Hamina / Mursun muistomerkki

Toista tällaista muistomerkkiä tuskin vastaan tulee ihan äkkiä. No, mistäs sen varmaksi tietää? Ilmastonmuutos ja muut nykymaailman omituisuudet tuntuvat lähestyvät kotipaikkaani Lappeenrantaa. Mursu bongattiin Haminassa ja taannoin leijona Ruokolahdella. Siinä välissä kotipaikkakuntani odottelee omaa tunnuseläimen vierailua. Mikähän se mahtaisi olla?  

Haminalaiset olivat ainakin nopeita mursunsa kanssa, koska lähes välittömästi mursun rantauduttua venerantaan, alkoivat puuhamiehet suunnitella sen vierailusta pysyvää jälkeä Haminan turistirysään, satamaan. Laituriin kiinnitetyn Hyöky-aluksen viereen sen kippari Patu Patanen sellaisen sitten hankki, koska tuli päätettyä! Muistomerkin laatan mursukuvan nakutti kiveen hauta- ja taidekivikaivertaja Seppo Huisman.

Muistomerkin paljastustilaisuus pidettiin 12.8.2022 ja jos juhlallisuudet kiinnostavat, niin tästä linkistä pääset katsomaan. 

Itse piipahdin paikalla pari päivää myöhemmin, jolloin muistomerkki oli vielä hivenen keskeneräinen ja maassa kumollaan laatan kiinnityksen takia. On kyllä nopeeta toimintaa ja kaiken lisäksi erikoisesta aiheesta!

PS. Yritin ostaa muistoksi paikallisen panimon markkinoille tuomaa MURSU-olutta, mutta eihän sitä mistään löytynyt. Lienee mennyt parempiin suihin....

Mursumuistomerkin laatta

Asennustyöt kesken, vaikka paljastustilaisuus oli 2 päivää aiemmin

Hamina / Miinanraivaajien muistomerkki

Nykyään Itämerellä paukkuu kaasuputket, mutta 1940-luvulla merimiinat, jotka upottivat aluksia ja olivat muutenkin meriyhteyksien uhkana. Niinpä ongelmalle piti tehdä jotain kaikkialla Itämeren alueella. Haminakin kantoi tehtävästä osansa ja vieläpä raskaasti. Kaikkiaan kahdeksan raivaajaa menetti henkensä tehtävää suorittaessaan. Saman verran myös haavoittui työn takia. 

Miinanraivaajat ovat takuulla muistomerkin ansainneetkin, mutta jotenkin sen ympärille on muodostunut melkoinen kokoelma kaikenlaista. Toki miina on muistomerkkirykelmän "päätähti" ja sieltä krumeluurien keskeltä helposti bongattavissa. Onhan tuo melkoinen mörökölli...

Miinan jalustaan on kiinnitetty muistolaatta, joka kertoo kaiken olennaisen kohteesta, paitsi paljastamisajankohdan. Se jää siis mysteeriksi.

Laatan teksti kertoo seuraavaa: 

VII Raivaajaosasto 10.12.1944 - 29.6.1948

Haminan rannikkolinnakkeiston perustama VII raivaajaosasto raivasi vuosien 1945 - 1948 aikana Itäisellä Suomenlahdella yhteensä 955 merimiinaa ja raivausestettä. Osasto menetti kahdeksan miestä kaatuneina ja kahdeksan haavoittuneina. 

VII raivausosaston henkilöstöä ja saavutuksia kunnioittaen

Suomenlahden meripuolustusalue

Muistolaatta

Miinamuistomerkki Haminan satamassa

Hamina / Krimin sodan muistokivi

Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä muistella tätä vuotta. Omalta osaltaanhan tuo oli yhtä surkea kuin pari edellistäkin, mutta jotain hyvääkin siinä oli. Itse en näet ole pahemmin harrastanut hyväntekeväisyyttä, mutta 2022 pato aukesi ja ihan kunnolla. Olen näet lahjoittanut joka kuukausi 300€ Ukrainalle ja minulla on ainakin tunne, että rahat eivät ole menneet hukkaan. Ukrainan kansa sotii tällä hetkellä Euroopan puolesta ja takaa sen, ettei iivanat loiki meidän puolelle rajaa. No, kylmää olisi kyyti täälläkin suunnalla!

Onhan tuo vaikuttanut moneen asiaan täällä Suomessakin, kuten energianhintoihin, mutta siitä selvitään. Kohtahan olemme sen suhteen omavaraisia ja meidän ei tarvitse itänaapurin kassaa lihottaa. Sen sijaan voimme keskittyä täydellä panostuksella auttamaan ukrainalaisten sotaponnistuksia ja ajamaan viimeinenkin piippalakki hitoille Ukrainasta - Krimiä myöten. Vähempi ei tule riittämään! Lisäksi kun tuomitaan sotarikolliset ja poistetaan kaikilta venäläisiltä viisumit Suomeen ja muualle Eurooppaan, niin näyttää jo todella hyvälle. Hyvin joutavat siis palata ajelemaan Ladoilla, syömään kaalia ja juomaan vodkaa omien rajojensa sisäpuolella. Minua ei ainakaan kiinnosta heidän touhut tämän sodan jälkeen. Vaan asiaan!  

Kävin moottoripyörällä ajokaverini Taipaleen Antin kanssa 14.8.2022 Haminassa. Tarkoituksemme oli hurjastella vanha Kuninkaantien pätkä Virolahdelta Haminaan ja takaisin. Näin me pojat teimmekin, mutta olihan minulla reissulle pieni taka-ajatuskin. Koska bensan hinta oli ja on vieläkin aivan törkeän hintaista, niin ajattelin samalla kertaa kuvata upouuden muistomerkin, joka piti olla paljastettu muutamaa päivää aiemmin kesän 2022 Kymenlaakson superjulkkiksesta - Stena mursusta.

Prätkät parkkiin Haminan satamaan ja jo muutaman askeleen otettuamme huomasimme mitä ihmeellisimmän muistomerkkiviritelmän. Vieläkään en oikein tiedä, että montako muistomerkkiä oli niputettu yhteen pläjäykseen? Vaikka tuon mursujutun paljastinkin, niin tänään otetaan ajankohtainen aihe käsittelyyn ensimmäiseksi, nimittäin Krimin sodan muistokivi tai jotain sinne päin.....

Tästä muistokivestä en löytänyt tietoa, joten se lienee paikallisen ravintolayrittäjän pystyttämä. Milloin, sitä en tiedä! Jotenkin tuntuu, että se liittyy löyhästi Haminan sataman muutostöihin tai johonkin muuhun vastaavaan......

Tällä(kin) kertaa mennään pelkillä kuvilla, koska muutakaan en osaa sanoa kohteesta. Ehkä tieto tavoittaa minut myöhemmin ja päivitän sitten kaikki tiedot teidänkin tietoonne? 

MC Prostata saapunut Haminaan

Paikalla oli myös mahdollista pestä rahaa. Emme vielään tajua, että miksi?

Krimin sodan 150v muistokivi. Taas alueella tapellaan ja voittajasta ei liene epäselvyyttä

Lopuksi muutama ennuste vuodesta 2023

1. Ukrainan sota päättyy marraskuussa 2023

2. Putin syrjäytetään ja tilalle tulee samanlainen tomppeli....valitettavasti

3. Suomi liittyy Natoon, kahden maan hidastelusta huolimatta

4. SDP voittaa kevään vaalit....valitettavasti

5. Venäjä hajoaa pienemmiksi valtioiksi

6. Karjala haluaa liittyä Suomeen

7. Tavaraliikenne joutuu kaaokseen Kiinan koronatilanteen takia

8. SaiPa kitkuttelee liigan hännillä

9. Willimiehen jäljillä - blogi jatkaa rauhalliseen tahtiin

10. Aion laihtua 10kg

Jos kaikki edellämainittu toteutuu, niin minulta voi kysellä vihjeitä lottoriviin!

Hyvää ja ennen kaikkea parempaa uutta vuotta!

Hamina / Euroopan korkein lipputanko*

Meinasin jättää tämän kohteen julkaisematta, koska kaikki muut Haminan kohteet on jo aiemmin julkaistu. No, saattaahan niitä toki vielä olla, mutta koska uusia kohteita näiltä nurkilta tuskin tulee 109 julkaistun lisäksi, niin koska kuvia on niin julkaistaan tämäkin. 

Lipputangon huipulla ei ole Suomen lippua

Sinivalkoinen lipputanko

Tämä onkin ehkä blogini surkein kohde ja kuvatkin ovat enemmän kuin surkeita. En vaan jaksa enää uskoa, että saavat sitä Suomen suurinta lippua tänä vuonna tankoon liehumaan, koska ensimmäinen repesi tuulessa. Tuota ihmettä en kerinnyt kuvaamaan ja tuskin kerkeän seuraavaakaan.....

Tämä satametrinen lipputanko sai alkunsa Haminan päättäjien mielissä ja niinpä tuumaan ryhdyttiin. Olihan Suomen 100-vuotisjuhlat tulossa ja mikäpä hienompaa kuin nykäistä koripallokentän kokoinen lippu tangon nokkaan. Hamina maailmankuuluksi ja sillain! Vaan asiat lähtivät menemään alusta lähtien solmuun, enkä edes minä ole jaksanut seurata kaikkia tankoon liittyviä käänteitä. Varmaa on se, että lippu liehui hetken tänä keväänä, mutta nyt se on taas satametrinen tanko, joka huojuu tuulessa.

No, ei sentään ilmeisesti kaadu, vaikka venäläistekoisena sen lujuutta kovasti epäiltiin. Toivottavasti tämä kuitenkin joskus taas saisi uuden lipun tangon nokkaan. Ehkä minäkin onnistuisin kuvaamaan joskus tuon ylvään ilmestyksen. Nyt kuvat ovat ilman lippua..........

Päivitys 22.9.2019
Tänään kävin moottoripyöräreissulla, jonka tärkein osa oli käydä kuvaamassa Valkealasta ja Kotkasta yksi vielä tietooni tullut muistomerkki. Paluumatkalla juolahti mieleeni ajella Haminan kautta sekä käydä kurkkaamassa, olisiko maailman suurin Suomen lippu hinattu Euroopan korkeimpaan lipputankoon? Uskomatonta, mutta totta, siellähän se hulmusi!

Jotenkin tuntui uskomattomalle, että lippu olisi koripallokentän kokoinen. No, uskottavanhan se on........

Siellähän se hulmuaa

Ei äkkiä uskoisi koripallokentän kokoiseksi

Kulkupelikin piti ikuistaa

Hamina / Suomen lipun tie

Hamina keksi jotain sellaista, mikä ei ole juolahtanut muille mieleen. Täällä Haminassa Reserviupseerikoulun puistikossa paljastettiin Suomen siniristilipun 100-vuotisjuhlapäivänä Suomen lipun tie - teoksen paljastaminen 28.5.2018.

Kaikki alkoi Kalmarin Unionista

Teos koostuu yhdeksästä erilaisesta lipusta, jotka ovat eri aikakausina toimineet virallisena lippunamme. Teos alkaa Kalmarin Unionin lipusta päättyen Euroopan Unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien lippuun. Tälle aikavälille mahtuu monia eri versioita lipuista, jotka ovat aikanaan yhdistäneet Suomea ja suomalaisia. 

Suomen lipun tie - teoksen infotaulu

Lipputangon perusta on graniittia ja varustettu laatalla

Itsenäisen Suomen tie alkoi leijonavaakunalipulla punaisine taustoineen

Kun lippu kavalkadin kävelee läpi, niin tuskin kukaan voi välttyä siltä tunteelta, että olemme taas palanneet yhteistyöhön muiden kansojen kanssa ja myös liittoutuneet heidän kanssaan. Kyseessä on siis paluu juurille ilmiö!

Mielestäni tämä teos kannattaa käydä kurkkaamassa, jos Haminan suunnalla liikkuu...

Hamina / Itsenäisyyden muistokuusi ja -kivi

Toissa vuonna vietimme maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta, mutta osattiin sitä ennenkin. Samalla tavalla kuin viime vuonna, niin vuonna 1967 istutettiin kuusia eri puolille Suomea maamme itsenäisyyden 50-vuotisjuhlien muistoksi. Nyt nuo kuuset ovat jo melkoisen kookkaita, kuten tämä Kadettikoulunkadun varressa sijiatseva itsenäisyyden juhlakuusi.

Kuusi on yli 50 vuotta vanha

Ilmeisesti itsenäisyyden kuusen juurelle on paljastettu vuonna 1994 Haminan Rotariklubien toimesta muistomerkki itsenäisyyden kunniaksi. Laatta on kiinnitetty Salpalinjalta tuotuun estekiveen, jolloin ne muodostavat kokonaisuuden..... Tämä nyt oli taas vähän tällainen jonnin joutava kohde, mutta kun tuli kuvattua!

Lisää kuvateksti

Kivi ja laatat

Hamina / Osipovin hautamuistomerkki

Aleksei Osipov ja Haminan Majasaari. Kummastakaan en tiennyt muutamaa vuotta takaperin yhtään mitään, mutta nyt tiedän sentään asiasta jotain ja minulla on kohteesta jopa kuviakin! Itse en niitä ole toki ottanut, koska minulla ei ole venettä ja jos olisi, niin Saimaan rannallahan se olisi eikä Suomenlahdella. Niinpä kiitän Haminan Facebook-ryhmän aktiiveja, joilta pyysin apua. Ei muuten kauaa mennyt, kun kuvat olivat minulla ja nyt on niiden vuoro tulla julkaistuksi.

Osipovin hautamuistomerkki (Kuva Milja ja Asko Ahola)

Olen näillä kuvausreissuillani törmännyt surullisiin paikkoihin, mutta onneksi useasti myöskin paikkoihin joissa on tapahtunut mukaviakin asioita. Tällä kertaa vuorossa on paikka, mihin liittyy surullinen tarina. Tarinasta on jopa kirjoitettu Martti Linnan toimesta kirja Kaksi hautaa saarella. Koska tarina vaikutti kiinnostavalta, niin luin jopa iltapuhteina kyseisen kirjan! Mukavastihan se valoitti taustoja tähän tarinaan, mutta kyseessä ei toki ollut historiantutkimus vaan kaunokirjallinen teos. Suosittelen silti kirjaa muillekin....

Haudalle tuodaan kukkia vieläkin (Kuva Milja ja Asko Ahola)

Tämän päivän kohteessamme Suomenlahdella, löytyy Haminaan kuuluva Majasaari. Täältä löytyy kotkalaisen Seppo Heinosen suunnittelema muistomerkki, joka paljastettiin kesällä 2012. Muistomerkkiin on kiinnitetty laatta, joka kertoo ajankohdasta sekä kahdesta henkilöstä: Aleksei Osipovista ja Maija Rasilaisesta. Keitä he olivat ja miksi heidän muistomerkki on pystytetty Majasaareen? Tarina liittyy sisällissotaan vuonna 1918 ja kertoo omalla tavallaan sen kaoottisesta loppuvaiheesta.

Aleksei oli kolmekymppinen mies sodan alkaessa. Kokemusta sotahommista hänellä oli tsaarin armeijasta, jossa hän menestyi hyvin. Ilmeisesti sodankäynti oli hänen juttunsa. Sotahommat päättyivät ja hän palasi kotiinsa Suomeen Kouvolan Sippolaan, kunnes asettui Kuusankoskelle. Siellä hän politisoitui ja vastusti paikallisen suurtyönantajan Kymin tehtaiden toimintaa, jota piti ihmisten orjuuttamisena. Matka jatkuikin työväenaatteen pariin ja sitä kautta hän oppi tuntemaan sairaanhoitaja Maija Rasilaisen. Rakkauttahan siitä syntyi ja pari alkoi liikkumaan yhdessä.

Kahden elämän päättymispaikka (Kuva Milja ja Asko Ahola)

Sisällissodan sytyttyä Aleksei lähti rintamalle päällikkönä, koska hänellä oli kokemusta sodankäynnistä. Muutenhan punaisten puolella oli päällikköinä miehiä, joilla ei ollut tietoa sodankäynnistä. Siksi menestyskin jäi heikoksi. Osipov sen sijaan menestyi Mäntyharjun rintamalla ja ansaitsi niin omien kuin vastustajankin kunnioituksen. Käytettiinpä hänestä nimeä Voikkaan Mannerheim! Ehkä se kertoo jotain hänen kyvyistään. Sodan loppuvaiheessa hän toimi jopa koko Savon rintaman ylipäällikkönä.

Omille miehilleen Osipov muisti kertoa, että he ovat sotimassa aatteen puolesta, mutta hän itse ei vaan pitänyt järjestelmästä. Rintamakomennus meni Osipovin osalta hyvin, mutta kokonaisuutena punaisten menestys jäi mitättömäksi ja sen seurauksena rintama romahti. Seurauksena oli pakomatka ja tavoitteena pakeneminen Pietariin. 

Kahdesta tuli yksi.... (Kuva Tiina Klemola)

Matkalla hän palasi Kuusankoskelle ja otti matkalleen mukaan Maija Rasilaisen, joka oli toiminut koko sodan ajan sotasairaalassa, missä hän näki sodan julmuuden. Yhdessä he lähtivät matkalleen kohti Pietaria, mutta tuosta matkasta emme tiedä muuta, kuin heidän saapuneen lopuksi Majasaareen. Tulivatko sinne soutaen vai moottriveneellä? Sitä emme tiedä, mutta autiolla Majasaarella he kuitenkin viettivät elämänsä loppuajan.

Meillä ei ole tietoa heidän aikeistaan ja teoistaan, mutta valkoisten etsintäpartio saapui lopulta Majasaarelle ja pariskunta päätti tehdä yhdessä itsemurhan. Valkoisten käsiin jäädessään Aleksei olisikin kaiketi saanut surmansa, mutta mikä olisi ollut Maijan kohtalo? Hän ei jäänyt sitä miettimään, vaan teki itse lopullisen ratkaisun. He olisivat yhdessä aina....

Paikalla on myös edelleen 1940-luvulla pystytetty risti (Kuva Tiina Klemola)

Tarinassa on paljon epäselviä kohtia, mutta niin hyvässä tarinassa pitää vähän jäädäkin pohtimisen varaa... Itse jäin esimerkiksi pohtimaan, että onko Osipov ja Rasilainen haudattu muistomerkin alle vai ei? Sinänsä sillä ei ole merkitystä, mutta jäin kuitenkin asiaa pohtimaan....

Hamina / Haminan rauhan muistomerkki

Nyt on vuorossa viimeinen kohteemme Haminasta, ellemme jotain kautta saa valokuvia muutamasta kohteesta, jotka sijaitsevat Haminan edustalla Suomenlahdella sijaitsevista saarista, joihin meillä itsellämme ei ole asiaa. Lisäksi muutaman kartanon pihalla sijaitsee muistomerkkejä, jotka ovat yksityisyytensä takia meille mahdottomia kohteita. Kaikesta huolimatta löytyihän noita monumentteja Haminasta ihan kunnioitettava määrä!!!

Haminan rauhan 1809 muistomerkki

Komea lasinen laatikko sulkakynällä varustettuna!

Tämä viimeinen kohde onkin sellainen, mikä aiheutti minulle useamman reissun Haminaan, koska enhän minä tajunut alkuun, että tämä muistomerkki oli tuhoutunut vuonna 2014 auton kajautettua sitä päin. Lienee ollut melkoisen suuri tilannenopeus, koska muistomerkki sijaitsee Haminan ympyräkaupungin ydinkeskustassa, missä nopeusrajoitus on melkoisen hiljainen. No, nyt se on sitten kunnostettu tai paremminkin rakennettu uudestaan entistä ehommaksi....

Kolmella kielellä sama teksti: "Haminan rauhansopimus 17.9.1809. Suomen tulevaisuus"

Kyseinen Haminan rauhan muistomerkki paljastettiin valtiosihteeri Risto Volasen puheen säestyksellä vuonna 2009, mutta kuten  jo kerroin, se tuhoutui vuonna 2014 autoilijan toimesta. Nyt sen uusi versio paljastettiin alkuperäisellä paikalla Raatihuoneentorilla 26.4.2018. Muodoltaan uusi muistomerkki on aikaisemman kaltainen, mutta sen tekniset ratkaisut ovat uudet. Perustustöistä vastasi Haminan kaupunki ja muistomerkin valmisti Seveno Oy. Alkuperäisessä muistomerkissä ongelmia tuottivat muistomerkin tekstit ja kuviot, jotka eivät kestäneet paikoillaan. Uudessa muistomerkissä tekstit ja kuviot tehdään taidelasista, joka laminoidaan karkaistuun lasiin, jotta ne pysyvät kiinni kaikissa sääolosuhteissa. Muistomerkin huurtumista pyritään estämään sen sisään asennettavalla lämpöpuhaltimella ja lämpökaapeleilla.

Suomen leijona ja Venäjän kaksipäinen kotka. Yhdelle kantille jäi tilaa myös kolmelle kruunulle...

Aikaisemmasta muistomerkistä poiketen muistomerkki valaistaan, jotta vältettäisiin sen tuhoutuminen uudelleen autoilijan toimesta. Lisäksi Hamina vakuuttaa muistomerkin 50000€ arvosta. Ilmeisesti oppivat viime kerrasta jotakin....

Hamina / Desanttien surmaamat*

Seppälän Pirjo lähetti minulle muutaman talvisen valokuvan Haminan Vilniemen alueelta. Kyseessä oli minulle täysin ennalta tuntematon muistomerkki, joten isot kiitokset sinulle Pirjo. Hienoa, että näitä muistonpaikkoja löytyy vieläkin itselleni tuntemattomia. Tämän kohteen tarkka sijainti on tosin itselleni arvoitus, mutta laitan blogin karttaan täpän mahdollisimman lähelle. Toivottavasti innokkaat kuitenkin osuvat paikalle ilman turhaa autoilua... Pirjo näet kertoi muistolaatan osoitteesta seuraavaa: "Vilniemen kylään kuuluvassa Hunkerissa (lähellä nyk. Saksankankaan aluetta, valtion alueita Lupinmäen suunnalla Museotien varrella)".  

Muurin pariskunnan surmapaikka

Mitä tällä paikalla sitten tapahtui 14.7.1944? Tapahtumasarja pyörähti liikkeelle kun alueelle pudotettiin venäläisestä lentokoneesta desantteja. Lisäksi Niilo Muuri oli kotonaan heinäntekolomalla ja lähti vaimonsa Laina Muurin kanssa heinäntekoon 8 kilometrin päästä omasta kodistaan. Ilmeisesti heitä alettiin kaivata takaisin kotiin ja heitä tultiin etsimään. Laina Muurin ruumis löytyikin kurkku leikattuna melko nopeasti pellon ojasta risujen alle kätkettynä. Hänen miestään ei kuitenkaan heti löydetty, vaan sen löytäminen vaati enemmän aikaa.

Laatta on kiinnitetty isoon kiveen

Lopuksi Niilonkin ruumis löytyi metsästä risujen alle kätkettynä. Hänenkin kurkkunsa oli viilletty auki ja lisäksi häntä oli lyöty seitsemän kertaa puukolla rintaan. Mikä oli näiden murhien motiivi, on minulle tuntematon. Näkivätkö Muurit desanttien pudottamisen taivaalta vai oliko kyseessä siviiliväestöön kohdistunut raakuus? Jokusen sormuksen murhaajat veivät mennessään, mutta muuta saalista eivät saaneet.

Muistolaatta, kertoo ikävästä asiasta

Seuraavana päivänä satapäinen miesjoukko haravoi metsiä löytääkseen surmatyöntekijät. valitettavasti pahantekijöitä ei saatu kiinni, vaan he pääsivät pakoon ilmeisesti pohjoisen suunnasta löytyville suoalueille, joilla oli tuona kesänä paljon muitakin desantteja. Mikä näiden surmaajien lopullinen kohtalo oli, on minulle täysi mysteeri. Ainakin samana kesänä on saatu desantteja kiinni, joten heidän kohtalonsa lienee ollut kaikille selvä. Vakoojien kohtalohan on aina karu....

Muistomerkin pystyttäjästä minulla ei ole tietoa, kuten ei sen tarkasta sijainnistakaan!

Päivitys 27.11.2018
Muurien muistomerkki on paljastettu 14.7.2010 Haminalaisten reserviläisjärjestöjen toimesta. Paljastamistilaisuudessa oli paikalla omaisia, seurakunnan- ja reserviläisjärjestöjen edustajia. Nyt bloginkohdekartassa täppäkin on oikeassa kohdassa, koska sain tarkan sijainnin tietooni Laina ja Niilo Muurin lapsenlapselta. Kiitokset Petri näistä tiedoista!

Hamina / 1918 - Isänmaan puolesta

Husulan hautausmaalta löytyy toinenkin sisällissotaan liittyvä muistomerkki. Valitettavasti tästä omat tietoni ovat olemattomat, mutta jälleen paikalliset tietäjät saavat kertoa meille faktat. Se on kuitenkin selvää, että muistomerkki on paljastettu Husulan hautausmaalle Haminaan sisällissodan jälkeen. Itse veikkasin 1920-luvun alkua ja veikkaanpa paikallisella suojeluskunnalla olleen jotain tekemistä asian kanssa.

Kuuden haminalaisen uhrin muistomerkki

1918 - Isänmaan puolesta

Tässä muistomerkissä on mainittuna kuuden haminalaisen nimi ja tarkistaessani heistä kolmen tietoja sotasurmasivustolta, huomasin kaikkien kuolleen murhattuina Valkealassa, nykyisessä Kouvolassa. Mikä on mahtanut olla surmatöiden takana, mutta kaikkien tarkistamieni kolmen henkilön tiedoissa oli kuolinpäiväksi merkitty 20.4.1918 ja kuolinpaikaksi siis Valkeala. 

Sankareiden nimet kaiverrettuna reunuskiveen

Gustaf Niittylahti oli yksi murhatuista

Lisäksi he olivat melkoisen iäkkäitä ollakseen osallisena sodassa, joten heidän kohtalonsa olisi mielenkiintoista tietää.....

Hamina / Haminan punaisten muistomerkki

Joitakin kuukausia takaperin tarjosin apuani Työväenmuseo Werstaalle. Tarkoitukseni oli kuvata heille kaikki Suomen punaisten muistomerkit ja sen kaltaiset paikat. No, sopimustahan ei tullut, vaikka emme edes päässeet keskustelemaan rahasta. Harmillinen juttu sinänsä, koska olisi ollut hienoa tehdä tätä työtä ihan kunnolla. No, koska asia jää nyt tekemättä, niin esittelen sitten nämä Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta löytyvät kohteeni täällä blogissani. Koska tämä on minulle vaan harrastus, niin en paneudu tähän muistomerkkiin sen kummemmin.

Haminan punaisten muistomerkki hautausmaan laidalla

Aiheesta eli sisällissodasta 1918 Kymenlaakson alueella on kirjoitettu useita kirjoja sekä muita teoksia. Varmaan tarkemmat tiedot löytyisivät tähänkin kohteeseen, mutta katsotaanpa, jos joku paikallinen lukija osaisi minua avustaa tarkempien tietojen osalta?

Vapunaikoihin paikalta löytyi kukkia Kommunistisen työväenpuolueen tuomana

Haminan Husulassa on kaksi hautausmaata, joiden läpi kulkee moottoritie halkaisten hautausmaat irti toisistaan. Husulan hautausmaa on perustettu vuonna 1876, kun Hietakylän hautausmaa alkoi käydä ahtaaksi. Niinpä se toimi Haminan päähautausmaana aina 1950-luvulle saakka. Siksi onkin loogista, että tänne pystytettiin Haminan työväenyhdistyksen toimesta Haminan kaupungin avustuksella muistomerkki "1918 vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneille tovereille". Muistomerkin paljastusvuotta emme tiedä, kuten ei tuo edellä mainitsemani sivustokaan. Se on kuitenkin melko varmaa, että ennen vuotta 1944 sitä ei ole paljastettu. 

Hamina / Piilokallio

Eilisen jatkoksi vielä toinen punaisten pakko-ottoja pakoilleen miesryhmän piilopaikka Haminan perimmäisistä korvista. Miesjoukko Lapjärven ja Purhon miehiä piileskeli tällä korpialueella kolmisen viikkoa ja pystytti aikansa kuluksi tänne ikioman muistomerkin, joka on säilynyt nykypäiviin saakka.

Kävelyreitti muistomerkille alkaa osoitteesta Piilokalliontieltä, mistä alkaa opastettu reitti

Tänne piiloutunut porukka aloitti vaelluksensa Lapjärven Matalajärveltä maaliskuussa 1918. Vähälumisena talvena siirtyminen tänne peräkorpeen oli suhteellisen helppoa, kun varoi jättämästä jälkiä lumiseen maastoon. Ruokahuoltokin toimi, koska piilopaikasta reilun kilometrin päässä Lapjärven suuntaan oli lato, minne naisväki toimitti eväitä miesjoukolle. Lisäksi alueella oli muitakin pakolaisia, joiden kanssa pidettiin säännöllisesti yhteyttä.

uusi ja vanha muistomerkki

Piilokallion ympäristöstä on nykyisin puut kaadettu

Piilokalliolla piileskelleiden miesten nimetkin ovat säilyneet jälkipolville ja he olivat: Antti Joenpolvi, Kalle Joenpolvi, Kalle Kivelä, Anton Mahalakoivu, Eemil Mahalakoivu, Kalle Mahalakoivu, Anton Seppä Lapjärveltä ja Anton Seppä Purhosta, Anton Seppälä, Anton Takanen, Väinö Takanen ja Vilhelm Taskinen.

Kuka lienee kiinnittänyt tuon uuden muistolaatan alkuperäisen kivipaaden vierelle?

Muistolaatta

Ainut asia mikä on jäänyt historian hämärään on isoon kiveen kaiverrettu teksti "1918 Vapaus". Tehtiinkö se piileskelyaikana vai vasta saman vuoden kesällä? Itse kallistuisin tuon piilotteluajan puolelle, koska aikaa heillä varmasti oli.... Ehkä meidän ei aina kaikkia yksityiskohtia tarvitsekaan tietää!

Hamina / Tykän pakokivi

Vuonna 1918 sisällissota näkyy Kymenlaaksossa, kuten muuallakin erilaisina muistomerkkeinä tai muina merkityksellisine paikkoineen. Niinpä täällä Haminan Tykän kylän peräalueiltakin löytyy polun päästä paikka, millä on ollut merkitystä etenkin Kannusjärven Parkonpuolen miehille. Kyseessä on heidän piilopaikkansa, jotta he selviäisivät hengissä sisällissodan päättymiseen saakka. Piileskely onnistuikin, eikä heitä löydetty täältä metsien kätköistä.

Sisällissodan loppupuolella sota lähestyi Haminaa ja paikalliset punaiset antoivat ukaasin. Sen sisältö oli Vehkalahden miehille seuraava. Kaikkien alueen 18-50-vuotiaiden miesten piti ilmoittautua Haminan raatihuoneella 17-19.4.1918 välisenä aikana tarkastukseen, missä selvitettäisiin heidän kuntonsa liittyä punaiseen kaartiin. Kyseessä oli siis yleinen pakollinen sotaväenotto ja väestön mobilisoiminen alakynteen jääneiden punaisten joukkoihin.

Tykän pakokivi

Ilmoittautuneiden osalta tie johti Kouvolaan menevään junaan, minkä jälkeen heidät lähetettiin aseistettuina Luumäelle taistelemaan valkoista armeijaa vastaan. Kaikki eivät olleet valmiit tähän, koska kaikki aavistivat sodan loppuvan punaisten häviöön melko nopeasti, niinpä monet pakenivat alueen metsiin piileskelemään ja odottamaan sodan loppua. Paljastuessaan heidän kohtalonsa olisi toki ollut selkeä....

Yksi porukka piiloutui ensin läheisen Parkon talon navetan ylisille. Koska joukko oli parinkymmenen miehen suuruinen ja paljastuessaan talon väki pulassa, niin talon emäntä pyysi miehiä poistumaan. Uusi piilopaikka löytyi metsästä kallioseinämän kupeelta, minne miehet rakensivat itselleen havulaavun majapaikakseen. Mies joukko sai aseita ja ruokaa alueen ihmisiltä ja he olivat valmiita taistelemaan vapaudestaan, jos olisi pakko. 

Merkityksellinen päivämäärä 20.4.1918

Pakoilu päättyi miesjoukolta 4.5.1918, jolloin Elja Rihtniemen johtama valkoisten osasto saapui alueelle ja alkoi etsimään punaisten puolella sotineita. Ennen kotiinpääsyä miehet olivat kuitenkin metsässä ollessaan ajankuluksi hakanneet isoon kiveen Erik Tykän johdolla päivämäärän 20.4.1918, joka kertoo heidän saapuneen tuolle paikalle tuona päivänä. Muistokivi tosin nostettiin pystyyn vasta 23.4.1918. Lisäksi vieressä sijainneeseen kallioseinämään on pistimellä hakattu teksti PAKOLAISET. Sitäpä en tajunnut etsiä paikalla käydessäni. No, onpahan syy käydä vaikka joskus uudelleen täällä!

Hamina / Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki

Kävimme täällä Haminan Metsäkylän Houvanmäen juurella Williladyn kanssa tänä suvena. Silloin oli järkyttävä helle, eikä meitä erikoisemmin kiinnostanut kavuta Houvanmäen huipulle etsimään sinne vuonna 1983 pystytettyä muistomerkkiä, joka kertoo paikan sotaisemmista ajoista. Sen verran monelle vastaavalle vuorelle on tullut viime vuosina kiivettyä, jotta osasimme aavistella vastuksien määrää. Jätimme siis kiipeämättä tuolle vuorelle silloin, mutta minähän palasin paikalle takaisin 23.9.2018 entisen opiskelukaverini Piispan Jarkon kanssa. Keli olikin paljon parempi eli siis viileämpi, niin löytyihän se kohdekin ilman pahempaa hikoilua.

Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki mäen korkeimmalla kohdalla

Näitä ilmavalvontamuistomerkkikohteita olen esitellyt viime vuosina melkoisesti. Muutama on vielä toki esittelemättäkin, mutta niidenkin vuoro on toki tulossa. Useimmista näistä tiedot ovat melkoisen vähäisiä, mutta aina jotakin tiedonmurusia löytyy....

Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki on siis paljastettu vuonna 1983 ja se sai alkunsa paikallisten sotaveteraanien ja lottien aloitteesta. Itse uskon lottien etenkin olleen aloitteellisia, koska he suorittivat ilmavalvontaa viime sotiemme aikaan täällä Houvanmäellä korkealle puuhun rakennetulta lavalta käsin. Paikalla ei siis ole ollut tornia, kuten joissakin vastaavissa paikoissa, vaan ilmavalvontaa suoritettiin puuhun rakennetulta lavalta. 

Muistomerkki entisellä lottien työpaikalla

Muistomerkin teki aikoinaan muuraamalla Pauli Riivari ja se tehtin Matti merisalon maille, josta olen hänelle kateellinen. Olisipa minunkin mailla ikioma muistomerkki, joka toisi paikalle merkityksen! Houvanmäki on myös paikka, missä Metsäkylän Martat ry käy vuosittain Lotan päivänä kokoontumassa ja ilmeisesti myös muistelemassa menneitä.