maanantai 25. maaliskuuta 2019

Virolahti / Linnoituspataljoona 4 muistomerkki

Yrityksistäni huolimatta, aina en vaan löydä tietoa kaikista esittelemistäni muistomerkeistä tai sitten niitä löytyy yhden lauseen verran. Näin kävi tälläkin kertaa, mutta kun en löydä tietoja, niin sitten niitä ei ole olemassa ilman perehtymättä aiheen kirjallisuuteen tai sitten niitä ei vaan ole olemassa. No, onhan yksi mahdollisuus toki sekin, etten vaan osaa etsiä vaikka olen tätä hommaa harrastanut jo vuosia...
Muistomerkki sijaitsee bunkkerin katolla

Joka tapauksessa Virolahden Bunkkerimuseon pihamaalta löytyy eilen esitellyn uuden Lottamuistomerkin lisäksi vanhempaa perua oleva muistomerkki. Kuten joaiemmin viittasin, niin en tiedä milloin ja kenen toimesta tämä muistomerkki on paljastettu. Toivottavasti joku aiheesta tietävä osaisi minua valistaa, niin saataisiin tämänkin muistomerkin asiatiedot kohdalleen.
Linnoituspataljoona 4

Muistomerkin laatta

Sen tiedän, että Virolahden Ravijoen Puntissa perustettiin 10.6.1941 Linnoituspataljoona 4. Joukko-osasto koostui Virolahden ja Vehkalahden reserviläisistä. Osasto oli alistettu jalkaväkirykmentti neloseen(JR4) ja siihen kuuluva linnoituspataljoona oli taisteluyksikkö, eikä heidän tehtävänsä ollut linnoitteiden rakentaminen, minkä he toivat esille aina. 

Muistomerkki on luonnonkivistä muurattu ja saattaa olla jo 1980-luvulla tehty. Varmaksi en osaa tuota sanoa, joten odotellaan tarkempia tietoja....

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Virolahti / Lottien muistomerkki

Salpalinjalle rakennetussa Virolahden Bunkkerimuseon pihamaalta löytyy lotille pystytetty muistomerkki, joka kertoo Suomen naisten työstä itsenäisyytemme ajan suurimman rakennustyömaan hyväksi. Ilman lottien panosta Salpalinja tuskin olisi koskaan valmistunut, koska he vastasivat muonituksesta, hoitivat kasvimaita, kasvattivat sikoja, pyörittivät kirjastoja sekä vastasivat kahvin korvikkeen valmistamisesta. Ilman kaffettahan me suomalaiset emme lähde aamuisin käyntiin...
Lottien muistomerkki Bunkkerimuseon pihamaalla

Kahvipannu kertoo linnoittajien muonittamisesta ja kanttiinitoiminnasta

Niinpä Bunkkerimuseon pihamaalla paljastettiin 26.5.2018 lottien muistomerkki kunnioittamaan heidän tekemäänsä työtä. Hankkeen laittoi alkuun Kaakonkulman Lottaperinneyhdistys ja se toteutettiin yhdessä Virolahden museotoimen kanssa. Muistomerkin paljasti lotta Elsa Vanhalan tytär Helena Meklin perheineen. Hän myös kertoi äitinsä työstä ja kolmannen polven jälkeläinen Santeri Meklin soitti tilaisuudessa Eldankajärven jään.
Muistomerkin laatta velvoittaa meitä jälkipolvia

Virallisen paljastuspuheen piti Salpalinjan Perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Mikko Pesälä, joka korosti puheessaan lottien korvaamatonta työtä. Muista viihde-esityksistä vastasivat Santerin lisäksi Etelä-Kymenlaakson veteraanikuoro sekä lottayhdistyksen jäsen Reetta Värri Virojoen haitarikerhon säestämänä. Paljastustilaisuuden juontojen lomassa Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Terttu Ravi lausui runoja. Paikallisuutta lisäsi myös Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho, joka esitti Virolahden kunnan tervehdyksen.

Muistomerkki oli myös Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen 10-vuotisjuhlallisuuksien huipennus.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Virolahti / Bunkkerimuseo

Vähän nolottaa julkaista tätä kirjoitusta, koska en ole jalallanikaan astunut Virolahden Bunkkerimuseon sisätiloihin. Aina kun olen yrittänyt sinne, niin se on ollut suljettuna. Ehkä joskus vielä pääsen tutustumaan siihen, mutta koska sama Salpakeskus pyörittää myös Miehikkälässä sijaitsevaa Salpalinja-museota, niin tuskinpa ne hirveästi poikkeavat toisistaan? Miehikkälän Salpalinja-museo löytyy täältä
Viimeksi olin vartiossa inttiaikana 1980-luvulla

Olet perillä

Alueella on jäljellä panssariestekiviä melkoisesti

Virolahden Bunkkerimuseo aloitti toimintansa vuonna 1980 ja se kertoo olevansa sotahistoriallinen museo. Sen päätehtävä on kertoa Salpalinjan rakentamisesta vuosina 1940-1941 ja 1944. Siihen museolla onkin oiva mahdollisuus, koska se on itse osa sodanaikaista puolustusasemaa. Muutenhan tämä itsenäisyytemme ajan suurin rakennustyömaa ulottui aina Suomenlahdelta Jäämerelle saakka. Vahvimmin varustetut alueet löytyvät toki etelä-Suomesta. 

Tykit vartioivat museota



Vaikka museorakennuksessa en olekaan käynyt sisällä, niin sieltä löytyy sisänäyttely Salpalinjasta ja sen rakentamiseen liittyvän elokuvankin pääsee katsomaan. Ulkopuolella on sitten muttakin nähtävää, kuten tykkinäyttely ja linnoituskohteet. Paikkahan kuuluu jokaisen sotahistoriasta kiinnostuneen MUST-paikkoihin, joten kai se on minunkin joku kerta maksettava sisäänpääsylippu paikan päälle?
Bunkkerin katolla

Pallokorsun muotti

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Virolahti / JR4 PPK muistomerkki

Jos joku teistä lukijoista kuvittelee, että Willimies löytää kohteet helpolla, niin te kyllä erehdytte! Tämän päivän kohde on esimerkki siitä, että kaikki ei aina mene kuin Strömsössä, vaan vaatii hermoja ja pientä intoa löytää kohde. Tämän päivän kohteesta ainut löytämäni tieto oli seuraava tekstirivi: "JR4:ään kuuluvan polkupyöräkomppanian (PPK) muistomerkki on metsässä lähellä Kotola-Mattilan VPK:n taloa. Sen pystytti 14.8.1940 yksikön silloinen henkilökunta." Eikä ole muuten ainut muistomerkki, jota on haettu yhtä vähillä tiedoilla!
Kivinen puhujapönttö häämöttää metsän keskellä

Lähenee....

No tein kotosalla karttaharjoituksia löytääkseni tämän muistomerkin vai pitäisikö sanoa puhujapöntön? Willilady kyytiin ja Virolahdelle, minne nyt sattuu kotoani olemaan n.80 kilometriä yhteen suuntaan. Saavuimme paikalle ja kiertelimme erään rakennuksen ympäristöä aivan turhaan kaiketi tunnin ajan. Kolusimme myös metsässä, kuten vihjeessä luki. Ei vaan löytynyt....
Hyvin muurattu kestää

Harvoin meikäläisestä metsästä tällaisia löytyy

Illalla tutkailin kotosalla karttoja ja totesin meidän olleen aivan väärässä paikassa. Eihän siinä auttanut kuin tehdä uusi reissu Virolahdelle, missä nyt onneksi oli muutakin kuvattavaa vielä tuolloin. Vaan mönkään meni tämäkin reissu. Kammottava monsuunisade iski vastaan jo ennen Virolahtea ja istuimme autossa tienlaidassa odottamassa sateen päättymistä tunnin verran. Lopulta sade alkoi hiipua ja jatkoimme matkaa Kotola-Mattilan VPK-talolle. Siellä meidän päälle kajhti uudelleen tuo karsea sade, mikä vesitti yrityksemme. Odottelimme taas tunnin autossa, mutta kun sade ei näyttänyt hellittävän, niin ei muuta kuin kotio....
PPK ???

Aurauskeppi sijoitettu pönttöön

Williladykin ihmettelee

Kuten sananlaskukin sanoo, niin kolmas kerta toden sanoo. Kolmannella yrityksellä paikka löytyikin melko nopeasti, minkä takia ainakin itse huokasin helpotuksesta. Minkä sitä luonnolle voi, mutta teettipä ihan huolella työtä ja vaivaa tämä kohde. Onneksi metsän keskeltä tämä kohde lopulta löytyi ja herättihän tuo vähän ihmetystä, että miksi puhujapönttö on rakennettu keskelle metsää...

Ilmeisesti alueelle majoittunut joukko-osasto JR4:n polkupyöräkomppania oli vapaa-aikanaan rakentanut luonnonkivistä puhujapöntön komppanian yhteisiä tilaisuuksia ja saarnoja varten. Valmista tuli tietomme mukaan 14.8.1940, jolloin pönttö oli ensi kertaa käytössä. Milloin lie ollut viimeisen kerran?   

torstai 21. maaliskuuta 2019

Virolahti / Johannes Takasen patsas

Virolahdella on syntynyt yksi Suomen tunnetuimpia kuvanveistäjiä. Hän on Johannes Takanen, jonka elämäntyö ja saavutukset olivat minulle tuiki tuntemattomia, kunnes kävin valokuvaamassa hänen patsaansa Virolahdella kaiketi kesällä 2017. Sen jälkeen luin hänestä muutaman artikkelin, joiden ansiosta sivistyin hivenen lisää....mikä nyt ei minun kohdallani tee vielä ihmeitä! Joka tapauksessa on hienoa, että eri puolilta Suomea on noussut kuuluisuuksia, joiden työtä arvostetaan jopa maamme rajojen ulkopuolella.
Johannes Takasen patsas Johannes Takasen puistossa Virojoella 

Mestari Takanen työssään

Koska Johannes Takanen saavutti urallaan paljon, enkä mitenkään innostu kirjoittamaan hänen elämänuraansa tähän blogikirjoitukseen, koska hänestä on jo kirjoitettu parempi, mitä ikinä pystyisin kirjoittamaan, niin laitan tähän linkin Johannes Takasen elämänkertaan. Suosittelen vilpittömästi siihen perehtymistä.  
Patsaan jalusta kertoo Takasen perusfaktat


Koska itseäni kiinnostaa enemmän Johannes Takasen muistomerkki, niin siitä minä kyllä jaksan kirjoittaa.... Patsashanke sai alkunsa keväällä 1982, jolloin perustettiin työryhmä pohtimaan tulevaa Johannes Takasen muistomerkkiä. Aloitteen asiassa teki Virolahden kulttuurilautakunta ja työryhmän vetäjäksi valikoitui Teijo Kuokka. Hanke eteni ja sille näytettiin vihreää valoa kunnan toimesta, joten asiat lähtivät etenemään perustetun patsastoimikunnan toimesta.
Signeeraus Erkki Kannisto 1985

Patsastoimikunta päätyi näköispatsaaseen ja sen toteuttamiseksi pidettiin kutsukilpailu. Kilpailuun osallistui kolme kuvanveistäjää. He olivat Erkki Kannosto, Taru Mäntynen ja Panu Patomäki, joista kilpailun voitti Erkki Kannosto patsasehdotuksella "Suuri suomalainen kuvanveistäjä". Patsas valmistui ripeästi ja se valmistui kesällä 1985. Paljastustilaisuus pidettiin 4.8.1985.  

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Virolahti / Entisten kirkkojen muistomerkki

Se on kesäloma nyt! No ei minulla, mutta kun SaiPa lopetti kautensa eilisehtoona, niin onpahan itsellänikin enemmän vapaita iltoja, kun ei tartte pelejä kyttäillä Teliasta ja käydä Kisapuistossa. Surkea kausi takana ja joutikin loppua... pettymyksen jälkeen asiaan!

Willimies palaa taas paikalle, jossa olen käynyt aiemminkin. Se kertoo etupäässä siitä, että näitä uusia kohteita ilmestyy jatkuvasti. Hyvähän se onkin, koska muutenhan tämä bloggaamiseni tulisi päätökseen. No toivottavasti loppu tulisikin vielä tämän vuoden aikana, tai viimeistään ensi kevään aikana, koska uusi projekti polttelee jo mielessäni. Tarkoitukseni olisi kaiketi ryhtyä tekemään jotain ihan muuta. Tällä tarkoitan, että uusi projektini ei välttämättä liity historiaan ollenkaan.... Mitä se sitten olisi, saa jäädä vielä hautumaan päänuppiini. En ole asiaa vielä edes Williladylle paljastanut, enkä tiedä lähteekö hän siihen mukaan vai ei?
Virolahden entisten kirkkojen muistomerkki



Muistomerkkiin on kiinnitetty punagraniittinen laatta

Se selviää sitten aikanaan, mutta nyt siirrytään Virolahden kirkkomaalle, minne paljastettiin 8.3.2016 helkkarinmoisessa räntäsateessa muistomerkki Virolahden entisten kirkkojen muistolle. Ilmeisesti muistomerkistä vastasi Virolahden seurakunta, mutta en ole täysin varma, onko mukana ollut muita tahoja.

Täällä Virolahden kirkkomaalla on sijainnut vuosisatojen kuluessa ainakin kolme puukirkkoa, joista voit lukea täältä....

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Virolahti / Ventonvuori

Itä-Suomessa asuvana minä, eikä kukaan muukaan ole voinut välttyä näkemästä Salpalinjaan liittyviä rakennelmia. Niitä löytyy kotiseudultani ja oikeastaan joka puolelta näillä nurkilla. Aika monta kohdetta olenkin jo tähän mennessä esitellyt, mutta kun jatkuvasti saan viestejä Salpalinjan kohteista, joita en ole esitellyt. Syynä on se, etten ihan oikeasti ole keksinyt syytä, miksi jokainen bunkkeri tai luola pitäisi esitellä. Olen yrittänyt etsiä erilaisia kohteita, jotka toisivat jotain lisäarvoa tähän blogiini.

Ymmärrän hyvin, miksi Salpalinja on tärkeä kaikille sotahistoriasta kiinnostuneelle, mutta itselleni siihen liittyvät kohteet ovat vain yksi osa blogiani. Minua kuitenkin kiinnostaa nuo massiiviset rakennelmat, jotka uudelle itärajallemme rakennettiin. Niinpä olen noita jonkun verran kolunnut muutenkin, joten koska täällä Virolahden Ventonvuorella tuli aikoinaan käytyä niin julkaistaan nyt nämäkin kuvat!

Alueellahan olisi ollut paljon muutakin nähtävää, mutta aikani ei tuolloin riittänyt tutustumaan Ventonvuoren luolastoon kunnolla, joten kuvat nyt ovat vähän mitä sattuu. Esimerkiksi vuoren sisään on louhittu kaksi majoitustunnelia, joista toinen oli tarkoitettu jopa 80 miehelle. Siellä en valitettavasti käynyt, mutta laitan linkin sivustolle mistä löytyy todella hyviä kuvia Ventonvuoren sisältä.

Nämä rakennelmat oli tarkoitettu pysäyttämään vihollinen ja ohjaamaan heidän hyökkäyskärki mahdollisimman ahtaaseen paikkaan tuhottavaksi. Kulkihan 1940-luvulla ainut kunnollinen tieura aivan Ventonvuoren ohitse. Tuolloin ei vielä ollut olemassa 1960-luvulla rakennettua 6-tietä nykyisestä Helsinki - Pietari moottoritiestä puhumattakaan....
Tässä olisi ollut kuumat paikat



Ventonvuori on melkoisen korkea 

pesäkkeen suuaukko Ventonvuoren kyljessä

Sisäänmeno....yksi niistä 


Vuoren sisältä on louhittu tonneittain kiveä

Käytävät yhdistävät pesäkkeitä



Täällä olisi oltu valmiina, jos tarvetta olisi tullut





Lopuksi lupaamani linkki parempiin kuviin....

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Virolahti / Suojeluskunnan esikunnan muistolaatta

Ajoittain Willimies ajautuu suuriin ongelmiin kuvatessaan kohteita. Sellainen osui kohdalleni myös kesällä 2018, jolloin tarkoituksemme oli Williladyn kanssa kuvata viimeiset Virolahden kohteet. Aikaisemmilta reissuilta kuvia kohteista oli jo melkoinen määrä, mutta ainahan näitä kohteita putkahtaa jostain aina lisää! Nyt en enää edes jaksa muistaa, mistä sain tiedon tämän päiväisestä kohteestamme, mutta pääasia että se löytyi.....
Entinen Suojeluskunnan esikunnan rakennus

Kohde nimittäin oli kaikkea muuta kuin helppo. Tiesimme talon sijaitsevan Uuno Klamin tien varressa  ja olihan meillä lisääkin tietoa....tiesimme talon olevan keltainen! Näillä vihjeillä sitten liikkeelle etsimään rakennusta, jossa oli vuosina 1935 - 1944 toiminut paikallisen Suojeluskunnan esikunta. Löytyihän se oikea talo melko nopeasti, mutta kun kyseessä on yksityisen omistama rakennus, niin sehän loi oman haasteensa tähän.

Kaiken lisäksi selvisi, ettei omistaja ollut kotona, koska kukaan ei avannut meille ovea yrityksistämme huolimatta. Koirakin ihmetteli pihamaalla, että keitä hiippailijoita nämä tuntemattomat kulkijat ovat? Poistuimme pihamaalta ja jatkoimme matkaamme, mutta sitten tajusin että rakennuksen ohitse menee pikkutie. Auto sinne ja pam! Talon päädyssä näkyi laatta. Kamera esiin auton ikkunasta ja nappasin pari kuvaa laatasta. Matkaa oli välillämme n. 100 metriä, joten eihän tuo kuva laatasta ihan parasta A-ryhmää ole.

Tässä talossa sijaitsi Virolahden Suojeluskunnan esikunta vuosina 1935 - 1944

Laatan paljastajasta ja paljastamisajankohdasta en löytänyt mitään tietoa, joten paikalliset osaavat kaiketi auttaa.....

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Virolahti / Uuno Klamin patsas

Etelä-Karjalan ylpeys SaiPa jatkoi eilen taas surkeita esityksiä ja tuloskin oli sen mukainen. Tappio niskassa palataan kotihalliin ja tänään onkin sitten edessä pakkovoitto tai kesäloma alkaa! Itse odotin Saipan ottavan mitalin tänä vuonna, mutta kyllähän tuo selvisi kauden mittaan, että sitä ei ole tulossa. Itse ainakin aloitan valmistautumisen uuteen kauteen riippumatta tämän illan pelin tuloksesta. Lausahdus, Saipan kannattajana oppii nöyryyttä, piti taas tälläkin kaudella paikkansa....Siirrytään siis blogin pariin!

Ei pitäjää Suomessa, ettei sieltä nyt edes yhtä kuuluisuutta olisi pongahtanut julkisuuteen. Näin on käynyt Virolahden Klamilan kylässäkin, mistä on kotoisin 20.9.1900 syntynyt säveltäjä Uuno Klami. Äiti huomasi pojan lahjakkuuden musiikin alalla jo nuorena ja kannusti poikaansa opiskelemaan musiikkia. Ilmeisesti Uunikin tiesi omat kykynsä, koska ilmoitti jo kansakoulussa, että hänestä tulee säveltäjä. Opettaja tosin oli eri mieltä asiasta, mutta mitäpä ne opettajat mistään tietävätkään...

Muusikon ura alkoi Harjun maatalouskoulussa, missä sijaitsi paikkakunnan ainoa piano. Ilmeisesti paikan johtaja Niinivaara vaikuttui Uunon kyvyistä, koska oli valmis tukemaan hänen musiikkiopintojaan. Uunolla oli myös kykyjä muunkinlaiseen toimintaan. Hän kuului Virolahden suojeluskuntaan ja oli sota -aikana punaisia piilossa Haapasaaressa. Kerkesi Uuno vielä sotaankin huhtikuun loppupuolella ottaen osaa Ahvenkosken taisteluihin. Täältä sotaretki jatkui Viron vapaussotaan ja sieltä kotiin palattuaan vielä kiirehti mukaan Aunuksen sotaretkelle. Tämä retki jäi lyhyeksi ja hän palasi kotiin kesäkuussa 1919 ilmoittaen hänen sotareetkiensä olevan takanapäin.
Klamilan kirkko, minkä pihamaalta löytyy Uunon patsas

Nyt oli aika keskittyä musiikkiin ja hän pitikin ensikonserttinsa 1928 ja hänestä povattiin Sibeliuksen työn jatkajaa. Palkkansa eteen hän joutui tekemään sävellystyön lisäksi erilaisia töitä. Hän toimi elokuvapianistina, kahvilasoittajana jne... Yksi merkittävä ura tuli myös luotua Helsingin sanomien päämusiikkikriitikkona. Se piti hänet leivänsyrjässä liki kolme vuosikymmentä.
Uuno Klamin patsas

Ben Renvall -63

Säveltäjän uran huipennus oli hänen yksimielinen valintansa Suomen akatemian säveltaiteen akateemikoksi vuonna 1959. Sitä ei kestänyt kauaa, koska Uuno Klami kuoli Virolahdella 29.5.1961.

Pitäähän merkkimiehen oma patsas saada ja niinpä sellainen puuhattiin Virolahden Klamilaan vuonna 1963. Klamilan kirkon pihaan näet paljastettiin 25.8.1963 Ben Renvallin tekemä Uunon patsas. 

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Virolahti / MS Voiman potkuri

Tänään ne alkavat! Jääkiekon SM-liigan Play offit, joissa ikisuosikkini SaiPa on mukana. Vaihtelevan runkosarjan jälkeen on pakko sanoa jo tässä vaiheessa, että munittiin koko homma... Parempaan olisi pitänyt pystyä kuin sijalle yhdeksän, mutta onhan tässä kevät aikaa! Muutama sija ylöspäin, niin emme saisi vastaamme säälipleijarivastustajamme Ilveksen jälkeen Kärppiä, joka vaikuttaa uskomattoman kovalta... No, onhan sitä ihmeitä tehty ennenkin, mutta nyt pitäisi pystyä neljään ihmeeseen. No, katsotaan kuinka käy ensin Ilvestä vastaan? Vaan asiaan...

Aika usein löydän jonkun muistomerkin ihan tsägällä, kun menen käymään jossain paikassa. En siis välttämättä tiedä aina etukäteen kaikkia kohteitani, vaikka pyrinkin tekemään pohjatyöt mahdollisimman hyvin. Olettaisin, että Willimiehen jäljillä blogissa on tällä hetkellä julkaistuna kolmisenkymmentä muistomerkkiä tai laattaa, jotka olen bongannut ihan sattumalta reissuillani.
MS Voiman keulapotkuri

Tänään on sitten vuorossa numero 31, koska tästä MS Voima nimisen jäänsärkijän potkurista Klamilan kalasatamassa en tiennyt etukäteen yhtikäs mitään. Siellä se vaan kökötti kiveen kiinnitettynä vailla minkäänlaista infoa. Enpä siis paljon mitään siitä sitten tiedäkään. Ainoa tieto on Venelehdestä, missä kerrotaan potkurin halkaisijan olevan 3,5 metriä ja paino 9 tonnia.

Olisi kiva tietää, miksi se on sijoitettu Klamilan satamaan? Kiinnostaisi myös tietää kenen toimesta ja milloin? Noihin kysymyksiin en löytänyt tietoa mistään.....

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Virolahti / Talonpoikaispurjehduksen muistomerkki

Menneinä aikoina Virolahti, kuten naapuri Hamina, olivat pitäjiä joissa valmistettiin puualuksia merellä liikkumista varten. Kivikkoiset rannat eivät olleet edullisia viljelyyn, mutta merestä sai kalaa. Niinpä paikalliset alkoivat kuivata kalaa ja ostaa sisämaasta tervaa, joita kuljetettiin Viroon, missä ne vaihdettiin viljaan. Tämä keskiajalla alkunsa saanut liikenne tunnetaan talonpoikaispurjehduksena. Sitä jatkui vuosisatoja, vaikka valtiovalta yritti kitkeä sen pois.
Talonpoikaispurjehduksen muistomerkki häämöttää rinteessä

Suomen sodan jälkeen Suomi liitettiin Venäjään ja Virolahdellakin alkoi taloudellinen nousu, koska nyt talonpoikaispurjehdus muuttui sallituksi. Viron rinnalle tärkeäksi kauppapaikaksi muodostui Pietari, minne upposi virolahtelaisten toimittamana halkokuorma toisensa perään ja kiveä! Kivestä tulikin tärkeä myyntiartikkeli, jota louhittiin Virolahden rannoilta ja kuskattiin Pietariin, missä moni rakennus sai seinänsä virolahtelaisesta kivestä.
Ankkuri ja majakka kuvaavat merellisiä olosuhteita

Olojen muututtua itsenäistymisen jälkeen ja samalla rajan sulkeuduttua Pietariin, alkoi talonpoikaispurjehdus hiipua, vaikka se olikin muuntunut jo ammattimaiseksi merenkuluksi. Kävipä virolahtelaisia aluksia jopa Välimerellä saakka. Valitettavasti aika ajoi toiminnan ohitse, ellei sellaiseksi lueta kieltolain aikaista viinan salakuljetusta, missä virolahtelaisetkin olivat innolla mukana. Liikkuihan siinä isot rahat....

Tämä Klamilan satama-alueella sijaitseva talonpoikaispurjehduksen muistomerkki on upea ja samalla se muistuttaa meitä ajoista, jotka tuskin koskaan enää palaavat? Muistomerkin tekijä ja paljastusvuosi ovat itselleni täysin tuntemattomia asioita, joten jälleen lukijoiden aktiivisuutta kaipailisin.....