sunnuntai 25. elokuuta 2019

Pyhäjärvi Vpl. / Pyhäjärven kirkon ja hautausmaan muistomerkki

Koska Pyhäjärven muistomerkit ovat kaikki melkoisen lähekkäin, niin Matti päätti urheilumiehenä kävellä seuraavalle kohteelle, kun minä taas siirsin auton lähemmäksi. Näköetäisyyden päästä löytyi seuraava muistomerkki aivan tien vierestä ja lisäksi se erottui ympäristöstään, koska alue oli ympäröity komealla valkoiseksi maalatulla lauta-aidalla. Keskeltä aluetta löytyi pieni muistomerkki, mikä kertoi alueella sijainneen vuosina 1765 - 1940 Pyhäjärven kirkon ja hautausmaan. Hautausmaa alueella on yhä edelleen, mutta nykyisin tietenkin venäläisten käytössä. Toki, kyllä sieltä vielä muutamia suomalaisten kiviä löytyi...
Entisen kirkon kivijalalle on nostettu löytynyt hautakivi

Pyhäjärven kirkon paikka aidattuna

Kirkko oli aitausta isompi, mutta sen takana on nykyisin venäläisiä hautoja

Kirkkoa ei kuitenkaan enää ole tällä paikalla, joten lienee syytä kertoa hivenen Pyhäjärven kirkon historiasta. Pyhäjärvi oli yksi 14:sta karjalaisesta kihlakunnasta, mitkä ruotsalainen Eerikin kronikka mainitsee nimeltä heidän valloituksikseen. Tämä olisi tapahtunut jo 1200-luvulla. Ensimmäinen varma/varmempi asiakirjatieto löytyy kuitenkin vasta vuodelta 1393, jolloinmunkki Arsenij olisi purjehtinut Valamosta Kononsaareen, joka nykyisin tunnetaan paremmin Konevitsana. Arsenij hävitti paikalta pakanallisen uhripaikan ja perusti sinne luostarin.

Pyhäjärvi oli aluksi ortodoksialuetta, mutta 1600-luvun alussa sinne perustettiin jo luterilainen seurakuntakin. Alue sai oman kirkkoherrankin vuonna 1632, mutta vielä tässä vaiheessa he joutuivat käymään kirkossa Kiviniemessä. Ensimmäisen oman kirkon vihkimisvuotta ei tarkalleen tiedetä, mutta vanhin säilynyt kirkonkello on leimattu vuodelle 1634. Kaiketi tuohon aikaan on kirkkokin ollut jo pystyssä?
Pyhäjärven kirkon ja ympärillä olleen hautausmaan muistomerkki

Joku muukin oli käynyt paikalla

Kirkko oli kuitenkin pieni ja vaatimaton, joten edessä oli uuden kirkon rakentaminen. Piirustukset uuteen kirkkorakennukseen laati Lorenz Stoffer ja kirkko oli valmis käyttöön otettavaksi. Se tapahtui toisena adventtina 1765. Komea puukirkko sisälsi erillisen kellotapulin ja myöhemmin vielä 11-äänikertaiset urut ja lämmityslaitteetkin! Kirkko oli siis modernisoitu komea puukirkko. Vaan ajat olivat kovat ja julmat.
Hautausmaan portti on vielä paikallaan

Yksi harvoista säästyneistä hautakivistä

Talvisodasta kirkko selvisi ehjänä, mutta viimeisen evakkojunan lähtiessä Pyhäjärven asemalta kaksi päivää talvisodan päättymisen jälkeen, matkustajat näkivät junan ikkunasta kirkkonsa tulimerenä. Joku paikallisista ei halunnut jättää kirkkoa naapureille. Kirkko paloi maan tasalle 15.3.1940.  

lauantai 24. elokuuta 2019

Pyhäjärvi vpl. / Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Matka kollega Poutiaisen Matin kanssa jatkui Sakkolan hautausmaalta kohti Pyhäjärveä, mistä pitäisi löytyä neljä kuvattavaa kohdetta. Koska ilma oli enemmän kuin helteinen, niin ilmastointi täysille ja kohti uusia haasteita. Välimatkaa paikkojen välillä ei sen kummemmin ollut, joten nopeasti saavuimmekin perille kohteeseen Pyhäjärvi vpl. Kerrottakoon lukijoille, että tuo vpl. tarkoittaa Viipurin lääniä, millä paikkakunta erottui kanta-Suomessa sijaitsevasta samannimisestä paikasta.
Iso kenttä muistomerkin edessä. Onneksi ei syttynyt palamaan


Muistomerkin takana on vielä asuintaloja

Vaatimaton kyläpahanen jäi taaksemme ja saavuimme alueelle, missä kaikki kuvattavat kohteet sijaitsivat. Ensimmäisenä eteemme osui iso ruskeaa kuivaa heinää kasvava kenttä, minkä yhdellä laidalla oli iso luonnonkivistä muurattu muistomerkki ajoista, jolloin alueen asukkaat kuuluivat jonkun tsaarin suosikin maatilan kalustoon lähes maaorjiin verrattavassa tilanteessa. Ajat ovat siis olleet täälläkin kovia aikoinaan, tosin näytti että ovat vieläkin....
Metsäpirtin vastaavassa on lyhty katolla, mutta tässä ei....

Pyhäjärvi vpl. lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Pitihän se päästä itsekin kuvaan....

Kurvasin auton keskelle kenttää ja loikkasimme ulos kamera kourassa, jolloin paikalla olleet kaksi lasta äiteineen katsoivat paremmaksi poistua paikalta. Saimme siis ihailla Matin kanssa kahdelleen tätä massiivista kolossia, joita on täällä kannaksen alueella muutamia muitakin. Ne poikkeavat melkoisesti nykyisin vallalla olevasta tavasta toteuttaa muistomerkki. Mittasuhteet ovat massiiviset...
Muistomerkin tekstilaatta

Aarno Karimon reliefi


Muistomerkki on pystytetty menneiden sukupolvien muistolle vuonna 1936 ja siinä on Aarne Karimon samana vuonna valama reliefi, jonka alapuolella on tekstilaatta. Se tuskin on alkuperäinen, koska siinä on tekstiä myös venäjänkielellä. Olisi kiva tietää, että koska tuo on vaihdettu tuohon kolossiin?
Muistomerkin takana oleva ovi sallii päästä sisään viilentymään

Kollega muistomerkin sisällä

Yllätys, muistomerkki oli ontto sisältä....ja kuva tietty epäonnistui
Aina loistava SA-kuva palvelu pelasti tämänkin kohteen esittelyn. Jatkosodassa suomalaisten palattua takaisin Pyhäjärvelle, he kohtasivat tällaisen näyn. Kyltti ja reliefi on näemmä varastettu.
Pyhäjärvi syksyllä 1941 (Lähde SA-kuva)


perjantai 23. elokuuta 2019

Sakkola / Sakkolan hautausmaa

Matka Sakkolan kirkolta jatkui etiäpäin kohti Sakkolan hautausmaata. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä, että löytyisikö täältä muistomerkkiä vai ei! No eipä löytynyt, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista kuitenkin löytyi. Koska täällä ei ollut muuta kuin vanhat hautausmaanportit jäljellä, niin poikkeuksena toteutamme paikan esittelyn kuvakavalkadina. Olkaa hyvät, Sakkolan hautausmaa.
Sakkolan hautausmaan aidan tolppia


Vanha ruumishuone?

Hautausmaan alueella on juoksuhautoja. Liekö meikäläisten tai venäläisten tekemiä


Ainut löytämämme suomalainen hauta

Haudan risti


Lisää kuvateksti

Aidan kohdalla on karut haudat. Toinen ainakin pikkulapsi

Mitä lie tarkoittaa?

Ruumiskellarin kellari. Ikkuna on omituisessa paikassa...


torstai 22. elokuuta 2019

Sakkola / Sodissa kuolleiden muistomerkki

Sakkolan hautausmaa-alueen nurkasta aivan aidan vierestä löytyi vielä kolmaskin muistomerkki, joka on tarkoitettu kaikille sodissa kuolleille sakkolalaisille, ilmeisesti myös venäläisille sankarivainajille. Käsittääkseni muistomerkki on jonkun paikallisen venäläisen luonnonkivistä muuraama monumentti.


venäjänkielinen laatta jalustassa. teksti kuuluu:
"Kaikkien sodissa 1917-1939-1941 kaatununeiden muistoksi.
Oi ihmiset, rakastakaa toisianne. Niin suurenmoinen, niin suurenmoinen on maa. 
Sotilaiden äidit

suomenkielinen laatta


Patsaan jalustassa on venäjänkielinen laatta, missä on vähän eri vuosiluvut kuin suomalaisten ilmeisesti myöhemmin kiinnittämässä laatassa, minkä teksti kertoo:
1918 - 1939 - 1941 -1944
Sodissa kaatuneiden hautamuistomerkki
Oi ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin kaunis, kaunis on maa

Tämän kuvattuamme, osui silmiimme vielä vieressä sijaitsevalla leikkikentällä sijaitseva linnamainen rakennelma, joka oli suoraan sanottuna upea, joten pitihän se kuvata ennen matkan jatkumista....
Upea kivirakennelma Sakkolan kirkkoalueen vieressä

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Sakkola / Sakkolan sankarivainajien muistomerkki

Seuraavalle muistomerkille ei ollut pitkä matka, koska Sakkolan sankarivainajien muistomerkki on aivan kirkon portaiden vieressä, missä on Sakkolan entisten kirkkojen muistomerkki. Kyseessä on alueelle haudattujen vuosien 1918 ja 1939 - 1944 sankarivainajien muistomerkki, mikä on paljastettu nykyisessä muodossa ellokuussa 1998 Suvanto-seuran toimesta. Sen historia on sen verran mielenkiintoinen, että se ansaitsee tulla kerrotuksi!
Muistomerkki hajotettuna elokuussa 1941 (SA-kuva)

Tiedot kaatuneista ja etenkin sankarihautaan haudatuista sakkolalaisista vaihtelevat, mutta se on varmaa että paikalle pystytettiin muistomerkki kaatuneille. Sakkolan kirkonkylän nuorisoseura alkoi lähes välittömästi sisällissodan päätyttyä syksyllä 1918 puuhaamaan muistomerkkiä sankarihaudan paikalle. Työ tilattiin hankolaiselta Kiviveistämö Oy Granit Ab:lta ja sen valmisti yrityksen taiteilijana toiminut Ilmari Wirkkala. Kolminkertaisen kivijalustan päälle veistettiin vielä kaksi leijonaa, jotka vartioivat kruunattua Karjalan vaakunaa. Lisäksi muistomerkkiin oli kaiverettu upea reliefi ja kaatuneiden sankarien nimet.
Sakkolan sankarivainajat

Etuosassa on sama runo kuin alkuperäisessä. Runo on sakkolaisen Santeri Kuparisen alias Aleksanteri Aavan, mikä kuuluu seuraavasti:" Täss on meillä miehiämme, uinumassa urhojamme, jotka antoivat elämän, hengen urhot uhrasivat, puolesta ihanan Suomen, eestä kontujen kotoisten"

Sankarivainajien muistomerkki on aivan kirkon portaiden vieressä

Jatkosodan alussa suomalaisten palattua alueelle, he löysivät muistomerkin kaadettuna, mutta se kasattiin uudelleen sodan aikana. Samaan paikkaan sakkolalaiset myös hautasivat jatkosodan ajan sankarivainajansa. Neuvostoaikana muistomerkki ihmeellisesti katosi jonnekin, mutta 1990-luvulla leijonat yllättäen löytyivät yli kymmenen kilometrin päästä alkuperäiseltä paikaltaan losevolaisen hotellin portaan pielestä! Suvantoseura hankki alkuperäiselle paikalleen uudet jalustakivet ja leijonat nostettiin paikalleen. Uusittu muistomerkki vihittiin käyttöön elokuussa 1998.




tiistai 20. elokuuta 2019

Sakkola / Sakkolan kirkon muistomerkki

Willilady oli kesäkuun loppupuolella viikon sukuloimassa Turun seudulla, niin minähän päätin lopultakin suorittaa Sakkolan ja sen lähialueiden kuvausreissun. Yksin on vaan niin tylsä kurvailla tuolla Venäjän maalla, joten matkalle piti hankkia seuraa. Ensiksi soittelin blogin alkuaikojen assitentille Ritan Jarkolle, mutta mönkään meni. Sälli väitti olevansa mökillä tuona viikonloppuna ja siis auttamatta poissa kuvioista. Niinpä sitten soittelin työkaverilleni, matematiikan lehtori Poutiaiselle, ja Mattihan oli heti valmis. Sälli ei näet ole omalla autollaan liikkunut Svetogorskin aiemmin ensimmäistä huoltsikkaa pidemmällä. Tämä asia oli siis kondiksessa!
Matkan varrelta


Hiekkatietä Antrean ja Räisälän väliltä

Räisälän kirkko

Niinpä sitten Matin kanssa lähdettiin reissuun ja meillä olikin ihan saakelin mukava päivä tappohelteestä huolimatta. Onneksi lähdimme liikkeelle melko aikaisin ja olimme jo hyvissä ajoin rajalla, mistä tankattuamme jatkoimme matkaa kohti Antreaa, mistä lähtee tie kohti Käkisalmea. Sinne emme tosin ensiksi suunnistaneet, vaan matkan varrella oleva Räisälä oli ensimmäinen kohteemme. Matka joutuikin kohtuullisen ripeästi, vaikka Matti ihmetteli pitkää hiekkatieosuutta kahden kaupungin välillä. Siinäpä ensimmäinen ihmettelyn aihe. Räisälän kohteiden jälkeen käännyimme etelää kohti Kynsijärven tsasounaa ja Tiurin muinaislinnaa. Niihin tutustuttuamme kurvasimme Losevoon eli entiseen Kiviniemeen.
Kynsijärven tsasouna on saanut sillan

Tiurin muinaislinna-aluettakin koluttiin

Losevon shavermat olivat tien toisella puolella



Tyrskyjen ratsastajat

Täällä Losevossa oli tiedossa lisää ihmettelyn aihetta, kun iskin Matille kouraan Shaverman ja sanoin, että käy syömään. Nopeasti Matti hoksasi, että tämähän on uutta herkkueinestä! Näitä meni loppumatkan aikana vielä muutama lisääkin.... Losevon koskenlaskun seuraamisen jälkeen olikin aika ryhtyä töihin ja siirtyä kuvauskohteille. Ensimmäisenä olisi vuorossa Sakkola, mistä ei enää paljon Suomen ajan rakennuksia löydy. No, muistomerkkijahdissahan me olimmekin....
Sakkolan kirkon kytevät rauniot elokuussa 1941 (SA-kuva)

Sakkolan kirkon alue on aidattu

Kirkon portaat portteineen

Auto parkissa ja Sakkolaa taustalla

Sakkolan entisen kirkon alueelta löytyy valkoisella aidalla rajattu alue, missä sijaitsevat kaikki Sakkolan muistomerkit. Itse kirkostahan ei ole enää jäljellä kuin kiviset portaat, minkä päälle on pystytetty vuonna 1993 sakkolalaisten järjestöjen toimesta entisten kirkkojen muistomerkki. Tämä olikin nopeasti kuvattu ja siirryimme seuraavalle muistomerkille.....siitä huomenna lisää, mutta pakkohan se on kirjoittaa tuohon alapuolelle muutama rivi Sakkolan kirkkojen historiasta!
Sakkolan kirkon muistomerkki kirkon portailla

Etummainen viisto kivi on kirkon muistomerkki


Koruton teksti muistomerkissä

Sakkola eli oikeammin Sakkula oli alueen vanhin luterilainen seurakunta. Jo 1500-luvun loppupuolella Seurakunnalla oli oma kirkko, tosin Kiviniemessä virran varrella. Seuraava kirkko valmistui 1676 ja se yritettiin kerran sodassa polttaa siinä onnistumatta. Koska sotilaat eivät saaneet sitä syttymään, niin lopulta saman tehtävän hoiti salama. Oli aika pystyttää uusi kirkko samalle paikalle. Se valmistui 1770 Viipurin tuomiorovastin Magnus Alopaeuksen vihkiessä sen käyttöön 22.1.1772. Vaikka salama ei kuulemma iske kahdesti samaan paikkaan, niin tähän Pyhän Jaakopin kirkkoon osui ja samalla se poltti kirkon maan tasalle 2.8.1776.

Oli siis aika rakentaa taas uusi kirkko ja jo jouluna 1779 oli aika pitää tässä ruokolahtelaisen kirkontekijän Tuomas Suikkasen rakentamassa kirkossa ensimmäinen jumalanpalvelus. Ilmeisesti kirkko oli vielä keskeneräinen, koska vihkiminen tapahtui vasta 21.7.1781. Vuosien varrella kirkkoa korjailtiin moneen otteeseen ja modernisoitiin. Sakkolan viimeinen kirkko sai kokea elokuussa 1931 komeat kaksipäiväiset juhlallisuudet saavutettuaan kunnioitettavan 150-vuoden iän. 

Sakkolan kirkko tuhoutui syyskesällä 1941 jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Tuhosivatko kirkon suomalaiset vai venäläiset, siihen en osaa vastata.