tiistai 20. marraskuuta 2018

Hamina / Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki

Kävimme täällä Haminan Metsäkylän Houvanmäen juurella Williladyn kanssa tänä suvena. Silloin oli järkyttävä helle, eikä meitä erikoisemmin kiinnostanut kavuta Houvanmäen huipulle etsimään sinne vuonna 1983 pystytettyä muistomerkkiä, joka kertoo paikan sotaisemmista ajoista. Sen verran monelle vastaavalle vuorelle on tullut viime vuosina kiivettyä, jotta osasimme aavistella vastuksien määrää. Jätimme siis kiipeämättä tuolle vuorelle silloin, mutta minähän palasin paikalle takaisin 23.9.2018 entisen opiskelukaverini Piispan Jarkon kanssa. Keli olikin paljon parempi eli siis viileämpi, niin löytyihän se kohdekin ilman pahempaa hikoilua.
Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki mäen korkeimmalla kohdalla

Näitä ilmavalvontamuistomerkkikohteita olen esitellyt viime vuosina melkoisesti. Muutama on vielä toki esittelemättäkin, mutta niidenkin vuoro on toki tulossa. Useimmista näistä tiedot ovat melkoisen vähäisiä, mutta aina jotakin tiedonmurusia löytyy....


Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki on siis paljastettu vuonna 1983 ja se sai alkunsa paikallisten sotaveteraanien ja lottien aloitteesta. Itse uskon lottien etenkin olleen aloitteellisia, koska he suorittivat ilmavalvontaa viime sotiemme aikaan täällä Houvanmäellä korkealle puuhun rakennetulta lavalta käsin. Paikalla ei siis ole ollut tornia, kuten joissakin vastaavissa paikoissa, vaan ilmavalvontaa suoritettiin puuhun rakennetulta lavalta. 
Muistomerkki entisellä lottien työpaikalla

Muistomerkin teki aikoinaan muuraamalla Pauli Riivari ja se tehtin Matti merisalon maille, josta olen hänelle kateellinen. Olisipa minunkin mailla ikioma muistomerkki, joka toisi paikalle merkityksen! Houvanmäki on myös paikka, missä Metsäkylän Martat ry käy vuosittain Lotan päivänä kokoontumassa ja ilmeisesti myös muistelemassa menneitä.  

maanantai 19. marraskuuta 2018

Hamina / Pelle Miljoonan patsas

Aina välillä olen yllyttänyt Williladya kirjoittamaan näistä vierailemistamme kohteista, mutta eipä tuo ole suuremmin ajatuksesta innostunut. Lieneekö yhtenä syynä se, että sitten kun hän kirjoittaa, niin minähän en viitsi niitä julkaista? No, siinä hän on väärässä, koska nyt miitä on tulossa! Tänään ensimmäinen ja lähiaikoina pari lisää. Laiskahan minä olen kaiketi ollut, koska tällä paikalla kävimme 22.6.2016 ja sain Williladyn kirjoituksen 4.12.2016. Ajatelkaa, nyt se jo julkaistaan! Melkoisen mahtavaa logiikkaa taas.... No annetaan Williladyn jatkaa tästä. Tällä kertaa minä lopetan tähän. 
Haminan Tervasaaren kärkeä....Pelle Miljoona häämöttää vettä vasten

Kyllä taisi muutama kirosana suusta lipsahtaa jo siinä vaiheessa, kun Willimiehen auto viimein kurvasi hikisen Haminassa ja Miehikkälässä vietetyn päivän jälkeen kohti Haminan Tervasaarta. Vaikka iho oli paukamilla paarmahyökkäysten jäljiltä, mereltä puhaltava viileä tuuli sai uskomaan, että vaikka moottoritie oli ollut liiankin polttava ja kuuma, niin tästäkin selvittiin!
Pienikokoinen Pellen patsas on kiven päällä istumassa

Tervasaaren niemen kärjessä Rampsinkarilla komealla ja kaihoisalla paikalla sijaitsee Pelle Miljoonan patsas. Yksinäinen rumpalipatsas katsoo merelle kaihoisasti, palavasti kaukomaille kaivaten. Pelle Miljoona on kertonutkin, että hän halusi patsaan sijoitettavaksi juuri Tervasaareen, sillä siellä hänellä oli jo pikkupoikana tapana käydä katsomassa laivoja ja haistelemassa kahvin, mausteiden ja sahatavaran tuoksua. Avara meri herätti hänessä lähtemättömän kaukokaipuun, joka häntä on elämässä kuljettanutkin paikasta toiseen. Voi kyllä, Pelle, tuon saman kaukokaipuun ja levottoman sielun fiiliksen voin kyllä niin hyvin tuntea itsekin! Päästäkää joskus jonnekin pois täältä, vaikka edes Svetogorskin shavermagrillille! 
Pelle Miljoona Tervasaaressa

Myönnettäköön, että olen ollut Pelle Miljoona -fani aina siitä lähtien, kun vanhempani olivat ottaneet minut muutaman viikon ikäisenä mukaan Pellen keikalle. Useammallakin Pellen keikalla olen käynyt myöhemminkin elämässäni ja joka kerta samainen kaipuu kauas pois herää sisälläni. Ihailen todella Pelle Miljoonan rohkeutta seurata omia polkujaan. Mies on pitkän linjan rock- ja punkmuusikkouran lisäksi kirjoittanut myös useita kirjoja. Hänellä on oma persoonallinen ja erikoinen kirjoitustyyli ja sanasto, joka saa lukijan eläytymään eksoottiseen etelän elämään. Mahtaakohan Willimieskään tietää, että olen tehnyt jopa opinnäytetyön Pelle Miljoonan kirjojen kielestä?  

Pelle Miljoonan patsaan on tehnyt hänen  hyvä ystävänsä kuvanveistäjä Heimo Suntio. Sen paljastustilaisuutta vietetiin Haminassa 6.6.2014. Entinen kaupunginvaltuutettu teki patsaasta aloitteen jo seitsemän vuotta ennen kuin patsashanke eteni toteutukseen saakka. Aluksi toiveissa oli nuorille suunnattu Pelle Miljoonan nimeä kantava musiikkitapahtuma, mutta lopulta kulttuurisihteeri Sari Kinnunen sai patsasidean vietyä läpi.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hamina / Krimin sodan Haminan pommitusten muistomerkki*

Eilen istuimme Pikku Vuohisaaressa Haminan edustalla Haminan pursiseuran terassilla ja kuvasimme tuon upean rakennuksen, mutta kyllä paikalla oli toinenkin syy, miksi suoritimme "merimatkan" sinne. Samalta saarelta näet löytyy myös yksi muistomerkki, joka on omalla tavallaan blogissamme ainutkertainen. Muistomerkki näet liittyy Krimin sotaan ja sen vuoteen 1855, jolloin englantilaiset ja ranskalaiset laivato-osastot kiertelivät rannikkoamme pommittamassa. Oikeastaan Kotkasta löytyvä Maria Purpurin muistomerkki on ainut, joka liittyy samaan sotaisaan ajankohtaan.
Muistomerkki on pursiseuran lipputangon kohdalla

Yksinäinen rantakalliolla

Laatta on kiinnitetty luonnonkiveen

Muistomerkki on Haminan kaupungin paikalleen asettama tänne Pikku Vuohisaareen ja se sai alkunsa Hamina-seuran esityksestä. Muistomerkin paljastusajankohta tai edes -vuosi ovat meille tuntemattomat. Ehkä joku paikallinen tietäjä osaa meitä saamaan faktat kohdalleen tämänkin asian suhteen?
Muistomerkin laatta

Se miksi muistomerkki on paljastettu, selviää ehkä parhaiten muistomerkkikiveen kiinnitetystä laatasta, joka kertoo seuraavaa:"”Kesäkuun 15. päivänä 1855 nousi tällä saarella maihin englantilaisia, jotka paikalle kutsutulta Haminan pormestarilta vaativat tietoja Haminan linnoituksen
varusväen vahvuudesta ja varastoista. Tietoja saamatta poistuivat englantilaiset, mutta palasivat takaisin 20. päivänä heinäkuuta ja ryhtyivät laivojensa tykistöllä ampumaan Haminaa 21. päivänä. Kahden tunnin laukaustenvaihdon jälkeen vaurioitui yksi englantilaislaiva, jolloin koko laivasto-osasto poistui. Taistelussa vaurioitui Pitäjänsaari ja Hietakylä.”

Päivitys 19.11.2018:
Asiat ratkeavat nopeasti, kun on lukijoina asiantuntijoita. Kyseinen lehtijuttu on ollut Hesarissa 31.8.1955
Kiitokset Sirolan Ossille tästä lehtileikkeestä

lauantai 17. marraskuuta 2018

Hamina / Pursiseura

Viime kesänä lupasin viedä Williladyn purjehtimaan merelle. Tarkoitukseni ei tietenkään ollut viedä häntä purjeveneilemään, koska sillä matkalla olisimme vieläkin... Eipä kyllä osannut Williladykaan aamusella kotoa lähdettäessä tietää, minne tie veisi? Minä sen sijaan tiesin ja niinpä Chrysler suuntasi kohti Haminaa ja sieltä löytyvää Tervasaaren ulkoilualuetta. Sieltä tosin matkamme jatkuisi sen vieressä olevaan Pieneen Vuohisaareen, missä on upea Haminan pursiseuran paviljonki rakennus. Paikallehan pääsee kesäisin nonstop-kuljetuksella näiden paikkojen välillä.
Kuva otettu merimatkan puolivälissä. Edessä häämöttää pursiseuran paviljongin torni

Loksahtihan siinä Williladyn leuka, kun hän tajusi tämän 30 sekunnin veneretken olevan hänen odottamansa purjehdusretki. Onneksi pääsy Pienelle Vuohisaarelle viilentyneenä helkatinmoisesta helteestä paransi tunnelmaa, kuten paikan upea atmosfäärikin. Lisäksi kahvikuppikin hyvässä seurassa piristi tunnelmaa loppumatkaa ajatellen.

Vaan, onhan tuo pursiseura saarineen ja venekuljetuksineen sen verta upea juttu, että pakkohan se on jokunen sana kertoa seuran historiastakin. Haminan pursiseura on perustettu 13.8.1882, jolloin Haminanlahdella pidettiin purjehduskilpailu, johon osallistui 32 venettä. Kyseisistä aluksista 6 kappaletta oli ns. herrasmiesveneitä. Tämän luokan palkinnoksi olivat paikalliset daamit tehneet kunniaviirin, mihin tuo päivämäärä oli kirjailtu. Ensimmäisen viirin sai voiton kunniaksi hovineuvos Bruun.
Vuonna 1909 rakennettu pursiseuran paviljonki

Paviljonkiin kuuluu korkea torniosa

Historiaa näkyvillä

Pursiseuran terassilta kelpaa katsella merelle

Tuosta voitosta katsotaan alkaneen Haminan pursiseuran kunniakkaan historian. Perustamispäivämäärältään Haminan pursiseura on myös Kymenlaakson vanhin urheiluseura ja yksi Suomen vanhimpia pursiseuroja. Perinteitä arvostava hovineuvos Bruun palautti viirin seuralle vuonna 1908 ja lopulta seura lahjoitti sen museolle arvoiseensa säilöön jälkipolville. Aluksi toiminta oli yhteistä Kotkan kanssa, mutta muutamien vaiheiden jälkeen molempien toiminta itsenäistyi.

Koska Haminan pursiseuran paviljonki näytti vanhalle, niin muutama sananen senkin historiasta. Sen historia juontaa juurensa aina vuoteen 1894, jolloin seura kysyi Haminan kaupungiltalupaa vuokrata Pikku Vuohisaaren, minne rakentaa oma paviljonki ja keskittää seuran muukin toiminta kyseiselle paikalle. Lupa heltisi, koska saari oli puuton kalliosaari, minne purjelaivat jättivät painolastina toimineet kivet ja hiekat. Hyödyttömänä kaupunki antoi saaren 15 vuodeksi seuran käyttöön ilman rahallista korvausta. Nopealla toiminnalla paviljonki valmistuikin jo samana vuonna eli vuonna 1894.

Suurta ja etenkään pitkäaikaista iloa paviljongista ei ollut, koska se paloi maan tasalle jo vuonna 1908. Nopeasti uusi paviljonki nousi jälleen ja sen avaijaisia vietettiin jo 4.7.1909. Tämän jälkeen paviljonki on kestänyt ehjänä ja suurimmat muutokset ovat kohdistuneet sen sisätiloihin ulkoasun kestäessä entisellään sadan vuoden ajan, vaikkapaljon huolenpitoa sen ylläpitäminen on toki vaatinut.

Jos Haminan pursiseuran laajempi historiikki kiinnostaa, niin sen voi lukaista seuran kotisivuilta

perjantai 16. marraskuuta 2018

Hamina / Juutalaisten hautausmaa

Suomi on maa, missä on monia eri kansallisuuksia ja uskontokuntia nykyään. Näin on ollut aiemminkin ja se näkyy myös hautausmailla. Viipurissa, joka oli aikoinaan kenties kansainvälisin kaupunkimme, sijaitsi juutalaisten hautausmaa, jonka esittelimme taannoin. Tänään vuorossa on toinen vastaava, tällä kertaa Haminan Pampyölissä, aivan eilen esittelemämme ortodoksisen hautausmaan vastapäätä metsäalueella.
Juutalaisten hautausmaa on aidattu. Milloin ja kenen toimesta?

Juutalaisten hautausmaan faktatiedot ovat kadonneet aikojen kuluessa, eikä hautausmaa ole enä käytössä, tosin ei siellä olisi tilaakaan. Haudatkin ovat melkoisen vanhoja ja ilmeisesti vainajien omaiset eivät vastaa niiden ylläpidosta. Tietääkseni Haminan seudun Suomi-Israel yhdistys ry siivoaa hautausmaan alueen kerran vuodessa. 
Hautakivi vuodelta 1847

Haudat ovat riveissä



Haudat, joita on 19 kappaletta, ovat vanhoja ja niiden lisäksi alueelta löytyy muistokivi, joka on ilmestynyt paikalle vasta 1950-luvun jälkeen. Kenen toimesta se on sinne ilmestynyt, on täysin hämärän peitossa. Edes maanomistaja ei osaa kertoa hautausmaan historiasta paljoakaan....

Hautausmaa kuuluu alueella, jonka Venäjä valloitti Ruotsilta vuonna 1743. Juutalaisia sotilaita, jotka siis kuuluivat Venäjän armeijaan, alkoi saapua Suomeen keisari Nikolai I aikana. Hän otti käyttöön vuonna 1827 kantonistijärjestelmän, joka määräsi juutalaisten asevelvollisuusajan 25 vuodeksi! Kyseinen järjestelmä lakkautettiin välittömästi Aleksanteri II aloittaessa Venäjän keisarina 1856.
Juutalaisten hautausmaan muistokivi

Merkitsevätkö kivet muistokiven päällä jotakin...

Hautausmaalla on siis muistokivi, josta ei sen kummempaa tiedetäkään. Siinä on kuitenkin Daavidin tähti ja lyhenne P.N, joka tarkoittaa "tässä lepäävät". Lisäksi siinä on teksti:"Täällä lepäävät Nikolai I:n armeijan sotilaita, jotka koko elämänsä aikana olivat uskollisia juutalaisuudelle".

Tästä kohteesta olisi hienoa tietää lisääkin....

torstai 15. marraskuuta 2018

Hamina / Ortodoksinen hautausmaa

Tällä kertaa olemme Haminan ortodoksisella hautausmaalla, jonka juuret juontavat aina vuoteen 1770. Tänne Pampyölin metsiin alettiin tuolloin hautaamaan ortodokseja, siis enimmäkseen venäläisiä, jotka olivat tuohon aikaan Haminan isäntiä. Niinpä se poikkeaakin meikäläisistä hautausmaista jonkin verran. Ainakin vauraus ja varallisuus näkyvät hautausmaalla vieläkin.
Ortodoksista hautausmaata ympäröi kiviaita

Alue on käytössä vieläkin

Alue on metsää

Hautaustapa poikeaa meidän tavoista

Hautausmaa on jaettu osiin, joista tärkein on tietenkin sen keskusta-alue. Sinne haudattiin alusta lähtien ylimmät upseerit, pappeja sekä muita Haminan ortodoksisia merkkihenkilöitä. Vanhin jäljellä oleva hautaus on vuonna 1788 kuolleen everstiluutnantti ja kreivi Semon Uvaroffin hauta.
Aminoffin suunnittelema kirkko vuodelta 1901

bysanttilaisvaikutteita löytyy

Lisäksi alueella sijaitsee vuonna 1901 rakennettu punatiilinen kirkko, jonka bysanttilaisvaikutteita ei voi olla huomaamatta. Kirkko on Ivar Aminoffin suunnittelema ja se on pyhitetty Kaikkien murheellisten ilo-ikonille. Lisäksi hautausmaalla on yksityinen Aladinin suvun rakennuttama hautakappeli, joka on Suomen suurin yksityinen ortodoksinen hautakappeli. Sen tarkka rakentamisvuosi on kadonnut historian hämärään, mutta se on 1900-luvun vaihteesta eli rakennettu samoihin aikoihin kirkon kanssa.
Aladinin suvun hautakappeli

Hautakappeli on vanhimman alueen keskellä

Kappeli sopii hyvin ympäristöön

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Hamina / Hietakylän hautausmaa

Kylläpä tämä ilmastonmuutoksen aikaansaama pitkä syksy on rankkaa aikaa! Päivänvaloa ei juuri kummemmin riitä kuin pieneksi hetkeksi ja sähkövaloja on pidettävä päällä, ainakin kaltaiseni vanhan ukon. Pikkuhiljaa alkaa masennus iskemään päälle, koska kaikki työajan ulkopuoliset asiat pitää hoitaa pimeässä. Koita tässä sitten motivoida itsesi liikkumaan ja urheilemaan.... ehkä nyt olisikin hyvä aika nostaa prätkän takapää ilmaan ja vaihtaa uudet takalaakerit ja jarrut moottoripyörään. Olisipa kerrankin valmiina kevään ajokauteen, kunhan se joskus alkaisi.
Kyltti hautausmaan portin pielessä

Infotaulu

Koska tänään en kuitenkaan jaksa noin rasittavaan operaatioon lähteä mukaan, niin aloitetaanpa kierros Haminan hautausmailla. Synkkiä paikkojahan nekin ovat, joten sopivat kaiketi tunnelmaan? Toisaalta olen tämän blogin puitteissa kiertänyt niin monta hautausmaata, että lienen tullut jo niille immuuniksi ja pystyn keskittymään joskus hienoihinkin juttuihin.


Aikansa tunnettu haminalainen

Yllä ollut laatta liittyy tähän arkkuhautaan

Tänään olemme Haminan Hietakylän hautausmaalla, jota uskaltaisin nimittää yhdeksi upeimmista hautausmaista, jonne tieni ovat vieneet. Kaiken lisäksi sen historia alkaa jo vuodesta 1773, joten se on myös melkoisen vanha alue. Sen historia alkaa Haminan linnoituksen päällikön Lanovin määräyksestä vuonna 1748, jolloin hän kielsi hautaamisen Haminan linnoituksen sisäpuolelle, koska suomalaisen kirkon ympäröivä hautausmaa oli jo täynnä. Kielto kuitenkin unohtui melko nopeasti Lanovin saatua siirron muualle.

Willilady tutkimassa hyvin hoidettua uutta aluetta


Seuraava ratkaiseva vaihe oli 1770-luvun alussa, jolloin kiellettiin hautaaminen kirkon lattioiden alle. Varakkaat haminalaiset hautasivat jatkossa läheisensä Elisabethin kirkon tontille, mutta Hietakylään aloitettiin hautaamaan köyhiä ja varattomia. Siksi jäljet kaikkein vanhimmista hautauksista ovat kadonneet puisten ristien lahottua. Vuoden 1821 Haminan palon jälkeen tilanne muuttui ja hautausmaan laajennuksen jälkeen varakkaampiakin aloitettiin hautaamaan Hietakylään. Lopulta hautausmaa rajattiin kivisellä aidalla vuonna 1859 ja nyt hautausmaa on melkoisen täynnä, ainakin minun mielestäni. Siksi vuoden 1995 päätös uurnahautausalueesta onkin tullut tarpeeseen.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Hamina / Laivamestareiden muistopatsas "Panttersilta"

Willimies ei ole nimensä veroisessa kunnossa. Vatsan seudulla oleva "outokumpu" on päässyt viime vuosina turpoamaan ja melkoisen nopeasti se rupiaa tuo hengityskin korisemaan, kun laittaa niveliin liikettä. Jotainhan tuollekin asialle pitäisi tehdä, ennen kuin terveyskeskuslääkäri antaa ukaasin, että jotain pitäisi alkaa tapahtumaan ja melkoisen nopeasti! Eihän tuossa olekaan kuin yksi este, nimittäin aloittaminen. Ehkä pitäisi yrittää, jos vaikka kävisi samalla tavalla kuin tämän bloginkin kanssa....en osaa lopettaa!!! No, tokihan tämä jossain vaiheessa loppuu, koska uusia muistomerkkejä on aina vaan vaikeampi löytää, tosin en kovin aktiivisesti enää lisää etsikään.
Muistomerkille pääsee autolla, kunhan ei aja läheisen mökin pihaan

Yhtenä kohteena minulla on vielä tuo Haminaan pystytetty Suomen korkein lipputanko, jollei se kerkiä kaatumaan kyljelleen ennen visiittiäni? Onneksi sentään Haminan seudulla ennen miehet olivat rautaa, laivojen, kuten lippitankojenkin, ollessa puusta valmistettuja. Tähän aiheeseen liittyykin päivän kohteemme.
Panttersilta

Laivamestareiden muistomerkki


Haminan Salmin- ja Neuvottomanlahden rannat olivat aikoinaan rautaisten miesten työskentelyaluetta, missä veistettiin laivoja jo kauan aikaa sitten. Arkistotkaan eivät kerro toiminnan alkamisvuotta, eikä perimätietokaan jaksa muistaa niin kauas. Merille pääsy kalastamaan ja kaupparetkille on ollut aikoinaan elinehto merenrannan asukkaille. 

Mainitsemieni kahden lahden rannoilla olikin aikoinaan vilkasta. Kiireisintä aikaa lienevät olleen vuodet 1880-1920, jonka jälkeen alukset alkoivat muuttua rungoltaan puusta raudaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana oli jo havaittavissa rakentamisen keskittyminen puisiin lotjiin, joita tarvittiin isot määrät kotkan seudun sahateollisuuden tarpeisiin. Toki vielä talvisodan jälkeenkin puulaivoja rakennettiin täällä kymmenkunta, joista yksi luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle vuonna 1948. 
Infotaulu kaipaisi 30 vuoden jälkeen uusimista

Muistomerkkihankkeesta vastasi aikoinaan Vehkalahden kotiseutulautakunta ja taiteilija Esko Ahlberg toteutti "Panttersilta" teoksen kunnianosoituksena menneiden sukupolvien laivanrakentajille vuonna 1988. 

maanantai 12. marraskuuta 2018

Hamina / Laivanrakentajien muistomerkki

Hamina on merenkulkukaupunki ja alueella on tietenkin ollut paljon veneveistämöitä, joissa on tehty lukuisia aluksia merenkulkua varten. Se onkin tärkeää työtä, koska väittävät että vain purjehtiminen on tärkeää, muun ollessa jonninjoutavaa. Sanonnassa saattaa olla jopa perää... 
Laivanrakentajien muistomerkki

Muistomerkki kertoo purjelaivojen aikakaudesta

Koska Willimies on ammatiltaan opettaja, niin jotenkin tuppaa hymyilyttämään tämän muistomerkin sijainti Neuvottoman koulun pihalla. Minkäs koulu sille voi, että paikkakunta on aikoinaan jostain syystä päätetty perustaa Neuvottoman kylään. Kaikesta huolimatta hieno muistomerkki löytyy koulun pihamaalta ja kertoo omaa tarinaansa kylän ja alueen menneisyydestä. 
Muistomerkin teksti on jo haalistunut

Toisella puolella on taiteilijan näkemys merestä....

Kyseessä on Laivanrakentajien muistomerkki, joka siis sijaitsee Neuvottoman koulun pihassa.  Sen alimmaiseen kiveen on kaiverrettu teksti:" Veistämöiden työlle ja taisolle". Sen tekijä ja paljastusvuosi ovat minulle tuntemattomia. Ehkä jälleen kerran saamme apua joltakin paikalliselta?