sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Viipuri / Metsänpoika

Vähiin alkavat käydä kohteet Viipurista, mutta niinhän se on että kaikki päättyy aikanaan. Onhan noita toki tulossa vielä jonkun verran, mutta kohta siirrytään kuitenkin Viipurista muualle Karjalan kannakselle. Tavoitteenani on näet esitellä kaikki Venäjällä kuvaamani kohteet yhdellä kertaa pois ja sen jälkeen palata kotimaamme kamaralle. Uudet Karjalan kohteet kuvataan sitten ensi suvena. Edessä onkin lukuisia reissuja niin kannakselle kuin Laatokan Karjalaankin. 
Yrjö Liipolan Metsänpoika

Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta suomalaista tekoa oleva patsas Viipurin torkkelinpuistosta. Tänne suomalaisten aikaan pystytettiin Yrjö Liipolan tekemä pronssinen Metsänpoika patsas, mikä kuvaa pienen pojan ja hänen koiransa metsäretkeä. Liipola valoi tämän teoksen jo vuonna 1931 ainakin patsaaseen valetun vuosiluvun mukaan. Ilmeisesti patsas kuitenkin paljastettiin vasta vuonna 1932, koska tähän vuosilukuun törmään kaikissa löytämissäni lähteissä.
Patsas löytyy Torkkelinpuistosta

1931 vai 1932?

Valitettavasti tämän enempää en pysty teoksesta kertomaan, koska mainintoja patsaasta löytyy runsaastikin, mutta kaikissa on mainittu vain äsken mainitsemani perustiedot. Olisi hiton kiva lueskella tästä enemmänkin, joten jälleen lukijoiden apu tulisi tarpeeseen... 

lauantai 21. lokakuuta 2017

Vienan Karjala / Jyskyjärvi

Syysloma, opettajien luontaisetu alkaa tänään. Pakko sanoa, että tällä kertaa osuu ihan oikeaan saumaan. Opettajan työ on tuntunut tänä vuonna poikkeuksellisen raskaalta. Työmäärä on selkeästi kasvanut viimeisen vuoden aikana, eikä kyseessä ole opettamiseen liittyvät asiat vaan luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvat asiat. No, onhan hommat tullut hoidettua, mutta pakkohan se on tunnustaa, että olisin mielummin panostanut opetuksen uudistamiseen enemmän omalta osaltani. Ihan kaikkeen ei kuitenkaan aika eikä voimat riitä, joten uudistetaan pikku hiljaa. Kyllähän se siitä...
Kepa

Kepan kauppa.....taivas

Ilmeestä näkee, että voimat on vähissä

Cokista ja jugurttia, taas jaksaa...

Historianopetus on kuitenkin melko helppoa itselleni, koska kerkesin muuttaa jo takavuosina opetuksen sähköiseen muotoon, mutta kyllähän sieltäkin voisi huonompia juttuja uusia. Viimeisen parin viikon aikana kävin myös tutustumassa historianopetukseen niin alakoulussa kuin lukiossakin ja huomasin, että oikealla tiellähän tässä ollaan. Vaan tyrkätäänpä nyt työasiat pois mielestä ja palataan kesään 2013 Vienan Karjalan Jyskyjärvelle...
Kesäleiriläisiä

Poika lähdössä kalaan

Jyskyjärven kulttuuritalo

Paanajärvi jäi taakse ja suuntasimme moottoripyörän keulat kohti Jyskyjärveä, minne matkanjohtajamme johdatti meidät helkkarinmoista kyytiä, että moottoripyörästäni irtoili pultteja sieltä täältä pyykkilautateitä ajaessamme kilometritolkulla. Lopulta saavuimme Jyskyjärven pohjoisimpaan taajamaan ja mikä onni meidät kohtasi. Olimme näet viettäneet vuorokauden Paanajärvellä nälissämme koska paikallinen kauppa kieltäytyi myymästä meille muuta kuin ison pullon olutta. Kauppa oli näet suljettu! Nyt pääsimme Kepan taajaman Magaziniin shoppailemaan! Valitettavasti tarjolla ei ollut paljon mitään. Muutama Cokis-pullo ja jugurttia sämpylän kera.
Kulttuuritalon aarteita


Karjalaista pitsiä oli runsaasti esillä

Kepasta matkamme jatkui pölyistä ja röykkyistä maantietä pitkin kohti Jyskyjärveä. Itselläni taisi jo tuolloin olla enemmän mielessä Kostamuksesta varaamamme mökki, missä oli saunakin! Vaan osuihan se reitille Jyskyjärvi ensin, joten pitihän paikkakuntaan tutustua. Se olikin luontevaa aloittaa kurvaamalla paikallisen kulttuuritalon pihaan ajaen, koska siellä näytti olevan väkeä ja suomalaisissa kilvissä oleva auto.
Jyskyjärven kuuluisin nähtävyys, riippusilta

Pitihän se testata

Kyllä, kävelin sen päästä päähän

Suomalaisten rakentama herran huone

Putin oli tehnyt omansa viereen

Liekä täällä koskaan edes taisteltu

Jyskyjärven rantoja

Kulttuuritalolla oli menossa jonkinlainen nuorisoleiri, missä mukana oli suomalaisia. Edustivat jotain järjestöä, mutta en muista nimeä. Me sen sijaan tutustuimme kulttuuritaloon ja joimme tsaikat, kunnes jatkoimme paikallisten nähtävyyksien katselua. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kostamusta ja saunaa! Sille olikin tarvetta.... 
Tie Kostamukseen oli pitkä ja pölyinen

Kepasta ostamani jugurtit levisivät, kun heittäydyn prätkällä turvalleen

Rekisterikilpikin irtosi röykytyksessä

perjantai 20. lokakuuta 2017

Vienan Karjala / Paanajärvi

Nyt ajattelin esitellä kaikkein vanhimpia ottamiani kuvia, jotka ovat vielä julkaisematta. Saanpahan nämäkin pois arkistoistani ja samalla tilaa uusille valokuville, jotka odottavat julkaisua, jotkut jopa vuosia... Sitä paitsi nämä kuvat Vienan Karjalasta ovat sen verran harvinaista herkkua, jotta ansaitsevat tulla blogiin mukaan. Koskaan en nimittäin aio lähteä enää moottoripyöräilemään näitä röykkyisiä teitä ja nielemään pölyä kuutiokaupalla. Lisäksi hyttysiä oli ihan s....nasti!! Menköön muut, minä ainakin muistelen kesän 2013 prätkäreissua mielummin kotisohvalta...
Joenrantaa

Idylliä


Melkoisen leveä joki

Reissumme alkoi Joensuusta, mistä ajoimme Petroskoihin. Siellä tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin parin päivän verran, mistä jatkoimme Vienan Kemiin Belomorskin kautta koukaten. Solovetskin luostarin Vienan mereltä olenkin jo esitellyt aiemmin. Tämän upean paikan kuvat löydät täältä. Kemistä matkamme jatkui läpi autioimman seudun missä ikinä olen liikkunut. Parin kaatumisen ja reilun pölyn nielemisen jälkeen, saavuimme Paanajärven lossille, minkä kautta on mentävä leveän joen toiselle puolelle. Olin aivan kauhuissani, kuinka saisin Yamahan lossille? No lopulta ajoin sen itse vaikka mietinkin jo yöpymään jäämistä vastarannalle kuin muut retkueen jäsenet.
Saapuminen Paanajärvelle

Lossi tulossa hakemaan meitä

Ylimenovaihe

Pasi kuvasi salaa takaa

Paanajärven puolen ranta oli hurjempi....hienoa hiekkaa


Pasiakin mietityttää

Lossin vinssikoppi oli kaukana rannasta

Lopulta porhalsimme lossilla yli joen ja tulimme takapajuisimpaan paikkaan, mitä Suomen lähialueilta löytyy. Joitakin ihmisiä alueella tuntui lossivahdin lisäksi asuvan, mutta aika hiljaiselta vaikutti tämä kylä, joka on yksi Vienan Karjalan vanhimpia. Täällä sijaitsi myös aikoinaan Vienan vanhin kristillinen kirkko. 
Aika on hylännyt nämä kopit

Kylänraittia


Idylliä tämäkin

Vanhaa rakennuskantaa

Maali loppunut kesken ikkunanpokia maalatessa

Paanajärven kirkko vaikutti hylätyltä

Komea vene hylättynä


Meinasimme leiriytyä tähän, mutta halusimmekin jokimaiseman

Löytyihän iltapalaakin motoristeille

Alue on uhanalainen ja sen takia se onkin otettu 1996 World Mouments Watchin sadan uhatuimman kulttuurikohteen listalle. Samalla listalla on myös esimerkiksi kuuluisa Taj Mahal. Nykyisin kylän hiljaista arkea ei uhanne mikään, koska alueelle suunniteltua voimalaitosta ei ole alettu rakentamaan. 
Leiriytyminen alkamassa

Muuta sapuskaa meillä ei ollutkaan

Teltat pystyssä ja saatiinhan se sadekin....tottakai

Saimaa MC Paanajärvellä ja miljoonat itikat

Oltiin muuten tosi pölyisiä Paanajärvelle saavuttaessa

Paikka on todella syrjäinen, mutta jos se jää autoreittisi varteen, niin käy ihmeessä kurkkaamassa. Tosin veikkaan, ettet ihan vahingossa näille nurkille eksy! En aio minäkään eksyä....
Kuka väitti, että Paanajärvi on syrjäinen paikka?

torstai 19. lokakuuta 2017

Kostamus / Kekkonen ja Kosygin

Suomen presidentinvaalit lähestyvät ja tällä kertaa vaalit ovat kuin suora kopio Kekkosen aikakauden loppupuolelta. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Niinistö valitaan uudelleen kuusivuotiskaudelle. Hän on ainoa näköpiirissä oleva valtiomiesmäinen ehdokas, koska muut ovat ihan nöösipoikia hänen rinnallaan. Melkein tekisi mieli polkupyöräillä Kostamukseen Kekkosen patsasta katsomaan, jos Niinistöä ei valita uudelleen. Koska inhoan polkupyöräilyä, niin en toki ota pienintäkään riskiä fillaroinnista! Sanokaa minun silti sanoneen, että Niinistö valitaan.
Poikkeuksellisesti talvinen kuva

Kostamus on kaupunki, minkä rakentamisessa Suomella ja Kekkosella oli iso rooli. Kaupunki rakennettiin keskelle korpea tuhansien suomalaisten ja venäläisten työmiesten toimesta. Kaikki alkoi 14.9.1978 malmirikastamon peruskiven muuraamisesta ja jo viiden vuoden kuluttua Kostamus sai kaupunkioikeudet. Kostamus on edelleen suurin maiden yhteistyöhankkeista ja sen arkkitehdit olivat Kekkonen ja Kosygin, joten on aivan ymmärrettävää heidän saaneen oman muistomerkin Kostamukseen.
Kaksi valtiomiestä. Lienee maailman ainut ulkomailla sijaitseva muistomerkki presidenteistämme

Kostamuksen 30-vuotis ja malmirikastamon 35-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä haluttiin rakentaa monumentti, joka kertoo yhteistyön merkityksestä maiden välillä. Muistomerkin valmisti moskovalainen kuvanveistäjä Aleksander Kovaljtsuk ja muistomerkin graniittinen jalusta valmistettiin Suomessa. Muistomerkkikin tehtiin siis yhteistyöhengessä.
Kostamuksessa 2013

Majoituspaikkamme Kostamuksessa 2013

Kostamus, mutta voisi olla mistä tahansa Venäjältä

Kostamus 2013

Leirintäalueen toimisto

Kostamus 2013

Muistomerkin kustannuksista vastasi Kostamuksen kaupunki ja yksityiset, joilta saatiin hankkeeseen lahjoituksia. Niinpä muistomerkki olikin valmis paljastettavaksi 14.9.2013. Paikalla oli tuolloin molempien maiden viralliset edustajat. Paikallisia edusti Karjalan aluetasavallan päämies Aleksander Hudilainen ja Suomea Seppo Sarlund, jotka myös paljastivat muistomerkin. Lisää paljastustilaisuudesta ja juhlallisuuksista voit lukea täältä

PS. Lisäsin muutaman kuvan omalta visiitiltäni Kostamuksessa kesä-heinäkuun taitteesta 2013