkin, mutta vasta paluumatkalla pysähdyin sen kohdalle.

Lunta piisasi 12.1.2019

Muistomerkin vieressä on ilmeisesti penkki, jos matka käy raskaaksi

Ihan tyylikäs muistomerkki tehty vanhasta kilometritolpasta

Täytyy sanoa, että ilmeeni oli varmaan ihan näkemisen arvoinen, kun tajusin Destian pystyttäneen oman muistomerkin vuonna 2014 valmistuneen Kääpälän ja Tuohikotin yhdistäneen kevyen liikenteen reitin kunniaksi. Ilmeisesti kyseessä on ollut toivottu ja odotettu väylä, koska oikein muistomerkin ovat paikalle pläjäyttäneet....

Laatat ovat vielä kirkkaat

Tässäpä nyt mitään sen ihmeempää loppujen lopuksi ole, koska onhan vastaavia laattoja kiinnitetty siltojen kupeisiin ja olenhan minäkin blogissani esitellyt vanhoja kilometritolppia. Annetaan siis tämänkin tulla esitellyksi, mutta toivon kuitenkin, ettei näitä nyt ihan joka tienpätkälle pystytetellä. Enhän siinä tapauksessa saa blogiani ikinä päätökseen!

Kouvola / Tuohikotin punaiset 1918

Willimiehen jäljillä blogi siirtyy nyt Kouvolan ydinalueilta vähän syrjemmälle pohjoisen suuntaan. Täältä löytyy paikkakunta nimeltä Tuohikotti, mistä Willimies on jo aiemmin julkaissut kaikki näkemisen arvoiset kohteet. Niin, mutta yksi on jäänyt roikkumaan, koska en sitä ensimmäisellä yrityksellä löytänyt kaatosateessa. Viime syksynä Williladyn kanssa sentään osuimme kohdalle ja nyt se on valmis esiteltäväksi teille lukijoille. Aihepiiri tosin kestää samana kuin edellisissäkin postauksissa eli sisällissotaan liittyy tämäkin muistomerkki.

Tuohikotin punaisten hautapaikan vieressä on talo

Alue on aidattu viime vuosina

Tämän päivän kohde löytyy Tuohikotin urheilukentän takaa pienestä notkosta aivan talon pihapiiristä. Talon olemassaolosta vuonna 1918 en mene takuuseen, mutta nykyisin tämä muistomerkki on aivan talon kupeessa. Kyseiselle paikalle kuitenkin haudattiin vapun kieppeillä 1918 33 punaista sotilasta, jotka menettivät henkensä sodan viimeisimmissä taisteluissa, jotka käytiin täällä Tuohikotissa 29.4.1918.

Kivessä on ollut päivämäärä 29.4.1918

Haudalla oli kukkia 16.9.2018

Jalustan teksti

Muistomerkistä puuttuu pommin jäljiltä melkoinen pala

Muistomerkin pystyttämisvuotta en saanut selville, mutta poikkeuksellisesti veikkaan sen tapahtuneen joko 1920- tai 1930-luvuilla. Ajan henken tietenkin kuului, etteivät punaiset olisi saaneet pystyttää muistopaikkoja vielä tuolloin, siksi muistomerkki onkin yritetty kertaalleen räjäyttää taivaan tuuliin paikallisen poliisin toimesta. Täysin operaatio ei onnistunut, mutta puuttuuhan siitä vieläkin palanen tuon toilauksen seurauksena.

Muistomerkin ympärille pystytettiin viime sotien aikana aita, jotta muistomerkki saisi olla rauhassa ja lisäksi muistomerkki on saanut uuden jalustan vuoden 1949 jälkeen. Tarkkaa vuotta en osaa sanoa. Muistomerkin on pystyttänyt joko Kuusankosken tai Voikkaan työväenyhdistys. Mahdollisesti jopa yhteistyössä. Tämäkin jäi minulta selvittämättä.... 

Kouvola / Harjun joukkosurman muistomerkki*

Sisällissodan julmuus on tullut esille jo monista aiemmin julkaistuista kohteistani, mutta jatkoa seuraa. Tällä kertaa olemme Kouvolan Harjun juna-aseman läheisyydessä metsätien varrella. Täältä löytyy muistomerkki, joka humanistisen maantieteen perusperiaatteen mukaisesti luo tällekin paikalle merkityksen, koska muutenhan tämä olisi vain tie, joka kulkee metsän halki. Tosin kaikki ei ole aivan kohdallaan, koska Sekalaista propagandaa blogia kirjoittava TP kertoo muistomerkin olevan väärässä kohtaa. No, ainakin lähellä ollaan, vaikka uhrit ilmeisesti ammuttin ratapenkalle alusvaatteisilleen riisuttuina.

Keitä uhrit sitten olivat? Muistomerkkiin kiinnitetty laatta kertoo perusasiat ja sen perusteella uhreja oli neljä. Lisäksi laatta kertoo myös tapahtuman ajankohdan olleen 19.2.1918. Mutta miksi heidät ammuttiin....

Muistomerkki on metsätien varressa

Harjun muistomerkin alue näyttää hoidetulta. Kävin paikalla 16.9.2018

Tapahtumaketju lähti liikkeelle 15.2.1918, jolloin Voikkaan punaiset vangitsivat joukon alueen vastavallankumouksellisia. Kaiketi heistä voisi käyttää yleisnimitystä valkoiset? Pidätetyiksi joutuivat paikkakunnan vihattu poliisi Heikki Eloranta, Voikkaan suojeluskunnan päällikkö isännöitsijä Heikki Norrman, palkoista työväestön kanssa riidellyt Antti Poutiainen sekä suojeluskunnan komppanian päällikkötyönjohtaja Manfred Siven. Lisäksi vangittiin kaksi muutakin henkilöä, mutta he pelastivat oman nahkansa luvattuaan noudattaa kansanvaltuuskunnan määräyksiä. 

Kuulustelut kestivät neljä päivää Voikkaan miliisilaitoksella, kunnes kuulusteluita johtanut plutoonanpäällikkö Elo kääntyi Kouvolan rintamaesikunnan puoleen kysyen neuvoa, kuin hänen pitäisi toimia? Vastauksen lähettivät kotkalainen ylipäällikköVihtori Hasu ja Kymintehtaan rykmentin kirjurin Nåhlströmin määräys tuoda vangit Kouvolaan. Saatteeksi oli liitetty epämääräinen lisäys, että salainen komitea ei välitä vaikka vangit jäisivät tielle. Elo ymmärsi käskyn niin, että vangit piti ampua. Niinpä Elo ja seitsemän punakaartilaista suoritti veriteon lähellä Harjun asemaa ratapenkalla. Neljän miehen maallinen matka päättyi siihen.

Harjun joukkosurman muistomerkki

Muistomerkin laatta

Paikalle on Lappakosken kyläyhdistys sekä Vapaussodan ja itsenäisyyden Kymenlaakson perinneyhdistys paljastanut muistomerkin 13.9.2012. Tapauksen traagisuutta ei himmennä se, että jos surmateon oikea paikka ei ole täsmälleen muistomerkin kohdalla.

Päivitys 6.5.2019
Muistolaatan valmisti lahtelainen Kultatyö Tarnanen ja sen kiinnitti kiveen Valkealan kivi J Palmros. Laatan paljastivat kyläyhdistyksen puolesta puheenjohtaja Mika Nikkonen ja Lasse Torri, joka kertoi tilaisuuden jälkeisessä juhlassa tapahtumista. Muistomerkin paljastamistilaisuudessa oli nelisenkymmentä henkeä.

Kouvola / Voikkaan punaisten 1918 muistomerkki

Sisällissota oli julmaakin julmempi sota, joka aiheutti Suomelle tuplaten isomman väestön kuolleisuuspiikin kuin liki yhtä pitkä talvisota. Siksi ei olekaan ihme, että joudun blogissani jälleen esittelemään kohteen, jossa ihmisiä ammuttiin joukoittain sisällissodan loppuselvittelyiden aikana. Tällä kertaa paikkana on Kouvolan Voikkaa, joka aikaisemmin kuului Kuusankoskeen.

Muistomerkki löytyy pieneltä mäennyppylältä

Voikkaa 1918

Voikkaan historian verisin päivä lienee 8.5.1918, jolloin liki neljäkymmentä punaista kuljetettiin palokunnantalolta Voikkaan soramontulle. Matka reitti lienee tarkoituksella suunniteltu kulkemaan keskustan ja työväentalon kautta, jotta psykologinen vaikutus olisi paikkakuntalaisille mahdollisimman suuri.

Perille päästyään heidät ammuttiin Kajaanin sissien toimesta mäenrinteeseen kaivettuihin pieniiin kuoppiin. Teloittajia ei kiinnostanut uhrien peitteleminen vaan se jäi paikalle saapuneiden omaisten tehtäväksi. Tehtävä lienee ollut kammottava ja tarinat lienevät kiertäneen suusta suuhun vielä kauan.

Muistokivi on yksinkertainen

Surun paikka

Teloituspaikalta ruumiit saatiin kaivaa ylös jo vuonna 1920, minkä jälkeen vainajat siirrettiin hautausmaille. Nykyisin mäki on osittain kadonnut hiekanoton ja ympäristön rakentamisen takia, mutta paikalle on vuonna 1989 Voikkaan kylätoimikunnan toimesta paljastettu pieni muistomerkki, joka on aidattu kettingillä.  

Kouvola / Ilmari Salmisen muistolaatta

Kouvolan muistomerkkien esittely jatkuu tänään Ilmari Salmisen muistolaatalla. Kyseisellä kaverillahan on oma muistomerkkikin Kouvolan keskustassa, joten miehen urheilu-uran kohokohdat voitte käydä lukaisemassa täältä.

Muistolaatta on kiinnitetty isoon kivenmurikkaan

Muistomerkki on tammen juurella

Ilari voitti kultamitalin Berliinin olympialaisissa 2.8.1936. Kun tuosta hetkestä tuli kuluneeksi päivälleen 40 vuotta, päätti Kouvolan kasarmialueella sijainnut taloyhtiö, missä Salminen asui paljastaa muistolaatan talon suurelle miehelle. Itse juhlinnan kohde yritti vaatimattomana miehenä toppuutella innokkaimpia, mutta kyllähän kyseinen laatta oli pihamaalla valmis paljastettavaksi 2.8.1976. 

Olympiavoittaja Ilmari Salmisen muistolaatta

Muistolaatta on sijoitettu kerrostalon pihamaalle suuren tammen viereen ja kiinnitetty jyhkeisiin kivenlohkareisiin. Se on siis paljastettu 2.8.1976, mutta tekijän nimestä en ole aivan varma. Se on signeerattu laatan kulmaan ja lienee joku Lappi niminen henkilö, joka tämän hienon kunnianosoituksen on toteuttanut. 

Kuvauspäivänä 16.9.2018 Kouvolan yli pyyhkäisi helkkarinmoinen raekuuro, joten se selittänee maassa olevat jäärakeet....

Kouvola / Hemmilän Maurin passipaikka

Aina joskus vastaantulee muistomerkkejä, jotka puhuttelevat erilaisuudellaan. Aihepiirit, mitkä poikkeavat valtavirrasta, ovat itselleni kiinnostavia. Sotiin ja kuolemiin liittyvät muistomerkit, joita lienee eniten, eivät enää jaksa samalla tavalla sykäyttää kuin erikoisuudet. Tänään onkin vuorossa melkoinen erikoisuus. Kyseessä on suorastaan lajinsa ensimmäinen ellei mukaan lasketa Rautjärven Shevardnadze karhua! 

Muistomerkki on metsätien varressa

Hemmilän Maurin passipaikka

Kyseessä on ystävien hankkima muistomerkki Hemmilän Maurille, joka oli innokas jänismetsästäjä. Hän omisti myöskin kulmakunnan parhaat koirat Kouvolan Metsäkulmalla. Täällä hän oli usein Lepistönmäellä väijymässä jäniksiä samassa paikassa teiden risteyskohdassa. Hänet tunsivat kaikki ja hänelle päätettiin tehdä oma muistomerkki.

Laatta on kiinnitetty luonnonkiveen

Ep:n tekemä laatta Hemmilän Maurista

Muistomerkki on paljastettu 1996 ja sen laatan on tehnyt Ep. Kuka tämä Ep on, siitä minulla ei ole mitään tietoa. Toki kiva olisi tästäkin tietää lisää....  

Iitti / Kausalan junaonnettomuus

Willimies ei paljon junalla matkustele. Reissu Helsinkiin ja takaisin viiden vuoden välein, lienee itselleni sopiva reissutahti. Ainakin viimeksi kun nousin junaan, niin huomasin olevani Helsingin oopperatalossa katsomassa esitystä Ovela kettu. Jos vastaaviin paikkkoihin joutuu, niin kukapa ei suhtautuisi varauksella VR:n tarjoamiin palveluihin?

Iitin kirkon kirkkomaalta löytyy myös ikävä muistutus liikenteen vaarallisuudesta. Vaikka meitä nykyisin kannustetaan käyttämään julkisia kulkuneuvoja, niin pitää muistaa, että silloin yksittäisen kolarin tai onnettomuuden tappioluvut myös nousevat melkoisen suuriksi. Sen todistaa myös Iitin tämän päivän kohteemme, joka kertoo ikävästä onnettomuudesta rautateillä Kausalassa 17.1.1942.

17.1.1942 oli surun päivä Iitin kuntakeskuksessa Kausalassa

Junaonnettomuuden muistomerkki

Tuona surullisena päivänä kuoli 19 henkilöä ja yli 30 ihmistä loukkaantui matkustaja- ja tavarajunan yhteentörmäyksessä. Tämän enempää en oikeastaan aiheesta tiedä, enkä halunnut sen kummemmin asiaa selvitelläkään, koska Willilady tykkää matkustella junalla itseäni enemmän. Toivottvasti hänen junaillessaan kiskot ovat tyhjät edessäpäin...

Muistomerkissä on tosin mainittu vain yhdentoista menehtyneen nimet, joten loput on ilmeisesti haudattu omille kotipaikoilleen? Ainut mitä tähän lopuksi haluan sanoa, on se, että toivottavasti tälllaisiaisoja onnettomuuksia ei enää tapahtuisi...

Iitti / Punaisten hauta 1918*

Iitin uudelta hautausmaalta olen jo yhden ison punaisten muistomerkin esitellyt aikoinani, mutta sain myöhemmin selville, että siellä on toinenkin. Pitihän se sitten käydä paikan päällä uudelleen. Tulipahan taas tehtyä sellainen 300 kilometriä pitkä automarssi, koska en vaivautunut tekemään pohjatöitä kunnolla...

Iitin uuden hautausmaan 1918 punaisten muistomerkki

Ei teloitettuja vaan taisteluissa kaatuneita

Yksinkertainen, mutta vaikuttava

Iitin uudelta hautausmaalta löytyy siis kuuden punakaartilaisen hauta, joka on saanut oman muistomerkkinsä. Keitä nämä nimeltä mainitut kuusi taisteluissa kaatunutta punakaartilaista olivat? Osa heistä menetti henkensä Hollolassa ja Kausalassa, mutta epäselväksi jää monen henkilöllisyys. Olisi todellakin kiva tietää olivatko he paikallisia vai muualta tulleita, kuten yksi heistä joka oli kotoisin Eurajoelta. Kuolinajat osuvat kuitenkin huhtikuun puoliväliin 1918.

Tietäisikö joku heistä tarkemmin ja kuka on tehnyt muistomerkin sekä milloin? Todennäköisesti paikallinen työväenyhdistys on vastannut asiasta, mutta varmuus olisi kiva saada tietoon...

Päivitys 21.1.2019
Ossi Sirola lähetti tällaisen lehtileikkeen, mutta arvelen sen liittyvän samalla hautausmaalla olevaan isoon punaisten muistomerkkiin. Silti, julkaisen lehtileikkeen tännekin

Terijoki / Viisi hukkunutta kalastajaa

Terijoen uudelta hautausmaalta löytyy toinenkin muistomerkki, tällä kertaa tosin suomalainen. Kyseessä on 24.10.1936 Kyrönniemen edustalle hukkuneiden viiden ollinpääläisen kalastajan muistomerkki, joka tietysti aluksi oli hautamuistomerkki. Muistomerkki kerettiin tosin paljastamaan vasta seuraavana vuonna tämän traagisen tapahtuman muistoksi.

Terijoen uuden hautausmaan portti

Yleinäkymä.Hautausmaa on melko metsäinen

Muistomerkillä oli hyvä tuuri, että se pääosin säilyi ehjänä viime sodista ja sen jälkeisestä ajasta. Monet hautakivet päätyivät hautuumaaltamuuhun käyttöön, kuten katu- ja talojen nurkkakiviksi. Eiköhän niitä vieläkin löydy paikallisten talojen perustuksista, jos oikein hakemalla käytäisiin hakemaan... Vuonna 1996 niitä ainakin löytyi Terijoen keskustan tietyömaalta ja nopeasti virisi ajatus ottaa Terijoen tiemestarin keräämät kivet uudelleen uusiokäyttöön. Nyt heräsi ajatus perustaa niistä muistolehto Terijoen uudelle hautausmaalle.

Terijoen uuden hautausmaan muistolehto

Löydettyjä hautakiviä

Tien reunuskiviä

Viiden hukkuneen kalastajan muistomerkki

Muistomerkin laatta

Viimeisestä käynnistä on jo aikaa....

Paperisodan jälkeen vuonna 1998 esteitä muistolehdolle ei ollut ja paikaksi valikoitui jo 1970- ja 1980-luvulla muistopaikaksi muodostunut Viiden hukkuneen muistomerkki. Tuumasta toimeen ja etenkin toimijoina olivat Olli Torkkeli,Esko Toiviainen, Toivo Pulla ja paikallisia luterilaisen seurakunnan jäseniä. Rahoitus hankkeelle tuli Terijoki-Seura, Teri-säätiö ja opetusministeriö. Paikka vihittiin käyttöön 1.8.1998 Terijoen seurakuntien ja hallinnon, sekä lukuisten suomalaisten läsnäollessa.  

Terijoki / Herzensteinin hauta

Terijoella olen viihtynyt aina hyvin. Useita öitä on tullut nukuttua paikallisissa majoituslaitoksissa ja onhan siellä komiat maisematkin. Ymmärrän nykyisin oikein hyvin, minkä takia oma säkkijärveläinen mummoni aina muisteli kaiholla Terijokea ja sen hiekkarantoja. Hän kävi siellä aina isänsä kanssa viemässä laivalla tavaraa ja ihmisiä. Toki mummoni isäukko kierteli kaikki muutkin Suomenlahden rannikkopitäjät, mutta mummo puhui aina Terijoesta. Vaikka nykyisin olenkin Terijoen suuri ihailija, niin ensimmäisen visiittini muistan kaikkein parhaiten. Pikkupoikana vanhempieni mukana Pietarin reissulla pysähdyttiin Terijoen asemalla WC-tauolla. Sen hajun muistan vieläkin....

Nykyisin Terijoella on kaikki asiat peremmin kuin 1970-luvulla, mutta aseman huussiin en toki ole uudestaan pyrkinyt! Sen sijaan muuten olen reissaillut alueella ristiin rastiin ja yksi kerta vei poikani kanssa uudelle hautausmaalle. Sen läpi hiippaillessamme löysimme tiemme ortodoksiselle hautausmaalle ja sieltähän se löytyi professori Mihail Herzensteinin hautamuistomerkki, mitä etsimmekin, Mutta kuka on tämä suomalaisille tuntematon Herzenstein?

Herzensteinin jautamuistomerkki Terijoen ortodoksisella hautausmaalla

Kyseessä oli venäläinen poliitikko, lehtimies ja Suomen ystävä, joka oli syntyjään Venäjän juutalainen. Koulutukseltaan hän oli juristi, joka hankki kannuksensa pankkimaailmassa. Siinä sivussa hän tutki pankkimaailmaa ja kirjoitti alalta väitöskirjan ja suoritti tohtorin tutkinnon.  Pankkimaailmasta hän vaihtoi Moskovan yliopistoon ja samalla hänen poliittinen uransa alkoi. Hänet valittiin vuonna 1906 Venäjän duumaan edellisenä vuonna perustetun Kadettipuolueen riveistä. Toiminta duumassa jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, koska duuma hajoitettiin jo kesällä 1906.

 Tämän jälkeen liki 200 duuman jäsentä pakeni Viipuriin, missä he julkaisivat ns. Viipurin manifestin, missä kansalaisia kehoitettiin jättämään verot maksamatta ja boikotoida armeijan kutsuntoja. Manifestin julkistamisen jälkeen Herzenstein matkusti perheensä kanssa Terijoelle kesää viettämään. Täällä hänet ammuttiin Terijoen rantahietikolle 31.7.1906. Tämä Suomen perustuslain ja pienten kansojen oikeuksien puolesta puhuja oli Suomessa arvostettu henkilö. Samaan aikaan Suomen ensimmäinen sortokausi oli meneillään. Tuolloin ajat olivat muutenkin levottomat ja lukuisat poliitikot menettivät henkensä Venäjällä salamurhien uhreina.

Hautausmaa jatkuu muistomerkin taakse

Hyvässä kunnosssa 5.7.2018

Herzensteinnin omaiset olisivat halunneet viedä hänet Pietariin haudattavaksi, mutta koska lupaa ei herunut, niin hänet haudattiin Terijoen ortodoksiselle hautausmaalle. Paikalla oli arviolta liki 20000 saattajaa!!! Kyseessä oli aikansa megatapahtuma. Lisäksi paikalle pystytettiin iso patsas ja lisäksi murhapaikalle muistokivi, jonka jäänteet ovat vielä jäljellä. Itse en vaivautunut sitä etsimään, koska näkemäni valokuvan perusteella siitä ei ole paljon mitään jäljellä. 

Suomalaiset halusivat saada nänen murhaajansa tuomittua, vaikka Venäjän viranomaiset tekivät kaikkensa estääkseen tutkimukset. Lopulta syylliset saatiin Terijoelle oikeudenkäyntiin vuonna 1908! Oikeudenkäynnistä tuli melkoisen värikäs tapaus, missä syytetyt jopa yritettiin voimalla vapauttaa. Lopulta kolmesta syytetystä vain yksi tuomittiin. Hänkin teoista jotka hän oli tehnyt Pietarissa. Oikeus ei siis tuolloin toteutunut kaikessa.  

Vaikuttava hautamuistomerkki

Herzensteinin hautamuistomerkki lienee pystytetty vuonna 1906 tai viimeistään seuraavana vuonna. on myös pieni ihme, että se edelleen on olemassa, koska Terijoen hautausmailta siirrettiin aikoinaan paljon hautakiviä katukiviksi. Ilmeisesti venäjänkielinen teksti on pelastanut sen nykyaikoihin....

Vammelsuu / Lentäjä Serovin patsas

Willimies on nyt laittanut uuden vaihteen elämässään päälle. Liikunta on ollut nyt jokapäiväinen osa vapaa-aikaani muutaman viikon ajan. Tavoitteena on pudottaa painoa 10% uutena vuonna mitatusta lähtöpainosta. Kieltämättä saa siinä jokusen kilometrin sauvakävellä ja jättää melkoisen määrän iltaolusia juomatta, että tavoite on saavutettu. Aikaahan olen antanut itselleni peräti juhannukseen saakka. Toivottavasti innostukseni kestää, enkä rupea perinteiseen tapaan lipsumaan asettamastani tavoitteesta!

Tavoitteena on myös esitellä vielä melkoinen määrä erilaisia muistomerkkejä ja tällä kertaa esittelen kohteen, jonka kuvasin oman poikani kanssa Vammelsuulla viime kesänä palatessamme Pietarista. Kyseessähän on sama poikani, joka aloitti viime viikolla varusmiespalveluksensa Vekaranjärven varuskunnassa, jotta saan kohteet kuvattua tuoltakin sotilasalueelta. Pakko on nostaa peukku pojalle tuollaisesta uhrautumisesta isänsä harrastukseen. Toki poitsuhan oli blogin alkuvaiheessa tiukasti mukana, mutta matkan varrella ote on lipsunut pahasti....

Lentäjä lentää läpi graniitin

Minusta tämä on komea

Tämän päivän kohde ei ole perinteinen blogini kohde, koska kyseessä on venäläinen sotilasmuistomerkki. Yleensähän olen esitellyt vain suomaisten muistomerkkejä, mutta tämän kohdalla on pakko tehdä poikkeus. On meinaan ihan saakelin hieno! Kyseinen patsas on pystytetty Vladimir Georgijevits Serovin muistolle. Kyseinen heppu sai Neuvostoliiton sankarin tittelin vuonna 1944. Eikä hullumpi kunnianosoitus ole myöskään se, että entinen Vammelsuu nimettiin sotien jälkeen Serovoksi...

Hauskana yksityiskohtana patsaan edessä on Serovin pronssinen lentäjänpäähine

Siitä minulla ei ole tietoa, että putosiko hänen lentokoneensa tänne Vammelsuulle vai lentikö hän yleensä edes Karjalan kannaksen alueella. Kuten kaikki säkkijärveläiset tietävät, niin Säkkijärvelle (nykyisin Kondratjevo) nimensä antanut lentäjä Kondratjev ei koskaan nähnyt paikkakuntaa edes ilmasta käsin! 

Serovin patsaan alaosassa on tekstilaatta

Tässä alapuolella assistentti Pirhosen käännös Serovin patsaan tekstiosasta.

"Serov Vladimir Georgijevits

1922-1944

Neuvostoliiton sankari

Suuren isänmaallisen sodan vuosina lentolaivueen komentajana pudotti ilmataisteluissa 47 fasistilentokonetta. Koki sankarikuoleman puolustaessaan Leningradia. Kylä on nimetty hänen sankariutensa kunniaksi."