torstai 23. toukokuuta 2019

Kouvola / Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

Koska eilen esittelin samasta aiheesta kohteen Valkealan hautausmaalta, niin pakkohan se oli ajella Jaalan kirkolle kuvaamaan vastaava, jonka olin aiemmin jättänyt kuvaamatta! No nyt on sitten tämäkin kuvattu ja faktatiedotkin pitäisi olla kohdallaan...
Muistelupaikka Jaalan kirkkomaalla


Tämä musta graniittinen muistomerkki on paljastettu Jaalan kirkon vierustalla 24.6.1962 ja sen suunnitteli Kirsti Liimatainen. Tokihan tuona päivänä juhlat pidettiin ja paljastuspuheen piti Kymenlaakson Karjalaisseurojen piirin puheenjohtaja Hannes Tuomi. Muistomerkkitoimikunnan ja Jaalan karjalaisten puolesta puheen piti Aleksi Järvensuo. Jaalan seurakunnan puolesta muistomerkin otti vastaan kirkkoherra Puntila.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Kouvola / Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

Tämä on se kohde, jonka jätin aiemmin kuvaamatta, koska näitä on joka paikassa. Tällä samaisella reissulla kuvasin muuten pari muutakin vastaavaa muistomerkkiä, jotka olin jättänyt aiemmin kuvaamatta. Tarkoitukseni oli siis jättää blogissani muistomerkkejä esittelemättä, mutta onneksi tulin toisiin ajatuksiin!
Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

Valkealan kirkon vierustalta löytyy siis Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, minkä Valkealan Karjalaisseurat paljastivat Valkealan kirkkomaalla 24.6.1954. Nämä kotinsa menettäneet karjalaisethan menettivät yhteyden entisiin Karjalan hautausmaille haudattuihin esivanhempiinsa. Ainakin 50-luvulla kukaan ei edes uskaltanut ajatellakaan, että ajat muuttuisivat ja pääsy vanhoihin kalmistoihin tuli taas mahdolliseksi. Ilmeisesti tähän viittaa myös patsaan teksti: "Tutkimattomat ovat herran tiet". Pääasia kuitenkin, että nämä muistomerkit toivat heille lohtua.
Muistomerkki

Puheen muistomerkin paljastustilaisuudessa piti Säkkijärven kappalainen Heikki Immonen. Patsaan luovutuspuheen Valkealan seurakunnalle pitivät Santeri Hyypiä, Tauno Häkämies ja Jalmari Lahti. Patsaan otti vastaan rovasti Julius Utriainen.


tiistai 21. toukokuuta 2019

Kouvola / Lapselle, jota emme saaneet

Täällä Valkealan kirkkomaallakin olen käynyt aikaisemmin valokuvailemassa kohteita, mutta kävin nyt sitten uudemman kerran. Kirkkomaalta löytyi kaksi kohdetta, jotka aikaisemmin hylkäsin, etten niitä julkaise. No, ainahan voi tulla toisiin aatoksiin...


Tämän päivän kohde on toki sellainen, josta en etukäteen tiennyt yhtikäs mitään ja meinasin jättää tämän vieläkin kuvaamatta. Aihe on vaan niin ikävä ja jopa julma. Ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen, koska en ole ikinä koskaan missään törmännyt vastaavaan. Voisin kuvitella tällaisille olevan tarvetta muuallakin kuin täällä Valkealassa. Toki toiste en vastaavaa aio esitellä!

Eipä tästä kohteesta ole sen kummempaa sanottavaa. Kuvat kertokoon puolestaan....

maanantai 20. toukokuuta 2019

Kouvola / Tankkiesteen muistolaatta

Takana on nyt tiukka rypistys. Viime viikolla kaikki illat kuluivat maatilallamme puuntaimien istutuksessa. Ensin normi duunipäivä, jonka jälkeen poljettiin mäntyjä kankaaseen. Kroppa alkoi jo loppuvaiheessa vähän valittamaan, joten tällä osastolla kaivataan lisää liikuntaa! Sitä onkin taas ensi viikonloppuna tiedossa, kun syöksymme Laatokan Karjalaan kuvausreissulle. Nyt ei tarvitse tehdä työtä, mutta istumalihakset tulevat olemaan kovilla....

Palataan kuitenkin asiaan ja jatketaanpa samalla teemalla kuin eilenkin. Ainoastaan paikka vaihtuu nyt Utista Valkealaan. Täältä hautausmaan aidan vierestä löytyy panssariestekiviä, joista yhteen on kiinnitetty muistolaatta kertomaan paikan historiasta.
Tankkiesteen muistomerkki sijaitsee aivan hautausmaan nurkalla


Muistomerkki

Kiveen kiinnitetty muistolaatta

Nämä kivet on pystytetty talvisodan jälkeen vuonna 1940 ja koskaanhan niitä ei tositoimissa ole tarvittu, mikä on pelkästään positiivinen asia. Sen sijaan tänä päivänä ne sopivat oikein hyvin muistomerkiksi ja niinpä niistä yhteen onkin kiinnitetty muistolaatta Valkealan kirkonkylän kyläyhdistyksen toimesta 4.6.2012. 

Muistolaatassa lukee: "1940 Kymijokilinja Tankkieste. Lappalanjärvi - Harjunmäki. Valkealan kirkonkylän kyläyhdistys 4.6.2012". 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kouvola / Estekivien muistomerkki

Nykyisen 6-tien varresta löytyi seuraava kohteemme, joka liittyi myös syksyn 1939 varustautumiseen vihollista vastaan. Nykyisin poikkilaitetun Pasintien ja 6-tien risteyksestä löytyy melkoinen määrä panssarivaunujen pysäyttämiseen tarkoitettuja estekiviä, joista yhteen on kiinnitetty muistolaatta, jonka teksti sanoo: "Estekivet panssarien Lapin TL poikien 1939".
Pasintietä pitkin emme päässeet muistomerkille lumen takia

Estekivien muistomerkki

Muistomerkin laatta

Me jouduimme jättämään auton 6-tien laitaan

Vailla sen tarkempaa tietoa, veikkaan näidenkin kivien pystyttäjäksi Tirvankin alueella touhunneita PPP6 joukko-osaston miehiä. Samaa mieltä kanssani on Kouvolan sotamuistomerkit kirjan kirjoittanut Eero Mattila.

Juuri tämän enempää en osaa tästä kohteesta kertoa, mutta ehkä tähänkin tulee joskus myöhemmin lisävalaistusta?

lauantai 18. toukokuuta 2019

Kouvola / PPP6 muistolaatat

Eilen lopetin viime kesän roadtrip-kertomuksen Sortavalaan ja nyt olisi mahdollisuuksia tehdä jälleen vastaava reissutarina, kun kävimme Williladyn kanssa kierroksella Kouvolassa, Kotkassa, Haminassa ja Virolahdella 20.5.2019. Sitten kuitenkin ajattelin, että en nyt jaksa tästä tehdä sen kummempaa matkakertomusta, koska Suomessa on melkoisen tylsää matkustella kohteelta toiselle. Esittelen nuo kuitenkin samassa järjestyksessä kuin ne kiertelimme. Pitkä reissuhan se oli, koska mittariin kertui yli 500 kilometriä ja päivän valoisa aikakin tuli käytettyä melko tarkkaan.
Pisteen yksi löysin aiemmin, mutta kohteet 2 ja 3 jäivät löytymättä (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Tirvan ympyrän alueelta niitä haeskelin (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Vanhastakaan kartasta ei ollut apua (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Sain taannoin Vesa Toivoselta tarkat tiedot kahdesta Tirvan lavan läheisyydessä sijaitsevasta muistolaatasta. Nuo laatat liittyvät PPP6 porukan alueella tekemiin linnoitustöihin kesällä 1940 ja yhden niistä (yhteensä siis kolme kappaletta) olen jo aiemmin esitellyt blogissani. Näistä kahdesta Vesa lähetti minulle kuvat ja kartat, mistä selviää kohteiden tarkat sijainnit. No, näin ainakin itse arvelin....
Tämä lienee kartan piste 3 (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Lienee kartan piste 2 (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Totuus on nyt kuitenkin sellainen, etten minä löytänyt kyseisiä kohteita Williladyn kanssa 20.4.2019 tekemällämme reissulla, joten julkaisen Vesan lähettämät kuvat, jotka Kalevi Siren on ottanut. Hän on ilmeisesti löytänyt nämä kohteet ja minä en! Yrityksen puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää, koska tulipahan Tirvan ampumaradan rinteitä käveltyä kiveltä kivelle. Lopuksi meni hermot ja annoin noiden laattojen jäädä odottamaan löytäjäänsä. Minulle riitti!

perjantai 17. toukokuuta 2019

Sortavala / Wetterstrandin talo

Edessä oli enää roadtripin huipennus! Majoitus ja suihku hotelli Sortavalassa, ruokaa Azeri-raflassa ja olutta. No, ainakin tämä oli päivän aikana kehkeytynyt suunnitelma, mutta ainahan sitä muutoksia tulee... No, pääpiirteissään pysyimme kyllä suunnitelmassa mutta pitihän se raahata kameraa yölläkin messissä, niin tuli sitten yksi kohdekin kuvattua....
Apteekkari Jääskeläisen kivilinna


Kitelästä lähtömme jälkeen ajelimme tyytyväisinä kohti Sortavalaa. Olihan päivä ollut onnistunut, vaikka nyt Aunuksen perähönkölöissä olimmekin eksyneet ja vieläpä pahasti. Nyt kuitenkin tunnelma alkoi kohota, koska tiesimme jo tässä vaiheessa että huomenna kurvailisimme Joensuuhun ja Ruskealan sekä Pälkjärven kohteet saisivat odottaa seuraavaa suvea. No kohtahan tuo reissu on edessä, koska starttipäivä on 24.5.2019. Eipä tarvitse enää montaa yötä odotella...
Suihkunraikkaana ja janoisena

Annos ei sovellu kasvissyöjille

Jumaliste mikä satsi herkkua.....tuli vielä alla

Matkan varrella teimme yhden pikaisen stopin erään talon luokse, minkä olin bongannut jo kesällä 2013 tekemällämme moottoripyöräretkellä. Kyseessä on entisen sortavalalaisen apteekkari Jääskeläisen rakennuttama huvila, jota hyvällä omalla tunnolla voi sanoa upeaksi. Tähän ei maltettu sen kummemmin jäädä, vaan hurautimme eteenpäin.

Kirjauduimme hotelliin, kävimme huuhtomassa päivän hiet niskasta ja lähdimme syömään....vihdoinkin! Jolkuttelimme paikalliseen Azeri-ravintolaan ja tilasimme kumpikin itsellemme vadillisen lihaa. Määrä oli aivan tolkuton ja meillä oli kummallakin oma vari, missä oli yli kilo lihaa ja kaiken lisäksi vielä helkutin hyvää. Usean oluen avulla selvisimme valtaosasta annosta, mutta pakkohan se oli lähteä pienelle kävelylle, kun oli melkoisen pinkeä olo.

Niinpä sitten eteemme tuli Wetterstrandin talo, jonka eräs nainen oli kunnostanut majoitusliikkeeksi. Kävelimme rohkeasti sisään ja tutustuimme paikkaan illan hämärissä. Vaikutti aivan saakelin upealta paikalta, jossa voisin oikein hyvin viettää joku kerta yön tai kaksi. Sen kummempaa historiikkia en tästä tiedä, eikä se kai liene tarkoituskaan. 







Reippaana poistuimme paikalta juomaan vielä oluet tai parit ja köntystelimme hotelliin kuuntelemaan jotain surkeaa yöshowta, kunnes annoin periksi ja poistuin makaamaan. Takana oli hieno reissu ja huomenna valitettavasti kotiinpaluu. Kyllähän Laatokan Karjalassa näkemistä olisi riittänyt vieläkin, mutta ne aikataulut, ne aikataulut! 

Kaipa se on tuleva 24-26.5.2019 reissukin tehdä näin roadtrippinä. Tämähän oli ainakin itselleni mukavaa vaihtelua..... 

torstai 16. toukokuuta 2019

Kitelä / Kitelän vanha ortodoksikirkko

Sivuutettuamme Pitkärannan vauhdikkaasti, oli tarkoituksemme kurvata suoraan Sortavalaan ja majoittua samanimiseen hotelliin. Ilmeisesti nälkäkin ajoi meitä kohti paikallisen suurkaupungin valoja, mutta silti ajattelimme vielä suorittaa yhden ponnistuksen matkalla. Assistentti oli näet käynyt edellisenä suvena kuvaamassa Kitelän uuden ortodoksisen kirkon muistomerkin, mutta hän ei tuolloin löytänyt vanhan ortodoksikirkon muistomerkkiä. Nyt ajattelimme yrittää löytää tuon vanhan kirkon paikan.

Käännyimme sivutielle ja ohitimme uudemman kirkon pitkät portaat pysähtymättä ja tulimme peltojen keskelle helkatin uraiselle baanalle. Tähystelimme pellon ylitse kohti metsikköä, joka oli meidän ja ison tien välissä. Ei vaan osunut silmään, vaikka kuinka pälyiltiin. Sitten päätimme jo poistua paikalta, kun näin metsän reunassa jotain harmaata. Tarkensin kameran zoomin ja totesin, että paikka löytyi!
Kirkon muistomerkit lötyvät metsänrajasta

Siinä ne on vierekkäin




Porukalla sitten kälpittiin pellon poikki kainaloiden korkeudelle ulottuvassa kasvillisuudessa ja tulimme lopulta hikisinä paikalle. Meille oli suuri yllätys, kun löysimme paikalta kaksi muistomerkkiä! Vanhan ortodoksisen kirkon sekä Kitelän hautausmaan muistomerkit. Kyllä kannatti suorittaa nälkäisenä tämä kävelyreissu.... Tutustuimme alueeseen vähän tarkemminkin ja löysimme useita hautaristejä, jotka kertoivat alueen entisestä menneisyydestä. Vaan pitäneehän tuo jokunen sana kertoa Kitelän vanhastakin ortodoksikirkosta.

historian havinaa

Lähes ehjä


Vanhat rautaristit olivat hyvässä kunnossa, vaikkakin katkaistuina


Menneisyyden jälkiä


Vanhan kirkon rauniot

Vanhat porraskivet?

kirkon raunioita

Milloin ja kenen toimesta nämä kivet on tänne tuotu

Oli aika poistua....

Kitelän vanhoista ortodoksikirkoista ei ole tarkkaa tietoa, mutta vanhana nimittämäni ortodoksikirkko rakennettiin vuonna 1777. Siinä oli kaksi alttaria, jotka olivat pyhitetty ylienkeli Mikaelille ja toinen profeetta Eliaalle. Ne selittävätkin Kitelän uuden kirkon nimitykset. Sekaannuksen vuoksi on kerrottava että vuosina 1883 - 1940, Kitelässä oli samaan aikaan kaksikin kirkkoa.

Tämän kirkon kohtalo oli tuhoutua talvisodassa, koska alueelle muodostui suurmotti, missä tuhannet venäläissotilaat kärvistelivät pakkasessa. Kirkko purettiin venäläisten toimesta ja hirret käytettiin korsujen materiaaleiksi ja loput puuosat poltettiin, jotta sotilaat eivät kuolisi pakkaseen. 

Nyt kuitenkin reissumme alkoi kääntyä vihdoinkin voiton puolelle ja edessä oli rallitaival kohti Sortavalan lihapatojen ääreen....  

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Pitkäranta / Ortodoksikirkon muistomerkki

Nyt matkamiehiä jo väsytti ja päätimmekin jättää Pitkärannan kohteiden kuvaamisen seuraavaan kesään, koska nälän runtelemat ruumiimme kaipasivat ruokaa ja lepoa. Tuo reissu onkin nyt sovittu ja startti tapahtuu 24.5.2019. Tuolloin kuvaamme kaikki tiedossani olevat Laatokan pohjoispuoliset kohteet ja siitä emme nyt voi tinkiä, vaan operaatio hoidetaan. Matkan alkuhan on mielenkiintoinen, kun työpäivän jälkeen hilaan itseni Tohmajärvelle, missä hyppään assistentti Pirhosen autoon, millä hurautamme tänne Pitkärantaan. Meillä on varattuna täältä jo laadukas 10€ maksanut majoitus!
Kohde tuli kuvattua, koska se on aivan tien varressa

Tällä roadtripillämme ohitimme sujuvasti Pitkärannan, mutta yhden stopin teimme. Kyseinen Pitkärannan entisen ortodoksikirkon paikalle on pystytetty punagraniitista veistetty muistomerkki. Tämän kohteen kuvasimme, mutta muuten jatkoimme matkaamme tietoisina siitä, että monta kohdetta jää kuvaamatta. Valitettavasti emme vaan jaksaneet....
Muistomerkki, jonka pystyttäjä ja paljastamisajankohta ovat tuntemattomat

Pitkärannan ortodoksikirkko rakennettiin hirsistä vuosina 1885 - 1898. Tontti tuli lahjoituksena paikalliselta tehtaalta, mutta kirkon rakentamiseen tarvittava rahasumma(10000 ruplaa) saatiin lahjana lahjoittajalta, joka halusi pysyä tuntemattomana! Rakennustöitä valvoi kauppias Ivar Kanninen ja kirkko oli lopulta valmis vihittäväksi, jonka suoritti Arkkipiispa Antonius pyhittäen kirkon Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen muistolle. Päivämäärä oli tuolloin 2.10.1898.
Toisella puolella katua on venäläinen T-26 panssari muistomerkkinä

Kirkon tornissa kumisi seitsemän Pietarissa Orlovin tehtailla valettua kelloa, jotka jäivät torniin niinkuin muutkin kirkon arvoesineet talvisodassa. Välirauhan aikana kirkkoa käytettiin varastona, mutta jatkosodan alkuvaiheessa perääntyessään Pitkärannasta, he polttivat kirkon maan tasalle.