Enso / Kaksoiskaupunki suihkulähde

Enso, nykyinen Svetogorsk, on Willimiehelle tuttu kaupunki. Liki kerran viikossa ylitän Suomen ja Venäjän rajan halvan polttoaineen (40,80 ruplaa litralta) takia. Ilman näitä tankkausreissuja olisi Willimiehen reissut hyytyneet henkilökohtaiseen konkurssiin jo aikapäiviä takaperin. Samalla tavalla toimii sadat, kenties tuhannet imatralaiset ja muut lähistöllä asuvat. Vaikka matkailu onkin lyhytaikaista, niin silti se lisää tietämystä ja tuntemusta naapurimaiden tavoista ja ihmisistä. Tämä on mielestäni parasta kulttuurivaihtoa, mitä voi olla.

Keväisin suihkulähde on melko karun näköinen

Kulttuurinvaihtoa tapahtuu myös Svetogorskin ja Imatran kaupunkien välillä. Yhteistyö on tuonut tullessaan kaksoiskaupunki ajattelun, mistä on hyötyä molemmille mielivaltaisen rajan molemmilla puolilla. Lisäksi alueiden välillä on pitkä yhteinen historia ja sitä halutaan vaalia jatkossakin. Hyvä, koska tämä mahdollistaa laajemmankin kulttuurivaihdon kaupunkien ja miksei valtioidenkin välillä.

Kesällä meno on toisenlaista

Yhteistyö kaupunkien välillä alkoi 1970-luvulla Svetogorskin paperitehtaan kunnostuksella, jonka toteutti yhteistyössä suomalais-venäläinen Finstroi-yritys. Se takasi parhaimmillaan yli tuhannelle imatralaiselle työpaikan ja sitä kautta yhteistyö laajeni myös tavallisten ihmisten välille. 

Tolpan huipulla on rauhankyyhky lehvä suussa

Yhteistyö on laajentunut ja tiivistynyt sen jälkeen lähes kaikille yhteistoinnan aloille kulttuurista kouluihin ja kursseista lähialueyhteistyöhön. Toiminta on vilkasta ja ilmeisesti kummallakaan osapuolella ei ole halua sitä lopettaa, joten pitäähän sitä jotain näkyvääkin saada aikaiseksi. Mikäpä parempaa kuin yhteinen muistomerkki, joka kuumina kesäpäivinä tuo iloa svetogorskilaisille lapsille suihkelähteiden muodossa. Kaiken lisäksi paikka keskuspuistossa on hyvä, joten minäkin näen sen joka reissullani Venäjän maalla.

Kesäisin paikka kerää lapsiperheet paikalle

Muistomerkin pystyttämisvuosi on itselleni epäselvä, mutta veikkaan vuotta 1997 vaikkakaan varma en ole. Ehkä joku lukijoistamme voisi valaista meitä tällä tiedolla. Myöskin sen suunnittelija on meille pimennossa....

Puistossa on lasten iloksi myös eläinhahmoja

Enso / Sankarivainajien muistomerkki**

                                       Rolling Stones "Rock and the hard place"

Auringonpaisteen lisääntyessä on kirjoitusintoni hyytynyt. Palkkatyöhön liittyvät viimeiset isot ja vielä osittain hoitamattomat tehtävät painavat mieltä. Siksi olikin ihan hemmetin hauskaa käydä eilen kuvausreissulla Venäjän puolella. Ensimmäinen etappimme eilisellä matkalla oli Kirvu, mistä löysimme kaiken mitä pitikin. Siitä alkoivat vastoinkäymiset.

Seuraavana oli vuorossa Ihantalasta vielä puuttuva kenraali Vihman kuolinpaikan laatta, mutta kun ei perkele löytynyt. Tarvoimme suossa, ylitimme ojia sekä rämmimme metsässä, mutta kun ei löydy, niin ei löydy. Willilady jopa tuhosi omat pelihousunsakin rypiessään ryteikössä. Vaan joskus käy näin. Sama kohtalo oli seuraavalla Jääskessä sijaitsevan Punamäen hautausmaan muistomerkin suhteen. Auto meinasi upota tiehen, joten pakkohan se oli kääntyä takaisin.

Sankarihautausmaa sijaitsee lähellä entistä kirkontornia

Seuraavaksi suuntasimme Ensoon tai kuten sitä nykyisin niin leikkisästi nimitetään Svetogorskiksi ja ajattelimme käydä Ensin sankarihautausmaan muistomerkillä. Vaikka käymme Svetossa säännöllisesti, niin se on vaan jäänyt aina kuvaamatta hankalan sijaintinsa takiaa. Lieneekö tuolla kovinkaan moni suomalainen edes käynyt? Niin, paikka on todellakin haastava, ainakin näin keväisin! Helkatinmoinen kosteikko ympäröi aluetta ja lisäksi yhdeltä sivulta se rajoittuu tehdasalueeseen, minne on toki portti. Sinne ei ole kuulemma asiaa ja siksi portti onkin lukittu.

Enson sankarihaudan muistomerkki poikkeaa erilaisuudellaan

Me sen sijaan kysyimme apua paikalliselta mummolta, joka lähti näyttämään meille tietä ja vei perille asti. Olihan taas niin mahtavaa palvelua, että oksat pois. Kasikymppinen mummo kumpparit jalassa paineli ryteikössä että teki tiukkaa kestää perässä. Ei ensimmäinen kerta, kun saimme apua paikallisilta, kun sitä tarvitsimme. Olisi ilman mummoa jäänyt tämäkin kuvaamatta. 

Muistolaatta kahdella kielellä

Joten laitetaanpa tähän kuvat Enson sankarihautausmaa, minkä muistomerkki on pystytetty vuonna 1995. Valitettavasti tämän enempää tietoa aiheesta meillä ei ole....jokuhan sen on sinne pystyttänyt, joten otahan yhteyttä meihin tai välitä tietosi muuten. Kiitos etukäteen

Kuinkahan monta suomalaista lepää ristin alla?

PS. Kuvausreissut työkiireistä huolimatta jatkuvat tänään teemalla, miksi tehdä jotain tänään, minkä voi jättää huomennakin tekemättä! Vuorossa Iitti. Tiedä vaikka törmäisimme Tiltun jälkeläisiin....

Päivitys 24.5.2017
Muistomerkki on pystytetty kunnioittamaan alueelle haudattuja 111 sankarivainajaa. Sen on suunnitellut Timo Lehtoviita. Näin ollen jääskeläisiä on haudattu kahdelle eri hautausmaalle yhteensä 195 sankarivainajaa. 

Päivitys 6.10.2018
Enson sankarihautausmaan muistomerkin on pystyttänyt imatralainen talkooporukka Erkki Ilmari Viskarin johdolla. Muistomerkin suunnitteli Timo Lehtoviita, mutta idea tuli Erkiltä, joka oli suunnittelijan appiukko. Muistomerkin materiaali on valkobetonia ja se on valettu Suomessa elementtitehtaalla. Hankkeen puuhamiehen isä on yksi Enson sankarivainajista.

Enso / Leninin patsas

                                                                Gantz "Epäjumala"

Svetogorsk, paremmin tunnettu aiemmin Ensona, on Venäjän maalla paikkakunta, missä Willimies useimmin piipahtaa. Köyhänä bloggaajana olen pakoitettu suorittamaan polttoaine-, savuke- ja muut ostokset itärajan takaa. Muuten näillä ajokilometreillä olisin tehnyt henkilökohtaisen konkurssin aikapäiviä takaperin. Mikäs siinä, kyllähän naapurin puolella on kiva käydä, jos ei tarvitsisi jonotella. Se nyt vain toisaalta kuuluu tähän juttuun ja luo oman lisämausteensa.

Nyt onkin sitten vuorossa toinen kohde Svetogorskista. Tämä kaiketi jakaa hivenen mielipiteitä, koska esittelyvuorossa on kulttuuritalon kupeella sijaitseva Leninin patsas. Kyseinen kaverihan tunnetaan meidän puolella vallankumouksellisena, joka toimillaan aiheutti Suomen itsenäistymisen. Lisäksi hän tunnusti maamme itsenäisyyden 31.12.1917, jonka jälkeen muutkin valtiot tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Olihan hän tsaari Nikolai II jälkeen myöskin tavallaan Suomen hallitsija Kerenskin jouduttua vallankumouksen jälkeen maanpakoon. Tämä seikka meiltä suomalaisilta tuppaa unohtumaan...

Suomessa Leninillä on huono maine, eikä hän nyt tekojensa puolesta mikään ihmisystävä ollutkaan ja toki pitää muistaa, että hänellä oli ketunhäntä kainalossaan tunnustaessaan Suomen itsenäisyyden. Ei kai Suomea nyt pysyvästi ajateltu itsenäisenä valtiona vaan osana suurta Neuvosto-Venäjää. Suomessa ei ole ensimmäistäkään Leninin patsasta eikä paljon muutakaan paikkaa, missä häntä suuremmin muisteltaisiin. Sen sijaan Karjalan kannaksen alueella olen törmännyt useisiin kohteisiin, missä hänen muistoaan vaalitaan ja yllättävän usein samassa yhteydessä mainitaan suomalaisten rooli hänen elämässään. Noista paikoista tarinaa myöhemmin... 

Jotkut ehkä hämmästyvät, että miksi venäläinen vallankumouksellinen saa oman juttunsa blogiimme? No tietenkin, koska ideammehan on kuvata KAIKKI entisellä Karjalan alueella olevat muistomerkit kansallisuudesta riippumatta, poislukien venäläiset sotamuistomerkit. Niitä on yksinkertaisesti liikaa!

Lisäksi yksi syy on se, ettei vanhoja sekä uudempia suomalaisia muistomerkkejä ole alueella valtavasti, jotta kulkurin luonteeni tulisi tyydytettyä seuraavan kymmenen? vuoden aikana. Siksi blogi tulee sisältämään myös venäläiset muistomerkit, patsaat sekä veistokset, muita merkittäviä kohteita unohtamatta. Näin saamme aikaan yhteisen tietokannan, mitä voi hyödyntää vaikkapa omatoimimatkailussa.

Leninin patsas on siitä omituinen, ettei se paljasta patsaan henkilön nimeä, kuten ei myöskään sen tekijää. Ilmeisesti Lenin oli entisessä Neuvostoliitossa sen verran kuuluisa henkilö, ettei hän kaivannut sen kummempia esittelyitä. Sinänsä on kyllä outoa, ettei tekijän nimeä ja patsaan pystytysvuotta ole mainittu. No saattaahan tuo olla, että samalla muotilla on tehty useampiakin patsaita ja siinä syy tekijän tuntemattomuuteen. Saapas nähdä törmäämmekö reissuillamme vielä useisiin vastaaviin patsaisiin?

Tästä patsaasta emme tiedä siis oikeastaan muuta kuin sen sijaintipaikan ja henkilön, ketä se esittää. Samaan ongelmaan tulemme varmaankin törmäämään venäläisissä muistomerkeissä vielä moneen kertaan, mutta uskon että pikkuhiljaa alkaa tulla vastauksia tiedonpuutteeseemme myös naapurikansan edustajilta, jotka kaiketi tietävät tästä patsaasta meitä enemmän....

Enso / Kaasuräjähdyksessä kuolleet

                            Popeda "Kaasua, komisario Peppone"

Svetogorskissa jälleen, vaikka me suomalaiset haluammekin paikan muistaa Ensona. Itse ainakin tykkään piipahtaa tuossa paikassa säännöllisesti. Viimeksi eilisehtoona tarkoitus oli käydä yhdellä Suomen aikaan liittyvällä kohteella, mutta pimeys kerkesi ennen suunnitelmani toteuttamista. Kenties sitten toisella kertaa....

Hemmetin moni tuttuni käy tankkaamassa Venäjällä halpaa bensaa, niin minäkin teen. Onhan se välillä hermoille käypää hommaa kököttää tullijonoissa, mutta pääseehän siinä ihan kelpo tienesteille. Autoilevana immeisenä ja vielä tupakkia tupruttelevana säästöt reissuilta ovat huomattavat. Lisäksi paikallisista rautakaupoista on tullut osteltua kaikenlaista hyödyllistä, toki joskus turhaakin tai huonoksi osoittautunutta tavaraa. Kaikesta huolimatta näen, että säästän monessa asiassa pitkän pennin reissuillani. Tekisi mieleni suositella kaikille lukijoille itämatkailua, mutta sehän lisäisi jonoja, joten ehkä sinun kannattaa pysytellä kotosalla...

Yleensä suuntaan Svetogorskin rajanylityspaikalle ja siksi Svetogorsk kaupunkina on tullut tutuksi ruokakauppoja myöten. Lisäksi kaikki turistien suosimat paikat on tullut koluttua ja hirveästi uutta yllättävää ei ole enää viime aikoina tullut vastaan. Maaliskuisella visiitillä poikkeuksellisesti päätin ratkaista yhden omituisen asian. Varmaan kaikki Svetossa piipahtaneet suomalaiset ovat nähneet ison lakanan viulua soittavasta naisesta erään kerrostalon päätyseinässä sekä ihmetelleet sen tarkoitusta...

Aiemmin en ollut kiinnostunut näistä venäläisistä muistomerkeistä, mutta koska päätin laajentaa blogin koskemaan niitäkin, niin pitihän se paikalla piipahtaa lumien sulettua poijes. Ja, mitäpä sieltä löytyikään? Muistomerkki, joka kertoo inhimillisestä tragediasta....

Paikalla näet sattui kerrostalossa 22.5.1996 kaasuräjähdys, mikä vaati 20 kuolonuhria. Oliko kyseessä vahinko, tahallinen teko vai tekninen vika, siihen en osaa vastata. Joka tapauksessa apua raivaustöihin tuli jopa Imatralta Suomen puolelta, koska Imatra-Svetogorsk kaksoiskaupunki ajattelu oli tuolloin vireää. Toki suuronnettomuuksissa kaikki apu on tarpeen, ei siinä kysellä kansallisuutta. 

Muistomerkin tietoni ovatkin sitten tässä, joten ehkä tähänkin saadaan lisävalaistusta joskus, kuten siihenkin asiaan, että onko räjähdyksen kokenut talo tuo sama, missä lakanakin on vai onko se rakennettu uudelleen alusta asti?

Enso / Enson kirkon torni

                                                        Martti Servo "Viikonloppu"
                                                         

Tänään on muutosten tuulien päivä. Ihan kaikkea ei passaa vielä tässä vaiheessa paljastaa, koska kaikkea odottamatonta voi sattua! Sen verran kerron kuitenkin teille, että Kouvolan ja Utin seutua on valokuvattu tänään ja sivuprojektina toiminut kakkosblogi on lakkautettu tällä päivämäärällä. Sinne ei siis enää ole tulossa yhtikäs mitään, mutta aion siirtää sieltä muistomerkkeihin, patsaisiin ja muihin mielenkiintoisiin kohteisiin keskittyneet tarinat tänne Willimiehen jäljillä-blogiin. Poikkeuksena on, etten siirrä venäläisiä sotilasmuistomerkkejä vaan ainoastaan suomalaiset. Komeat patsaat ja rakennukset toki siirrän tänne, totta kai!

Melkoinen savotta tuntuu olevan tuon uuden kohdekartan osalta, koska jostain hemmetin syystä vanha oli kadonnut ihan tykkänään. Mikä lienee senkin aiheuttanut? Ihan sama, koska merkitsen kaikki tunnisteet uusiksi ja tyrkkään kaikki kohteet karttaan. Lisäksi kartan täppään aion siirtää linkin kohteesta kertovaan juttuun. Edessä siis hemmetinmoinen savotta, koska tarinoita on liki 700 kappaletta. Nyt pitää löytyä kärsivällisyyttä niin lukijoilta kuin itseltänikin. 

Oma kärsivällisyyteni on kuitenkin koetuksella, koska autoni sai hylkäävän päätöksen katsastuksessa ja vaatii pientä remonttia. Edessä on useita iltoja kestävät remonttitalkoot, joten kaikkeen ei riitä aika taas lähiaikoina. Siksipä onkin hyvä aloittaa uusien juttujen julkaiseminen edesmenneestä kakkosblogista. Siirrytäänpä siis ensimmäisen kerran nykyisen Suomen rajan tuolle puolen Svetogorskiin tai kuten sitä aiemmin nimitettiin - Ensoon.

Kohteenamme on tänään tuhansien suomalaisten viikottain ohittama kohde, mistä aniharvat tietävät, vaikka ovat sen takuulla havainneetkin alueen korkeimpana maamerkkinä. Kyseessä on suomalaisten ennen talvisotaa vuonna 1939 rakentamaan aloitetun kirkon torni, mikä on ainoana muistona suuresta hankkeesta. Kirkko ei valmistunut koskaan, mutta jotain pysyvää saatiin kuitenkin aikaiseksi. Luurankomainen kirkontorni näet pönöttää aikaa uhmaten nykyisen Svetogorskin kaupungin itäpuolella korkean mäen päällä.

Sodassa kaatumatta säilynyt kirkontorni on nyttemmin otettu hyötykäyttöön, mutta siellä ei kuitenkaan soi kirkonkellot jumalanpalveluksen alkamisen merkiksi, koska kirkonkellot siirrettiin Imatralle turvaan ja käytettiin hyödyksi Imatrankosken kirkossa. Siellä ne soivat muistuttaen historian suurista käänteistä... Venäläiset sen sijaan käyttävät kirkontornia nykyisin jalustana korkealle radiomastolle, joten sinänsä hienoa että sekin saa jatkaa omaa elämäänsä historiallisena muistutuksena erilaisista käänteistä, mitä sodat tuovat tullessaan.