keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kouvola / JR25 / I / KKK / KRH

Willimiehellä on nyt muutama bisnesidea mielessä, jotka kenties lähiaikoina muuttuvat ideoista toiminnaksi. Jos kaikki menisi suunnitelmieni mukaisesti, mitä ei usko kukaan, niin kenties joskus idea muuttuisi sivuhommista ihan päätoimiseksi työksi. Matkalla on toki monta muttaa ja mutkiakin pitää oikoa vielä jokunen, joten kerron ajatuksestani kenties joskus myöhemmin tai sitten en ilkiä paljastaa ideaani koskaan! Blogin ylläpitämiseen se ei kuitenkaan vaikuta mitenkään. Projekti jatkuu kuten olen ilmoittanut aiemminkin...
Muistomerkki

Vaan asiaan, jota onkin tällä kertaa poikkeuksellisen vähän! Tämä on jatkoa edelliseen postaukseeni. Kouvolassa perustettiin jatkosotaan JR25 ja tällä paikalla Selänpään koulun pihalla kasattiin 18.6.1941 rykmentin konekiväärikompania ja kranaatinheitinjoukkue. 
Selänpään koulun pihamaa

Muuta en kohteesta osaa sanoa, joten tämä saattaa olla lyhyin postaukseni ikinä. Toivottavasti jatkossa minulla on enemmän sanottavaa esittelemistäni kohteista. Kenties te lukijat voitte auttaa tässäkin minua?
Sade sotki vähän laatan tekstiä

maanantai 28. marraskuuta 2016

Kouvola / JR25 I pataljoonan 1. ja 2. komppanian muistolaatta

Melkoinen myrsky raivoaa täällä Lappeenrannassa ja lunta tuiskuaa vaaka-asennossa peittäen tienoon valkoiseen vaippaan. Toivottavasti tällä kertaa pysyvästi, jotta pääsisimme eroon synkästä ja pimeästä syksystä. Tulisi edes vähän valoa ankeaan pimeyteen.

Toki viime viikkoina on maailmalta levinnyt tietooni monia hyviä uutisia, jotka ovat piristäneet oloani. Suomesta on kenties tulossa maailman ensimmäinen maa joka luopuu kivihiilestä, Adidas alkoi valmistaa lenkkitossuja merestä nostetusta muovista, jakamistalous leviää maailmalla ja huonoon muistiinikin lienee kohta tarjolla apua. Kaikki positiivisia uutisia maailmalta, mutta mahtuuhan joukkoon myös lukuisia huonojakin uutisia. Yritän unohtaa ne näin ennen työviikon alkua ja pysyä positiivisella fiiliksellä.
Valkealan nuorisoseurantalo

Paljoa lisää positiivisuutta ei toki tarjoa tämän päiväinen kohdekaan, koska en tiedä kohteesta sen enempää. Kyseessähän on vain yksi Valkealan nuorisoseurantalon seinään kiinnitetty muistolaatta. Vastaaviahan olen kaiketi esitellyt jokusen aiemminkin? 
Muistolaatta kertoo kahden komppanian sotaanlähdöstä

Ymmärrän, että muistolaatalla on monille merkitystä ja niin pitää ollakin. Täältä marssille lähteneet joukot JR25 I pataljoonan 1. ja 2. komppaniat menettivät sotaretkellä melkoisesti miehiä kaatuneina ja haavoittuneina. Tässä asiassa ei liene syytä laskea leikkiä? Monille tämä kokoontumispaikka oli viimeinen kerta, kun he näkivät kotiseutunsa Valkealan.

Muistolaatan tekijöistä ja paljastusajankohdasta minulla ei ole mitään tietoa, mutta eiköhän tuosta joku jossain vaiheessa informoi. Se on ainakin näin nykyaikana hienoa, että tieto liikkuu...

lauantai 26. marraskuuta 2016

Virolahti / Irwin Goodmanin kuolinpaikka

Hampparin matka päättyi tänne

Valitettavan usein joudun blogissani esittelemään muistomerkkejä ja paikkoja, joissa kuolema on vieraillut. Joissakin esittelemissäni kohteissa, kuten sankarihautausmailla on jopa satoja vainajia muistomerkin alla, mutta tämän kertaisessa kohteessamme ei ole vainajaa ollenkaan. Silti paikka on murheellinen Willimiehen mielestä, koska suuri nuoruusvuosien idolini Irwin Goodman menehtyi täällä Virolahdella sijaitsevalla levähdyspaikalla.
                         Kautta aikojen ensimmäinen Willimiehen kuvaama video

Omassa nuoruudessani on muutama kiinnekohta Irwiniin. Hänen musiikkinsa ja etenkin reippaat sanoituksensa soivat nuoruudessani useasti niin radiosta kuin Kaukaan Toripirtin jukeboxissakin, missä hän hallitsi soittolistoja mielin määrin. Oikeastaan minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta olla tutustumatta hänen laajaan tuotantoonsa. Lisäksi istuin kerran hänen keikkabussissaan Luumäen Risulahden tanssilavan parkkipaikalla ja haastelimme mukavia joukolla. Kostealtahan tuo meno vaikutti tuolloin, mutta voinpahan hyvillä mielin sanoa sen olleen yksi mieleenpainuvimmista hetkistä nuoruusvuosissani. 
Paikka on aivan valtatien varrella

Myöskin Irwinin viimeiseksi jääneellä keikalla minun piti olla paikalla, mutta tuolloin something came up....jäi siis kokematta, kuten muillakin paikalle raahautuneilla. Syytä en jaksa muistaa, miksi en päässyt paikalle, mutta mitäpä sillä on väliä! Irwin sen sijaan oli saapunut Viipuriin jo aiemmin, mutta sai sairaskohtauksen hotellihuoneessa ja häntä lähdettiin kiireen vilkkaa tuomaan autokyydillä Suomeen. Tuohon aikaan rajamuodollisuudet olivat toista luokkaa kuin nykyisin, eikä rajan ylittäminen ollut nopeaa. Se koitui myös Irwinin kohtaloksi tammikuussa 1991.

Urpo Illikaisen ajamassa autossa Irwin makasi takapenkillä, eikä meinannut saada henkeä. Vaalimaan tullialueella Illikainen valitsi vielä väärän jonon ja joutui aloittamaan jonottamisen uudelleen toisen jonon hänniltä. Tähän tärväytyi arvokasta aikaa.... ja lisäksi kielitaidon puute teki omat tepposensa. Venäjän tullimiehet pitivät Irwiniä pelkkänä vodkaturistina, joka ei kaivannut mitään etuoikeuksia tullijonossa. Pyynnöt päästä rajan yli Suomeen sairaalaan kaikuivat kuuroille korville. Tämän jälkjeen vielä autossa mukana ollut Tapio Honkanen hermostui ja tarttui tullimiestä olkapäästä. Se viivästytti matkalaisia lisää, koska edessä oli perusteellinen ruumiintarkastus.
Laulajasankaria ei ole unohdettu vieläkään (heinäkuu 2016)

Parin tunnin kuluttua episodien jälkeen matka jatkui kohti Suomea ja edessä oli vielä melkoisesti matkaa Haminan sairaalaan. Tälle matkalle laulajamestari uupui. Hänen vaiherikas elämäntaipaleensa päättyi 47-vuotiaana Virolahtelaiselle levähdyspaikalle. 
Irwin Goodman 14.9.1943 - 14.1.1991

Viimeiset sanat hänen suustaan olivat: "kaasu pohjaan, happi loppuu". Ne sopivatkin hyvin hänen viimeisiksi sanoikseen, koska niin hän oli elänyt koko elämänsä. 

Jatkossa tarkoitukseni on kuvailla mahdollisimman paljon videopätkiä vierailemissani kohteissa, mutta niiden aika koittaa vasta lumien sulettua eli niitä joutuu vielä odottamaan... ehkä ne toisivat pikantin lisäsäväyksen valokuvien lisäksi. Toki taitaa noita videoitakin olla jokunen vielä jäljellä!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kouvola / Sotien muistotammi ja -merkki

Joskus tuntuu, että veteraanijärjestöillä on liikaa rahaa käytössään. Ainakin tämän päiväinen kohde viestii hivenen siitä, että on nyt vaan päätetty istuttaa tammi Kuusankoskitalon pihamaalle ja kiinnittää tapahtuman muistoksi komea muistolaatta kiven kylkeen. En minä vastusta ollenkaan tällaisia huomionosoituksia, mutta jotenkin kun itse kierrän näitä kohteita jatkuvasti, niin väkisinkin mieleeni tulee, että muistomerkkien merkitys kokee inflaation.
Muistomerkki ja upea tammi taustalla

Hienoa, että paikalliset kuusankoskelaiset veteraanijärjestöt ovat oman puunsa istuttaneet ja onhan se komea katsellakin. Silti toivoisin välillä, että mietittäisiin olisiko rahalle parempaakin käyttöä vaikkapa vähävaraisten sotaveteraanien auttamiseen tai johonkin muuhun vastaavaan tekoon. 
Tapahtuman kunniaksi kiveen kiinnitetty laatta

Itse arvostan kaikkien veteraanien sotavuosina ja niiden jälkeenkin suorittamia tekoja ja ponnistuksia, mutta jotenkin näitä on vaan liikaa! Silti tämä 14.10.1986 paljastettu muistolaatta tammen istutuksineen on hieno osoitus sotaveteraaniemme jälkeensä jättämästään perinnöstä.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kouvola / Komentajien metsikkö

Jokaisella sotilasporukalla on johtaja ja jos olet komentoketjussa se alimmainen sotamiehen retale, niin silloin niitä ainakin riittää liiaksikin asti. Näin ainakin omaa varusmiesaikaani muistelisin... Kohdalleni kun ei sen kummempaa uraputkea armeijan leivistä irronnut, niin ei liene ihme, ettei tuo ole osunut kohdalle senkään jälkeen. Toisaalta en minä sen kummemmin titteleistä välitäkään, koska olen ihan tyytyväinen nykyiseen asemaani rividuunarina. Siitä saan ihan riittävästi tekemistä päivieni täytteeksi....ajoittain jopa liikaakin!
Komentajien metsikkö Korialla

Mutta jos päällikkötasolle onnistuu nousemaan, niin pitäähän sen kunniaksi saada nimensä jonkin sortin muistomerkkiin. Näin on tapahtunut Koriallakin ja siellä muistomerkki könöttää vaikka varuskunta on jo lakkautettu aika päiviä sitten. Toki muistomerkin paikka onkin täällä muistuttamassa ajoista, jolloin Korian varuskunta-alueella sattui ja tapahtui...
Pioneerihenkinen pieni kivenmurikka

Tämä muistomerkki on siis Korian varuskunnan komentajille tarkoitettu muistomerkki, minkä ympärille on istutettu Serbiankuusia. Itse asiassa jo toiset kuuset ovat menossa, koska ensimmäiset kokivat voittajansa luonnonvoimien kanssa kisaillessaan. Muistomerkki on kuusikon keskellä ja siihen kiinnitettyyn laattaan on kirjattu jokainen Korian varuskunnan komentaja sekä pioneerikoulun päälliköt virkavuosien kera. 

Ajatus oli hyvä ja muistomerkki paljastettiin 14.5.1984, jolloin jokainen päällikkö istutti oman kuusensa muistokiven ympärille. Ideana oli, että jokainen uusi komentaja istuttaisi kuusen ja lisäisi nimensä laattaan tultuaan valituksi päällikkötason tehtäviin. Idea oli hyvä, mutta luonto pahalainen vei kuuset ja varuskunatkin lakkautettiin, joten kuuset piti uusia 12.6.2005. Uusia nimiä ei taida lähivuosina kuitenkaan tulla listaan?
Pitihän se oma varjokuva saada aikaiseksi tähänkin...

Komentajien metsikkö sai alkunsa everstiluutnantti Jouko Eskolan aloitteesta ja sopivan pioneerihenkisen kiven löysi Sakari Värri Iitin Graniitin varastosta. Ilmeisesti kyseistä murikkaa ei tarvinut erikseen muotoilla vaan se soveltui käyttöön sellaisenaan... 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kouvola / Korian siltojen pommitusten muistomerkki

Sodissa on elintärkeää saada kuljetukset toimimaan vihollisen pommituksista ja muusta häirinnästä huolimatta. Tämä oli tilanne myös viime sotien aikana Koriallakin, minkä sillat olivat elintärkeitä tavaravirtojen siirtymiseksi haluttuihin paikkoihin. Siksi näihin vihollisellekin tiedossa olleisiin tärkeisiin pisteisiin keskitettiin melkoisesti ilmatorjuntaa. Näin tapahtui Kymijoen ylittävillä Korian silloillakin.
Näkymä muistomerkiltä siltojen suuntaan

Vihollinen pommitti Korian siltoja useaan otteeseen talvi-ja jatkosodan aikana, mutta tuhot jäivät onneksemme vaatoimattomiksi. Liekö syynä ollut ilmatorjunnan kiivaus vai vihollislentäjien surkeat taidot? Kaikesta yrityksestä huolimatta sillat säilyivät toimintakelpoisina molempien sotien ajan. Siksipä nämä pommitukset ja niiden torjumiset ansaitsevat oman muistomerkin.
Korian siltojen pommitusten muistomerkki

Samaa mieltä kanssani olivat jo aiemmin Elimäen Vilppulan jakokunta puheenjohtajineen. Puheenjohtaja Kimmo Jokiranta ideoikin muistomerkin, minkä taas Martti Lantta luonnosteli paperille. Lopullinen työ jäi kaksikon Pentti Taimisen ja Raimo Mikkolan tehtäväksi. Hyvää työtä tekivätkin, koska kyseinen muistomerkki poikkeaa niin selkeästi useimmista sotamuistomerkeistä.
Jalusta on ilmeisesti antanut vähän periksi?

Kyseinen muistomerkki koostuu kolmesta graniittipaadesta ja kahdesta metallitangosta, joiden päähän on asetettu 100kilon lentopommit putoamassa alas. Kyllä tätä 26.5.2007 paljastettua muistomerkkiä kannattaa käydä katselemassa Rantaraitin varrella vaikka vähän pidemmästäkin matkasta.   
Lieneekö muistomerkin virallinen nimi Ihme?

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Käkisalmi / Josif Stalin

Nyt maailman kirjat ovat sekaisin. Willimies on myynyt itsensä markkinavoimille ja sallinut omassa blogissaan mainokset! Tuskin niiden tuotto minusta vielä miljonääriä tekee, mutta jospa ne vaikkapa riittävät Willimiehen lempijuomaan Pirkka-olueen kerran vuodessa. Olisihan se jotain sekin... Olin blogin alusta lähtien mainoksia vastaan, mutta kun rahatilanteeni on jatkuvasti kriisissä, niin ajattelin nyt kokeilla tätä keinoa, jotta minulla olisi ensi suvena mahdollisuus jatkaa kuvausreissuja, mitkä muuttuvat jatkuvasti kalliimmiksi kohteiden kaukaisten sijaintien johdosta. 

Tällä hetkellä olen laskenut, jotta ensi kesän kuvausreissuja Suomen alueella tulee olemaan kaiketi neljä kappaletta, minkä lisäksi Venäjälle on tiedossa ainakin kymmenkunta päivän mittaista retkeä. Näiden lisäksi tarkoitus olisi tehdä kaksi pitempää reittiä, jotka suuntautuvat Laatokan Karjalaan. Ne vaativat jo jonkinmoista matkabudjettia yöpymisineen. Joten siinä muutama syy blogin kaupallistamiseen ja mainosten hyväksymiseen. Tuskinpa nuo meitä ihmeemmin häiritsevät jatkossakaan, mutta voittehan niitä aikanne kuluksi klikkailla vaikkapa tylsän työpäivän lomassa, niin saatte jatkossakin lueskella ja katsella kuvia reissuiltani. 
Maastoajoneuvo vaativalle kulkijalle

Tällä kertaa joudutte tyytymään kohteeseen, mikä esittelee teille Venäjan kansallisajoneuvon tai oikeammin kaksi sellaista, nimittäin panssarivaunut Käkisalmen linnan edustalta. Useammin kuin kerran olen toivonut omistavani panssarivaunun, millä päräyttäisin paikan päälle johonkin syrjäiseen kyläpahaseen. Olen nimittäin joutunut kääntymään ympäri jokusen kerran, koska eteenpäin ei vaan enää pääse. Silloin olisi ollut tankille kysyntää! Toki tähän asti olen välttynyt pahemmilta jumiin jäämisiltä ja rengasrikoilta, mitkä ovat jokapäiväisiä Venäjän syrjäteillä.
Vakuuttava näky vastaantullessa. Kuvassa ISU-152

Olihan siellä jokin kivilaattakin jalustaan kiinnitettynä
Tarkalleen en ymmärrä, että miksi tänne Käkisalmeen on nämä kaksi kulkupeliä laitettu nähtäväksi, koska puna-armeija ei koskaan päässyt taistellen tänne asti vaan saivat sen lahjaksi rauhanteossa 1944. Silti voimaa ja mahtia esitellään näilläkin nurkilla. Eipä siinä mitään, koska pääsin minäkin nyt kokeilemaan miltä panssarin päällä seisoskelu tuntuu. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo useampi vuosikymmen ja silloin pääsin tutustumaan ainoastaan tankin pohjan niittauksiin ja hitsaussaumoihin Suomen armeijan urheuskokeessa.


IS-3 tankin muistolaatta
Melkoisia mörköjähän nämä kumpikin on ja täytyy tunnustaa niiden kiehtovan mieltäni. Pääsisinpä joskus mokoman mörököllin puikkoihin...mielummin IS-3 tankkiin, jos valita saisi. Näyttää näet melkoisen räyhäkkäältä peliltä.
IS-3, mikä on nimetty Josif Stalinin mukaan

Tämä tankkimalli on nimetty Josif Stalinin mukaan, mutta kyseinen IS-3 ei kerinnyt toisen maailmansodan taisteluihin, mutta osansa se sai kyllä myöhemmin taistelukentillä, kun unkarilaisia laitettiin kuriin vuonna 1956. Tarkemmin voit tutustua tankin historiaan täältä.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kouvola / Korian Pioneerikoulun muistolaatta

Minusta alkaa pikku hiljalleen kehkeytyä ekomies tai jotain sinne päin.... Viime viikkoina olen vaihdellut valaisinten lamppuja vähemmän energiaa kuluttaviksi sekä muutenkin järkiperäistänyt kotimme ekologisuutta. Tärkein toimenpide lienee jätteiden lajittelun lisääminen kattamaan myös muovin kierrätys tölkkien ja paperin lisäksi. Entuudestaan meillä metalli- ja lasitavara kierrätettiin ihan täysin. Olenkin huomannut muutoksen melkoisen nopeasti kertyvän sekajätteen osalta. Sitä tulee ihan hiton paljon vähemmän...

Vielä kun kilpailutan sähköntoimittajan, joka toimittaa edullisimmin ekosähköä mökkiimme, niin lupaan hetkeksi rauhoittua ekoinnossani. Tosin ainahan sitä keksii uusia asioita, joiden avulla voi säästää luontoa ja samalla rahaa. Kaikesta huolimatta siirrymme nyt historian pariin ja Korian kasarmialueelle.

Joitain aikoja takaperin julkaisin vastaavan muistolaatan Kouvolan kasarmialueelta, minne oli Pioneerikoulun seinään kiinnitetty vastaava muistolaatta. Tämä on sitä edeltäneeltä ajalta, jolloin vuoden 1983 alusta toimintansa Kouvolassa aloittanut Pioneerikoulu siirtyi sinne Korialta.
Pioneerikoulun muistolaatta on kiinnitetty entisen aliupseerikoulun sisäänkäynnin viereen

Korian kasarmialueella pioneerikoulu toimi 4.12.1944 - 31.12.1982. Moni pioneeri onkin saanut koulutuksensa täällä Korian kasarmilla. Mustasta graniitista tehdystä muistolaatasta ei ole liiemmälti tietoa, mutta se on paljastettu entisen aliupseerikoulun rakennuksen seinässä 4.12.1982 eli vähän ennen yksikön siirtymistä uudistettuihin tiloihin Kouvolaan. Tekijästä en löytänyt tietoa.
Tuntemattoman tekijän tekemä muistolaatta
Joukko-osasto on vielä selkeästi nähtävänä
Muistolaatan läheisyydestä löytyi toinenkin erään asuinrakennuksen seinästä

torstai 17. marraskuuta 2016

Kouvola / Korian varuskunnan sotilaskodin muistolaatta

Tähän asti olen aina hehkutellut, kun joku merkittävä rajapyykki blogin kävijätilastoissa on tapahtunut. Nyt tehdään poikkeus tähänkin, koska näet 400.000 kävijän rajapyykki meni rikki aamusella. Hehkutukset sikseen ja odotellaan tuota seuraavaa rajapyykkiä ja jätetään höpinät sinne. Toki tämä tuntuu ihan mukavalta, mutta menköön tällä kertaa niin, että kiitän teitä kaikkia lukijoita. Nöyrimmät kiitokset....ja sitten asiaan!

Jokainen armeijan käynyt tietää Sotilaskotien merkityksen varusmiesajan kärsimysten lieventämiseksi. Itse ainakin muistelen vieläkin lämmöllä Lappeenrannan sotilaskotia, mikä toi lohtua omille varusmiesajoilleni. Voin vain hyvin kuvitella Korian sotilaskodin merkitystä kasarmialueella viihtymisessä. Täällä oli aina tupa täynnä kohtalotovereita, jotka joutuivat viettämään illat ja viikonloput sotilaskotien lämmössä.
Korian upea entinen sotilaskotirakennus

Siksi minusta onkin hienoa, että nämäkin paikat merkitään jälkipolville tiedoksi, koska täällä Korialla ainakin entinen sotilaskoti seisoo tyhjänä ja kenties jopa kylmillään odottamassa rakennuksen peruskorjausta, mitä ei kenties enää koskaan tule. Nyt olisi jollekin tiedossa oikein hieno projekti kunnostaa tämä vuonna 1938 rakennettu funkkishenkinen talo omaksi asuintalokseen. Ainakin aihio olisi hieno...
koristeellinen kyltti kertoo paikan historiasta

Ovenpielestä löytyy siihen 23.10.1996 kiinnitetty muistolaatta, jonka Kouvolan Opastekeskus Oy ob valmistanut Korian Sotilaskotiyhdistyksen johtokunnan pyynnöstä ja rahoituksella. Ainoastaan yksi asia tässä muistolaatassa minua hämää ja mihin en löytänyt ratkaisua. Miksi tila on aluksi ollut Tampereen sotilaskotiyhdistyksen hallussa ja vasta vuodesta 1956 lähtien Korian oman sotilaskotiyhdistyksen hallussa.
Muistolaatta rakennuksen seinässä


tiistai 15. marraskuuta 2016

Kouvola / Menneitten sukupolvien työ

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut historiasta ja aion olla jatkossakin. Mitä ihmeellisimmät asiat kiinnostavat minua, kunhan ne ovat tapahtuneet joskus kauan aikaa takaperin. Oman suvun tutkimiseen en ole haaskannut aikaani, koska oma isäni huolehtii siitä osuudesta. Niinpä uskon olevani melkoisen hyvin perillä oman sukuni juurista, mitkä kiertävät ensiksi Viipuriin ja sieltä vielä aina Mikkelin nurkille saakka. Ellen väärin muista, niin sukuselvitys on yhteinen aikajatkumo aina vuoteen 1571 saakka, mikä on mielestäni uskomaton suoritus.
Harmaa graniitti sopii teokseen hyvin

Kyllähän tuohonkin tutkimukseen pitäisi saada vähän lisää lihaa luiden ympärille, koska ihmisiin liittyvät tarinat ovat se, mikä meitä lukijoita kiinnostaa! Samaa kiinnostusta minullakin olisi tämän päiväisen kohteen tietoihin, mitkä ovat lähes tulkoon nolla.
Faktat olivat tässä

Ainoat faktat ovat ne, että tämä kivinen rengas kivijalustalla sijaitsee Voikkaan Kirkkopuistossa ja sen ovat pystyttäneet menneitten sukupolvien työn kunnioittamiseksi Lions Club Kuusankoski ja LC Voikkaa yhdessä vuonna 1985. Tässä kaikki mitä tiedän aiheesta. Nyt on taas lukijoilla mahdollisuus auttaa minua....

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kouvola / JR5 muistomerkki

Viime aikoina julkaisuvauhti on ollut vähän hitaanlainen, koska olen keskittynyt katsomaan Yle Areenasta kotimaisia laatusarjoja. Ensin katsoin Downshiftaajien kaikki jaksot muutamassa päivässä ja nyt takana on jo kaksi tuotantokautta Kimmoa. Eipä tässä paljon muuta ole kerennytkään viime aikoina. Noista sarjoista etenkin Downshiftaajat on ihan hemmetin hyvä sarja, mitä suosittelen kaikille. Ei mene aika hukkaan Ylen laatuviihteen parissa. Onpa muutama ajatuskin noussut mieleeni noita katsoessa....niistä ehkä joskus myöhemmin. Nyt lähdetään kuitenkin Kouvolaan.

Voikkaan kirkon vieressä sijaitsevassa Kirkkopuistossa on kaksi alueen historiaan liittyvää muistomerkkiä, joista esittelyvuoron saa ensin JR5 kolmannen pataljoonan miesten sotaanlähdön muistomerkki. Kyseiseltä paikalta lähti melkoinen joukko sotilaita 11.6.1941 puolustamaan isänmaataan. Monelle reissu muodostui reilun kolmen vuoden mittaiseksi, mutta ei kaikille, koska sota tunnetusti harventaa joukkojen rivejä.
Muistomerkin miljöö on upea

Tämä graniittipaasi on saanut kylkeensä laatan, minkä teksti on seuraava:
"Täällä kokoontuivat III / JR5:n reserviläiset 11.6.1941 lähtiessään puolustamaan isänmaataan"
Alue oli syksylläkin hyvin hoidettu

Lisäksi kiveen on kiinnitetty joukko-osaston tunnus ja JR5 vuosilukuineen
Joukko-osaston tunnukset ja muistolaatta

Patsaan historiasta sen verran, että marraskuussa 1985 perustettiin Peikkopataljoonan sotaveteraanien yhdyssiteeksi paikallinen toimikunta. Siihen kutsuttiin myös alueen JR5 aseveljet. Samassa kokouksessa nousi jo esiin oman muistomerkin pystyttäminen Valio Sopasen toimesta. Kuinka asiat etenivät sen jälkeen, ovat minulle tuntemattomat. Kuitenkin 11.6.1988 muistomerkki paljastettiin nykyiselle paikalleen. 

PS. Hyvää isänpäivää

perjantai 11. marraskuuta 2016

Kouvola / Voikkaan kirkko

Willimies on nyt ihan puhki. Onneksi kuitenkin pitkiä työpäiviä sisältänyt työviikko alkaa kääntyä loppusuoralle ja pakollisista töistä jäljellä on enää vain lumityöt. Saatiin tuota valkoista ja kylmää näemmä ihan riittävästi maahan. Mukavaahan se on, mutta työtähän tuo teettää... Jos on ollut kylmää kyytiä, niin kylmää kyytiä on saanut myös itselleni rakas SaiPakin. Näiden isojen asioiden edessä lieneekin syytä hetkeksi hiljentyä ja siirtyä kirkkomiljööseen.

Kouvolan varuskunta-alueelta on nyt kaikki tiedossani olleet muistomerkit ja -laatat esitelty, joten pitää esittelyissä jatkaa hivenen toiselta puolelta nykyistä Kouvolaa. Siirrymme tällä kertaa Voikkaalle ja aloitamme alueen muistomerkkien esittelyn hivenen uskonnollisemmin esittelemällä Voikkaan vuonna 1925 rakennetun kirkon.

Kyseisen Voikkaan kirkon alku oli vähän vaatimattomampi, sen toimiessa vuodesta 1925 lähtien arkkitehti Volmari Forsbergin suunnittelemissa tiloissa. Ajastaan tila kävi ahtaaksi ja suunnitelmissa häämötti rukoushuoneen päivittäminen kirkoksi. Muutostyöt tehtiin vuoden 1961 aikana arkkitehti Veikko Larkaksen suunnitelmien mukaan ja se vihittiin vielä samana vuonna kirkoksi.
Voikkaan kirkko nykyasussaan

Voikkaan kirkko on yhä toiminnassa vuonna 2004 peruskorjatuisssa tiloissa. Unohtaa ei sovi myöskään kirkon edustalla olevaa vuonna 1959 rakennettua kellotapulia. Samoissa tiloissa toimii myös seurakuntakeskus tänä päivänä.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kouvola / Pioneerikoulun muistolaatta

Elämme mielenkiintoisia hetkiä. Uutiset Amerikan suunnalta näyttävät, että vanha tietämyksini amerikkalaisten typeryydestä on varmistumassa. Kahdesta huonosta ehdokkaasta osaavat näemmä valita vielä sen hölmömmän, mutta itsehän ovat päällikkönsä valinneet! Minäkin valitsen myös tänään jotain ja pysyttelen sotilaskohteissa.... 

Tänään ollaan viimeistä kertaa Kouvolan entisellä kasarmialueella, mistä on esittelemättä vielä yksi muistolaatta. Tämäkin muistolaatta kertoo Kouvolan suuren varuskunnan alasajosta 1980-luvun lopussa. Tuolloin myös Kouvolassa 1.1.1983 toimintansa aloittanut Pioneerikoulu jääti Kouvolan siirtyen 31.12.1989 alkaen Keuruulle.
Entinen Pioneerikoulu

Tämän tapahtuman muistoksi valmistettin muistolaatta, mikä paljastettiin 31.12.1989 muuton yhteydessä entisen Pioneerikoulun seinässä. Tekijästä en valitettavasti löytänyt tietoa. 
Muistolaatta

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kouvola / Varuskuntasoittokunnan muistolaatta

Mielenkiintoinen syksy on taas käsillä. Amerikassa ratkaistaan, kumpi huonoista vaihtoehdoista valitaan presidentiksi ja meitä suomalaisia taas askarruttavat venäläisten maakaupat. Lisäksi moni muu tärkeä asia odottaa ratkaisua, mutta kaiketi meidän pitää odottaa kevään kuntavaaleihin saakka. Silloin selvinnee puolueiden voimasuhteet, mitkä vaikuttavat tuleviin päätöksiin. Tulos on sinänsä sama, koska muutosta ei tähän maahan saa aikaan kukaan, ennen kuin asiat ovat totaalisen jumissa. Valitettavasti olen niin pessimistinen asian suhteen...tarvittaisiin hivenen taisteluhenkeä!

Aikoinaan kaikki armeijat marssivat rumpujen pärinän säestyksellä taisteluihin, mutta nykyisin tällainen aika on ohitse. Silti kaikki varuskunnat ylläpitivät aikoinaan omia soittokuntia osittain vanhojen perinteiden mukaisesti. Valitettavasti nykyisenä rajoitettujen resurssien aikakaudella niistä tunnutaan luopuvan kulueränä. Harmillista, koska perinteet ovat keskeinen osa nykyistä identiteettiämme ja jo sinänsä vaalimisen arvoista.
Entinen päävartiorakennus oli soittokunnan tilana 31.12.1989 asti

Kouvolan varuskunta-alueella toimi myös varuskuntasoittokunta vuosikymmenien ajan, mutta lopulta vuonna 1989 sekin tie oli kuljettu loppuun. Soittimet piti pakata ja siirtyä toiseen paikkaan puhaltelemaan torviin ja paukuttamaan rumpuja. Soittokunta siis lakkautettiin.
Soittokunnan muistolaatta

Perinteistä jäi jäljelle vain Kouvolan varuskuntasoittokunnan kilta ry, mikä osaltaan on ylläpitänyt perinteitä muistolaatan muodossa. He kustansivat messinkisen muistolaatan entisen päävartiorakennuksen seinään, missä soittokunta toimi 31.12.1989 asti. Messinkinen muistolaatta on entisen soittokunnan soittajan luutnantti evp Kunto Siitosen käsialaa. Muistolaatta paljastettiin 24.4.2004.  

lauantai 5. marraskuuta 2016

Siestarjoki / Asetehtailija Sergei Mosin

Talvi on saapunut tänne Willimiehen kotikonnuille ja tältä erää onkin laitettava pillit pussiin reissujen suhteen. Muodostakoon pienen poikkeuksen tämän viikonlopun reissu Viipuriin, missä majailimme Williladyn kanssa yhden yön verran. Muutama valokuva tullee räpsättyä, mutta jotenkin tuntuu, että Viipuri on jo nähty! Pitäisi siis pikkuhiljaa alkaa noitakin kuvia julkaista, ennen kuin ne vanhenevat ja joudun kenties kuvaamaan ne uudelleen. Näin huomasin tapahtuneen ainakin Kannaksen sotamuseon suhteen, joka on vaihtanut paikkaa. Siksi se onkin tällä kertaa vierailumme kohdelistalla shoppailupaikkojen lisäksi.

Muutenkin alkaa tuota kuvamateriaalia olla ihan riittämiin, joten eiköhän tämä talvi ole reissujen suhteen taputeltu. Itse asiassa se tekeekin ihan hyvää, koska tämä talvi menee aika pitkälti taas uusien reissujen suunnitteluun ja kohteiden etsimiseen. Se onkin sitä työtä, mistä tykkään kuvausreissujen ohella eniten. Onpahan mielekästä tekemistä taas pimeinä ja kylminä talvi-iltoina.

Jotenkin tuo kylmä ilma sai taas ajatukset kesään ja viime suven reissuun Repinoon ja Pietariin. Tältä reissultakin kertyi kohtuullisesti kuvausmateriaalia ja lieneekin syytä palata Siestarjoelle ja esitellä sieltä kuuluisan asetehtailijan Sergei Mosinin patsas. 
Sergei Mosinin patsas Siestarjoella

Ensimmäinen maininta Siestarjoesta löytyy ruotsalaisesta kronikasta vuodelta 1643. Alueella käytiin myös tiukkoja taisteluita Venäjän ja Ruotsin välillä Suuren pohjan sodan alussa vuonna 1703, minkä seurauksena alue jäi Venäjän haltuun. Myöhemmin vuonna 1710 Pietari Suuri lähettää alueelle virkamiehiä tutustumaan alueen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Retken seurauksena alueelle rakennetaan satama, pato, kirkko ja Pietarin käyttöön kesäpalatsi.

Alueelle myös päätetään rakentaa suuri asetehdas, minkä avajaisiin Pietarikin osallistui 27.1.1724. Myöhemmin kun Suomi liitettiin Venäjään ja Suomi sai ensimmäistä kertaa omat rajat vuonna 1812, niin Siestarjoki jäi Suomen puolelle. Tehdas oli kuitenkin niin merkittävä Venäjälle strategisesti, minkä takia keisari Aleksanteri II päätti siirtää rajaa siten, että 15.2.1864 alkaen Siestarjoki liitettiin Pietarin kuvernementtiin. Rajan muuttamisen takia Aleksanteri lupasi Suomelle Petsamon, mikä sitten lopulta Tarton rauhassa 1920 Suomeen liitettiinkin.

Aseita alueella onkin rakennettu siis pitkään, mutta merkittävin vaihe asetehtaan historiassa on vielä edessä. Monenlaisia aseita on siis tehty, mutta kuuluisimmat ovat Berdan ja Mosin Nagant malli 1891, mitä valmistettiin miljoonia Venäjän ja muiden armeijiden käyttöön. Minä kun en aseista ymmärrä hittoakaan, niin kerrottakoon tähän lopuksi, että malli 1891 syntyi Venäjän armeijan tilauksesta, millä haluttiin korvata vanhentuneet kiväärit.

Kivääri suunniteltiin Belgiassa Nagantin tehtailla, mutta Mosin suunnitteli siihen parannuksia, kuten syöttölaatikon ja paranteli aseen lukkoa saaden nimensä tunnetuksi jälkipolvillekin. Näillä ansioilla hän kohosi myös Siestarjoen, nykyisen Sestrosetskin, asetehtaan johtajaksi.

Kaikki muut yksityiskohdat patsaasta ovat minulle tuntemattomat! 

perjantai 4. marraskuuta 2016

Kouvola / Salpausselän IT-patteriston muistolaatta

Willimies oli aikoinaan armeijassa kranaatinheitinmiehenä, joten nämä tykistöjutut ovat itselleni vähän vieraita. Heittimillä tehdään tuhoa lähialueille, mutta tykistö- ja ilmatorjuntamiehet ampuvat kohteita, jotka ovat kaukana. Sen kummempaa en aiheesta tiedäkään, mitä nyt yritin edes vähän perehtyä aiheeseen tätä juttua varten.
Muistolaatta sijaitsee tämän punatiilisen rakennuksen päädyssä

Kouvolan kasarmialueella yhden punatiilisen rakennuksen päästä löytyy seinästä muistolaatta, mikä kertoo nykyisin Vekaranjärven varuskunta-alueeella sijaitsevan Salpausselän IT-patteriston historiasta. Yksikkö on käsittääkseni alunperin perustettu Viipuriin vuonna 1928, minkä jälkeen se on siirtynyt aluksi Lahteen. Sieltä yksikkö siirtyi vuonna 1968 Kouvolan kasarmialueelle vaikuttaen alueella aina vuoteen 1989. Silloin edessä oli siirto Haminaan, mistä yksikkö siirtyi nykyiselle asemapaikalleen Vekaranjärvelle.

Muistona Kouvolan ajasta seinään kiinnitettiin muistolaatta kertomaan yksikön kouvolalaisesta historiasta. Vielä vanhemmasta ajasta voitte lukaista täältä, missä kerrotaan talvisodan aikaisesta Kouvolan ilmatorjunnan historiasta.
Salpausselän IT-patteriston muistolaatta

Muistolaatan paljastamisajankohta oli 29.12.1989 ja sen suunnitteli sekä valmisti teknikkoluutnantti evp Altti Heiskanen.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kouvola / Salpausselän IT-patteriston perinnetykki

IT-tykki keskellä paraatikenttää

Olen esitellyt blogissani lukuisia kohteita, mihin liittyy Suomen puolustusvoimat ja niiden kalustoa. Pakko tunnustaa, että näitä julkaistessani mietin usein, että ovatko asiatiedot kohdillaan. Uskokaa tai älkää, mutta mistään muista kohteista en ole saanut yhtä paljon kommentteja ja sähköpostia. Sota-ajan asiat tuntuvat olevan monella edelleen tärkeintä maailmassa. Kiitos kommentoinneista, mutta en minäkään millään osaa ja pysty selvittämään jokaikisen sodanajan joukko-osaston liikkeitä ja taistelupaikkoja. Siihen ei riitä aikani eikä kyvytkään. Pahoittelut siis mahdollisista asiavirheistä jne....
Sata vuotta vanhaa sotakalustoa

Toinen asiaa hankaloittava seikka on myös se, etten ole perehtynyt esittelemieni kohteiden paikallishistoriaan riittävällä innolla. Siihenkään ei aikani riitä, enkä edes halua perehtyä edellä mainituista syistä. Siksi monet kohteet saavat melko pintapuolisen esittelyn. Minulle ehkä kaikkein tärkeintä on kaivaa nämä kohteet kaikkien tietoisuuteen ja siitä jokainen voi valita itseään kiinnostavat aiheet, mihin haluaa perehtyä tarkemmin. Blogini kaltaista laajan alueen kattavaa muistomerkkiesittelyä ei tietääkseni vielä kukaan ole tehnyt? Tätä pidän tärkeimpänä tehtävänäni ja siihen olen upottanut valtavasti aikaa ja voimavaroja. 
Melko kömpelön näköinen nykymittapuun mukaan

Niinpä kaikki arvannevatkin jo, etten tiedä tämän päiväisestä kohteesta paljon mitään. Kohteena on Kouvolan kasarmialueen paraatikentällä sijaitseva Salpausselän IT-patteriston perinnetykki, mikä on satavuotias tällä hetkellä. Kyseessä on yksi englantilaisten Suomelle lahjoittamista tykeistä, joita Suomeen saapui talvisodan loppupuolella 24 kappaletta. Tämä kyseinen vuonna 1916 valmistettu Vickers-tykki oli sijoitettu Kouvolan lounaispuolella sijaitsevalle Töröstinmäelle.
Muistolaatta tykin kyljestä

Tykistä päätettiin tehdä muistomerkki 86 raskaan IT-patteriston aseveljien ja -sisarien sekä Salpausselän IT-patteriston toimesta. Muistomerkki paljastettiin 20.8.1998, jolloin tuli kuluneeksi patteriston perinnejoukon Viipurissa perustetun liikkuvan IT-patterin perustamisesta. 
Valmistajan lätkä tykin kyljestä