Räisälä / Tiurin linna

Willimies on reissuillaan kierrellyt pitkin ja poikin Karjalan kannasta, mutta aina reissut eivät ole olleet helppoja. Ongelmia on aiheuttanut milloin kuumuus, kylmyys, huonot tiet, punkit, villisiat ja milloin Williladyn vessatauot, koska aina ei ole ollut mahdollista pysähtyä johonkin tasokkaaseen paikkaan. Tällä kertaa esiteltävässä kohteessa oli myöskin omat ongelmansa, koska kuvausreissun aikana Venäjän ja Ukrainan kriisi oli pahimmillaan. Tietenkin samaan aikaan paikalla piti olla ukrainalaisia ja siitähän meinasi muodostua ongelma heidän ja paikallisten välille. Kukapas siinä välissä sitten olisi ollut kuin me puolueettomat suomalaiset.

Silta ylittää nykyisen Tiurin kosken

Päätimmekin vähin äänin poistua paikalta ja ehkä siksi tämä Tiurin linnan valokuvaaminen jäi vähän heikolle hapelle, mutta paikallahan toki kävimme. Mutta mikä paikka tämä Tiuri oikein on vai pitäisikö sanoa oli? Moni suomalainen ei ole kaiketi koskaan paikasta kuullutkaan....

Paikalla on myös infotaulu, mistä en valitettavasti ymmärrä mitään. No kartathan ovat aina hyviä....

Tiurinlinna, venäläiseltä nimeltä Tiversk, oli muinaislinna Vuoksen varrella. Se sijaitsi aikoinaan saaressa Vuoksen kapeimmassa kohdassa tukkien vesireitin syvälle sisämaahan. Linnaan tai paremminkin sen jäänteisiin liittyy paljon asioita, joita ei vieläkään tiedetä varmuudella. Esimerkiksi linnan rakentamisajankohta ja tieto rakentajista puuttuu vieläkin. Syynä on pitkälti tutkimuksen puute, koska yhä edelleen monet paikkaan liittyvät tiedot ovat peräisin Hjalmar Appelgrenin 1800-luvun loppupuolella kirjoittamasta Suomen muinaislinnat teoksesta. Olisiko aika perehtyä paikan historiaan uudemman kerran?

Vuosisadat ovat piilottaneet rakennusten perustat piiloon luonnon keskelle

Varmaa on ainakin se, että Tiuri on ollut linnoitettuna ennen kristinuskon saapumista alueelle. Siitä kertovat alueelta löydetty hopea-aarre, mikä sijoittuu n. 900-luvulle sisältäen viikinkiaikaisia rahoja. Alueen isompi linnoittaminen ajoittunee 1100-luvulle, jos Appelgrenin tutkimuksiin luottaa. Jotkut epäilevät sen rakennusajankohdaksi jopa 1300-lukua. Suurta merkitystä ajankohdalla tuskin on, mutta lisäisihän se tietämystämme menneisyydestä....

Koska kyseessä on ollut linna, niin jotain jäänteitähän siitä pitää olla jäljellä ja niin onkin. Alueelta on löydetty 19 kiviperustaisen rakennuksen jäänteitä ja merkittävimpänä juttuna 300 neliöisen rakennuksen perustukset. Kyseessä ei siis ole ollut mikään ihan pieni linna tai linnoitus. Itselleni ainakin jää epäselväksi se, että ovatko rakennukset olleet kivisille perustoille rakennettuja hirsisiä rakennuksia vai kenties kokonaan kivisiä rakennelmia. Itse uskoisin enemmän tuohon hirsistä tehtyyn vaihtoehtoon.

Osa rakennelmista on vielä selkeästi näkyvillä

Tiurin linna veti puoleensa alueen kulkijoita ja sotajoukkoja ollen esteenä niin novgorodilaisille ja ruotsalaisille. Paikka onkin ollut kaiketi monien kahakoiden paikkana ja sen historiasta löytyisi kaiketi paljonkin mielenkiintoista, jos alueella järjestettäisiin arkeologinen kaivaus. Ennen sitä moni asia on varmistusta vailla, kuten tieto siitä, että ikivanhoissa kronikoissa kerrotaan Novgorodin antaneen Smolenskin ruhtinas Jurille vuonna 1404 läänityksinä 13 sivukaupunkia. Tiurin oletetaan olleen näistä kaupungeista yksi.

Osaisivatpa nämä muurit kertoa tarinansa

Liekö se ollut syynä ruotsalaisten sotaretkeen Tiuriin vuonna 1411, jolloin linna tuhottiin maan tasalle?

Tiurin linnan muistomerkki

Muistomerkin laatta

Muistomerkki on pystytetty Melnikovon, entisen Räisälän, kyläneuvoston ja asukkaiden työn tuloksena kunnioittamaan esivanhempia vuonna 1988. Koska Willimies arvostaa kaikkea vanhaa, niin mielestäni tämä on hieno ele paikallisilta asukkailta. Tällaista näkisin mielelläni lisääkin...

PS. Esivanhemmista puheenollen tänään on juhlapäivä. Willimuori täyttää tänään 75 vuotta ja se on kaiketi Willimiehenkin vaihdettava shortsit tyylikkäämpiin asusteisiin. Kunnoitettavaan ikäänhän tuo äitimuori pääsee vaikka ihan tytön hempukka vielä iältään onkin. Kaikesta huolimatta hyvää syntymäpäivää näin Internetin välitykselläkin ja nähdään jokusen tunnin kuluttua!!!

Jos teistä joku kuvittelee, että Willimuori ei tuota onnentoivotustani huomaa ennen juhlia, niin erehdytte pahasti. Hän näet seuraa nykyään tekemisiäni blogini välityksellä säännöllisesti. Kaiken lisäksi muistaa aina myös ripittää minut kaikista paljastamistani menneisyyden töllöntöistä sanoilla, että olisithan voinut jättää tuonkin sanomatta. Ilmeisesti vastaavan kaltaista kritiikkiä saan kuunnella vielä vuosikymmenet....

Räisälä / Pro Patria***

                                                        Bob Dylan "Senor"

Kesä on jo ovella ja viime vuotisia kuvia katsellessa, tulee väkisinkin mieleen monia hyviä muistoja reissuilta. Yksi parhaimpia matkoja viime suvena oli visiitti Käkisalmeen, minkä reitin varrelle jää nykyinen Melnikovo, entinen Räisälä. Siellä, kuten niin monessa muussakin paikassa olen vieraillut hautausmaalla. Tällä kertaa kaikki vanha on pyyhkiytynyt kirkon ympärillä sijainneelta hautausmaalta pois. Jäljellä on vain suomalaisten 1990-luvulla pystyttämä sankaripatsas Pro Patria. Mikä on tämän muistomerkin tausta?

Kirkkomaalla voi hiljentyä puiden siimeksessä

Sisällissodan aikaan räisäläläisetkin osallistuivat taisteluihin ja osa menetti henkensäkin vapauden puolesta. Niinpä valkoisille sankareille pystytetitiin kirkon edustalle paraatipaikalle taiteilija Eljas Ilkan suunnittelema sankaripatsas. Tässä ilmeisesti 1920-luvun alussa valmistuneessa patsaassa oli kaiverrettuna kaikkien 12 sankarivainajan nimet. Alkuperäinen on nyt kuitenkin kadonnut, kuten kaikki muukin hautausmaalta kiviä myöten...

Pro Patria muistomerkki on alkuperäisellä paikalla

Sankarihautausmaalle tuli uudelleen käyttöä talvisodan alkaessa. Ensimmäisen kerran räisäläläisiä haudattiin itsenäisyyspäivänä ja viimeisen kerran 10.3.1940. Kyseisenä aikana 52 sankarivainajaa sai viimeisen leposijan kotiseudun hautausmaalta. Valitettavasti reilut 40 kaatunutta räisäläläistä kaatui jossain muualla ja heitä ei pystytty hautaamaan tänne. Jatkosodan aikana sai vielä 124 sankaria viimeisen leposijansa täältä, kunnes alue piti luovuttaa Neuvostoliitolle rauhanehtojen mukaisesti.

Pro Patria

Vaan kyllähän suomalaisiin aina menneisyyden jäljet ja omat juuret vetoavat, niin räisäläläisiäkin. Niinpä olojen ja Räisälään matkustamisen vapauduttua Neuvostoliiton romahtaessa, alkoi herätä ajatus muistomerkistä sankarivainajille. Lopulta jokseenkin samanlainen muistomerkki kuin 1920-luvullakin pystytetty, päätettiin toteuttaa ja se julkaistiin 6.6.1992 lähes kuudensadan entisen räisäläläisen todistaessa tapahtumaa. Lisäksi muistomerkki on täsmälleen samalla paikalla kuin alkuperäinenkin.

Pyhä paikka

Muistomerkkiä on täydennetty vuosien varrella ja 18.5.1996 siihen kiinnitettiin sankarivainajien muistolaatta Pro Patria tekstin alapuolelle.Lopuksi kokonaisuus täydennettiin aitauksella, mikä muistomerkin ympärille pystytettiin 7.6.1997. Nyt muistomerkki seisoo muistona sitä ympäröivästä kadonneesta hautausmaasta ja sankarivainajista.

Kolmen sodan sankarivainajat on nimetty omaan laattaan

Päivitys 25.8.2017
Tällä samalla paikalla sijaitsi aikoinaan Eljas Ilkan suunnittelema ja Forsmanin kiviliikkeen valmistava muistomerkki, mikä paljastettiin sisällissodan sankaripatsaaksi. Se kuitenkin katosi syksyllä 1984. Siksi se piti pystyttää uudelleen, kuten alkuperäisessä tarinassa kertoilinkin. Outoa on vain se, että alkuperäisessä muistomerkissä oli mainittu nimeltä 12 sisällissodan sankarivainajaa, mutta nykyisessä niitä näyttää olevan 14 nimeä. No kaipa joku osaa selittää tuonkin omituisuuden?

Päivitys 27.2.2018
Alkuperäinen, nyt jo kadonnut patsas paljastettiin 4.11.1920.

Päivitys 30.6.2019
Kävin eilen Räisälässä ja huomasin paikan hivenen muuttuneen. Muistomerkin läheisyyteen oli ilmestynyt infotaulu ja muistomerkkiin oli lisätty lisäkilpa, mihin oli kaiverrettu sankaivainajien nimiä. Unohtuivatko alkuperäisestä laatasta vai mikähän mahtaa olla syynä? 

Alkuperäinen sankarivainajien lista

Infotaulu

Muistomerkkiin on lisätty 10 sankarivainajan nimet omaan laattaan

Räisälä / Räisälän kirkko

Räisälä on paikkakunta Antrean ja Käkisalmen välissä, minkä nykyinen nimi on Melnikovo. Alue säästyi sotien suurimmilta tuhoilta, koska vain kerran sotatoimet ulottuivat alueelle. Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaisten vallatessa alueen takaisin aiheutui alueelle tuhoa. Muun muassa tämän päivän kohteemme Räisälän kirkko sai osuman kranaatista ja osa kattorakennelmaa tuhoutui, mutta jo jatkosodan aikana tuhot korjattiin. Kirkkoa myös käytettiin tuolloin alkuperäisessä tarkoituksessaan.

Räisälän kirkko

Alueen punaista graniittia käytettiin kirkkoon reilusti

Sijainti on hyvä

Mutta tutustutaanpa hivenen tarkemmin Räisälän kirkon vaiheisiin. Alue kristillistyi jo aikapäiviä takaperin, mutta viimeistään vuonna 1635 se on aloittanut toiminnan itsenäisenä seurakuntana. Noihin aikoihin myös rakennettiin Räisälän ensimmäinen kirkko, minkä tarkka sijainti on mysteeri. Todennäköisesti se on kuitenkin sijainnut samalla paikalla kuin nykyinenkin. Kirkon kohtaloksi koitui kuitenkin tulipalo, jonka venäläiset joukot sytyttivät vuonna 1656.

Muistolaattakin löytyy seinästä

Räisälän toista kirkkoa aloitettiin rakentamaan 1663, mutta sen vaiheista ei tiedetä juuri mitään. Ehkä se kuitenkin liki sadan vuoden ajan palveli räisäläläisten hengen asioissa, koska kolmannen kirkon rakennustyöt valmistuivat 1763. Tämä puurakenteinen kirkko uusittiin vuonna 1884 Ivar Aminoffin piirustusten mukaisesti, mutta siitä ei saatu nauttia niin kauan kuin oli tarkoitus. Kesällä 1910 ukonilmalla salama kajahti suoraan kirkkorakennukseen ja se paloi maan tasalle. Oli aika rakentaa jälleen uusi kirkko Räisälään.

Uusi kirkko päätettiin tehdä suomalaisesta graniitista ja lopputulos onkin yksi upeimmista kirkoista, mitä Karjalasta löytyy. Koiviston ja Terijoen kirkot kuuluvat samaan upeiden kirkkojen listaan, mutta onhan niitä toki muitakin. En minäkään ole kaikissa käynyt vierailulla. Räisälän kirkon suunnitteli Josef Stenbäck ja se valmistui vuosien 1911-1912 aikana. Urut saatiin kirkkoon tosin vasta vuonna 1913.

ja toinen muistolaatta

Sotavuosina kirkkoon osui kranaatti, mikä tuhosi osan kattoa, mutta muuten se säilyi vahingoittumattomana pieniä venäläisten tekemiä muutoksia lukuunottamatta. Kirkkorakennusta on käytetty monissa eri tarkoituksissa viime vuosikymmeninä. Pahimmillaan se toimi Venäjän upeimpana hevostallina, mutta nykyisin se on kulttuuritalona, missä esitetään elokuvia ja harrastetaan erilaisia asioita. Kesällä 2015, kun kvin paikalla, niin pihamaalla oli lasten disco-tapahtuma pomppulinnoineen. 

Onneksi nykyiset melnikovolaiset ymmärtävät juuriltaan räisäläläisiä ja ovat sallineet rakennusta käytettävän kirkkona suurien juhlien ja kokoontumisten aikana. 

Mainittakoon vielä, että poistuessaan Räisälästä syksyllä 1944, suomalaiset veivät mennessään kirkon alttaritaulun ja kirkon kellot, mitkä sijoitettiin Kokemäelle. Nykyisin toinen kirkon kelloista on Räisälä-museossa Köyliössä.

Lopuksi Mikko Huhtalan video Räisälän kirkosta....tuhannet kiitokset

Räisälä / Peter Schwindtin muistomerkki

                                             AC/DC "Highway to hell"

Kesäkuussa, mistä on jäljellä vain muistot, vierailimme Williladyn kanssa Käkisalmessa. Tuon matkan kuvasatoa saamme ihailla joskus myöhemmin, mutta matkalla sattui tyypillinen episodi Willimies Toursin matkoilla. Ilmeisesti meille kummallekin on alkanut kehittyä jonkinlainen "kuudes aisti" muistomerkkien bongaamiseen. Ajoimme tyylikkäästi ohi tienvarressa kököttävän matkamiehen ristin, joita on teiden varsilla kaikkialla. Silti kuin yhteisestä päätöksestä kurvasimme ympäri ja hyppäsimme autosta ulos. Siinähän se kökötti, meille entuudestaan tuntematon muistomerkki.

Vaan miksi tässä pienellä mäen töyräällä tienvarressa on muistomerkki, missä on vielä kaiken lisäksi teksti suomeksi ja venäjäksi? Se vaikutti vanhalta, mutta milloin se oli pystytetty ja kenen toimesta? Ennen kaikkea kuka oli muistomerkissä mainittu henkilö Peter Theodor Schwindt? Kysymyksiä, joihin emme tienneet vastausta. Emme olleet koskaan edes kuulleetkaan kyseisestä miehestä. Alkoi siis kotosalla tutkimustehtävä, mihin löytyi lopulta ratkaisukin...

Nykyiset alueen asukkaat ovat kiinnostuneet yhä enemmän alueen historiasta ja aiemmista tutkimuksista, jotka ovat tietenkin suomalaisten tekemiä. Niinpä Käkisalmen linnan museon aloitteesta elokuussa 2001 järjestettiin kansainvälinen tutkimuskonferenssi, joka keräsi paikalle ison joukon tutkijoita ja museoväkeä. Tätä tapahtumaa juhlistaakseen paljastettiin Peter Schwindtin syntymäkodin paikalla muistomerkki, missä korostettiin Schwindtin ansioita alueen tutkimuksista eri tieteen aloilla.

Juhlavasti muistomerkki paljastettiinkin Melnikovon, entisen Räisälän, kunnanjohtaja Kamnevin toimesta arvovaltaisen vierasjoukon läsnäollessa. Muistomerkin paljastamisen jälkeen kuultiin vielä räisäläisten säätiön edustajan Juhani Huppusen puhe. Paikalla oli myös Pyhäjärvi-säätiön edustajat.

Mutta kuka oli tämä muistomerkin saanut Peter Theodor Schwindt, jonka syntymän 150-vuotisjuhlan kunniaksi tämä huomionosoitus pystytettiin? Hän syntyi tämän muistomerkin kohdalla aikoinaan sijainneessa Putorian hovissa 13.10.1851. Schwindtit olivat pappissuku, joka oli muuttanut Räisälään jo vuonna 1764. Peter valitsi kuitenkin itselleen toisen uran. Hän muutti Helsinkiin ja kokeili monia eri ammatteja 16 vuotta kestäneen opiskelujakson aikana. Lopulta hän valmistui filosofian maisteriksi ja ryhtyi töihin toden teolla. 

Hän toimi mm. valtionarkeologina, kirkolliskokuksen jäsenenä ja valittiinpa hänet valtiopäivillekin Käkisalmen kaupungin edustajana.Koko tämän ajan hän suoritti kannaksen alueella arkeologisia tutkimuksia ja laajensi näkemystämme alueen arkeologiasta, mihin nyt vasta aletaan uudelleen toden teolla. Alueen rautakautiset löydöt saivat hänet väittelemään itsensä tohtoriksi vuonna 1892, koska aiheen hän tunsi paremmin kuin kenties kukaan muu.

Arkeologiasta kiinnostuneena henkilönä hänet vieläkin kaiketi tunnetaan parhaiten, mutta häntä kiinnosti monet muutkin asiat, kuten kansatiede ja kotiseutututkimus. Vaikuttaa että Willimies asteleekin Schwindtin jalanjäljillä, koska kotiseutututkimustahan minäkin teen! Suurena poikkeuksena meillä on toki kirjallisen tuotannon mittavuus....minä raapustelen näitä blogitekstejä, kun taas Schwindt tuotti paljon kirjallisia tutkimuksia. Mainittakoon niistä yksi, mihin itsekin haluaisin tutustua, nimittäin "Esi-isien muistomerkit". Löytyisiköhän tuosta teoksesta jotain mielenkiintoisia paikkoja, joissa vierailla?

Elämänsä loppupuolen tämä suomalaisuusmies vietti Suomen Muinaistieteellisen Toimikunnan intendenttinä, mikä tunnetaan nykyisin paremmin Museovirastona. Merkittävimmän uran hän silti kaiketi teki Helsingin Kansallismuseossa, mihin hankki uutta aineistoa Suomen menneisyydestä ja luetteloi ne kaikkien käytettäväksi. Kansallismuseon isä-titteli kuuluisi hänelle, jos joku asiasta innostuisi...

Hänen suomalaisuushenkensä ja menneisyyden korostaminen toivat hänelle sortovuosien aikana lempinimen "Karjalan kruunaamaton kuningas". Lieneekö tittelin saamisessa auttanut hänen osallisuutensa sortovuosien merkittävimmässä vastarintajärjestössä Kagaalissa? Valitettavasti tämä suomalaisuusmies ei nähnyt Suomen itsenäistymistä, vaan hänen elämänlankansa katkesi 27.10.1917.

Räisälä / Tsasouna saaressa**

                                           Leevi & The Leavings "Tikapuut taivaaseen"

Venäjä on vastakohtien maa. Jos näillä reissuillani suunnittelee matkan hyvin etukäteen, niin suuremmilta yllätyksiltä luulisi välttyvän. Kuinka väärässä sitä ajoittain voikin olla? Vaikka Karjalan kannas onkin historiallisesti mielenkiintoinen alue vuosisataisten rajamuutosten takia, niin osataan siellä vieläkin yllättää matkamies komeasti. Koko Venäjällä on iso buumi rakentaa kauniita kirkkoja joka kylään ja taajamaan, mutta kuinka upeita ne sitten ovat? Voin sanoa, että hemmetin upeita!

Ortodoksisuuteen liittyy tämän kertainen kohteemmekin. Räisälästä eteläänpäin entisen Kynsijärjen taajamankohdalla kohti vanhaa Tiurin linnaa ajettaessa matkalle jää uskomattoman upea paikka. Pienelle kallioluodolle keskelle vanhaa Vuoksen uomaa on pystytetty upea hirsinen tsasouna. Valmistusvuotta emme osaa sanoa, emmekä kummemmin sen tekijöistäkään, mutta on kyllä näkemisen arvoinen paikka.

Saarelle ilmeisesti ei ole pääsyä, mutta rannaltakin ihailtuna se on vaikuttava rakennus. Jotenkin tämä suurella Venäjän maalla kohtaamamme rumuuden ja kauneuden vastakohtaisuus on vaikuttava kokemus. Alueellahan törmää jatkuvasti Suomen aikakauden jäänteisiin ja venäläisten tekemiin uudisrakennnuksiin, mitkä ovat mikä minnekin päin vinksallaan. Silti maassa osataan rakentaa kauniita rakennuksia, jos vain vaivaudutaan.

Tästä paikasta haluaisin itsekin tietää lisää ja ennen kaikkea päästä vierailulle sisätiloihin. Ensi reissulla kenties....

Päivitys 21.8.2016

Itse kun kuvailen kohteita, niin minulla ei ole koskaan aikaa odottaa otollisia kuvausilmoja. Menen paikan päälle ja kuvaan kohteen, satoi tai paistoi. Onneksi joillakin ammattikuvaajilla aikaa riittää ja he saavat aikaan jotain hemmetin hienoa. Voit nimittäin käydä kurkkaamassa upean kuvasarjan Kynsijärven tsasounasta tästä linkistä. 

Päivitys 30.6.2019
Piipahdin eilen kuvausreissun ohessa täällä Kynsijärvellä ja paikalla oli tapahtunut isoja muutoksia. Valitettavasti sisään en päässyt eilenkään tähän upeaan paikkaan, mutta nyt se on ainakin mahdollista sillan takia. 

Uusi näkymä kun saavutaan parkkipaikalta tsasounalle.....silta rakennettu!

Lukossa! En päässyt sisään

On tämä vaan upealla paikalla