sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Sortavala / Sankarihautausmaa

Sortavala on kaupunki, jonne tieni eivät kovin ahkerasti ole vieneet. Muistaakseni olen käynyt kaupungissa ainoastaan kahdesti, joista viimeisin viime vuoden lokakuussa. Sen sijaan blogini palkaton assistentti Pirhonen vierailee kaupungissa useasti. Koska olemme nyt kuvanneet samaa kohdetta assistentin kanssa, niin tämän tarinan kuvat jomman kumman ottamia tai sitten julkaisen molempien ottamia. En tiedä, mutta eipä tuo asia Ilkankaan mielestä taida olla ongelma?
Ensimmäiset sankarivainajat haudattiin 15.8.1941 (SA-kuva)
Vuonna 1943 alue näytti tältä (SA-kuva)

Viimeiset jäähyväiset ennen lähtöä (SA-kuva)

Tällä kertaa esittelyvuorossa on Sortavalan sankarihautojen muistomerkki lähellä kaupungin ydinkeskustaa. Vanhoja valokuvia paikasta löytyy SA-kuvista, joiden mukaan ensimmäiset sankarivainajat olisi haudattu talvisodan aikana palaneen kirkon läheisyyteen. Sodan aikana hautauksia tuli lisää ja hautojen keskelle pystytettiin valkoinen puinen risti. Lopulta ennen lähtöä syyskuussa 1944 sankarihautausmaalle oli haudattu yhteensä 452 sankarivainajaa. Sortavala antoi todellakin oman osansa viime sotiin!
Nykyisin alue on nurmikenttää, jonka takaosassa on muistomerkki sankarivainajille

Sodan jälkeisistä ajoista en osaa kertoa sen kummempaa kuin että puuristit ovat kadonneet ja alue on säilynyt puistoalueena. Onneksi sen päälle ei ole rakennettu mitään betonista monumenttia, koska muuten alue olisi menettänyt oman identiteettinsä. Vihdoin ajat muuttuivat ja suomalaiset pääsivät vierailemaan alueella ja nopeasti virisi ajatus sankarihautausmaan merkitsemisestä muistomerkillä, mutta ilman valkoisia puisia ristejä, mitkä on ainakin Lumivaaran hautausmaalle palautettu.
Jaatisen muistomerkille on tuotu seppele Suomesta

Paikalle sen sijaan hankittiin iso harmaagraniittinen risti, minkä suunnitteli ja toteutti Toivo Jaatinen. Sankarivainajien muistomerkin paljastustilaisuus oli 24.7.1993 rovastien Alpo Hukan ja Erkki Piirosen toimesta. Tämän jälkeen Kristianstad - Sortavala säätiön puheenjohtaja varatuomari Reino Auvinen piti luovutuspuheen ja lopuksi muurasi patsaan jalustaan kuparilieriön, jossa oli kaikkien alueelle haudattujen nimet. 
Suomi on selkeästi esillä Sortavalan katukuvassa ja sankarihaudoilla tänäkin päivänä

Paljastamistilaisuuteen oli kokoontunut liki 300 suomalaista ja yli parituhatta sortavalaista, jotka kunnioittivat vainajien muistoa. Lopulta tuolloinen Sortavalan kaupunginjohtaja Valeri Varja otti alueen kaupungin hoidettaviksi yhteistyön merkeissä. 

Ilmeisesti muistomerkkiin on myöhemmin lisätty musta graniittilaatta, mihin on kirjoitettu suomeksi ja venäjäksi täsmälleen sama teksti, minkä voitte kuunnella assistentti Pirhosen ottamasta videonpätkästä. 





torstai 27. heinäkuuta 2017

Sortavala / Höyryveturi J.Stalin

Takana on kuukauden verran kesätaukoa bloggaamisesta ja pakko sanoa, että kyllä teki terää vaikka muuten tämä kesä on mennyt pahasti persiilleen! Terveyshommelit vähän kränäävät ja muutenkin mielialalääkkeiden pureskeleminen tupakkalakon takia ovat vaikuttaneet arkielämään. En kyllä suosittele Champixia kenellekään..... No, ehkä nuo vaikutukset joskus menevät ohitse, koska Williladyn sanojen mukaan ammun aina ajoittain ylitse näissä stooreissa, niin masennushan saa nämä kuulostamaan lukijoiden mielestä ihan tylsiltä. Onpa emäntä kuitenkin tyytyväisempi...

No, toki tämän kesän aikana olen saanut unohdettua työ- sekä blogiin liittyvät asiat. Onkin ilmeisesti stressiä pukannut tästä blogin ylläpitämisestäkin, vaikka olen aina pitänyt tätä pelkästään harrastuksena. Nyt kuitenkin tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, jotta pystyn saamaan jotain aikaan kirjoittamisen suhteen, mikä alkoi viime kevään aikana tökkimään ihan kunnolla....
Pitäähän se Willimiehellä nuija olla....

Toisaalta kesään on kuulunut hienoja hetkiä, joita on syytä muistella hivenen. Alkukesästä suoritin Lykynlammen olympialaiset viiden vuoden tauon jälkeen ja aikani oli täsmälleen sama kuin edelliselläkin kerralla. Saavutuksesta olin tuolloin tyytyväinen ja olen vieläkin, koska saavutin sen lähes täydellisen harjoittelemattomuuden jälkeen. Tulipahan kipinää parantaa ensi vuodeksi, kun assistentti Pirhonen voitti minut treenattuaan jotain Crossfittia vuositolkulla!

Blogirintamalla taas rikkoutui juhannuksen aikoihin 500.000 kävijän rajapyykki, mistä olen todella ylpeä. Jotkut ovat siis jaksaneet lueskella sepostuksiani noin monta kertaa. Toivottavasti pitämäni kuukauden kesäpaussi ei ole karkoittanut teitä lopullisesti, vaan jaksatte vielä jokusen vuoden lueskella höpinöitäni.... nimittäin tuntuu siltä, että juttuja tulee vielä kauan. Matka on vielä pahasti kesken.

Nyt lienee kuitenkin syytä siirtyä asiaan ja kuten kesäkuun alussa lupasin, niin koko loppuvuoden ajan tarkoitukseni olisi esitellä kohteita menetetyn Karjalan alueelta eli nykyiseltä Venäjältä. Jos lukijana kuulutte johonkin Karjala-aiheiseen Facebook- tai muuhun ryhmään, niin jakaa saa ihan vapaasti. Toki voitte jakaa blogia myös kaikille kavereillenne, jos vaikka löytyisi muutama historiaan hurahtanut lisää yhteisöömme. Jutun loppuun laitan myös linkit blogin karttaan, mitä onkin viime aikoina käytetty melkoisen ahkerasti ainakin kävijämäärän suhteen. Se löytyy toki suoraan verkosta Googlaamallakin! 
Komea veturihan tuo on....

Nyt kun olen saanut hehkutettua, niin lienee syytä pudottaa kaikki takaisin maan pinnalle ja esitellä kohde Sortavalasta, joka on kuvattu lokakuussa 2016. Kyseessä on puolalaisten aateveljien lahjoittama veturi "Stalin", joka on löytänyt paikkansa Sortavalasta eräästä tienristeyksestä. Koska Internet ei suvainnut paljastaa veturista mitään tietoa, ei minullakaan ole käytettävissäni muuta tietoa kuin mitä pieni laatta veturin kyljessä kertoo. Puolankielen taitoni on tosin vähän ruosteessa, joten pieni virhemarginaali käännökseeni sisältyy. 

Väitän että veturi on tehty Poznanissa Puolassa ja se on kunnianosoitus Josif Stalinille, koska hänen syntymävuotensa 1878 ja kuolinvuotensa 1953 on mainittu laatassa. Lieneekö Puolan metallityöläisten tai rautatieläisten lahjoittama? Sinänsä ihan sama, mutta jotenkin se on tuonne Sortavalaan päätynyt. Olisi kiva tietää tästäkin enemmän, mutta kun ei löydy tietoa.... 
Puolaa osaavat voinevat varmistaa käännökseni...
PS. Jatkoa seuraa säännöllisesti, joten laita Willimiehen jäljillä kirjanmerkkeihisi niin olet ajan tasalla uusista kotkotuksistani ja saat tietoa Suomen historiastakin, tosin melko kepeällä tavalla... Voit halutessasi jakaa blogia eteenpäinkin, niin jotkut vielä tietämättömätkin saattavat innostua aiheesta.

Laitan tähän vielä linkin Willimiehen jäljillä blogin kohdekarttaan, mistä löytyvät kaikki blogissa jo julkaistut kohteet. Ehkä löydät niistä paikkoja, missä itse haluaisit vierailla? Jokaisen karttamerkin täpästä aukeaa linkki, mistä mistä pääset suoraan blogissa julkaistuun tarinaan. Tätäkin voi tietenkin jakaa eteenpäin, koska löytyyhän se netistä googlaamallakin....tosin nimellä itä-Suomen muistomerkit. Miksihän minä nimesin sen tuolla nimellä?

Ai niin, muista liittyä myös Facebook-ryhmäämme, niin saat tiedon, koska olen saanut jotain sepustusta aikaiseksi. Tarkoitus olisi myös jatkossa liittää sinne muutakin ajankohtaista tietoa tekemisistäni. Muutenhan tuon ryhmän informaatio on ollut mekoisen vaatimatonta, lukuunottamatta tietoa vanhoihin juttuihin tekemistäni päivityksistä. Liity siis joukkoon tykkäämällä meistä.