Kouvola / Mänttärin sukuyhdistyksen museo

Viime sunnuntaina esittelin Elimäen kotiseutumuseon, joten tällä kerralla voikin sitten esitellä yksityisen sukumuseon Kouvolan Liikkalasta. Kooltaan ja rakennuskannaltaan tämä sukumuseo on huomattavasti pienempi ja vaatimattomampi kuin edellisviikon kohde, mutta takuulla sen merkitys on Mänttärin suvulle merkittävämpi. Minustakin olisi hienoa ylläpitää omaa museota, jos sellaiseen olisi mahdollisuus.

Ohi ei voi ajaa kylttiä huomaamatta

Sukumuseo Heinäkalliolla

Mänttärin sukuyhdistyksen sukumuseo sai alkunsa vuonna 1965, kun hirsinen 1700-luvulla pystytetty hirsiaitta siirrettiin Heinäkalliolle. Tästä paikasta muodostui museo ja lukuisten juhlien pitopaikka. Vaikka paikalla vieraillessani museo oli kiinni, niin kuulemma rakennukset ovat täynnä Mänttärinmäeltä museoon siirrettyjä vanhoja esineitä. 

Sukumuseon perusti Sippolan Osuuskaupanjohtaja Evert Mänttäri

1700-luvun hirsiaitta on vielä hyvässä ryhdissä

Tällainen yksityinen suvun hallinnoima museo on Suomessa harvinaisuus, mutta se on välittänyt nyt perimätietoa nuoremmille sukupolville jo yli 50 vuoden ajan. Ansiokasta työtä, millä nostan hattua korkealle. Museoalue on saanut myöhemmin seurakseen toisen rakennuksen, aitan. Tämäkin rakennus lienee täynnä vanhoja tavaroita, joista valtaosa maataloustyökaluja.

Kouvola / Elimäen kotiseutumuseo

Takana on taas mielenkiintoinen viikko ja edessä lienee samanlainen viikko. No, oikeastaan kaikki nämä viikot toistavat samaa kaavaa eli töiden jälkeen on eväät syöty. Niinpä illanrientoihin on edettävä päikkäreiden kautta. Illathan sujuvat vesijuostessa, telkkaria katsellessa ja Isokallion Kallen kirjoja lukiessa. Jostain syystä minulla lienee fiksaatio katsoa jonkun näyttelijän tuotanto läpi ja nyt sitten sama metodi on siirtynyt kirjailijoihin. Aion siis lukea Isokallion Kallen tuotannon läpi ja sen jälkeen vuorossa onkin ehkä Ken Folletin tuotanto. No, tuleepahan perehdyttyä tähänkin taiteenlajiin.

Elimäen kotiseutumuseon infotaulu osoitteessa Alppiruusuntie 94

Maailmalla asiat sen sijaan jatkavat entistä menoa. Trump yrittää päästä jatkokaudelle, Kiina miettii kostoa Usalle ja Englanti jaanaa Brexitteineen. Suomessa hallitus avaa rajoja matkustamiselle, vaikka numeroiden valossa tilanne pahenee Koronan suhteen. Oppositio nostaa päätään ja motkottaa hallituksen nyhjäämiselle, minkä lisäksi hallitus lienee melko riitaisa keskinäisissä väleissään. Mikään ei siis ole muuttunut.... Esitän kuitenkin näkemykseni, että olisiko nyt aika laatia Suomi OY:lle tulevaisuuden visio, mihin kaikki puolueet sitoutuisivat ja joka ei muuttuisi aina vaalien jälkeen. Itse en usko sen onnistumiseen, mutta olisin mielelläni väärässä.

Rakenusten seinien laatat kertovat historiasta

Menneisyyden rakennuksia

Hirrestä tehdyt säilyvät

Itse toivoisin, että Suomi olisi vauraampi ja parempi maa vuosikymmenien kuluttua. Nyt kaikkialta aistii hiljaisen jämähtämisen ja avuttomuuden, että mitä tässä pitäisi tehdä. No, töitähän tässä pitää tehdä ja myydä tavaraa ulkomaille niin paljon kuin mahdollista. Niistä kertyvä rahasumma pitää sitten laittaa hyötykäyttöön, mutta tässä kohtaa politikot yleensä munivat tämän homman! Rahat käytetään johonkin tuottamattomaan ja edessä on entistä rankempi verottaminen. Itse ainakin odotan pelonsekaisin tuntein, mikä mahtaa olla veroäyri Lappeenrannassa ensi vuonna? Ainakaan se ei pienene... Ohoh, menipähän valitukseksi. Nyt Elimäelle, Kouvolaan.

Elimäen keskustaajaman läheisyydessä sijaitsee yksi blogin kohdealueen hienoimmista kotiseutumuseoista. Alue on tupattu täyteen vanhoja paikalle siirrettyjä rakennuksia kertomaan menneistä ajoista. Useimpien rakennusten seinään oli kiinnitetty jopa laattoja kertomaan rakennuksen entisestä sijainnista ja lahjoittajasta. Todella hieno ele, että historiaa muistellaan tällä tavoin. Lisäksi alueelta löytyy vanha tuulimylly, joka pelastettiin museoon, vaikka se oli jo myyty polttopuiksi. Lisäksi alueelta löytyy myös kolme massiivista kuusta, jotka puolustusvoimat on aikoinaan istuttanut. Ovat myös laittaneet muistolaatan kertomaan tästä työstä.

Onneksi tästä ei tehty polttopuita

Komia on.....

Armeija osaa....

Tuulimyllyn historiasta vielä sen verran, että se oli todellakin myyty polttopuiksi. Elimäen kunta kuitenkin osti sen itselleen. Tuulimylly siirrettiin nykyiselle paikalleen Pioneerirykmentin toimesta ja se pystytettiin kunnostustoimien jälkeen keväällä 1963. Uudelleen sitä remontoitiin 1978 ja nyt se on täysin toimintakuntoinen, jos jolla on tarvetta itse jauhamilleen jauhoille.

Armeijan istuttamat kuuset ovat jo isot

Suomen armeijaa on iät ajat käytetty apuna erilaisissa tapahtumissa ja onnettomuuksissa. Vastavuoroisesti armeijakin tarvitsee apua maan- sekä metsänomistajilta kulkiessaan maastossa. Elimäellä yhteistoiminta alkoi vuonna 1963, jolloin armeija alkoi antaa apua metsänraivauksessa ja - istuttamisessa. Niinpä armeija istutti kotiseutumuseon piha-alueelle kolme kuusta yhteistyön muistoksi ja sijoitti kuusien viereen laatan muistuttamaan tästä yhteistyöstä. 

Laatassa on teksti, joka näkyy himmeästi:

Nämä kuuset ovat istuttaneet piomeerien metsämarssin yhteydessä

Kenr. Saukkonen 1964

Kenr. Hannila 1967 

Ev Pyyry 1967

Elimäen metsänhoitoyhdistys

Itä-Hämeen Metsänhoitolautakunta

Kouvola / Huhdasjärven museoalue

Taas on viikko vierähtänyt ja onkin ollut ihan mielenkiintoinen viikko! Koulussa siirryttiin takaisin lähiopetukseen ja kaksi kuukautta kotoa keittiön pöydän äärestä toteuttamani etäopetusjakso on ohitse. Kokemukset etätyöstä olivat pelkästään positiiviset ja jotenkin en ymmärrä opetusministerimme perusteluita, miksi lopetimme tuon uuden aikakauden kokeilun... Ehkä pienimmille koululaisille siitä on hyötyä, mutta ainakin isommat pärjäsivät kokonaisuutena hyvin. No, päätös on päätetty, joten viimeiset pari viikkoa vielä istutaan koulun penkillä paikkaamassa syntyneitä aukkoja. 

Kesäloman ajalle ei sen kummempia suunnitelmia minulla ole, mutta moottoripyörällä aion tehdä yhden pidemmän reissun, jonka päämäärä on Raatteen tie alkuperäisen Nordkappin sijaan. Milloin tuolle matkalle pääsen onkin sitten ihan usvan peitossa. Tällä hetkellä tuo uskollinen Rosinanteni ei oikein suostu yhteistoimintaan kanssani vaan minun pitää irroittaa siitä kaasutin ja viedä se jonnekin puhdistettavaksi. Ilmeisesti vuosien paskat on kertyneet vääriin paikkoihin ja liikkuminen on liian hidasta minun makuuni. Joka tapauksessa reissun teen......

Lisäksi kesäaikaan pitäisi kaiketi tehdä vielä yksi kuvausreissu Kouvolan suuntaan, jotta saisin jotenkin nämä kohde-esittelyt riittämään bloginpäätösbileisiin saakka. Nehän on tarkoitus jo perinteiseen tapaan pitää 20.12.2020 kieppeillä. Viikonlopunhan tuo muisteluehtoo vaatii, jotta pystyy taas projektin vähäksi aikaa unohtamaan. 

Uusia kohteita ei nyt kummemmin ole listalleni ilmestynyt, mutta rajan takana Venäjällä olisi muutama uusi mielenkiintoinen kohde tulossa, mutta niiden kuvaaminen saa nyt jäädä ellen saa kuvia käyttööni noiden muistomerkkien puuhamiehiltä. Itseäni ei tällä hetkellä houkuttele ajatus Venäjällä liikkumisesta, koska viisuminikin meni toissapäivänä vanhaksi. No, se ei ole se suurin syy, kuten arvaatte! Muistomerkkien kuvaamista enemmän, minua korpeaa Venäjäasiassa se, etten pääse Viipuriin Kentucky Fried Chickeniin syömään maailman parasta kanaa. KFC, tulossa ollaan heti kun tilanne sen sallii ja aion ottaa suurimman annoksen mitä teiltä löytyy!

Vaan tällä kertaa pysytellään Suomessa ja esittelen museoalueen, mistä löytyi kuitenkin ihan oikea muistomerkki ja vieläpä komea sellainen. Tämä Huhdasjärven museoalue on Jaalan kotiseutuyhdistyksen päätoimipaikka. Tänne on kerätty pitkin vanhaa Jaalan pitäjää erilaisia vanhoja rakennuksia vuodesta 1983 saakka. Komea kokoelma niitä onkin paikan päälle kerätty...Kyllä täällä kelpaa erilaisia tapahtumia ja juhlia järjestellä, kuten Puu- ja pölkkypäiviä, mistä kertoo myös sisääntulon viereiseen kiveen kiinnitetty muistomerkki.

Huhdasjärven museoalueen muistomerkki

Juha Lapin toteuttama muistomerkin laatta

Muistomerkin on tehnyt Juha Lappi ja tämä vanhoja metsiä ja hongikoita kunnioittava muistomerkki on vuodelta 1992. Laattaan on kuvattu metsää ja mies kirves kädessä. Laatassa on teksti: "Ikimetsäin muistoksi, työn arvon kunniaksi, Puu- ja pölkkypäivät 1992. Mielestäni ihan hemmetin upea kirveenterän muotoinen muistomerkki kiveen kiinnitettynä. Vastaavankaltaista en muista nähneeni!

Alueelle on siis tuotu vanhoja rakennuksia, jotka esittelen valokuvin ja kuvatekstein. Jos vaikka sattuisit innostumaan käymään paikalla. Tosin paikka on niin syrjässä kulkureiteiltä, ettei tänne osu vahingossa, vaan tänne on mentävä tarkoituksella!

Kaksi luhtiaittaa yhdistettynä. Isompi vuodelta 1850 ja pienempi 1900-luvun alusta

Savusauna, minkä ikä on reilusti yli 130 vuotta

Tervatalo vuodelta 1910 

Nuorisoseurantalo

Laatta nuorisoseurantalon seinässä

Tästä nuorisoseurantalosta löysin vähän lisätietoa yhdistyksen omilta sivuilta, joten liitän sen suoraan kopioituna tähän: "Nuorisoseurantalon vanha osa. Tämä osa on Jaalan Metsäkylästä J. Arvion talo, joka ostettiin 2000 markalla. Talo siirrettiin Jaalan kirkonkylään nuorisoseurantaloksi vuonna 1908 vuokratontille Tobias Wittingin Korvenpään pellon koillisosaan. Talo päätettiin pystyttää nykyiseen kuntoon ilman lisärakennuksia, joten taloon tulee kuulumaan ainoastaan juhlasali, kamari ja kyökki. Taloa laajennettiin 1926, jolloin rakennettiin uusi juhlasali ja näyttämö. Kun Nuorisoseurantalo päätettiin purkaa vuonna 2004, sai Kotiseutuyhdistys talon vanhan osan lahjoituksena Nuorisoseuralta siirrettäväksi Museokankaalle Huhdasjärvelle. Purkutyön jälkeen päästiin vuonna 2007 aloittamaan talon uudelleenpystytys. Avustuksia rakennuksen pystytykseen saatiin Marjatta ja Eino Kollin säätiöltä sekä Suomen kotiseutuliitolta"

Lappeenranta / Folland Gnat muistomerkki

Vihdoinkin, vihdoinkin ja vielä kerran vihdoinkin! Nyt ollaan meinaan palattu melkoiselta kierrokselta takaisin juurille, niin omiini kuin bloginkin.... Lappeenrannasta kaikki sai alkunsa 30.3.2012 ja tänne Lappeenrantaan Willimies tulee bloginsa päättämään. Tarjolla on vielä 31 kohdetta itselleni tärkeimmästä kaupungista ja itse asiasta koko Suomen upeimmasta paikasta. Yhtään en muuden vedä kotiinpäin, kun sanon, etten vaihtaisi kotipaikkaani mihinkään muuhun paikkaan. Sama pätee niin Suomen kuin muun maailman kohteisiin. Mihinkäs sitä ihminen muuttaisi, kun juuret jäisivät jonnekin muualle?

Kunnostettu Folland Gnat muistomerkkinä 

Tiedän, että ihan kaikkia kohteita ei blogissani tule julkaistuksi, koska ihan kaikkia en eri syiden takia pystynyt kuvaamaan. Kaikesta huolimatta melkoinen määrä näitä kohteita on saatu kasaan ja jos jotakuta kiinnostaa kierrellä noissa paikoissa, niin nyt se on helpompaa. Voit näet kurkata blogin kohdekartasta sijainnin ja kurvata paikalle. Jos aiot kiertää kaikissa paikoissa, niin varaa kuitenkin reilusti aikaa ja rahaa, koska bensaa palaa....

Valmiina nousuun

Jos kuitenkin haluat tutustua kohteisiin kotosalla, niin täältähän nuo kaikki kohteet on luettavissasi ja jokunen kuvakin löytyy erilaisista paikoista! Reaaliajassa voit tutustua aina 20.12.2019 saakka, jonka jälkeen blogin päivittäminen muuttuu satunnaiseksi, koska uusia kuvattavia kohteita tarvitaan, jotta blogi herää talviuniltaan. Saattaa kyllä kirjoittajakin olla talven melkoisessa kohmeessa, kunhan nuo blogin päätöspippalot on vietetty. Meininkihän on, että samana ehtoona 20.12 istuskelen klo 17 omilla kotihoodeillani Kaukaan Kisakrouvissa klo 17 alkaen, kunnes siirryn muualle.... Jos haluat tulla mukaan, niin teretulemast!

Kone on viimeisen päälle kunnostettu

Nyt kuitenkin aloitetaan näiden Lappeenrannan viimeisten kohteiden esitteleminen kohtuullisen räyhäkkäästi, koska jos ei yliäänisuihkuhävittäjä tolpannokassa muistomerkkinä, niin mikähän sitten olisi? Kyseessä on Karjalan ilmailumuseon sisäänkäynnin vieressä oleva muistomerkki, joka paljastettiin kaikkien nähtäväksi 4.6.2017.

Hallissa toinen Gnat odottaa kunnostusta

Koneen tekniset tiedot

Kyseinen hävittäjämalli saapui Suomeen 1950-luvun lopulla, jolloin niitä saapui ilmavoimiemme käyttöön yhteensä 13 kappaletta. Nykyisin muistomerkkinä oleva kone saapui Lappeenrantaan jo vuonna 2009 Kuoreveden lentokonehallilta, missä se oli jo toiminut muistomerkkikoneena. Nyt tämä aikoinaan koulutuskoneena toiminut hävittäjämalli, jolla muuten ylitettiin ensimmäisen kerran maassamme äänivalli, on kunnostettuna saanut kunnian toimia muistomerkkinä ilmavoimiemme yliääniajasta. Nykyisinhän Hornetit ovatkin sitten oma lukunsa....

Mig-21

Ohjaamo jäi koeistumatta, kun ahteri kanitti kabiinin kylkiin.....

Muistomerkki paljastettiin siis 4.6.2017 järjestetyssä tilaisuudessa ja on kaikkien nähtävissä.....eikä sisäänpääsypilettiäkään tarvitse ostaa, jos haluaa jättää muut upeat koneet näkemättä. Minähän sentään tutustuin koko museoon samalla kertaa, vaikka olen käynyt täällä aiemminkin.....

PS. Willimiehen jäljillä blogin Facebook-sivuille voi laittaa arvauksia siitä, mikä tulee olemaan blogin viimeinen julkaistu kohde. Pääpalkintona nopeiten arvanneelle päätöspippaloissa iso tuoppi olutta, jos saavut paikalle. Kotiin sitä ei toimiteta! Niin ja juttu on jo 90% valmis, joten en vaihda, vaikka joku arvaisikin oikein :)

Päivitys 17.7.2025

Folland Gnat on edelleen tanakasti paikallaan, vaikka edellisestä kuvauksesta onkin kulunut jo vuosia!!!

Räyhäkkä peli

Kurkijoki / Veikko Hakulisen muistolaatta

Kurkijoki tuntuu olevan täynnä muistolaattoja, jotka kertovat pitäjässä syntyneistä kuuluisuuksista. Eilen oli esittelyvuorossa presidentti Relanderin kotitalon seinään kiinnitetty muistolaatta. Tänään onkin sitten vuorossa Kurkijoen museon seinään kiinnitetty, mikä kertoo hiihtokuningas Veikko Hakulisen syntyneen Kurkijoella. Ilmeisesti Veikon kotitalo ei ole enää olemassa, koska laatan sijaintipaikaksi valittiin paikallisen museon seinä.

Kurkijoen museo

Muistolaatta paljastettiin 4.1.2010, jolloin tuli kuluneeksi 85 vuotta hiihtokuninkaan syntymästä. Käsittääkseni muistolaatan hankki Etelä-Savon Liikunta ry:n päällikkö Heino Lipsanen. Ainakin hänen roolinsa muistolaatan hankkimisessa oli suuri. Niinpä hän oli myös paikalla Kurkijoen museolla muistolaattaa paljastettaessa. 

Hiihtokuninkaan laatta

Paikalla olivat myös Veikko Hakulisen pojat Pekka ja Lassi, Suomen hiihtoliiton toiminnanjohtaja Juha Viertola, liittovaltuuston puheenjohtaja Niemi sekä aiemmin mainittu Heino Lipsanen.

Kuka lie nobody tunki samaan kuvaan Hakulisen laatan kanssa?

Kurkijoelta on siis lähteneet maailmalle sekä kuningas että presidentti. Lieneekö paikkakunnalta lähtenyt muitakin kuuluisuuksia?

Pietari / Risteilijä Aurora

Tällä erää viimeinen kohde Pietarista on maailmankuulu risteilijä Aurora, joka ampui Venäjän vallankumouksen aloittaneet avauslaukaukset. Tämänkin ohitse pitkä kävelyreittimme pitkin Nevajoen rantoja vei, joten ei muuta kuin kuvat näkyviin kaikkien nähtäväksi. 

Aurora on pietarilaista työtä alusta loppuun. Sen köli laskettiin 23. toukokuuta 1897 Amiraliteetin telakalla Pietarissa. Alus laskettiin vesille 11. toukokuuta 1900 ja se oli valmis palveluskäyttöön heinäkuussa 1903, missä tehtävässä se toimi aina vuoteen 1957 saakka. Sen jälkeen aluksesta tehtiin museo, joka valitettavasti oli suljettuna ollessamme paikan päällä. Olisin mielelläni päässyt sisään aistimaan vallankumoushenkeä!

Muistomerkki Auroran vieressä

Risteilijä Aurora Nevalla vartioi Pietarin kaupunkia

Ensikosketuksen taisteluihin Aurora sai vuonna 1905 Japania vastaan käydyssä Venäjän-Japanin sodassa, missä alus osallistui kuuluisaan Tsushiman taisteluun. Lopputulos oli karu, koska kapteenin lisäksi 15 miehistön jäsentä sai surmansa japanilaisten ampuessa laivan täyteen reikiä. Taistelusta irtautuminen uuden päällikön johdolla päätyi Filippiineille Manilaan, minne laiva internoitiin. Paluu Venäjälle onnistui korjaustoimien ansiosta seuraavana vuonna.

Edessä oli pitkä ajanjakso, jolloin Aurora toimi kadettien koululaivana. Osa ajasta meni laivastovierailuihin, joita alus teki jopa Siamiin(nyk. Thaimaa) asti. Välimerikin tuli alukselle tutuksi, missä Aurora osallistui jopa humanitääriseen työhön maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Edessä oli kuitenkin sotaisemmat ajat, koska ensimmäinen maailmansota oli jo ovella. 

Aurora on suosittu poseerauspaikka

Alus näyttää edelleen sotaisalta

Risteilijä Aurora

Sodassa Auroran palveluspaikka oli Itämeri ja se varustettiin sotaa varten 152 millin tykeillä, joita alukseen sijoitettiin 14 kappaletta. Vuonna 1916 alus siirrettiin telakalle. Pietarin kaupunki kuitenkin kitisi liitoksissaan ja vallankumousinto tarttui myös Auroran miehistöön. Osa miehistöä oli mukana jo helmikuun vallankumouksessa, missä tsaari saatiin eroamaan virastaan. Miehistö radikalisoitui lisää vuoden 1917 aikana ja valtaosa miehistöä liittyi bolsevikkeihin ja he olivat valmiita uuteen vallankumoukseen.

Sen hetki koitti 25.10.1917(meikäläinen ajanlasku 7.11). Tuolloin Aurora kumautti tykinlaukauksen, mikä merkitsi Eremitaasin eli talvipalatsin valtauksen aloittamista. Koska vallankumous onnistui, niin Aurorasta ja sen ampumasta laukauksesta tuli yksi bolsevikkien vallankumouksen symboli. Tämä oli myös syy, joka sai minut käymään paikan päällä. Onhan kyseessä yksi historian käännekohdista!

Keulatykki, millä tehtiin historiaa

Muistolaatta kertoo Auroran kuuluisimmasta hetkestä. Teksti kertoo:"25. lokakuuta 1917 klo 21.40 risteilijä Auroran 152 mm keulatykeillä sota-vallankumous -komitean käskystä ammuttiin historiallinen laukaus, merkki hyökkäyksestä talvipalatsiin"

Laivan komentosillan kyljessä oli muitakin muistolaattoja, mutta kuvat tietenkin epäonnistuivat

Alus jatkoi vallankumouksen jälkeen työtä koululaivana, kunnes edessä oli taas uusi sota, mihin Aurorallekin oli varattu oma rooli. Koska saksalaisten hyökkäys kohti Pietaria kesällä 1941 oli vauhdikas, niin Auroraa tarvittiin vielä kerran vaikka se oli sotilaallisesti vanhentunut. Se telakoitiin Oranienbaumin(nyk. Lomonosov) laituriin, mistä se tykeillään osallistui Leningradin puolustustaisteluun. Kohtalo oli kova, koska alus upposi 30.9.1941 satama-altaaseen, josta se kuitenkin nostettiin välittömästi sodan jälkeen korjattavaksi telakalla.  

Alus kunnostettiin ja se sai lopullisen sijoituspaikan vuonna 1967 vallankumouksen 50-vuotisjuhlapäivänä, jolloin se siirrettiin samalle paikalle, mistä se ampui vallankumouksen lähtölaukauksen. Asiaa juhlistettiin uusimalla temppu juhlallisuuksien aikana, minkä kunniaksi alukseen kiinnitettiin muistolaatta. Nykyisin tämä museona toimiva alus on edelleen samalla paikalla.

Pietari / Pietari Suuren mökki

Minun on pakko tunnustaa, että joskus venäläisten tyyli ampuu ylitse tällaisesta maalaispojasta. Olen nähnyt Leniniin liittyviä rakennuksia, jotka ovat katoksen alla ja lasikaapissa, mutta kyllähän siinä on se hyvä puoli, että ne säästyvät meidän jälkipolvien ihasteltaviksi. Sellaiseksi esimerkiksi sopii myös tämän päivän kohde, joka on ensimmäinen Pietariin noussut rakennus. Ulkoapäin tätä ei tunnistaisi kovin vanhaksi, koska ulospäin se näyttää melko uudelta tiilirakennukselta.

Pihamaalta löytyi Pietari Suuren rintakuva

Uskoisitko, että tämän tiilitalon sisältä löytyy Pietarin hirsitalo?

Takapihan puolelta

Tästä portista sisään

Kaksipäinen kotka vartioi

Sen sijaan kun astuu upeista takorautaisista porteista sisään, niin tunnelmahan muuttuu. Sisältä näet löytyy hirsirakennus, jonka Pietari Suuri rakensi topparoikan kanssa kolmessa päivässä vuonna 1703 pystyäkseen valvomaan lähelle nousevan Pietari - Paavalin linnoituksen rakennustöitä. Vaikka mökki kelpaisi minulle asumukseksi hemmetin hienosti, niin onhan tämä hirsimökki melko vaatimaton asumus suuren Venäjänmaan keisarille, missä hän asui viiden vuoden ajan!

Pietarin ensimmäinen "hallintopalatsi"

Lienee Karjalan punahonkaa

yli 300 vuotta vanhat salvokset

Hirsiin maalatut viivat kertovat mökin olleen aluksi maalattu näyttämään tiilitalolta....hämäystä!

Mökki näkyy alueen pienoismallissa

Sisäänkäynti mökille

Kattotiilet ovat puuta

Mökissä on isot eurooppalaismalliset ikkunat

Mökkiin ei saa koskea!

Onhan tämä nyt melko hulppea

Pietari Suuren omin käsin tekemä vene

Mökki on kooltaan melko pieni, noin 60 neliömetriä. Lisäksi se on erikoinen yhdistelmä perinteistä venäläistä maalaisarkkitehtuuria ja hollantilaista kotia suurine ikkunoineen ja korkeine kattoineen, joka on ulkopuolelta päällystetty puisilla kattotiilillä. Mökki oli hätäratkaisu, koska Pietari Suuri ole antanut määräyksen, että kaikkien tulevan pääkaupungin rakennusten tuli olla kivestä tehtyjä, kuten Euroopassa. Siellähän pietari oli tutustunut paikkoihin useiden vuosien ajan.

Pietarin ruokasali

Pietarin työhuone 

Työhuoneessa komea tuoli

"Pakollinen omakuva"

Ruokasali ei ole suuren suuri

Tämä mökki, joka on museona nykyisin, avattiin ensimmäisenä pietarilaisena museona 1944 Leningradin piirityksen jälkeen. Matkanjohtajana suosittelisin tätäkin paikkaa kaikille Pietarissa vieraileville...

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!