sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kouvola / Estekivien muistomerkki

Nykyisen 6-tien varresta löytyi seuraava kohteemme, joka liittyi myös syksyn 1939 varustautumiseen vihollista vastaan. Nykyisin poikkilaitetun Pasintien ja 6-tien risteyksestä löytyy melkoinen määrä panssarivaunujen pysäyttämiseen tarkoitettuja estekiviä, joista yhteen on kiinnitetty muistolaatta, jonka teksti sanoo: "Estekivet panssarien Lapin TL poikien 1939".
Pasintietä pitkin emme päässeet muistomerkille lumen takia

Estekivien muistomerkki

Muistomerkin laatta

Me jouduimme jättämään auton 6-tien laitaan

Vailla sen tarkempaa tietoa, veikkaan näidenkin kivien pystyttäjäksi Tirvankin alueella touhunneita PPP6 joukko-osaston miehiä. Samaa mieltä kanssani on Kouvolan sotamuistomerkit kirjan kirjoittanut Eero Mattila.

Juuri tämän enempää en osaa tästä kohteesta kertoa, mutta ehkä tähänkin tulee joskus myöhemmin lisävalaistusta?

lauantai 18. toukokuuta 2019

Kouvola / PPP6 muistolaatat

Eilen lopetin viime kesän roadtrip-kertomuksen Sortavalaan ja nyt olisi mahdollisuuksia tehdä jälleen vastaava reissutarina, kun kävimme Williladyn kanssa kierroksella Kouvolassa, Kotkassa, Haminassa ja Virolahdella 20.5.2019. Sitten kuitenkin ajattelin, että en nyt jaksa tästä tehdä sen kummempaa matkakertomusta, koska Suomessa on melkoisen tylsää matkustella kohteelta toiselle. Esittelen nuo kuitenkin samassa järjestyksessä kuin ne kiertelimme. Pitkä reissuhan se oli, koska mittariin kertui yli 500 kilometriä ja päivän valoisa aikakin tuli käytettyä melko tarkkaan.
Pisteen yksi löysin aiemmin, mutta kohteet 2 ja 3 jäivät löytymättä (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Tirvan ympyrän alueelta niitä haeskelin (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Vanhastakaan kartasta ei ollut apua (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Sain taannoin Vesa Toivoselta tarkat tiedot kahdesta Tirvan lavan läheisyydessä sijaitsevasta muistolaatasta. Nuo laatat liittyvät PPP6 porukan alueella tekemiin linnoitustöihin kesällä 1940 ja yhden niistä (yhteensä siis kolme kappaletta) olen jo aiemmin esitellyt blogissani. Näistä kahdesta Vesa lähetti minulle kuvat ja kartat, mistä selviää kohteiden tarkat sijainnit. No, näin ainakin itse arvelin....
Tämä lienee kartan piste 3 (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Lienee kartan piste 2 (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Totuus on nyt kuitenkin sellainen, etten minä löytänyt kyseisiä kohteita Williladyn kanssa 20.4.2019 tekemällämme reissulla, joten julkaisen Vesan lähettämät kuvat, jotka Kalevi Siren on ottanut. Hän on ilmeisesti löytänyt nämä kohteet ja minä en! Yrityksen puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää, koska tulipahan Tirvan ampumaradan rinteitä käveltyä kiveltä kivelle. Lopuksi meni hermot ja annoin noiden laattojen jäädä odottamaan löytäjäänsä. Minulle riitti!

perjantai 17. toukokuuta 2019

Sortavala / Wetterstrandin talo

Edessä oli enää roadtripin huipennus! Majoitus ja suihku hotelli Sortavalassa, ruokaa Azeri-raflassa ja olutta. No, ainakin tämä oli päivän aikana kehkeytynyt suunnitelma, mutta ainahan sitä muutoksia tulee... No, pääpiirteissään pysyimme kyllä suunnitelmassa mutta pitihän se raahata kameraa yölläkin messissä, niin tuli sitten yksi kohdekin kuvattua....
Apteekkari Jääskeläisen kivilinna


Kitelästä lähtömme jälkeen ajelimme tyytyväisinä kohti Sortavalaa. Olihan päivä ollut onnistunut, vaikka nyt Aunuksen perähönkölöissä olimmekin eksyneet ja vieläpä pahasti. Nyt kuitenkin tunnelma alkoi kohota, koska tiesimme jo tässä vaiheessa että huomenna kurvailisimme Joensuuhun ja Ruskealan sekä Pälkjärven kohteet saisivat odottaa seuraavaa suvea. No kohtahan tuo reissu on edessä, koska starttipäivä on 24.5.2019. Eipä tarvitse enää montaa yötä odotella...
Suihkunraikkaana ja janoisena

Annos ei sovellu kasvissyöjille

Jumaliste mikä satsi herkkua.....tuli vielä alla

Matkan varrella teimme yhden pikaisen stopin erään talon luokse, minkä olin bongannut jo kesällä 2013 tekemällämme moottoripyöräretkellä. Kyseessä on entisen sortavalalaisen apteekkari Jääskeläisen rakennuttama huvila, jota hyvällä omalla tunnolla voi sanoa upeaksi. Tähän ei maltettu sen kummemmin jäädä, vaan hurautimme eteenpäin.

Kirjauduimme hotelliin, kävimme huuhtomassa päivän hiet niskasta ja lähdimme syömään....vihdoinkin! Jolkuttelimme paikalliseen Azeri-ravintolaan ja tilasimme kumpikin itsellemme vadillisen lihaa. Määrä oli aivan tolkuton ja meillä oli kummallakin oma vari, missä oli yli kilo lihaa ja kaiken lisäksi vielä helkutin hyvää. Usean oluen avulla selvisimme valtaosasta annosta, mutta pakkohan se oli lähteä pienelle kävelylle, kun oli melkoisen pinkeä olo.

Niinpä sitten eteemme tuli Wetterstrandin talo, jonka eräs nainen oli kunnostanut majoitusliikkeeksi. Kävelimme rohkeasti sisään ja tutustuimme paikkaan illan hämärissä. Vaikutti aivan saakelin upealta paikalta, jossa voisin oikein hyvin viettää joku kerta yön tai kaksi. Sen kummempaa historiikkia en tästä tiedä, eikä se kai liene tarkoituskaan. 







Reippaana poistuimme paikalta juomaan vielä oluet tai parit ja köntystelimme hotelliin kuuntelemaan jotain surkeaa yöshowta, kunnes annoin periksi ja poistuin makaamaan. Takana oli hieno reissu ja huomenna valitettavasti kotiinpaluu. Kyllähän Laatokan Karjalassa näkemistä olisi riittänyt vieläkin, mutta ne aikataulut, ne aikataulut! 

Kaipa se on tuleva 24-26.5.2019 reissukin tehdä näin roadtrippinä. Tämähän oli ainakin itselleni mukavaa vaihtelua..... 

torstai 16. toukokuuta 2019

Kitelä / Kitelän vanha ortodoksikirkko

Sivuutettuamme Pitkärannan vauhdikkaasti, oli tarkoituksemme kurvata suoraan Sortavalaan ja majoittua samanimiseen hotelliin. Ilmeisesti nälkäkin ajoi meitä kohti paikallisen suurkaupungin valoja, mutta silti ajattelimme vielä suorittaa yhden ponnistuksen matkalla. Assistentti oli näet käynyt edellisenä suvena kuvaamassa Kitelän uuden ortodoksisen kirkon muistomerkin, mutta hän ei tuolloin löytänyt vanhan ortodoksikirkon muistomerkkiä. Nyt ajattelimme yrittää löytää tuon vanhan kirkon paikan.

Käännyimme sivutielle ja ohitimme uudemman kirkon pitkät portaat pysähtymättä ja tulimme peltojen keskelle helkatin uraiselle baanalle. Tähystelimme pellon ylitse kohti metsikköä, joka oli meidän ja ison tien välissä. Ei vaan osunut silmään, vaikka kuinka pälyiltiin. Sitten päätimme jo poistua paikalta, kun näin metsän reunassa jotain harmaata. Tarkensin kameran zoomin ja totesin, että paikka löytyi!
Kirkon muistomerkit lötyvät metsänrajasta

Siinä ne on vierekkäin




Porukalla sitten kälpittiin pellon poikki kainaloiden korkeudelle ulottuvassa kasvillisuudessa ja tulimme lopulta hikisinä paikalle. Meille oli suuri yllätys, kun löysimme paikalta kaksi muistomerkkiä! Vanhan ortodoksisen kirkon sekä Kitelän hautausmaan muistomerkit. Kyllä kannatti suorittaa nälkäisenä tämä kävelyreissu.... Tutustuimme alueeseen vähän tarkemminkin ja löysimme useita hautaristejä, jotka kertoivat alueen entisestä menneisyydestä. Vaan pitäneehän tuo jokunen sana kertoa Kitelän vanhastakin ortodoksikirkosta.

historian havinaa

Lähes ehjä


Vanhat rautaristit olivat hyvässä kunnossa, vaikkakin katkaistuina


Menneisyyden jälkiä


Vanhan kirkon rauniot

Vanhat porraskivet?

kirkon raunioita

Milloin ja kenen toimesta nämä kivet on tänne tuotu

Oli aika poistua....

Kitelän vanhoista ortodoksikirkoista ei ole tarkkaa tietoa, mutta vanhana nimittämäni ortodoksikirkko rakennettiin vuonna 1777. Siinä oli kaksi alttaria, jotka olivat pyhitetty ylienkeli Mikaelille ja toinen profeetta Eliaalle. Ne selittävätkin Kitelän uuden kirkon nimitykset. Sekaannuksen vuoksi on kerrottava että vuosina 1883 - 1940, Kitelässä oli samaan aikaan kaksikin kirkkoa.

Tämän kirkon kohtalo oli tuhoutua talvisodassa, koska alueelle muodostui suurmotti, missä tuhannet venäläissotilaat kärvistelivät pakkasessa. Kirkko purettiin venäläisten toimesta ja hirret käytettiin korsujen materiaaleiksi ja loput puuosat poltettiin, jotta sotilaat eivät kuolisi pakkaseen. 

Nyt kuitenkin reissumme alkoi kääntyä vihdoinkin voiton puolelle ja edessä oli rallitaival kohti Sortavalan lihapatojen ääreen....  

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Pitkäranta / Ortodoksikirkon muistomerkki

Nyt matkamiehiä jo väsytti ja päätimmekin jättää Pitkärannan kohteiden kuvaamisen seuraavaan kesään, koska nälän runtelemat ruumiimme kaipasivat ruokaa ja lepoa. Tuo reissu onkin nyt sovittu ja startti tapahtuu 24.5.2019. Tuolloin kuvaamme kaikki tiedossani olevat Laatokan pohjoispuoliset kohteet ja siitä emme nyt voi tinkiä, vaan operaatio hoidetaan. Matkan alkuhan on mielenkiintoinen, kun työpäivän jälkeen hilaan itseni Tohmajärvelle, missä hyppään assistentti Pirhosen autoon, millä hurautamme tänne Pitkärantaan. Meillä on varattuna täältä jo laadukas 10€ maksanut majoitus!
Kohde tuli kuvattua, koska se on aivan tien varressa

Tällä roadtripillämme ohitimme sujuvasti Pitkärannan, mutta yhden stopin teimme. Kyseinen Pitkärannan entisen ortodoksikirkon paikalle on pystytetty punagraniitista veistetty muistomerkki. Tämän kohteen kuvasimme, mutta muuten jatkoimme matkaamme tietoisina siitä, että monta kohdetta jää kuvaamatta. Valitettavasti emme vaan jaksaneet....
Muistomerkki, jonka pystyttäjä ja paljastamisajankohta ovat tuntemattomat

Pitkärannan ortodoksikirkko rakennettiin hirsistä vuosina 1885 - 1898. Tontti tuli lahjoituksena paikalliselta tehtaalta, mutta kirkon rakentamiseen tarvittava rahasumma(10000 ruplaa) saatiin lahjana lahjoittajalta, joka halusi pysyä tuntemattomana! Rakennustöitä valvoi kauppias Ivar Kanninen ja kirkko oli lopulta valmis vihittäväksi, jonka suoritti Arkkipiispa Antonius pyhittäen kirkon Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen muistolle. Päivämäärä oli tuolloin 2.10.1898.
Toisella puolella katua on venäläinen T-26 panssari muistomerkkinä

Kirkon tornissa kumisi seitsemän Pietarissa Orlovin tehtailla valettua kelloa, jotka jäivät torniin niinkuin muutkin kirkon arvoesineet talvisodassa. Välirauhan aikana kirkkoa käytettiin varastona, mutta jatkosodan alkuvaiheessa perääntyessään Pitkärannasta, he polttivat kirkon maan tasalle.    

tiistai 14. toukokuuta 2019

Uuksu / Uuksun 1918 muistomerkki

Roadtripin seuraava kohde löytyy nyt todella läheltä. Sankarihaudoilta ei tarvitse kävellä kuin parikymmentä metriä, niin olemme perillä tämän päivän kohteella. Viime kesänä tuo matka tuntui nälkäisistä matkamiehistä lähes maratonilta, mutta kaikesta selvittiin. Niin tästäkin siirtymätaipaleesta. 
Uuksun 1918 muistomerkki


Yksi harvoista suomalaisten haudoista

Muistomerkki oli aikoinaan aidalla ympäröity


Monumentti uhmaa aikaa

yhdestä nurkasta puuttuu aimo pala

Minusta tämä on upea!

Kyseessä on Uuksun valkoisten kaatuneiden muistomerkistä, joka paljastettiin Uuksun hautausmaalle 19.8.1934. Ajankohta on mielestäni melkoisen myöhäinen, koska yleensä nämä pystytettiin jo 1920-luvun alkuvuosina. Ilmeisesti myöhäiseen ajankohtaan on ollut syynsä, mutta minä en tiedä niistä mitään. Joka tapauksessa kyseessä pn ihan hemmetin komea muistomerkki, jollaisia ei ole vertailukohtaa blogissani. Tai jos on, niin en jaksa muistaa kaikkien liki 1700 kohteen joukosta sellaista!




Muistomerkki on muurattu mukulakivistä pienen talon muotoiseksi ja sen huipulle on laitettu pyramidimainen kattorakennelma, jonka kruunaa huipulle asetettu kivinen pallo. Muistomerkin yhdellä sivulla on ollut risti ja toisella kantilla laatta, missä oli kuuden uuksulaisen sankarivainajan nimet, mutta nuo ovat aikojen kuluessa kadonneet. On jo pieni ihme, että se on vieläkin pystyssä, koska siitä puuttuu yhdestä nurkasta melkoinen palanen.

Monumenttia ympäröi aikoinaan matala kivinen muuri, jonka päälle oli kiinnitetty tolpat, joiden kautta kulki kettingit ympäröiden hauta-alueen. Nyt ketjut ovat kadonneet. 
ja loppuhan meni pelleilyksi

silmissä taitaa kiilua Sortavala ja ruoka!

Muistomerkissä oli mainittuna noiden kuuden vainajan nimet, joten kerrottakoon nekin. He olivat: Pekka Jouhki, Aleks Semi, Vilho Koverskoi, Vasili Kettu, Feodor Tunninen ja Nikolai Bogdanoff.