Lumivaara / Ortodoksinen hautausmaa

Eilisiltana kävin työpäivän päätteeksi Joensuussa assistentti Pirhosen 60-vuotissyntymäpäivillä yllätysiskuna. Rankkahan tuo matka oli, mutta pitäähän ihmisen parhaan kaverinsa eteen tuon verran vaivautua, koska ilman Ilkkaa blogista puuttuisi jonkun verran kohteita. Yksi tällaisista kohteista on vuorossa tänään ja lähipäivinä niitä puskee vielä lisääkin....Asiaan!

Elokuun alussa Willimies oli ladynsa sekä assistentti Pirhosen kanssa seikkailemassa Sortavalan ja Käkisalmen välisellä alueella, joka on aina aiemmin jäänyt reissujeni ulkopuolelle. Nyt oli sitten aika hoitaa tämänkin alueen kuvaukset päätökseen. Tärkein motivaattori tälle matkalle oli käynti Williladyn mummon kotipaikalla Änkilänsalossa, mikä nykyisin on Venäjän rajavyöhykealueella. Tänne olimme hankkineet luvat etukäteen, mutta juttu seikkailuistamme Venäjän rajavyöhykkeellä julkaistaan vasta myöhemmin....

Samalla reissulla kävimme myös soittamassa lumivaaralaisille kirkon kelloja sekä vierailimme Lumivaaran ortodoksisella hautausmaalla. Sen sijaintia olin yrittänyt selvittää jo kauan, mutta huonolla menestyksellä. Sijaintia ei löytynyt edes Karjalan kartoista, jotka ovat olleet oiva apuvälinen monenkin kohteen sijainnin selvittämisessä. Viime helmikuussa pidimme suunnittelupalaverin Joensuussa assistentti Pirhosen kanssa ja yritimme selvittää sen sijaintia Ilkan Venäjän kontaktien avulla. Sekin oli lähes vesiperä....

Pienen vihjeen toki saimme ja kaivoimme kartan esiin etsiäksemme Kumolan Räimäen, missä hautausmaan ppitäisi sijaita. Ei paljoakaan auttanut, mutta avuksi otimme Sherlock Holmesmaisen ajattelun ja mietimme, minne itse olisimme paikan perustaneet. Elokuussa sitten paljastui, että kartassamme oli täppä täsmälleen oikeasssa kohdassa!!! Olimme siis löytäneet paikan, minkä löytymiseen emme sen kummemmin uskoneet itsekään.

Maisemia tienvarresta

Tienreunat oli jyrännyt joku helvetinkone, joka oli silpunnut liikennemerkitkin.....

Pysäköidessämme tien viereen, emme vieläkään olleet varmoja, että olemmeko oikealla paikalla. Löysimme pienen poluntapaisen ja lähdimme etenemään sitä pitkin. Parisataa metriä myöhemmin huomasimme saapuneemme Lumivaaran ortodoksiselle hautausmaalle. Korkean heinikon keskeltä löytyi muutamia hautoja, joiden merkit olivat vielä pystyssä. Lisäksi alueella oli runsaasti kuoppia, jotka tulkitsimme aivan oikein haudoiksi. Olimme siis löytäneet oikean paikan.

Polku vie hautausmaalle

Painautumia kaikkialla

Perillä. Assistentti könyää liukasta rinnettä kohti muistomerkkiä

Hautausmaalta löytyi myös infotaulu sekä korkeaan kallioon kiinnitetty muistolaatta risreineen. Muistolaatta on paljastettu 18.6.1997 Lumivaaraseurojen toimesta. Muistolaatan teksti kertoo seuraavaa:"Tällä paikalla sijaitsi Lumivaaran ortodoksinen hautausmaa vuoteen 1944. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joh 11:25. Lumivaaraseurat"

Muistolaatta risteineen oli pultattu kallioon

Lumivaaran ortodoksisen hautausmaan muistolaatta

Hautausmaa visiitin aikana satoi kaatamalla, joten emme jääneet paikan päälle sen kummemmin etsimään säilyneitä hautamuistomerkkejä, mutta takaisin tielle tullessamme huomasimme viitan, joka opasti hautausmaalle! 

Hautausmaalla oli infotaulu

Infotaulu keroo paikan merkityksestä

Yleisnäkymä

Kappale hautaristiä

Tienvarresta löytyy myös opasviitta, minkä näimme vasta paluumatkalla

Lumivaara / Puutsaaren lentoturman muistomerkki*

Taas yksi muistomerkki, jonne Willimiehellä ei olisi ollut pääsyä. Tällä kertaa ollaan Lumivaaran pitäjässä keskellä Laatokkaa olevassa saaressa. Kataisen Antti sen sijaan meloi saaren ohi juhannuksen kieooeillä kesällä 2017 ja otti valokuvan Puutsaaresta löytyvästä muistomerkistä tai paremminkin mitä siitä on vielä jäljellä. Muistomerkki koostuu luonnonkivistä muuratusta jalustasta, minkä päälle on sijoitettu iso graniittilohkare. Valitettavasti kiveen kiinnitetty muistolaatta on kadonnut jo aika päiviä sitten....

Elettiin lokakuun ensimmäistä päivää vuonna 1930 ja ilmavoimiemme alkuaikoja, joihin kuului valitettavan monia lentoturmia. Tuohon aikaan lentäjien oli oltava rohkeita ja kaiketi vähän hullujakin kehittäessään ilmavoimiamme. Vaikka onnettomuuksia tapahtui, niin lopputulos oli hyvä. Pelastivathan ilmavoimamme osaltaan maamme itsenäisyyden maailmansotien melskeissä.

Puutsaaren lentoturman muistomerkki (Kuva Antti Katainen)

Puutsaaren kärkeen kuitenkin putosi tunnuksella IL-61 varustettu saksalainen, mutta suomalaisvalmisteinen Hansa. Niitä valmistettiin kaikkiaan 120 kappaletta ilmavoimille vuosina 1922-1926. Kellukekone olikin ilmeisen pätevä runsasvesistöisessä maassamme. Valitettava onnettomuus kuitenkin sattui 1.10.1930 Puutsaaressa ja sen muistoksi pystytettiin lentäjätoverien toimesta muistomerkki, minkä paljastamisajankohtaa en tiedä, mutta 1930-luvulla joka tapauksessa.

Nyt jo kadonneessa laatassa oli teksti:”Täällä hukkuivat 1.10.1930 ohjaajakersantti Erkki Virtanen ja mekaanikko Eino Pekkanen IL-61:n mukana Isänmaamme ilmapuolustuksen kehitystyössä. Siunattu Laatokan laineisiin.”

Päivitys 6.10.2018
Viikko takaperin julkaisin Puutsaaren lento-onnettomuuden muistomerkin aamusella ja jo illalla olin kohteen suhteen viisaampi. Sain näet lukijalta lehtileikkeen Laatokka-lehdestä. Täällä oli 8.9.1936 kertomus muistomerkin pystyttämisestä. Liitän lehtileikkeen kaikkien luettavaksi tuohon alapuolelle. Onneksi edes talletin kuvan, koska viestin poistin samantien ja niin en pysty kiittämään lehtileikkeen lähettäjää! Isot pahoittelut! 

Lumivaara / Lumivaaran sankarihautausmaa*

Tänään on jouluaatto ja ihmisillä pitäisi olla hyvä mieli. Ainakin itselläni on, koska maassa on rauha ja minulla parin viikon mittainen joululoma. Nyt minulla pitäisi olla aikaa kirjoitella näitä Venäjän puolella sijaitsevien kohteiden raapustuksia melkoinen määrä. Tarkoitus olisi näet julkaista nämä Venäjän puolen kohteet pois ja vasta sitten esitellä uusia kohteita Suomen puolelta. Voihan tuo toki olla, etten jaksa vaivautua kirjoittelemaan yhtään mitään, vaan pidän totaalista lomaa....

Lumivaaran sankarihautausmaa

Ison ongelman aiheuttaa se, että olen kuvannut melkoisen määrän Vladimir Iljits Leniniin liittyviä muistomerkkejä ja häneen vuonna 1917 liittyviä paikkoja. Niiden esittelyä varten joutunen kaiketi lukaisemaan läpi hänen elämänkertansa, joten siinä onkin iso kompastuskivi. Jonkun kiven alta pitäisi löytää se suuri motivaatio tai kuten oman luokkani tytöt sanovat moti. Se on nimittäin ollut vähän hukassa, vaikka Lenin itsenäisyyteemme liittyykin. Toivottavasti jaksan kahlata teoksen läpi....

Sankarivainajien muistomerkki on paljastettu 5.7.1992

Muutenkin alkaa taas tuntua siltä, että pitää ottaa itselleni oikein kunnon toipumisloma, koska pakkohan se on tunnustaa että marras- ja tämä kuluva joulukuu ovat olleet aivan hemmetin rankkoja. Oppilaiden tehtäviä olen korjaillut urakalla, laatinut uusia jatkuvasti, kirjoitellut blogiin, antanut oppilaille arvosanat, tehnyt kotitöitä ja lueskellut Clive Cusslerin kirjoja. Kaiken lisäksi koulun Suomi100-juhlat ovat kiristäneet vannetta ihan huolella. Onhan siinä kaiketi riittävästi työtä, kun lisää vielä jatkuvan vesisateen ja pimeyden. Lienen aivan masentunut ja loppuunpalanut? Nyt lieneekin aika downshiftata pari viikkoa?

Muistomerkkiin kiinnitetty kilpi

Pieniähän nuo minun murheeni kuitenkin lienevät viime sotiemme sankarivainajien panokseen. He antoivat kaikkensa Suomen puolesta, jopa sen ainokaisensa. Itse en aio vetää itseäni noin piippuun, koska itselläni on mahdollisuus elää rauhassa täällä rakkaassa Suomessa. Toiset antoivat meille mahdollisuuden siihen, mistä suuri kiitos kaikille sodissamme olleille veteraaneille ja lotille. 

Paikalla on myös infotaulu

Lumivaara oli pieni pitäjä Laatokan Karjalassa ja sekin antoi oman uhrinsa Suomelle. Niinpä onkin hienoa, että sielläkin muistetaan vainajia ja kaiken lisäksi sankarihautausmaa on viimeisen päälle kunnossa. Se sijaitsee aivan kirkon vieressä Lumivaaran Kumolan kylässä. Ensimmäiset vainajat tänne haudattiin talvisodan aikana ja viimeinen niinkin myöhään kuin elokuussa 1944. Tuolloin haudattu Ihantalassa kaatunut Jaakko Rapo onneksi pääsi haudatuksi siunattuun maahan eikä jäänyt taistelukentälle. Tämäkin tapaus osoittaa, että suomalaiset hoisivat tämänkin asian vaikka loppuvaiheessa sotaa oli työtä sylin täydeltä.

Infotaulun teksti

Lumivaaran sankarihautaan haudattujen määrästä ei ole täyttä varmuutta, mutta oikea luku on joko 111 tai 112 vainajaa. Eri lähteet antavat erilaiset lukemat. Hautausmaata on kunnostettu 1990-luvun alusta lähtien ja viimeisimmät Sortavalassa valmistetut hautaristit (112 kappaletta) ovat varustettu sankarivainajien nimillä. Hieno ele, kerrassaan! 

Hyvää joulua ja koittakaahan tekin levätä!

Päivitys 19.8.2019
Elokuisia kuvia parin vuoden takaiseen jouluiseen kirjoitukseen

Lumivaaran sankarihautausmaa kirkon tornista kuvattuna

Hattu päästä sankarien edessä

Lumivaara / Lumivaaran kirkko*

Viikonloppu taas edessä ja mikä parasta, SaiPan peli. Vaikka SaiPan peli ei ole kaunista, niin tehokasta se on ainakin. Siitä kertonee seitsemän ottelun mittainen kotivoittojen putki. Toivottavasti sille saataisiin vielä jatkoa tänään. Masentavaa hommassa on vain se, että yleisö osaa loistaa poissaolollaan. Pitäisikö SaiPan todellakin saada uusi jäähalli? Itse ole nsitä mieltä, että se on kaikkein kiireellisin rakennuskohde Lappeenrannassa, koska mikä muu tapahtuma kerää vastaavia yleisömääriä vuodesta toiseen?

Koska SaiPan kotihallia Kisapuistoa ei ole ajanmukaistettu nykypäivän vaatimusten tasolle, niin edessä olisi päivän kohde-esittelyn kohteen kaltainen rapistuminen ellei asiaa korjata uudella hallilla pikaisesti. En usko kenenkään etelä-karjalaisen haluavan sitä, koska SaiPastahan Lappeenranta ja etelä-Karjala tunnetaan... Lienee kuitenkin syytä esitellä taas Karjalasta kohde?

Lumivaaran kirkko huhtikuussa 2017

Lumivaaran seurakunta perustettiin 1923, kun se erosi Jaakkimasta. Tietenkin heti heräsi toive omasta kirkosta ja aluksi näyttikin hyvältä. Piirustuksia tehtiin arkkitehti Erkki Väänäsen toimesta, mutta hän kuoli kesken kaiken. Hänen vaimonsa toki jatkoi piirustusten parissa ja ne toimitettiin Lumivaaraan 1924. Rahavaikeuksien takia kirkkoa ei kuitenkaan alettu rakentamaan.

Kirkko on vielä kasassa, mutta kaipaisi remonttia

Ilmari Launikselta tilattiin uudet piirustukset 1930-luvun alussa ja kirkko valmistuikin nopeasti sortavalalaisen rakennusmestarin A.Koivulan topparoikan ansiosta. Vihkiäisiä tässä tornillisessa pitkäkirkossa vietettiin jo 7.7.1935, jolloin Viipurin hiippakunnan piispa Loimaranta suoritti kirkon juhlallisen vihkimisen. 

Kirkon alttari on purettu ja penkit

Launisten alttarimaalaus on paikallaan

Tornin huipulta on risti kadonnut, koska se on sisätiloissa

Sisäänkäynti kirkkoon tapahtui lehterien alta

Jokunen karu puupenkki löytyy...

Alkuvaiheessa kirkkoon ei ollut varaa hankkia urkuja eikä alttaritaulua, vaan ne korvasivat urkuharmoni sekä seinään maalattu alttarimaalaus. Siitä vastasi llmari ja Seppo Launis. Alttarimaalauksen aiheena on Kristuksen kirkastuminen ja siinä on sanat ”Tämä on minun rakas poikani. Kuulkaa häntä.”" Maalaus on vieläkin nähtävillä kirkon seinällä, joten siihen ei ole tepsineet tihutyöt eikä ajan hammas.

Kirkon pääovesta astutaan kolmilaivaiseen kirkkosaliin, missä oli istumapaikat 720 sanankuulijalle. Paikoilta oli hyvä tarkkailla valkoiseksi sisältä maalatun kirkon tynnyriholvisia kattoja sekä Emil Ruokolaisen maalaamia raamatunlauseita. Lisäksi eri puolille kirkkoa maalattiin apostolien symboleja sekä nimet.

Näkymä Lumivaara cityyn

Lumivaaran kirkon kello on ajan patinoima

Valitettavasti kirkosta ei ollut iloa lumivaaralaisille pitkään, koska talvisodan rauhanteossa kirkko piti luovuttaa naapureille täysin ehjänä. Venäläiset muokkasivat välirauhan aikana kirkon sisätilat uuteen uskoon, koska paikalla toimi elokuvateatteri ja paikalla pidettiin jopa tansseja. Jatkosodan alussa kirkko saatiin takaisin ja sitä korjattiin jonkun verran, kunnes se piti luovuttaa uudelleen 1944. Sen jälkeen kirkkoa käytettiin viljavarastona. 

Kirkon sisäseinältä löytyy Lumivaaran sankarivainajien nimiluettelo

Nykyisin kirkko on rapistunut käytön ja remontin puutteessa, mutta aikojen jälleen muuttuessa, lumivaaralaiset saivat luvan järjestää siellä jumalanpalveluksen 5.7.1992. Samassa käytössä kirkko lienee nykyisinkin, ainakin silloin tällöin, koska kirkkosalissa on jotakin penkkejä. 

Päivitys 19.8.2019
Willimies piipahti paikalla elokuun alkupäivinä 2019. Tulipa Lumivaaran nykyisille asukkaille soittettua kirkonkellojakin.....no, tässä uudet kuvat