Vuoksenranta / Leiposin hautausmaan muistomerkki

Monta vuotta takaperin kävimme Williladyn kanssa kuvaamassa Vuoksenrannan kirkon ja tarkoituksemme oli jatkaa sieltä pikkuteitä etelän suuntaan, jotta olisimme käyneet kuvaamassa tuolloin Taljalan hautausmaan muistomerkin nimellä kirjaamani kohteen. Valitettavasti tuolloin uljas Chryyslerini ei päässyt kohteeseen tielle kaatuneiden puiden takia. Olisi näet pitänyt olla moposaha matkassa, mutta hitostako sen lähtiessä tiesin. Kohde jäi siis väliin sillä kertaa, eikä uutta matkaa tuolle alueelle tullut tehtyä. Kohde jäi siis yksinäiseksi täpäksi ylläpitämälläni puuttuvien kohteiden kartalla. Nyt asia kuitenkin on hoidossa!

Nyt jos joku luulee, että kävin paikan päällä itse, niin olet väärässä! Edellisestä käynnistäni Venäjällä on kulunut jo melkoinen tovi, koska viimeisin reissu tuli tehtyä maaliskuussa 2020 ja silloin määränpäänä oli Viipurin KFC eli Kentucky Fried Chicken - ravinteli. Joskus herkullinen mättöruoka ohittaa muistomerkkien bongailut. Willimiehelle siis rasvainen kana maistuu....

Sen sijaan jokunen päivä takaperin blogini palkaton assistentti Ilkka Pirhonen lähetti minulle pari uunituoretta valokuvaa Venäjältä, jotka hän oli saanut Olga Nizegorodsevalta. Ovat kuulemma tuttuja netin tai paremminkin Venäjän Facebookin eli VK:n kautta. Aluksi paikan sijainti oli vähän hukassa, mutta puhelinsoitolla sain lisätietoa ja jopa kohteen koordinaatit. Valitettavasti en enää löytänyt lähdettä, missä kerrottiin tästä kohteesta, mutta jotain sain kuitenkin selville Vuoksenranta-seuran lehtiä selailemalla....

Leiposin hautausmaan muistomerkki (Foto: Olga Nizegorodseva)

Kyseessä on Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan hautausmaa, jonne on haudattu vuosina 1921 - 1944 alueen metodistiseurakunnan ihmisiä. Varmaan myös alueen luterilaiset ovat saaneet käyttää hautausmaata, mutta en löytänyt siihen vahvistusta. Hautausmaan läheisyydessä on sijainnut aikoinaan myös metodistiseurakunnan kirkko ja se on ollut todella suuri. Sisään tähän Noinmäen kirkon nimellä kulkeneeseen kirkkorakennukseen on mahtunut 600 henkilöä. Aikanaan rakennuksen tekivät Pekka ja Simo Monter. Kirkko valmistui vuonna 1922. Valitettavasti Olga ei kuvannut kirkon paikalla olevaa vuonna 1997 pystytettyä muistomerkkiä, joten kai se on vielä itse käytävä joskus paikalla!

Paikallinen tapa vai yksittäinen erikoisuus? Itse en ole vastaavaa aiemmin nähnyt. 
Tässä lepää Armas................... (Foto: Olga Nizegorodseva)

Kirkon läheisyydessä on hautausmaa, minne on paljastettu muistomerkki jo vuonna 1992 ja siitä minulla on kuvat. Taas voin sanoa, että yksi kohde vähemmän.....

Sen sijaan vieläkin on itselleni mysteeri tämän paikan nimistö. Onko kyseessä Noinmäki, Leiposi vai Taljala, kuten sen itse olin merkannut. Ehkä tähän saan joskus vielä selvyyden?

No sehän selvisi 5 minuuttia ennen julkaisunapin painamista, enkä nyt enää jaksa muokata tekstiä! Olin tallettanut itselleni kohteesta seuraavat tiedot. "Hautausmaa-alue on erotettu ympäristöstään valkoisilla puupaaluilla. Hautausmaan keskellä on Kyösti Nikin suunnittelema ja valmistama muistomerkki, joka pystytettiin 19.6.1992. Mustassa metalliristissä on seurakunnan toimintaa kuvaavat vuosiluvut 1921-1944. Ristin juurelle on tuotu vanhan haudan kivi, jossa ovat puhuttelevat sanat:"Kuolon uneen nukkuneet herätetään vielä". Joitakin vanhoja hautakiviä on vielä jäljellä ja uusia puuristejä on pystytetty vanhoille hautapaikoille."

Jos kaipaat vielä lisää tietoa, niin kurkkaa tämä linkki

Äyräpää / Kunnan rajan kyltit

Seuraavaksi kohde, minne yritin aikoinaan päästä Vuoksenrannan kautta, mutta valitettavasti ilman metsurin varusteita meillä ei ollut mitään toivoa. Puita oli kaatunut tien päälle ja niinpä se oli pakko kurvata takaisin melko nopeasti. Taipaleen kautta sinne pääsisi, mutta se reissu minulta on jäänyt aina tekemättä. Nyt ei ole enää tarviskaan, koska sain usealta lukijalta kuvia entisten Äyräpään ja Vuoksenrannan pitäjien rajakylteistä. Kiitokset kaikille lukijoille ja nyt julkaisen kaikki saamani kuvat yhdellä kertaa.

Kyltti on ruostunut (Kuva Mika Rikkinen)

Kivisen tolpan kaiverrukset näkyvät selvästi (Kuva Mika Rikkinen)

Karjalan kannakselta löytyy aina välillä mielenkiintoisia jäänteitä Suomen ajasta ja tämä on yksi niistä. Seudun syrjäisyys lienee syynä niiden säilymiseen meidän aikoihimme asti. Mielenkiintoiseksi näiden kahden kunnan rajan tekee se, että paikalla on vielä ilmeisesti vanhempi kivinen kunnanrajan merkki ja uudempaa tekoa oleva metallinen tolppa kyltteineen.

Ruostetta.... (Kuva Petri Myntti)

Tolpan pystytysvuosi on näkyvissä (Kuva Petri Myntti)

Kunnanrajatolppa (Kuva Petri Myntti)

Petri liikkuuu Karjalassa prätkällä (Kuva Petri Myntti)

Joten lähdetäänpä Karjalan kannaksen syrjäseuduille.....

Aikaa uhmaamassa (Kuva Antti Katainen)

Aikaa uhmaa tämäkin (Kuva Antti Katainen)

Jälkiä menneisyydestä (Kuva Antti Katainen)

Vuoksenranta / Sankarihaudat

Kuten lähes kaikkialla Suomen alueella ja luovutetussa Karjalassakin, niin kirkko ja sankarihaudat sijaitsevat yleensä vieretysten. Näin on myös Vuoksenrannassa, mistä löytyy kirkon kupeesta heinikon keskeltä Vuoksenrannan sankarivainajien muistomerkki. Tekijä on jäänyt tuntemattomaksi, mutta julkaisupäivän sentään tiedän. Se on 19.7.1992!

Vuoksenrannan sankarihaudat 15.9.1944. Lieneekö viimeinen kuva ennen lähtöä? (SA-kuva)

Muistomerkki on kivenlohkare, mihin on kaiverrettu seuraavat vuosiluvut: 1919 - 1944 ja 1939 - 1944. Mieltäni jäi askarruttamaan tuo vuosiluku 1919. Olisiko paikallisia poikia ollut mukana heimosodissa ja he olisivat jääneet sille tielleen? Toisaalta ihmetyttää, että miksi kivessä ei ole vuosilukua 1918....tuskin siällissota olisi voinut olla koskettamatta vuoksenrantalaisiakaan. Ehkä näihin asioihin joskus saadaan selvyys...

Vuoksenrannan sankarivainajien muistomerkki

Ihmetystä herättävät vuosiluvut

Lisäksi kirkon sisällä on seinään kiinnitettynä viime sotien sankarivainajien muistolaatta. Valitettavasti se kuva jäi epäselväksi pitkän matkan takia....sorry, mutta uudelleen en Vuoksenrantaan ajele. On meinaan sen verran syrjässä.

Tämä epäonnistui.....sorry

Vuoksenranta / Vuoksenrannan kirkko

                           Joku venäläinen on kuvannut Vuoksenrannan kirkkoa

Viime vuosina olen liikkunut pitkin ja poikin Karjalan kannasta muistomerkkien perässä. Harvoinpa on tullut eksyttyä yhtä syrjäiseen paikkaan kuin Vuoksenrantaan. Matkan varrella emme törmänneet ainoaankaan ihmiseen ja vähän niitä oli Vuoksenrannassakin. Itse asiassa taisimme nähdä enemmän kyykäärmeitä kuin ihmisiä. Tiekin oli melkoista röykytystä mutta pääsimme kuitenkin perille. Tarkoitus oli myös jatkaa samaa tietä Äyräpäähän, mutta puita oli kaatunut tielle, joten ilman metsurin apua piti kääntyä takaisin kotia kohti.

Vuoksenrannan kirkko ja sen edessä ollut hautausmaa

Vaan komeahan tuo Vuoksenrannan kirkko, vaikka tuntuikin melkoisen oudolta kun muutaman mökkipahasen keskellä seistä jököttää helkatin iso kirkko. Alue onkin menettänyt liki kaikki asukkaansa, kun paikallinen kolhoosi lopetti toimintansa 1990-luvulla. En kyllä ihmettele sitäkään, että nuoret haluavat muuttaa täältä pois, koska alueella ei ole mitään palveluitakaan! Tämä on todellista syrjäseutua hankalien yhteyksien takana.

Infotaulu kertoo kaiken oleellisen

Asutustahan tällä alueella on ollut jo ammoisina aikoina mistä todistaa maailman vanhin kalaverkko, joka löydettiin läheiseltä Korpilahden kylältä satakunta vuotta takaperin. Myös Pähkinäsaaren rauhan rajalinja meni aivan alueen sivuitse. Maantieteellisesti Vuoksenranta kuului Antrean pitäjään, kunnes se erotettiin siitä vuonna 1924 vaikka päätös olikin tehty jo vuonna 1913. Seurakunta sen sijaan sai alkunsa jo vuonna 1913, jolloin kymmenestä Antrean kylästä muodostettiin oma seurakunta.

Hautausmaan muistomerkki vuodelta 1999

Kirkko on yllättävän hyvässä kunnossa

Torni on myös ok

Pitihän se saada oma pärstäkin kuviin

Seurakunnallinen toiminta pääsi tosin alkamaan vasta 1.5.1918, jolloin paikalle saatiin ensimmäinen oma kirkkoherra. Aluksi seurakunnalla ei ollut kirkkoakaan, vaan kirkonmenot pidettiin kylän taloissa. Väliaikaiseksi tarkoitettu kirkko valmistui 1921 Kankaalan kylään. Vuosina 1934-1935 uusi upea valkoiseksi rapattu kirkko nousi kylän keskelle. Kirkon piirustukset oli laatinut arkkitehti Väinö Keinänen ja rakennusurakan suoritti viipurilainen rakennusliike K.V.Sten.

Tässä näkyy myös hautausmaa (SA-kuva)

syksyllä 1941 saarnatuoli löytyi pihamaalta (SA-kuva)

Kauaa eivät seurakuntalaiset saaneet nauttia kirkostaan, koska talvisodassa kirkko piti luovuttaa Neuvostoliitolle. Reilua vuotta myöhemmin osat vaihtuivat jälleen ja kirkko saatiin takaisin pieniä vaurioita kärsineenä. Saarnastuolikin oli kannettu pihalle ja toinen kirkonkelloista oli kadonnut, mutta muuten kaikki oli kunnossa, mitä nyt alttari ja penkit olivat kadonneet. Kesällä 1942 kirkossa kuitenkin alettiin pitämään jumalanpalveluksia uudelleen. 

Ulkoseinässä on laatta

Jatkosodan jälkeen alkoikin kirkon alennustila, kun sitä neuvostoaikana käytettiin erilaisiin tarkoituksiin, kuten kulttuuritalona, elokuvateatterina, kolhoosin traktorikorjaamona ja navettana. On siinä ollut lehmillä hulppea navetta kerrassaan.

Kirkossa on nykyisin myös penkit

Zoomin avulla sankarivainajien nimilista jäi epäselväksi

Sisätiloja

sisätiloja

Tästä ikkunasta olisi päässyt sisään, mutta jätin menemättä

Pientä remppaa vailla

Kaiteet puuttuu

Nyttemmin kirkkoa on suomalaisvoimin kunnostettu ja se on lukittuna kalteriovilla. Kirkossa on myös järjestetty entisille vuoksenrantalaisille jumalanpalveluksiakin ja toki kirkko on saanut muutaman muistolaatankin!

Hautakivet ovat kadonneet täältäkin muihin tarkoituksiin