Kouvola / Hukkuneiden kalliokaiverrus

                                Kari Tapio "Muisto vain jää"

Onhan taas viikko takanapäin! Mitään hyvää ei ole tapahtunut kokonaiseen viikkoon, mutta p****a on kyllä lentänyt tuulettimeen päivittäin. Eikö olisi jo aika tapahtua jotain hyvääkin, eikä aina kaiken mennä persiilleen? Isoja juttuja on tapahtunut ja niistä nyt sen enempää kuin, että moottoripyöräni on totaalisen sökö ja taitaa taas siirtyä useasti haaveilemani rautaperseajo seuraavaan suveen. On meinaan älyboxi sen verran kallis hilke uutena ostettavaksi ja käytettykin on kiven alla. Liekö tuosta enää muuta saa kuin varaosia? 

Jaalan Kirkkorannan kalliot

Muutenkin on kiehuttanut suunnattomasti tämä koronavirus ja siltä suojautuminen. Jotenkin minua ei enää hirveästi himota kierrellä sitä, vaan jos osuus kohdalle niin minkös sille mahtaa. Kannattaako sen takia kaikkea elämäänsä lopettaa, koska päivät käy saakelin tylsiksi. Onneksi sentään oli pari viikkoa töitä ja ne ovat vieneet ajatukset muualle mokomasta. Enpä kyllä muutenkaan ole ihmeemmin aiheeseen viimeisen kuukauden aikana perehtynyt, koska uskoni asiantuntijoihin on kärsinyt melkoisen romahduksen ja lehtijutut kertovat kymmeniä eri näkökulmia samasta asiasta. Keneen tässä enää voi uskoa?

Kaiken lisäksi tämän jutun kirjoittamisen aloitin, luettuani englantilaisen serkkupoikani Facebookista, että hänen isoisänsä "Sir" Bob Weighton, maailman vanhin mies, menehtyi tänään(kirjoitan tätä torstai-iltana) kunnioitettavassa 112 vuoden iässä. Hän oli minun edesmenneen tätini appiukko ja olen hänet tavannutkin aikoinaan vuosia takaperin. Osanotto täältä Suomesta teille kaikille Englannin neljälle serkulle perheineen. Muisto vain jää.... Samalla kertaa osanottoni myös blogin assistentti Jounille, jonka isäukko haudattiin viikko takaperin. Siellä olisin ollut kaiketi mukana, mutta kun tämä korona...... Voimia myös parhaalle kaverilleni!

Kalliokaiverrus ennen liiduttamista

No, on se paska lentänyt tuulettimeen ennenkin, kuten vuonna 1745. Tuolloin näet Iitin kirkkoon matkalla ollut kirkkovene kaatui ja sen mukana painui aaltojen syvyyksiin 11 henkilöä. Kova on ollut tämäkin isku pienelle jaalalaiselle kyläyhteisölle, joka pyrki hengenravintoa saamaan lähimmälle kirkolle, joka siis oli Iitissä. Retki suoritettiin vuosien 1539 - 1879 välisenä aikana, joten kyllähän moni veneseurue on päässyt perille ja takaisinkin, mutta vuonna 1745 matka siis päättyi huonosti.

Sama liidutettuna

Tapahtuman muistoksi Jaalan kirkkorannan rantakallioon hakattiin seuraava teksti vuonna 1952 kotiseutupäivien yhteydessä.

1539-1879

SOUDETTIIN TÄSTÄ

IITIN KIRKKOON

1745

VENE KAATUI

11 HENK. HUKKUI

Ilm. 20: 13

Lappeenranta / Myllymäen kalliokaiverrus

Tänään on vuorossa kolmanneksi viimeinen kohde ja pitkään suunnittelin, että tämä olisi blogini viimeinen julkaisu. Itse asiassa kai minun olisi niin pitänyt tehdäkin, koska onhan tämä omalla tavallaan erikoinen ja mielenkiintoinen. Tätä kohdetta ei näet löydy edes Museoviraston rekistereistä, vaikka sinnehän tämä selkeästi kuuluisi! Saattaa olla, että ilmoitan tästä kohteesta itse heille, kunhan innostukseltani kerkeän....

Myllymäen VPK:n talo

Tämä Myllymäen VPK-talon edustalta löytyvä kalliokaiverrus on näet melkoisen upea. Sinänsä harmittaa, etten liiduttanut tätä kohdetta, jotta se olisi selkeämmin luettavissa. Toisaalta se olisi ollut hemmetin vaikeaa, koska osa kirjoituksesta on kohokirjoitusta eli siis koko kaiverrusalue on naputeltu ensin tasaiseksi. Tässä työssä on kyllä riittänyt tekemistä...kaiverruksia ympäröiviä kasveja ja sydämiä unohtamatta!

Päivämäärä 6.5.1861

Kaiverrus on edessä näkyvässä laakeassa kivessä

Sydän ja kukanversot reunustaa kaiverrusta

J.V.H ja J.A.I, keitä he olivat? Menivätkö naimisiin 1861 toukokuussa?

Tämä kohde on ollut kuvauslistallani jo vuosia, mutta vasta tänä suvena kävin paikan päällä uudemman kerran, koska edellisestä visiitistä oli kulunut jo kaiketi 25 vuotta. Niinpä en edes ihan tarkkaan itsekään muistanut, että missä kohdassa tämä kaiverrus on? Mistään en myöskään muista tästä kaiverruksesta lukeneeni, mutta kun nuorempana tuli piipahdettua kyläreissulla Myllymäen VPK:n yläkerran asunnossa, niin eräällä reissulla tämä osui silmiini ja on siitä lähtien ollut mielessäni!

Kaiverruksen tekijästä ja tarkoituksesta minulla ei ole siis tietoa, mutta veikkaanpa sen liittyvän jonkun hääparin avioonastumisriitteihin. Kaiverruksessa on näet kahdet nimikirjaimet ja tarkka päivämäärä vuosilukuineen. Koska en liiduttanut kohdetta, niin itsekin joudun vähän arvailemaan päivämäärää....tai paremminkin vuotta. Kaiverrus on näet tehty joko 1861 tai 1881, joten ikää sillä on jo melkoisesti.

Pakko on sanoa, että on ollut melkoinen urakka jollakin, kun hän on naputtanut tämän kaiverruksen. Kaiken lisäksi vielä hemmetin yksityiskohtaisen ja upean. Itse en ainakaan tiedä yhtään tätä edes läheisesti vastaavaa kohdetta. 

Tiedätkö sinä tästä kohteesta jotain? Jos tiedät niin ota hitossa yhteyttä, niin päivitetään tätä lisätiedoilla....

Rautjärvi / Miettilän kylän tuho

Taas mennään ikivanhoilla valokuvilla, joita aloin säästelemään joskus taannoin, kun päätin blogini tulevan päätökseen Etelä-Karjalaan. Tuolloin joitakin kohteita jäi esittelemättä, mutta nyt on niidenkin vuoro. Tämän kertaiset kuvat on napattu vuonna 2015, jolloin ajelimme Rautjärven Miettilän kylässä. Muistan vielä tuon päivän kuin eilisen, koska silloin satoi vettä aivan kuin saavista olisi kaadettu. Yrittäkääpä siinä sitten liiduttaa kallioon kaiverrettua tekstiä! Kaiken lisäksi emme ylettyneet liiduttamaan vuosilukua 1741 tekstin yläpuolelta.

Kivi on aivan tien laidassa pihlajien peittämänä

Etelä-Karjala on aina ollut se Suomen alue, jonka halki sotajoukot ovat kulkeneet. Joskus tulijat on saapuneet idästä ja joskus lännestä, mutta aina on selvitty jotenkin. Monesti se on vaatinut uudelleenrakentamista ja elämän aloittamista tyhjästä, mutta aina vaikeuksista on selvitty. Aikoinaan ihmiset eivät olleet samanlaisia nössyköitä kuin tänä päivänä, joita pienet murheet ja vaikeudet kaatavat masentuneina tai loppuunpoltettuina koteihin kiikkutuoliin seiniä tuijottamaan. Ajat olivat eri tavalla vaikeat kuin nykyisin.

Tekstin yläpuolella on vielä vuosiluku 1741. Me kääpiöt emme ylettäneet sitä liiduttaa

Vaan siirrytäänpä ajassa taaksepäin isovihan aikoihin. Tuolloin Uudenkaupungin rauha jakoi nykyisen Rautjärven kahtia ja Miettilän kylä jäi rajalle Ruotsin puolelle. Uusi sota, jota meillä kutsutaan pikkuvihaksi aiheutti itseasiassa Etelä-Karjalassa isommat tuhot kuin muualla tuhoa tehnyt isoviha. Miettilän rajakylää sota kosketti kipeästi, koska 15 taloa poltettiin maan tasalle, vain yhden säilyessä. Asukkaiden kohtalosta en tiedä varmasti, mutta oletettavasti joko kaikki tai osa asukkaista vietiin Venäjälle. Aika oli ankara.

Niinpä Miettilän kylän asukkaat ovat kaivertaneet isoon kiveen seuraavan tekstin:

1741 

Pikkuviha

Miettilän kylä 

Tuhottiin

Siitä minulla ei ole mitään tietoa, että koska kyseinen teksti on kaiverrettu kiveen?

Virolahti / Suuri-Pisin kalliokaiverrukset

Suomenlahden saaristossa on monia kiinnostavia paikkoja, joissa haluaisin käydä. Ajanpuutteen vuoksi niissä käyminen saattaa lähivuosina olla mahdotonta, mutta kuvia katselemallakin voi päästä lähelle menneisyyden kaikuja, jotka niistä huokuvat. Etenkin tämänkertainen kohde luo liki kaksisataavuotisen aikajanan historiallisille tapahtumille.

Kyseessä on Suur-Pisinsaari, mikä sijaitsee Virolahden kunnan alueella lähellä Suomen nykyistä rajaa. Aikoinaan kun merien kulkureittien myrskyt pakottivat alukset uppoamisen pelosta hakeutumaan suojaan saariin, niin paikalla piipahti jopa kuninkaallisia vieraita. Vuonna 1777 Ruotsin kuningas Kustaa III oli aluksineen matkalla Pietariin, kun he joutuivat hakeutumaan turvaan Suuri-Pisin saarelle.  Ilmeisesti aikaa tappaakseen matkalaiset hakkasivat rantakallioon kuninkaan vaakunan ja päivämäärän 14.6.1777. Ainakin muisto vierailusta on kestänyt ajan hammasta!

Kestävä muisto Kustaa III vierailusta (Kuva Ossi Rautamies)

Vaan ei kalliokaiverrukset näihinkuninkaallisiin koukeroihin jää, vaan lisääkin löytyy.Tosin vähän tuoreampia. Jatkosodan alussa näet Suuri-Pisillä oli tukikohta, jossa toimi rannikkotulenjohdon apupiste. Miehistönä oli tulenjohtoryhmän lisäksi myös konekivääriryhmä. Elokuun puolivälissä 15.8.1941 venäläiset kuitenkin nousivat maihin Suuri-Pisiin ja yllättivät saarella olleet suomalaiset. Kiivaat taistelut johtivat usean suomalaisen kuolemaan ja heidän nimensä onkin ikuistettu Suuri-Pisin rantakallioon ja kohteen paljastaminen ja muistotilaisuus pidettiin 15.8.1961, jolloin tuli kuluneeksi 20 vuotta saarella käydyistä taisteluista.

Suuri-Pisin kalliokaiverrukset löytyvät täältä (Kuva Ossi Rautamies)

Suuri-Pisin sankarivainajien nimet kalliossa (Kuva Ossi Rautamies)

Sama kuin edellä (Kuva Ossi Rautamies)

Virolahden sotaveteraanit vastaavat paikasta, poistaen sammalta kalliolta, jos tarve niin vaatii.

Hamina / Nälkävuosien muistokaiverrus

Viikonloppu alkaa ja tarkoitukseni olisi kuvata viimeiset kohteet Suomen alueelta. Se tietää taas ateriointia todennäköisesti jonkin ravintolan noutopöydässä! Siellä ei ole ruuasta ainakaan pulaa, joten ei kyllä Willimies ainakaan näläntunteesta pääse valittamaan! Aina näin ei vaan Suomessa ole ollut. Ajat olivat aikoinaan paljon karummat.

Vanha nuottahuone Salminlahden rannalla. Kaiverrus keskellä kuvaa

Haminassa vanhan nuottahuoneen kupeessa on kallioon kaiverrettuna vuosiluku 1867, jolloin maassamme elettiin suuria nälkävuosia. Yksi syy nälkään oli ilmasto, joka rankaisi kovalla kädellä. Kallioon kaiverrettu vuosiluku on raapustettu juhannuksena 1867, jolloin sen tekijä on voinut ihailla ympärillä levittäytyvää Salminlahtea, joka oli tuolloin jääriitteessä! Ei kannata meidän liiemmälti valitella kylmästä juhannuksesta tai kesästä ylipääten.

Nälkäkaiverrus liidutettuna

Tekijä on jäänyt tuntemattomaksi, mutta hienoa, että hän on kuitenkin ankeista ajoista huolimatta jaksanut ikuistaa tuon vuosiluvun rantakallioon. Se olkoon pysyvänä muistomerkkinä viimeisestä 150 vuodesta, jolloin Suomi on noussut nälänhädän riivaamasta maasta valtioksi, joka elää yltäkylläisyydessä!

Belomorsk / Uikujoen kalliokaiverrukset

Olipa eilen mielenkiintoinen päivä. Kotosalla innostuttiin emännän kanssa kokkailemaan kaikenlaisia herkkuja, kuten lihasoppaa ja pyöräytinpä tuoreet sämpylät siihen kyytipojaksi. Lisäksi kävimme visiitillä äitimuorillani ja kaiken kruunasi SaiPan voitto Mikkelin Jukureista. Kyllä kelpasi taas olla... Vastaavia upeita tuntemuksia saisi tulla useamminkin vastaan, muuallakin kuin Kisapuiston jäähallissa!

Omahyväinen ilme kertonee kaiken....

Yksi tällainen oman elämäni kohokohta tapahtui kesällä 2013 moottoripyöräreissullamme. Minä ja Haverisen Pasi asetimme matkanjohtajamme tiukan paikan eteen, kun ilmoitimme haluavamme vierailla Belomorskissa(entinen Sorokka) Uikujoen kalliopiirrosalueella. Matkanjohtajamme ilmoitti sen sotkevan aikataulumme, mutta me pysyimme tiukkana. Niinpä sitten kurvailimme Uikujokea kohti. Venäläiseen tapaan paikalle vievää reittiä ei ole merkitty mitenkään, joten kurvasimme perille poliisisaattueessa. Kysyvä kun ei tieltä eksy!

                                Video Belomorskin kalliokaiverruksilta

                               Lisää kuvaa Karjalan alueelta

                              Tämäkin kannattaa katsella

Saatuamme prätkät parkkiin ja poliisin pois kannoiltamme, edessä oli vielä pitkä patikointireissu hikisenä prätkäkamppeissa miljardien itikoiden ympäröimänä. Kiroilun ja huitomisen jälkeen saavuimme perille Uikujoen varteen ja kyllä kannatti. Aivan uskomaton paikka ja tuskin tuolla suomalaisia turisteja on käynyt tungokseen asti, mutta joskus porukkaa on kaiketi ollut valtoimenaan työkalut mukanaan. Alue on aivan jättisuperfantsun hieno!!!

Kyltti kertoolöydetyistä kaiverruksista

Alue on laakeaa kalliota, joka oli aikoinaan merenrantaa

Alue on myös melko laaja

Alueella on tehty kulkureittejä tärkeimmille kohteille

Paikalla oli paljon muitakin

Tutkijoita riitti

On niillä aikoinaan ollut tekemisen puutetta

Kartta alueesta

Eteen avautui iso kallioalue, josta on löytynyt tuhat esihistoriallista piirrosta. Niissä kuvataan niin ihmisiä kuin eläimiäki ja niitä on todellakin paljon. Kuka ne on tehnyt? Itselläni ei ole tähän vastausta, mutta paikalla ollut opas kertoi niiden olevan suomalais-ugrilaisten kansojen tekemiä ja iältään ne ovat 5000-6000 vuotta vanhoja. Lieneekö Willimiehen esi-isät olleet täällä kilkuttelemassa hirvien, peurojen ja valaiden kuvia kallioihin?

Opaskierroksella

Venäläinen opas selitti paikan hienouksista meillekin....ymmärrys 0

Itsehän ne piti tutkia

Alue löytyi vuonna 1926 Aleksander Linevskin toimesta, mutta piirroksia löytyy jatkuvasti lisää. Tällä hetkellä niitä tunnetaan yli 2400 ja onneksi niitä suojellaan. Tällaisia vastaavia alueita ei meiltä Suomesta löydy, mutta visiitti kannattaa...

Eläimiä kalliossa

Kallio täynnä kaiverruksia

Eläimiä ja jotain muutakin

Eläinkuvioita on paljon

Ihmisiä veneessä

Kuvioita vieri vieressä

Lappeenranta / Pöyhiänniemen risti

                                                     Bruce Springsteen "My hometown"

Ai perhana, että on pitkästä aikaa hyvä olo! Viikko samoilua Maltan historiallisella saarella jätti itseeni lähtemättömän jäljen. Sinne haluan palata takaisin ja vaikkapa muuttaa joskus pysyvästikin. Upea paikka kerrassaan. Lisäksi kun sai kerrankin viikon ajan ladata akkuja tulevia pettymyksiä varten, niin on ihan voittajafiilis. Tällaista pitänee kokeilla joskus toistekin, vaikkakin yksi pieni tahra tähän reissuun sisältyi. Täytin nimittäin matkan aikana pyöreitä vuosia, mutta sen aiheuttaman masennuksen sain menemään ohitse kertaheitolla hyvän ruuan ja oluen kera. Seuraavan kerran masennus iskeneekin vasta kymmenen vuoden päästä yhtä voimallisesti....

Poyhiänniemen Luolakallion huipulla on kiveen hakattu risti....vasemmassa reunassa

Nyt kun olemme palanneet kotiin, niin pakkohan se on taas julkaista jotain. Tällä kertaa yllätänkin kaikki ja julkaisen jotain omalta kotipaikkakunnaltani Lappeenrannasta, tarkemmin sanottuna Joutsenosta! Näistä kotimaisemista on viime aikoina ollut hankala enää löytää kohteita, koska tuntuu että kaikki paikat on jo koluttu. Siksi tuntuukin pirun hyvältä, kun jotain uutta putkahtaa vielä nenän eteen.

Olen kyllä tietoisesti panttaillut tätä kohdetta viime kesästä saakka, mutta nyt siirrytään Joutsenon Pöyhiänniemen lenkkipolun varresta löytyvän kallion päälle, mihin joskus ammoisina aikoina on joku kaivertanut graniittikallion seinämään ristin. Miksi ja kuka sen on sinne kaivertanut on täysi mysteeri, mutta jotain paikasta kuitenkin tiedetään. 

Katoliseen kirkkoon viittaava risti kallion kyljessä

Paikalliset osasivat kertoa minulle, että paikalla olisi joskus käynyt arkeologi paikaan tutustumassa, mutta hänellekin risti aiheutti ongelman, mihin hän ei osannut vastata. Hän kuitenkin oletti, että risti voisi liittyä Pähkinänsaaren rauhaa v.1323 edeltävään aikaan, jolloin katolisen kirkon ja idän ortodoksisuuden raja kulki nykyisen Joutsenon kohdalla. Jos teoria pitää kutinsa, niin kyseessä on ilmeisesti läntisen kirkon edustajan tekemä kaiverrus, koska risti viittaa siihen suuntaan

Apuriakin tarvitaan näillä kuvausretkillä ajoittain

Olkoon teoria totta tai ei, niin jälleen olemme törmänneet mysteriin, mitä en osaa ratkaista. Ehkä tarina on tällä kertaa parempi kuin asiasta selviävä totuus?

Lappeenranta / 1481 rajamerkki?

                                                      Beach Boys "I get around"

Hiton naiset, taas sai niiden takia juosta eilispäivänä hirvikärpästen ja muiden elikoiden syötävänä pitkin ja poikin Ylämaan metsiä. On se vaan kumma, että kun yrittää saada harrastuksen eli tämän bloggaamisen päättymään, niin ruvetaan kiristämään ruuvia. Ei muuta kuin metsään vaan, vaikka vanhat kintut ei jaksa edes kotosalla kantaa kuin välttävästi yläkertaan. No kerta naisellisilla keinoilla taas saatiin vanha ukonrahjus metsikköön kuvailemaan kaikenlaisia kohteita, niin pitänee kait sitten julkaistakin? Joten eilisillä kuvilla ollaan siis liikkeellä ja näiden eteen tuli meinaan melkoisesti vuodatettua hikeä ja kyyneleitä, joten vaivautukaa nyt edes yksi kommentti heittämään, vaikkapa tuonne Facebookin puolelle...

Koivupinon takana pilkistää pieni kalliolämpäre, mistä 1970-luvulla löytyi kaiverrus

Ylämaalla Sirkjärven kylältä Riihimäki nimisestä paikasta löytyy tämän päivän omituinen ja ratkaisemattomaksi jäänyt arvoitus. Kuka on hakannut tasaiseen kiveen keskelle asumatonta seutua kaiverrukset, jotka kertovat numerosarjan 1481? Onko kyseessä joku ikiaikainen rajamerkki vai jonkun muun syyn takia kallioon hakattu numerosarja. Saimme tästä kohteesta vihiä jo taannoin, mutta vasta eilen kerkesimme paikalle. Onhan täällä Ylämaalla pyöritty aiemminkin, mutta jotenkin tuntuu että kierrämme nimibiisin mukaisesti kehää eli palasimme takaisin...

Kaiverrus näkyy paljaallakin silmällä, mutta....

Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että kyseessä olisi rajamerkki. Ennen kaikkea mistä rajasta olisi kysymys? Valtioiden välisestä rajasta, kihlakuntien rajasta, pitäjän rajasta tai jostain muusta. Koska meitäkään viisaammat eivät ole ratkaisseet tätä ongelmaa, niin mekään emme ryhdy siihen. Olkoon kaiverrusten merkitys mikä tahansa, niin mielenkiintoisessa paikassa se joka tapauksessa on ja lisäksi ihmetyttää, että kuka sen on löytänyt? On kyllä melkoista tsäkää ollut löytäjällä, on meinaan sen verta syrjäinen paikka....

havunneulasia ja luovuutta apuna käyttäen, näin on paree

Lappeenranta / Käärmekallio

  Melko sattuva nimi esittäjällä ja kappaleella. Whitesnake "Here I go again"

Joskus tuntuu, että tämän blogin pitämisessä ei ole mitään järkeä! Uusia kohteita löytyy kaiken aikaa ja loppu siirtyy aina vain kauemmaksi. Lisäksi joskus mieltä vaivaa tunne, että lienen jonkin sortin kylähullu, koska jaksan yhä innostua vanhoista muistomerkeistä ja laatoista talojen seinissä. Olin myös jo valmistautunut järjestämään blogin assistenttien, kaikki palkattomia, kokoontumisillan blogin loppumisen kunniaksi Prinsessa Armadalle elokuussa, vaan taitaa siirtyä illanistujaiset joulukuuhun tätä menoa. No, saanpa istua ihan yksin…

Eilisehtoona Willimies kävi piipahtamassa Joutsenon alueella…taas! Jostain kumman syystä tältä alueelta löytyy aina jotain mielenkiintoista, mikä vaatii toistuvasti paikan päällä vierailua. Lisäksi matkan loppupuolella selvisi, että yksi merkittävä kohde vaatii uuden vierailun lähiaikoina, joten eilen matkassa mukana ollut Joutsenon Willilady pääsee jälleen mukaan Willimies Toursin matkalle lähiaikoina. No, mukavassa seurassa homma tuntuukin paljon mielekkäämmältä ja vielä kun yllärilahjaksi saa  luomujauhoista leivottua perinteistä joussenolaista rieskaa, niin apumiehen penkki on aina vapaana! Kiitokset, Willilady!

Tällä kertaa saimme Williladyn kanssa kuvattua neljä uuteen tarinaan johtavaa kohdetta ja yhtä tulen päivittämään lähiaikoina, joten melko hyvä saalis tässä vaiheessa? Lienee kuitenkin syytä uskoa sitä tammikuussa soitellutta sälliä ja lopettaa lörpöttely, sekä siirtyä uudelle kohteelle. Tällä kertaa kyseessä ei ole rakennus, muistomerkki eikä laatta talon seinustalla, vaan paljon keskustelua herättänyt paikka Penttiläntieltä risteävän Käärmekalliontien varressa. Keskustelua herättää paikan merkitys ja ennen kaikkea sen tekijä.

Pfygmaattinen poimu vai ihmisen tekemä kaiverrus?

Sukututkijan loppuvuosi blogia pitävä Kyläkosken Kaisa linkitti vähän aikaa takaperin omassa blogissaan erinomaisen linkin karttaan muinaisjäännökset Suomessa. Tännekin Käärmekallio on merkitty ja siitä aukeavasta linkistä pääsee lukemaan tietoa kohteesta tarkemmin. Karmiva pettymys, että kyseessä on heidän mielestään kallio, missä on luonnon muovaamia kuvioita. Tarkennuksena kertovat sen olevan ns. pfygmaattinen poimu. Mikähän se tuokin on?

Onhan se totta, että luonnonvoimat ovat muovanneet kallioperäämme ja jättäneet jälkeensä omituisia paikkoja, mutta tästä olen kyllä eri mieltä. Eihän se ensimmäinen kerta olisi, jos nyt olisin väärässä, mutta tätä minä kyllä pitäisin ihmisen tekemänä. Kallioon ”hakatun” käärmeen muodot ovat melkoisen symmetriset ja sille on koverrettu kieli sekä silmä, joka tosin oli osittain sammaleen alla. Ainoastaan ”käärmeen” takaosa ei noudata symmetrian pelisääntöjä. Silti uskon vakaasti, kuten Williladykin, että tämän on pakko olla ihmisen tekemä. Jos kauan aikaa takaperin on koverrettu kuppeja kiviin ja maalattu kalliot täyteen kalliomaalauksia, niin miksi joku tuntematon kaivertaja ei olisi voinut tehdä tätäkin?

Liidulla vahvistettuna sama kuvio....ei oikein tee oikeutta kohteelle

Ainut epäselväksi jäänyt asia, mihin olisi toki mukava tietää vastaus, on käärmekuvion ikä ja milloin se on ensimmäisen kerran löydetty? Ehkäpä joku osaisi vastata näihinkin kysymyksiimme…

Päivitys 28.7.2025

Aina yhtä mielenkiintoinen kohde, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan. Ajoittain herättänyt myös kiivastakin juupas-eipäs väittelyä, mutta tässä on Käärmekallio. Onko ihmisen tekemä vai ei, tehty ammoisina aikoina vai sata vuotta sitten? Edellä mainituilla seikoilla ei ole merkitystä! Menkää käymään paikalla ja pohtikaa itse! Käärmekalliontien varressa Joutsenossa, sieltä tämä löytyy!

Itse kalliokin on vähän käärmeen muotoinen

Kohteen lähelle pääsee autolla