tiistai 2. helmikuuta 2016

Kouvola / Polovinon taistelun muistomerkki


                                                    Kolmas nainen "Elämän tarkoitus"


Tammikuu oli ja meni. Hyvä niin, koska se on merkki siitä, että kevät ja kesä ovat jo kohta ovella. Mieli palaakin jo kuvausretkille pitkin ja poikin Kymenlaaksoa sekä etenkin Karjalan kannasta. Tammikuun ahkerointi kohteiden etsinnässä ja niiiden merkitseminen itselleni talteen on vienyt tunnin jos toisenkin aikaa. Toivottavasti nuo kohteet löytyvät vielä paikan päältäkin, eikä niitä tarvitsisi etsiä tunti tolkulla, kuten joskus on käynyt! Etäisyydet ensi kesän kohteille alkavat olla sitä luokkaa, jotta yhteen reissuun pitää saada mahdollisimman monta kohdetta yhdellä iskulla kuvattua. No, vanha totuus kuitenkin lienee, että vähintäinkin kahdesta kolutaan samoilla alueilla!

Muutakin harmia on osunut kohdalle, kuin tammikuun pakkaset. Willilady on sairastellut pari viikkoa hemmetinmoista keuhkoputkentulehdusta ja ei ole kunnossa vieläkään. Toivottavasti toipuisi melkoisen pian, joten pitänee vielä välittää pikaiset toipumiset näin bloginkin välityksellä tuonne yläkertaan, missä parantelee itseään... No huhtikuuhun on vielä pitkä aika ja eiköhän me vasta silloin päästä tien päälle etsimään lumen alta paljastuvia muistomerkkejä ja luolia, mitä on myös listalla.

Tiedossa on siis taas ainakin meille tekijöille mielenkiintoinen kesä. Toivottavasti osaamme kaivaa esiin teitäkin kiinnostavia kohteita. Lisäksi kesään kuuluu uudenmuotoisen produktion tekeminen. Ystäväni Kotkan suunnalta otti yhteyttä ja ehdotti videoblogiprojektia, missä piipahtaisimme josain mielenkiintoisilla kohteilla ja lopun aikaa istuskelisimme leirinuotiolla tarinoimassa paikan historiasta ja menneisyydestä makkaraa mutustellen. Aika näyttää toteutuuko projekti, mutta ideana ihan hyvä ainakin meidän mielestämme. Pääseekö produktiolla telkkariin vai jäämmekö Youtuben seinäruusuiksi selvinnee ajastaan. Toisaalta omaksi iloksemmehan me sitä tekisimme.
Polovinon taistelun muistomerkki

Alku taas venähti vähän pitkäksi, joten lienee aika siirtyä Kouvolan vanhan hautausmaan atmosfääriin Polovinan taistelun muistomerkin äärelle. Kyseinen taistelu ei liity viime sotiin, vaikka silloinkin Polovinassa taisteltiin, vaan Aunuksen sotaretkeen vuonna 1919, mikä oli osana tuolloin käytyjä heimosotia. Näille retkille lähdettiin teemalla Karjala osaksi Suomea, mutta kouvolaisistakin vapaaehtoisista huolimatta tavoite jäi saavuttamatta.

Aunuksen retki vapaaehtoisvoimin alueen liittämiseksi Suomeen alkoi keväällä 1919 ja päättyi talvella 1920. Koska kaikki pohjautui vapaaehtoisuuteen, eikä Suomen armeijan virallisia yksiköitä saanut käyttää, piti miehiä värvätä rahan voimalla. Palvelusaika oli 2 kuukautta ja siltä ajalta taattiin varusteiden ja ilmaisen ylläpidon lisäksi 300 markkaa rahaa. Ilmeisesti summa oli aikanaan armeijan päivärahaa suurempi, mutta kyllä ihmishenki oli halpa. 
Viisi kaatunutta Aunuksen retken soturia

Aunuksessa taisteli likipitäen 7000 miestä, joista kuitenkin valtaosa oli aunuslaisia. Suomen puolelta saapuneista vapaaehtoisista suurimman osan muodostivat alle 20-vuotiaat nuoret, jotka halusivat kaiketi elämäänsä vähän seikkailua. Kouvolasta tälle retkelle osallistui 42 henkilöä, joista useimmat olivat Kouvolan yhteiskoulun oppilaita, nuorimman heistä ollessa 14-vuotias.    

Nuorukaisilla piti olla kotiväen lupa sotareissulle, mutta silti osa lähti salaa. Osa pojista haettiin myös kesken reissun kotio vanhempien toimesta ja voin hyvin kuvitella sen häpeän määrän kun äitimuori tuli hakemaan poikaansa kotio! 

Petroskoin lähellä Polovinassa Kouvolan pojat joutuivat sitten tiukkaan taisteluun kylää vallatessaan, mistä punaiset lopulta poistuivat jättäen kaatuneet jälkeensä. Suomalaisia etsiessä löytyi alueelta kaatuneita, jotka tuotiin lopulta Kouvolaan ja heidät haudattiin vielä vihkimättömälle Kouvolan hautausmaalle, joka otettiin käyttöön joulukuussa 1919. 

Aunusta he eivät saaneet vapauttaneeksi, mutta henkensä he silti antoivat itse hyvänä asiana kokemansa sodan seurauksena. Karuinta kaatuneissa on kaiketi Tauno Sovion kohtalo, joka kohtasi viimeisen hengenvetonsa 14-vuotiaana. Lieneekö Suomen nuorin sankarivainaja? 

Kouvolalaisten sotaretkestä voit lukea tarkemmin täältä.

1 kommentti:

  1. Tuo videoblogi on kyllä hieno idea. Sillä tavoittaisi varmasti enemmän nuoria kuin perinteisellä bloggauksella ja kaikenlisäksi sitähän voi käyttää vaikka opetuksessa. Tuo Ylen Pimeä Historiakin on mielenkiintoinen sarja, vaikka sisältöä siinä ei paljoakaan ole.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita