Kouvola / Säkkijärven miestyökoulun muistolaatta

Jees, lomalla ollaan! Toisaalta ei vielä tunnu ollenkaan lomafiilikseltä, koska melkoinen määrä työhommia jäi tekemättä ennen lomillelähtöä. Niitäpä tässä pitäisi tehdä, mutta jotenkin ajatukset ovat huomisessa lähdössä kaverini mökille, missä on edessä perinteinen syysrieha. Tarkoitus olisi laittaa kaverini mökki talviteloille, kenties jo kolmattakymmentä kertaa. Perinteistä ei siis luovuta, eikä luovuta myöskään mökkireissumme aloitusbiisistä eli Klamydian Vanha ystävä kappaleesta. Sen sanat osuvat aina niin hyvin kohdilleen....

Laiskana miehenä Willimies hurautti pääoven eteen ja parkkeerasin laatan kupeeseen

Muutenhan loma mennee kotosalla, koska eihän tässä oikein mihinkään enää arvaa mennä. Tarkoitukseni olisi selvitä tästäkin kriisistä osumitta ohitse ja jatkaa sitä normaalia elämää kenties jo vuonna 2022? Kaikkea murhetta sitä luonto meidän riesaksemme asettaakin polun varrelle!

Koska olen Lappeenrannasta ja kaiken lisäksi SaiPan ikifani, niin murhetta mieleeni tuo myös jo pitkään kestänyt vääntö Lappeenrannan uudesta jäähallista tai keskustaan toteutettavasta monitoimihallista. En vaan jaksa käsittää lappeenrantalaisten päättäjien asennetta, että halli on pakko rakentaa Kisapuistoon, vaikka perinteet sen sinne vaatisivatkin rakentaa. Kyllä nykypäivänä keskustavaihtoehto nykyaikaisine monitoimiareenoineen on vaan se juttu! Sillä sitä keskustaa saataisiin elävöitettyä, jos millä. Valitettavasti pahoin pelkään päättäjiemme valitsevan huonomman(3 miljoonaa halvemman) vaihtoehdon. 

Uskallan luvata, että monitoimiareenan hinnanerotus saadaan veroeuroina kurottua umpeen moninkertaisesti hallin elinkaaren aikana. Hallilla käyvä väki jättää tapahtumailtoina takuulla euroja keskustan alueelle muuallekin, mutta kun kaikki tuntuvat vain miettivän tätä päivää.... Ehkä meillä täällä Lappeenrannassa on vaan liikaa näköalattomia päättäjiä. Niinpä sitten tässä julkisesti ilmoitan, että aion henkilökohtaisesti katsoa kuinka kukakin valtuustonjäsen äänestää ja ensi kevään vaaleissa yksikään Kisapuistoa kannattanut edustaja / puolue ei tule saamaan minun ääntäni. Samaa mieltä tuntuvat olevan kaikki ystävänikin, joten tulevissa kunnallisvaaleissa monen palli tutisee....... vaan nyt blogin aiheeseen!

Murhetta oli myös äitini suvun kotiseuduilla vuosien 1939 - 1944, jolloin Säkkijärven pitäjä Karjalan kannaksella piti pariin otteeseen tyhjentää omaisuudesta ja ihmisistä. Niinpä sinne jäi sukutalo ja muistot, joita olen viime vuosien aikana käynyt verestelemässä vuosittain ja myös piipahtanut sukumme talon raunioilla. Tänä vuonna tuo toiviomatka jää tekemättä ja hitostako sen tietää, jos vaikka ensi suvenakaan ei sinne pääse. 

Muistolaatassa on kuvattu alkuperäinen koulurakennus

Säkkijärven evakuointi, kuten muidenkin paikkakuntien, tarkoitti myös instituutioiden siirtämistä tänne kanta - Suomeen. Niinpä Säkkijärvellä vuonna 1887(joidenkin lähteiden mukaan 1885) toimintansa aloittanut Säkkijärven miestyökoulu siirrettiin Kouvolaan. Tämä siirto on pohjana nykyisen Kouvolan ammattiopistoon kuuluvan Kouvolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokselle. Tästä muistutuksena ilmeisesti Säkkijärvi-seura on käynyt kiinnittämässä muistolaatan ammattiopiston seinään. Koska tämä on tapahtunut, niin sitä en tiedä!  

Lappeenranta / Säkkijärven evakoiden muistolaatta

Vilkaisin äsken omaa taulukkoni näistä jäljellä olevista julkaisuistani. Jäljellä on enää viisi kohdetta, joista tänään ensimmäinen! Kyllä todellakin alkaa tuntumaan siltä, että kohta voin kokea oikein massiivisen helpotuksen huokauksen, koska melkoinen urakka alkaa kääntyä loppusuoralle! Melkoinen määrä työtunteja vapautuu muuhun toimintaan ja pikkuhiljaa minulle alkaakin valkenemaan, että mitä aion jatkossa tehdä. Vuodesta 2020 onkin tulossa muutosten vuosi! Mitä se tulee pitämään sisällään, niin sen aion pitää vielä omana tietonani, mutta osa siitä tulee liittymään toiseen rakkaaseen harrastukseeni moottoripyöräilyyn. 

Koska matka on ollut pitkä ja voimia kuluttava, tosin antoisakin, niin olen jo pitkään miettinyt blogini päättävän kohteen kirjoitusta. Mielessäni on ollut kirjoittaa siitä melkoisen kattava kirjoitus liki kahdeksan vuoden taipaleesta tai sitten tyydyn Williladyn sanoihin, kun kysyin haluaisiko hän kirjoittaa blogin päätökseen oman osuutensa. Vastaus oli että en halua, mutta voit laittaa sinne että, Kiitos. Kivaa oli! Tuosta kommentista olen samaa mieltä ja näillä näkymin viimeisestä kirjoituksesta tuleekin yksi lyhkäisimmistä blogin historiasta. Katsotaan nyt kuitenkin, kumpiko vaihtoehto toteutuu?

Pulsan asemalla ei evakkojunat nykyisin pysähdy. No, ei muutkaan junat

Nyt kuitenkin lopetetaan lörpöttely ja siirrytään Lappeenrannan Pulsan asemalle, missä paljastettiin taannoin Willimiehenkin paatunutta sydäntä lämmmittävä kohde. Tämäkin kohde vaati uuden visiitin Pulsaan, missä olen vieraillut siis jo aiemminkin. Nykyisinhän tuo paikka on muuttunut ravitsemuspalveluita tarjoavaksi liikkeeksi, joten alkuperäisen kirjoituksen asiat eivät pidä enää paikkaansa. 

Kuten lukijoista monet tietävätkin on Säkkijärvi nykyisellä Venäjän maaperällä Willimiehelle tärkeä paikka. Voisi kai sanoa, että toinen henkinen kotini Lappeenrannan Kaukaan kaupunginosan lisäksi. Äitini puolen suku on joutunut kahdesti poistumaan omasta Säkkijärven kodistaan, missä olen toki blogin aikana käynyt ja jopa sen yhtenä kohteena esitellytkin. Nytkin suunnitelmissa on ensi kesänä käydä paikalla molempien poikieni kanssa, koska se mahdollistuu uuden e-viisumin ansiosta. Tosin päästäksemme Säkkijärven Suurpäälän kylään tarvitsemme myös Venäjän rajavyöhykeluvat. Koska asia on itselleni tärkeä, niin nehän toki hommataan! 

Säkkijärvilaatta on kiinnitetty entisen viereen

Säkkijärven evakoiden lahdön muistolaatta

Toinen pojistani on käynyt jo kanssani Säkkijärvellä, mutta tuolloin meillä ei ollut lupaa käydä talon raunioilla, mutta ensi kesää odotellessa! Eiköhän siellä moottoripyöräilyn, jalkapallon EM-kisojen ja muun ohjelman välissä keretä käymään. Jos kuitenkin matka jostain syystä tyssäisi, niin voimme nyt hakea lohdutusta Säkkijärvituskaan Pulsan asemalta....

Pulsan asemarakennuksen seinään näet kiinnitettiin 30.9.2018 muistolaatta, jonka teksti on vaikuttava. Omia isovanhempiani kumpikaan evakkoretkelle lähtö ei koskettanut, koska he muuttivat talvisodan aikana Lappeenrantaan, kun heidän talonsa paloi sodan viime päivinä maan tasalle. Heidän evakkotaipaleensa oli helpompi, mutta kuitenkin työläs, koska elämä piti aloittaa kasaamaan lähtöpisteestä nolla. Ilmankos mummoni ei halunnut ikinä enää nähdä Säkkijärveä livenä, minkä ymmärrän hemmetin hyvin. Jos kotoaan joutuu lähtemään pakolla, niin kyseessä ei ole ihan sama tilanne kuin minulta Kaukaalta poismuuttamisessa. Sinne voin aina palata....

Muistolaatan teksti sanoo seuraavaa:

"Tältä Pulsan asemalta lähti

säkkijärveläisiä evakkoja

sotaa pakoon talvella 1940

ja kesällä 1944

Säkkijärvisäätiö SR 

Säkkijärvi / Tuppuran taistelun muistomerkki

Juhani Pekkolaa on kiittäminen toisestakin itselleni mahdottomasta kuvauspaikasta. Tällä kertaa edelleen Viipurinlahdella, mutta siirrymme eiliseltä Teikarsaarelta vähän etelään, Tuppuran saarelle. Täällä käytiin kiivaita taisteluita talvisodan loppupäivinä, jolloin venäläiset yrittivät päästä Viipurinlahden ylitse Viipurin länsipuolelle Viipuri - Helsinki maantielle. Sieltä olisi avautunut mahdollisuus edetä Helsinkiin, koska pääjoukkomme olisi ohitettu koukkamalla. Samalla koko Kannaksen armeijamme olisi ollut uhattuna.

Helvetti repesi 2.3.1940 Tuppuran saarella, missä suomalaisten raskas patteri ampui kaikki ammuksensa vihollisen niskaan. Tukea tuli myös mantereen puolelta Säkkijärven Ristniemestä, mistä ainut ehjä tykki ampui 60 paukkua Tuppuran sotilaita auttaakseen. Toimista huolimatta puolustajat jäivät saarroksiin ja onnistuivat lopulta murtautumaan motista ja pakenivat jäitä pitkin lännen suuntaan. HInta taisteluista oli kova, koska puolustajat menettivät kolmanneksen miehistä.

Säkkijärvi-säätiö kunnioittikin Tuppuran taistelijoita, hankkimalla taisteluiden muistoksi muistolaatan tykkiaseman jäänteisiin 17.5.2014. Lepo- ja muistopaikan siunasi rovasti Antti Vanhanen ja paikalla piti esitelmän Taisto Puustelli. 

Tuppuran muistomerkki, jota Chromebook ei suostunut kääntämään yrityksistäni huolimatta! (Kuva Juhani Pekkola)

Muistolaatta (Kuva Juhani Pekkola)

Seppeleenlasku Tuppuran taistelijoille (Kuva Juhani Pekkola)

Säkkijärvi / Vilajoki 1555

Hommasin viime suvena pojalleni Venäjän viisumin, vaikka hän olisi päässyt Futiksen MM-kisojen varjolla loppuvuoden ajaksi Venäjälle. Pelattiin varman päälle, että ei jää kisat näkemättä. No kisathan nähtiin ja Pietarin kohteet julkaistaan joskus, mutta koska kävin poikani kanssa muillakin reissuilla, niin tämä on yhden niistä satoa. Kävin näyttämässä poitsulle, että mistä se äitini puolen suku on tänne Lappeenrantaan siirtynyt ja silloinhan matka vie Säkkijärven Suurpäälän kylään. Nyt on mummon talon rauniot nähnyt poikanikin ja kaiken muunkin näkemisen arvoisen Säkkijärveltä. Hienoa, että poikani on edes hivenen kiinnostunut omista juuristaan.

Willimiehen työpäivä. Autolla kohteelle, kuvat ja pois....

Paluumatkalla kurvasimme isolta valtatieltä Baltiyetsiin eli entiselle Vilajoelle, joka on samaa Säkkijärven tannerta kuin Suurpääläkin. Juuri ennen entistä Vilajoen kylää löytyi muistomerkki, mitä olimme etsimässä! Vihjeen olin saanut joltakin lukijaltamme, mutta en muista keneltä? Arvelen, että kyseessä oli Säkkijärviseuran Toni Näppi, mutta voin olla väärässäkin....

Muistomerkki on aivan tien laidassa

Vilajoen kylä mainitaan teksteissä ensimmäisen kerran vuonna 1555

Muistomerkin paljastamisvuotta en tiedä, mutta olen lähes satavarma,että se on venäläisten Baltiyetsin asukkaiden tekosia. Hienoa, että kylän menneisyyttä muistellaan ja on onhan siinä Venäjän kaksipäisen kotkan lisäksi Karjalan vaakuna!!!! 

Säkkijärvi / Teikarin taistelun muistomerkki

Taas kerran on pakko jakaa kiitosta blogin lukijoille, jotka omilla valokuvillaan auttavat minua saamaan tämän urakkani päätökseen. No, tiedän jo tässä vaiheessa, ettei tämä työ tule päättymään osaltani koskaan, onhan tästä tullut niin olennainen osa vapaa-aikaani ja tyydyttäähän tämä omaa kulkurin viettiäni. Silti on vaan niin paljon paikkoja, jonne en yksinkertaisesti pääse tai perille on vaikea päästä. Lisäksi uusia muistomerkkejä tuntuu löytyvän jatkuvasti, joten tiedän jo nyt, etten ikimaailmassa kykene esittelemään kaikkia muistomerkkejä. Tällaisia kohteita tuntuu olevan menetetyn Karjalan alueella vaikka kuinka paljon....

Hienoa, että meille suomalaisille tärkeitä paikkoja on muistettu muistomerkein ja -laatoin. Niitä tuntuu löytyvän mitä erikoisimmista paikoista ja mitä erilaisimpia asioita kunnioittaakseen. Osa laatoista on kiinnitetty mummon kotitalon kivijalkaan, metsittyneille hautausmaille on pystytetty ristejä ja mikä parasta, näitä paikkoja käy topparoikka Suomesta saakka hoitamassa. Tällaiseen hommaan haluan itsekin mukaan, kunhan saan hankittua itselleni lisää vapaa-aikaa eli sitten kun blogini ei ole enää aktiivisesti päivittyvä. Siihen on toki vielä aikaa.

Teikarin taistelun muistomerkki (Kuva Juhani Pekkola)

Onnekseni tämän päivän julkaisuun sain apua usealta lukijalta, joiden nimet mainitaan kuvien yhteydessä. Kiitokset teille tuhannesti ja kuka ties joku kesä se Säkkijärvi-säätiön matka asumattomalle, luonnontilaiselle ja rauhoitetulle hauta-alueelle Teikarille vielä onnistuukin? Valitettavasti kesä 2019 tulee tuon matkan suhteen liian aikaisin. Reissuni vievät muille Karjalan alueille.

Teikararsaaren tai Teikarin taistelu käytiin heinäkuun alkupäivinä 1944. Itselleni tämä taistelu on jäänyt melkoisen tuntemattomaksi ja oikeastaan kaiketi vasta tämän blogini aikana olen törmännyt tähän saareen. Tosin säkkijärveläiset isovanhempani kyllä muisteloissaan kertoivat paikasta, kuten läheisestä Tuppurastakin. Itse olen paremminkin tutustunut Suurpäälän kylän ja Säkkijärven kirkonkylän tienoisiin. 

Saarelle on julistettu hautarauha n.2000 haudatun sotilaan johdosta (Kuva Juhani Pekkola)

Koska en ole sotahistorioitsija ja aikani ei riitä perehtymään eri joukko-osastojen liikkeisiin sodissamme, jätän taistelukertomuksen Teikarin taisteluista pois. No en sentään kokonaan, koska tämän linkin takaa löytyy tietoa näistä taisteluista. Itse keskityn enempi muistomerkin tietoihin.

Taisteluista muistuttaa ruostunut kypärä ja seppeleet (Kuva Juhani Pekkola)

Teikarin taisteluiden muistomerkki paljastettiin 9.6.2000 ja paikallaoli mitä arvokkainta vierasväkeä. Venäjän armeija kuljetti kahdella laivalla suomalaisia ja venäläisiä sotaveteraaneja, merisotilaita ja paikallisia isokenkäisiä Teikariin. Samoille laivoille mahtui mukaan myös entisiä Teikarin asukkaita sekä patsastoimikuntaan kuuluvia Rannikkojääkärikillan edustajia. Koska koolla oli arvovieraita, niin ennen laivoihin nousua Uuraassa pidettiin jopa paraati.

Aloite muistomerkin pystyttämiseen oli tullut Viipurin kaupungilta, joka halusi Teikariin muistomerkin. Niinpä se pystytettiin entiselle Huovilan tontille ja sen paljastamisesta vastasivat Suomen ja patsastoimikunnan edustajana Paavo Teikari ja venäläisten edustaja Nikolai Kukoverov. Tuo päivä eli 9.6.2000 olikin yli kolmevuotisen projektin huipentuma, joten ei liene ihme, että paljastustilaisuudessa pidettiin puheita sekä suomeksi että venäjäksi. 

Taisteluromua (Kuva Matti Parikka)

Teikarin rantaa(Kuva Pirjo Rajakangas)

Teikari (Kuva Pirjo Rajakangas)

Menneitä jäänteitä (Kuva Pirjo Rajakangas)

Muistomerkin juurella on joskus ollut kypärä poikineen (Kuva Pirjo Rajakangas)

Säkkijärvi / Teikarin taistelijoiden muistolaatta

Eilen koulumme pitkäaikainen vahtimestari Teuvo Pöllänen vetäytyi eläkepäiviä viettämään ja se miehelle sallittakoon. Teuvohan on jo vuosia ollut koulumme Puuha Pete ja kaiken lisäksi vuosien varrella muuttunut myös todella hyväksi ystäväkseni. Niinpä lienee syytä onnitella Teuvoa näin bloginkin välityksellä, koska eilen en ollut paikalla kunnioittamassa hänen viimeistä työpäiväänsä ja hanskojen ripustamista viimeisen kerran naulaan. Vaan ei huolta Teuvo, Willimies ja Willilady saapuvat ensi lauantaina puolukkamehun kera eläkekahveillesi. Saattaapi tuota jotain muutakin tuotavaa olla, joten muista putsata lahjapöytä valmiiksi!

Kaverit katoaa. Maanantaina Matti ja tiistaista eteenpäin Teuvon vitsejä ei enää kuule duunissa

Vaan muistomerkkejähän tässä pitäisi esitellä, eikä Teuvolle ole sellaista vielä tekeillä, joten mennään huomisen tapaan Teikarin tai Teikarsaaren tanhuville. Huomenna on esittelyssä Teikarin taistelijoille pystytetty muistomerkki, mutta tänään on paikallisten entisten asukkaiden sekä aseveljien paljastama muistolaatta samoille taistelijoille. Muistolaatta on kiinnitetty isoon kivenlohkareeseen Teikarsaaren Mäkkalliolle. Sen tarkkaa paikkaa en tiedä, mutta jos joku sitä pääsee tälle asumattomalle saarelle katselemaan, niin eiköhän se sieltä löydy!

Muistolaatan paljastamisvuosi on minulle tuntematon (Kuva Juhani Pekkola)

Laatta on tässä kivessä (Kuva JuhaniPekkola)

Taisteluromua (Kuva Juhani Pekkola)

Muistolaatan paljasti Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys 7.7.1994 ja sen toteutuksesta vastasi Teikarin taistelija Viljo Aroniemi.

Säkkijärvi / Talvisodan taisteluiden muistomerkki

Hemmetti näitä helteitä! Eihän tässä edes nenäänsä kärsi työntää ulos, kun tulee mieleen siirtyminen sisätiloihin....no, helpotusta ei ole sielläkään luvassa! Eniten tässä korpeaa se, etten jaksa lähteä kuvausreissuille vaan aika menee kotosalla päivitellessä vanhoja tarinoita ja uusia kirjoittaessa, tosin siinäkin on omat haasteensa. 

Maisemaa Vilajoelta

Vilajokea....lieneekö kalapato

Joka tapauksessa moni kaiketi odotti, että lupaukseni mukaisesti aloittaisin Haminan kohteiden esittelyn, mutta ainahan sitä pitää vähän sooloilla. Lueskelin vanhoja sähköposteja ja totesin, että nyt hyvä aika esitellä lukijoiden minulle lähettämiä kohteita. Näistä seuraavista kohteista isot kiitokset kuvia lähettäneille lukijoilleni ja aloitetaan Toni Näpin lähettämällä kohteella itselleni niin rakkaalta Säkkijärveltä. Jostain kumman syystä siitä tosin nykyisin käytetään nimeä Kondratjevo?

Talvisodan taisteluiden muistomerkki. Vilajoki 26.5.2018

Säkkijärviseuran edustajat

Muistomerkin laatta tietenkin kahdella kielellä

Laattaa kiinnitetään

Säkkijärven Vilajoella paljastettiin 26.5.2018 uusi muistomerkki, joka kunnioittaa talvisodan aikana alueella käytyjä taisteluita. Muistomerkin hankkivat paikalliset kyläläiset, joista etenkin kylässä asuva Suomen ja Säkkijärven historiasta kiinnostunut Vyacheslav Nikitin toimi hankkeen puuhamiehenä. Myöhemmin muistomerkin juurelle on tarkoitus kerätä alueelta löytyvää sotamateriaalia muistuttamaan kylän sotaisista, nyt jo taaksejääneistä, ajoista. Sattumalta paikalle osui Säkkijärviseuran jäseniä ja he saivat osallistua laatan kiinnitykseen ja sen paljastamiseen. Hieno ele paikallisilta ja todella hienoa, että tämä muuallakin havainnoimani paikallisten kiinnostus menneisiin aikoihin lisää kiinnostustaan...

Paikalla olivat Baltiyetsin asukkaita ja Säkkijärvisäätiötä edustivat Pekka Tommiska, Ari Vainio ja Toni Näppi, joka välitti minulle nämä kuvat. Kiitos Toni!

Säkkijärvi / Vanha hautausmaa

                                                              Aknestik "Onnenpäivä"

Edellisellä kerralla julkaisin kertomuksen Suomen valtion teettämästä muistomerkistä Säkkijärven kenttähautausmaalta. Itse asiassa kyseessä on jo aiemmissa jutuissani mainitsemani Säkkijärven vanha hautausmaa, minne hautaaminen oli lopetettu jo ennen sotia. Nyt palaamme samalle pyhälle paikalle, mutta kutsumme sitä vanhaksi hautausmaaksi vai pitäisikö sitä kutsua paremminkin muistolehdoksi?

Alue ei ole suuren suuri kooltaan, mutta jotain merkittävää sieltä löytyy! Itse asiassa jotain aivan hemmetin uskomatonta!!! Venäläiset näet aloittivat hautausmaiden hautakivien järjestelmällisen varastelun välirauhan aikana ja sotien jälkeen vauhti vain kiihtyi. Niinpä hautakiviä otettiin uusiokäyttöön mitä erikoisimmissakin kohteissa. Niistä tehtiin korsujen kattoja sirpalesuojaksi, portaiden askelmia ja talojen nurkkakiviä. Osa niistä jäi lojumaan hujan hajan pitkin maastoa.

Tilanteeseen oli muutos tulossa, koska Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen matkustaminen entisille kotiseuduille tuli mahdolliseksi voucherien ja myöhemmin tietysti Venäjän viisumien avulla. Tällöin matkalaiset törmäsivät hautakiviin eri puolilla Säkkijärveä vai pitäisikö sanoa Kondratjevoa, kuten paikkaa nykyisin kutsutaan. 

Vanhan hautausmaan muistolehto

Samalla kertaa paikalla vierailleisiin iski halu koota alueelta löytyneet kivet yhteiseen muistamispaikkaan. Alueeksi valittiin Säkkijärven vanha hautausmaa ja sinne alettiin keräämään paikallisten avustuksella alueelta löytyneitä hautakiviä. Ennen tätä Säkkijärvi-säätiö tosin teetti tunnetulla hauta-alueiden suunnittelijalla Leena Issakkalalla kartan, kuinka löytyneet kivet pitäisi sijoitella vanhalle hautausmaalle.

Nyt alueelle on säkkijärveläisten vapaaehtoisten avulla kerätty melkoinen määrä hautakiviä, mitkä ovat löytyneet mikä mistäkin. Paikalliset ihmiset ovat myös auttaneet projektin toteutumisessa, mikä on pelkästään hieno asia. Vielä kun kiviä löytyisi rutkasti lisää....toki Willimiehelle tärkein hautakivi onkin jo löytynyt, kun äitini isoisän Simo Husun hautakiven yläosa on löytänyt tiensä muistolehtoon. Voiko parempaa tuuria olla? Jos vain tietäisin, että kuka löysi Mikon kiven, niin pullakahveet olisivat taattu! Kiitokset...

Simo Husun hautakiven yläosa.... Willimies kiittää!!!

Unohtaa ei sovi myöskään alueella olevaa muistomerkkiä, missä kerrotaan paikalla sijaitsevan muistolehdon, minkä kunniaksi Säkkijärvi-säätiö on tehnyt paikalle muistomerkin, minkä paljastustilaisuus oli 11.7.2004. 

Säkkijärven vainajien muistolehdon muistomerkki

 

Muistomerkin laatta

Koska itselläni on käynyt uskomaton flaksi Simo Husun löytyneen hautakiven suhteen, niin liitän tähän alle kaikki alueelta ottamani kuvat. Jos vaikka joku lukijani löytäisi omia esi-isiään minun ottamistani kuvista. 

PS. Tulevana suvena voisin kuvata kaikki alueelta löytyvät hautakivet, jos kiinnostusta löytyy lukijoiden suunnalta.

Säkkijärvi / Kenttähautausmaa

Säkkijärvellä oli aikoinaan kolme hautausmaata, joista kirkon ympärillä olleen kirkkomaan muistomerkkeineen olenkin jo esitellyt. Nyt on aika siirtyä Säkkijärven valtatien eteläpuolella sijaitsevalle Vanhalle hautausmaalle, minne ei enää ennen sotia haudattu vainajia. Sen sijaan reilun kilometrin päässä sijaitseva Kokkomäen hautausmaa oli paikka, minne vainajat tuolloin haudattiin. Alue on ollut viime sodista lähtien venäläisten hautausmaana ja olen kuullut, ettei alueelta löytyisi enää suomalaisia hautakiviä. Ensi kesänä aion vierailla paikan päällä tutustumassa tuohon paikkaan. Nyt olen vain ajanut siitä autolla ohitse, koska olen uskonut ettei sieltä löydy jälkiä suomalaisuudesta!

Vaan palataanpa Vaalimaan ja Viipurin välisen valtatien varteen entiselle Vanhalle hautausmaalle. Täältä löytyy muutama mielenkiintoinen paikka, joista esittelen ensiksi pienen hauta-alueen nurkasta löytyvän Säkkijärven kenttähautausmaan muistomerkin. 

Säkkijärven kenttähautausmaan 104 tuntemattoman vainajan kunniaksi pystytetty muistomerkki

Kenttähautausmaan perustamiselle tuli tarve, kun suomalaiset joukot valtasivat alueen takaisin kesällä 1941 jatkosodan alkuvaiheessa. Tuolloin alueen takaisinvallanneiden joukkojen miehistöä kohtasi kammottava näky. Venäläiset olivat haudanneet talvisodan loppuhetkien taisteluissa Vilaniemessä ja Häränpäänniemessä kaatuneet vainajat omille kuolinpaikoilleen ja vieläpä hemmetin huonosti. Osa vainajista oli vielä osittain maanpinnalla ja voi kuvitella millainen näky on ollut, kun sieltä täältä on törröttänyt ruumiidenosia!

Harmaagraniittinen muistomerkki

Suomalaiset tekivätkin ison työn, kun vainajat kaivettiin ylös. Ne vainajat, joiden henkilöllisyys selvisi, palautettiin omalle kotiseudulle oman kirkkomaan multiin, mutta kaikille se ei ollut mahdollista. Nimittäin 104 kuollutta sankaria jäi tunnistamatta ja heidät päätettiin haudata 15 x 20 metrin kokoiselle alueelle neljään riviin Vanhalle hautausmaalle. Jokainen hauta varustettiin valkoisella puuristillä ja kenttähaudan paikalle asetettiin myös suuri koivuristi vuonna 1942 ja se oli tarkoitus korvata myöhemmin kivisellä paadella. Tämä jäi sota-aikana tekemättä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan....

Kiveen on hakattu teksti suomeksi ja ruotsiksi

Suomi ja Venäjä pääsivät sopuun 1990-luvun alkupuolella hautausmaiden rauhoittamisesta. Tämä valtioiden välinen sopimus oli alkua lukuisten muistomerkkien ja hautausmaiden siistimiselle suomalaisten osalta. Nyt näitä muistomerkkejä onkin jo melkoisesti luovutetun Karjalan alueella.

Venäjää unohtamatta....

Säkkijärven kenttähautausmaalle pystytettiin Suomen valtion toimesta muistomerkki tuntemattomille 104 kaatuneelle vainajalle 5.11.1995. Muistomerkin suunnitteli kuvanveistäjä Heikki Häiväoja ja sen toteutti taiteilija Ari Laitila. Ennen pystyttämistä tarvittiin jonkun verran kenttätyötä, koska hautapaikka piti selvittää. Tämä työ tehtiin jo vuonna 1993, jolloin alueella suoritettiin koekaivauksia. Nyt tuntemattomat sankarit ovat saaneet muistolleen arvoisen muistomerkin. 

Venäjällä virallinen dokumentti auttaa pitämään asiat ordningissa

Muistomerkin paljastustilaisuudessa paikan siunasi Isä Timo Tynkkynen ja häntä avustivat Markku Kiikka ja Pentti Killström. Valtiovallan edustajana puheen piti kansliapäällikkö Jaakko Numminen. Nykyisin alueen hoidosta vastaa Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry. 

Säkkijärvi / Sankarivainajien muistomerkki

                                            Tina Turner "We don`t need another hero"

Nyt seuraa jatkoa Säkkijärveltä. Kuten lukijat kaiketi tietävätkin, niin omaan lukkarinrakkautta Säkkijärveä kohtaan. Oma äidin puolen sukuni on näet kotoisin Suurpäälän kylästä ja olen tietenkin vieraillut paikan päällä noutamassa takkani yläpuolelle vanhoja saunanpiipun tiiliä. Annoin jopa omalle äidilleni joululahjaksi semmoisen...lieneekö kukaan antanut omalle äidilleen yhtä omaperäistä lahjaa? Ainakin osasi arvostaa sitä! Tästä äidilleni rispektit!

Omat poikani majailivat luonani lomaviikon ja pariin otteeseen esille nousi, että hekin ovat kiinnostuneita menneistä ajoista Säkkijärvellä. Pitänee kaiketi hommata heillekin viisumit ja käyttää tutustumassa omiin juuriinsa. Jotensakin tätä kirjoittaessa tuli haikea fiilis ja ajauduin muistelemaan hyviä hetkiä ajalta jolloin mummo ja pappa olivat vielä elossa. Kyllä nuo lapsuuteni ja nuoruuteni vuodet lienevät olleet onnellisia... Mummostahan tulee aina mieleen muutama asia - tuoreen pullan tuoksu sekä säkkijärveläiset perinneruuat!

Nälkähän tässä tuli, joten kaivoin esiin hakkoopiirakan teko-ohjeet. Tuota suussa sulavaa herkkua saa vielä Ylämaalta Korupirtistä ostaneeksi vaikkapa kotiin. Itse ainakin aion ensi suvena hakea tuota itselleni. Eikä tekisi pahaa, vaikkapa saisin pitkästä aikaa maistaa kunnon hapanlohkoa, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa vierähtänyt! Niin ne perinteet ohjaavat ihmisten käyttäytymistä.

Aidatun sankarihauta-alueen muistomerkin takana olevassa metsikössä on kirkon ja hautausmaan jäännökset

Perinteistä puheen ollen siirrytäänpä yhteen yleisimmistä aihepiireistä, joita olen blogissani käsitellyt. On siis aika siirtyä hautausmaille ja tällä kertaa siis Säkkijärvelle. Pitäjän alueella oli kolme suurempaa hautausmaata, joista kirkon kupeella olevasta kirkkomaasta ei ole enää mitään jäljellä. Tämä on kuitenkin päivän kohteemme, koska sieltä löytyy suomalaisen Säkkijärvisäätiön vuonna 1993 pystyttämä muistomerkki sankarivainajille, omaisille ja esivanhemmille. Mitään sen kummempaa virallista nimeä muistomerkille en löytänyt, joten nimesin sen omavaltaisesti sankarivainajien muistomerkiksi, yhtään omaisia ja esivanhempia väheksymättä!

Muistomerkissä on Säkkijärven tuhoutuneen kirkon kuva kaiverrettuna

Muistomerkin lisäksi alueella ei ole enää mitään muuta nähtävää, koska hautakivet on roudattu mikä minnekin ja otettu uusiokäyttöön talojen nurkkakivinä ja porrasaskelmina. Valitettavaa mutta totta! Samaan ilmiöön olen törmännyt niin monessa paikassa, etten jaksa asiaa itse enää sen kummemmin ihmetellä. Viimeisetkin paikalla olleet suomalaisuuden jäännökset lienevät isossa kivikasassa, mihin on puskutraktorilla tuupattu myös vieressä seisseen kirkon rauniot. Tämä tapahtui vuonna 1977.

Seppeleen takaa paljastui vielä lisää tekstiä kaiverrettuna

Onneksi Säkkijärvisäätiö on pitänyt huolta alueelle haudattujen kohtalosta paremmin ja pystytti sinne vuonna 1993 tämän upean muistomerkin, minkä luona voi hiljentyä muistelemaan menneitä ja etenkin parempia aikoja... Valitettavasti tämän tarkempia tietoja muistomerkistä en onnistunut löytämään. Ehkä Säkkijärvisäätiö voisi asiassa valaista minua?

Muistomerkin perustuksissa on myös venäjänkielinen laatta....mitä lie tarkoittaa?