lauantai 30. tammikuuta 2016

Kouvola / Kouvolan kolmoset

                                           Los bastardos Finlandeses "Road fever"

Masentava aamu. SaiPa otti eilen kuokkaan joltain kymenlaaksolaiselta lätkäjengiltä ja tänään yrittävät vieläpä voittoa uudemmen kerran. Mikä meidän SaiPaa vaivaa, kun loistopeliä seuraa huono peli ja hävitään kaikille häntäpään joukkueille? Onko asenteessa vikaa vai mistä lienee kysymys? Kaikesta huolimatta uskon vielä vakaasti SaiPan ottavan mitälin keväällä. Niissä tunnelmissa unohtuu huonot pelit ja kauden aikana kertyneet tappiot. Antaa kouvolalaisten hekumoida aikansa, koska vielä tulee meidänkin vuoromme...
Kouvolan kolmoset

Tämän päivän kohteeni kuvastaakin ehkä parhaiten kouvolalaisten eilistä juhlamieltä, kun voittivat SaiPan ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan. Tilastoistahan tuo kaiketi selviäisi, mutta en jaksa kaivella. Mitätön pikkudetalji, millä ei ole isommassa kuvassa mitään merkitystä.
Paljasta pintaa Keskuspuistossa

Eilistä tunnelmaa kuvastaa hyvin Kouvolan Keskuspuistossa sijaitseva patsas - Kouvolan kolmoset. Kyseisen Pauli Koskisen suunnitteleman kolmea alastonta poikaa esittävä veistos on paljastettu nykyisellä paikalla 31.8.1968. Itse asiassa patsas paljastaa vieläkin melkoisen paljon! Tämän pronssisen työ teki Taidevalimo Pekka Halonen Lapinlahdelta. 
Lisää paljasta pintaa, mutta eri kulmasta

Patsaan historiasta sen verran, että se on paikallisen liikemiesyhdistyksen lahjoittama ja se esittää kolmea nuorta miestä pyrkimässä maaliin. Samalla se myös symboloi talouselämän kolmen, teollisuuden, kaupan ja palvelualan sekä liikenteen yhteistoimintaa. Samalla se myös kuvastaa yrittäjähenkeä ja tulevaisuudenuskoa. Toivottavasti Kouvolan lätkäporukan tulevaisuudenusko kokee tänään kolauksen Kisapuistossa ja SaiPa palaa voittojen tielle.  

torstai 28. tammikuuta 2016

Kouvola / Pesäpalloilija-patsas

                                                        JJ Cale "Going down"

Kouvolan keskustasta löytyy urheiluaiheinen patsas, jonka muistan nähneeni ensi kerran joskus pikkupoikana istuessani isäukon kyydissä Minin takapenkillä. Miksi me tuolloin piipahdimme Kouvolassa, on jäänyt mysteeriksi? Ainakaan se ei saanut aikaan kipinää pesäpallon peluuseen, kosko vieläkään en kummemmin välitä tästä kansallispelistämme. Päinvastoin, minusta se on pitkäveteinen ja tylsä peli. 
Onni Pursiaisen pesäpalloilija-patsas

Moni kouvolalainen ajattelee kaiketi toisin, koska peliä pelataan korkeimmalla sarjatasolla ja se jaksaa vetää väkeä. Ehkä juuri pelin pitkien perinteiden ansiosta Kouvolassa, päättivät paikalliset Onni Paavola ja Otso Paavola lahjoittaa pesäpalloilija-patsaan Kouvolan kaupungille. Kyseiset herrat olivat innokkaita pesäpalloilun ihailijoita, jotka halusivat kantaa kortensa kekoon Kymenlaaksolaisen pesäpallon puolesta.
Vain pallo puuttuu....

Niinpä Onni Pursiaiselle annettiin tehtäväksi suunnitella ja valmistaa pesäpalloilija-patsas, joka sijoitettiin nykyiselle paikalleen juhlamenoin 25.7.1968. Patsas on kunnianosoitus Kouvolan Pallonlyöjien työlle ja Kouvolan kaupungille pesäpallon tukemisesta. Voiko yksityishenkilönä enempää rakastamalleen lajille omistautua? Pitänee ehkä itsekin aktivoitua ja alkaa suunnittelemaan SaiPa-patsasta Kisapuiston edustalle tulevan kevään mitalin kunniaksi....  

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kouvola / Isänmaan puolesta



                                                    Juha Tapio "Eläköön"      

Kylläpä oli taas melkoinen ilta eilen. SaiPa näytti taas, kuinka käy, jos ei laita kaikkea osaamistaan peliin. Lisäksi kun vielä sydänkin oli jäänyt pukukoppiin, niin voittoa on turha hakea, eikä sitä sitten tullutkaan. Samankaltainen asenne riivaa tällä hetkellä itseänikin. Kaikki tekeminen tuntuu olevan vähän näennäistä yrittämistä ja jälkikin on sitten sen mukaista! 

Kaiken kiireen ja toimettomuuden keskellä olen epätoivoisesti yrittänyt järjestellä ottamiani valokuvia järjestykseen ja samaan aikaan kaivaa esiin ensi kesän kuvauskohteita. Vaan kun ei oikein onnistu. Tämäkin homma vaatisi ehdottomasti kiireetöntä aikaa, jotta saisin keskittyä hommaan rauhassa. Höseltämällä saan taas aikaan sen, että saan kurvailla samoilla tienoilla moneen kertaan. Eipä silti, parastahan nuo kuvausreissut ovatkin.

Ensi kesän Suomen reissuista olisi tarkoitus toteuttaa Iitin, Kouvolan, Pyhtään ja Kotkan kuvausreissut. Tämän lisäksi Venäjän puolella olisi tarkoitus käydä Sortavalassa, Valamossa ja Metsäpirtissä. Eiköhän noilla retkillä taas jokunen muistomerkki ja patsas saada valokuvattua, jotta riittää jatkossakin kohteita esiteltäväksi?
Isänmaan puolesta

Koska uusien kohteiden valokuvaamiseen menee vielä aikaa, koska ovat tällä hetkellä lumihankien alla, niin siirrytäänpä viime kesäisten kuvien pariin. Tällä kertaa siirrymme eilisen Koiviston tykkimuistomerkin jälkeen takaisin Kouvolaan, missä vierailimme viime heinäkuussa.
Muistomerkki takaa

Yksi ensimmäisiä kohteitamme tuolloin oli Kouvolan Lääninpuistossa sijaitseva Isänmaan puolesta veistos, mikä on tehty kouvolalaisten sankarivainajien muistomerkiksi, jotka kaatuivat talvi- ja jatkosodassa. 
Muistomerkki edestä

Muistomerkki paljastettiin 30.11.2009, jolloin tuli kuluneeksi 70 vuotta talvisodan alkamisesta. Teos on kiiltäväksi hiotun mustan graniitin päälle asetettu harmaagraniittinen torso, jollaisia tekijä jaalalainen kuvanveistäjä Marjo Lahtinen-Tapper on toteuttanut töissään jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Teoksen miehen torso, kuvastaa kaikkia isänmaalleen henkensä antaneita sotilaita sellaisena kuin teoksen suunnitellut ja toteuttanut Marjo Lahtinen on asian nähnyt.
Jalustaan on kaiverrettu sankarien nimiä

Työn toteutti Marjo Lahtinen Korpilahden kiviveistämöllä, käyttäen materiaalina paikallista kiveä.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Koivisto / Tykkimuistomerkki

                                                                     AC/DC "Big gun"

Kävin sunnuntaiehtoona Svetogorskissa rautakaupassa ostoksilla ja shoppailin liimalevyjä sekä listoja. Tarkoitus olisi lähiaikoina rakennella hyllyjä alakertaan, koska tilaa erilaisille tavaroille tarvitaan lisää. Huomasin taas kerran, että Venäjän maalta löytyy tavaroita mitkä ovat hinnaltaan aivan hemmetin halpoja. Säästöä kertyi taas huomattava summa, minkä lisäksi saan taas tyydytettyä nikkaroinnin viettiäni. Jotain pientä projektia on oltava koko ajan, jotta jaksaa raataa arjen harmaudessa.

Hyllylevyjen asentamisen jälkeen tarkoitukseni olisi vielä maalata niin keittiön kuin makuuhuoneen kattokin. Eiköhän noilla hommilla reilu viikko tule siirrettyä tylsistymistä eteenpäin? Sitten olisikin ehkä jo aika aloittaa kesän remonttien ja etenkin valokuvausretkien suunnittelu, jotta kerkeäisin hankkimaan remppatarpeet halvalla etukäteen....
Tykki lienee ollut jonkin laivan kannella

Viime kesänä ei kuitenkaan ollut pulaa tekemisestä ja reissaamisesta, joten kaivanpa arkistojen kätköistä kuvat, mitkä kuvasin toukokuussa Koivistosta, nykyisestä Primorskista. Tarkoitukseni ei ollut esitellä tätä kohdetta, koska olen rajannut venäläiset sotilasmuistomerkit blogini ulkopuolelle. Toisaalta olen esitellyt joitakin muistomerkkejä, mitkä ovat olleet panssarivaunuja tai muita sotilaslaitteita, joten julkaistaan nyt sitten tämäkin...
Tykki sojottaa kohti Suomenlahtea

Kyseessä on Koiviston rantatien varressa sijaitseva tykkimuistomerkki, minkä läheisyydessä on myös valtava sotilasmuistomerkki. Tästä muistomerkistä en entiseen tapaan osaa sanoa mitään, mutta toisaalta miksi pitäisikään? Kaikkialla maailmassa tuntuu olevan tapana keksiä käytöstä poistetuille aseille erilaisia käyttötarkoituksia, joista tämä on yksi tapa. Valtaosa tietenkin sulatetaan uudelleen raudaksi, mutta ei tämäkään ole huono menetelmä. Tehdäänhän Suomessakin näin....
Tykin tekniset tiedot ja jotain muuta tekstiä muistomerkin perustamisen syistä

Laitanpa tähän alapuolelle vielä jokusen kuvan Koivistolta kuvaamistani muista muistomerkeistä, kunnes vuoroon tulevat myöhemmin alueelta löytyneet suomalaisuuden jäänteet, joita niitäkin valokuvailin, totta kai...
Tykin läheisyydessä oli myös kuolleen merimiehen muistomerkki


Muutama venäläinen menetti henkensä Koivistoa vallatessaan
Mikä lie, mutta taustalla näkyy Suomenlahti. Koivisto on aina ollut tärkeä satamapaikka

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Käkisalmi / Mowgli ja Baghera

                                           Juliet Jonesin sydän "Kummajainen"

Jep, tämä päivä on mennyt ihan reisille. Venäjälle suorittamani pikainen tankkausmatka otti melkein viisi tuntia aikaa! No toki piipahdin rautakaupassa ja ruokakaupassakin, mutta silti onnistuin haaskaamaan koko illan mokomaan reissuun. Olihan noilla naapurin tullimiehilläkin toki oma osansa tuossa hitaassa matkassa. Samaa pettymystä koko sunnuntai tai oikeastaan koko viikonloppu, kun Williladykin on sairastellut jo viikon ja tuntuu, ettei tuo tuosta enää tokene. Flunssa ja keuhkoputkentulehdus on paha yhdistelmä.
Uusiotaidetta

Sen sijaan viime heinäkuussa Käkisalmessa olimme kumpikin terveitä ja hellettäkin piisasi ihan riittämiin. Tuolloin kävelyretken reitille osui mielenkiintoinen patsas, joka oli harmaagraniittisen jalustan päällä. Ihmettelin jo tuolloin, että paikalla on joskus aiemmin ollut joku muu teos. Nyt tiedän olevani oikeassa, mutta en vaan vieläkään tiedä, että mikä patsas tai veistos tässä on aiemmin sijainnut?
Mowgli ja Baghera
Jos en osaa sanoa aiemmasta teoksesta yhtään mitään, niin osaa kyllä sanoa tästäkään. Jotensakin on vain hauskaa löytää viidakkokirjaan liittyvä Mowgli keskeltä Käkisalmen puistoa. Ympäristöhän ei ole näillä leveysasteilla kovinkaan viidakkoinen, mutta kyllähän Käkisalmi on näkemisen arvoinen. Upea ja etenkin siisti venäläinen pikkukaupunki, missä on jäljellä vielä paljon suomalaisten ajalta. Käykää kurkkaamassa tai jos ette jaksa mennä paikan päälle, niin katsokaa upeimmat kohteet täältä Willimiehen jäljillä blogista.
Sama jalusta kuvattuna 22.8.1941 (Lähde SA-kuva)

lauantai 23. tammikuuta 2016

Suistamo / Pyhän Nikolaoksen kirkko*

                                           Roxette "Spending my time"

Pikkuhiljalleen rupeaa sapettamaan tämä kovien pakkasten aikaansaama joutilaisuus kotosalla. Takan lämmitystä, puiden kantamista ja television tuijottelua.... just näitä meikäläiselle ikävimpiä duuneja olosuhteiden pakosta, kun mihinkään ei voi lähteä pakkasen takia. Onneksi edes ovat luvanneet lauhtuvaa keliä. Ehkä jo huomenna ensimmäisen kerran kuukauteen saisin aikaiseksi käydä Venäjällä tankkaamassa auton ja shoppailemassa rautakaupasta pieniä hankintoja, jotta saisin kotosalla tehtyä vähän remonttihommia. On siis masentavaa olla jouten. Joutilaisuus ei ole luotu minua varten!
Suistamon kirkko talvisodan aikaan (SA-kuva)

Tuskaa lisää vielä se, että julkaisen taas uuden kohteen Laatokan Karjalasta. Itse kun en tuonne näköjään kykene lähtemään, niin pitää taas esitellä vuoden vanhoja assistentti Pirhosen reissukuvia moottoripyöräreissulta Suistamoon ja Tolvajärvelle. Taidan olla kaverilleni vähän kade, mutta olisi hemmetin kiva päästä johonkin reissulle valokuvaamaan uusia kohteita. Tulisipa jo kevät ja vähän äkkiä!
Heinäkuussa 1941 kirkossa toimi sotilassairaala (SA-kuva)

Koska kuitenkin pitää tänäänkin tupaa lämmitellä, niin kirjuutellaanpas nyt yksi tarina lisää Suistamolta, joka sijaitsee Laatokan Karjalassa ja jossa asui yli 8000 ihmistä talvisodan puhjetessa vuonna 1939. Itse paikannimenä Suistamo mainitaan Vatjan viidenneksen kirjoissa nimeltä ensimmäisen kerran vuonna 1500, minkä jälkeen alue oli useasti osa Ruotsia tai Venäjää, kunnes se vuonna 1812 liitettiin kuuluvaksi osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa. Lopullisestihan alue luovutettiin pakolla v.1944 osaksi Neuvostoliittoa.

Suistamo oli uskonnoltaan ortodoksialuetta ja niinpä alueelle muodostui oma kappeliseurakunta jo 1700-luvun loppupuolella. Suistamon seudun ensimmäisistä kirkoista ei ole säilynyt kummempia arkistotietoja, mutta se tiedetään että alueella oli lukuisia kirkkoja jo 1700-luvulla käytössä samanaikaisesti. 
Suistamon kirkko helmikuussa 2015

Nykyisellä Pyhän Nikolaoksen muistolle pyhitetyllä kirkollakin oli edeltäjä jo aiemmin, koska sen niminen kirkko rakennettiin Suistamoon jo 1700-luvun puolivälissä. Kyseistä kirkkorakennusta ei tosin ole enää, koska se tuhoutui tulipalossa juhannuksen aikoihin vuonna 1871.

Nykyinen alueella vieläkin käytössä oleva empiretyylinen kirkko on rakennettu vuosina 1839-1844. Sen suunnittelusta vastasi arkkitehti Carl Ludwig Engel ja se vihittiin pyhän Nikolaoksen muistolle valmistumisvuonnaan. Tämä ristin muotoinen kirkko on hirsikehikolle rakennettu ja vuorattu laudoituksella. Aikojen kuluessa kirkkoa on remontoitu monta kertaa, joista ainakin vuodet 1903 ja 1938 on dokumentoitu.
Suistamon kirkko

Tämän jälkeen kirkon kohtalo olikin paljon vaihtelevampi, koska se luovutettiin venäläisille ehjänä talvisodan päättyessä. Välirauhan aikana sitä käytettiin teatterina ja alttarin paikalle sijoitettiin näyttämö. Suomalaisten palattua alueelle jatkosodan alkupuolella, vetäytyvät venäläiset sytyttivät kirkon palamaan. Pienin vaurioin se joutui suomalaisten haltuun ja se kunnostettiin sotavuosina suomalaisten toimesta, kunnes se piti rauhanteon yhteydessä 1944 luovuttaa uudelleen naapureille.

Kirkon käyttötarkoitus muuttui jälleen, koska siitä tehtiin alueen pioneerileirin ruokala ja myöhemmin se toimi jopa pesulana. Näinä aikoina kirkon kellotorni purettiin jostain syystä. Ilmeisesti pyykkipadat tarvitsivat puutavaraa palamaan patojen alle... vaan jotain hyvääkin kirkon hyväksi oli tulossa!

Neuvostoliiton romahdettua ja kaiken muututtua kauppatavaraksi, entiset suistamolaiset saivat loistavan ajatuksen. He ostivat kirkon itselleen 50 vuodeksi ja maksoivat sen lupauksella kunnostaa kirkko jälleen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Neljän vuoden urakoinnin jälkeen kirkko oli valmis pitämään 150-vuotisjumalanpalveluksen. Tuolloin elettiin vuotta 1994.

Toivottavasti kirkko säilyy jatkossakin sen alkuperäisessä käytössä. Ainakin tilanne juuri nyt näyttää hyvältä. Sisäkuvia kirkosta voit muuten kurkata täältä. Kuvat on otettu Suistamon kirkon 170-vuotisjuhlista vuonna 2014.

Päivitys 15.4.2019
Viime kesänä ajoimme Suistamon halki ja näppäsin salamannopeasti pari saakelin huonoa valokuvaa. Kuvat on otettu 15.6.2018.
Suistamon kirkko

Ladamies nostatti pölypilven, minkä laskeutumista emme jääneet odottelemaan

perjantai 22. tammikuuta 2016

Suistamo / 1918 sankaripatsas**

                                           Lynyrd Skynyrd "Still unbroken"

Työviikko päättyi ja katselin SaiPan peliä netistä. Peli päättyi valitettavasti jatkoaikatappioon, joten päätinpä kirjuutella suutuspäissämi yhden kohde-esittelyn lisää tänne blogiini. Noista työhommista vielä sen verran, että kylläpä oli kiireinen viikko. Viikon tehtävänä oli jakaa kaikille koulumme oppilaille Chromebookit, jotta saataisiin potkua uuden opetussuunnitelman mukaiseen ilmiöpohjaiseen opetukseen. Niinpä nyt on 400 Chromebookia jaettu blogin assistenttinakin toimivan Parikkalan likan Lean kanssa. Tästä se hallitusohjelmassakin mainostettu digiloikka lähtee liikkeelle meidänkin koulussamme! Itsehän olen tuota toteuttanut jo parin vuoden ajan. Nyt on muidenkin lähdettävä mukaan, kun oikein pääministerikin on nostanut asian yhdeksi lähiaikojen tärkeimmäksi asiaksi. 

Chromebookilla minäkin olen nämä juttuni kirjoitellut jo vuoden ajan ja tykkään laitteesta. Tästä löytyy kaikki tarvittava fyysisen näppäimistön kera ja eipä tartte hivellä ylihintaisen iPadin näyttöä. Itse luovuin mokomasta laitteesta jo reilu vuosi takaperin, enkä ole kaivannut. Lisäksi omppufirman hinnoittelu on sen verran suolainen, että en jaksa edes ymmärtää miksi monet koulut panostavat kyseisiin ylihintaisiin laitteisiin? No, kyllähän sillä opettajat voivat omat nettiuutisensa lukaista, mutta opetuskäytössä se mielestäni soveltuu vain kaikkein pienimmille oppilaille. No jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Ainakin minä ja uutuuttaan kiiltävän Chromen saanut assistentti Lea olemme kumpikin tyytyväisiä Chromeen, kuten kotosalla petin pohjalla sairastava Williladykin.
Suistamon runneltu 1918 sankaripatsas

Vaan kirjoitellaanpa nyt vähän historiaan liittyvää asiaa ja siirrytäänpä Suistamoon, Laatokan Karjalaan. Kyseessä on Suistamosta löytyvä vuoden 1918 valkoisille sankarivainajille aikoinaan 1930-luvulla pystytetty sankaripatsas. Aikoinaan sitä todellakin pystyi kutsumaan patsaaksi, koska nykyisin jäljellä olevan harmaagraniittisen kivipaaden päällä oli sotilaan patsas. Kuvan alkuperäisestä patsaasta voit käydä kurkkaamassa täältä. Ilmeisesti tuhotyö on tehty joskus 2000-luvulla, koska netistä löytyy valokuva vuodelta 2013, jolloin patsaan torso on kumollaan maassa patsaan läheisyydessä. Kuva löytyy täältä.
Puolesta Karjalan ja isänmaan kaatuivat Karjalan rintamalla 1918.....

Willimiehellä ei ole vielä ollut kunniaa vierailla paikalla, joten laitoin viime talvena asialle moottoripyöräilevän assistentti Pirhosen, joka kuvasi kohteen ja vaivautuipa jopa ottamaan videon selostuksineen patsaan jalustaan kaiveretuista nimistä ja heidän kuolinpäivistä. Videon voit kurkata alapuolelta.

                              Video Suistamon v.1918 sankaripatsaasta

Päivitys 28.2.2018
Sankarihautausmaan paikasta kinasteltiin aina ensimmäisiin sankarihautajaisiin asti. Tilanne raukesi vasta päivää ennen hautajaisia. Aluksi suojeluskunnan toiveena oli saada pala maata pappilasta, mutta siihen kirkkoherra ei suostunut. Hän ehdotti taas sijoituspaikaksi vanhaa hautausmaata, minne taas omaisten isät eivät antaneet poikiaan haudata. Lopulta paikaksi valittiin kirkon vierus, minne muistomerkki päätettiin pystyttää sankarivainajien viereen. Paikallinen nuorisoseura keräsi rahaa monumenttiin, mutta vieläkin on epäselvää koska se paljastettiin ja kuka oli sen tekijä.

Päivitys 15.4.2019
Viime kesänä kävin 15.6.2018 kuvaamassa tähän kesäiset kuvat, joista näkyy myös pylvään päällä sijainneen sotilaan patsaan jäännökset. Vanhemmissa kuvissa ne olivat lumen alla piilossa....
Suistamolla kaikki on siistiä

Kylätalkkari töissä








Karjalasta kajahtaa


Runneltu sotilaspatsas




Suistamon kirkosta ja muistomerkeistä huolehtii Vieremäläinen 75-vuotias Reijo Leinonen. Mukava mies ja nostan hattua hänen tekemälleen työlle

torstai 21. tammikuuta 2016

Terijoki / Samu Sirkan patsas


                                          Pelle Miljoona "Kun aurinko paistaa"

Tänä aamuna taas pakkasmittari näyttää huimia lukemia ja on pakko sanoa, että alkaa ottamaan ohimoon nämä pakkaset. Toista oli viime suvena kun vietimme Williladyn kanssa jokusen päivän Terijoella. Tuolloin hellettä piisasi ja olihan tuolla mukavaakin. Samalla reissulla piipahdimme näet katselemassa keisarillista kauneutta Pietarhovissa ja kameran linssiin tarttui tietysti muistomerkkejä ja patsaitakin.
Knallipäinen lukeva ötökkä

Yksi tällainen patsas minkä kuvasin oli Terijoen keskustassa sijaitseva "Samu Sirkan" patsas. Sen virallisesta nimestä, kuten tekijästäkään en valitettavasti osaa sanoa tuon taivaallista. Joka tapauksessa se saa ainakin minut hyvälle tuulelle ja saa vielä tänäänkin, kun muistelen lämpimiä kesäpäiviä Terijoella! Venäjältä tuntuu joka reissulta löytyvän erikoisia ja suomalaisesta ajatusmaailmasta poikkeavia teoksia. Vastaavia olisi kiva nähdä rajan tälläkin puolella.  
Taideteos, millaista ei Suomesta taida löytyä....

Valitettavasti ei tullut katsottua, että oliko tämä lukevaa muurahaista/sirkkaa esittävä patsas mahdollisesti kirjaston tai jonkun muun kulttuurilaitoksen edustalla? Ainakin itse sijoittaisin patsaan jonkun sellaisen edustalle.

maanantai 18. tammikuuta 2016

300.000 kävijää!

                                                            Cheek "Äärirajoille"

Huomasin jotain outoa, blogini on ylittänyt uskomattoman 300.000 kävijän rajapyykin. Enpä olisi koskaan uskonut yltäväni mokomaan lukemaan puhumattakaan siitä, että blogi jatkuisi näin pitkään. Onhan tämä produktio toki muuttunut melkoisesti alkuperäisestä ajatuksesta esitellä kaikki Lappeenrannan historialliset paikat ja muistomerkit. Matkan varrella alue on laajentunut Etelä-Karjalaan, mistä olen esitellyt myöskin kaikki tietooni saamani kohteet samalla tavalla. Koska tämäkään ei riitä suuruudenhullulle luonteelleni, niin pitihän tuota laajentaa kattamaan vielä merkittäviin luontokohteisiinkin.... tähänkin oli tarkoitus lopettaa, mutta mönkään meni.
Viipurin linnakin esitellään vuonna 2016

Tämän jälkeen päätin aloittaa uuden blogin Willimiehen jäljillä Karjalassa, missä esittelisin Karjalan kannakselta ja Laatokan Karjalasta löytyviä kohteita. Valitettavasti kahden blogin pyörittämiseen ei aikani riittänyt, joten lakkautin tämän sivublogin ja palasin muutaman kuukauden tauon jälkeen Willimiehen jäljille. Täällä esittelen nyt sitten myös nykyisen Venäjän puolelta löytyvät muistomerkit ja patsaat, sekä toki muitakin mielenkiintoisia kohteita. Työsarkaa siis riittäisi tässäkin, mutta riittikö se minulle ja Williladylle? No ei tietenkään....
Suuruudenhullu Willimies..... vai nuijamies?

Keväällä 2015 vahvistui ajatus siitä, että laajennamme aluetta entisestään Kymenlaaksoon, koska pelkäsimme blogin julkaisuvauhdin hiipuvan Venäjän kohteiden kanssa. Nyt voin sanoa, että luulo oli täysin väärä, mutta koska homma on aloitettu, niin ensi suvena kuvaillaan Kymenlaaksossa lukuisia kertoja! Melkoinen urakka on tullut otettua harteilleni, mutta mitäpä tuosta. Homma etenee vanhaan malliin, että talvella etsitään kohteet ja sijoitetaan ne kartalle. Helpottaa niiden löytämistä!
Wäinämöinenkin esitellään

Koska etäisimpien kuvausretkien matkat alkavat olla pitkiä, niin turhia reissuja ei huvittaisi liiemmälti näin omakustanteisesti tehdä. Tämä tarkoittaa, että taustatyöhön pitää paneutua normaalia tarkemmin, jotta köyhän kulkijan ei tarvitsisi moneen kertaan vierailla samalla alueella. Toki entuudestaan tiedän, että näiltä täydennysreissuilta ei voi välttyä. 
Lukuisat kirkot pääsevät julkisuuteen vuonna 2016

Tällä hetkellä kuvamateriaalia on jo vaikka kuinka paljon, mutta lisää tuntuu tulevan jatkuvasti. Viimeksi eilen sain mielenkiintoisen muistomerkin kuvat assistentiltamme, joka kuljeksii Laatokan pohjoispuolella. Uskoisinkin, ettei blogi tule vielä ihan lähivuosina loppumaan, vaan liikutaan tuolla jossain vuoden 2019 kieppeillä, ennen kuin viimeinenkin kohde on esitelty. Matkaa sinne on siis vielä aivan järkyttävästi.
Hylätty lentokenttä, missä on ollut atomiasein varustettuja lentokoneita suojassa

Tällä hetkellä vielä puolet Karjalan kannaksesta on kuvaamatta, joten sinnekin reissut vievät vielä monesti, kuten Iittiin, Pyhtäälle sekä Kotkaan, joissa en ole edes aloittanut valokuvaamista vielä! Lisäksi uusia muistomerkkejä ja laattoja putkahtelee esiin jo kuvaamillamme alueilla, joten sielläkin pitäisi keretä liikkua uudemman kerran. Tekemistä siis riittää rutkasti!
Ajan hengessä selfie Käkisalmen linnasta....parta jäänyt näköjään ajamatta.

Joku voi kuvitella, ettei elämääni muuta mahdukaan kuin Willimiehen jäljillä blogin tekoa? Se ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan samaan aikaan käyn päivittäin työssä klo 8-16. Lisäksi päivätyön tekemiseen ei aina työaika riitä, joten joskus joudun kikkailemaan ihan oikeasti saadakseni ajan riittämään. Pitäähän tuo kotosallakin jotain tehdä ja Williladyllekin pitää riittää laatuaikaa. Onhan tämä välillä ihan uskomattoman hankalaa saada aika riittämään, mutta tähän asti ongelmista on selvitty.

Muutenkin tänä vuonna yritän vähän enemmän downshiftata ja saada aikaa riittämään enemmän myös omille rakkaille harrastuksilleni moottoripyöräilylle ja kalastukselle. Jossain välissä pitäisi kaiketi myös keretä omaa taloamme remontteeraamaan, koska vanha suojelutalokin kaipaa huolenpitoa ja muutamia vasaraniskuja.... kiirettä siis tulee pitämään! Meinasi myös unohtua että treenatakin pitäisi koska edessä on lokakuun ensimmäisenä päivänä nyrkkeilymatsi, missä otan vanhojen aikojen muistoksi tosimielisen matsin entisen kilpakumppanini kanssa! Pitänee lokakuun tarinat kirjoittaa etukäteen :)
Ainut suomalainen, joka on saanut näköispatsaan ulkomailla?

Ensi kesänä toki asia helpottuu, kun irtisanoudun nykyisestä tehtävästäni ja alan tekemään jotain vähemmän stressaavaa työtä. Mitä jatkossa teen, on vielä täysin usvan peitossa, mutta päätös irtisanoutumisestani on jo tehty. Tapanani on sanoa, että yksi puhe kuin sökössä, niinpä päätökseni on siis muuttumaton. Ehkä nyt sitten nukun yöni paremmin ja aikaa jää enemmän muihin hommiin? 
Solovetskin luostarikin päässee kuviin

Vaikka työttömyys osuisi kohdalleni, niin ainakaan en pääse sammaloitumaan, koska siten voisin keskittyä tähän blogiinkin paremmin ja voisin esitellä kohteita paremmin taustatiedoin varustettuna. Nykyisin tuntuu ajoittain, etten osaa/pysty parempaan kuin perustietojen esittelyyn. Toki blogin alkuperäinen paikallisuuskin mahdollisti paremmat tarinat, kun lähdeaineisto oli lähempänä ja paikat tuttuja itselleni. Nyt liikun alueilla, joihin minulla ei ole omaa kosketuspintaa. 

Kaikesta huolimatta aion jatkaa blogin pitämistä, niin pitkään kuin kohteita riittää ja julkaisen kaikki kohteet Internetissä. Lisäksi toivon, että julkaisemani kohdekartta saavuttaisi laajempaakin julkisuutta, koska sitä pystyisi hyödyntämään monin eri tavoin. Tavoitteeni onkin tälle vuodelle saada blogille vähän lisää julkisuutta, jotta sen hyötykäyttö alueen kattavana tietokantana kasvaisi. Ei tekisi kyllä pahaa, vaikka pienet suunnitelmani blogin muuttamisesta edes pieneksi rahavirraksi toteutuisivat. Minkään säätiön apurahaa tulemme tuskin saamaan, koska ne tuntuvat aina menevän johonkin muuhun tarkoitukseen.... sinänsä aivan sama. Homma hoidetaan silti, mutta silti bensarahalle ja yöpymiseen olisi mukava saada edes nimellistä korvausta.
Myös muistomerkit esitellään tuttuun tapaan, kuten tämä Ihantalan sankarivainajien muistomerkki

Julkisuutta en ihmeemmin toki kaipaa, mutta olisihan se hienoa jos tekemäni työ ja siitä muokkaamani tietokanta ei menisi hukkaan, vaan sitä voisi hyödyntää laajemmin vaikkapa opetuksessa tai jossain muussa älykkäässä toiminnassa. 

Lopuksi vielä kiitokset kaikille lukijoille ja muistakaa, että tietoa blogista saa jakaa kaikille tutuille ja tuntemattomille! Pysykäähän lukijoina ja reissuillamme mukana...