Jaakkima / Lönnrotin mänty

Pysytäänpä vielä tämä kerta Jaakkiman kirkon tontilla. Tällä kertaa piti jaksaa raahautua kirkon taakse, missä kasvaa vanha ja hemmetin iso mänty. Räppäilin pari valokuvaa tästä massiivisesta puusta ja lopulta jaksoin raahautua jopa puun juurelle ihailemaan siellä sijaitsevaa mustagraniittista muistolaattaa, joka kertoo niin männyn kuin Suomenkin historiasta. 

Lönnrotin mänty Jaakkiman kirkon takana

Muistolaatta kertoo venäjänkielellä seuraavan asian:"juhlallinen muistomerkki Tavallinen mänty (Pinus Sylvestris) Tällä paikalla Jaakkiman pitäjässä vuonna 1837 Elias Lönnrot tallensi kansanlauluja Kanteletar-kirjaan ". 

Lönnrotin männyn vierestä on kaadettu koivu, mikä oli kuulemma kasvanut osittain männyn sisään

Mielestäni on aivan hemmetin hieno juttu, että Lönnrot, Kanteletar ja Karjala tehdään tutuiksi myös nykyisin alueella asuville venäläisille. Sitä en tosin tiedä, että mistä tämä  tarina on saanut alkunsa ja pitääkö se edes paikkansa. Liekö tuolla merkitystäkään, koska hyvä tarina tämä joka tapauksessa on! 

Lönnrot istui männyn alla runoja keräämässä 1837

PS. Mahtoiko jo suomalaisten aikaan paikalla olla joku laatta tai vastaava, mikä kertoi tästä tapahtumasta?

Jaakkima / Jaakkiman sankarivainajat 1918, 1939-1945

Jaakkiman kirkon kunnostustyö sai meidät hyvälle tuulelle ja jaksoimme raahautua paikan päälle seuraavalle kohteelle viimeisillä voimilla. Matkaahan oli kokonaiset 30 metriä! No leikki leikkinä, mutta seuraava kohde olikin meistä vaikuttava ja kertoi omalta osaltaan Jaakkiman historiasta. Muistomerkit ovat osa meidän kaikkien menneistä ajoista kertovaa historiaa. Siksi niiden vaaliminen on arvokasta työtä ja siitä pitää antaa entisille jaakkimalaisille ja heidän järjestöilleen isot kiitokset.

Jaakkiman sankarivainajien viimeinen leposija

Vuoden 1918 alkuperäisestä patsaasta on jäljellä kaksi ylintä kiveä

Kirkon vierellä oleva muistomerkki on alkuaan pystytetty Jaakkiman valkoisille uhreille 20.6.1926. Muistomerkin suunnitteli viipurilainen arkkitehti Otto.I.Meurman. Uusi yli kolmimetrinen ja puolitoista metriä leveydeltään oleva harmaagraniittinen monumentti tuli sankarihautausmaan alueelle, missä oli jo entuudestaan jokaiselle vainajalle paljastettu nimikivi. Se koostui viidestä erillisestä isosta kivestä, jotka oli pinottu päällekkäin. Ylimpään niistä oli kaiverrettu teksti:"Isien uskon, kodin, lainsuojan ja maan vapauden puolesta kaatuneitten muistolle"

Jaakkiman sankarivainajille v.2018 pystytetty uusi muistomerkki

Alkuperäinen muistomerkki paljastettiin 20.6.1926 eikä 1925 (Lähde Anna Sirola)

Täyttä varmuutta ei ole siitä kuinka monta jaakkimalaista sankaria huhtikuussa 1918 paikalle haudattiin, mutta seuraavat sodat toivat lisää sankarivainajia. Tämä sankaripatsas säilyi ehjänä talvisodasta ja sen jälkeisestä välirauhan ajasta, koska löysin SA-kuvista valokuvan heinäkuulta 1943, jolloin muistomerkki oli vielä ehjänä. Sen huonot ajat seurasivat vasta myöhemmin....

Jaakkiman sankaripatsas heinäkuussa 1943 (SA-kuva)

Suomalaisten saadessa palata Jaakkimaan 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, huomattiin että muistomerkki oli kadonnut. Lopulta siitä löydettiin kaksi siihen kuulunutta kivipaatta, jotka saivat kavereikseen kolme uutta kiveä, jotta muistomerkki saatiin muistuttamaan alkuperäistä. Vuoden 1993 heinäkuussa, kun se oli valmis, se vihittiin kaikkien sotien sankarivainajien muistomerkiksi. Valitettavasti siitä on kadonnut siihen kiinnitetty muistolaatta, joka näkyi Anna Sirolan teoksessa "Puhukoon paatinen pylväs" valokuvassa, joka oli otettu vuonna 2015.

Hämmästykseni oli kuitenkin suuri, kun huomasin sen saaneen rinnalleen uuden muistomerkin, mihin on kaiverrettu kaikkien sotien jaakkimalaisten sankarien nimitiedot. Se oli paljastettu vuonna 2018. Sen olemassaolosta en tiennyt etukäteen mitään.

Jaakkima / Jaakkiman kirkko

Joskus on kiva kokea mukavia ylläreitä. Sellainen kohtasi minua ja Williladya joitain viikkoja takaperin, kun vierailimme Lahdenpohjassa ja Jaakkimassa. Paikathan ovat vierekkäin, joten molemmat nimitykset lienevät oikein. Isoa tietä ajaessamme edessämme siinti valtavan kokoinen punatiilinen rakennus, Jaakkiman kirkko. Tietenkin kurvasimme tämän aikoinaan 3000-paikkaisen kirkon pihamaalle ja mitä huomasimmekaan.....

Kirkon alue ja kirkko ovat isojen töiden kohteena, eikä se muistuttanut yhtään paikalta näkemiäni vuonna 2016 näppäiltyjä valokuvia. Kirkon sisältä oli kaivettu maat pois ja nyt se ei myöskään näyttänyt koivujen taimitarhalta! Tilalle oli ajettu valtavat määrät sepeliä uudeksi pohjaksi. Myös piha-alueella oli tehty isot työt ja alue raivattu, ajettu multaa tontti täyteen ja istutettu nurmelle. Onkohan venäläisillä aikomus kunnostaa kirkko entiseen loistoonsa? Toivottavasti....

Jaakkiman kirkon historia on mielenkiintoinen. Seurakunta perustettiin joskus vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen kahdesta kreikkalaiskatolisesta kappelista. Tarkka vuosiluku ei ole säilynyt, mutta se tiedetään, että ainakin vuonna 1632 Jaakkiman luterilaisella seurakunnallla oli oma kirkkoherra. Koska seurakunta oli perustettu, niin kirkkokin piti olla. Jaakkiman ensimmäisestä kirkosta ei kuitenkaan ole säilynyt ihmeemmin tietoa, mutta vuonna 1656 se on ollut jo olemassa.

Piha-alueet on raivattu ja kylvetty nurmelle

Kirkko on täytetty sisältä karkealla soralla

Kirkon runko näyttää melko vahvalta vieläkin

Ilmeisesti kirkko ränsistyi tai jäi pieneksi, koska uusi kirkko päätettiin rakentaa. Toinen kirkko valmistui jo 1754 rakennusmestari Eric Colleniuksen toimesta, mutta se voitiin vihkiä käyttöön vasta 27.2.1768, koska kirkon rakentajat ja pitäjäläiset rettelöivät keskenään! Mikä oli riitojen syy? Siihen en valitettavasti osaa vastata. Jaakkimalaiset tuntuvat olleen ärhäkkää väkeä, koska sama kiistely jatkui myös kolmannen, eli nykyisen Jaakkiman kirkon kanssa.

Uuteen kirkkoon C.L.Engel laati piirustukset jo vuonna 1834, mutta riitojen takia rakentamisen aloittaminen viivästyi. Lopulta 1845 rakennustyöt alkoivat ja valmistakin tuli loppujen lopuksi 1851, jolloin kirkko vihittiin käyttöön 19.10.1851. Kirkko olikin upea ilmestys mäen päällä ja sisälle mahtui 3000 sanakuulijaa! Tieto jumalanpalveluksista välitettiin lähistön asukkaille neljällä kellolla, jotka ovat nykyisin Teuvalla ja Kesälahdella.

Kirkon seinään oli kiinnitetty infolakana

Näinköhän tämä kunnostetaan kokonaan?

Kirkko säästyi ehjänä talvisodasta, mutta välirauhan aikana kirkosta oli poistettu penkit, alttari, urut, lukot ja kirkon risti. Sisätilat olivat myös pahasti tahriintuneet, mutta suomalaiset kunnostivat kirkkoa jatkosodan vuosina. Edessä oli kuitenkin vuosi 1944 ja Jaakkiman alueen luovutus venäläisille. Nyt kirkko saikin uusia käyttötarkoituksia. Sitä käytettiin vankilana, varastona ja konekorjaamona, kunnes vuonna 1977 tapahtunut tulipalo tuhosi kattorakenteet sekä autioitti kirkon.