Sortavala / Wetterstrandin talo

Edessä oli enää roadtripin huipennus! Majoitus ja suihku hotelli Sortavalassa, ruokaa Azeri-raflassa ja olutta. No, ainakin tämä oli päivän aikana kehkeytynyt suunnitelma, mutta ainahan sitä muutoksia tulee... No, pääpiirteissään pysyimme kyllä suunnitelmassa mutta pitihän se raahata kameraa yölläkin messissä, niin tuli sitten yksi kohdekin kuvattua....

Apteekkari Jääskeläisen kivilinna

Kitelästä lähtömme jälkeen ajelimme tyytyväisinä kohti Sortavalaa. Olihan päivä ollut onnistunut, vaikka nyt Aunuksen perähönkölöissä olimmekin eksyneet ja vieläpä pahasti. Nyt kuitenkin tunnelma alkoi kohota, koska tiesimme jo tässä vaiheessa että huomenna kurvailisimme Joensuuhun ja Ruskealan sekä Pälkjärven kohteet saisivat odottaa seuraavaa suvea. No kohtahan tuo reissu on edessä, koska starttipäivä on 24.5.2019. Eipä tarvitse enää montaa yötä odotella...

Suihkunraikkaana ja janoisena

Annos ei sovellu kasvissyöjille

Jumaliste mikä satsi herkkua.....tuli vielä alla

Matkan varrella teimme yhden pikaisen stopin erään talon luokse, minkä olin bongannut jo kesällä 2013 tekemällämme moottoripyöräretkellä. Kyseessä on entisen sortavalalaisen apteekkari Jääskeläisen rakennuttama huvila, jota hyvällä omalla tunnolla voi sanoa upeaksi. Tähän ei maltettu sen kummemmin jäädä, vaan hurautimme eteenpäin.

Kirjauduimme hotelliin, kävimme huuhtomassa päivän hiet niskasta ja lähdimme syömään....vihdoinkin! Jolkuttelimme paikalliseen Azeri-ravintolaan ja tilasimme kumpikin itsellemme vadillisen lihaa. Määrä oli aivan tolkuton ja meillä oli kummallakin oma vari, missä oli yli kilo lihaa ja kaiken lisäksi vielä helkutin hyvää. Usean oluen avulla selvisimme valtaosasta annosta, mutta pakkohan se oli lähteä pienelle kävelylle, kun oli melkoisen pinkeä olo.

Niinpä sitten eteemme tuli Wetterstrandin talo, jonka eräs nainen oli kunnostanut majoitusliikkeeksi. Kävelimme rohkeasti sisään ja tutustuimme paikkaan illan hämärissä. Vaikutti aivan saakelin upealta paikalta, jossa voisin oikein hyvin viettää joku kerta yön tai kaksi. Sen kummempaa historiikkia en tästä tiedä, eikä se kai liene tarkoituskaan. 

Reippaana poistuimme paikalta juomaan vielä oluet tai parit ja köntystelimme hotelliin kuuntelemaan jotain surkeaa yöshowta, kunnes annoin periksi ja poistuin makaamaan. Takana oli hieno reissu ja huomenna valitettavasti kotiinpaluu. Kyllähän Laatokan Karjalassa näkemistä olisi riittänyt vieläkin, mutta ne aikataulut, ne aikataulut! 

Kaipa se on tuleva 24-26.5.2019 reissukin tehdä näin roadtrippinä. Tämähän oli ainakin itselleni mukavaa vaihtelua..... 

Sortavala / Seurahuone

Sortavala on minulle kohtuullisen tuttu kaupunki. Joensuun opiskeluaikanani kävin täällä kertaalleen hääjuhlassa, vaikka muistikuvat siitä onkin vähän heiveröiset. Muuten olen nyt blogia kirjoittaessani piipahtanut paikalla kahdesti, joista viimeisin kerta oli viime kesänä Laatokan Karjalan kierroksen jälkeen. Tuolloin kävimme aluksi syömässä azeripaikassa maailman parasta ruokaa ja sen jälkeen hiippailimme pitkin kaupungin kapakoita. Matkan varrelle jäi myös Sortavalan seurahuone, minkä olin aiemmin hylännyt blogini kohteista. No, nyt sekin pääsi mukaan. Lieneekö shashlikilla ja pivalla ollut asiaan vaikutusta?

Sortavalan Seurahuone

Sortavalan Seurahuone joen suunnasta

Sortavalan seurahuone on kuuluisa rakennus ja nykyisin erittäin hyvässä kunnossa, koska siihen on viime vuosina satsattu niin Karjalan tasavallan kuin Venäjän valtionkin rahaa. Kelpaa taloa hallinnoivan Sortavalan nuorisokeskuksen majailla tässä funkkistalossa. Sen valkoinen ulkopinta ja funkkisrakennukseen kuuluvat selkeät linjat saavat ainakin minut huokaamaan kateellisena, että miksi tämä paikka ei enää kuulu Suomeen...

Talon seinässä on vanha laatta, mitä en aiemmin ole huomannut

Seurahuone on rakennettu ensimmäisen kerran 1800-luvun loppupuolella, jolloin kyseinen rakennus oli puinen. Sen kohtalona oli kuitenkin tulla puretuksi uuden Seurahuoneen tieltä, joka rakennettiin uusi Seurahuone Onni Tarjanteen suunnitelman mukaisesti. Tuo kansallisromantiikkaa edustava rakennus valmistui vuonna 1908. Senkin kohtalo oli tulla puretuksi, tosin osia siitä on sisällytetty vuonna 1938 valmistuneeseen uuteen Seurahuoneeseen. En vaan tiedä mitkä osat ovat siitä jäljellä.

Seurahuonetta haluttiin kuitenkin uudistaa ja siksi järjestettiin arkkitehtikilpailu. Sen voitti arkkitehti Erkki Huttunen, jonka suunnitelma "Laski laulellen vesiä". Suunnitelma toteutettiin ja vuonna 1938 rakennus sai nykyisen muotonsa. Kauaa siitä ei kuitenkaan kerinneet suomalaiset nauttia, koska rauhan tekemisen jälkeen rakennus jäi venäläisille. Aluksi se toimi upseeritalona, mutta monien vaiheiden jälkeen se palvelee nykyisin Sortavalan nuorisoa.

Talon seinään on kiinnitetty myös vanha punagraniittinen laatta, joka näyttää vanhalta. Siinä kerrotaan seuraavaa:"Täällä hotelli seurahuoneella vuonna 1916 yöpyi perhe Roerich matkalla Petrogradiin." Lisäksi alaosassa on jotain tekstiä perheestä, mutta siitä kääntäjäni ei saanut selvää.... Sinänsä mielenkiintoinen tarina, koska Nikolai Roerich oli mielenkiintoinen henkilö. Hän oli taiteilija, arkeologi, teosofi ja vaikka mitä muutakin ja muutti lopulta Yhdysvaltoihin vuonna 1920. Lisäksi tätä Agni-joogab kehittänyttä miestä ehdotettiin kolmesti Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Mielenkiintoinen henkilö kerrassaan...

Sortavala / Vapaussodan muistomerkki

No niin, nyt saa toviksi jäädä Haminan ja muiden kotimaan paikkakuntien muistomerkit pienelle tauolle, koska pilvitallennustila alkaa käydä hemmetin vähiin. Nyt on siis aika julkaista lukijoilta saamiani valokuvia, jotka rasittavat kohtuullisesti blogin käytössä olevaa tilaa. Köyhänä miehenä en tietenkään aio maksaa Googlelle euroakaan lisätilasta!

Lisäksi nyt julkaistavat kohteet ovat lukijoiden minulle lähettämiä valokuvia paikoista, jotka itse olen listannut tai todennut itselleni mahdottomiksi. Onneksi Suomessa asuu itseäni rämäpäisempiä kulkijoita, jotka kaiken hyvän lisäksi ovat myös luvanneet kohteista ottamansa valokuvat blogini käyttöön. Tästä kaikille kuvia lähettäneille hemmetin isot kiitokset ja toivottavasti yhteistyömme jatkuu myös tulevaisuudessa?

Julkaisin taannoin erinäisissä Facebookryhmissä ilmoituksen, missä kyselin valokuvien perään. Samaan juttuun liitin myös Google-kartan paikoista, joista kaipailin valokuvia. Mikä vyöry niitä tulikaan ja nyt on siis aika esitellä niitä teille lukijoillekin. Totta kai kuvia voi lähettää lisääkin, koska vielä on jäljellä melkoisesti paikkoja, joissa en ole käynyt tai tiedän jo tässä vaiheessa ettei Willimobiili minua sinne kuljeta. Lisäksi osa kartan kohteista on sellaisia kohteita, joita olen etsinyt, mutta en vaan ole löytänyt. Joten, jos kuvia kohteista löytyy, niin voit lähettää niitä minulle julkaistavaksi. Yhteystiedot löytyvät blogista.

Sortavalan vapaussodan muistomerkki (Kuva: Juha Hyvärinen)

Apua siis olen kaivannut ja sitä olen myös saanut. Nyt alkaa siis lukijoiden lähettämien valokuvien esittely. Hienoa, että tässä omaan napaan tuijottavien ihmisten maailmassa on vielä olemassa todellista talkoohenkeä ja ennen kaikkea auttamisen halua, kun joku sitä tarvitsee. Kiitos miljoonasti kaikille uusille blogin assistenteille!

Aloitetaan Hyvärisen Matin lähettämillä kuvilla, jotka on ottanut hänen poikansa Juha Hyvärinen. Molempien lupa julkaisuihin on heiltä saatu ja samoilta henkilöiltähän on jo aiemminkin julkaistu kaksi kohdetta Taipaleelta ja Keljasta. Yhteistyö siis jatkukoon ja toivottavasti vielä jatkossakin voidaan esitellä ottamianne valokuvia. Nyt kuitenkin siirrytään Sortavalan hautausmaalle ja siellä sijaitsevalle vapaussodan muistomerkille, joka on itseltäni jäänyt kahdesti kuvaamatta, vaikka Sortavalassa olenkin käynyt. Se on vaan jotenkin unohtunut, ilmeisesti kiirehtiessäni Sortavalan viihdekeskuksiin....

Taistelupaikat, mukana Viro ja Aunus 1919 (Kuva:Juha Hyvärinen)

Sortavalan vapaussodan patsashanke sai alkunsa nopeasti sodan päätyttyä. Milloin, se jää ilmeisesti historian hämärään arkistojen puuttumisen takia. Ensimmäinen virallinen tieto on 17.11.1920, jolloin patsastoimikunnalle esiteltiin arkkitehti Otto-I. Meurmanin suunnitelma. Sankarihauta-alueesta muodostuikin suuri, koska sinne haudattiin 67 vainajaa. Suuri koko aiheuttaakin sen, että kyseessä on ehkä vaikuttavin vapaussodan sankarihaudoista.

Muistomerkki sai alleen 75 senttiä harmaata graniittia ja ympärilleen yhtä korkean graniittisen muurin. Muurien sisäpuolinen alue oli yhtenäistä nurmea. Valmistelevat työt alkoivat syksyllä 1920 kivenveistäjä Alfred Tuomisen johdolla, joka valmisti myös lopullisen muistomerkinkin. Sen tekoa viivästytti jonkun verran siihen kaiverrettava teksti, mihin kaksi runoilijaa sai vaikuttaa. Ehdotuksia heiltä tulikin useita ja lopulta yksi runoilija Eero Eerolan ehdotus päätettiin toteuttaa.

Muistomerkin jalustaa kiertää kaatuneiden nimet kaiverruksina (Kuva: Juha Hyvärinen) 

Toisella puolella muistomerkkiä on listaus taistelupaikoista ja toisella puolella Eerolan runo: 

Ei pelkuruutta petturuutta povi tuntenut

sen joukon joka kummun yöhön taas on astunut 

ja vapauttas isänmaa jos konsa uhataan

me nousemme ja kanssamme taas nousee

Suomenmaa 

1918

Muistomerkki valmistui alkukesästä 1921 ja patsastoimikunta olisi halunnut paljastaa muistomerkin jo juhannuksena 1921. Paikallinen Suojeluskunta oli kuitenkin kerinnyt päättää, että se julkaistaisiin heidän kaksipäiväisillä syysjuhlillaan, joten patsaan paljastaminen tapahtui vasta 18.9.1921. 

Sortavala / Suomalainen hautausmaa

Sortavala on ollut jo aiemmin matkojeni kohteena, mutta itse en ole kummallakaan kerralla piipahtaa Sortavalan suomalaisella hautausmaalla. Onneksi sentään assistentti Pirhonen kävi paikalla joskus muutama vuosi takaperin. Tarkoitukseni on käydä paikan päällä vielä itsekin, mutta päivitetään sitten niillä kuvilla tätä nyt julkaisemaani tarinaa. Siihen voi kyllä vielä tovi vierähtää....

Hautausmaan portti

Alue on tien vieressä

Nostettuja hautakiviä kaikkialla

Sortavalan hautausmaa sijaitsee Värtsilästä saavuttaessa tien oikealla puolella ja on kooltaan melkoisen suuri. Alue näyttää kohtuu siistiltä, mutta kyllähän siellä on 1990-luvun alusta lähtien tehty raivaustyötä suomalaisten, toki myös paikallisten toimesta. Ennen raivausta alue oli pusikoitunut ja paikalliset epämääräiset ryyppyporukat pitivät siellä majaa. Alue oli myös täynnä lasinsirpaleita ja huumeruiskujakin tiedän löytyneen. Nyt hautausmaa on siisti alue ja toivottavasti saa olla jatkossakin. 

Alueella on nostettu hautakiviä pystyyn sadoittain ja osa on jätetty kenolleen turvallisuussyistä. Lisäksi hautausmaan hautakiviä on dokumentoitu runsaasti ja kerätty tietokantaan kaikkien käytettäväksi. Sortavalan hautausmaasta löytyy myös paljon tietoa Internetistä, etenkin vuosittaisista talkoista jotka suoritetaan kansojen välisenä yhteistyönä. Iso osuus hautausmaan siistimisestä nykyiseen kuntoon on tehnyt kuitenkin Oleg Masthaller. 

Itse aion kirjoittaa hautausmaan menneisyydestä kunnon tarinan, kunhan olen paikan päällä itsekin käynyt. Nyt kahdesti paikan ohitse ajaneena en pysty asiasta kirjoittamaan, mutta kuvat haluan silti julkaista pois kuljeksimasta.... 

Hallonbladien hautakappeli

Wegeliusten hautamuistomerkki

Sortavala / Ensimmäisen kirkon muistomerkki

Edellisessä postauksessa esittelin Sortavalan vuonna 1940 talvisodan ilmapommituksissa tuhoutuneen luterilaisen kirkon, joka oli järjestyksessä neljäs kirkko. Se sijaitsi Sortavalan keskusta-alueella Kisamäellä. Sen sijaan Sortavalan luterilaisten kirkkojen historia alkaa Sortavalan pohjoispuolelta Helylän kylästä, minne rakennettiin ensimmäinen luterilainen kirkko vuonna 1641. 

Muistomerkki sijaitsee Helylässä Sortavala-Värtsilä maantien varrella

Tuohon aikaan alue oli ortodoksista aluetta, mutta pikku hiljaa Ruotsalaistumisen myötä alue alkoi luterilaistua ja pitihän heidän saada oma kirkkokin. Tämä ensimmäinen kirkko ei kauaa ollut pystyssä, koska se paloi ruptuurisodan myötä maan tasalle jo 1657. Tuhoutumisen myötä katosi myös tieto, miltä kirkko näytti seisoessaan tällä mäentöyräällä. Iso se tuskin on ollut, koska ihmisiä ja etenkin luterilaisia oli tuohon aikaan vielä melkoisen vähän tällä alueella.

Muistomerkin jalusta on muurattu luonnonkivistä

Jalustan päällä on pystyyn nostettu paasi

Kuten kirkosta, niin muistomerkistäkään en tiedä paljoakaan. Onko se pystytetty jo ennen sotia vai vasta 1990-luvulla....en tiedä, mutta ehkä joku itseäni viisaampi osaa asiasta kertoa. Muistomerkkiä kiertävät kiviset aidat ja portinpylväät ovat vielä osittain jäljellä, joten ehkä se on tehty jo ennen sotia? Lisäksi siinä on ollut aiemmin kiinnitettynä laatta ja risti, mutta nyt ne ovat kadonneet jonnekin....

Jotain on kadonnut vuosien myötä

Sortavala / Luterilaisen kirkon muistomerkki

Sortavala oli merkittävä kirkkokaupunki jo kauan aikaa takaperin. Paikkakuntana Sortavala mainitaan ensimmäisen kerran Vatjan viidenneksen verokirjoissa vuonna 1500 ja Ruotsin valloitettua alueen, sinne perustetaan itsenäinen luterilainen seurakunta, kirkkopitäjä, vuonna 1632. Seurakuntaan yhdistettiin sekä kaupunki että maaseurakunnan alue. Samaa vuotta pidetään Sortavalan kaupungin perustamisvuotena ja ehkä sen kunniaksi alue sai samalla kertaa oman kirkkoherrankin?

Sankarivainajien muistomerkin takana näkyy kirkon muistolaatta. Mäellä sijaitseva talo on kirkon paikalla

Sortavalan ensimmäinen kirkko rakennettiin kaupungin pohjoispuolelle Helylään 1642, mutta se tuhoutui ruptuurisodan melskeissä 1657. Sortavalan toinen kirkko päätettiin rakentaa kaupungin itäpuolelle ja se valmistui vuosina 1667-1674. Tämä toinen kirkko kärsi kovia ison vihan aikana, mutta jatkoi toimintaa aina vuoteen 1740 asti, jolloin kolmas kirkko valmistui. Paikka on minulle vähän tuntematon, mutta jossain törmäsin mainintaa, että se olisi rakennettu Kisamäelle. Joka tapauksessa tämä kirkko jäi melkoisen lyhytaikaiseksi, koska sen kunto rapistui nopeasti jonkin syyn takia.

Tämän päivän kohdetta eli Sortavalan neljättä luterilaista kirkkoa alettiin suunnitella melko pian edellisen kirkon ongelmien selvittyä. Vuonna 1777 päätös oli jo tehty uudesta kirkosta, mutta vielä piti ratkaista rakennusmateriaali. Tehtäisiinkö kirkko kivestä vai puusta? Lopulta päädyttiin puukirkkoon ja rakentajiksi valittiin savitaipalelaiset Juhana Salonen ja edellisen poika Matti. He olivatkin jo näyttäneet osaamistaan muun muassa Lemin ja Lappeenrannan Marian kirkossa. Oliko niillä vaikutusta rakentajien valintaan työnäytteinä?

Lopulta kirkko rakennettiin vuosina 1799 - 1801, jolloin kirkko otettiin käyttöön. Kirkkoa viimeisteltiin aina vuoteen 1845 saakka, jolloin sen katsottiin lopulta olevan täysin valmis. Ensimmäiset urut tosin hankittiin vasta 1871 ja uudet saatiin Kangasalan urkutehtailta 1894. Kirkkoa piti toki myös viihtyisyyden vuoksi lämmittää, minkä mahdollisti kirkkoon 1904 asennetut lämmityslaitteet. Kirkonmenojen ilmoituksista vastasi kirkon tornista löytyvät saksalaisvalmisteista kolme kirkonkelloa. Ne kuten kaikki muukin tuhoutuivat kirkon palossa helmikuussa 1940. Siitä kohta lisää asiaa....

Kirkon muistolaatta on kiinnitetty kallioon

Kirkko muuttui ulkoisesti vuosien 1893-1894 remonttien aikana, mitkä toteutettiin arkkitehti Ivar Aminoffin piirustusten mukaan. Useat olivat remonttien jälkeen sitä mieltä, että kirkon ulkoasu muuttui radikaalisti ja jakoivat ihmisten mielipiteet ulkoasusta kahtia. Isoinpana muutoksena lienee kuitenkin ollut kirkon uusi maalipinta, joka muuttui tummasta vaaleaksi. Ainoa mikä ei kaiketi kirkossa muuttunut oli sen koko, se veti edelleen sisälleen yli 2000 sanankuulijaa.

Sortavalan luterilaisen kirkon historiaan kuuluu kaksi merkittävää tapahtumaa, jotka muistetaan edelleen. Ensimmäinen niistä tapahtui jouluna 1843, jolloin kirkko oli täynnä väkeä joulujumalanpalveluksen aikana. Kirkko oli juuri tuolloin remontissa ja sieltä oli poistettu penkit. Ihmiset seisoivat ja onnekkaimmat saivat takapuolensa alle lautapinon, joita oli kaikkialla kirkkosalissa. Sitten ikkunalta tipahti kynttilä lautapinon ja seinän väliin. Sen seurauksena höylälastut alkoivat savuttamaan ja niitä yritettiin sammuttaa ahtaasta raosta polkemalla. Lopulta joku haki lunta pihalta sammutukseen, mutta tässä vaiheessa pakokauhu iski. Lopputuloksena 54 ihmistä tallautui hengiltä kirkonportaille. 

Sortavalan kirkko oli kahtamoinen

Toinen muistettava hetki tapahtui talvisodan loppupuolella, jolloin neuvostoliittolaiset suorittivat suurpommituksen Sortavalaan. Tässä 2.2.1940 tapahtuneessa pommituksessa kirkko paloi maan tasalle, kuten lähes koko Sortavalan keskusta-alue. Palopommit ovat helvetillinen kapistus puukaupungille, missä oli vain muutamia kivisiä rakennuksia. Jatkosodan vuosina uutta kirkkoa ei ehditty rakentaa, vaan toiminta tapahtui toisissa tiloissa.

Tokihan tällekin kirkolle on muistolaatta tehty. Se sijaitsee aivan edellisessä postauksessa esitetyn sankarivainajien muistomerkin takana kallioon kiinnitettynä, missä se muistuttaa kallion laella kohonneen Sortavalan neljännen luterilaisen kirkon menneisyydestä. Muistolaatan on suunnitellut ja valmistanut Toivo Jaatinen ja se paljastettiin vuonna 1995 Sortavala-Säätiön toimiessa hankkeen toteuttajana.

Sortavala / Sankarihautausmaa

Sortavala on kaupunki, jonne tieni eivät kovin ahkerasti ole vieneet. Muistaakseni olen käynyt kaupungissa ainoastaan kahdesti, joista viimeisin viime vuoden lokakuussa. Sen sijaan blogini palkaton assistentti Pirhonen vierailee kaupungissa useasti. Koska olemme nyt kuvanneet samaa kohdetta assistentin kanssa, niin tämän tarinan kuvat jomman kumman ottamia tai sitten julkaisen molempien ottamia. En tiedä, mutta eipä tuo asia Ilkankaan mielestä taida olla ongelma?

Ensimmäiset sankarivainajat haudattiin 15.8.1941 (SA-kuva)

Vuonna 1943 alue näytti tältä (SA-kuva)

Viimeiset jäähyväiset ennen lähtöä (SA-kuva)

Tällä kertaa esittelyvuorossa on Sortavalan sankarihautojen muistomerkki lähellä kaupungin ydinkeskustaa. Vanhoja valokuvia paikasta löytyy SA-kuvista, joiden mukaan ensimmäiset sankarivainajat olisi haudattu talvisodan aikana palaneen kirkon läheisyyteen. Sodan aikana hautauksia tuli lisää ja hautojen keskelle pystytettiin valkoinen puinen risti. Lopulta ennen lähtöä syyskuussa 1944 sankarihautausmaalle oli haudattu yhteensä 452 sankarivainajaa. Sortavala antoi todellakin oman osansa viime sotiin!

Nykyisin alue on nurmikenttää, jonka takaosassa on muistomerkki sankarivainajille

Sodan jälkeisistä ajoista en osaa kertoa sen kummempaa kuin että puuristit ovat kadonneet ja alue on säilynyt puistoalueena. Onneksi sen päälle ei ole rakennettu mitään betonista monumenttia, koska muuten alue olisi menettänyt oman identiteettinsä. Vihdoin ajat muuttuivat ja suomalaiset pääsivät vierailemaan alueella ja nopeasti virisi ajatus sankarihautausmaan merkitsemisestä muistomerkillä, mutta ilman valkoisia puisia ristejä, mitkä on ainakin Lumivaaran hautausmaalle palautettu.

Jaatisen muistomerkille on tuotu seppele Suomesta

Paikalle sen sijaan hankittiin iso harmaagraniittinen risti, minkä suunnitteli ja toteutti Toivo Jaatinen. Sankarivainajien muistomerkin paljastustilaisuus oli 24.7.1993 rovastien Alpo Hukan ja Erkki Piirosen toimesta. Tämän jälkeen Kristianstad - Sortavala säätiön puheenjohtaja varatuomari Reino Auvinen piti luovutuspuheen ja lopuksi muurasi patsaan jalustaan kuparilieriön, jossa oli kaikkien alueelle haudattujen nimet. 

Suomi on selkeästi esillä Sortavalan katukuvassa ja sankarihaudoilla tänäkin päivänä

Paljastamistilaisuuteen oli kokoontunut liki 300 suomalaista ja yli parituhatta sortavalaista, jotka kunnioittivat vainajien muistoa. Lopulta tuolloinen Sortavalan kaupunginjohtaja Valeri Varja otti alueen kaupungin hoidettaviksi yhteistyön merkeissä. 

Ilmeisesti muistomerkkiin on myöhemmin lisätty musta graniittilaatta, mihin on kirjoitettu suomeksi ja venäjäksi täsmälleen sama teksti, minkä voitte kuunnella assistentti Pirhosen ottamasta videonpätkästä. 

Sortavala / Höyryveturi J.Stalin

Takana on kuukauden verran kesätaukoa bloggaamisesta ja pakko sanoa, että kyllä teki terää vaikka muuten tämä kesä on mennyt pahasti persiilleen! Terveyshommelit vähän kränäävät ja muutenkin mielialalääkkeiden pureskeleminen tupakkalakon takia ovat vaikuttaneet arkielämään. En kyllä suosittele Champixia kenellekään..... No, ehkä nuo vaikutukset joskus menevät ohitse, koska Williladyn sanojen mukaan ammun aina ajoittain ylitse näissä stooreissa, niin masennushan saa nämä kuulostamaan lukijoiden mielestä ihan tylsiltä. Onpa emäntä kuitenkin tyytyväisempi...

No, toki tämän kesän aikana olen saanut unohdettua työ- sekä blogiin liittyvät asiat. Onkin ilmeisesti stressiä pukannut tästä blogin ylläpitämisestäkin, vaikka olen aina pitänyt tätä pelkästään harrastuksena. Nyt kuitenkin tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, jotta pystyn saamaan jotain aikaan kirjoittamisen suhteen, mikä alkoi viime kevään aikana tökkimään ihan kunnolla....

Pitäähän se Willimiehellä nuija olla....

Toisaalta kesään on kuulunut hienoja hetkiä, joita on syytä muistella hivenen. Alkukesästä suoritin Lykynlammen olympialaiset viiden vuoden tauon jälkeen ja aikani oli täsmälleen sama kuin edelliselläkin kerralla. Saavutuksesta olin tuolloin tyytyväinen ja olen vieläkin, koska saavutin sen lähes täydellisen harjoittelemattomuuden jälkeen. Tulipahan kipinää parantaa ensi vuodeksi, kun assistentti Pirhonen voitti minut treenattuaan jotain Crossfittia vuositolkulla!

Blogirintamalla taas rikkoutui juhannuksen aikoihin 500.000 kävijän rajapyykki, mistä olen todella ylpeä. Jotkut ovat siis jaksaneet lueskella sepostuksiani noin monta kertaa. Toivottavasti pitämäni kuukauden kesäpaussi ei ole karkoittanut teitä lopullisesti, vaan jaksatte vielä jokusen vuoden lueskella höpinöitäni.... nimittäin tuntuu siltä, että juttuja tulee vielä kauan. Matka on vielä pahasti kesken.

Nyt lienee kuitenkin syytä siirtyä asiaan ja kuten kesäkuun alussa lupasin, niin koko loppuvuoden ajan tarkoitukseni olisi esitellä kohteita menetetyn Karjalan alueelta eli nykyiseltä Venäjältä. Jos lukijana kuulutte johonkin Karjala-aiheiseen Facebook- tai muuhun ryhmään, niin jakaa saa ihan vapaasti. Toki voitte jakaa blogia myös kaikille kavereillenne, jos vaikka löytyisi muutama historiaan hurahtanut lisää yhteisöömme. Jutun loppuun laitan myös linkit blogin karttaan, mitä onkin viime aikoina käytetty melkoisen ahkerasti ainakin kävijämäärän suhteen. Se löytyy toki suoraan verkosta Googlaamallakin! 

Komea veturihan tuo on....

Nyt kun olen saanut hehkutettua, niin lienee syytä pudottaa kaikki takaisin maan pinnalle ja esitellä kohde Sortavalasta, joka on kuvattu lokakuussa 2016. Kyseessä on puolalaisten aateveljien lahjoittama veturi "Stalin", joka on löytänyt paikkansa Sortavalasta eräästä tienristeyksestä. Koska Internet ei suvainnut paljastaa veturista mitään tietoa, ei minullakaan ole käytettävissäni muuta tietoa kuin mitä pieni laatta veturin kyljessä kertoo. Puolankielen taitoni on tosin vähän ruosteessa, joten pieni virhemarginaali käännökseeni sisältyy. 

Väitän että veturi on tehty Poznanissa Puolassa ja se on kunnianosoitus Josif Stalinille, koska hänen syntymävuotensa 1878 ja kuolinvuotensa 1953 on mainittu laatassa. Lieneekö Puolan metallityöläisten tai rautatieläisten lahjoittama? Sinänsä ihan sama, mutta jotenkin se on tuonne Sortavalaan päätynyt. Olisi kiva tietää tästäkin enemmän, mutta kun ei löydy tietoa.... 

Puolaa osaavat voinevat varmistaa käännökseni...

PS. Jatkoa seuraa säännöllisesti, joten laita Willimiehen jäljillä kirjanmerkkeihisi niin olet ajan tasalla uusista kotkotuksistani ja saat tietoa Suomen historiastakin, tosin melko kepeällä tavalla... Voit halutessasi jakaa blogia eteenpäinkin, niin jotkut vielä tietämättömätkin saattavat innostua aiheesta.

Laitan tähän vielä linkin Willimiehen jäljillä blogin kohdekarttaan, mistä löytyvät kaikki blogissa jo julkaistut kohteet. Ehkä löydät niistä paikkoja, missä itse haluaisit vierailla? Jokaisen karttamerkin täpästä aukeaa linkki, mistä mistä pääset suoraan blogissa julkaistuun tarinaan. Tätäkin voi tietenkin jakaa eteenpäin, koska löytyyhän se netistä googlaamallakin....tosin nimellä itä-Suomen muistomerkit. Miksihän minä nimesin sen tuolla nimellä?

Ai niin, muista liittyä myös Facebook-ryhmäämme, niin saat tiedon, koska olen saanut jotain sepustusta aikaiseksi. Tarkoitus olisi myös jatkossa liittää sinne muutakin ajankohtaista tietoa tekemisistäni. Muutenhan tuon ryhmän informaatio on ollut mekoisen vaatimatonta, lukuunottamatta tietoa vanhoihin juttuihin tekemistäni päivityksistä. Liity siis joukkoon tykkäämällä meistä. 

Sortavala / Nikolskajan kirkko

Ortodoksinen kristinusko saapui Sortavalan seudulle Valamon luostarin perustamisen aikoihin. Siitä sitten kiistelläänkin, koska tämä tapahtui? Varhaisin vuosiluku, mikä on asian tiimoilta esitetty, on vuosi 992. Varmuutta tähän tuskin saadaan koskaan ellei jotain uusia arkistolähteitä putkahda esiin. Sinänsä siihen ei ole tarvettakaan, koska mihin asia muuttuisi tarkan vuosiluvun myötä?

Nikolskajan kirkko

Tämän päivän kohteemme entinen Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko on yhä entisessä käytössä värikkäästä historiastaan huolimatta. Suomen aikana kirkko oli Karjalan ortodoksisen hiippakunnan pääkirkkona aina valmistumisestaan vuonna 1873 lähtien. Tuolloin kivisen ja valkoiseksi maalatun kirkon ja ikonostaasit suunnitteli akateemikko Nikolai Grebenka ja ikonostaasien maalauksesta vastasi Siljtsov. Kirkko vihittiin käyttöön 26.7.1873 Pietarin metropoliitan Isidorin toimesta.

Kirkko on kunnostettu

Vuonna 1925 Sortavalasta tuli Suomen ortodoksisen kirkon keskus. Tämän myötä piispanistuin siirrettiin Viipurista Sortavalaan ja kirkosta tuli Karjalan hiippakunnan pääkirkko, mitä voitiin kutsua katedraaliksi. Tämän takia kirkkoa uudistettiin muun muassa vaihtamalla huonokuntoinen ikonostaasi Viipurista lähtöisin olevaan, mutta Valamoon varastoidun ikonostaasin tuomisella Sortavalaan. 

Pihalla on muistomerkki vai lieneekö hauta?

Seuraava iso muutos kirkon toiminnassa oli talvisodan jälkeen, mistä kirkko selvisi ilman vaurioita, jolloin kirkko jäi neuvostoliittolaisten haltuun. Venäläiset käyttivät kirkkoa hevostallina, jolloin sen sisustus tuhoutui täysin. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana kirkko saatiin ilman lisävaurioita takaisin, mutta vain väliaikaisesti. Pieni remontti kerettiin tehdö suomalaisten toimesta, mutta syksyllä 1944 kirkko jäi taas neuvostoliittolaisten haltuun. 

Patriarkka Aleksi II

Nyt kirkko on taas kunnostettu Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja kirkko on ristitty Nikolskajan kirkoksi. Itse en päässyt käymään vierailullani Sortavalassa sen sisätiloihin, mutta on kuulemma komeassa kunnossa..