tiistai 17. heinäkuuta 2018

Säkkijärvi / Talvisodan taisteluiden muistomerkki

Hemmetti näitä helteitä! Eihän tässä edes nenäänsä kärsi työntää ulos, kun tulee mieleen siirtyminen sisätiloihin....no, helpotusta ei ole sielläkään luvassa! Eniten tässä korpeaa se, etten jaksa lähteä kuvausreissuille vaan aika menee kotosalla päivitellessä vanhoja tarinoita ja uusia kirjoittaessa, tosin siinäkin on omat haasteensa. 
Maisemaa Vilajoelta

Vilajokea....lieneekö kalapato

Joka tapauksessa moni kaiketi odotti, että lupaukseni mukaisesti aloittaisin Haminan kohteiden esittelyn, mutta ainahan sitä pitää vähän sooloilla. Lueskelin vanhoja sähköposteja ja totesin, että nyt hyvä aika esitellä lukijoiden minulle lähettämiä kohteita. Näistä seuraavista kohteista isot kiitokset kuvia lähettäneille lukijoilleni ja aloitetaan Toni Näpin lähettämällä kohteella itselleni niin rakkaalta Säkkijärveltä. Jostain kumman syystä siitä tosin nykyisin käytetään nimeä Kondratjevo?
Talvisodan taisteluiden muistomerkki. Vilajoki 26.5.2018

Säkkijärviseuran edustajat

Muistomerkin laatta tietenkin kahdella kielellä

Laattaa kiinnitetään

Säkkijärven Vilajoella paljastettiin 26.5.2018 uusi muistomerkki, joka kunnioittaa talvisodan aikana alueella käytyjä taisteluita. Muistomerkin hankkivat paikalliset kyläläiset, joista etenkin kylässä asuva Suomen ja Säkkijärven historiasta kiinnostunut Vyacheslav Nikitin toimi hankkeen puuhamiehenä. Myöhemmin muistomerkin juurelle on tarkoitus kerätä alueelta löytyvää sotamateriaalia muistuttamaan kylän sotaisista, nyt jo taaksejääneistä, ajoista. Sattumalta paikalle osui Säkkijärviseuran jäseniä ja he saivat osallistua laatan kiinnitykseen ja sen paljastamiseen. Hieno ele paikallisilta ja todella hienoa, että tämä muuallakin havainnoimani paikallisten kiinnostus menneisiin aikoihin lisää kiinnostustaan...

Paikalla olivat Baltiyetsin asukkaita ja Säkkijärvisäätiötä edustivat Pekka Tommiska, Ari Vainio ja Toni Näppi, joka välitti minulle nämä kuvat. Kiitos Toni!

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kotka / Keisarin muistokivi

Tällä erää Kotkan viimeinen kuvaamani kohde, kunnes kerkiän käydä kuvaamassa lisää nyt tiedossani olevia kohteita ehkä elo-syyskuussa? Siitä tuleekin pitkä päivä, koska tuohon matkaan en huvikseni viitsi ajella. Aion siis kuvata kaikki tiedossani olevat kohteet samalla kertaa, menköön aikaa vaikka koko päivä ja niinhän siinä tulee menemäänkin. No, sittenpä nuo kaikki on pulkassa ja voin esitellä niitä pitkin talvea....

Viimeisenä on vuorossa keisari Aleksanteri III pystytetty muistokivi kymiläisten ja kotkalaisten toimesta. Tämä onkin kaiketi yksi vanhimpia muistomerkkejä alueellamme, koska valaosa on paljastettu vasta itsenäisyytemme aikana. Tällä on sentään jo ikää, koska se on paljastettu marraskuussa 1896. Se on siis osa maamme historiaa keisarilliselta ajalta!
Keisari Aleksanteri III muistokivi

Luonnonkiveen kiinnitetty muistolaatta vuodelta 1896

Muistolaatassa lukee: "Rauhanrakentaja Aleksanteri III nautti täällä lepoa, wiihdytystä turvissa uskollisen kansan 1888-1894. Kymiläiset, kotkalaiset pystyttivät muistotaulun" 
Kovia kokenut muistolaatta

Muistomerkin pystyttämisen jälkeen tuli kuitenkin aika, jolloin muistomerkki ei saanut olla rauhassa. Syksyllä 1917 pronssiset kulmakoristeet varastettiin, mutta osa niistä löytyi myöhemmin maasta muistomerkin läheisyydestä. Vuosina 1917-1918 kiveen ilmestyi ampumisen jälkiä. Niiden syntyperästä on useampia tarinoita, joista kukaan ei tiedä mikä on totuus. Vaihtoehtoja ovat vuoden 1917 levottommat ajat, Langinkosken linnoitustöiden räjäytykset tai Kyminlinnan taistelu, jolloin osa saksalaisista joukoista liikkui Langinkosken kautta. Yksi vaihtoehto on myös venäläisen matruusin muistolaattaa vasten räjäyttämä käsikranaatti.

Olkoon totuus mikä tahansa, niin tämä on yksi mielenkiintoisimmista kuvaamistani kohteista. No, ainakin minun mielestäni....

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kotka / Langinkosken keisarillinen kalamaja

Kotkan kohteet lähestyvät päätöstä ja nyt siirrytään Kotkan ja Venäjän keisarillisen perheen ikuisiksi ajoiksi yhdistäneeseen paikkaan Langinkosken keisarilliselle kalamajalle. Paikka on kököttänyt paikallaan vuodesta 1889 ja sitä alettiin kunnostamaan viimeisen päälle vuonna 2012. Tämä paikka jos mikä on suojelemisen ja vaalimisen arvoinen sen historiallisen taustan takia. 
Alue on nykyisin suojeltu

Alueen kartta

Matka alkaa....

Paikalla on entinen vahtimestarin talo

Infoa edellisestä



Kalamajalle pitää ylittää silta

Sillan alta menee pieni koski

Keisarillinen kalastusmaja

Infoa löytyy....

Kotkan Langinkoski tunnettiin lohistaan jo keskiajalla ja sen kalastusoikeudet kuuluivat 1380-luvulla Vadstenan ja 1790-luvulta eteenpäin Valamon luostarille. Luostarithan olivat kalan suurkuluttajia ja sinne lienee kaiketi mennyt suurin koskaan Suomesta vuonna 1896 saatu lohi, jolla oli pituutta 130cm ja painoakin kunnioitettavat 35 kiloa! Itsenäisyyden aikana Kymijokea muokattiin teollisuuden vaatimusten mukaisesti ja lohen nousu koskeen lakkasi. 

Paikalla on Valamon luostarin pystyttämä kappeli ajalta ennen Aleksari III

Langinkoski virtaa vuolaasti

Alue on kaunis


Vanhoja kalastusrakennelmia on jäljellä


Kalastajan maja

Infoa edelliseen

Keisarin kalamaja on melkoisen kookas

Ensimmäinen yhteys Langinkoskella ja venäjän keisarillisella suvulla oli 1880, jolloin paikalla vieraili kruunuprinssi Aleksanteri, josta muutamaa vuotta myöhemmin tuli keisari Aleksanteri III. Toisella visiitillään Aleksanteri ilmoitti, että tänne olisi kiva saada oma kalastusmaja. Niinpä suomalaiset ottivat tilaisuudesta kopin ja aloittivat majan rakentamisen kesällä 1888. Seuraavana vuonna Magnus Schjerfbeckin suunnittelema ja sisustuksesta vastanneen Johan Jacob Ahrenbergin luomus olikin valmis 15.7.1889 pidettäviin avajaisiin.
Terassilla on kokoa




Sisustus on puuta

Tulisija on melkoisen komea ja kookas




Keisari ja keisarinna

Keisarinnan tila

Keisarillinen huussi



Osoitus paikan keisarillisista omistajista






Keisari Aleksanteri III vieraili paikalla useana kesänä ja piti paikasta. Täällä oli tilaisuus olla oman perheen kanssa vailla Pietarin vaatimaa hovietikettiä ja pilkkoa vaikka halkoja jos siltä tuntui. Täällä oli helppo rentoutua. Valitettavasti Aleksanterin seuraaja Nikolai II ei tuntenut paikkaa yhtä omakseen vaan vieraili paikalla ainoastaan kerran, silloinkin vain lyhyen hetken syksyllä 1906.

Suomen itsenäistyttyä Langinkoski menetti merkityksensä ja se muistutti ajoista, jotka suomalaiset halusivat enimmäkseen unohtaa. Toki sillä oli käytttöä etenkin senaattorien ja ministerien kesäpaikkana. Valitettavasti paikan hoitaminen oli retuperällä ja vuonna 1933 Kymenlaakson museoseura alkoi entisöidä rapistuvaa kalamajaa. Samalla siitä tehtiin museo, mikä se on vieläkin. Tosin nykyisin Museovirasto vastaa rakennusten ylläpidosta.

Kalahautomo



Aleksanteri III onki omalta kalastuskiveltään

Maja on ainutlaatuinen maailmassa, koska se on ainoa Venäjän keisarien omistama rakennus, mikä sijaitsee nykyisen Venäjän ulkopuolella. Juuri siksi yhä useampi venäläinen on löytänyt tiensä Langinkoskelle nauttimaan ainutlaatuisesta ilmapiiristä. Onhan rakennuksen kalustuskin täysin alkuperäistä!