perjantai 21. syyskuuta 2018

Hamina / Nälkävuosien muistokaiverrus

Viikonloppu alkaa ja tarkoitukseni olisi kuvata viimeiset kohteet Suomen alueelta. Se tietää taas ateriointia todennäköisesti jonkin ravintolan noutopöydässä! Siellä ei ole ruuasta ainakaan pulaa, joten ei kyllä Willimies ainakaan näläntunteesta pääse valittamaan! Aina näin ei vaan Suomessa ole ollut. Ajat olivat aikoinaan paljon karummat.
Vanha nuottahuone Salminlahden rannalla. Kaiverrus keskellä kuvaa

Haminassa vanhan nuottahuoneen kupeessa on kallioon kaiverrettuna vuosiluku 1867, jolloin maassamme elettiin suuria nälkävuosia. Yksi syy nälkään oli ilmasto, joka rankaisi kovalla kädellä. Kallioon kaiverrettu vuosiluku on raapustettu juhannuksena 1867, jolloin sen tekijä on voinut ihailla ympärillä levittäytyvää Salminlahtea, joka oli tuolloin jääriitteessä! Ei kannata meidän liiemmälti valitella kylmästä juhannuksesta tai kesästä ylipääten.
Nälkäkaiverrus liidutettuna

Tekijä on jäänyt tuntemattomaksi, mutta hienoa, että hän on kuitenkin ankeista ajoista huolimatta jaksanut ikuistaa tuon vuosiluvun rantakallioon. Se olkoon pysyvänä muistomerkkinä viimeisestä 150 vuodesta, jolloin Suomi on noussut nälänhädän riivaamasta maasta valtioksi, joka elää yltäkylläisyydessä!

torstai 20. syyskuuta 2018

Hamina / Kaskenviertäjien muistopatsas

Venäjällä reissatessa törmää välillä siihen, että muistomerkkien ympäristö on heinittynyt tai muuten hemmetin huonosti hoidettu. No, joskus samaa on edessä Suomenkin puolella. Tällä kertaa Haminan Kannusjärvellä sijaitseva Kaskenviertäjien muistomerkki oli kuin myrskyn jäljiltä. Nyt varmaan asia on jo korjattu, mutta paikalla käydessäni 2016?, muistomerkin päälle oli kaatunut puita.  
Muistomerkki sijaitsee pienellä mäen nyppylällä

Koivu oli rojahtanut muistomerkin päälle

Muistomerkki sijaitsee Kirinmäellä Kannusjärvellä. Kannusjärvihän oli aikoinaan Vehkalahden suurin kylä, jonka perinteet juontavat juurensa Lappeelta muuttaneisiin uudisraivaajiin, jotka kaskea polttaen hankkivat elantonsa. Paikalle muodostui 22 talon perusrakenne, minkä muistoksi muistomerkkiin on sijoitettu yhtä monta kiveä. 
Paikalla ollut infotaulukin on parhaat päivänsä nähnyt

Ahlbergin Kaskivalkiat

Muistomerkki tunnetaan myös toisella nimellä, Kaskivalkiat. Sen on suunnitellut ja tehnyt Esko Ahlberg. Paljastamisvuotta en tiedä, mutta kiviin kiinnitetty liekkimeri kuvaa hyvin entisiä aikoja, jolloin kaskea on poltettu ja kiviä vierretty.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Hamina / Lipputorni

Tällä kertaa vuorossa on kohde, mihin liittyy kadonnutta historiaa. Aikoinaan tällä paikalla oli yksi Haminan linnoituksen bastioneista - Helsingin bastioni. Kaupungin laajentumisen ja sotilaallisen uhan poistuttua, se päätettiin purkaa vuonna 1889 laajenevan kaupungin tieltä. Nykyisin tämän Helsingin bastionin paikalla sijaitsee Haminan kauppatori ja ainoana jäljellä olevana osana puretusta bastionista on jäljellä upea Lipputorni.
Lipputornin vierellä on Helsingin bastionin muistokivi

Lipputorni rakennettiin vuonna 1790. Se tunnetaan myös nimellä Rauhantorni, jonka nimen se sai Haminan rauhan 100-vuotisjuhlallisuuksien osana vuonna 1909. Nimitys herätti ihmetystä jo tuolloin, koska sillä ei ollut mitään tekemistä rauhanteon kanssa, mutta muistuttaahan se edelleen vuonna 1809 Ruotsin ja Venäjän välille solmitusta rauhasta.
Vuonna 1790 rakennettu lipputorni

Osa juhlallisuuksista oli 1909 tornin ulkopintaan kiinnitetyt marmorilaatat, jotka kertoivat venäläismuistosta Suomen sodan aikana. Suomen itsenäistyttyä laatat poistettiin vuonna 1918, mutta ne palautettiin takaisin torniin - tosin sisäpuolelle. Siellä ne ovat nyttenkin nähtävillä, mutta näköjään eivät minulle, koska olen kahdesti törmännyt suljettuihin oviin....

tiistai 18. syyskuuta 2018

Hamina / Kuninkaalliset neuvottelut 1783

Nykyisin Hamina vaikuttaa kiireettömältä pikkukaupungilta, mutta näin ei ole aina ollut. Kesällä 1783 kaksi Pohjolan merkittävintä henkilöä, Keisarinna Katariina II Suuri ja Ruotsin kuningas Kustaa III tapasivat Haminassa tarkoituksena parantaa maiden välisiä suhteita. Niinpä he tapasivat 28.6 - 3.7.1783 Haminassa. Tapaaminen yritettiin salata, mutta eihän se onnistunut. Kyllä heidänkin aikansa julkkikset tunnistettiin salanimistä huolimatta.
Oranssirakennus toimi neuvotteluiden pitopaikkana. Nykyisin kaupunginmuseo toimii rakennuksessa

Loppujen lopuksi neuvottelut päättyivät tuloksettomina, mutta veikkaanpa, että Haminan porvarien keskuudessa on muisteltu tapahtuma vielä pitkään. Neuvottelut olivat vain osa tilaisuuksia, koska aikaa käytettiin myös sotilasparaatien tarkastamiseen ja shakinpeluuseen. Lisäksi pitkät lounaat kuuluivat asiaan. Koska tulokset jäivät vähiin, niin molemmat palasivat kenties pettyneinä?
Muistolaatta Haminan suurtapahtumasta

Tapaamisen keskustelut pidettiin nykyisen Haminan kaupunginmuseon rakennuksessa, jonka seuraan on kiinnitetty muistolaatta kertomaan päivistä, jolloin suurvaltapolitiikkaa tehtiin Haminassa.  

maanantai 17. syyskuuta 2018

Hamina / Haminan linnoituksen muistokivi

Hamina on linnoituskaupunki. Se on harvinainen ympyrälinnoitus ja se on kaiketi saanut mallia italialaisesta Palmanovan kaupungista. Linnoitusta aloitettiin rakentamaan entisen Vehkalahden ympärille, joka tosin oli tuhoutunut täysin Suuressa Pohjan sodassa. Työt alkoivat nopeasti Uudenkaupungin rauhanteon jälkeisenä vuonna 1722 Axel von Löwenin johdolla. Keskeinen syy oli Pietari Suuren Venäjän etenemisen pysäyttäminen.
Vuonna 1803 rakennettu keskusbastioni toimii Hamina Tattoon pitopaikkana

Vanhoja tykkejä on vielä muureilla

Kivityön jälki on upeaa

Rakennelmia on talojen pihoillakin

Linnoituksen bastionit nimettiin muiden suomalaisten linnoituskaupunkien mukaan, mutta edes siellä toimiva varuskunta ei voinut estää keskeneräisen linnoituksen joutumista hattujen sodan aikana venäläisten haltuun. Muutos olikin pysyvä ja venäläiset jatkoivat linnoituksen vahvistamista Aleksander Suvorovin johdolla. 
Eri puolilta Haminaa löytyy entisten bastionien muistokiviä

Tämä lämmitti mieltäni erityisesti

Lappeenrannan bastioni

Vasta 1800-luvun alussa linnoitusta käytiin uusimaan, koska bastionijärjestelmä nähtiin vanhanaikaisena. Niinpä pohjoiset linnakkeet purettiin ja tilalle tehtiin uusi keskusbastioni vuonna 1803. Keisari Nikolai I käskystä linnoitus lakkautettiin 1830-luvulla, koska sillä ei ollut enää käyttöä. Pienen hetken se kuitenkin sai olla vielä taisteluiden melskeessä, kun Krimin sodan aikana viholinen pommitti sitä. Siihen kuitenkin päättyi linnoituksen sotilaallinen rooli. Nykyisin linnoitus ja etenkin sen keskusbastioni ovat lukuisten kesätapahtumien, kuten Hamina Tattoon keskuspaikkana. 
Kavalierivalli

Haminan linnoituksen muistokivi

Teksti kiven kyljessä

Koska jokaisella linnakkeella pitää olla oma muistomerkki, niin sellainen löytyy Haminastakin Kesäpuiston Kavalierivallin päältä. Tämän vuonna 1952 Haminan kaupungin pystyttämän muistomerkin teksti kuuluu seuraavasti: 

”Haminan vallien rakennustyöt aloitettiin v. 1722 Kenraali Löwenin ja everstiluutnantti Glansenstjernan johdolla noudattaen ranskalaisen Vaubanin linnoitusjärjestelmää. V. 1744 jälkeen laajennettiin valleja venäläisen kenraali Suvorovin toimesta. Viimeisen kerran ampuivat linnoituksen tykit v. 1855 englantilaisia sotalaivoja.”

perjantai 14. syyskuuta 2018

Hamina / Hitonpesä

Pitkästä aikaa vuorossa on luontokohde, mistä kiistellään, onko se ihmisen vai luonnon tekemä. Itselleni ei ainakaan jäänyt pienintäkään epäilystä, etteikö se olisi ihmisen tekemä. Siitä kertoo jo mäenrinteessä oleva suuaukko, joka on noin puoli metriä halkaisijaltaan. Lisäksi reiästä sisään tuijottamalla selviää että se on vastaavaa kiviainesta kuin Lappeenrannan Hujakkalassa oleva Pirunpesä. Sitä on erittäin helppo laajentaa kaivamalla, mutta tästä Haminan Hitonpesästä ei ole tehty kovinkaan isoa.
Hitonharjunmäellä on laavu retkeilijöille

Kuopan koko on reilut pari metriä kanttiinsa ja se on ilmeisesti kivikauden ajan ihmisten tekosia. Alueelta on näet löytynyt kvartsi-iskoksista ja muitakin vastaavia kaivantoja kvartsisuonien läheisyydessä. Ilmeisesti kyseessä onkin ollut kivikauden ihmisten raaka-ainevarasto? Tähän teoriaan ainakin uskoo Museovirasto. Niinpä paikalla on myös rauhoitettu-kyltti, joten en mennyt kuoppaan siaään. Toivottavasti sinne eivät mene muutkaan...
Paikalle vie polku

Hitonpesä, reikä mäen kyljessä

Seinämästä näkee kuinka murenevaa se on

Kivikauden sällien työnjälkeä

PS. Käytän paikasta nimeä Hitonpesä, koska paikka sijaitsee Hitonharjunmäellä. Toiset kutsuvat paikkaa Pirunpesäksi. No, aivan sama, mutta paikka on näkemisen arvoinen.

torstai 13. syyskuuta 2018

Hamina / Tyttökoulujen muistolaatta

Vanhaa opettajaa aina kiinnostaa erilaiset muistolaatat, joissa muistellaan jonkun koulun majailleen jossakin rakennuksessa. Hienoa, että koulutyötä arvostetaan ainakin jossain päin Suomea. No, Haminassa ainakin muistellaan entistä nais-, tyttö- ja yhteiskoulua, joka sijaitsi osoitteessa Kaivokatu 9.  erittäin hieno tapa muistella menneitä aikoja vähän eri näkökulmistakin ja mikä parasta, niin rakennus on pystyssä vielä yli sadan vuoden jälkeenkin.
Entinen tyttökoulu ja vieläpä saakelin komea

Nykyisinhän vastaavia laattoja ei pahemmin sijoitella kenties kustannussyistä tai muun huonon julkisuuden takia. Mitäkö niissä sitten oikein voisi lukea? Tässä tontilla sijaitsi Töllölän peruskoulu, joka lakkautettiin vuonna 2015 ja oppilaat siirrettiin kuntakeskuksen uuteen isoon koulurakennukseen. Toinen vaihtoehto olisi kaiketi, että tällä paikalla sijaitsi Töllölän lukio, joka purettiin, sen muututtua sisäilmaltaan niin huonoksi, että se oli pakko purkaa...
Muistolaatta koulurakennuksen seinässä

Ehkä onkin parempi muistella näillä muistolaatoilla aikoja entisiä, jolloin taloissa oli painovoimainen ilmanvaihto ja isot pönttöuunit, millä lämmitettiin koulurakennukset. Siinä on sitä nostalgiaa, mitä ihmiset haluaisivat tänä päivänä kokea. 

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Hamina / Sulo Nurmelan patsas

Vehkalahti oli kuuluisa menestyvistä hiihtäjistään, vaikka tämän päiväinen kohteemme olikin Miehikkälästä kotoisin. Urheiluseurat, joita hän urallaam edusti, olivat Miehikkälän Vilkas ja Vehkalahden Veikot. Toissapäivänä hänet oli mainittu Onkamaan Toverien muistopatsaan yhteydessä, mutta tietääkseni hän ei edustanut heitä päivääkään. Saattanen olla taas toki väärässäkin...
Sulon sujuvaa menoa

Sulo Nurmela

Sulo Nurmelan hiihtouran komeimmat hetket osuivat 1930-luvun puoliväliin. Vuonna 1934 hän nousi mitaleille SM-kisoissa ja hänet valittiin Suomen edustajaksi MM-kisoihin. Sieltä olikin tuotavana kotiin kultainen mitali. Seuraavana vuonna 1936 hän oli edustajana Suomen miesten viestijoukkueessa, joka toi kultamitalin tuliaisina mitä ihmeellisimpien vaiheiden jälkeen. Vastaavaa episodia tuskin enää koskaan nähdään?
Enemmän kultaa kuin Suomen pankissa

Harjoittelu ei Sulon uran huippuvuosinakaan ollut helppoa, koska maatilan työt oli hoidettava urheilun lomassa. Niin hevoset kuin lehmätkin kaipasivat päivittäistä huolenpitoa ja pitihän toki muutkin työt tehdä. Tuohon aikaan ei urheilijoilla ollut mahdollisuutta keskittyä ainoastaan harjoitteluun, vaan ruokakin oli hankittava pöytään jollakin tavalla. Hattua on näille entisaikojen sälleille nostaa, koska tuskin minusta ainakaan olisi tuollaiseen rääkkiin...
Taiteilijan signeeraus

Sulo Nurmelan patsas on kaikkien nähtävänä Vehkalahti-talon edustalla olevassa puistikossa ja sen on tehnyt kuvanveistäjä Juhani Honkanen. Sen paljastus tapahtui 16.2.2008, jolloin tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Sulo Nurmelan syntymästä.

Patsaan valmistukseen voit tutustua täällä.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Hamina / Pesäpalloilija

Hamina ja Kouvola ovat pesäpallokaupunkeja. Haminakin pelaa tänä suvena Superpesistä ja Haminan palloilijat ylläpitävätkin kaupungin pesisperinteitä. Lajin huippuaika on kaiketi kuitenkin Haminassakin ohitettu, koska todennäköisesti uutta pesispatsasta pitää vielä odotella. Onneksi kaupungissa on jo sellainen, vaikka se onkin aivan vastaava kuin Kouvolassa, minkä olemme esitelleet joskus aikapäiviä takaperin.
Pesäpalloilija

Syy samankaltaisuuteen on se, että Pesäpalloilija-patsaasta on otettu kaksi valosta. Tämä nuorta pesäpalloilijaa kuvaava patsas on Onni Pursiaisen työ ja se on kokonaiskorkeuksineen noin 2,5 metrinen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että taiteilija Onni Pursiainen käytti poikansa Oivan kasvoja! 
Poika valmistautuu lyöntiin....

Patsas paljastettiin nykyisellä paikallaan Lipputornin kupeella 2.3.1968, jolloin Haminan palloilijat täyttivät 40 vuotta. Patsaan lahjoitti Haminan kaupungille kauppaneuvos Onni Paavola ja johtaja Otso Paavola. Kaverit lienevät olleen melkoisia pesäpallon ystäviä?
Muistolaatta

Patsaan jalustaan on kiinnitetty pieni laatta, josta löytyy seuraava teksti:"Haminan Palloilijain 40-vuotisjuhlapäivänä 2.6.1968 lahjoittivat kauppaneuvos Onni Paavola ja johtaja Otso Paavola tämän patsaan Haminan kaupungille kiitoksen osoitukseksi sen Haminan nuorison sekä Haminan Palloilijain pesäpalloilutoimintaa kohtaan osoittaman myötämielisyyden johdosta.”

maanantai 10. syyskuuta 2018

Hamina / Onkamaan mestarihiihtäjät

Otetaanpa seuraavaksi käsittelyyn urheiluaiheiset muistomerkit. Niitä ei täällä itäisimmässä Suomessa ainakaan liikaa ole, mutta joitakin löytyy toki. Aloitetaan kohteiden esittely nykyisen Haminan Onkamaalta. Aiemminhan alue kuului Vehkalahden pitäjään, mutta kuntien yhdistymisen seurauksena liikutaan nykyään Haminan maaperällä.
Onkamaan mestarihiihtäjien muistomerkki infotauluineen

Vehkalahti olikin alueen edelläkävijä hiihtohommissa. Kymenlaakson ensimmäiset hiihtokisatkin pidettiin Suomenlahden saarella Kuorsalossa. Täällä Onkamaallakin hiihtokilpailut alkoivat jo varhain ja menestystä tuli onkamaalaisille hiihtäjille roppakaupalla. Lisää menestystä tuli urheiluseura Onkamaan toverien perustamisen jälkeen, esimerkiksi kylän 12-miehinen joukkue oli vuonna 1905 Kymenlaakson paras.

Esko Ahlbergin suunnittelema laatta

Kuitenkin Onkamaan hiihtäjien kulta-aika oli vasta 1930- ja 1940-luvuilla, jolloin Onkamaan kylän 300 ihmisestä ponnisti arvokisoihin jopa kymmenkunta edustajaa. Tuskin koskaan on maassamme vastaavaa nähty. Heistä olympialaisiin asti pääsivät Martti Sipilä ja etenkin Sulo Nurmela, joka oli voittamassa 1936 miesten viestin kultamitalia. Muut hiihtäjät olivat hyvällä menestyksellä mukana SM-hiihdoissa ja Salpausselän hiihtokisoissa. Mitaleita tuli...
Infotaulu

Kunnioittaakseen näitä mestarihiihtäjiä, päätti Onkamaan toverit pystyttää muistomerkin näille sankareille. Muistomerkki toteutettiin osana Onkamaan toverien 90-vuotisjuhlallisuuksia vuonna 1993. Ilmeisesti paikkakin valittiin entisaikojen kunnioitukseksi Koppelin männikköön, jota aikoinaan kiersi kilpalatu. Muistomerkin laatan suunnitteli Esko Ahlberg ja toteutuksesta vastasi Onkamaan toverien lisäksi Onkamaan kylä sekä Vehkalahden kotiseutulautakunta.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Hamina / Varvaran Schantinin patsas

Haminassa on yksi patsas, joka on mielestäni aivan yliveto. Vastaavaan en ole törmännyt missään, enkä usko törmäävänikään. Lisäksi kun patsaan henkilöön liittyy mielenkiintoinen tarina, niin voiko hienompaa olla? Kyseessä on RUK:n alkuaikojen upseerioppilaskurssien hyvin tuntema pullamummo Varvara Schantin. 
Pullamummo Varvaran patsas



Varvara oli venäläisen perheen tytär. Hän oli kätevä käsistään ja etenkin hyvä ompelemaan. Sillä hän elätti itsensä ja asiakkaat löytyivät enimmäkseen kadettikoulun upseerien perheistä. Muutos oli kuitenkin edessä, kun kadettikoulu sulki ovensa. Nyt Varvaran oli löydettävä itselleen uusi ammatti. Hänestä tulikin paikallisen leipomoliike Aholaisen jälleenmyyjä. 
Hieno idea

Asiakkaikseen Varvara hankki RUK:n ensimmäisten vuosikurssien oppilait, joille Varvara kauppasi pullaa ja kahvia Haminan ortodoksikirkon edustalla. Mummosta tulikin nopeasti poikien äitihahmo, jolle saattoi kertoa omat murheensa ja huolensa. Lisäksi hän seurasi usein poikia myös sotaharjoituksiin ja kokemuksen karttuessa osasi jopa antaa neuvoja ja ohjeita, kuinka asiat pitäisi hoitaa. Niinpä hänestä käytettiin pullamummun tittelin lisäksi myös nimeä taktillinen neuvonantaja. Lienee ollut kyseessä oikea teräsmummo?
Infoa löytyy useallakin kielellä

Niinpä tätä mummoa kunnioittaakseen päättivät RUK:n 43 ensimmäisen kurssin oppilaat kerätä yhteisen kolehtin ja hankkia Haminaan Varvaralle patsaan. Siellä se onkin ollut vuodesta 1972 lähtien, jolloin paikalla paljastettiin teräksinen Varvara, jonka laukussa on rahalipas, johon voi laittaa ylimääräiset rahat talteen, mistä ne otetaan Suomen sotainvalidien käyttöön. Hieno ajatus, jonka on keksinyt kaiketi patsaan suunnitellut Veikko Haukkavaara? 

torstai 6. syyskuuta 2018

Hamina / Suortti-suvun asuinpaikka

Tänään on vuorossa kohde, mistä Willimies on enemmän kuin kateellinen. Omat juureni ovat äitini puolelta Säkkijärveltä ja isäni suvun puolelta kierojen savolaisten valtakunnasta entisestä Anttolasta, nykyisestä Mikkelistä. Vuosisatojen aikana sukumme ovat vaihtaneet asuinpaikkaa useasti kohdatakseen toisensa täällä Lappeenrannassa, joka on ollut minun kotini koko ikäni. Juuremme Lappeenrannassa ovat vasta joidenkin sukupolvien mittaiset.
Suortin suvun muistolaatta on kuvassa näkyvässä kivessä

Sen sijaan Haminasta löysimme mielenkiintoisen muistomerkin, mikä oli kiinnitetty isoon kiveen. Muistolaatan teksti kertoi seuraavaa: "Suortti-suvun asuinpaikka v. 1512...". Ei voi kuin ihailla Suorttien suvun kiintymystä tiettyyn alueeseen, vaikka alue on kuulunut alkuvuosista lähtien kolmeen eri valtakuntaankin. Halu ja kiintymys pysyä omilla maillaan on voittanut muut houkutukset. Ei voi kuin ihailla!



Fraktuurafontti viittaa siihen, että laatta voisi olla aika vanhakin...

Muistomerkin on varmaankin kiinnittänyt Suortin suku itse paikalleen, mutta milloin? Siihen en osaa vastata, mutta käytetystä fontista päätelleen veikkaan 1920- tai 1930-lukua....voin toki olla raakasti väärässäkin!




keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Hamina / Mannerheimin koti

Olen viime aikoina etsiskellyt Haminasta muutamaa muistolaattaa talojen seinistä. Olisin halunnut löytää Haminan ensimmäiseen ja toiseen paloon liittyvät muistolaatat, mutta en vaan löydä niitä, vaikka minulla oli niihin osoitteetkin. Niinpä otin ensin yhteyttä Facebookin kautta haminalaisiin ryhmiin saadakseni paikallista näkemystä asiaan. No, valitettavasti hekään eivät osanneet auttaa minua. Kiitos kuitenkin yrittämisestä ja vielä ne kaiketi löytyvätkin....
Mannerheim asui nuorena poikana tällä paikalla

Otin näet yhteyttä paikalliseen museoon ja pyysin sähköpostilla tietoa asiasta, mutta eiväthän nuo pahalaiset vastaa minulle. Tätä seikkaa en oikein ymmärrä nykyajassa. Vastaaminen veisi aikaa kenties 30 sekuntia, kun sinne tyrkkäisi vastaukseksi, että emme tiedä! Sekin olisi parempi kuin odotella kieli pitkällä vastausta. No, nuo laatat ovat sitten ilmaisesti kadonneet historian hämärään...
Muistolaatta

Tosin aina ei itsellänikään ole kaikkein kirkkaimpia hetkiä. Tällainen oli joku vuosi takaperin, kun kuvasin Haminan kolmannen palon muistolaatan ns. Bruunin talon seinästä. Sehän kertoo paikalla olleen talon tuhoutuneen palossa vuonna 1821. Sen jälkeen paikalle nousi ilmeisesti puutalo, jossa asui itse Carl Gustaf Emil Mannerheim vuosina 1880-1881. Olivat oikein kiinnittäneet muistolaatankin seinään, mutta enhän minä sitä tuolloin havainnut. Nyt heinäkuussa 2018 se kuitenkin osui silmiini ja kertoo meille suomeksi ja venäjäksi paikan kuuluisasta asukkaasta. Laatan kiinnittäjästä ja paljastusvuodesta minulla ei ole mitään tietoa....