Lappeenranta / Pave Maijasen muistolaatta

Willimies ei ole soittomiehiä ollenkaan, mutta rokki saa kyllä meikäläisenkin varpaat heilumaan. Kestosuosikkini on aina ollut Hurriganes, mutta nykyään Australian poikien yhtye Airbourne löytyy useiten Spotifysta. Silti viimeksi keväällä kuuntelin läpi koko Hurriganesien tuotannon ja onhan ne ihan hemmetin pätevä ryhmä ollut aikanaan. Miksipä ei olisi ollut, koska bändin taustoilta löytyy tämän päivän kohdehenkilömme Pave Maijasenkin kädenjälki...vai soittotaito?

Hotelli Rakuuna, entinen AUK

Itselleni edes kotiseuturakkaana lappeenrantalaisena, Pave ei ole ollut idoli. Moni paikallinen kuitenkin havahtui tammikuussa 2021 Paven menehdyttyä, että nyt olisi oiva tilaisuus muistaa oman kylän poikaa. Matkan varrella on suunniteltu patsasta ja vaikka mitä, mutta ensimmäisenä ehti Rakuunamäen asukasyhdistys toteuttamaan Paven muistolaatan. Veikkaanpa että muutankin on tulossa. No, onhan toki 8.6.2023 paljastettu Lappeenranna viisi ensimmäistä Meiän tähet laattaa ydinkeskustassa....

Pave Maijasen muistolaatta.....tyylikäs

Paven muistolaatta löytyy Paven nuoruusvuosien kotipaikalta Lappeenrannan Rakuunamäeltä. Upseerin poikana Pave varttui tässä miljöössä ja täältä löytyy hänen laattansakin. Laatta on kiinnitetty nykyisen Hotelli Rakuunan seinään. Kyseinen rakennus oli tosin aiemmin Akiupseerikoulu AUK, joten tässä talossa Paven koti ei ollut. Sen sijaan hänen todellinen kotinsa oli pääportin vieressä samassa talossa jonka seinässä on viimeisen jääkärin Väinö Valveen muistolaatta. Miksi, se ei ole siellä...siihen en osaa sanoa syytä.

Laatta paljastettiin 1.7.2023 sateisessa säässä, mutta paikalla oli joitakin kymmeniä ihmisiä.

Lappeenranta / Pontuksen surmatyöt 1918

Aina välillä pitää hattua nostaa, kun joku jaksaa olla kansalaisaktivisti ja toimia hyväksi kokemansa asian puolesta. Se aina muistuttaa kuinka saamaton sitä itse osaa olla. Tällä kertaa kehut ja kiitokset menevät Antti Vanhaselle, joka oli puuhamiehenä Lappeenrannan Pontukselle 14.6.2023 paljastetussa uudessa muistomerkissä. Toki Antilla oli omat syynsä tähän muistomerkkiin, mutta se ei teon merkitystä himmennä. Kiitos Antti

Kiveen kiinnitetyn laatan lisäksi paikalle istutettiin puu

Itse muistan lukeneeni tämän muistomerkin taustalla olevasta surmatyöstä ensimmäisen ja kenties ainoankin kerran Koston kevät 1918 kirjasta. Teoksessa kerrotaan Vennäistenpellon surmatöistä ja ns. Siparin talosta, jossa surmattuja pidettiin vankeina. Surmatyö tapahtui 25.4.1918 ja surmatut olivat punaisia tai ainakin silloisen tilanteen mukaan sellaiseksi todettuja. Varmasti virheitä on tuona aikana tapahtunut ja moni syytönkin sai heittää henkensä hetkellisen kiihkon tai muun sellaisen seurauksena. Ajat olivat ankarat.

14.6.2023 paljastettu muistomerkki 

Laatan teksti muistuttaa ja puhututtaa

Kuten puuhamies Anttikin kertoi paikallisessa aviisissa, tarkoitus ei ole repiä vanhoja haavoja auki ja etsiä syyllisiä. Nyt tarkoitus on tuoda tämän päivän asukkaille tiedoksi muistoja heidän alueensa menneisyydestä. Tämä on mielestäni hyvä tapa ja kannattamisen arvoinen. Valitettavasti naapurimaamme on hyvä esimerkki juurettomuudesta ja tyhmyydestä, kun valtiovallan toimesta historiaa tulkitaan aina vallitsevaan hetkeen sopivalla tavalla ikävät asiat unohtaen. Kuten historiantutkija Mirja Lappalainen sanoi, niin historia on kansakunnan yhteinen muisti ja ilman historiaa kansasta tulee muistisairas.

Jos Vennäistenpellon surmatyöt kiinnostavat enemmän, niin täältä löydät asiallisen artikkelin tapahtumista.  

Lemi / Tykkitien muistomerkki

Juhannusaaton kuvausretken kohteiden esittely jatkukoon..... Aina välillä Willimiehen postilaatikkoon tai muihin kanaviin ilmestyy vinkkejä uusista kohteista. Siten sai alkunsa myös reissu Lemille, minkä luulin kuvanneeni jo kokonaan yhtä poistettua muistolaattaa lukuunottamatta. Niin vaan blogin palkattomana assistenttina toimiva Huttusen Jussi laittoi Whatsapp-viestin tästä kohteesta viime lokakuussa. Juuri tuolloin olin kuolemankielissä koronan takia ja niinpä jäi paikalla käymättä viime syksynä. Vaan parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Niin, ja kiitos Jussi!

Tykkitie 100 vuotta

Lemi, tuo rauhallinen maalaispitäjä, ei ole pahemmin maailmanmelskeisiin viime aikoina osallistunut, muttta aikoinaan tilanne oli ihan toisenlainen. Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettiin kautta Suomen maan linnoitusketjuja ja rakennelmia Pietarin turvaksi. Puhutaan ns. patteritöistä ja niitä tehtiin myös Lemillä. Näkyvinä ja vieläkin käytössä olevina töinä, Lemille rakennettiin kaksi ns. tykkitietä, joista pohjoisimman varrella on päivän kohteemme. 

Tykkiteiden merkitys oli patteritöiden aikana toimia työmaaliikenteen kulkuväylinä ja taistelutilanteessa ne olisivat toimineet huolto-ja yhdysteinä Lappeenrannan suuntaan. Kyseiset tiet olivat n.10 metriä leveitä ja hyvin suoria sen ajan karjapolkuihin verrattuna. Mitään sotilaallista merkitystä niillä ei ole koskaan ollut, jollei sellaiseksi lasketa viime sotien evakkokuljetuksia.

Tien varteen on kuitenkin paljastettu Tykkitien tiehoitotoimikunnan toimesta 13.8.2016 muistomerkki, joka kertoo tien valmistuneen lemiläisten toimesta sata vuotta aiemmin eli 1916.

Imatra / Imatran Inkeri

Taas on kulunut aikaa edellisestä päivityksestä, joten julkaistaanpa kuulumisten kera muutama kohde lähiviikkojen aikana. Montaa kohdetta ei ole tulossa, koska aika rauhalliseen tahtiin noita paljastetaan. Lisäksi Willimiehen raudankova kunto on vähän rapistunut ja se estää muutaman kohteen kuvaamisen. Toivottavasti syksymmällä paikallinen Ekhva saa selville millaiset vaivat Willimiehen pumpusta löytyvät ja hoidetaan asiat kuntoon! Jospa sen jälkeen löytyisi vähän innostustakin tähän, kuten moneen muuhunkin juttuun....

Lopputalvi ja kevät vierähtivät nopeasti töiden ja laiskottelun merkeissä. Ihmeellisiä ponnisteluita ei tullut tehtyä ja etenkin toukokuussa tehot putosivat nollaan. Sen jälkeen on sitten saanut juosta tutkimuksissa, kuvauksissa ja verikokeissa säännöllisesti. Itselleni tästä kesästä tuli selkeästi kesä, jonka urotyöt voi kirjata lyhyesti. Toivottavasti motivaatio löytyy takaisin, koska tekemistä kyllä olisi.

No, isoin juttu on saada itseni kuntoon ja keksiä mielekästä tekemistä, kenties vaikka uuden harrastuksen/blogin parissa. Mielessä on pyörinyt "Miehen elämää" kuvaava blogi tai joku Instassa pyörivä stoorisarja. Näkökulma olisi tietenkin 1960-luvulla syntyneen Neanderthalilaisen luolamiehen tuntemuksissa nykymaailman menosta. Todennäköisesti asia jää toteuttamatta, koska todennäköisin seuraus olisi vankila- tai joku muu tuomio! Voisihan tuo toki olla piristäväkin kokemus;)

Riku Tuuhan Imatran Inkeri

Mutta siirrytäänpä kuitenkin asiaan, jotta saan tämänkin kohteen julkaistua katseltavaksenne. Itse olen jo unohtanut, miten sain tiedon tästä kohteesta, mutta eipä sillä väliä. Jos Willimies ja huono muisti liittyvät toisiinsa kiinteästi, niin vielä paremmin tunnetaan Imatra ja Inkeri. Niille jotka eivät tiedä kyseisen parivaljakon historiaa, niin kerrottakoon, että kyseessä on Imatran Nuorkauppakamarin vuosittain elokuussa valitsema naishenkilö, joka on tunnettu imatralainen. Vaatimukset ovat siis tiukat! Pitää olla siis imatralainen ja toiminut Imatran hyväksi jollakin tapaa.

Ensimmäinen Imatran Inkeri valittiin 1970, jolloin valinta osui kirjailija Hilja Valtoseen. Tämän jälkeen valinta on osunut eri alojen edustajiin. Tällä hetkellä Imatran Inkerin tehtävää hoitaa Tarja Valokorpi, mutta jo elokuussa hänen on aika vetäytyä uuden Inkerin tieltä. 

Mistä Imatran Inkeri on saanut alkunsa? Imatran Inkerin nimi tulee Toivo Kärjen säveltämästä ja Reino Helismaan sanoittamasta Imatra-valssista, jossa kerrotaan myyttisestä naishahmosta Vuoksen varrella. Tästä valssista kaikki sai siis alkunsa... Sama mystisyys jatkuu myös Inkerin valinnan jälkeen, koska hän saa tunnuksekseen Imatra-kiven, josta tehdään hänelle riipus. Tietenkin arvaatte, että kivi haetaan Imatrankosken pohjasta! Lisäksi Inkeri käyttää tilaisuuksissa feresiä, joka sisältää rajakarjalalaisia elementtejä.

Tekijä ikuistettuna patsaan jalustaan

Edellä asiaa Imatran Inkeristä ja pitäähän Inkerillä patsaskin olla. Lopultakin sekin haave toteutettiin ja paljastettiin paikallaan toukokuussa 2022. Patsaan teki pronssista paikallinen taiteilija Riku Tuuha ja hankkeen puuhamiehenä toimi Kanta-Imatra seura.

Upea patsas sijaitsee Imatran kosken ja ravintola Kuohun välissä Imatran ydinkeskustassa. PS. Kyseessä ei ole maksettu mainos vaikka ravintola Kuohussa olemme pitäneet kaikki vesijuoksuryhmämme pikkujoulut!

Vierestä löytyy Imatran kuitti naapurikansan vierailijoille. Tätä Willimies arvostaa!!!!!