Pyhäjärvi Vpl. / Sankarihautausmaa

Assistentti Poutiaisen kanssa katselimme tovin, että mistähän täältä Pyhäjärveltä löytyisi sankarihautausmaa muistomerkkeineen. Pitkään asiaa ei tarvinut pohtia, kun hoksasimme parin sadan metrin päässä valkoiseksi maalatun aidan. Ei muuta kuin sitä kohti ja sieltähän se sankarihautausmaa tai muistomerkin tekstin mukaan sotilashautausmaa löytyikin. Löysin SA-kuvista vanhoja valokuvia, joissa haudattiin saksalaisia sotilaita Pyhäjärvelle, joten olisiko tämä selitys muistomerkin tekstille?

Pyhäjärven sankarihautausmaa on iso

Alueen takaosassa on punagraniittinen muistomerkki

Kaikesta huolimatta Pyhäjärven sankarihautausmaa on melkoisen iso, mikä kertoo pyhäjärveläisten antamasta suuresta uhrista viime sotien aikana. Itse asiassa muistomerkin takaosassa on pitkä nimilista kahdessa sarakkeessa, mikä paljastaa totuuden. Menehtyneitä on paljon.

Sankareita muistetaan

Nimilista on melko pitkä

Muuten Pyhäjärven sankarihautausmaan muistomerkki on melkoisen pieni punagraniittinen muistokivi, joka on asetettu pienen kummun päälle. Sen on suunnitellut ja tehnyt Matti Ahvonen ja se on pystytetty paikalleen vuonna 1994.

Jalustakiven mukaan kyseessä on sotilashautausmaa

Tekijäkin on saanut oman laattansa

Pyhäjärvi Vpl. / 1918 Sankaripatsas

Pyhäjärven kirkon välittömässä läheisyydestä löytyi seuraava kohteemme. Kyseessä on vuoden 1918 sisällissodan sankaripatsas, jonka alapuolelle on tietojen mukaan haudattu 17 henkilöä, joista yksi ei olisi pyhäjärveläinen. Vainajat haudattiin paikalle helmi- ja toukokuun välisenä aikana 1918. 

1918 Sankaripatsas on aivan kirkon aidan vieressä

Melko nopeasti sodan päättymisen jälkeen, heräsi Pyhäjärvellä kuten muuallakin Suomessa ajatus kunnioittaa vainajia muistomerkillä. Paikallinen Suojeluskunta otti asian hoitaakseen ja mielellään pikaisesti. Tarkoitus oli päästä pitämään juhlallisuuksia jo heinäkuussa 1919, mutta toimitusvaikeuksien takia juhlat toteutuivat vasta lokakuussa 1919.

Keskiosan nurkissa on pienet miespatsaat

Muistomerkki on ainutlaatuinen Suomessa ja sen tekemisestä vastasi hämeenlinnalainen V.Keinäsen Kiviveistämö. Patsaan suunnittelivat veistämön taiteilijat Urho Heinänen ja Wila Martin. Komeahan tuo on, mutta verratessani toukokuussa 2019 patsasta vanhaan valokuvaan, niin sitä on muokattu. Ilmeisesti se on venäläisten toimesta purettu joskus ja kasattu uudelleen tai sitten osia siitä on korvattu uusilla kivillä. Etenkin jalusta ja patsaan "hattu" ovat kokeneet muutoksia.

Patsaan keskiosassa on kiillotettua graniittia, mihin on kaiverrettu kaatuneiden nimiä, mutta osa niistä tuhoutunut suomalaisten sytyttämän kirkon tulipalossa 1940. Tekstiosat ovat vähän vaikeasti luettavia valokuvista, mutta paikan päällä ne olivat selkeitä. Arvatkaapa, oliko tällä reissulla mukana liitua?

Pyhäjärvi Vpl. / Pyhäjärven kirkon ja hautausmaan muistomerkki

Koska Pyhäjärven muistomerkit ovat kaikki melkoisen lähekkäin, niin Matti päätti urheilumiehenä kävellä seuraavalle kohteelle, kun minä taas siirsin auton lähemmäksi. Näköetäisyyden päästä löytyi seuraava muistomerkki aivan tien vierestä ja lisäksi se erottui ympäristöstään, koska alue oli ympäröity komealla valkoiseksi maalatulla lauta-aidalla. Keskeltä aluetta löytyi pieni muistomerkki, mikä kertoi alueella sijainneen vuosina 1765 - 1940 Pyhäjärven kirkon ja hautausmaan. Hautausmaa alueella on yhä edelleen, mutta nykyisin tietenkin venäläisten käytössä. Toki, kyllä sieltä vielä muutamia suomalaisten kiviä löytyi...

Entisen kirkon kivijalalle on nostettu löytynyt hautakivi

Pyhäjärven kirkon paikka aidattuna

Kirkko oli aitausta isompi, mutta sen takana on nykyisin venäläisiä hautoja

Kirkkoa ei kuitenkaan enää ole tällä paikalla, joten lienee syytä kertoa hivenen Pyhäjärven kirkon historiasta. Pyhäjärvi oli yksi 14:sta karjalaisesta kihlakunnasta, mitkä ruotsalainen Eerikin kronikka mainitsee nimeltä heidän valloituksikseen. Tämä olisi tapahtunut jo 1200-luvulla. Ensimmäinen varma/varmempi asiakirjatieto löytyy kuitenkin vasta vuodelta 1393, jolloinmunkki Arsenij olisi purjehtinut Valamosta Kononsaareen, joka nykyisin tunnetaan paremmin Konevitsana. Arsenij hävitti paikalta pakanallisen uhripaikan ja perusti sinne luostarin.

Pyhäjärvi oli aluksi ortodoksialuetta, mutta 1600-luvun alussa sinne perustettiin jo luterilainen seurakuntakin. Alue sai oman kirkkoherrankin vuonna 1632, mutta vielä tässä vaiheessa he joutuivat käymään kirkossa Kiviniemessä. Ensimmäisen oman kirkon vihkimisvuotta ei tarkalleen tiedetä, mutta vanhin säilynyt kirkonkello on leimattu vuodelle 1634. Kaiketi tuohon aikaan on kirkkokin ollut jo pystyssä?

Pyhäjärven kirkon ja ympärillä olleen hautausmaan muistomerkki

Joku muukin oli käynyt paikalla

Kirkko oli kuitenkin pieni ja vaatimaton, joten edessä oli uuden kirkon rakentaminen. Piirustukset uuteen kirkkorakennukseen laati Lorenz Stoffer ja kirkko oli valmis käyttöön otettavaksi. Se tapahtui toisena adventtina 1765. Komea puukirkko sisälsi erillisen kellotapulin ja myöhemmin vielä 11-äänikertaiset urut ja lämmityslaitteetkin! Kirkko oli siis modernisoitu komea puukirkko. Vaan ajat olivat kovat ja julmat.

Hautausmaan portti on vielä paikallaan

Yksi harvoista säästyneistä hautakivistä

Talvisodasta kirkko selvisi ehjänä, mutta viimeisen evakkojunan lähtiessä Pyhäjärven asemalta kaksi päivää talvisodan päättymisen jälkeen, matkustajat näkivät junan ikkunasta kirkkonsa tulimerenä. Joku paikallisista ei halunnut jättää kirkkoa naapureille. Kirkko paloi maan tasalle 15.3.1940.  

Pyhäjärvi vpl. / Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Matka kollega Poutiaisen Matin kanssa jatkui Sakkolan hautausmaalta kohti Pyhäjärveä, mistä pitäisi löytyä neljä kuvattavaa kohdetta. Koska ilma oli enemmän kuin helteinen, niin ilmastointi täysille ja kohti uusia haasteita. Välimatkaa paikkojen välillä ei sen kummemmin ollut, joten nopeasti saavuimmekin perille kohteeseen Pyhäjärvi vpl. Kerrottakoon lukijoille, että tuo vpl. tarkoittaa Viipurin lääniä, millä paikkakunta erottui kanta-Suomessa sijaitsevasta samannimisestä paikasta.

Iso kenttä muistomerkin edessä. Onneksi ei syttynyt palamaan

Muistomerkin takana on vielä asuintaloja

Vaatimaton kyläpahanen jäi taaksemme ja saavuimme alueelle, missä kaikki kuvattavat kohteet sijaitsivat. Ensimmäisenä eteemme osui iso ruskeaa kuivaa heinää kasvava kenttä, minkä yhdellä laidalla oli iso luonnonkivistä muurattu muistomerkki ajoista, jolloin alueen asukkaat kuuluivat jonkun tsaarin suosikin maatilan kalustoon lähes maaorjiin verrattavassa tilanteessa. Ajat ovat siis olleet täälläkin kovia aikoinaan, tosin näytti että ovat vieläkin....

Metsäpirtin vastaavassa on lyhty katolla, mutta tässä ei....

Pyhäjärvi vpl. lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Pitihän se päästä itsekin kuvaan....

Kurvasin auton keskelle kenttää ja loikkasimme ulos kamera kourassa, jolloin paikalla olleet kaksi lasta äiteineen katsoivat paremmaksi poistua paikalta. Saimme siis ihailla Matin kanssa kahdelleen tätä massiivista kolossia, joita on täällä kannaksen alueella muutamia muitakin. Ne poikkeavat melkoisesti nykyisin vallalla olevasta tavasta toteuttaa muistomerkki. Mittasuhteet ovat massiiviset...

Muistomerkin tekstilaatta

Aarno Karimon reliefi

Muistomerkki on pystytetty menneiden sukupolvien muistolle vuonna 1936 ja siinä on Aarne Karimon samana vuonna valama reliefi, jonka alapuolella on tekstilaatta. Se tuskin on alkuperäinen, koska siinä on tekstiä myös venäjänkielellä. Olisi kiva tietää, että koska tuo on vaihdettu tuohon kolossiin?

Muistomerkin takana oleva ovi sallii päästä sisään viilentymään

Kollega muistomerkin sisällä

Yllätys, muistomerkki oli ontto sisältä....ja kuva tietty epäonnistui

Aina loistava SA-kuva palvelu pelasti tämänkin kohteen esittelyn. Jatkosodassa suomalaisten palattua takaisin Pyhäjärvelle, he kohtasivat tällaisen näyn. Kyltti ja reliefi on näemmä varastettu.

Pyhäjärvi syksyllä 1941 (Lähde SA-kuva)