Asbest / Sotavankien muistomerkki

Sinänsä huvittavaa, että suomalaiset käyvät pystyttämässä muistomerkkejä sotavankeudessa menehtyneille suomalaisille eri puolille laajaa Venäjän maata, mutta kuvia näistä muistomerkeistä ei löydy, eikä niiden tarkkaa sijaintiakaan kerrota missään. Tämänkin muistomerkin pystytti aikoinaan sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, mutta heidän antamansa informaatio on seuraava: "Jekaterinburgin kaupungista noin 100 km koilliseen sijaitsevalla nykyisellä kaivosalueella Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen paljastama muistomerkki sotavankileirissä no 84 menehtyneille suomalaisille sotilaille (1998)"

Asbestin sotavankien muistomerkki(julkaisulupa saatu VK:n Asbest-ryhmän moderaattorilta)

Veikkaanpa, että tällä ennakkotiedolla ei kovinkaan moni lähtisi omatoimimatkalle Asbestiin! No, en lähtenyt minäkään vaan julkaisen assistentti Pirhosen paikallisilta pyytämän kuvan tästä muistomerkistä. 

Sen verran löysin vielä lisää tietoa tästä muistomerkistä, että se on Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen ensimmäinen muistomerkki ja se paljastettiin 60:n menehtyneen suomalaisen sotilaan muistoksi 2.9.1998.

Lisääkin irrallista nippelitietoa onnistuin kaivamaan vielä esiin. Nykytiedon mukaan tämän Sverdlovskin alueen leireillä oli vuosina 1942-1943 noin 160 suomalaista, joista menehtyi 78 jatkosodassa vangiksi jäänyttä. Heistä valtaosa menehtyi Monetno - Losinovskin turvesuotyömaalla. Tänne on tarkoitus hankkia myös uusi muistomerkki lähivuosien aikana. 

Oranki / Sotavankien muistomerkki

Sotavankimuistomerkit jatkuvat. Tällä kertaa assistentti Pirhonen on hankkinut valokuvan Gorkin alueella Nizhni Novgorodin lähellä sijaitsevasta muistomerkistä. Se on paljastettu sotavankileirissä nro 74 kuolleiden suomalaisten sotilaiden muistoksi vuonna 2.9.1995. 

Orankissa menehtyneiden sotavankien muistomerkki(Kuva Dmitri Ponomarev)

Koska kuvan napannut Dmitri Ponomarev ei saanut aikaan ihan kunnollista kuvaa, niin kirjoitan muistomerkin tekstin tähän kaikkien luettavaksi. Siinä sanotaan seuraavaa: "Sodan 1941-1944 sotavankeudessa Orankissa menehtyneiden suomalaisten sotilaiden muistoksi". Alimmat kaksi riviä jäivät minultakin selvittämättä. Olisivatko olleet venäjänkieltä?

Jogla / Sotavankien muistomerkki

Sotavankeus oli kuolemaksi monelle viime sodissa vangiksi jääneelle sotilaalle. Onkin hienoa, että suomalaiset muistavat heidänkin muistoa yhä edelleen, vaikka heidän kuolinpaikkansa ovat useasti melko kaukana Suomesta katsoen. Niin tälläkin kertaa....

Vuoden 2017 lokakuussa Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys toteutti yhdessä venäläisen Venäjän puolustusministeriön alaisen Vojennye Memorial -organisaation kanssa muistomerkin menehtyneille suomalaisille sotavangeille Joglaan. 

Suomalaisten sotavankien muistomerkki Joglassa, Borovitsin piirissä, Novgorodissa

Muistomerkin tekijästä tai suunnittelijasta en tiedä yhtikäs mitään, mutta sen tiedän että assistentti Pirhonen hankki minulle tämän muistomerkin kuvan Venäjän Facebookin eli VK:n kautta. Kuvan tästä Joglan muistomerkistä on ottanut Veliki-Novgorodissa asuva Tatjana Nikolajevna Gorelkina, mutta kuva on ollut ja on toki edelleen Novgorodin e-kirjastossa, mistä Dmitrij Odintsov kysyi luvan kuvan julkaisemiseksi blogissani. Tatjana suostui, joten tässäpä tämä.....

Karaganda / Sotavankien muistomerkki

Assistentti Pirhonen venäjänkielen taitoisena ja innokkaana ilmaisena assitenttinä on ollut tänä keväänä tehokas. Hän on kysellyt puolestani kuvia lukuisista muistomerkeistä, joihin minun kynteni eivät ylettäisi. Tänään on jälleen vuorossa sellainen kohde, että ikinä koskaan en olisi paikalle päässyt, vaikka halua olisi ollut! Itse asiassa tänään rikotaan jälleen ennätys, koska kohde on uuden valtion alueella, minne en koskaan ajatellut blogiani laajentaa! Nämä kuvat tulevat Leiri nro 99, Spassk, Karagandan alue, Kazakstanista!

Kyseiseen paikkaan tuotiin suomalaisia sotavankeja 264 kappaletta, joista 177 haudattiin Kazakstanin aron alle, heidän menetettyään henkensä sotavankeudessa. Ei mikään ihme, että suomalaiset kutsuivat Karagandaa kuolemanleiriksi! Leirissä oli enimmillään jopa 70000 vankia. Joukko koostui noin 40 eri kansallisuudesta ja monet heistä ovat suomalaisten tavoin pystyttäneet oman muistomerkkinsä alueelle. 

Karagandan muistomerkki (Kuva D. Gusak, Saharovski Tsentr eli Saharov keskus)

Kuinka minä sitten onnistuin saamaan kuvat suomalaisten vuonna 1994 Sotavangit ry:n paljastamasta muistomerkistä? Ilkka otti Venäjän Facebookin eli VK:n kautta yhteyttä paikalliseen Dmitrij Odintsoviin, joka otti sitten yhteyttä paikalliseen Saharov-keskukseen ja kysyi keskuksesta lupaa kuvan käytölle. 

Seuraavanlainen vastaus tuli:

Добрый день! 

Мы не против публикации, если вы укажете фамилию фотографа и что фотография взята с сайта Сахаровского центра.

Фотограф Д. Гусак.

Käännös:

"Hyvää päivää!

Emme ole kuvan julkaisua vastaan, jos mainitsette valokuvaajan nimen ja että kuva on otettu Saharov -keskuksen sivulta. Valokuvaaja D.Gusak"

Tässä vielä linkki sivulle, josta kuva:

https://www.sakharov-center.ru/asfcd/pam/?t=pam&id=1145&pic=7

Tsherepovets / Sotavankien muistomerkki

Kylläpä on ollut haasteellinen kesä näiden kuvausreissujen suhteen. Ensiksi oma autoni otti ja hajosi, sen jälkeen assistentti Pirhosen kanssa suunniteltu reissu peruuntui ja kaikkea muutakin säätöä on tämän asian suhteen ollut... Onneksi kuitenkin kuvia tulee muidenkin ottamina käyttööni, joten vielä ei ole akuutti kriisi päällä tämän blogin päättymispäivän suhteen. Kuten tiedätte, niin tarkoitukseni olisi julkaista viimeinen muistomerkkikohde ennen vuodenvaihdetta. 

Tserepovets, sotavankien muistomerkki (Kuva D.E. Iljinyh)

Tämän päivän kohde jatkaa jo muutamana aiempana päivänä esiteltyjä suomalaisiin sotavankeihin liittyviä muistomerkkejä. Assistentti Pirhonen kyseli kuvia tsherepovitsilaiselta Dmitrij Odentsovilta, joka otti yhteyttä paikalliseen historioitsijaan D.E. Iljinyhiin, joka kävi näppäämässä pari kuvaa Tsherepovitsin hautausmaalta, mistä löytyy Heikki Häiväojan tekemä muistomerkki Kärsimyksen seppele, joka on paljastettu 18.8.1992.

Muistomerkin jalustan teksti (Kuva D.E. Iljinyh)

Kyseinen muistomerkki on pystytetty Vologdan alueen sotavankileirissä nro 158 menehtyneille suomalaisille sotilaille. En onnistunut löytämään tarkkaa tietoa, että moniko suomalainen menehtyi tälle alueelle, mutta erään lähteen mukaan jopa yli sata suomalaista menetti täällä henkensä.

Jassoo, ennen kuin kerkesin julkaista tämän kohteen, niin vielä uusia kuvia tulvi sähköpostiini. Allaolevat kuvat on käynyt napsimassa paikallinen Vlad Nikitenko. Miljoonat kiitokset, Vlad.

Tserepovets (Vlad Nikitenko)

Tserepovets (Vlad Nikitenko)

Tserepovets (Vlad Nikitenko)

Tserepovets (Vlad Nikitenko)

Tserepovets (Vlad Nikitenko)

Shibotovo / Sotavankien muistomerkki

Tänään jatketaan samalla teemalla kuin eilenkin. Kyseessä on siis jo blogin kolmas Venäjältä löytyvä suomalaisille sotavankeudessa kuolleille pystytetty muistomerkki. Paljoa en tästä osaa kertoilla, mutta se on paljastettu Novgorodin alueen Shibotovin kylässä vuonna 1996.

Suomen menehtyneiden sotavankien muistomerkki (Kuva Ljubov Romanova, kuten muutkin kuvat)

Sen läheisyydessä on myös monen muun valtion omille menehtyneiden sotavankien muistomerkit, joista Suomen sotavainajien muistoyhdistyksen paikalle paljastama muistokivi erottuu vaatimattomuudellaan. Ehkä muiden maiden kansalaisia menehtyi tällä sotavankileiri nro 270 ja sen sotavankisairaaloissa enemmän kuin suomalaisia, joita menehtyi täällä kuusi miestä. 

Unkarilaisten muistomerkki

Saksalaisten muistomerkki

Puolan muistomerkki

Ketä lienevät....

unkarilaisten nimilista

Puolalaisten muistomerkki

Suhobezvodnoje / Sotavankien muistomerkki

Minä kun yritän pikkuhiljalleen saada tätä blogiani päätökseen, niin assistentti Pirhonen tuntuu parantavan vauhtia. Aina silloin tällöin sähköpostiini tippuu kuvia uusista muistomerkeistä, jotka assistentti on hankkinut minulle Venäjän suhteiden avulla. Tämän päivän kohde on juuri sellainen, että hän on pommittanut ihmisiä somen kautta ja saanut lopulta jonkun innostumaan asiasta ja käymässä kuvaamassa kohteen paikan päällä! Tällä kertaa saanut jopa kahdesti innostumaan valokuvausreissulle...

Tällä kertaa kohde löytyy jopa tuhannen kilometrin päästä, joten lienee blogini kauimmainen kohde, jos mukaan ei lasketa Maltalta julkaisemiani lomakuvia. Kiitos Ilkka tästä kohteesta ja nyt siihen löytyi vähän taustaakin, joten heti julkaisuun...

Sotavankien muistomerkki maaliskuussa 2019 (Kuva Andrej Karmolin)

(Kuva Andrej Karmolin)

Suomalaiset ovat 1990-luvun alkupuolelta lähtien pystyttäneet melkoisen määrän muistomerkkejä nykyisen Venäjän alueelle. Vilkkainta aikaa oli heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen aika, mutta kyllä niitä nousee vieläkin, kuten tämä 9.8.2016 Nizhni Novgorodin alueen Semjonovin piirin Suhobezvodnojen asutuskeskuksessa paljastettu muistomerkki kertoo. Kyseessä on suomalaisten sotavankeudessa täällä Unzhlag-nimisessä leirissä menehtyneiden sotavankien muistomerkki. Kaikkiaan menehtyneitä oli 14 sotavankia.

Muistomerkki sijaitsee puistossa edelleen toiminnassa olevan vankilan edessä. Kyseiselle paikalle ei ole haudattu yhtään sotavankia, vaan heidän hautapaikkansa sijaitsevat reilut 30 kilometriä pohjoisempana sijaitsevalla metsikköalueella. Tämä muistomerkki on toteutettu Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen toimeksiannosta yhteistyössä Vojennye Memorialyn kanssa. 

Muistomerkin paljastustilaisuudessa oli arvovaltaisia vieraita Venäjältä ja suomalaisten osalta yhdistyksen edustajat, Suomen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen puolisoineen sekä apulaispuolustusasiamies Jukka-Pekka Mustonen.

Suhobezvodnoje toukokuussa 2019 (Kuva Andrej Karmolin, kuten muutkin kuvat)

Muistosanat muistomerkillä lausui Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen, tulkkinaan apulaispuolustusasiamies Jukka-Pekka Mustonen. Tilaisuudessa pidetyn puheen voit lukea alapuolelta sanasta sanaan:

"Sotavankeudesta palanneiden suomalaisten sotilaiden kertomusten perusteella me olemme jo heti sotien jälkeisestä ajasta lähtien tienneet, että jossain silloisen Gorkin alueella oli vankileiri, josta siellä olleet sotavangit käyttivät nimiä Unzhan leiri, leiri 242 tai leiri 13. Kerrottiin myös, että se oli metsätyöleiri, jossa tehtiin kovaa työtä.

Viime vuoden elokuussa, miltei päivälleen vuosi sitten, yhdistyksemme delegaatiolla oli mahdollisuus tulla tänne Suhobezvodnojeen. Olimme tiettävästi ensimmäinen ulkomainen delegaatio, joka täällä kävi. Kiitos isäntiemme, me saimme silloin runsaasti uutta tietoa tästä tarkemmin tuntemattomasta leiristä.

Tuolla matkalla syntyi ajatus uuden muistomerkin saamisesta tänne Syhobezvodnojeen vankeudessa menehtyneille suomalaisille sotavangeille. Asiat ovat edenneet ongelmitta ja nopeasti. Tänään me olemme kokoontuneet tämän muodoltaan pelkistetyn, mutta viestiltään puhuttelevan uuden muistomerkin äärelle.

Haluan tässä yhteydessä yhdistyksemme ja samalla tänne jääneiden sotavankien omaisten puolesta kiittää Suhobezvodnojen asutuskeskuksen hallintoa siitä, että muistomerkkimme on saanut näkyvän paikkansa täällä kauniilla puistoalueella. Kiitän myös hyvää yhteistyökumppaniamme Vojennye Memorialya muistomerkkihankkeen käytännön toteuttamisesta. Pyydän, että nämä kiitokset välittyvät ystävällemme, pääjohtaja Piljajeville.

Muistomerkki on luonnollisesti tärkeä meille suomalaisille. Toivon, että se voi kuitenkin olla samalla myös yhdistävänä tekijänä, kun me puolin ja toisin muistamme sodissa menehtyneitä sotilaitamme ja vaalimme heidän muistoaan.

Haluan tässä yhteydessä myös todeta, että Suomessa on noin 60 neuvostosotavankien hautamuistomerkkiä. Ne ovat meille suomalaisillekin tärkeitä. Ne kertovat omalta osaltaan historiastamme. Suomen valtio vastaa näiden muistomerkkien hoitamisesta.

Monet suomalaiset sotavangit, varsinkin johtajatehtävissä olleet, osasivat palattuaan hämmästyttävän hyvin kertoa millä leireillä, milloin ja mistä syystä heidän vankitovereitaan oli kuollut. Erään yli kolme vuotta eri leireillä olleen vangin kertomuksen liitteenä on tällainen noin 30 nimen luettelo. Kymmenen näistä oli hänen muistinsa mukaan menehtynyt täällä Unzhan leirillä. Arkistolähteet ovat myöhemmin osoittaneet nämä kymmenen nimeä oikeiksi. Arkistotietojen mukaan menehtyneiden joukossa oli lisäksi neljä muuta suomalaista. Kaikkiaan leirillä oletetaan eri vaiheissa olleen runsaat 20 suomalaisvankia.

Tänään me, tämän uuden muistomerkin äärelle kokoontuneet nuoremmat ikäpolvet teemme kunniaa niille 14 Suhobezvodnojeen haudatulle suomalaiselle sotilaalle, joiden osaksi tuli saada viimeinen leposijansa kaukana kotimaastaan. Me hiljennymme muistamaan seuraavia sotilaitamme"

alikersantti Arvo Johannes Aalto            

sotamies Lauri Johannes Ahlstedt           

alikersantti Elis Artturi Auer                   

sotamies Nikolai Hassinen                      

tykkimies Simo Armas Huvinen              

korpraali Lauri Vilho Järveläinen            

sotamies Erkki Kauhanen

alikersantti Kaarlo Adolf Kemilä

sotamies Kalle Erkki Kotajärvi

sotamies Heikki Lauronen

korpraali Eino Valentin Mainiala

korpraali Eero Edvard Olin

sotamies Feodor Partanen

jääkäri Erkki Virtanen

Hatsina / Sotavankeudessa kuolleiden muistomerkki

Maanantai-iltana oli mielenkiintoinen ilta! Lyhyen työpäivän jälkeen kurvailimme Williladyn kanssa Holiday club Saimaan tiloihin Etelä-Karjalan liiton järjestöpäivän juhlallisuuksiin. Meille oli näet tullut ilmoitus jokunen päivä aiemmin, että olemme voittaneet palkinnon. Kotosalla Williladyn kanssa arvuuteliin, olisiko palkinto 10000€ vai enemmän, mutta emme loppujen lopuksi pettyneet vaikka saimmekin vain kunniakirjan ja kukkapuskan.

Ollaan ihan oikeasti tähän tyytyväisiä. Liian harvoin työn raskaat raatajat saavat tunnustusta. Viimeksi taisin saada kehuja 2015 vai oliko se 2014?

Meidän kilpailuun lähettämämme ehdotus palkittiin parhaaksi käynnissä olevaksi toiminnaksi, jota toteutetaan eteläkarjalaisten lasten ja nuorten hyväksi. Vakaa aikomuksemme on viedä ja markkinoida omaa koulumaailmassamme toteuttamaamme projektia "Nuoret muistomerkkien jäljillä" myös muihin Etelä-Karjalan kouluihin.

Olemme jo usean vuoden ajan toteuttaneet työpaikallamme yläkoulussa oppilaiden kanssa erilaisia projekteja, joissa on hyödynnetty Willimiehen jäljillä blogia. Niiden ideana on ollut saada nuoret havaitsemaan, että heidänkin lähiympäristössään on tapahtunut merkittäviä asioita. Lisäksi toiminta auttaa nuoria luomaan juuria ja siteitä omaan kotipaikkakuntaansa sekä ennen kaikkea avaamaan alueiden historiallisia merkityksiä. Mikäs sen hienompaa, kuin yhteinen toiminta nuorten kanssa ja vieläpä tälle Willimiehen jäljillä-blogillekin löytyy hyötykäyttöä!

Viime vuosina koululaisten liikunnallisuuteen ollaan panostettu paljon rahaa, mutta toivottavasti jatkossa on mahdollisuus saada myös määrärahaa kulttuurin, historian ja liikunnan yhteisiin hankkeisiin. Kaikki palvelevat lasten ja nuorten etua ja tässä työssä haluamme olla mukana jatkossakin. Tarkoitus onkin vähän aikaa sulatella tätä tunnustusta omakustanteisesta työstämme ja miettiä yhdessä Etelä-Karjalan liiton kanssa mahdollisia yhteistyökuvioita, joista koko maakunta hyötyisi. Ehkä tämä työ sopisi meille paremmin kuin ratkaista maakunta- ja soteuudistus. Toki, jos pyydetään, niin kyllähän me nekin ratkaistaan.

Pakkohan se on vielä kertoa hauska yksityiskohta palkintojen jaosta. Historiantutkija Anu Talka jakoi pokaalit, mutta muisti myös mainita, että Willimiehen jäljillä on koko Etelä-Karjalan ja vähän muidenkin alueiden huima tietokanta, joka pitäisi kuulemma kääntää ruotsin-, venäjän- ja englanninkielelle! Tämä projekti lienee kyllä sellainen, jonka mielelläni toteuttaisin, mutta taitaa aika loppua kesken. Tuo kyllä takuulla lisäisi maakunnan vetovoimaa ja turismia. No asia kerrallaan.....

Koska tarkoitukseni on kuitenkin saada tämä blogi vai pitäisikö sanoa tietokanta valmiiksi tänä vuonna, niin pakkohan se on julkaista näiden itsekehujen jälkeen kuvia muistomerkistä kaukana Venäjältä Hatsinasta. Koska en edes tarkalleen tiedä paikan sijaintia, niin enpähän ole tätä itse kuvannutkaan! Kuvaamisen hoiti puolestani Olga Verlan, jonka ottamat kuvat ovat lähes uunituoreita...no viikon takaa!

Hatsinan sotavankeudessa kuolleiden muistomerkki (kuva Olga Verlan)

Kyseessä on suomalaisten Hatsinaan pystyttämä muistomerkki niille viime sotien uhreille, jotka menettivät henkensä vuosina 1939-1944 sotavankeudessa Venäjällä, tai tarkemmin Leningradin kaupungin ja Leningradin alueen sotavankisairaaloissa menehtyneiden suomalaisten sotilaiden muistoksi. Kyseinen muistomerkki on Sotavainajien Muiston vaalimisyhdistys ry:n toimesta pystytetty vuonna 1992. Muistomerkin suunnitteli Ari Laitila.

Ari Laitilan suunnittelema muistomerkki (Kuva Olga Verlan)

Vaan palataanpa hivenen vielä jutussa taaksepäin ja kuvien ottajaan Olgaan. Itse en tunne Olgaa enkä yhtään hänen ystäväänsä, mutta blogin palkaton assistentti Ilkka on jo vuosia reissaillut pitkin ja poikin Venäjänmaata ja suupalttina onnistuu hankkimaan paljon ystäviä. Venäjänkielen taitosena hän on myös yhteydessä heihin Venäjän Facebookin eli VK:n kautta. Täältä Ilkka kyseli joltain tutultaan kuvia tähän ja jo seuraavana päivänä Olgan ottamat kuvat pamahtivat sähköpostiini uunituoreina! 

Muistomerkin kaiverrukset (kuva OlgaVerlan)

Kun siis Willimies keksii jonkun uuden kohteen milloin mistäkin, niin silloin joku jossain päin maailmaa laittaa talvipalttoon päälle ja kameran kaulaan sekä toimittaa hienoja kuvia minulle julkaistavaksi. Tämä jos mikä on mitä parhainta yhteistyötä kansojen välillä!