Lappeenranta / Historiallinen rajamerkki

Viime suvena Willimies osti elämänsä ensimmäisen sähköpyörän ja kilometrejä kertyi kunnioitettavat 1000 kilometriä. Määränä tuo ei toki ole paljon, mutta edelliseen tuhanteen kilometriin minulla meni kaiketi 25 vuotta, joten siihen nähden suoritus oli huomattava. Jonkun verran ajelin asfalttiteitä, mutta valtaosa kilometreistä tuli metsäpoluilla ja ihan umpimetsässäkin. Useasti mukana oli blogin palkaton assistentti Ritan Jarkko, koska Willilady ei halunnut itselleen sähköpyörää vaan päätti tyytyä perinteiseen malliin. 

Monesti Jarkon kanssa kurvailtiin teillä tietämättömillä, mutta joskus meillä oli reittisuunnitelma laadittuna. Yhdellä tällaisella reissulla oli tavoitteemme Joutsenon kankailta historiallinen rajamerkki, jonka löysimme retkikartasta. Ei muuta kuin vähän offroad-ajelua ja nopeasti olimmekin perillä. 

Kyseessä lienee Lappeen kihlakunnan rajapyykki, vaikka emme siihen mitään varmuutta löytäneet. No, emme paljon yrittäneetkään! Jos jollain lukijalla on parempaa tietoa, niin vastaa blogin kommentteihin. Kiitos jo etukäteen.

Willimies rajapyykin kupeessa

Näkymä tulosuuntaan

Jarkon vyötärölinjasta päätellen ensi suvenakin pyöräillään

Fillarit lepotauolla

Kumpi lienee vanhempi? Willimies vai rajapyykki

Lappeen kihlakunnan rajapyykki?

Kasa kiviä

Vierestä löytyy omituinen kuvio.....ihmisen tekemä vai luonnon?
Arvasimme että ihminen ei tätä ole tehnyt

Mielenkiintoinen....

Lappeenranta / Uudenkaupungin rauhan 1721 rajamerkki

Eilisiltana iski eroahdistus! Tajusin, että tämä viime vuodet minut työllistänyt projektini alkaa olla lopuillaan. Aktiivipäivittämiseen ei ole enää eväitä, mutta nyt rupesin ensi kerran miettimään, että mitä tämän jälkeen? Niinpä kävin googlailemaan uusia kohteita ja perhana, löysinkin kolme uutta kohdetta! No, niiden kuvaaminen on sitten edessä ensi suvena ja tokihan ne julkaisen. Tämä homma vaikuttaa ihan ikuisuusprojektilta.... Mutta, siirrytäänpä taas asiaan.

Tänään ollaan lähellä Venäjän rajaa Konnun alueella. Kohdetta etsiessäni ajelinkin jonkin matkaa rajavyöhykkeen pinnassa, mutta sitten tulin järkiini ja lueskelin geokätköilijöiden sivustolta ajo-ohjeita. Niiden avulla löysinkin tämän blogin lukijan vinkkaaman kohteen kivuttomasti ja nopeasti. Valitettavasti en muista kuka hän oli, joten kiitokset lähtevät täältä nimettömänä. 

Rajakivi keskellä kuvaa. Paikalla itseäni hämäsi, kun rajakivi ei ollutkaan alueen suurin lohkare

Vastaavia vuonna 1722 luontoon merkittyjä rajakiviä olen esitellyt jo useita, mutta kun tämä on Lappeenrannassa, niin pitäähän tämä esitellä. Nykyinen rajahan myötäilee melko pitkälti ison vihan päättäneen Uudenkaupungin rauhan rajalinjaa vuodelta 1721. Maastoonhan raja merkittiin vasta seuraavana vuonna. Kaukana ei ole muuten tämäkään kivi nykyiseltä rajalta, ehkä noin kilometrin verran lännempänä!  

Kyseinen muinaisjäännös on muinaismuistolain perusteella rauhoitettu, joten onneksi joku aiemmista kävijöistä oli havunneulasilla merkinnyt kiveen hakatut merkit. Nyt ne olikin näppärä kuvata! Kiitos avusta....

Kiveen hakatut rajamerkit havutettuna......hyvin näkyvät

Imatra / Ruokolahden ja Joutsenon rajamerkki

Jatketaan vielä yhdellä entisellä rajakohteella Imatralta, missä näitä tuntuu olevan jäljellä. Kyseessä on jo kolmas rajapylväs peräkkäin, mutta pakkohan se on nämäkin julkaista, koska Imatran kaupunki on itse määritellyt nämä rajapylväät imatralaisiksi muistomerkeiksi. 

Muistomerkin kohdalla kulkee sähkölinja

Nykyisin muistomerkin kohdalla kulkee suurjännitesähköjohdot korkealla muistomerkin yläpuolella. Siksi muistomerkin ympäristö olikin paikalla piipahtaessani vähän heinittynyt, mutta eipä tuosta ollut minulle haittaa, vaan ihan mukavasti pääsin loikkimaan kohteelle. Kohde on vanha harmaagraniittinen rajapylväs, mihin on kaiverrettu teksti Ruokolahti - Joutseno. Se osoittaa näiden pitäjien rajojen kulkeneen tämän tolpan kautta.

Muistomerkki säilyy vuosisatoja....

Aikoinaan kivipylväs siirrettiin pois tältä paikalta Imatrankosken vastavalmistuneen torin kiviseinämään, mutta onneksi ajatus sen palauttamisesta tuli jonkun mieleen. Niinpä rajapylväs siirrettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen. Koska tämä tapahtui ja kenen toimesta? Siihen en osaa vastata....

Imatra / Jääsken ja Joutsenon rajamerkki

Jääsken pitäjää ei enää ole olemassa, koska se lakkautettiin vuonna 1948. Valtaosa sen alueista jäi uuden rajalinjan taakse ja loput alueet liitettiin eri pitäjiin nykyisen Suomen alueella. Näin tuhannet Jääskestä poismuuttaneet evakot menettivät henkisen kotinsa. Heidän suuresta kotiseuturakkaudestaan kuitenkin kertovat nämä rajamerkit, joita he ovat omissa juhlissaan paljastaneet eri puolille Imatraa. Eilisen lisäksi myös tämänkin päivän kohde on Jääskeen liittyvä rajamerkki.

Muistomerkki on tienlaidassa pusikossa

Tämän muistomerkin idean esitti maanviljelijä Toivo Kaplas. Kaiken lisäksi hän myös maksoi kulut ja vastasi muistomerkin hankinnasta yksin. Hänen suuri haaveensa oli saada oma muistomerkki muistuttamaan entisestä Jääsken pitäjästä. Kaikki oli valmista 5.6.2004 pidettäviin Jääski-juhliin mennessä. Tuolloin muistomerkki paljastettiin satojen entisten jääskeläisten läsnäollessa juhlissa. 

Muistomerkin paljastuspuheen 5.6.2004 piti Jääski-seuran silloinen puheenjohtaja Kyösti Toivonen, Joutsenon kunnanvaltuuston puheenjohtaja Risto Kakkola ja Imatran Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Esko Hänninen.

Muistomerkin laatassa on seuraava teksti:"Jääsken ja Joutsenon pitäjien raja kulki tästä vuoteen 1948. Sen jälkeen Suomen puolelle jääneet osat Penttilän ja Kuurmanpohjan kylistä liitettiin Joutsenoon."

Imatra / Ruokolahden ja Jääsken rajapylväs

Willimies on käynyt tankkaamassa autonsa jo vuosia Svetogorskissa. Ilman näitä tankkausmatkoja, blogi olisi päättynyt jo aika päiviä takaperin. Tankkausmatkat ovat mahdollistaneet blogin kuvausreissut. Ilman tukea ja rahallista sponsorointia toteuttamani työ on nyt saavuttamassa päätöksensä, mutta vielä on julkaisematta Imatran ja Lappeenrannan kohteet. Sen jälkeen niin kohteiden etsiminen, kuvaaminen ja niiden julkaiseminen blogissani muuttuvat satunnaisiksi, koska tiedossani olevia kohteita ei enää riitä aktiiviseen päivittämiseen. 

Tavallaan olen surullinen lopettamisesta, mutta minkäs teet? Nyt ainakin aikaa jää enemmän johonkin muuhun, kunhan vain tietäisin mihin... Jossain vaiheessa olin varma, että keskittyisin jatkossa aktiiviseksi maapallon pelastajaksi, koska olen pahoillani siitä, että emme saa ilmastonmuutosta edes hidastumaan! No, nykyisin tuntuu, ettei ketään enää kiinnosta koko aihe. Niin, omakin mielenkiintoni on mennyt aiheeseen, koska puhua ihmiskunta osaa, mutta tekeminen onkin jo ihan toinen juttu. Niinpä unohdan tuon aiheen....

Jossain vaiheessa mietin kivikautisten kalliomaalauksien ja keskiaikaisten kirkkojen kuvaamista. Nekin on joku jo aiemmin suorittanut, joten turhaa hommaa. Ideat on siis jatkoa varten vähissä, joten taidan todellakin keskittyä itseeni ja hankkia takaisin ne lihakset, jotka ovat nykyisin rasvan peitossa. Eiköhän tuossa riitä itselleni tekemistä seuraaviksi vuosiksi. Ehkäpä tuo uusi harrastus putkahtaa mieleeni lenkkipolulla tai hiihtoladulla? 

Itse uskon muistomerkin olevan vuodelta, koska en ole ennen ainakaan nähnyt punagraniittista rajapylvästä

Nyt kuitenkin asiaan, koska Imatralta löytyy vielä esittelemättömiä kohteita, enimmäkseen muistomerkkejä. Tällä kertaa vuorossa on Ruokolahden ja Jääsken pitäjien entinen rajamerkki nykyisen Imatran Rajapatsaan kaupunginosan alueella. Itse asiassa tämä rajamerkki on antanut nimen koko Rajapatsaan kaupunginosalle. Silti siihen liittyy itselleni yksi outous, josta en saanut riittävästi tietoa. Toivottavasti lukijat osaisivat auttaa?

Imatrahan on perustettu vasta vuonna 1948, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä, että näiden kahden pitäjän rajalinja on kulkenut nykyisen Imatran alueen halki. Itse asiassa Ruokolahden ja Jääsken pitäjien raja on kulkenut tältä paikalta vuosina 1572 - 1948, joten kyseessä on ikiaikainen raja. Sen sijaan itselleni jäi epäselväksi, että kyseinen onko punagraniittinen rajapylväs pystytetty tähän vuonna 1989 vai onko se jo vanhempaa perua!

Jääsken pitäjää ei enää ole

Muistolaatta

Rajatolppaan on kaiverrettu molempien pitäjien nimet yläosaan ja alaosaan on kiinnitetty muistolaatta 12.8.1989, minkä teksti kertoo seuraavaa:"Tässä kulki Ruokolahden ja Jääsken pitäjien raja vuosina 1572–1948. Rajapaalu paljastettiin Jääsken kihlakunnan Kihuissa 12.8.1989."

Muistomerkki paljastettiin siis 12.8.1989 ja paljastuspuheen piti Esk Hänninen.

Manssila / Manssilan rajakivi

Vitele jäi taakse ja Lada jatkoi Laatokan rantaa pitkin kohti entistä rajaa, joka oikeastaan saisi olla vieläkin Suomen ja itäisen naapurimaamme raja. Historiallisesti katsottuna vuoden 1917 ja 1920 Tartossa vahvistettu raja on toiminut pidempään lännen ja idän välisenä rajana kuin tämä nykyinen. Rajakonnun ja Manssilan kylien välistä kulki raja Stolbovan rauhanteon seurauksena vuosina 1617-1721 ja vielä vuosina 1811-1917 se toimi autonomisen Suomen ja Venäjän keisarikunnan tullirajana, joten täällä Manssilassa oltiin totuttu ikiajat asumaan rajanpinnassa.

Viteleen ja Manssilan väli kulkee ajoittain Laatokan rantaa pitkin

Laatokalla vastarantaa ei näy

Talvisota kuitenkin siirsi nyt rajaa enemmän länttä kohti ja Manssilan rajalla sijainnut suomalaiskyläkin jäi Venäjän puolelle. Silti Manssilassa on vielä jäljellä yksi historiallinen rajamerkki, ilmeisesti vuodelta 1934? Tuo kuuluisa ja monessa eri nettilähteessä esiintyvä kivi toimi aikanaan rajakivenä Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Siksi kivestä löytyy hakattuna molempien maiden nimet ja vuosiluku 1934.

Manssilan rajakivi

Voishan tuon nostaa pystyyn

Olisikohan rajalinjaus tarkistettu 1934?

Sinistä ja punaista

Kivi ei ole aivan täsmällisesti oikeassa paikassa nykyisin, koska aikoinaan kivi sijaitsi n.15 metrin päässä sen nykyiseltä paikalta. Lisäksi kivi oli alunperin tien toisella puolella aivan tien reunassa. Nyt se on kuitenkin kauempana tiestä, ettei siihen kukaan aja päin ja särje autoaan! Meillä tätä vaaraa ei siis ollut vaan nopeasti kiven kuvattumme, jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdetta. No, kauaksi ei tarvitse mennä, koska samalla kylällä pysytään. Huomennakin siis kohteemme tulee Manssilan kylästä... 

Onneksi oli lippis, koska Laatokan kihu paskoi lätsälle....

Virolahti / 1721 rajakivi

Tämä on kohde, jollaisia olen Lappeenrannasta esitellyt muutamia, eikä tämä nyt kaiketi mikään virallinen muistomerkkikään ole. Tajusin kuitenkin, että tänään tulee kuluneeksi 79 vuotta talvisodan päättymisestä ja silloinhan puhuttiin yleisesti, jopa Kyösti Kallion puheessakin mainiten, että raja vedetään suunnilleen Pietari Suuren rajan mukaisesti. Tuohan tarkoittaa Uudenkaupungin rauhassa sovittua rajaa...

Vanha rajakivi

Kivi on aivan tien laidassa

Onneksi tällä Virolahden kirkolle menevästä tiestä ei tehty rajalinjaa, koska silloinhan tämä muistomerkki olisi rajavyöhykkeellä ja kuvaamisen olisi saanut unohtaa. Joka kohdassa vanhaa rajalinjaa ei siis noudatettu vaikka yleisesti puhuttiin kyseisestä rajasta. Toki raja perustui monissa paikoin suoranaiseen voittajan oikeuteen, missä meillä ei ollut mitään sanottavaa puolustukseksemme. Voittajan oikeus se niitä rajoja piirtelee.

Kyltti on kyllä komia

Kyltti kiven kupeessa on kuitenkin komea, joten tulkoon julkaistuksi nyt täällä blogissakin. Sen sijaan muita rajakiviä en lähde enää etsimään, vaikka niitä löytyy jopa kartoista. En usko niiden tuovan enää mitään lisäarvoa blogiini.

Äyräpää / Kunnan rajan kyltit

Seuraavaksi kohde, minne yritin aikoinaan päästä Vuoksenrannan kautta, mutta valitettavasti ilman metsurin varusteita meillä ei ollut mitään toivoa. Puita oli kaatunut tien päälle ja niinpä se oli pakko kurvata takaisin melko nopeasti. Taipaleen kautta sinne pääsisi, mutta se reissu minulta on jäänyt aina tekemättä. Nyt ei ole enää tarviskaan, koska sain usealta lukijalta kuvia entisten Äyräpään ja Vuoksenrannan pitäjien rajakylteistä. Kiitokset kaikille lukijoille ja nyt julkaisen kaikki saamani kuvat yhdellä kertaa.

Kyltti on ruostunut (Kuva Mika Rikkinen)

Kivisen tolpan kaiverrukset näkyvät selvästi (Kuva Mika Rikkinen)

Karjalan kannakselta löytyy aina välillä mielenkiintoisia jäänteitä Suomen ajasta ja tämä on yksi niistä. Seudun syrjäisyys lienee syynä niiden säilymiseen meidän aikoihimme asti. Mielenkiintoiseksi näiden kahden kunnan rajan tekee se, että paikalla on vielä ilmeisesti vanhempi kivinen kunnanrajan merkki ja uudempaa tekoa oleva metallinen tolppa kyltteineen.

Ruostetta.... (Kuva Petri Myntti)

Tolpan pystytysvuosi on näkyvissä (Kuva Petri Myntti)

Kunnanrajatolppa (Kuva Petri Myntti)

Petri liikkuuu Karjalassa prätkällä (Kuva Petri Myntti)

Joten lähdetäänpä Karjalan kannaksen syrjäseuduille.....

Aikaa uhmaamassa (Kuva Antti Katainen)

Aikaa uhmaa tämäkin (Kuva Antti Katainen)

Jälkiä menneisyydestä (Kuva Antti Katainen)

Kotka / Huumankivi*

Meille suomalaisille on opetettu, että Pähkinäsaaren rauha tehtiin vuonna 1323 ja tuolloin määriteltiin Suomen itäraja ensimmäisen kerran. Kotkasta Kyminlinnan läheisyydestä löytyy kuitenkin muistomerkki, joka kumoo tuon väitteen. No, historia-alan immeisenä olen valmis uskomaan tämän väitteen, koska ammoisina aikoina kaikkea ei kirjattu ylös. Ehkä kyseessä oli nautinta-alueen rajamerkki, joka oli yhteisesti sovittu.

Huumankivi, taustalla Kyminlinna

Kyseessä on siis Ruotsin ja Novgorodin välisen tuntemattoman rajan rajamerkki ja se ajoittuu 1200-luvulle. Alkuperäinen rajamerkki katosi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa ilmeisesti viereen rakennetun Kyminlinnan kivimuureihin? 

Muistolaatta

Mistähän nimi Huumankivi tulee.....

Siihen en kuitenkaan löytänyt tietoa, koska nykyinen "Huumankivi" on paikalleen pystytetty ja onhan siinä asiasta kertova muistolaattakin. Ehkä lukijamme osaavat taas auttaa meitä tietämättömiä... 

Päivitys 15.7.2018
Blogin kommentteihin oli ilmestynyt lisää tietoa tästä muistomerkistä. Kiitokset TP tiedoista ja liitän ne tähän: Huumankiven on pystyttänyt Kymin historiatoimikunta vuonna 1959. Paikalla tai sen läheisyydessä on sijainnut vanha kauppapaikka, missä ruotsalaiset ja novgorodilaiset ovat käyneet kauppaa. Nimensä muistomerkki on saanut ohi virtaavasta Kymijoen sivuhaarasta.

Kivennapa / Ristikivi

Paluumatkalla Vaskelovosta Larin Parasken kotikylästä tarkoituksemme oli löytää tulomatkalla huomaamattamme jäänyt polku, joka johtaa Ristikivelle. Tuolloin ajoimme tyylikkäästi ilmastoidulla autollamme ohitse paikkaa huomaamatta, joten nyt köröttelimme tosi hiljaa, jotta huomaisimme paikalle vievän reitin. Yhden harharetken jälkeen kyseinen paikka löytyikin ja hyppäsimme autosta keskelle saatanallista hyttysparvea. Tämä on näitä bloggaamisen riemuja.

Ristikiven kyltti ei ole kovin erottuva

Harvoin Venäjältä löytää näinkään hyviä opasteita

Polku kohteelle alkoi tienlaidasta löytyvää sillantapaista hyödyntäen, minkä jälkeen polku laajeni melkoisen leveäksi metsään hakatuksi aukoksi. Syykin siihen on selvä, koska tätä linjaa pitkin kulki aikoinaan Suomen ja Neuvostoliiton välinen rajalinja Tartossa 1920 sovitun sopimuksen mukaisesti. Käsittämätöntä, kuinka liki 80 vuotta toimettomana ollut rajalinjaus on niin selkeästi vieläkin havaittavissa maastossa!

Tästä alkoi matka Ristikivelle

Vanha rajalinja Suomen ja Neuvostoliiton välillä

Oikea ristikivi vasemmalla ja muistomerkki etuvasemmalla

Kävelimme hyttysiä läiskien vielä reilut parisataa metriä eteenpäin, mistä löysimme muistomerkin, Ristikiven. Oikeammin ristikivi on tämän muistomerkin takana sijaitseva iso luonnonkivi, joka on toiminut rajakivenä vuosisatojen ajan. Ensimmäisen kerran se toimi rajakivenä 1323 lähtien sovitun Pähkinäsaaren rauhan rajana. Siksipä muistomerkkiin onkin kirjoitettu:"Ruotsin ja Suur-Novgorodin välisen vuonna 1323 solmittuunn Pähkinäsaaren sopimukseen perustuvan ensimmäisen rajan rajamerkki" 

Historiallinen paikka

Eriskummallisen muotonsa takia takana olevaan kiveen on kilkutettu risti rajamerkiksi....kuva siitä epäonnistui

Muistokivi ei ole iso

Myöhemmin kyseinen kivi toimi siis myös rajalinjan merkkinä ja sillä onkin suuri historiallinen merkitys. Siksi tälle paikalle onkin pystytetty venäläisen Karelija - Karjalankannaksen historiallisen seuran toimesta muistomerkki. Paljastusvuosi on jäänyt minulta selvittämättä. Kenties joku lukijoista osaa taas auttaa. 

Ristikiveä vastapäätä entisellä Suomen puolella on myös rajamerkki

Suomalaiset ovat kaivertaneet kiveen numeron

Lienee rajapyykki 3

Me taas pakenimme kohti autoa aivan hemmetin kovaa, koska lentävät viholliset olivat verenhimoisia....