Sakkola / Sakkolan hautausmaa

Matka Sakkolan kirkolta jatkui etiäpäin kohti Sakkolan hautausmaata. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä, että löytyisikö täältä muistomerkkiä vai ei! No eipä löytynyt, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista kuitenkin löytyi. Koska täällä ei ollut muuta kuin vanhat hautausmaanportit jäljellä, niin poikkeuksena toteutamme paikan esittelyn kuvakavalkadina. Olkaa hyvät, Sakkolan hautausmaa.

Sakkolan hautausmaan aidan tolppia

Vanha ruumishuone?

Hautausmaan alueella on juoksuhautoja. Liekö meikäläisten tai venäläisten tekemiä

Ainut löytämämme suomalainen hauta

Haudan risti

Lisää kuvateksti

Aidan kohdalla on karut haudat. Toinen ainakin pikkulapsi

Mitä lie tarkoittaa?

Ruumiskellarin kellari. Ikkuna on omituisessa paikassa...

Sakkola / Sodissa kuolleiden muistomerkki

Sakkolan hautausmaa-alueen nurkasta aivan aidan vierestä löytyi vielä kolmaskin muistomerkki, joka on tarkoitettu kaikille sodissa kuolleille sakkolalaisille, ilmeisesti myös venäläisille sankarivainajille. Käsittääkseni muistomerkki on jonkun paikallisen venäläisen luonnonkivistä muuraama monumentti.

venäjänkielinen laatta jalustassa. teksti kuuluu:
"Kaikkien sodissa 1917-1939-1941 kaatununeiden muistoksi.
Oi ihmiset, rakastakaa toisianne. Niin suurenmoinen, niin suurenmoinen on maa. 
Sotilaiden äidit

suomenkielinen laatta

Patsaan jalustassa on venäjänkielinen laatta, missä on vähän eri vuosiluvut kuin suomalaisten ilmeisesti myöhemmin kiinnittämässä laatassa, minkä teksti kertoo:

1918 - 1939 - 1941 -1944

Sodissa kaatuneiden hautamuistomerkki

Oi ihmiset, toistanne ymmärtäkää,

niin kaunis, kaunis on maa

Tämän kuvattuamme, osui silmiimme vielä vieressä sijaitsevalla leikkikentällä sijaitseva linnamainen rakennelma, joka oli suoraan sanottuna upea, joten pitihän se kuvata ennen matkan jatkumista....

Upea kivirakennelma Sakkolan kirkkoalueen vieressä

Sakkola / Sakkolan sankarivainajien muistomerkki

Seuraavalle muistomerkille ei ollut pitkä matka, koska Sakkolan sankarivainajien muistomerkki on aivan kirkon portaiden vieressä, missä on Sakkolan entisten kirkkojen muistomerkki. Kyseessä on alueelle haudattujen vuosien 1918 ja 1939 - 1944 sankarivainajien muistomerkki, mikä on paljastettu nykyisessä muodossa ellokuussa 1998 Suvanto-seuran toimesta. Sen historia on sen verran mielenkiintoinen, että se ansaitsee tulla kerrotuksi!

Muistomerkki hajotettuna elokuussa 1941 (SA-kuva)

Tiedot kaatuneista ja etenkin sankarihautaan haudatuista sakkolalaisista vaihtelevat, mutta se on varmaa että paikalle pystytettiin muistomerkki kaatuneille. Sakkolan kirkonkylän nuorisoseura alkoi lähes välittömästi sisällissodan päätyttyä syksyllä 1918 puuhaamaan muistomerkkiä sankarihaudan paikalle. Työ tilattiin hankolaiselta Kiviveistämö Oy Granit Ab:lta ja sen valmisti yrityksen taiteilijana toiminut Ilmari Wirkkala. Kolminkertaisen kivijalustan päälle veistettiin vielä kaksi leijonaa, jotka vartioivat kruunattua Karjalan vaakunaa. Lisäksi muistomerkkiin oli kaiverettu upea reliefi ja kaatuneiden sankarien nimet.

Sakkolan sankarivainajat

Etuosassa on sama runo kuin alkuperäisessä. Runo on sakkolaisen Santeri Kuparisen alias Aleksanteri Aavan, mikä kuuluu seuraavasti:" Täss on meillä miehiämme, uinumassa urhojamme, jotka antoivat elämän, hengen urhot uhrasivat, puolesta ihanan Suomen, eestä kontujen kotoisten"

Sankarivainajien muistomerkki on aivan kirkon portaiden vieressä

Jatkosodan alussa suomalaisten palattua alueelle, he löysivät muistomerkin kaadettuna, mutta se kasattiin uudelleen sodan aikana. Samaan paikkaan sakkolalaiset myös hautasivat jatkosodan ajan sankarivainajansa. Neuvostoaikana muistomerkki ihmeellisesti katosi jonnekin, mutta 1990-luvulla leijonat yllättäen löytyivät yli kymmenen kilometrin päästä alkuperäiseltä paikaltaan losevolaisen hotellin portaan pielestä! Suvantoseura hankki alkuperäiselle paikalleen uudet jalustakivet ja leijonat nostettiin paikalleen. Uusittu muistomerkki vihittiin käyttöön elokuussa 1998.

Sakkola / Sakkolan kirkon muistomerkki

Willilady oli kesäkuun loppupuolella viikon sukuloimassa Turun seudulla, niin minähän päätin lopultakin suorittaa Sakkolan ja sen lähialueiden kuvausreissun. Yksin on vaan niin tylsä kurvailla tuolla Venäjän maalla, joten matkalle piti hankkia seuraa. Ensiksi soittelin blogin alkuaikojen assitentille Ritan Jarkolle, mutta mönkään meni. Sälli väitti olevansa mökillä tuona viikonloppuna ja siis auttamatta poissa kuvioista. Niinpä sitten soittelin työkaverilleni, matematiikan lehtori Poutiaiselle, ja Mattihan oli heti valmis. Sälli ei näet ole omalla autollaan liikkunut Svetogorskin aiemmin ensimmäistä huoltsikkaa pidemmällä. Tämä asia oli siis kondiksessa!

Matkan varrelta

Hiekkatietä Antrean ja Räisälän väliltä

Räisälän kirkko

Niinpä sitten Matin kanssa lähdettiin reissuun ja meillä olikin ihan saakelin mukava päivä tappohelteestä huolimatta. Onneksi lähdimme liikkeelle melko aikaisin ja olimme jo hyvissä ajoin rajalla, mistä tankattuamme jatkoimme matkaa kohti Antreaa, mistä lähtee tie kohti Käkisalmea. Sinne emme tosin ensiksi suunnistaneet, vaan matkan varrella oleva Räisälä oli ensimmäinen kohteemme. Matka joutuikin kohtuullisen ripeästi, vaikka Matti ihmetteli pitkää hiekkatieosuutta kahden kaupungin välillä. Siinäpä ensimmäinen ihmettelyn aihe. Räisälän kohteiden jälkeen käännyimme etelää kohti Kynsijärven tsasounaa ja Tiurin muinaislinnaa. Niihin tutustuttuamme kurvasimme Losevoon eli entiseen Kiviniemeen.

Kynsijärven tsasouna on saanut sillan

Tiurin muinaislinna-aluettakin koluttiin

Losevon shavermat olivat tien toisella puolella

Tyrskyjen ratsastajat

Täällä Losevossa oli tiedossa lisää ihmettelyn aihetta, kun iskin Matille kouraan Shaverman ja sanoin, että käy syömään. Nopeasti Matti hoksasi, että tämähän on uutta herkkueinestä! Näitä meni loppumatkan aikana vielä muutama lisääkin.... Losevon koskenlaskun seuraamisen jälkeen olikin aika ryhtyä töihin ja siirtyä kuvauskohteille. Ensimmäisenä olisi vuorossa Sakkola, mistä ei enää paljon Suomen ajan rakennuksia löydy. No, muistomerkkijahdissahan me olimmekin....

Sakkolan kirkon kytevät rauniot elokuussa 1941 (SA-kuva)

Sakkolan kirkon alue on aidattu

Kirkon portaat portteineen

Auto parkissa ja Sakkolaa taustalla

Sakkolan entisen kirkon alueelta löytyy valkoisella aidalla rajattu alue, missä sijaitsevat kaikki Sakkolan muistomerkit. Itse kirkostahan ei ole enää jäljellä kuin kiviset portaat, minkä päälle on pystytetty vuonna 1993 sakkolalaisten järjestöjen toimesta entisten kirkkojen muistomerkki. Tämä olikin nopeasti kuvattu ja siirryimme seuraavalle muistomerkille.....siitä huomenna lisää, mutta pakkohan se on kirjoittaa tuohon alapuolelle muutama rivi Sakkolan kirkkojen historiasta!

Sakkolan kirkon muistomerkki kirkon portailla

Etummainen viisto kivi on kirkon muistomerkki

Koruton teksti muistomerkissä

Sakkola eli oikeammin Sakkula oli alueen vanhin luterilainen seurakunta. Jo 1500-luvun loppupuolella Seurakunnalla oli oma kirkko, tosin Kiviniemessä virran varrella. Seuraava kirkko valmistui 1676 ja se yritettiin kerran sodassa polttaa siinä onnistumatta. Koska sotilaat eivät saaneet sitä syttymään, niin lopulta saman tehtävän hoiti salama. Oli aika pystyttää uusi kirkko samalle paikalle. Se valmistui 1770 Viipurin tuomiorovastin Magnus Alopaeuksen vihkiessä sen käyttöön 22.1.1772. Vaikka salama ei kuulemma iske kahdesti samaan paikkaan, niin tähän Pyhän Jaakopin kirkkoon osui ja samalla se poltti kirkon maan tasalle 2.8.1776.

Oli siis aika rakentaa taas uusi kirkko ja jo jouluna 1779 oli aika pitää tässä ruokolahtelaisen kirkontekijän Tuomas Suikkasen rakentamassa kirkossa ensimmäinen jumalanpalvelus. Ilmeisesti kirkko oli vielä keskeneräinen, koska vihkiminen tapahtui vasta 21.7.1781. Vuosien varrella kirkkoa korjailtiin moneen otteeseen ja modernisoitiin. Sakkolan viimeinen kirkko sai kokea elokuussa 1931 komeat kaksipäiväiset juhlallisuudet saavutettuaan kunnioitettavan 150-vuoden iän. 

Sakkolan kirkko tuhoutui syyskesällä 1941 jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Tuhosivatko kirkon suomalaiset vai venäläiset, siihen en osaa vastata.

Sakkola / Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Viikon viimeinen työpäivä ja edessä on vielä ehtoolla pikkujoulut, ennen kuin pääsee huokaisemaan helpotuksesta ja nauttimaan vapaista. Kuluva viikko onkin ollut kiireen ja vaikeuksien täyttämä viikko ainakin tähän asti! Töiden ohella on saanut seisoa kaksi SaiPan lätkäpeliä, korjata kokeita liikenevällä luppoajalla ja moottoripyöräkorjaamoa etsiskellen. On meinaan haastavaa löytää korjaamo, joka laittaisi prätkäni kuntoon! Ajattelin kerrankin olla noheva ja kunnostaa prätkän jo talven aikana, ettei ajokautta menisi yhtään hukkaan. No, onneksi sekin järjestynee...

Moni muukin asia on juoksuttanut tällä viikolla ja niistäpä onkin sitten oravanpyörä saanut liikaa kierroksia, joten ihan hyvä, että viikonloppu lähestyy, vaikka se alkaisikin tunteella, että ruohoa on päässyt taas kertymään potkuriin.... No, pikkujouluja on onneksi tänä vuonna vain yhdet. Niiden sijaan olen tosin kääntänyt katseeni jo hiljalleen Prinsessa Armadalla pidettäviin kinkereihin keväällä 2020, jolloin aion vaikka yksinäni istua terassilla miettimässä tämän blogin aiheuttamaa työmäärää ja ennen kaikkea sen päättymistä. Veikkaanpa, että tämäkin menee pieleen....

Petäjärven lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki (Kuva Markku Vauhkonen)

Tämän päivän kohteemme on asialtaan ikävä, koska siinä muistellaan Sakkolan ja Raudun seudun asukkaiden maaorjan kaltaista asemaa Karjalan kannaksella. Alue oli jaettu Venäjän hallitsijoiden suosikeilleen jakamille lahjoitusmaihin, joilla he saivat toimia aivan kuten itse halusivat. Olot kanta-Suomen maanviljelijöihin verrattuna olivat surkeat. Tilanne jatkui pitkään huonona, kunnes Suomi alkoi ostaa lahjoitusmaita pois venäläisiltä isänniltä. 

Muistomerkin laatat (Kuva Markku Vauhkonen)

Sakkolassa toimenpide tapahtui vuosien 1872 - 1880 välisenä aikana, jolloin Suomi osti Petäjärven, Sakkolan ja Saaroisten hovitilat itselleen. Olojen vapautumisen kunniaksi paikalliset aktiivit päättivät kunnioittaa menneiden sukupolvien kärsimyksiä, paljastamalla vuonna 1936 Aarno Karimon suunnitteleman muistomerkin Petäjärven hovin kantatilan puistoon. Siellä se on pystyssä vieläkin, muistuttamassa huonoista ajoista....

Muistomerkin laatassa lukee:"Kolmen vuosisadan uhka, kidutus, karkoitus, kuolema ei saanut SAKKOLAN JA RAUDUN lahjoitusmaatalonpoikia alistumaan vieraiden mahtajain orjuuteen. Oikeuden ikuisuuteen uskoen he taistelivat jälkipolville voiton. Vapaat samoilla konnuilla asuvat jälkeläisensä pystyttivät heidän kunniakseen tämän isiensä peltojen kivistä tehdyn muistomerkin v.1936."

Sakkola / Keljan taistelun muistomerkki

Lukijoiden lähettämät kuvat jatkavat vuoroaan tänäänkin. Tällä kertaa esittelyssä Keljan taistelun muistomerkki ja kuvan on ottanut Matti Hyvärinen. Kiitos Matti tästä, koska itse en ainakaan tänä suvena olisi paikalle kerinnyt....

Vuonna 2009 alkoi tapahtua. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen venäläisviranomaiset antoivat muistomerkki hankkeelle vihreää valoa. Erillinen Pataljoona 6:n ja Sakkola-Säätiön edustajien sinnikäs työ palkittiin lopulta. Vaikeimpina hetkinä patsaan pystyttämistä harkittiin jopa Suomen alueelle, mutta kuten Venäjällä aina, mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.... Lopulta tämä Eero Pilviniemen suunnittelema kaksimetrinen graniittipaasi oli valmis paljastettavaksi alkuperäisellä taistelupaikalla Keljassa 22.8.2009.

Keljan taistelun muistomerkki

Keljan taistelut käytiin Sakkolan Keljan kylässä joulun aikoihin 1939. Talvisodan muidenkin taisteluiden tapaan vihollisella oli reilu ylivoima, mutta silti taistelut päättyivät suomalaisten selkeään torjuntavoittoon. Taistelun sankarit olivat Erillinen Pataljoona 6:n miehet, jotka oli koottu lähialueen eli Käkisalmen, Kaukolan, Räisälän ja Sakkolan reserviläisistä. Taisipa Sakkolasta kotoisin oleva Tuntemattoman Rokkakin olla näissä talvisodan Keljan kapinoissa mukana....

Lisää Keljan taisteluista voit lukea täältä.