Luumäki / Karhujen muistomerkki

Virolahdelta siirrytään nyt Luumäelle, mistä löytyi vielä yksi muistomerkki viime kesän retkille. Olisikohan ollut Näpin Toni, joka tästä kohteesta vihjaisi minulle? Joka tapauksessa kiitokset vihjeestä, koska tätä ei oma tutkani ollut bongannut Internetin syövereistä, vaikka sieltähän se löytyi informaatio tähänkin upeaan monumenttiin. Hienoa, että Luumäen Karhut pitävät omaa sukusivustoa ja sitä tutkiskellessani ovat myöskin melkoisen aktiiveja. Pikkaisen jäi vain mietityttämään, että ollaanko sukua, koska isäni puolen suvusta löytyy Karhuja, tosin Joutsenon Karhuja!

Itse olen perinteitä arvostava mies. Jos olen johonkin tykästynyt, niin hevillä en sitä vaihda ja uutta kokeile. Niinpä sitten vieläkin vetelen voita ruisleivälle ja päälle lauantaimakkaraa. Jäätelöksi kelpaa vain mansikkajäätelö ja tikkujäätelöksi päärynälipsi. Mitä sitä hyvää vaihtamaan, kuten lempijuomaani Pirkka-olutta. Sitäkin tullut ryystettyä jo kymmenen vuotta. Niinpä arvostan tätä Karhujen suka, vaikka en heitä tunnekaan. Koska en tunne, niin lainasin heidän sivuiltaan tekstin, jota vähän lyhentelen.

Karhujen suvun muistomerkki

Karhun suvun alku Luumäen pitäjän Heikkilän kylässä alkoi jo 1600-luvulta talo no 1 (Karhu), jonka isännän Jöranin (Yrjö) jälkeläisten juurista nykyinen sukuseura on saanut alkunsa. Vaikka joku muualle muuttikin, niin joissakin tapauksissa suvut yhtyivät uudelleen muutaman sukupolven jälkeen. Tämä oli tyypillistä maalaispitäjissä, jossa aviopuoliso etsittiin usein naapurikylästä. Näin Karhujen suku levisi etupäässä Luumäen eteläosiin kuten Suoanttilaan, Himottulaan, Toikkalaan, Husulaan, Heimalaan, Nokkalaan jne. Nokkalasta muutettiin myös avioliiton kautta Miehikkälään.

Koska Luumäen kirkko sijaitsi lähellä (alle 10 km) Karhun taloa, löytyi Haimilan Pappilasta rengin tai piian paikka monelle Heikkilänkylästä Karhun talosta lähteneelle. Joku pääsi myöhemmin jopa torppariksi Pappilan maille. Myöhemmin muuttoliikettä esiintyi myös Lappeen, Sippolan, Säkkijärven ja Valkealan suuntiin.

Muistomerkin laatta kertoo oleellisen

Isonjaon aikaan 1840-luvulla Karhun kruunun ja perintötalon pinta-ala oli noin 470 hehtaaria, jossa viljeltyä peltoa noin 38 ha. Isojaossa, joka päättyi 1852, tila jaettiin neljään osaan. Myöhemmin tilat ovat siirtyneet eri omistajille ja samalla ne ovat pienentyneet pinta-alaltaan. Mainittakoon, että vuonna 1900 kaksi näistä tiloista siirtyi Fredrik ja Emanuel Strandmanille (Karhu-sukua), koska edelliset omistajat eivät olleet maksaneet verojaan. 

1870-luvulla Riihimäki – Pietari -radan rakentaminen toi työpaikan myös monelle Karhun suvun jäsenelle. Varmaan osa oli rataa rakentamassakin, mutta etenkin Taavetin asemalla ja radan varren ratatarkastajista löysi moni Karhun suvun edustaja itselleen leipätyön. Tätä leipää riitti aina 1950-luvulle saakka, mutta kyllähän Karhuista valtaosa on leipänsä saanut maanviljelijänä, torpparina tai käsityöammateissa. 

Suvun historiikki löytyy Luumäkeläinen Karhun suku -sukukirjasta, joka julkaistiin 22.7.2006 pidetyssä sukujuhlassa. Luumäen Karhunkylässä Suoknuutin tilalla osoitteessa Heikkiläntie 78 löytyy suvun 21.7.2012 paljastama muistomerkki suvun lähtöpaikalla.

Luumäki / JR 16 muistomerkki

Joskus tuntuu, että tämä blogi ei saavu päätepisteeseen ikinä! No, tuskin päättyykään, mutta ainakin tämä lopetus tuntuu olevan melkoisen haastava homma. Omat sormeni jo syyhyävät Lappeenrannan kohteiden kimppuun, mutta kun aina jostain putkahtaa näitä upouusia muistomerkkejä, niin enhän minä raaski jättää näitä esittelemättä. Lisäksi vetämässä on yksi työtarjous jostakin esitelmän pitämisestä, joka aiheuttaa omat haasteensa. Katsellaan, kuinka tulee käymään, mutta kiirettä ainakin pitää..... On näet tätä kirjoittaessani takana neljän päivän saakelinmoinen työputki, jonka jäljiltä kroppani on ihan romuna. Mitähän tässä vielä eteen tulee, ennenkuin saan tämän taakan harteiltani. Olisipa edes yksi päivä lomaa....

JR16 muistomerkin paljastaminen 19.10.2019

Muistomerkin uusi laatta kertoo seuraavaa: "Jalkaväkirykmentti 16 harjoitteli ja rakensi linnoitteita tällä alueella ennen talvisotaa. Tämä paikallisen panssariesteen kivi on pystytetty 19.10.2019 kunnioittamaan rykmentin miesten toimintaa". Luumäen kunta ja Pajarin poikien perinneyhdistys ry.

Tasan viikko takaperin Luumäellä paljastettiin uusi muistomerkki, josta sain tiedon sähköpostiini Riitta Laurinantilta. Lyhyen viestittelyn jälkeen, kesken mökkireissun(työloma) putkahti sähköpostiini kuvat Luumäen Hietamiehessä pidetystä tilaisuudesta, jolloin paljastettiin uusi muistomerkki tai paremminkin uusi laatta varastetun tilalle ja upouusi muistolaatta Purhon talon seinään keskellä Hietamiehen kylää, joka toimi ennen talvisotaa ja sen ensi päivinä Aaro Pajarin komentaman JR16 esikuntana.

Purhon talon seinä Hietamiehen kylän keskellä sai uuden muistolaatan

"Tässä talossa toimi 31.10 -  5.12.1939 everstiluutnantti Aaro Pajarin komentaman Jalkaväkirykmentti 16:N esikunta". Pajarin poikien perinneyhdistys ry. Paljastettu 19.10.2019.

Tämä Pajarin poikien jälkeläisten järjestämä tilaisuus oli monitahoinen. Siihen sisältyi muistomerkin kadonneen laatan paljastaminen, muistolaatan kiinnittäminen, komeat juhlallisuudet ja Erkki Eskelisen kirjan JR16 Taavetissa - JR16:n toiminta YH:n aikana syksyllä 1939. Kaikkea upeaa siis tapahtui samalla kertaa. Hienoa, että tämäkin asia saatiin kuntoon vihdoinkin....

Juhlallisuuksien ohjelma

Aiheesta kiinnostuneelle merkittävä teos

Luumäki / Kurvilan jatulintarha

Etelä-Karjalan kierros jatkuu. Nyt siirrymme Parikkalan Uukuniemeltä maakunnan läntisiin osiin Luumäelle. Täältä meillä on jäljellä enää yksi ainoa kohde, jota emme ole esitelleet. Tässäkin paikassa olemme käyneet Williladyn kanssa jopa kahdesti. Ensimmäisellä reissulla tämä vuonna 1989 löydetty jatulintarha oli vielä piilossa maan alla, joten kohde jäi silloin esittelemättä. Nyt alue on museoviraston toimesta puhdistettu ja palautettu alkuperäiseen? loistoonsa.

Kurvilan jatulintarha on suojeltu muinaisjäännös

Tämä jatulintarha kuuluu erikoisiin kohteisiin, koska valtaosa näistä löytyy merien rannikoilta ja ainoat sisämaasta löydetyt jatulintarhat löytyvät täältä Luumäeltä ja Miehikkälästä. Ne muodostavat kahdeksan jatulintarhan ryppään, joka on siis maassamme ainutlaatuinen.

Infotaulusta voi lukea lisää aiheesta

Vaan mikä on jatulintarha ja koska ne on tehty. Kohteiden ajoittaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta, koska ne ovat kivilatomuksia kallion päällä. Tällaisen paikan arkeologinen tutkimus ei antaisi lisätietoa. Monia arvauksia on kuitenkin olemassa ja itse uskon niiden olevan maanomistukseen liittyviä symboleja tai sitten ne eivät ole....

Kaikesta huolimatta ne ovat upeita jäänteitä menneiltä ajoilta. Ainut asia mikä mietityttää, on se, että kuinka moni jatulintarha on vielä turpeen alla kätkössä. Tuskin kaikkia on vielä löydetty.....

Luumäki / "Jos otat, et aja" maisemateos

                                               Juice "Einarin polkupyörä"

Vau, neljännesmiljoonaa kävijää vieraillut täällä Willimiehen jäljillä blogissa! Kiitosta vaan, että jaksatte yhä vieläkin piipahtaa täällä lueskelemassa höpötyksiäni. 

Tämän kertainen kohde on tienvarsiteos, minkä tarkoitus on herättää keskustelua vakavasta asiasta, mihin Willimieskin on takavuosina syyllistynyt useasti, nimittäin tankojuoppouteen. Onneksi itse tajusin lopettaa kyseisen typeryyden jo vuosia takaperin, milloin näet lopetin polkupyöräilyn....

Väsyneen matkalaisen päätepysäkki 6-tien varressa

Ei maar, mutta Luumäen Jurvalassa on pilke silmäkulmassa toteutettu loistelias maisemateos, mikä ansaitsee saada edes vähän julkisuutta. Jokunen tuhat autoilijaa tuon onkin jo nähnyt...

Muistetaan siis kaikki, että humalassa ei pyöräillä eikä tietenkään kurvailla autollakaan. Tällöin meille ei käy yhtä huonosti kuin Jurvalan miehelle, joka on kaiketi ollut kotimatkalla Jurvalan Tavernasta. 

"Jos otat, et aja" 

Lopuksi on muuten pakko mainostaa muutamalla sanalla Tavernaa, missä olen joka kerta Luumäen kuvausretkillä pysähtynyt syömään. Muutamalla sanalla sanottuna parhaat pöperöt ikinä ja mihin hintaan! Tulen takuulla vielä usein syömään baariinne ja juomaan kolpakollisen....mutta vain yhden! 

Luumäki / Lindströmin muistomerkki

                                           Ismo Alanko Säätiö "Vittu, kun vituttaa"

Nyt olen vahvasti sitä mieltä, että alan pikkuhiljaa ymmärtää kreikkalaisia, joiden mielestä EU on syvältä! Tämän aamuisten uutisten jälkeen olen vahvasti kreikkalaisten kanssa sitä mieltä, että voiko idioottimaisempaa organisaatiota olla? Jonninjoutavaa näpärtelyä pikkuasioista, kun kaikki isot jutut taloutta ja talouskasvua myöten ovat retuperällä. No ei ole ihme, ettei aika riitä tärkeisiin asioihin, koska nyt ne aikovat aloittaa kyttäämään patsaiden, rakennusten ja maisemien tekijänoikeuksiakin. Taitaa nämä minunkin blogit loppua samantien, kun aloittavat lähettelemään laskuja laittomista valokuvista, joissa esittelen muistomerkkejä ja patsaita. Tähän kuohuttavaan ja idioottimaiseen ajatukseen voit perehtyä täältä.

En kyllä jaksa käsittää, että julkisille paikoille pystytetyt patsaat sun muut voisivat olla kiellettyjä valokuvaajille. Toki ehkä kyseessä on ansiotoimintatarkoituksessa otetut valokuvat, mutta ainakin oma suunnitelmani kerätä kirjaksi Etelä-Karjalan komeimmat kohteet on nyt virallisesti ohi. Ei jumaliste kenenkään aika voi riittää selvittelemään, että kenellä mahtaa olla tekijänoikeudet johonkin vanhaan patsaaseen. Ei jumaliste ja haloo.....onkohan siellä olleskaan järkeä päässä tuolla Brysselissä vai missä nuo pölvästit kokoontuvatkaan?

Ja kun nyt innostuin valittamaan, niin jatkanpa samalla linjalla! Nyt kun alkaa tuota ikääkin olla meikäläisellä lähes puolen vuosisadan verran, niin jokunen euro on tullut verojakin maksettua. Luulisi sillä saavan jotain palveluakin, mutta ei helkatti kun tehdään ihmisen elämä hankalaksi, ainakin näin historiasta bloggaavan henkilön näkövinkkelistä.

Miksi ihmeessä julkisilla varoilla ylläpidetyt arkistot ja museot saavat oikeuden ylläpitää sähköisiä arkistoja, joihin tavallisella pulliaisella ei ole varaa eikä käyttöoikeutta? Meidän yhteisillä varoilla ne on vuosien saatossa kerätty, mutta silti vain harvoilla on oikeus käyttää niitä! Onneksi edes osan aineistosta jakavat verkossa, mutta aina pitäisi olla lupalippunen ostettuna, jotta voisi vaikkapa vanhan valokuvan lykätä uuden kuvan viereen osoittamaan alueen muutosta jne... Ei saamari mene minun jakeluuni tällainen tiedon ja informaation jakaminen nykyaikana. Mielestäni kaiken aineiston pitää olla kaikkien käytettävissä.

Itse ottamani valokuva Lindströmin muistomerkistä, vielä kun se oli luvallista

Onneksi edes jotkut organisaatiot ovat tajunneet mitä mahdollisuuksia se avaa tavallisillekin ihmisille, kun tietoa jaetaan avoimesti. Karttapalvelut kehittyvät ainakin ja se takaa uusille yrityksillekin mahdollisuuksia liiketoimintaan. Samaa toivoisin arkistoilta ja museoiltakin. Johan tuo vääristää käsitystämmekin historiasta ja maamme menneisyydestä, kun julkaistaan joitain osia arkistojen kuvamateriaalista, mutta paljon jää vielä hämäräänkin. Hyvänä esimerkkinä on SA-kuvat, mitkä suuren kohun saattelemana julkaisivat valokuvia viime sodista. Hyvää asiassa on se, että julkaisivat, mutta siinä ei takuulla ole kaikkia valokuvia. Ainakin minun mielestäni "kiusalliset kuvat" on karsittu pois!

Muistomerkin kaiverrus näkyy jo...

Jotenkin tuntuu, että eurooppalaiset ja suomalaiset siinä sivussa kaivavat omaa hautaansa, mikä tulee olemaan vielä melkoisen syväkin. Olisi jo aika laskeutua nykyaikaan ja tajuta, että maailma ympärillä on muuttunut melkoisesti viime vuosikymmeninä ja vauhti vaan kiihtyy. Valitettavasti meille vain sorvataan uusia lakeja ja asetuksia, millä kahlitaan elämää ja yhteiskunnan kehittymistä. Ei tästä touhusta mitään tule, ennen kuin byrokratiaa karsitaan raskaalla kädellä. Antakaa päättäjät meidän huolehtia omista asioistamme, niin huomaatte, että toimeliaisuutta riittäisi vaikka muille jakaa. Saataisiin tämä Suomikin kukoistamaan nykyisen näivettymisen sijaan. 

No nyt tuli valitettua sen verran, että taidankin ryhtyä mielipidebloggariksi, jonka elämäntehtäväksi tulee vastustaa kaikkea byrokratiaa ja kehityksen jarruttamista. Jospa sillä keinolla pääsisi vaikka eduskuntaan asti terrorisoimaan ja aiheuttamaan sekaannusta. Jonkunhan tähän touhuun olisi muutos saatava aikaiseksi.

Vaan nyt kun EU ei ole vielä ihmeellisiä lakejaan saanut virallisiksi, niin uskallan esitellä viimeisen kohteen Luumäen rautatiemuistomerkeistä. Kyseessä on ratamestari Johan Alfred LIndströmin muistomerkki, missä muistellaan kyseistä 14.8.1886 resiinalla junan alle jäänyttä henkilöä. Kyseinen onnettomuus tapahtui lähellä Koskelan tasoristeystä, ja johti siis Lindströmin kuolemaan.

Rtm. J.A.Lindström 14.8.1886

Valtion rautatiet pystyttivät 1930-luvulla paikalle muistomerkin, joka kuitenkin hautautui ratapenkkaan junaradan korjaustöiden yhteydessä. Sieltä se löytyi ja lähistöllä asuneet henkilöt nostivat sen pystyyn ja näin monumentti on kaikkien nähtävissä tänä päivänä. Itse asiassa se on säilynyt aiemmin esiteltyihin kohteisiin verrattuna tosi hyvin, koska kaiverrukset ovat luettavissa ilman liitua. Kannattaa käydä vaikka kurkkaamassa paikan päällä, kunhan muistat väistää ohikiitäviä Allegro- ja tavarajunia.

No, olipahan vuodatus 

Luumäki / Radanrakentajien kalmisto (Mysteeri)

                                           Vesku Jokinen "Mysteeri"

Joskus on mukavaa leikkiä viisaampaa kuin itse asiassa onkaan. Tänään aion tehdä jotain sen suuntaista ja veikkaanpa saavani omista tulkinnoistani rapaa niskaan, mutta ei haittaa. Sitä on näet tapahtunut ennenkin ja tulee säännöllisin väliajoin tapahtumaan uudelleenkin, joten eiköhän mennä asiaan...

Kuva kalmiston suunnalta Multialantien haaraan

Joitain aikoja takaperin sain assistentilta skannatun aukeaman Luumäki-lehdessä olleesta artikkelista. Siinä kerrotaan kolmesta muistomerkistä, mitkä rautateiden alkuaikojen pioneereille on pystytetty. Näistä kohteista olen jo kaksi kerinnyt esittelemäänkin, mutta sitten artikkelissa oli myös maininta rautatienrakentajille perustetusta kalmistosta. No ehkä kyseessä on kuitenkin enempi hautapaikka kuolleille. Tuolloinhan olot olivat melko karut ja nälkä sekä onnettomuudet alituisesti läsnä. Ilmeisesti Pietarin radan alle onkin haudattu lukuisia kuolinuhreja. 

Paikalla on nykyisin hiekkakuoppa

Sen sijaan Luumäellä Multialantienristeyksessä kuutostien ja Ukkolannotkon välisessä rinteessä on paikka, mihin on haudattu rautateillä kuolleita rakentajia. Kuinka monta ja milloin haudattu, näihin kysymyksiin emme osaa aineiston perusteella varmuudella vastata, emmekä ihmeemmin halua lähteä spekuloimaankaan asialla. 

Kuopanpohjalta löytyi jotain kiinnostavaa

Hiekkakuopan pohjalta löytyi puolittain maahan hautautuneena kivenlohkare, mikä vaikutti työstetyltä. Lisäksi se oli muodoltaan hautakiven muotoinen, joten kiinnitimme siihen huomiomme Williladyn kanssa. Olisivatko entiset radanrakentajat kilkutelleet kuolleille muistokiven hautapaikalle? Aikani kiveä tutkiessani, aloin vakuuttua asiasta ja etsin kiven kyljestä kaiverrusta. Omasta mielestäni onnistuin saamaan näkyviin vuosiluvun 1888, mikä ei takaa etteikö kyseessä voisi olla vuosi 1868 tai joku muu. Hemmetin hankalahan tuo on selvittää ilman tekniikan apuvälineitä, koska kivenpinta on rapautunut. En väitä, etteikö kyseessä voi olla oma virhetulkintakin. Itse asiassa se on jopa todennäköistä...

Kaikesta huolimatta mieltäni jäi askarruttamaan, että olisiko mahdollista että olisin oikeassa? Varmasti ratatyömaalla on ollut eri alojen ammattimiehiä, kuten kivenveistäjiä. Erikoinen juttu kaikilta osin. Toivottavasti joskus todistettaisiin minun olleen oikeassa. Silloin olisin tehnyt ainutlaatuisen löydön!

Epävarmoja tulkintoja!!!!

PS. Vielä yksi rautateihin ja Luumäkeen liittyvä juttu jäljellä ennen kuin perjantaiehtoona jysähtää! Tuolloin teillä lukijoilla on mahdollisuus ensimmäisten joukossa tutustua Lappeenrannan alueella julkaistavaan uuteen muistomerkkiin. Toivotaan, etteivät avajaisjuhlallisuudet veny liian pitkiksi, että keritään saada juttu eetteriin vielä perjantain puolella....

Luumäki / Kalle Setälän muistomerkki

                                          J. Karjalainen "Tulit, menit ja mennyt oot"

Helkatinmoinen kiirus ollut viime päivinä. Pihamaalla on muurailtu pengerryksiä ja rakenneltu portaita. Selkä on ihan romuna, mutta enempi tuo taitaa päätä kuiteskin juilia eilisehtoinen juhliminen. Vaan ei ole helpotusta luvassa tällekään päivälle, koska juhliminen jatkuu tänään muuttotalkoiden ja isäukon syntymäpäivien merkeissä. Joten pitänee edes pieni tovi istua paikallaan ennen päivän kiireitä ja esitellä uusi rautateiden alkuaikoihin liittyvä muistomerkki viime viikkoiselta Luumäen reissultamme.

Oikealla alakulmassa Setälän muistomerkki

Aiemmin esittelemääni Abraham Saarisen muistomerkkiä lähellä sijaitsee toinenkin rautateiden alkuaikoihin sijoittuva muistomerkki, minkä Valtion rautatiet pystyttivät 1930-luvulla menehtyneiden rautatieläisten muistoksi. Kyseinen muistomerkki sijaitsee edellisestä kohteesta pari sataa metriä länteen ja täälläkin törmäsimme lukuisiin vaaroihin, kuten edellisessä paikassa. Tällä kertaa vaarana ei ollut Allegro-juna eikä kyykäärmeet, mutta kusiaisista oli ihan saakelinmoinen riesa. Kaksi suurta pesää muistomerkin läheisyydessä saivat vipinää puntteihin...

Kusiaispesä pilkistää kiven takana

Kaikesta riesasta huolimatta liiduttelin muistomerkin kylkeä ja sieltä paljastui nimi, kenen muistolle se on pystytetty. Kyseessä on ratavartija Kalle Setälän kivenmurikka, mikä pystytettiin hänen onnettomuuspaikalleen. Tällä kohtaa näet vuonna 1926 Setälä jäi kahden yhteenkytketyn veturin alle omalla resiinallaan. Sumuisena aamuna resiinalla suoritettu tarkistusmatka päättyi törmäämiseen ja Setälän kuolemaan.

Löytyihän tuosta kivestä Setälän nimikin! Ilman kusiaisia olisin saanut liidutettua muutakin tekstiä, mutta tähän oli tyytyminen....

Luumäki / Abraham Saarisen muistomerkki

                                            Peer Gunt "Train, train"

Perkele, että oli mukavaa tänään ehtoolla. Viime aikoina olemme kierrelleet Williladyn kanssa pitkin ja poikin Karjalan kannasta uuden Willimiehen jäljillä Karjalassa blogin kuvausretkillä, mutta tänään palattiin oman bloggaajan taipaleeni juurille. Vielä näet löytyy Etelä-Karjalastakin kohteita, minkä olemassaolosta emme ole tienneet mitään. Vaan kun blogiin saa lähettää vihjeitä, niin tulostakin tulee. Seuraavista neljästä kohteesta saamme näet kiittää blogin uutta assistenttia Näpin Tonia, joka saa siis kunnian liittyä blogin lukuisiin palkattomiin avustajiin...kiitokset Toni vielä näin julkaisun välitykselläkin.

Sähkötolpan takana on Saarisen muistomerkki, mutta matkalla kyykäärmeitä

Toki Tonin lähettämät vihjeet olivat korvaamattoman arvokkaat, mutta olisit voinut mainita kuvausretken vaaroistakin. Willilady näet tärisee vieläkin kohtaamisestaan kyykäärmeen kanssa ja kaiken lisäksi olisi pitänyt kaiketi tutustua Allegro-junan aikatauluihin! Tuli näet kiire loikkia alas ratapenkalta ja syöksyä karkuun junan imua. Vaan eipä mitään, oli näet saakelin vänkää pitkästä aikaa leikkiä Indiana Jonesia Etelä-Karjalan laulumailla. Lisää vihjeitä, arvoisat lukijat. Meidän muistomerkkiarkkumme alkaa kaikesta huolimatta olla melkoisen tyhjä. Tämän kertaisen julkaisun jälkeen on tulossa vielä kolme Tonin vihjaamaa kohdetta, sekä kaksi muuta, jotka kuvaamme heinäkuun aikana. Lisää on siis tulossa...

Meni vähän liidulla tuherteluksi, mutta Saarinen ja kaksi nollaa paljastavat paikan olevan oikea. Osa kaiverrusta oli kyllä mahdoton liiduttaa

Tulevat kohteet liittyvät Suomen rautateiden alkuaikoihin, jolloin höyryveturit kuljettivat matkalaisia ja tavaroita pitkin ja poikin Suomea. Valitettavasti onnettomuuksiltakaan ei vältytty ja henkensä menettäneet rautatieläiset olivat aluksi vain numeroita tilastoissa. Kaikki kuitenkin muuttui 1930-luvulla, jolloin Valtion Rautatiet päätti kunnioittaa rautateiden alkuaikojen pioneerejä muistomerkeillä. HIeno ja jalo teko, vaikkakaan minulla ainakaan ei ole ollut tietoa kyseisistä muistomerkeistä. Olisi kyllä hienoa, jos niitä löytyisi lisää. Lupaan näet koluta ne kaikki läpi, kunhan saan edes summittaisen tiedon niiden olemassaolosta. Tämän kertaiset muistomerkit olisivat takuulla jääneet huomaamatta ilman Tonin antamaa vihjettä, joka pohjautuu Luumäen sanomissa olleeseen artikkeliin. Lehden päivämäärä ja vuosiluku jäävät salaisuudeksi, kenties?

Tältä kivi näytti ennen liidutusta. Ilman Tonia olisin kävellyt ohi ja muistomerkki havainnoimatta

Vaan asiaan....lopultakin. VR siis pystytti näitä muistomerkkejä ja osa niistä lienee kadonnut ratojen parannustöiden yhteydessä maamassojen alle, kuten on käynyt Abraham Saarisen muistomerkillekin. Sen yläosa törröttää ratapenkassa, mutta onneksi siinä onkin kaikki oleellinen tieto. Se onkin hienoa tallettaa jälkipolville, jos seuraavan ratatyön yhteydessä muistomerkki katoaisi. Toivottavasti näin ei käy...

Ratavartija Abraham Saarinen, aikaisemmalta sukunimeltään Näppi, vaihtoi sukunimensä Saariseksi päästäkseen naimisiin nimismiehen tyttären Elin Appelgrenin kanssa. Tästä liitosta syntyi kolme lasta ja neljäs vielä Abrahamin kuoleman jälkeen. Surijoita jäi siis jälkeen, mutta onneksi heillä on edes muistomerkki muistuttamassa isänsä kuolemasta, joka tosin on hivenen erikoinen tarina.

Hyvinhän tuo nyt erottuu sateisiin saakka...

Abraham oli näet palaamassa Helsingistä talvisena iltana vuonna 1900. Hän oli pyytänyt konduktööriä herättämään hänet Luumäen asemalla, mutta valitettavasti herättäminen unohtui. Ilmeisesti Saarinen havahtui junan liikkeellelähtöön ja päätti loikata junasta. Ensin hän oli heittänyt matkalaukkunsa radanvarteen ja sen jälkeen loikannut itsekin. Valitettavasti hän hyppäsi ilmeisesti auravallia vasten ja vyöryi junan alle menettäen henkensä. Surullinen tarina kaikin tavoin, mutta minkä tapahtuneelle enää voi. Hienoa, että VR muisti Abrahamin kuoleman vielä 30 vuoden jälkeenkin ja pystytti hänelle muistomerkin.

PS. Kun tämän blogin puolella on ollut pientä hiljaiseloa viime aikoina, niin pakko laittaa tämän kautta koiruuttaan pieni viesti Williladylle, joka on ollut harmissaan, kun ei ole päässyt lueskelemaan pitkiin aikoihin, että mitä minulle kuuluu! Vastaukseni on, että kiitosta vaan, mutta hyvää kuuluu.... nyt olet taas ajantasalla! 

Luumäki / Ristmännyt

Pukujuhla päivä on taas takana ja oletettavasti vielä kerran on ennen vuoden vaihetta pamautettava puku päällke, mutta ei tänä ehtoona. Nuoruusvuosieni sekä nykyhetken suursuosikkini Hurriganes saapuu Lappeenrantaan ja aion ehdottomasti olla paikalla. Päivämäärä on ollut mielessä jo pitkään, eikä mikään estä meikäläistä menemästä paikalle ravintola Old Cockiin! Paikalla alkuperäismiehistöstä ei tosin ole kuin Remu Aaltonen, mutta se ei menoa haittaa...

Ristmännyt

Menoa oli toki tuossa alkusyksynäkin, kun Williladyn kanssa kaahattiin pitkin Viuhkolantietä Luumäellä. Minulle iski rallivaihde päälle ja oli melko hilkulla, ettei Chrysler kajahtanut lepikkoon. Jos näin olisi käynyt, niin ehkä muutama risti olisi koverrettu tämän päivän kohteemme eli Viuhkolan ristmäntyjen kylkiin lisää edellisten viereen. Onneksi näin ei käynyt, vaan pääsimme kohteelle turvallisesti auton kanssa. Tosin vauhti ei melkoisen laajakaarisen sivuluisun jälkeen ollut ihan samalla tasolla!

Paikalta löytyy myös infolaatta

Sen sijaan aikoinaan kun ruumissaatto kulki Viuhkolantietä pitkin kohti Luumäen Taavettia, paikalla oli pakko pysähtyä. Vaikka 1800-luvulla ja etenkin 1900-luvulla kristinusko oli voittanut taikauskon, niin paikalla oli tapana kaivertaa risti mäntyjen kylkeen. Tällä teolla haluttiin varmistaa, ettei vainaja palannut kummittelemaan kotikyläänsä. Lienee toimenpide ollut toimiva, koska yhtään kertomusta Viuhkolaan palanneesta aaveesta ei ole jäänyt kerrottavaksi.

Melko kallellaan on toinenkin mänty

Kohteena ainakin Etelä-Karjalassa nämä ristmännyt lienevät ainutlaatuiset. Ainakaan minun tiedossani ei ole muita vastaavia puita, joita olisi käytetty samaan tarkoitukseen. Koko Suomen maan tilannetta en aio edes ryhtyä arvailemaan.

Risti männyn kyljessä

Valitettavasti nämä kaksi rauhoitettua mäntyä ovat kokeneet kovia. Toinen katkesi vuoden 2004 kovassa myrskyssä, eikä toisellekaan voi enää hyvällä tahdollakaan toivotella pitkää ikää. Kuinka pitkähän tämä perinne on edes mahtanut olla?   

Luumäki / Teräspesäke 1341

Olen aina sanonut, että päivä menee hukkaan, jos ei opi mitään uutta sen aikana. No eilen ainakin opin, että etätyöt sopisivat minulle hemmetin hyvin. Iso monikymmensivuinen dokumentti tuli eilispäivänä raapaistua lähes kokonaan pakettiin. Sen tekemiseen olisi työpaikan hektisessä ympäristössä kulunut koko syksy, jos olisi valmistunut tuolloinkaan? Vaan kotosalla innostuin hillittömään työtahtiin, mitä aion jatkaa vielä tänään. Jos samat tehot löytyy, niin olisihan muutama muukin stressiä aiheuttanut homma vähemmän mieltä painamasta. Onhan noita huolia muutenkin, kuten tämän blogin lopettamisesta huolestunut Willilady. Taitaa likkaa harmittaa kun matkat alkavat olla loppusuoralla....

Kaiken lisäksi meinaa pukata flunssaa, koska nokka vuotaa kuin Suomen valtion budjetti. Toivottavasti tämä nyt ei äityisi kovin pahaksi, koska mieluummin olisin terve kuin kipeä. Pitänee ehtoolla ottaa vahvat lääkkeet käyttöön Hurriganesin innoittamana, koska muutenhan vaarantuu SaiPan kauden avauskin, mikä pyörähtää käyntiin Kisapuistossa huomenissa. Tänäänhän SaiPa jo matkaa Kuopioon pisteidenhakumatkalle, mutta siihen keskityn Taurun Eeroa kuuntelemalla. Rytyä pyttyyn!

Teräspesäke 1341

Valtatie 6 varrella sijaitsevat Salpalinjan rakennelmat ovat melkoisen massiiviset, mutta kalliiden betonibunkkereiden lisäksi Salpa-linjaan käytettiin halpojakin ja hyödynnettäviä materiaaleja. Aikansa kierrätystä parhaillaan oli neuvostoliittolaisesta panssarivaunusta valmistettu teräksinen tuliasema. Lieneekö sotasaaliiksi saatu tankki muuten vaurioituneen, kun joku neropatti on saanut ajatuksen hyödyntää sitä sopivilta osin?

Pienen betonisen jalustan päälle asetettu BT-5 tankin torni

Vastaavia teräspesäkkeitä on Luumäellä, mutta koska tämä oli kaikkein helpoiten tavoitettavissa, niin piipahdin täällä. Joissain vastaavissa rakennelmissa on vielä jopa tuolin istuimet jäljellä, mutta tämä on tällainen riisuttu versio. Riisuttu on myös kohde-esittely, koska pesäkkeen vieressä sijainnut bunkkeri jäi kuvaamatta! No, vastaavia on tullut esiteltyä vaikka kuinka monta...

Luumäki / Lusikkovuori A31

                                            Ismo Alanko "Vittu kun vituttaa"

Joskus sitä vaan laulun sanojen mukaisesti vituttaa aamusta iltaan. Onneksi tänään on lauantai eikä nyt sentään ihan koko päivää ole vituttanut. Aamutuimaan syöksyin kaupunkiin ostamaan juniorille mopoa ja siitä nyt mitään tullut! Kukaan ei ilmeisesti nykypäivänä halua myydä mitään, no ainakin siltä tuntuu... Hittoako niillä puhelimillanne teette, kun ette vaivaudu vastaamaan soittoihin. Tekstiviestiin tulee vastaus toki salamana, mutta koita siinä nyt kysellä teknisiä tietoja ynnä muuta. Pitäkää tunkkinne ja myykää moponne jollekin muulle. Vielä jos SaiPakin ehtoolla häviää, niin sitten biisivalinta olisi täydellinen....

Lusikkovuoren pääsisäänkäynti

Päivän kohde on taas Salpa-linjaan liittyvä rakennelma, mikä hakee vertaistaan. No siinähän hakee, koska kyseessä on suurin linjaan liittyvä yksittäinen rakennelma. Lusikkovuoren majoitusluola on näet suurin kaikista ja muodostaa melkoisen kompleksin maan alla. Keskeneräisenäkin se on melkoisen vaikuttava, koska se muodostuu 81 metriä pitkästä tunnelista, minkä keskikohdasta löytyy vielä 31 metriä pitkä poikittaistunneli. Koko rakennelma on betonoitu lattian osalta ja valtaosa seinistäkin, etenkin kaikkien kolmen sisäänkäynnin kohdalta.

Melkoiseen kallioon louhittu luolasto

Tämä rakennelma oli tarkoitettu 400 miehen majoituspaikaksi taisteluiden tiimellyksessä, mutta onneksi sitä ei koskaan tarvinut ottaa alkuperäiseen käyttöön. Nykyisin siellä voi järjestää tilauksesta erilaisia juhlia ja tapahtumia, mutta muuten tunneli on suljettu asiattomilta. Niinpä minäkin tyydyin ottamaan valokuvia ulkopuolelta, koska kukaan tuttu ei halunnut tänä kesänä viettää häitä ynnä muita juhlia kosteassa luolassa. No ehkä ensi suvena on näyttää sisäkuviakin Lusikkovuoren uumenista. 

Kait tuonne olisi päässyt sisäänkin?

Luumäki / Rengaskorsu 3002

                                           Irwin "Ai ai kun vielä nuori ois"

Perjantai-iltapäivä ja olo on kuin olisi hakattu pesäpallomailalla selkään koko viikko. Juuri tällainen olo on tällä hetkellä, mutta eiköhän tuo vielä tuosta helpota kun aloitan remonttihommat kohtapuoliin. Jotenkin vaan tuntuu kuin alkaisi noita kilometrejä olla vähän liikaa mittarissa.... olisinpa siis Irwinin biisin mukaisesti hivenen nuorempi. No, jotkut viisaat väittävät iän olevan vain mielentila, joten pitänee ehtoolla palata nuoruusvuosien railakkaisiin ja kosteisiin mökkireissuihin verratavaan fiilikseen(lue grillaa parit makkarat ja huuhdo se yhdellä oluella alas sekä ennen yhtätoista tuutumaan).

Rengaskorsu on hyvin naamioitunut ympäröivään luontoon

Vaan jokunen viikko takaperin olin lomalla ja hillittömissä täpinöissä kiertelemässä Luumäkeä valokuvaten kaikkea mahdollista mitä voisi blogissa hyödyntää. Siitä reissulta voisi eilisen teeman jatkoksi esitelläkin lamellikorsujen lisäksi rengaskorsun. Nämäkin ovat lähes uniikkeja kohteita, koska niitä rakennettiin aikoinaan vain kaksi kappaletta kokeilumielessä. Molemmat sijaitsevat lähekkäin aivan valtatie 6 eteläpuolella Huomolan kylässä Luumäellä ja ovat osoitus halvasta menetelmästä rakentaa suojia miehistöä varten.

Sisäkuva majoitustunnelista

Majoituskäyttöön tarkoitettu teräksestä ja betonirenkaista rakennetu ns. rengaskorsu on kasattu pystyyn nostetuista betonirenkaista. Niiden halkaisija on 2 metriä. Sisäänkäynti muodostaa ysikymppisen mmutkan, minkä takana on 2,1 metriä pitkä eteinen. Eteisen varustukseen kuului puupenkki ja aseteline. Täältä majoitustunneli jatkuu oven jälkeen 11,5 metriä pitkänä suorana putkena, minne miehet olisivat majoittuneet taistelujen tiimellyksessä. Syy, miksi näitä rakennettiin lamellikorsujen tapaan kesällä 1940 vain kaksi kappaletta, on minulle täysi mysteeri. Lieneekö todettu liian heiveröisiksi?

Penkki ja aseteline ovat tallella

Majoitustunnelin päässä siintää muovijakkara. Lieneekö mietiskelypaikkana nykyisin?

Luumäki / Lamellikorsu 3000

Lienee jo aika päättää pitkään jatkunut hiljaiselo? Normaalisti aina selittelen, että miksi juttuja ei tule, mutta nyt on vaan poikettava kaavasta..... ei ole paljon huvittanut! Rankka syksy on jyrännyt mielen matalaksi ja se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Ainoina ilon hetkinä on ollut oman kodin remontointi ja muutama hauska sattumus, mitä matkan varrelle on osunut. Vaan nyt kaikki on toisin ja näppäistö saa tehdä vähän töitä ennen kuin SaiPa aloittaa oman urakkansa. Joku tsekkijoukkue tänään vastassa ja viikon päästä pyörähtää liiga käyntiin. Tulee vähän actionia!

Lamellibunkkerin suuaukko

Vaan oli tuota actionia joitain aikoja takaperin, kun vierailimme Williladyn kanssa Luumäen metsissä etsimässä normaalista poikkeavaa Salp-linja kohdetta. Pienen hakemisen jälkeen kohde löytyikin ja oli ihan oikeasti näkemisen arvoinen aiemmin nähtyjen betonikorsujen jälkeen. Metsikössä Luumäellä Urpalonjärven eteläpuolelta löytyy ns. lamellibunkkeri, joita rakennettiin kokeilumielessä kaksi kappaletta. Kyseessä on siis lähes uniikki kohde, koska toinen vastaava löytyy aivan tämän kuvaamamme läheisyydestä.

Sisäänkäynti miehistön majoitustiloihin

Ilmeisesti kyseessä on noin 10 miehelle tarkoitettu korsu, minne voisi vetäytyä taistelun tiimellykseltä lepoon. Se on sijoitettu pienen kumpareen sisään ja sen sisäänkäynti muodostuu pystyyn nostetusta betonirenkaasta. Sen sijaan sen n. 10 metriä pitkä majoitustila on rakennettu pystyyn asetetuista n. 20 senttiä leveistä toisiinsa liitetyistä kaarevista betonielementeistä. Ihmetellä sopii, että miksi näitä halpoja korsuja ei rakennettu enempää, koska onhan tällaisen rakentaminen ollut takuulla halvempaa kuin valtavien isojen kallioon louhittujen miehistötunnelien rakentaminen? Lieneekö niiden kestävyys havaittu surkeaksi vai mistähän mokoma johtuu? Ainakin nämä kaksi uniikkia korsua ovat vielä ehjiä, mutta täysosuma voisi olla tuhoisa....

Valo ei riittänyt kuvaamaan tunnelia koko pituudelta

Luumäki / Koerakennelma

Joskus on eteen tullut kohteita, mitkä eivät halua tulla löydetyiksi. Niin tämäkin paikka Luumäen Lopsanmäellä. Ajelin pitkin ja poikin Luumäen kangasta ja yritin löytää perille. Lopulta jolkuttelin pitkät tovit hikisenä pitkin metsää hyräillen iloisasti.....siis kirosin raskaasti koko paikan alimpaan hel....tiin! Kun on tyhmä eikä tajua antaa periksi, niin löytyihän tuo lopulta. Ja mitä löytyikään? Hajalle ammuttu rakennus keskeltä kangasmetsää!

Lopsanmäen koerakennelma

Jatkosodan aikana rakennettuun betoniseen rakennukseen on testattu erilaisten panosten ja latausten tehoja, jotta sotilaamme voisivat olla turvallisissa bunkkereissa taistelualueella, jos Salpa-linjaa olisi joskus tarvittu sotatoimiin. Nyt rakennus seisoo hylättynä ja siinä on kaikkien nähtävillä melkoinen määrä erilaisia reikiä ja panosten jättämiä jälkiä. Ei siinä mitään....tämä on ainutkertainen Salpa-linja rakennelma Etelä-Karjalassaa, joten ansaitsee tulla esitellyksi. Paikan päälläkin voi käydä, jos löydätte paikan. Minulla kävi melkoinen munkki tämän suhteen....

Poikkeuksellisesti Willimiehen jäljillä-blogi julkaisee myös sisäkuvan

Luumäki / Niilo Rusasen muistoristi

Luumäen Taavetin eteläpuolelta Haminantien varresta löytyy tällä erää viimenen Luumäen muistomerkki. Helkutin vaikea oli löytää tätäkin, mutta emme valita. Kainaloita myöten ulottuvassa heinikossa punkkeja uhmaten lompsimme paikalle ja löytyihän tuo lopulta. Ihmetyttää vaan näiden muistomerkkien kohtalo...miksei kukaan vaivaudu huolehtimaan niiden ympäristöstä ja kulkureitistä sinne? No nyt ei tarvitse enää kenenkään vaivautua paikan päälle, kun piipahdimme paikan päällä.

Niilo Rusasen muistoristi Haminantien varressa

Ihmeemmin emme tiedä tästä muistomerkistä, emmekä oikeastaan syytä sen pystyttämiseenkään. Joka tapauksessa Olli Rusanen on sen pystyttänyt 7.11.1998 Vapaussodan perinneliiton kanssa. Kyselin kyseiseltä perinneliitolta muistomerkin paikkaa, mutta älkää vaivautuko enää edes vastaamaan, koska löytyihän tuo omin neuvoinkin.

Jalustan teksti piti kaivaa heinikosta esiin

Kyseinen Niilo Rusanen (ilmeisesti sukua pystyttäjälle) sai surmansa 11.4.1918 ja hänet haudattiin Kankaan hautausmaalle 18.5.1918. Sisällissotaan liittyvä juttu tietenkin, mutta missä hän kuoli? Patsaan jalustassa näet lukee seuraava teksti: "Rakkaat lapset ja Linda. Isän matka on kuuleman mukaan Kouvolaan. Jumala kanssanne, Jumala kanssanne. Isä"

Luumäki / Ortodoksihautausmaan muistomerkki

                                              Cemetary "Sweet tragedy"

Muistomerkkiosastoa taas. Vähiin käyvät, mutta vielä riittää, koska Luumäkilehden vanhasta numerosta löysin kuvan tästä muistomerkistä. Ei muuta kuin etsimään, mutta kyllä oli vaikeaa. Parissa paikassa piipahdin ensin metsäretkellä ja lopulta paloi käämit ja siirryin paikalliseen ravintola Kanuunaan. Ei osanneet edes paikalliset neuvoa Willimiestä etsinnöissä. Vaan periksi en aikonut antaa ja lopulta oli taas työvoitto saavutettu eli törmäsin paikalle....no Willilady tuon ensiksi havaitsi, mutta mitäpä tuosta!

Ortodoksihautausmaan muistomerkki pöpelikössä

Kyseessä on vanha venäläinen hautausmaa, joka sijaitsee Taavetin keskusta-alueen läheisyydessä. Minun kommenttina voisi lisätä, että helvetinmoisessa pöheikössä, minne ei johda polkua eikä yksikään viittä opasta satunnaista kulkijaa. Kyseessä on kuitenkin Taavetin linnoituksen rakentamisen aikuinen 1700-luvun loppupuolen hautausmaa, mikä sijaitsee pienen mäen päällä ja sen rinteessä. Nykyisin haudoista on jäljellä ainoastaan pieniä kuoppia ja painanteita, minkä lisäksi aikoinaan alueella sijaitsi paarihuone, mistä on myös jäljellä painanne. Sitä emme valitettavasti jääneet etsimään, vaan poistuimme Jurvalan Tavernaan pihville ja hyvin ansaituille olusille.

Muistolaatta murikan kyljestä

Muistomerkistä emme tiedä sen kummempaa, mutta 1990-luvulla Olli Rusanen toimitti kivenmurikan paikalle, mutta kuka laatan on tehnyt? Sitä emme tiedä....

Luumäki / JR 16 muistomerkki**

                                           George Varghese "Lost in the wind"

Viime aikoina on jäänyt muistomerkkien esittely melkoisen vähiin, koska uusia ei tunnu löytyvän enää. Jokunen noita on vielä esittelemättä ja sitten alkaakin olla taas joidenkin luontokohteiden vuoro, ellei jotain järisyttävää tapahdu. Itse asiassa viime aikoina on yhä useammin tullut mieleeni uuden blogin aloittaminen ja tämän Willimiehen jättäminen pikkuhiljalleen taka-alalle. No, muutos ei tule olemaan pikainen, mutta jotainhan tässä on tehtävä, kun Etelä-Karjala on koluttu läpeensä eikä mitään uutta enää meinaa ilmestyä.

Keskimmäisessä kivessä on ollut muistolaatta

Joitain ajatuksia minulla on itselläni uuden blogin suhteen, mutta heitänpä pallon teille lukijoille. Mistä paikoista te olisitte kiinnostunut vai onko teillä mielessänne joku yksittäinen aihepiiri, mistä haluaisitte tietää enemmän? Itse reissaisin mielelläni ympäriinsä kuvailemassa, jos idea olisi parempi kuin itseni ja Williladyn kehittelemä ajatus.... nyt voitte vaikuttaa blogin tulevaisuuteen vai joko olette niin tympiintyneitä, että haluaisitte minun lopettavan? Joka tapauksessa nyt otetaan ideoita vastaan. Tyrkkään saman kysymyksen myös tuonne Facebook-sivustollemme, niin voitte kommentoida sitäkin kautta. 

Paikalla kököttänyt puinen sotamies lienee melko huono vartiomies

Tänään vuorossa piti olla II/JR16 muistomerkki talvisotaan lähdön kunniaksi Luumäen Hietamiehen kylästä, mutta pettynys oli melkoinen kun piipahdimme paikalla. Muistolaatta kiven kupeesta oli hävinnyt... Onko asialla ollut joku nuorisovandaali vai onko laatta viety kenties puhdistettavaksi. En todellakaan osaa sanoa! No, koska ei ollut paikalla, niin jäämme odottamaan jos vaikkapa joku rykmentin perinneyhdistys tai vastaava saisi uuden laatan joskus hommattua, niin piipahdamme paikalla.

Rykmentin sotaretkestä voit lukaista tarkemmin täältä, kun taas me jäämme odottelemaan Raimo ja Ilkka Uusiheimalan vuonna 1997 pystyttämän muistomerkin kuntoon laittamista. Harmi, mutta näköjään tällaistakin voi käydä....

Päivitys 8.5.2019
Muistomerkin laatta on vieläkin kadoksissa, mutta nyt tieto on kuulemma mennyt asiasta eteenpäin, joten ehkä uusi laatta on jossain vaiheessa tulossa. Sain kuitenkin lukijalta kuvan siitä, millainen laatta muistomerkissä on alun alkaen ollut, joten liitänpä se tähän alapuolelle.

Muistomerkin laatta näytti tältä (Kuva tamperelainen Matti Salonen)

Muistomerkin paljastusvuosi näyttää olleen 1997 ja Laatan tekijä on ollut Antti Heiskanen.

Päivitys 22.10.2019
Nyt muistomerkki on saanut uuden laatan 19.10.2019, joten uudet kuvat....