Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Tänään on juhlapäivä. Äiti ikääntyi tuossa alkuviikolla ja tänään on isäukon vuoro saada kokonaiset 80 vuotta plakkariin. Tiedossa on siis pienimuotoiset kinkerit, koska näin korona-aikana vanhempani eivät suurempia riskejä ota, eikä pidäkään. Niinpä siis pienellä joukolla kokoonnumme ranchille viettämään juhlaa grillauksen ja kahvittelun merkeissä. Eiköhän sitten kymmenen vuoden päästä voida juhlia isomminkin, vaikkapa pukujuhlien merkeissä. Tällä kertaa asusteeksi saa riittää shortsit ja T-paita kansallisjalkine Crocksien kera.
Vaikka isäukko ei kerennytkään talvi- eikä jatkosotaan, niin onhan tuo jälkikäteen kaikki taistelupaikat käynyt koluamassa ominensa. Nuo reservijärjestöjen tekemät reissut ovat olleet kuuleman mukaan yhtä räyhäkkäitä kuin viime sotien veteraanien sodissa kokemat. No, ilman aseitahan nuo on heitetty, mutta onpa joukossa jopa tekoja, jotka ovat johtaneet kuulusteluihin asti..... Niin ja onhan minut ja isäukko pariin kertaan konepistoolilla ohjattu oikealle reitille. Noita kokemuksia meille vielä ehkä tulee lisääkin, kunhan päästään taas itänaapurin puolelle. Elikkä onnea ja pitkää ikää näin netinkin välityksellä!
Marskin ritari Aholan kotitalo
Koska tänään on juhlapäivä, niin lienee aika esitellä vähän normaalia juhlallisempi kohde, minkä löysimme Williladyn kanssa ihan sattumalta. Kohde sijaitsee Kouvolan Sippolassa ja hiekkatietä kurvaillessamme huomasimme talon seinässä melko uuden laatan, joka kertoi talon olevan Marskin ritari Arvo Aholan synnyintalo. Lukaisin kotiinpalattuamme miehen sota-ansioista ja on pakko sanoa, että kyllä onkin tästä talosta lähtenyt sotatielle kova sälli. Suosittelen jokaista lukaisemaan hänen ansioistaan täältä. No, eipä tähän porukkaan ihan joka poika päässytkään!
Mies on laattansa ansainnut
Muistolaatta on kiinnitetty talonseinään 2018 ja laatta paljastaa sen julkaisemisesta vastanneet tahot. Nyt minä lähden juhlimaan. Palaan taas viikon kuluttua linjoille....
Jaahas, mennyt viikko oli vähän vaisu, koska nämä helteet alkoivat. Näillä keleillä ei meikäläisen kannattaisi edes yrittää tehdä mitään, mutta ainahan sitä jotain pitää puuhastella. Niinpä sitten suoritimme männä maanantaina Williladyn kanssa moottorimarssin Kouvolaan ja kuvailimme loput tiedossamme olleet kohteet. Eipähän tuokaan asia enää rassaa mieltä...
Muistolaatta löytyy Kauppahallin pääsisäänkäynnin vierestä
Lisäksi selvisi lopullisesti, että moottoripyörästä ei enää järkevällä rahasummalla saa kalua, joten edessä lienee Yamahan myynti, jos ostaja löytyy ja itse ostaa uusi prätkä. Kalliiksi käy tämä elontaival.... No, siitä nyt sen kummempaa! Lisäksi edessä on juhlaputki, koska tulevalla viikolla on edessä niin Willimuorin kuin Williukin syntymäpäivät, joista jälkimmäiset onkin ihan pyöreät juhlat. Isäukko täyttää kunnioitettavat 80 vuotta ja tarjonnee kahvit, koska koronaeristäytyminen ei ole ulkoilmoilla niin hengellekäypää.... Onnittelut toki molemmille!
Muistolaatta
Sen sijaan, koska tapana on, esittelen uuden muistolaatan Kouvolan Kauppahallin seinästä, joka kertoo torielämän kehityksestä vuodesta 1899 tähän päivään. Koska en tiedä mitään laatan kiinnittäjästä, tekijästä, enkä mistään muustakaan, niin jokainen voi lukea samat asiat itse muistolaatasta. Valitettavasti tällaista tällä kertaa...
Taas on viikko kulunut edellisestä postauksesta ja millainen viikko onkaan ollut! Kotosalla on tullut kökittyä, kun prätkä odottelee edelleen osia maailmalta. Toivoa paremmasta kuitenkin on ja ensi viikolla päästään kaiketi testaamaan, kuinka se liikkuu ja pääsen nauttimaan taas vapauden huumasta kun tuuli tuivertaa ja prätkä kiidättää minua eteenpäin mutkaisia teitä kohti tuntematonta. Tämä on demokratian parhaita puolia, nauttia vapaudesta ja liikkumisesta omien mielihalujensa mukaan. Valitettavasti meidän demokratia tuntuu natisevan pahasti maailmalla tällä hetkellä. Uutisotsikot täyttyvät siitä, kuinka mellakat runtelevat yhteisöjä eri maissa. Asiana BLM-liike on hyvällä tarkoituksella liikkeellä, tai ainakin oli alkuvaiheessa. Nyt en enää oikein tiedä.....
Huolestuttavana piirteenä nousi viime viikolla esiin patsaiden kippaaminen mereen ja niiden siirtäminen pikaisesti museoihin turvaan, koska patsaan henkilö on omana elinaikanaan toiminut rasistisesti, siis nykystandardien mukaan. Niinpä he joutavat sitten historian roskatunkiolle, koska olivat pahoja miehiä. Tämä on kuitenkin mielestäni vaarallinen kehityssuunta, koska nyt länsimaissakin halutaan kieltää menneisyyden ikävät asiat ja lakaista ne maton alle piiloon. Aiemmin luulin, että vain Putinin Venäjällä kirjoitetaan historiaa uusiksi miellyttämään suurta johtajaa. Kunniakas ja voittoisa historia pitää saada aikaan vaikka historiaa väärentämällä....
Kyntäjän muistomerkki pihapiirin perällä
Olisiko kuitenkin syytä keskittyä poistamaan ongelmat ja korjaamaan tilanne, kuin unohtaa menneisyys ja aloittaa uudelta pohjalta? Jos näin ei toimita, niin töhritäänkö kohta myös sotamuistomerkit ja sankarivainajien haudat, koska he taistelivat vuosia sotien eri rintamilla vihollisen vyöryä pysäyttämässä. Toivottavasti tähän ei koskaan päädytä, mutta onhan tämä ihan syvältä tämä nykytilanne. Eilispäivänä katselin suoraa lähetystä Lontoosta, missä osa porukkaa suojeli muistomerkkejä toisen osapuolen tuhoamisvimmalta. Niin, siinä välissä vielä poliisi! Tilanne näytti menneen täydelliseksi anarkiaksi, koska ilmeisesti osa mielenosoittajista on mukana kasvot piilotettuina vain riehumisen takia. Ei hyvää päivää....
Paavo Tommiskan voittoisa kyntöaura
Mielenosoituksia pahempana trendinä pidän kuitenkin joidenkin päättäjien toimia, joista nyt ensimmäisenä tulee mieleeni Lontoon pormestari, joka antoi määräyksen selvittää mitkä kadunnimet, patsaat ja muistolaatat Lontoossa kertovat orjuuden ja rasismin ajasta. Ilmeisesti tarkoitus on poistaa ne kaikki, jollei järki tule mukaan tähän hommaan. Historian yksi tärkeä opetus on se, että siitä voi/pitää/pystyy ottamaan oppia menneisyyden virheistä, ettei niitä toisteta. Asiaa ei yksinkertaisesti voi pyyhkiä pois historiankirjoista. Halua tähän kuitenkin tuntuu tällä hetkellä olevan maailmalla paljon.
Lisäksi kaikki tuntuvat lähtevän tähän mukaan, jopa Suomessa. Itsesensuuri nostaa päätään ja kohta pitää meilläkin varoa puheitaan ettei vaan tule leimatuksi rasistiksi tai muuksi pahan lähettilääksi. Tätäkö me haluamme? Melkoinen käsijarru iskee kohta kehitykseen, kun kaikki asiat pitää miettiä sataan kertaan ennenkuin uskaltaa toimia tai sanoa jotain. En tykkää! Nyt tietenkin lukijat pitävät minua kaiketi rasistina, mutta ei asia ole niin. En vain tykkää tästä tilanteesta historian vääristelemisen takia. Itse olen jyrkästi kaikkea sortoa, epätasa-arvoa ja orjuutta vastaan, mutta mielestäni "sivistysmaan" kansalaisena keinot ovat pahasti väärät nykypäivänä. Uskon edelleen valistuksen, tiedon ja sivistystason nostamisen poistavan BLM-liikkeen esille nostamat ongelmat. Se vaan valitettavasti vaatii aikaa ja uudenlaisen demokratian nousua.
Paavo Tommiskan saavutukset
Pakko vielä mainita tähän tykkäämäni Lynyrd Skynyrd yhtyeen kommentit BLM-kiistaan. Bändihän esiintyy aina(vuodesta 1974) valtava etelävaltioiden lippu lavan rekvisiittana. Lipun käyttöä pitäisi nyt välttää ja todennäköisesti se kielletäänkin lähitulevaisuudessa. Tähän Skynyrdit ilmoittivat lopettavansa mielummin kuin luopumalla lipusta, koska se on ollut liki 50 vuotta oleellinen osa heidän keikoillaan. Tämä lienee ainut Twitteristä bongaamani juttu, missä puolustetaan perinteitä. Todennäköisesti bändi joutuu pakkaamaan kamansa viimeisen kerran ja lopettamaan. Enää en pääse kuuntelemaan livenä Kaukaan kansallislaulua Sweet home Alabamaa. No, pärjään ilmankin......
Punaista graniittia
Projektista vastanneiden tahojen muistolaatta
Kun tämä juttu nyt lähti vähän lapasesta, niin tyrkätään tähän lopuksi esittelyyn yksi muistomerkki, jota ei ainakaan vielä ole töhritty eikä kipattu mereen. Kyseessä on kyntäjämestari Paavo Tommiskalle pystytetty muistomerkki Kouvolan Pihlajasaaren maamiesseurantalon pihamaalla. Tämä muotoilijaopiskelija Andrei Patrushinin suunnittelema teos on mielestäni tyylikäs ja tuo hyvin esiin muistomerkin henkilön menestyshetken maailmalla. Kiven päälle sijoitettu auransiipi on otettu Paavon kyntöaurasta, millä hän voitti vuonna 1977 kyntämisen maailmanmestaruuden. Itse olisin ainakin tyytyväinen lopputulokseen, jos olisin kyntäjämestari!
Muistomerkki paljastettiin vuonna 2008 ja sen takana olivat lukuisat eri yhdistykset sekä Valkealan kunta, joka nyt myöhemmin on liitetty Kouvolaan.
Nyt pitää olla tarkkana, ettei tähän kirjoitukseen eksy voimasanoja. Oma äitini, joka lienee suurin kriitikkoni, antoi tiukkasanaista palautetta viime sunnuntain kirjoituksestani. Kuulemma kiroilin liikaa, vaikka mielestäni siihen oli ihan riittävästi aihetta. No, koska lupasin äidilleni kirjoittaa siivosti, niin tänään en kerro mielipiteitäni Suomen hallituksesta, älyttömistä lisäbudjeteista ja omista moottoripyöräilyyn liittyvistä ongelmistani. Koronakin on jo mennyttä aikaa ja kaikki menee maassamme mukavasti.....ilmeisesti?
Ei näy ministereitä paikalla
Sen verran kuitenkin raotan sanallista arkkuani, että on se kyllä hienoa laittaa 20 miljoonaa arkkitehtuurimuseoon, minkä kuluja valtio saa jatkossa maksaa joka vuosi. Arkkitehtuuriahan mielestäni löytyy kaikkialta, kunhan sitä ympärilleen vaivautuu katselemaan. Olipa joku tulevan museon viskaali leuhkinut, että sinnehän voisi sijoittaa vaikka kokonaisen rintamamiestalon! Minua kyllä ihmetyttää, että miksi? Niitähän löytyy tuhansia eri puolilta Suomea kaikkien töllisteltäviksi....
Pikkaisen jäi myös mietityttämään, että miksi rahoja ei suunnattu kestävän kehityksen hankkeisiin, koska nekin pitää jatkossa tehdä. Ehkä sitten tähän tarkoitukseen nostetaan ulkomaista lainarahaa ensi vuonna, jotta saamme saastuttavat autot, hiilivoimalat ja muut ongelmakohdat korjattua. Mielestäni rahaa olisi voinut jakaa pienille hyvää työtä vihreän maailman puolesta tekeville yrityksille, jotta niillä olisi edellytyksiä kehittää ja saada markkinoille tuotteitaan. Ehkä olisivat vielä työllistäneetkin jonkun siinä matkalla.
Jätkäreliefi
Kurkkasin myös omaa Instagram-tiliäni ja olin laittanut sinne 12.3.2020 Sanna Marinin kuvan, missä oli seuraava teksti: Veikkaan, että pääministeri Marin ei ole virassaan enää juhannuksena! Saas nähdä, jos vielä toteutuu.... Jotenkin on insinööri Sipilää ikävä, kun olen seuraillut nykymenoa ja hallituksen kompurointia... Ehkä tässä olisi tilausta kunnon äijälle vai pitäisikö sanoa jätkälle?
Tällainen jätkä löytyisi vaikkapa Kouvolan Osuuspankin seinästä. Kyseessä on Tauno Wirkkalan suunnittelema Jätkäreliefi. Tämä reliefi on ollut muistuttamassa kansantalouden perustekijöistä työstä, pääoman tuotantoa ja teollisuutta osoitteessa Kouvolankatu 16 kaikkien katseltavana aina vuodesta 1966 asti. Ehkä meidän ministerienkin kannattaisi käydä katsomassa tätä pronssista reliefiä lähiaikoina. Oikeastaan se on jo myöhäistä.....
