Impilahti / Rannankylän hautausmaan muistomerkki

Keväällä 2019 olin viikonloppureissulla assistentti Pirhosen kanssa Laatokan pohjoispuolen maisemissa. Yhtenä paikkana kohdelistallamme oli Rannankylän hautausmaan muistomerkki Impilahdella. Tuolloin minulla ei ollut tarkkaa tietoa paikan sijainnista, mutta lukuisia ajo-ohjeita olin saanut entisiltä impilahtelaisilta. Loput tiedot arvelimme saavamme paikan nykyisiltä asukkailta. Onnistuimme kuitenkin tuolloin haaskaamaan aikaa rengasrikkoon ja venematkaan, joten illalla meillä alkoi olla jo kiire majapaikkaamme. Pimeyden lisäksi alkoi vieläpä sataa, joten päätimme jättää Rannankylän hautausmaan etsimisen kesään 2020. Kaikkihan tietävät kuinka tämän reissun suhteen kävi? Koronan takia matka jäi tietenkin tekemättä, joten assistentti Pirhonen kääntyi paikallisten puoleen....

Tarkkaa paikkaa en tiedä vieläkään, missä Rannakylän hautausmaa sijaitsee. Impilahden pitäjän alueella se kuitenkin sijaitsee ja varmaan paikan koordinaatit lähiviikkoina selviävät, kunhan joku lukija aktivoituu. Toinen, mikä jäi pahasti vaiheeseen, oli kuvien lähettäjän nimi! Assistantti Pirhonen ei sitä minulle lähettänyt ja nyt en kerkiä edes kyselemään, joten lisätään sekin jälkijunassa....

Rannankylän hautausmaan muistomerkki sen sijaan on Impilahti-seuran paljastama ja muistaakseni 1990-luvulla. Tarkka vuosi on jo kadonnut itseltäni muistista. No, sepä ei olekaan ainut katoamaan päässyt asia!

Liitän alapuolelle jonkun vielä itselleni tuntemattoman lähettämät valokuvat, jotka on otettu keväällä 2020. Muistaakseni maaliskuussa.

Rannankylän hautausmaan muistomerkki

  

Kuten kuvista selviää, niin paikka on josssakin Impilahden vuonon läheisyydessä ja yhä vieläkin alueella on jäänteitä ennen sotia tehdyistä hautauksista. Myöskin hautausmaan aita on vielä selvästi havaittavissa. Pakkohan täälläkin on päästä joskus käymään....

Impilahti / Sotavankileiri 16

Yleensä en näitä venäläisiä muistomerkkejä liiemmälti esittele, mutta olkoon tänään taas poikkeus! Eiliseltä vuoden 1918 sankaripatsaalta oli nimittäin suoraan näköyhteys seuraavaan kohteeseeni, josta tosin en etukäteen tiennyt yhtikäs mitään. Parempi ehkä olisi ollut, vaikka en tästä paikasta olisi koskaan mitään kuullutkaan... 

Vaivaa on nähty

Keskellä peltoa on sotavankileiri 16 muistomerkki

Kyseessä on ilmeisesti aika uusi muistomerkki, jonka merkitystä en oikein heti hahmota. Meillä Suomessa ei liikaa huudella sotavankien asioista, mutta Venäjällä näköjään sekin kiinnostaa! Minä olisin ainakin venäläisenä jättänyt tämän muistomerkin pystyttämättä, mutta minkäs teet. Ilmankos minuakin katsoivat Impilahden kaupassa kieroon.

Kuolleiden nimilista

Risti on kyllä komia

Keskitysleiri? Voi helvetti....

Kyseessä on paikka, jossa ilmeisesti sijaitsi jatkosodan vuosina suomalaisten ylläpitämä venäläisten sotavankien leiri nro 16. Muistomerkin kiven teksti lienee parhaiten tulkittavissa keskitysleiriksi, joka luo kyllä melkoisen ilkeän kaiun tähän paikkaan. Toki sotavuosina pulaa oli kaikesta ja moni vanki menetti henkensä sairauksiin tai suoranaiseen nälkään, mutta silti olisin ainakin harkinnut tekstiä, jos olisin joutunut tätä suunnittelemaan.

Vankileirin muistomerkin teksti kuuluu käännettynä seuraavasti: "Vuosina 1941-1944 keskitysleiri no 16:lla kuolleiden neuvostoliittolaisten sotilaiden muistoksi". Tämän muistokiven lisäksi paikalla on toinen kivi, joka kertoo kuolleiden vankien nimiä. Lista on melko lyhyt, mutta mukana on myös miekkonen nimeltä Toivo Suokas. Kukahan hän mahtoi olla?

Impilahti / Sankaripatsas 1918

Impilahden kirkolta parisen kilometriä etelään sijaitsi aikoinaan Julia Raitasen tilukset ja hän lahjoitti omista maistaan 0,04 hehtaarin kokoisen maapläntin päivää ennen ensimmäisiä sankarihautauksia sen joukkohaudaksi, mihin haudattiin yhteensä 13 miestä, ainakin näin muistomerkkiin kaiverretut tekstit kertovat. Muitakin määriä on olemassa, mutta luotan nyt tällä kertaa muistomerkin antamiin tietoihin, vaikka todellisuudessa näistä nimistä on tullut haudatuksi varmaan jonnekin muualle, esimerkiksi sukuhautaan.

Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että he kaikki kaatuivat huhtikuun lopussa Raudun taisteluissa, jotka olivat sisällissotamme verisimpiä. Niinpä oli aivan ansaittua, että heillekin päätettiin pystyttää muistomerkki. Patsas olikin valmis paljastettavaksi jo 14.10.1919 sotilaallisin juhlallisuuksin ja isänmaallisten tunteiden ollessa pinnassa. 

Suomalaiset löysivät muistomerkin kaadettuna ja sivut irti hakattuina syksyllä 1941 (SA-kuva)

Muistomerkki ei ole enää täydellinen, koska sen mustagraniittista sydänkiveä on ympäröinyt vaaleampaa kivilajia olleet reunukset. Ne venäläiset olivat hakanneet välirauhan aikana irti ja olisivat hakanneet myös tekstiosan irti, mutta eivät kerinneet ennen kuin joukkomme palasivat alueelle. Todennäköisesti siitä olisi tehty venäläisen upseerin hautakivi tai joku muu vastaava muistomerkki. Onneksi kivi säilyi. 

Impilahden 1918 sankaripatsas kukitettuna

Suomen vapaustaistelu 1918, nimet ja alla teksti: Kunnia kaatuneille, Impilahden suojeluskunta

Suomalaiset nostivat sotavuosina kaadetun kiven takaisin jalustalleen. Sodan jälkeen kivelle on löytynyt uutta käyttöä, koska 1990-luvun alussa kun Impilahteen taas pääsi käymään, niin kivi löytyi tierummusta! Eipä muuta kuin taas kerran kivi ylös ja se siirrettiin alkuperäiselle paikalleen. Ilmeisesti kivestä muodostui jonkinlainen kiistakapula, koska venäläiset kaatoivat sen vielä kertaalleen, mutta nyt se on saanut olla rauhassa...

Muistomerkki on aivan asutuksen läheisyydessä

Ai niin, muistomerkin on ilmeisesti tehnyt taiteilija Johannes Haapasalo, mutta arkkitehti Thomenkin nimi on noussut esiin muistomerkin suunnittelijana. No, sinänsä sama, kunhan se saa nyt olla rauhassa!

Impilahti / Sankarivainajien muistomerkki

Seuraava muistomerkki olikin aivan vieressä, tosin ylittää piti hiljainen tie, missä liikennettä ei juuri näkynyt. Lienee nykyinen Impilahti melkoisen hiljainen kylänraitti? No, ei muuta kuin jolkuttelua loivaan ylämäkeen ja edessä jo häämöttikin seuraava kohteemme, Impilahden sankarivainajien muistomerkki. Se on aivan oman näköisensä, enkä ole vielä vastaavaa reissuillani nähnyt. Siksi se onkin hieno, kun se poikeaa muista. Tästä suuret kiitokset impilahtelaisten järjestöille ja seuroille, jotka ovat tämän paikalleen tehneet vuonna 1993.

Impilahden sankarihaudat

Impilahden sankarivainajien muistomerkki

Impilahden sankarivainajien muistolle 1939 - 1944 ja sama venättäksi. Lisäksi muistomerkin alaosassa on teksti: Impilahtelaisten seurat 1993, mutta sen kultaus on haalistunut

Karuudestaan huolimatta tyylikäs muistomerkki

Sankarivainajien alue on tolpitettu ja niiden väliin on viritetty paksu rautaketju. Siistin ja hyvin hoidetun alueen laidassa on punagraniittinen iso muistokivi, joka on asetettu vaaka-asentoon toisen kiven päälle. Paikka suorastaan huokui juhlallisuutta ja mikä parasta, se on saanut olla rauhassa tässä omalla paikallaan, eikä sitä uhkaa mikään. 

Suoritimme oman kuvausoperaatiomme ja palasimme autoomme, koska Impilahdelta löytyi vielä muutakin kuvattavaa. Kuvausreissujen huono puoli onkin se, ettei koskaan ole kunnolla aikaa tutustua näihin paikkoihin kunnolla. Ehkä joskus tulevaisuudessa vaeltelen nämä samat paikat vielä ajan kanssa läpi....  

Impilahti / Luterilaisen kirkon muistomerkki

Sumerian hautausmaa jäi taakse ja uusi kohteemme oli Impilahden pitäjän keskusta, mistä halusimme valokuvata muutamia kohteita. Ensimmäisenä listallamme oli Impilahden edesmenneen luterilaisen kirkon muistomerkki, mikä on pystytetty kirkon säilyneiden portaiden yläpäähän. Toki talon sokkelikin on säilynyt ja sitä on neuvostoaikana hyödynnetty uuden rakennuksen perustuksina ja ryytimaana. Melkoinen muutos vuosikymmenien aikana...

Impilahdelle saavuttuamme löytyi kirkon muistomerkki välittömästi, eikä sen kuvaamiseen mennyt kauan aikaa. Komea punagraniittinen kivenjärkäle oli nostettu tuhoutuneen kirkon portaiden yläpäähän muistuttamaan entisistä ajoista. Sääli, ettei tätä komeaa kirkkoa enää ole sellaisena kuin se jätettiin 18.9.1944 venäläisille. Välirauhan aikana kirkon sisustaa oli turmeltu, mutta ehjänä kirkko kuitenkin jäi naapurien haltuun suomalaisten poistuttua alueelta. Mistään en vaan löytänyt tietoa kirkon myöhemmistä vaiheista! Millaisessa käytössä se oli ja milloin se tuhoutui ja mikä oli syy? Ehkä joku lukijoista osaa asian minulle kertoa....

Impilahden kirkko viimeisten poistuvien suomalaisten kuvaamana 18.9.1944 (SA-kuva)

Sen sijaan kirkon vanhoista ajoista osaan jotain kertoakin. Lähteenä käytän jälleen vuonna 1953 painettua kirjaa Vaienneet temppelit. Muualtakin tietoa olisi kaiketi saatavana, mutta tämän kirjan omistan ihan itse ja se onkin hiirenkorville kaluttu...

Impilahti mainitaan nimellä Imbilax ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1589 Sortavalan pogostan kappelina. Alue oli siis täysin ortodoksista, kunnes tilanne muuttui Stolbovan rauhanteon yhteydessä 1617. Alue siirtyi Ruotsin hallintaan ja tavoitteeksi tuli alueen luterilaistaminen. Siksi Impilahden luterilainen seurakunta perustettiin vuonna 1638 ja alue sai oman kirkkoherrankin. Tuolloin käytössä on ollut kaiketi jonkinlainen kirkonomainen tila, mutta ensimmäistä kirkkoa Impilahdelle alettiin rakentamaan vasta 1671 ja muutaman vuoden päästä se oli jo valmis.

Impilahden luterilaisen kirkon muistomerkki

Muistomerkki on kirkon portaiden yläpäässä

Tämä puinen kirkko sijaitsi kirkonkylän kansakoulun kohdilla ja sen ympärillä oli hautausmaa. Kirkko toimi sadan vuoden ajan Impilahden hengellisenä keskuksena, mutta vuonna 1777 päätettiin rakentaa uusi kirkko, koska vanha oli todella ränsistyneessä kunnossa. Tämä puukirkko pystytettiin entisen paikalle ja se valmistui vuonna 1780, mutta kellotapulin tekeminen kesti pidempään. Se valmistui vasta vuonna 1794.

Kirkon sokkelin päälle on tehty talo ja ryytimaa

Tämäkään kirkko ei ollut pitkäikäinen, vaan se päätettiin purkaa. Uuden ja viimeiseksi jääneen kirkon paikaksi valittiin mäennyppylä toiselta puolelta tietä. Tämä uusi kirkko valmistui vuonna 1862 ja sen rakennutti kruununvouti Karl Genetz. Rahaa kirkon rakentamiseen paloi 12500 hopearuplaa, joten halpaa ei kirkkojen rakentaminen ole...

Kirkko oli käytössä aina talvisodan syttymiseen saakka ja jatkosodan vuosina. Kirkko luovutettiin ehjänä venäläisille 1944, mutta mikä oli kirkon kohtalo sen jälkeen. Siitä voisitte vinkata minulle....

Impilahti / Uomaan hautausmaan muistomerkki

Matka jatkui taas Pitkärannan ortodoksihautausmaalta kohti uuden tien varresta löytyvää Uomaan hautausmaan muistomerkkiä kohti. Assistentti Pirhonen päätti, että vetäistään oikotietä Nietjärven taistelun muistomerkin kautta, joka on esitelty blogissa jo aiemmin. No, nythän tulisi nähtyä sekin paikka. Toinen suomalaisporukka lähti peräämme samaan paikkaan, joten köröttelimme peräjälkeen, tosin me kaahasimme melko paljon vauhdikkaammmin. Luottoa juuri paikattuun renkaaseen löytyi....

Willimies Nietjärvellä

Nietjärvi ja sen muistomerkki putkahti eteemme ja hyppäsimme kuvaamaan kohdetta. Muistomerkki oli nopeasti nähty, mutta sen takana olevat juoksuhaudat kiinnostivat meitä myös melkoisesti. Niinpä kipusimme katselemaan niitä ja ihmettelimme, kuinka hyvistä asemista suomalaiset olivat päässeet suolaamaan vihollisiaan? Itse asiassa mielestäni nämä Nietjärven torjuntataistelut olivat yhtä tärkeät kuin Ihantalan kuuluisat kahinat....

Kauan emme kuitenkaan viitsineet paikalla kupeksia, koska kohteita oli tälle päivälle vielä melkoisesti listallamme, joten jatkoimme matkaamme kohti Uomaan entistä hautausmaata, minkä läheisyydessä oli ennen sotia myös tsasouna ja rukoushuone. Talvisodan alkuvaiheessa suomalaiset polttivat lähtiessään kylän talot ja käsittääkseni myös nuo kirkolliset rakennukset. Ainakaan mitään niistä ei ole jäljellä. Sama koskee myös hautausmaata, joka muistomerkin mukaan oli 100 metriä muistomerkin takana. Me emme ainakaan löytäneet ensimmäistäkään hautaristiä tai -kiveä.

Uomaan hautausmaan muistomerkki ja kaksi samalle paikalle kuollutta venäläistä

Uomaan hautausmaan muistomerkki

Kaikkein eniten meitä mietitytti outo seikka, mihin olemme törmänneet monta kertaa ennenkin, että on se kumma kun neuvostosankareita on sattunut kuolemaan juuri samaan paikkaan, mihin suomalaiset ovat käyneet pystyttämässä muistomerkin. Ainakin täällä Uomaalla toinen näistä kahdesta neuvostosankarin hautapaikasta on saanut muistomerkkinsä melko äskettäin. Omituista, vai olisiko syynä kansallisen itsetunnon uhoaminen? No, pääasia että meikäläinen muistomerkki on saanut olla rauhassa! 

Kuollut venäläinen. Teksti: Puna-armeijan 284. erillisen moottoripataljoona sotilas Sharapov Ivan Jakovlevits s. 24. maaliskuuta 1904 Tambovin alueen Kurdjukin kylässä kaatui 9. heinäkuuta 1944 taistelussa Isänmaan puolesta, Uskollisena sotilasvalalle, osoittaen sankaruutta ja miehekkyyttä. Haudattu 1 km luoteeseen Uomaan kylästä

Toinen kuollut venäläinen. Teksti 5.1.1940 tässä kaatui sankarillisesti Zikov Andrei Timofejevits syntynyt vuonna 1917

Puna-armeijan 420. rajavartijarykmentti. Syntyisin Arkangelin alueen Pinozerskin piirin Krasnoretskin kyläneuvostoon kuuluneesta Kuzminskojen kylästä

Aikamme paikalla kierreltyämme, jatkoimme matkaamme kohti Käsnäselkää. Tavoitteemme oli löytää paikka, missä raja aikoinaan kulki ennen talvisotaa...

Impilahti / 1869 valtiopäiväjärjestyksen muistomerkki*

Jotkut kohteet teettävät enemmän työtä kuin toiset. Tämä on todellakin sellainen kohde, joka on teettänyt kovasti etsintätyötä. Assistentti Pirhonen näet kuvasi tämän kohteen ja lähetti kuvat minulle joskus pari vuotta takaperin. Tuolloin emme kumpikaan tieneet mistä on kysymys, joten nämä kuvat hautautuivat arkistoihin. Nyt kun ajattelin laittaa kuvat jakoon, niin aloin hieman tarmokkaammin etsiä selitystä tälle selvästi vanhalle muistomerkille, mutta vaikka jotain selvisikin, niin vielä jää paljon selvitettävää teidän lukijoiden toimesta. Apua siis jälleen kaivataan....

Yhä pystyssä

Sähkölinjojen vieressä

Missäpäin Impilahtea tämä sijaitsee?

Kyseessä on kuitenkin Impilahdessa sijaitsevan kallion päälle joskus 1900-luvun alussa pystytetty muistomerkki, joka kunnioittaa vuonna 1869 säädettyä uutta valtiopäiväjärjestystä. Miksi hitossa se on pystytetty Impilahteen? MInä en osaa siihen vastata, osaisko joku teistä? Lisäksi muistomerkin paikkakin on assistentilla hukassa, koska hän otti kuvat sen kummemmin miettimättä, missä kohde on? Osaisiko joku lukijoista auttaa tässäkin?

Finna.fi palvelusta löytyi tämä valokuva, jonka on ottanut Jussi Lukkarinen 1900-luvun alussa. Sen perusteella päättelin omien kuvieni esittävän 1869 valtiopäiväjärjestyksen muistomerkkiä

Kaiken lisäksi tietenkään tekijästä, eikä paljastusvuodesta ole mitään tietoa! Paljon on siis epäselviä kohtia tämän kohteen esittelyssä, joten tämä jääkin tällä erää viimeiseksi luovutetun Karjalan kohteista. Uusia kuvataan vasta ensi suvena, joten nyt siirrytään seuraavaksi Suomenlahdelle upeaan saaristoon. 

Päivitys 23.2.2018
Nopeasti sain lisätietoa tästä kohteesta lukijaltani. Laitan alapuolelle muokkaamattomana saamani tiedot.

26.11.1869 Sanomia Turusta no 47 -lehdessä pieni juttu tästä muistomerkistä.

01.12.1928 Karjalan Äänessä Impilahden historiaa -tekstissä lyhyt maininta:

"V:n 1863 valtiopäiväin avaamisen johdosta pystyttivät Impilahden talonpojat paikkakunnalle muistokiven, jonka ohi kulkiessaan monasti kreikkalaiskatoliset talonpojat ristivät silmiään. Ja onkin heillä silloin kylliksi syytä siunata itseään, vaikka vaistomaisesti he sen tekevät tajuamatta kiven ikuistuttaman tapauksen merkitystä."

Muistomerkki sijaitsee palaneen Impilahden kirkon vieressä. Assistentti unohti näemmä kuvata kirkon muistomerkin....satikutia ansaitsi! (SA-kuva)

Impilahti / Kitelän uusi ortodoksikirkko

Kitelä on , tai paremminkin oli, kylä mistä ei jäänyt talvisodassa juuri mitään jäljelle. Alueelle motitettiin venäläinen 168.divisioona ja tuho olikin melkoista, koska motti säilyi aina sodan loppumetreille saakka. Osansa sai myös Kitelän uusi ortodoksikirkko, jota rakennettiin 1901-1907 palaneen Mikaelin kirkon tilalle. Tämä uusi kirkko pyhitettiin kuitenkin profeetta Eliaan muistolle. 

Kirkonmäelle johtavat portaat ovat vielä jäljellä

Portaiden yläpäästä löytyi risti

Tämän puisen peltikatolla varustetun kirkon suunnitteli arkkitehti Isaksson ja sen kalusto oli pääasiassa palaneesta Mikaelin kirkosta pelastettua esineistöä. Paljoa kirkossa ei esineitä ollutkaan, eikä mikään ollut arvokasta rahallisesti, mutta tunnearvoltaan korvaamattomia. Kirkossa oli kuitenkin kahdeksan Venäjällä valettua kirkonkelloa, joista suurin painoi peräti 868 kiloa.

Joku oli tuonut ristin juurelle kynttilöitä

Kirkon rauniot

Vanhaa sokkelia

Alue on kasvanut umpeen

Kirkko paloi maantasalle kelloineen ja esineistöineen 15.12.1939. Tällä hetkellä kirkosta ei ole jäljellä kuin sokkeli ja korkealle kirkon mäelle nousevat betoniset portaat. Toki mäen päältä löytyy impilahtelaisten pystyttämä muistomerkki entisen kirkon muistoksi. 

Kitelän uuden ortodoksikirkon muistomerkki

Alueen läheisyydessä on myös Kitelän vanhan ortodoksikirkon muistomerkki, mutta alue oli niin ryteikköistä, jottei se suostunut löytymään. Kitelään on siis mentävä vielä uudemman kerran....