maanantai 29. helmikuuta 2016

Virolahti / Sankarihautausmaa

                                                           Happoradio "Suru on"

Maanantai, eikä työasiat vaivaa mieltä! Lisäksi on tullut levättyä ihan kunnolla, vaikka heräsinkin normaaliin aikaan ennen kukonlaulua. Joten ei muuta kuin Virolahden sankarihautausmaalle.... no tällä kertaa ei sentään kirjaimellisesti, koska viime syksynä kävin jo piipahtamassa paikan päällä. Nyt mennään siis syksyisillä kuvilla.

Virolahden kirkon (esittelemättä vielä) vierestä löytyy sankarihauta-alue, mihin suoritettiin ensimmäinen sankarihautaus kahdelle kaatuneelle sotilaalle 6.1.1940. Aluksi kaikki kaatuneet saivat valkoisen puuristin, kunnes ne alueen kunnostuksen jälkeen korvattiin punagraniittisilla risteillä. Joku kivifirma saikin tilaisuuden hyviin tienesteihin, koska niitä tarvittiin yhteensä 162 kappaletta. Paikoilleen ne asennettiin vuonna 1953.
Virolahden sankarihautausmaa

Kaikkia kaatuneita ei kuitenkaan haudattu sotavuosina, vaan viimeisin alueelle haudattu sankarivainaja on kentälle Vuosalmella jäänyt sotilas. Hänen jäännökset löytyi etsintöjen seurauksena vuonna 2007 ja lopulta hänet siunattiin haudan lepoon 4.12.2009.
Sulo Mäkelän sankaripatsas

Sankarihauta-alueen laidalla sijaitsi aikoinaan iso puuristi, joka korvattiin vuonna 1953 alueen kunnostuksen yhteydessä pronssiin valetulla sankaripatsaalla, minkä suunnitteli vehkalahtelainen kuvanveistäjä Sulo Mäkelä. Tämän 24.6.1953 paljastetun muistomerkin sanoma on suru - usko ja toivo. Komean patsaan valutyön suoritti lapinlahtelainen Arttu Halosen valimo.
Jalustasta selviää tekijä

Koska painava patsas vaatii arvoisensa jalustan, niin se asetettiin punagraniittisen paaden päälle, mihin on kirjoitettu silloisen kirkkoherran Lauri Leikkosen ajatelma.

"Isät veljet uupui taiston teille
 maa jäi kallis perinnöksi meille"

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Virolahti / Klamilan kaatuneet

                                            Apulanta "Nimet ja päivämäärät"

Kotona jälleen! Viipuri on taas nähty ja koettu sekä melkoinen kasa pussukoita odottaa purkamista eteisessämme. Tulipahan taas shoppiltua kaikenlaista tavaraa Viipurin kaupoista. No, onpahan taas lähiviikoiksi tekemistä, kun ruuvaillaan kahvoja oviin ja maalaillaan kattoja sekä naputellaan listoja paikalleen. Kaiken lisäksi saatiin vieläpä tavarat halvalla! Tästä onkin hyvä jatkaa loman viettoa ja rentoutua arjen paineista. Mikäpäs siihen paremmin auttaa kuin näiden blogikohteiden esitteleminen....
Klamilan kirkko ja sen edustalla oleva muistomerkki

Jos joku arveli, että nyt olisi jonkun Viipurista löytyvän kohteen esittely, niin valitettavasti joudutte pettymään. Aion käydä kaikki Virolahdelta kuvaamani sotamuistomerkit läpi, ennen kuin aion siirtyä pitkäksi aikaa esittelemään Karjalan kannakselta kuvaamiani kohteita. Sotaisissa merkeissä siis jatketaan vielä vähän aikaa, mutta sitten siirrytään paljon minulta toivottujen Karjalakohteiden pariin. Niitäkin on kertynyt jo melkoinen määrä ja ne odottelevat vuoroaan. 

Vaan nyt siirrytään Virolahden Klamilan kylän keskuksessa sijaitsevan kirkon pihamaalle. Kirkon sisäänkäynnin edestä löytyy Klamilan kirkon alueen sankarivainajien muistomerkki, mikä paljastettiin kaatuneiden muistopäivänä 20.5.1990. Näihin kahteen punagraniittiseen kivenmurikkaan on kaiverrettu 52 nimeä kuolinpaikkoineen. Tämä on hieno kunnianosoitus Klamilan ja Ravijoen koulupiirin alueen kaatuneiden kunniaksi.
Ilmeisesti pyörätuoliramppi on tehty jälkeenpäin

Muistomerkin suunnitteli Matti Klami, jonka isän käden jälki näkyy hänen suunnittelemassaan kirkossa. Jotta tulisi osoitettua, että Klamilassa riittää Klameja, niin muistomerkin lahjoitti kirkon pihammaalle Veli.O.Klami. Ilmeisesti Klamien suvussa ei kuitenkaan ollut pappia omasta takaa, koska muistomerkin paljastuspuheen sai pitää rovasti Lauri Leikkonen!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Virolahti / Rannikon puolustajien muistomerkki

                                                        Kolmas nainen "Syksy rannalla"

Talviloman ensimmäinen aamu ja hereillä jo ennen kukonkiekaisua! Pakkohan tuo on sitten käyttää aika hyödyksi ja kirjoittaa tarina, ennen kuin lähdemme Williladyn kanssa Viipuriin muutamaksi päiväksi viettämään vapaa-aikaa. Tällä kertaa tarkoituksemme ei ole valokuvata mitään, vaan viettää ihan laatuaikaa kahdestaan. Aiomme näet shoppailla paikallisissa puodeissa antiikkisen näköisiä saranoita, oven kahvoja ja keittiön kaapin vetimiä. Saattaahan tuo matkaan tarttua jotain muutakin mielenkiintoista! Luvassa on siis oleilua, pitkiä lounaita ja Viipurin Eremitaasin näyttelyyn tutustuminen. Historiaa ei siis unohdeta tälläkään reissulla....
Virolahden rannikon puolustajien muistomerkki

Historiaan törmäämistä emme voineet estää myöskään viime suvena, kun kävimme Virolahden hautausmaalla. Heti portista sisään astuttuamme, törmäsimme ensimmäiseen muistomerkkiin, mistä ilmeni sen olevan Virolahden rannikonpuolustajien muistomerkki, minkä olivat pystyttäneet 10.7.1991 aseveljet ja sisaret. 

Pitkän aikaa minua ihmetytti tämän muistomerkin alkuperä, että miksi se on pystytetty Virolahdelle? Olin näet vakuuttunut, ettei alueella ole sodittu viime sotien aikaan, mutta jälleen kerran täytyy myöntää, että olin väärässä. 
Punagraniittinen muistomerkki Suomen pelastajille...

Virolahden, kuten muunkin Suomenlahden saariin on asennettu rannikkotykistöä, jotka ovat tälläkin hetkellä kiinteä osa puolustustamme. Näin oli myöskin viime sotien aikana, jolloin talvisodan viime päivien aikana vihulainen yritti päästä joukkojemme selustaan jäitä pitkin. Nämä lähestymiset estettiin rannikkotykistön avulla ja voi sanoa, että onneksi! Täältä jos tuhannet neuvostosotilaat olisivat päässeet maihin, niin he olisivat pystyneet katkaisemaan tieyhteyden Helsingistä rintamalle sekä alueen rautatieyhteydet. 

Huolto rintamalle olisi pysähtynyt ja talvisodan ihme olisi ollut vaarassa. Tuolloin maaliskuun alkupäivinä suoritettu hyökkäys olisi onnistuessaan antanut myös Stalinille melkoisen neuvotteluvaltin juuri alkavissa Moskovan rauhanneuvotteluissa....pelastettiinko Suomi Virojoella? Aiheesta voi ja kannattaakin lukaista lisää Rannikon puolustaja-lehden numerosta 1/1997, mistä löytyy jopa kaksi artikkelia kyseisistä tapahtumista. 

perjantai 26. helmikuuta 2016

Virolahti / Ruotsalaisten vapaaehtoisten linnoitustyöntekijöiden muistomerkki

                                           Tomas Ledin "Sommaren är kort"

Joskus viime kesänä hillittömässä ukkosmyrskyssä saavuimme Williladyn kanssa Virojoelle ja uskoimme reissumme jäävän torsoksi. Joskus kuitenkin hullujakin lykästää ja sää selkeni kuin taikaiskusta. No toki ensin kastuimme likimäriksi, kun etsimme yhtä muistomerkkiä, joka ei halunnut tulla löydetyksi. Ensi kesänä sekin kaivetaan esiin vaikka väkisin! Vaan kelin parannuttua kiertelimme pitkin ja poikin Virolahtea ja oikeastaan viimeisenä etappina saavuimme Virolahdella sijaitsevan Harjun oppimiskeskuksen pihamaalle. Sieltä löytyikin kaikenlaista kiinnostavaa...
Puistikon keskeltä löytyy linnoitustyöntekijöiden muistomerkki. Huomaa puistoa kiertävä aita!

Ison rakennuskompleksin takaa löytyi pieni puistikkoalue, minkä keskeltä löytyi muistomerkki, mikä kertoi Suomen historian karusta vaiheesta, jolloin kaikki apu otettiin kiitollisuudella vastaan. Nykyisin meillä suomalaisilla on tapana ivailla ruotsalaisille kaikesta, mutta totuus on se, että jos jostakin hädän hetkellä olemme apua saaneet, niin Ruotsista. Niin myös viime sotien aikana.
Selitys aidan olemassa oloon.....puistikon alla on bunkkeri

Mistä tämä katkeruus Ruotsia kohtaan sitten juontaakaan juurensa, on hautautunut historian hämärään. Toki yhteisellä liki 800 vuotisella historialla on merkityksensä, mutta kai siinä lienee mukana myös ripaus kateutta, jos toki katkeruuttakin paremmin menestyneelle naapurimaallemme? Silti he auttoivat meitä sotavuosina kaikin mahdollisin tavoin. Olisiko meistä auttamaan heitä hädän hetkellä?
Muistomerkki

Puistikon keskeltä löytyy muistomerkki, joka on todellakin ansaittu. Kyseessä on kunnianosoitus alueelle saapuneille ruotsalaisille miehille, jotka aloittivat täältä Ravijoen alueelta itsenäisen Suomen suurimman rakennusprojektin, Salpa-linjan. Ehkä parhaiten kuvaavaa onkin se, että muistomerkki on Salpa-linjaan kuuluvan bunkkerin katolla, vaikka sitä olikin aluksi vaikea huomata.

Tänne Harjun oppimiskeskuksen alueelle sijoittui maaliskuusta 1940 lähtien liki tuhat ruotsalaista vapaaehtoista linnoitustöihin, jotka muodostivat ruotsalaisen työjoukon eli Svenska Arbetskåren, mistä käytettiin lyhennettä SAK. Tänne he perustivat oman esikunnan, sairaalan, varastot ja majoittivat vapaaehtoiset. 
Muistolaatta 

Pitkään nämä ruotsalaiset vapaaehtoiset eivät alueella olleet, koska heidät kotiutettiin kesä-syyskuun välisenä aikana vuonna 1940, mutta he jättivät jälkeensä paljon kalustoa, mitä töitä jatkaneet suomalaiset linnoitusporukat käyttivät heidän jälkeensä. Unohtaa ei sovi myöskään naapurimaan antamaa rahallista apua, koska he maksoivat Salpa-linjan kokonaiskustannuksista kymmenesosan. Jotensakin uskon, että meistä ei olisi samaan, jos Ruotsi olisi pulassa?

torstai 25. helmikuuta 2016

Virolahti / Punamustarykmentin (JR4) muistomerkki*

                                          Los Bastardos Finlandeses "Ace of spades"

Lahti nähty ja päästy onnellisesti kotiin reissusta. Ihan jees koulutushan tuo oli, mutta kertoivat lopuksi, että huhtikuussa nähdään Lahdessa uudelleen! Eli fiilikset sen mukaiset! On se vaan kumma, miten miestä kohdellaan. No, onneksi siellä ei tarvitse olla kuin yksi päivä. Sen sijaan tämän päivän kohde-esittelyn miehet reissasivat kolme vuotta pitkin ja poikin Karjalaa sotahommissa.
Muistomerkki löytyy kallioiselta puistoalueelta

Kyseinen joukko-osasto JR4 sai lempinimen kolmen kannaksen koukkkaajat, koska sotatoimet heittivät heidät milloin minnekin. Kolmesta kannaksesta kun puhutaan, niin ne olivat Karjalan-, Aunuksen- ja Maaselän kannas. Tämän porukan sotataival heitti heitä eri puolille rintamaa, mutta tulipahan nähtyä maailmaa eri osista Karjalaa.
Muistomerkin ympäristö on kivetty

Muistomerkin suunnittelijasta en löytänyt mitään tietoa, mutta taloudellisessa vastuussa oli punamustarykmentin veljesvastuu, jonka toimesta tämä muistomerkki paljastetiin kaikkien rykmentin sotareissuilla mukana olleiden kunniaksi Virolahden Välitien ja Rantatien risteyksessä vuonna 1991.
Muistolaatta kertoo joukko-osaston retkistä ja päälliköistä

Komealla paikalla se onkin ja täältä rykmentin sotaretkikin alkoi ja ensikosketus viholliseenkin saatiin vain muutaman kilometrin päässä rajalla. Valitettavasti jälleen kerran on sanottava, etten osaa kertoa muistomerkistä sen ihmeempää. Ehkä Olavi Lopmeren kolmiosainen historiateos rykmentin sotaretkestä osaisi kertoa enemmän. Valitettavasti en saanut sitä käsiini tällä kertaa... 

Päivitys 10.11.2018
Muistomerkki paljastettiin 15.6.1991

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Virolahti / Sotaan lähdön muistolaatta

                                           Johnny & the Dodgers "Viitostie"

Huh, kello näyttää viittä ja silmät on aamukaffetta särpiessä aivan sikkurassa. Tästä ei todellakaan tule hyvä päivä! Syitä päivän pilalle menemiseen on useita, mutta suurimpana syynä on aikainen startti kohti Suomen vi*******nta kaupunkia Lahtea. Valitettavasti työhöni liittyvä koulutustilaisuus pakottaa menemään kyseiseen kaupunkiin, muuten minua ei sinne saa millään ilveellä! No, toki lähtisin SaiPan kannattajana paikalliseen jäähalliin katsomaan SaiPan voittoja paikallisesta ringetteseurasta, jos kohtaisimme jääkiekon Play Offeissa. Tätä ei onneksi tapahdu tänäkään vuonna.
Siellä seinässä on muistolaatta

Ylläolevassa biisissä Johnny lähtee hemmetin komealla Chevylla Lahden naapurista Heinolasta viitostietä pitkin kohti pohjoista, mutta minun valitettava kohtaloni on ajaa kuutostietä Chryslerilla kohti Lahtea. Miksi minulle käy näin? Eikö koulutus voitaisi pitää vaikkapa Kotkassa tai jossain muussa fiksussa paikassa.... no, ei muuta kuin kohti Lahtea ja äkkiä takaisin!
Keskeltä seinää löytyy paikallista historiaa

Jos minun kohtaloni on lähteä kohti lännessä häämöttävää Chicagoa, niin virolahtelaiset miehet ja lotat lähtivät syksyllä 1939 talvisotaan ja pari vuotta myöhemmin jatkosotaan Virolahden kyläkeskuksesta. Nykyisin tällä merkittävällä paikalla on tyhjillään oleva liikehuoneisto, minkä seinään kiinnitettiin muistolaatta paikallisten Virolahden sotaveteraanit ry toimesta vuonna 1977.
Muistolaatta

Aikoinaan tontin naapurissa sijaitsi iso puutalo, missä sijaitsi paikallisen suojeluskunnan konttuuri. Täältä lähetettiin rintamalle melkoinen joukko paikallisia miehiä ja naisia, joista valitettavasti 180 jätti palaamatta kotiseudulleen. Tosin heidänkään uhrinsa ei mennyt hukkaan. Onneksi oma poistumiseni Lahteen ei sisällä vastaavaa vaaramomenttia, ainoastaan pitkästymistä ja ikävystymistä Lahdessa, paikassa minne en siis haluaisi koskaan mennä....

tiistai 23. helmikuuta 2016

Hamina / 155 K 77 tykkimuistomerkki

                                             Kanuuna "Se on lama nyt"

Muutaman päivän jaksoin sinnitellä ja esitellä lukuisia hienoja muistomerkkejä, mutta nyt iski lama! Tänään en jaksa kirjoittaa pitkää tarinaa, joten esitelläänpä tänään tykkimuistomerkki Haminan RUK:n viereisestä puistikosta. Suomessa kuten muuallakin tuntuu olevan tapana laittaa vanhentunutta sotakalustoa esille muistomerkkeinä, jollei kapistusta jakseta raahata sulattoon. 
Yli sata vuotta vanha ranskalainen kapistus, eikä ruostetta ihmeemmin.....outoa

Enpä minäkään entisenä kranaatinheitinmiehenä ymmärrä hittoakaan näistä tykeistä, joten tähän vanhaan ranskalaiseen tykkimalliin voitte tutustua asiantuntevamman sivuston kautta, mikä löytyy täältä. Sen verran voinen kertoa, että tykit saatiin Ranskasta Suomeen talvisodan aikana, mutta sotahommiin ne eivät kerinneet kuin vasta jatkosodassa. Tuolloinkaan niitä ei kelpuutettu etulinjan joukkojen käyttöön niiden korkean iän takia. Hitto, tiedä vaikka olisivat ranskalaisten autojen tapaan hajonneet samantien.....
Infotaulu

maanantai 22. helmikuuta 2016

Hamina / Kaatuneiden upseerien muistopatsas

                                                         Adele "When we were young"

Maanantai....tuntuu siltä etten ole enää ihan nuori pojankloppi. Rankka töiden parissa vietetty viikonloppu  on nyt takana ja kroppaa pakottaa. No, tietääpähän olevansa elossa. Toki vielä pitää jaksaa punnertaa läpi tämän työviikon ja sitten on edessä viikon mittainen lepo, ellen taas kehittele jotain suurellista produktiota omaan suuruudenhulluun tapaani. Joka tapauksessa toisaalta olo on melkoisen kevyt yhdestä pikkujutusta, mikä toki vaikuttaa elämääni vielä pitkään. Joten hyvillä mielillä tässä voi jatkaa tätä bloggaamista ja työntekoa historian parissa monella eri tavalla. 

Yksi itselleni tärkeä terapiamuoto on tämän Willimiehen jäljillä blogin ylläpitäminen ja päivittäminen, mutta jotain uutta tähän touhuun pitäisi saada! Kun vaan tietäisin, että mitä tähän kehittelisin? Ehkä pitää etsiä lisää kiinnostavia luontokohteita ja ennen kaikkea blogin alkuperäiseltä alueelta Lappeenrannasta olisi hienoa löytää vielä jotain uutta. Vaan vähissä nuo hienot kohteet ovat, koska en omista venettä ja Saimaalle olisi hienoa lähteä kuvailemaan.... vaikkapa kivikautisia kalliomaalauksia. Tosin nekin on aika kattavasti jo toisten toimesta esitelty, joten lieneekö siinäkään mitään järkeä?
Muistomerkin sisällä on 4000 kaatuneen upseerin nimet talletettu jälkipolville

Salpa-linjan kohteita minulta toivotaan jatkuvasti lisää, mutta kun nekin ovat lähes aina samanlaisia riippumatta niiden sijainnista, joten en näe sen tuovan mitään lisäarvoa, ellen sitten löydä jotain aiemmin esitellystä poikkeavaa? Ehkä tähänkin aiheeseen pitää perehtyä vielä tarkemmin, jos vaikka löytyisi jotain kiinnostavaa....

Vaan nyt höpinät sikseen ja jatketaan sotaan liittyvien muistomerkkien esittelyä Haminasta. Esittelyvuoroaan on jo jonkin aikaa odotellut Haminan Reserviupseerikoulun pihamaalta löytyvä viime sotien kaatuneiden upseerien muistomerkki. Tämä lienee ensimmäinen esittelemäni upseereihin liittyvä muistomerkki. Nämä kaverit sen ovatkin ansainneet, jos ketkä.
Kaatuneiden upseerien muistopatsas

Valitettavasti juuri tämän monumentin kohdalla alkoi kameran muistikortti ilmoittaa olevansa täynnä, joten kohde jäi ehkä vähän huonosti kuvatuksi. Täydennystä kuviin lienee luvassa ensi suvena? Kaikesta huolimatta näillä mennään!

Haminan RUK:n pihamaalta löytyvä muistomerkki oli tarkoitus pystyttää välittömästi sotien jälkeen, mutta aika vaati toisenlaisia panostuksia ajalle, vaivalle ja rahalle. Niinpä se nousi nykyiselle paikalleen vasta vuonna 1957, jolloin paikalla oli koko Suomen eliitti presidentti Urho Kekkosta myöten. 

Ennen patsaan julkaisemista kaikelle kansalle, sen eteen oli tehty paljon työtä. Patsaan suunnittelua ja varojen hankkimista oli perustettu patsasvaliokunta, joka saikin tehtävänsä hoidettua. Toimikunta myös valitsi patsaan suunnittelukilpailun voittaneen taiteilija Kalervo Kallion toteuttamaan muistomerkin. Itse asiassa toteuttamisvaiheessa oli mukana myös kaksi upseerioppilasta, joiden kasvonpiirteet ikuistettiin patsaan upseerien kasvoiksi. Valitettavasti nimet ovat kadonneet kaiketi historian hämärään.

Muitakin talkootöitä teetettiin upseerioppilailla, koska heidän osakseen jäi tehdö patsaan perustukset ja huolehtia patsasta ympäröivistä istutuksista. En ole aivan varma, vaikka armeija vastaisi edelleenkin näistä asioista. Mistäpä sitä halvemmalla saisi työvoimaa riittävästi?

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Hamina / Rannikkotaistelijoiden muistomerkki*

                                                Omar & the Howlers "Leave her running"

Sunnuntaiaamua pukkaa ja takana on melkoisen työteliäs viikonloppu tähän asti. Takana on melkoisesti kirjallisia töitä, valokuvien järjestelyä ja SaiPan ottelu. Nythän tuon SaiPan voi mainita, kun pelaavat kuin unelmat! Tarkoitus olisi vielä nikkaroida muutamat hyllylevyt, jotta saisin kymmenet maalipurkit järjestykseen. On meinaan kertynyt melkoinen kasa purkkeja, jotka odottavat innokasta maalaria... Vaan, pitänee taas esitellä yksi sotiin liittyvä muistomerkki....arvaatteko missä?
Kivetty polku johtaa rannikkotaistelijoiden muistomerkille

Haminassa sitä taas ollaan, tästähän alkaa jo tulla tapa! Ei mitään, koska kaikkihan nämä pitää julkaista, kuten tavoitteenani on..... Valitettavasti taas tällä kertaa tietoni kohteesta on mitättömät. En vaan yrityksistäni huolimatta löydä mitään kummempaa tietoa tästä Haminan Kesäpuistosta löytyvästä muistomerkistä. Kuinka vaikeaa se voikin joskus olla? Mutta, sitä vartenhan te lukijat olette, jotta saamme sitten myöhemmin päivittäneeksi jutun tiedot kohdilleen.
Muistomerkki on tylpän pyramidin muotoinen

Harmittaa, etten vaan löytänyt tietoa tästä rannikkotaistelijoiden muistomerkistä. No, sen verran tiedän kyseessä on arkkitehti Veli Klamin suunnittelema muistomerkki, mikä sai julkaisunsa vuonna 1953. Onhan tuo jo aikaa uhmannut nykyisellä paikallaan ja vielä pitkään se tulee paikallaan olemaankin.
Huipulla lukee Rannikkopuolustus - 1939-1944 - Isänmaan puolesta

Monet lukijoistamme eivät ole vieläkään löytäneet Willimiehen jäljillä blogin karttaa, mihin on merkitty ja tullaan jatkossakin merkitsemään kaikki esittelemämme kohteet. Karttaa saa jakaa eteenpäin kaikille asiasta kiinnostuneille. Kartta löytyy täältä.

Päivitys 6.3.2016

Tämän Veli Klamin suunnitteleman muistomerkin toteutti haminalainen E.Kiiskin kiviveistämö

lauantai 20. helmikuuta 2016

Hamina / Suojeluskunta ja Lotta Svärd

                                           Ile Kallio big rock band "Shook up"

Viikko on kääntynyt paremmalle puolelle, koska nythän viikonloppu! Tämä viikko menikin aika hektisissä tunnelmissa töiden suhteen ja samaa lienee luvassa ensi viikoksikin. Onneksi sen jälkeen alkaa viikon mittainen loma, jolloin aion tehdä jotain älykästä. Aion nimittäin järjestellä tämän blogin neljän eri tilin alla olevat valokuvat samaan paikkaan. Saan kaiketi ensimmäisen kerran liki vuoteen tietää, että montako kohdetta voin vielä esitellä näillä aiemmin ottamillani valokuvilla? 

Minulla on ilmeisesti liki 30 gigatavun edestä valokuvia reissuilta ja lisää on tulossa ensi suvena kaiketi samanlainen pläjäys. Vaatii melkoista kikkailua välillä näiden valokuvien kanssa, jotta saan pidettyä kaiken hallinnassa. Rahallahan tuota talletustilaa saisi ostaneen lisää, mutta mistäs sitä köyhä duunari sellaiset rahat saisi, kun ei tuota apurahaakaan ole kuulunut lukuisista yrityksistä huolimatta. Ehkä joskus nuo rahakirstun vartijat antavat rahaa tällaiseenkin historiaprojektiin?

Koska suuret rahat ovat vielä saamatta, niin jatketaan näillä omalla surkealla kameralla otetuilla kuvilla. Tällä kertaa digikamerani muistikortille on tallentunut valokuvat Haminan Puistotalosta, missä nykyisin toimii paikallinen musiikkiopisto. Koska musiikkiopistossa ei ole mitään historiallista, niin pitää mennä tämän rakennuksen historiassa jokunen vuosikymmen taaksepäin.
Haminan puistotalo

Tämä rakennus on näet rakennettu jo vuonna 1884 Karl August Wreden suunnitelmien mukaan. Alkuperäisestä käyttötarkoituksesta en ole aivan varma, mutta koska sitä on laajennettu jo vuonna 1892 Waldemar Aspelinin toimesta, niin veikkaan sen toimineen alussa hotellina. Myöhemmin sen tiloihin majoittui Ruotsalainen Seuraklubi. 
Puistotalon seinässä on muistolaatta

Kuten lähes kaikissa rakennuksissa, niin myös tämän rakennuksen käyttötarkoitus on muuttunut vuosien varrella useasti. Niinpä tässäkin rakennuksessa toimi paikallinen Suojeluskunta ja Lotta Svärd yhdistys ennen sotia. Tarkat vuodet heidän hallinnalleen oli vuodet 1920 - 1944. Olisivat kaiketi halunneet jatkaa omistajuuttaan pidempäänkin, mutta kyseiset järjestöt piti lakkauttaa vuoden 1944 rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti. Kenelle omistus siirtyi sotien jälkeen, on minulle tuntematonta historiaa.... Uskallan ainoastaan arvailla myöhemmästä ajasta, että koska muistolaatta on kiinnitetty seinään 31.7.1944, niin tuolloin on kenties kulunut 50 vuotta Suojeluskunnan ja Lottien toiminnan päättymisestä. 
Maanpuolustusjärjestöt ja Hamina-seura ovat hankkineet laatan seinään

Onneksi täällä Haminassa kuten muuallakin muistetaan kiinnittää muistolaattoja kertomaan menneistä ajoista ja talojen sotilaallisesta käyttötarkoituksesta.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Hamina / Sankarihaudat*

                                            Ile Kallio big rock band "Hot wheels"

Vauhdikkaat pari päivää takana! Toissaehtoona päräytin moottoripyörän käyntiin ensimmäistä kertaa tänä talvena. Autotalli täyttyi pakokaasun katkusta, mutta mitä sitten.... teki mieli lähteä samantien tien päälle, mutta onneksi maltoin mieleni. Turvalleenhan tuolla liukkailla teillä olisi päätynyt. Eilen sitten kun lähdin töistä kotio, tulin ensimmäisenä onnettomuuspaikalle. Nuorelta kaverilta oli lähtenyt auto lapasesta, mutta onnekseen osasi parkkeerata puiden väliin eikä niitä päin. Vaarana oli toki myös auton päätyminen jyrkkään rinteeseen, jollei vauhti olisi pysähtynyt rinteen reunalle. Onneksi pysähtyi, koska silloin olisi voinut käydä todella huonosti.
Johanneksen kirkon sankarihauta-alue

Nyt kaveri selvisi muutamalla haavalla ja päähän nousseella patilla. Auto tosin lienee entinen, mutta peltiähän saa aina uutta! Onneksi ei käynyt huonommin.... Haminassa Johanneksen kirkon takana sen sijaan löytyy muistomerkki sankarivainalle, jotka antoivat kaikkensa isänmaan eteen. Tekijästä minulle ei ole mitään tietoa, joten nyt kaikki paikalliset kertomaan tietonsa minulle. Kiitos jo etukäteen.
Taustalla Johanneksen kirkko ja itselleni tuntemattoman tekijän muistomerkki

Kirkon takana on upea sankarihautausmaa, kuten kaikki tähän asti näkemäni ovat olleet. Kesällä 2013 maalatut valkoiset 75 hautaristiä näyttivät upeilta viivasuorissa riveissä ja näyttävät vastaisuudessakin, koska näistä alueista meidän on pidettävä huolta. Se on meidän kunniavelkamme, joka pitää maksaa. 
Tekijä on minulle tuntematon.....auttakaa!

Keskeltä hauta-aluetta on komea muistomerkki, mihin kuuluu kookas risti ja metallinen osa, mihin on kirjoitettu kaikkien 75 sankarivainajan nimet. No, ei ihan kaikkien, koska osa on jäänyt tuntemattomaksi. Tuntematon on myöskin tämän tekijä, joten apua kaivataan.....

Päivitys 19.2.2016

Eipä mennyt kauaa, kun tuli kaipaamaani tietoa Haminan sankarihautausmaasta ja siihen liittyvästä muistomerkistä. Hautausmaa-alueen suunnitteli arkkitehti Rafael Blomstedt ja hänen tekemänsä suunnitelma hyväksyttiin kirkkovaltuustossa 8.2.1943. Toisena juhannuspäivänä 20.6.1943 hautausmaa vihittiin käyttöön piispa Ilmari Salomiehen toimesta.  

Hautausmaa otettiin käyttöön 19.10.1943, jolloin aiemmin Husulaan haudatut sankarivainajat siirrettiin yön hämyssä sankarihautausmaalle. Sodan aikana vainajia kertyi lisää ja viimeinen kentälle jäänyt haudattiin kirkkomaahan 10.2.1993. 

Lopullisesti sankarihautausmaa-alue kunnostettiin Haminan kaupungin täyttäessä 300 vuotta, tämä tapahtui vuonna 1953, jolloin 21.6.1953 alue luovutettiin seurakunnan hoitoon. Samalla kertaa alueella paljastettiin arkkitehti Veikko Leistenin suunnittelema sankarihautamuistomerkki. 

torstai 18. helmikuuta 2016

Hamina / Sota-ajan sukupolvien muistomerkki

                                                               Who "My generation"

Willimiehen jäljillä blogi on edennyt jo pitkään ilman suurempaa logiikkaa kohde-esittelyjen osalta. Nyt olen keksinyt idean kuinka jatkan tästä eteenpäin. Aluksi aion esitellä nyt jo kuvattuina olevat viime sotiin liittyvät kohteet, mutta sen jälkeen muutan periaatteen niin, että esittelen yhdeltä luovutetun Karjalan paikkakunnalta kaikki mahdolliset kohteet ja sen jälkeen siirryn uudelle paikkakunnalle. Miksi näin? No tietenkin, koska se helpottaa omaa työtäni huomattavasti, kun minun ei tarvitse säilyttää kaikkia mahdollisia nettilinkkejä itselläni tallessa iän kaiken. Alkaa nimittäin ajoittain olla hankala hallinnoida keräämääni aineistoa tallessa ja ennen kaikkea muistaa, että minulla on joku linkki jo valmiina.
Perinteinen suomalainen muistomerkki.....muistolaatta  graniittipaadessa

Kyseessä ei siis ole laiskuus, vaan käytännön seikat. Tietenkin aion käyttää myös luovaa vapautta siinä, että jos minuakin rupeaa tympimään esitellä peräkkäin vaikkapa 37 kohdetta Kotkasta, niin ainahan sinne väliin voi heittää muutaman kohteen muualtakin. Ainahan pientä taiteilijan vapautta voi käyttää, eikö niin? Sitä paitsi tiedän ,että monet lukijat odottavat innolla etenkin Karjalan kannakselta löytyviä kohteita, koska moni haluaisi käydä niillä jopa itsekin piipahtamassa. Heillekin pitää pystyä tarjoamaan vinkkejä mielenkiintoisista paikoista! Elikkä näillä eväillä mennään eteenpäin ainakin pieni tovi, kunnes keksin taas jonkun uuden nerokkaan idean....
Eri järjestöt lotista sotainvalideihin ovat osallistuneet tähän hankkeeseen

Joka tapauksessa alussa mainitsin esitteleväni viime sotiin liittyviä kohteita, joten niillä sitten jatketaan. Tällä kertaa vuorossa on Haminasta Marian kirkon pihalta löytyvä sota-ajan sukupolvien muistomerkki, mikä kunnioittaa sodan kokeneita sukupolvia ja heidän työtään Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Eri haminalaiset veteraanijärjestöt ovat omalla panoksellaan osallistuneet tämän hankkeen toteuttamiseen,  minkä tuloksena tämä muistomerkki paljastettiin kaikkien nähtäville vuonna 1986. Lähes viisikymmentä vuotta se on uhmannut säätä Marian kirkon pihalla ja sen kunto on erinomainen. Tämän luona on helppo hiljentyä muistelemaan Suomen kohtaamia vaikeita aikoja, jolloin itsenäisyytemme oli vaarassa. 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Hamina / Sotaanlähteneiden muistomerkki

                                            Frankie goes to Hollywood "War"

Eilisen mielenkiintoisin uutinen, mihin törmäsin, oli Opetushallituksen kaavailema kännykkäkielto kouluihin. Mielestäni se on hyvä osoitus sääntöjen ja lakien valtiosta nimeltä Suomi. Kaikki uusi ja erilainen pitää varmuuden vuoksi kieltää, koska uudet asiat pelottavat ihmisiä. Tässä ei kuitenkaan ole kysessä edes mikään uusi juttu, vaan nykyisin kaikilla koululaisilla nuorimmista vanhimpiin on oma kännykkä. Löytyykö se taskusta vai repusta, sillä ei ole merkitystä. Ne vaan ovat oleellinen osa jokaista koulupäivää ja arkeakin, joten miksi kieltää ne? Ne ovat keskeinen osa toimimista nyky-yhteiskunnassa, joten miksei niitä saa ottaa hyötykäyttöön? Jämähtäminen ikivanhaan tekniikkaan johtaa yhteiskunnan halvaantumiseen ja tuottavuuden laskuun. Emmehän me enää käydä kirjoituskoneitakaan, vaan kaikki kirjoittavat tekstinsä nykyisin tietokoneilla. Vastustustahan tuokin muutos aikoinaan aiheutti, mutta kun muutos on väistämätön.... 
Suomen sotamuistomerkkien yleisin materiaali on Salpa-linjan panssariestekivi

Muutoksia oli havaittavissa myös talvisotaa ennen Haminassa, kun miehet ja osa naisistakin lähti harjoittelemaan sotahommia ja linnoittamaan raja-alueita. Startti tapahtui entiseltä Haminan rautatieasemalta enimmäisten osalta jo 16.10.1939, minkä jälkeen junia lähti säännöllisin väliajoin viemään joukkoja rintamalle. Tämäkään operaatio ei olisi ollut mahdollista ilman moderneja kulkupelejä - junia. Mitä siitäkin olisi tullut, jos jokainen olisi joutunut menemään sotaan omalla hevoskyydillä tai jalkaisin? Tässäkin asiassa kehitys on vienyt meitä eteenpäin.
Muistomerkin laatta kertoo ajan hengestä vuonna 1939

Tätä merkityksellistä hetkeä tällä paikalla päättivät Haminan kaupunki ja Veteraanijärjestöt kunnioittaa pystyttämällä muistomerkin. Se nousikin alkuperäiselle lähtöpaikalle 16.10.1997. Nykyisin muistomerkin ympäristö on rauhallinen, mutta 77 vuotta takaperin melkoisen vilkasta elämää täynnä. Todennäköisesti moni onkin lähtenyt asemalta pelonsekaisin tuntein ja joillekin junamatka jäi viimeiseksikin...

tiistai 16. helmikuuta 2016

Hamina / Karjalaan jääneet vainajat


Beatles "Words of love"

Viime sotavuodet ovat olleet suomalaisille melkoisen traumaattinen kokemus. Niinpä sodan tapahtumista ja ihmiskohtaloista on meille kertomassa mitä moninaisemmat muistomerkit, joita on pystytetty kaikkialle. Yksi varmimpia paikkoja löytää näitä menneisyydestä kertovia muistinpaikkoja, ovat hautausmaat. En muista yhtäkään reissua, jolloin en jossain kohtaa matkan aikana olisi piipahtanut valokuvaamassa hautausmaata. Itse asiassa melko monella onkin tullut vierailtua....
Karjala - Syntymämaa - Muistojenmaa

Venäjälläkin olen vieraillut lukuisilla vanhoilla suomalaisilla hautausmailla ja entisillä kirkonpaikoilla sekä huomannut niiden olevan meille suomalaisille tärkeitä paikkoja. Lähes kaikilla paikoilla törmää suomalaisten viime vuosikymmeninä pystyttämiin muistomerkkeihin, joten me ainakin osaamme kunnioittaa paikalle haudattujen läheistemme muistoa. Tämä on hieno perinne, jonka toivoisin jatkuvan maailmantappiin saakka. Kaikilla meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vierailla Karjalan kannaksella tai Laatokan Karjalassa esi-isiemme mailla, joten olemme tehneet näiden vainajien kunnioittamisen mahdolliseksi myös täällä Suomessa.
Karjalasta kajahtaa...

Hautausmaalta löytyy siis arvatenkin tämän päiväinen kohteemmekin, joka on Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki Haminan ydinkeskustassa sijaitsevan Johanneksen kirkon kirkkomaalla. Vastaavia muistomerkkejä olen löytänyt lähes kaikilta vierailemillani hautausmailta Itä-Suomesta, joten tämä lienee varmaan jo kymmenes samaan aihepiiriin kuuluva muistomerkki. 

Tämän harmaagraniittisen muistomerkin on pystyttänyt Haminan seudun Karjala-seura vuonna 1953 ja siinä on Karjalan tunnus, minkä jokainen meistä varmasti tunnistaa. 

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kouvola / Karjalan prikaatin muistomerkki*

                                                         Zen Cafe "Huonot päiväsi"

Lupaan, että tämä on viimeinen kirjoitus, missä mainitsen suosikkijoukkueeni SaiPan nimen kunnes he taas pelaavat omalla tasollaan. Eilinen korttelikiekkopeli oli sen luokan räpellys, että jos kävisin peleissä irtolipuilla, niin olisin vaatinut rahani takaisin tai se olisi jäänyt viimeiseksi peliksi pitkiin aikoihin! Tietysti menen jatkossakin joka kerta paikalle, mutta ei tuollaista p***aa jaksa ikuisesti meikäläinenkään katsella! Tiedoksenne vaan, että pankaa pelaajat pelaamaan tasollaan, laittakaa ketjullinen A-junnuja kaukaloon tai vaihtakaa valmentajaa. Nykymenolla muutosta on toki turha odotella, koska moni pelaaja lienee jo sopparinsa tehnyt muualle ensi kaudeksi. Vapaamatkustajia....sanon minä!
Karjalan prikaatin muistomerkki

Koska Kouvolan ylpeys KooKoo voitti eilen matsinsa täyden hallin edessä, niin lienee syytä esitellä kohde Kouvolasta. Kyseessä onkin "juhlajulkaisu", koska kyseessä on viimeinen armeijaan tai viime sotiin liittyvä muistomerkki Kouvolan alueelta.....lisää on toki tulossa, kunhan pääsen tien päälle kuvaamaan uutta materiaalia. Reilut parisataa kohdetta onkin jo tiedossa ja uskoisin niitä löytyvän lisääkin vielä kevään mittaan. Nyt vaan saisi kevät tulla ja muistomerkit paljastua lumen ja jään alta. Parin kuukauden päästä lienee ensimmäinen reissu jo takana!

Tällä kertaa vierailemme Kouvolan kasarmialueella, missä sijaitsevasta puistikosta löytyy Karjalan prikaatin muistomerkki, minkä pystyttämisajankohta on meille mysteeri. Sen sijaan sen tiedämme, että muistomerkin pystyttämisestä vastasi Karjalan Prikaatin Kilta ry, mikä on muuten maamme vanhin joukko-osastokilta. Se aloitti toimintansa jo vuonna 1957.

Tämä muistomerkki muodostuu viidestä Ylämaalta tuodusta graniittilohkareesta. Neljä näistä kivistä muodostaa paikalla vuosina 1945-1970 sijainneen joukko-osaston esikunnassa toimineen esikunnan itäpääty. Viides kivenlohkare, mikä on maassa kenollaan, kuvaa esikunnan porraskiveä. 

Kahteen kivistä on kiinnitetty laatat muistuttamaan aikoinaan paikalla vallinneesta kiireisestä hyörimisestä. Laattojen tekstit ovat seuraavat:

Tällä paikalla sijainneessa parakkirakennuksessa toimi Kouvolan varuskunnan pääjoukko-osaston esikunta 1945-1970
Ensimmäinen laatta
Toisessa kivessä on seuraava teksti:

Jalkaväkirykmentti 8 1945-1952, 5. Prikaati 1952-1956, Karjalan Prikaati 1957-1970
Toinen laatta

Päivitys 7.5.2019
Tämä muistomerkki on kokonaisuus, joka tunnetaan nimellä Nurkkahuone. Teoksen ovat suunnitelleet kaupunginarkkitehti Erkki Korhonen ja luutnantti evp Kalevi Siren. Muistolaatat suunnitteli ja valmisti taiteilija Esa Hyytiäinen. Teoksen hankinnasta vastasi Karjalan prikaatin kilta ry.

Teos paljastettiin 10.6.2000

perjantai 12. helmikuuta 2016

Kouvola / Sankarihautausmaa*

                                            J.Karjalainen "Voikukkia"

Tänään on aika lähteä pitkästä aikaa SaiPan peliin, koska edellinen jäi sairaana olemisen takia väliin. Ilveksen pitäisi kaatua heittämällä, mutta katsotaanpa nyt peli ennen kuin jaetaan pisteitä. Vuosien saatossa olen oppinut, että SaiPan kannattajana oppii nöyryyttä. Vastaavaa nöyryyttä tarvitaan myös Kouvolan sankarihaudoilla vanhalla hautausmaalla.
Kouvolan sankarivainajien muistomerkki

Iso joukko henkensä isänmaalle antaneita sankareita lepää komealla alueella ja keskellä kaikkea on arkkitehtipariskunta Tarja Salmio-Toiviaisen ja Esko Toiviaisen tekemä ja vuonna 1949 paljastettu sankarihautojen muistomerkki. Valitettavasti tämän enempää tietoa en onnistunut kaivamaan esiin komeasta rististä.
Vainajia muistetaan
Alue on perustettu vuonna 1948 ja seuraavana vuonna paljastettiin muistomerkki
Tähän mennessä en ole vielä retkilläni törmännyt kertaakaan sankarihautausmaahan, mikä olisi huonolla hoidolla. Enkä törmää kyllä täälläkään, koska hienolta näyttää. Kyllä koko Suomi kunnioittaa kaatuneita sankareitaan, joten ei kannata olla huolissaan. Vielä meillä ainakin joissakin asioissa riittää yhteisöllisyyttä. Eipä silti, moni asia saa ainakin minunpuolestani olla rempallaan, jos se sankarihautojen hoidosta pitäisi ottaa pois. Tätä kunniavelkaa maksan mielelläni, vaikka muuten en veroista tykkääkään.
Viivasuorat hautojen rivistöt
Alue on melko laaja....
Nyt onkin lähdön hetki SaiPaa kannustamaan, vaikka Kouvolan kohteita esittelinkin....

Päivitys 7.5.2019
Risti on valmistunut sankarihautausmaalle 1948 ja se on nimeltään "Viheriöivä risti". 

torstai 11. helmikuuta 2016

Kyyrölä / Tuntematon muistomerkki (mysteeri)

                                                           CCR "Molina"

Joskus täällä blogissa esittelen kohteita, joista en osaa sanoa mitään. Tänään on sellainen päivä! Itse asiassa ainoa asia minkä tästä osaan kertoa, liittyy sen sijaintiin. Kyseinen venäläinen muistomerkki sijaitsee entisen Kyyrölän keskustassa, tai paremminkin nykyisen Krasnoselskojen keskustassa. 
Muistomerkki Kyyrölän keskustassa

On toki sääli, etten osaa kertoa mitään, mutta lienee silti parempi, kun se on valokuvattu, sijoitettu kartalle ja julkaistu. Tietoahan voi aina lisätä jälkikäteen, mutta ensin sitä on jostain saatava. Tässä siis jälleen teille lukijoille haaste! Ilmoitelkaa minulle tietoja, niin minähän päivittelen ne blogiin mahdollisimman pian.
Komea tämä muistomerkki toki on....liittyykö jotenkin vuoteen 1735?

Vaan nyt on taas yksi muistomerkki lisää saanut julkaisunsa ja lupaan, että lisääkin on tulossa. Ostin näet taannoin vanhan vuonna 1953 julkaistun kirjan vaienneet temppelit- Suomen Neuvostoliitolle luovuttaman alueen kirkot teoksen ja olen ahminut tietoa siitä viimeiset pari iltaa. On taas löytynyt monta uutta vierailupaikkaa ensi kesäksi ja seuraaviksi....

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kouvola / Sotien 1939-1944 lentoturmien uhrien muistomerkki

                                               Hooters "500 miles"

Onpahan ollut taas päivä kaikkine käänteineen niin töissä kuin kotosallakin. Joskus sitä ei vaan tiedä mistä tuulee, niin mitäpä silloin  tekee suomalainen mies? No tietenkin ryhtyy tekemään töitä, kuten minä. Korjailin eiliset maalaussotkut pois, kannoin autotalliin turhat hilkkeet ja virittelin uudet ovenkahvat paikalleen. Siihen päälle kun vielä raapustaa yhden tarinan, niin eiköhän tästäkin päivästä selvitä kunnialla läpi....
Kaatuneille sankarilentäjille pystytetty muistomerkki Utissa

Vastaavia tuulia, joskus myötäisiä ja joskus vastaisia, kohtasi myös suomalaiset taistelulentäjät viime sotien aikana. Lukuisista urotöistä huolimatta kaikkien kohtalo ei ollut nähdä sodan viimeistä päivää, vaan heidän lentonsa päättyivät aiemmin. He ovat saaneet oman muistomerkkinsä - tietenkin!
Kunnianosoitus

Kouvolan Utin lentokenttäalueelta löytyy vielä yksi muistomerkki, mitä emme ole esitelleet. Kyseessä on viime sotien lentoturmissa henkensä tai terveyden menettäneiden lentäjien kunniaksi pystytetty muistomerkki. Harmaagraniittisen pylvään päässä olevan pronssikotkan on suunnitellut ja valmistanut suomalaisten lentäjien apuna viime sodissa ollut virolainen Kalju Reitel. Tämän pylvään kotkineen pystyttivät Kymenlaakson ilmakilta ry. ja se paljastettiin 7.9.1997.
Hienoa, että moni yhteisö on ottanut osaa tähän hankkeeseen

Upea muistomerkki sai seurakseen kolme vuotta myöhemmin isot harmaagraniittiset laatat, joihin on kaiverrettu kaikkien kaatuneiden suomalaislentäjien nimi ja kuolinpäivä. Nimilista on pitkä, mutta parhaansa hekin tekivät ylivoimaista vihollista vastaan ja olivat valmiit kuolemaan hyvän asian eli isänmaan vapauden puolesta. Tämä muistomerkin lisäosa on siis paljastettu 7.9.2000. Suosittelen visiittiä kohteella, jos satut olemaan vaikkapa särpimässä kaffetta viereisellä Utin ABC-asemalla.
Myöhemmin lisätty nimilista kaatuneista lentäjistä
Kivi täynnä nimiä