Lumivaara / Lumivaaran sankarihautausmaa*

Tänään on jouluaatto ja ihmisillä pitäisi olla hyvä mieli. Ainakin itselläni on, koska maassa on rauha ja minulla parin viikon mittainen joululoma. Nyt minulla pitäisi olla aikaa kirjoitella näitä Venäjän puolella sijaitsevien kohteiden raapustuksia melkoinen määrä. Tarkoitus olisi näet julkaista nämä Venäjän puolen kohteet pois ja vasta sitten esitellä uusia kohteita Suomen puolelta. Voihan tuo toki olla, etten jaksa vaivautua kirjoittelemaan yhtään mitään, vaan pidän totaalista lomaa....

Lumivaaran sankarihautausmaa

Ison ongelman aiheuttaa se, että olen kuvannut melkoisen määrän Vladimir Iljits Leniniin liittyviä muistomerkkejä ja häneen vuonna 1917 liittyviä paikkoja. Niiden esittelyä varten joutunen kaiketi lukaisemaan läpi hänen elämänkertansa, joten siinä onkin iso kompastuskivi. Jonkun kiven alta pitäisi löytää se suuri motivaatio tai kuten oman luokkani tytöt sanovat moti. Se on nimittäin ollut vähän hukassa, vaikka Lenin itsenäisyyteemme liittyykin. Toivottavasti jaksan kahlata teoksen läpi....

Sankarivainajien muistomerkki on paljastettu 5.7.1992

Muutenkin alkaa taas tuntua siltä, että pitää ottaa itselleni oikein kunnon toipumisloma, koska pakkohan se on tunnustaa että marras- ja tämä kuluva joulukuu ovat olleet aivan hemmetin rankkoja. Oppilaiden tehtäviä olen korjaillut urakalla, laatinut uusia jatkuvasti, kirjoitellut blogiin, antanut oppilaille arvosanat, tehnyt kotitöitä ja lueskellut Clive Cusslerin kirjoja. Kaiken lisäksi koulun Suomi100-juhlat ovat kiristäneet vannetta ihan huolella. Onhan siinä kaiketi riittävästi työtä, kun lisää vielä jatkuvan vesisateen ja pimeyden. Lienen aivan masentunut ja loppuunpalanut? Nyt lieneekin aika downshiftata pari viikkoa?

Muistomerkkiin kiinnitetty kilpi

Pieniähän nuo minun murheeni kuitenkin lienevät viime sotiemme sankarivainajien panokseen. He antoivat kaikkensa Suomen puolesta, jopa sen ainokaisensa. Itse en aio vetää itseäni noin piippuun, koska itselläni on mahdollisuus elää rauhassa täällä rakkaassa Suomessa. Toiset antoivat meille mahdollisuuden siihen, mistä suuri kiitos kaikille sodissamme olleille veteraaneille ja lotille. 

Paikalla on myös infotaulu

Lumivaara oli pieni pitäjä Laatokan Karjalassa ja sekin antoi oman uhrinsa Suomelle. Niinpä onkin hienoa, että sielläkin muistetaan vainajia ja kaiken lisäksi sankarihautausmaa on viimeisen päälle kunnossa. Se sijaitsee aivan kirkon vieressä Lumivaaran Kumolan kylässä. Ensimmäiset vainajat tänne haudattiin talvisodan aikana ja viimeinen niinkin myöhään kuin elokuussa 1944. Tuolloin haudattu Ihantalassa kaatunut Jaakko Rapo onneksi pääsi haudatuksi siunattuun maahan eikä jäänyt taistelukentälle. Tämäkin tapaus osoittaa, että suomalaiset hoisivat tämänkin asian vaikka loppuvaiheessa sotaa oli työtä sylin täydeltä.

Infotaulun teksti

Lumivaaran sankarihautaan haudattujen määrästä ei ole täyttä varmuutta, mutta oikea luku on joko 111 tai 112 vainajaa. Eri lähteet antavat erilaiset lukemat. Hautausmaata on kunnostettu 1990-luvun alusta lähtien ja viimeisimmät Sortavalassa valmistetut hautaristit (112 kappaletta) ovat varustettu sankarivainajien nimillä. Hieno ele, kerrassaan! 

Hyvää joulua ja koittakaahan tekin levätä!

Päivitys 19.8.2019
Elokuisia kuvia parin vuoden takaiseen jouluiseen kirjoitukseen

Lumivaaran sankarihautausmaa kirkon tornista kuvattuna

Hattu päästä sankarien edessä