lauantai 30. tammikuuta 2016

Kouvola / Kouvolan kolmoset

                                           Los bastardos Finlandeses "Road fever"

Masentava aamu. SaiPa otti eilen kuokkaan joltain kymenlaaksolaiselta lätkäjengiltä ja tänään yrittävät vieläpä voittoa uudemmen kerran. Mikä meidän SaiPaa vaivaa, kun loistopeliä seuraa huono peli ja hävitään kaikille häntäpään joukkueille? Onko asenteessa vikaa vai mistä lienee kysymys? Kaikesta huolimatta uskon vielä vakaasti SaiPan ottavan mitälin keväällä. Niissä tunnelmissa unohtuu huonot pelit ja kauden aikana kertyneet tappiot. Antaa kouvolalaisten hekumoida aikansa, koska vielä tulee meidänkin vuoromme...
Kouvolan kolmoset

Tämän päivän kohteeni kuvastaakin ehkä parhaiten kouvolalaisten eilistä juhlamieltä, kun voittivat SaiPan ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan. Tilastoistahan tuo kaiketi selviäisi, mutta en jaksa kaivella. Mitätön pikkudetalji, millä ei ole isommassa kuvassa mitään merkitystä.
Paljasta pintaa Keskuspuistossa

Eilistä tunnelmaa kuvastaa hyvin Kouvolan Keskuspuistossa sijaitseva patsas - Kouvolan kolmoset. Kyseisen Pauli Koskisen suunnitteleman kolmea alastonta poikaa esittävä veistos on paljastettu nykyisellä paikalla 31.8.1968. Itse asiassa patsas paljastaa vieläkin melkoisen paljon! Tämän pronssisen työ teki Taidevalimo Pekka Halonen Lapinlahdelta. 
Lisää paljasta pintaa, mutta eri kulmasta

Patsaan historiasta sen verran, että se on paikallisen liikemiesyhdistyksen lahjoittama ja se esittää kolmea nuorta miestä pyrkimässä maaliin. Samalla se myös symboloi talouselämän kolmen, teollisuuden, kaupan ja palvelualan sekä liikenteen yhteistoimintaa. Samalla se myös kuvastaa yrittäjähenkeä ja tulevaisuudenuskoa. Toivottavasti Kouvolan lätkäporukan tulevaisuudenusko kokee tänään kolauksen Kisapuistossa ja SaiPa palaa voittojen tielle.  

torstai 28. tammikuuta 2016

Kouvola / Pesäpalloilija-patsas

                                                        JJ Cale "Going down"

Kouvolan keskustasta löytyy urheiluaiheinen patsas, jonka muistan nähneeni ensi kerran joskus pikkupoikana istuessani isäukon kyydissä Minin takapenkillä. Miksi me tuolloin piipahdimme Kouvolassa, on jäänyt mysteeriksi? Ainakaan se ei saanut aikaan kipinää pesäpallon peluuseen, kosko vieläkään en kummemmin välitä tästä kansallispelistämme. Päinvastoin, minusta se on pitkäveteinen ja tylsä peli. 
Onni Pursiaisen pesäpalloilija-patsas

Moni kouvolalainen ajattelee kaiketi toisin, koska peliä pelataan korkeimmalla sarjatasolla ja se jaksaa vetää väkeä. Ehkä juuri pelin pitkien perinteiden ansiosta Kouvolassa, päättivät paikalliset Onni Paavola ja Otso Paavola lahjoittaa pesäpalloilija-patsaan Kouvolan kaupungille. Kyseiset herrat olivat innokkaita pesäpalloilun ihailijoita, jotka halusivat kantaa kortensa kekoon Kymenlaaksolaisen pesäpallon puolesta.
Vain pallo puuttuu....

Niinpä Onni Pursiaiselle annettiin tehtäväksi suunnitella ja valmistaa pesäpalloilija-patsas, joka sijoitettiin nykyiselle paikalleen juhlamenoin 25.7.1968. Patsas on kunnianosoitus Kouvolan Pallonlyöjien työlle ja Kouvolan kaupungille pesäpallon tukemisesta. Voiko yksityishenkilönä enempää rakastamalleen lajille omistautua? Pitänee ehkä itsekin aktivoitua ja alkaa suunnittelemaan SaiPa-patsasta Kisapuiston edustalle tulevan kevään mitalin kunniaksi....  

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kouvola / Isänmaan puolesta



                                                    Juha Tapio "Eläköön"      

Kylläpä oli taas melkoinen ilta eilen. SaiPa näytti taas, kuinka käy, jos ei laita kaikkea osaamistaan peliin. Lisäksi kun vielä sydänkin oli jäänyt pukukoppiin, niin voittoa on turha hakea, eikä sitä sitten tullutkaan. Samankaltainen asenne riivaa tällä hetkellä itseänikin. Kaikki tekeminen tuntuu olevan vähän näennäistä yrittämistä ja jälkikin on sitten sen mukaista! 

Kaiken kiireen ja toimettomuuden keskellä olen epätoivoisesti yrittänyt järjestellä ottamiani valokuvia järjestykseen ja samaan aikaan kaivaa esiin ensi kesän kuvauskohteita. Vaan kun ei oikein onnistu. Tämäkin homma vaatisi ehdottomasti kiireetöntä aikaa, jotta saisin keskittyä hommaan rauhassa. Höseltämällä saan taas aikaan sen, että saan kurvailla samoilla tienoilla moneen kertaan. Eipä silti, parastahan nuo kuvausreissut ovatkin.

Ensi kesän Suomen reissuista olisi tarkoitus toteuttaa Iitin, Kouvolan, Pyhtään ja Kotkan kuvausreissut. Tämän lisäksi Venäjän puolella olisi tarkoitus käydä Sortavalassa, Valamossa ja Metsäpirtissä. Eiköhän noilla retkillä taas jokunen muistomerkki ja patsas saada valokuvattua, jotta riittää jatkossakin kohteita esiteltäväksi?
Isänmaan puolesta

Koska uusien kohteiden valokuvaamiseen menee vielä aikaa, koska ovat tällä hetkellä lumihankien alla, niin siirrytäänpä viime kesäisten kuvien pariin. Tällä kertaa siirrymme eilisen Koiviston tykkimuistomerkin jälkeen takaisin Kouvolaan, missä vierailimme viime heinäkuussa.
Muistomerkki takaa

Yksi ensimmäisiä kohteitamme tuolloin oli Kouvolan Lääninpuistossa sijaitseva Isänmaan puolesta veistos, mikä on tehty kouvolalaisten sankarivainajien muistomerkiksi, jotka kaatuivat talvi- ja jatkosodassa. 
Muistomerkki edestä

Muistomerkki paljastettiin 30.11.2009, jolloin tuli kuluneeksi 70 vuotta talvisodan alkamisesta. Teos on kiiltäväksi hiotun mustan graniitin päälle asetettu harmaagraniittinen torso, jollaisia tekijä jaalalainen kuvanveistäjä Marjo Lahtinen-Tapper on toteuttanut töissään jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Teoksen miehen torso, kuvastaa kaikkia isänmaalleen henkensä antaneita sotilaita sellaisena kuin teoksen suunnitellut ja toteuttanut Marjo Lahtinen on asian nähnyt.
Jalustaan on kaiverrettu sankarien nimiä

Työn toteutti Marjo Lahtinen Korpilahden kiviveistämöllä, käyttäen materiaalina paikallista kiveä.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Koivisto / Tykkimuistomerkki

                                                                     AC/DC "Big gun"

Kävin sunnuntaiehtoona Svetogorskissa rautakaupassa ostoksilla ja shoppailin liimalevyjä sekä listoja. Tarkoitus olisi lähiaikoina rakennella hyllyjä alakertaan, koska tilaa erilaisille tavaroille tarvitaan lisää. Huomasin taas kerran, että Venäjän maalta löytyy tavaroita mitkä ovat hinnaltaan aivan hemmetin halpoja. Säästöä kertyi taas huomattava summa, minkä lisäksi saan taas tyydytettyä nikkaroinnin viettiäni. Jotain pientä projektia on oltava koko ajan, jotta jaksaa raataa arjen harmaudessa.

Hyllylevyjen asentamisen jälkeen tarkoitukseni olisi vielä maalata niin keittiön kuin makuuhuoneen kattokin. Eiköhän noilla hommilla reilu viikko tule siirrettyä tylsistymistä eteenpäin? Sitten olisikin ehkä jo aika aloittaa kesän remonttien ja etenkin valokuvausretkien suunnittelu, jotta kerkeäisin hankkimaan remppatarpeet halvalla etukäteen....
Tykki lienee ollut jonkin laivan kannella

Viime kesänä ei kuitenkaan ollut pulaa tekemisestä ja reissaamisesta, joten kaivanpa arkistojen kätköistä kuvat, mitkä kuvasin toukokuussa Koivistosta, nykyisestä Primorskista. Tarkoitukseni ei ollut esitellä tätä kohdetta, koska olen rajannut venäläiset sotilasmuistomerkit blogini ulkopuolelle. Toisaalta olen esitellyt joitakin muistomerkkejä, mitkä ovat olleet panssarivaunuja tai muita sotilaslaitteita, joten julkaistaan nyt sitten tämäkin...
Tykki sojottaa kohti Suomenlahtea

Kyseessä on Koiviston rantatien varressa sijaitseva tykkimuistomerkki, minkä läheisyydessä on myös valtava sotilasmuistomerkki. Tästä muistomerkistä en entiseen tapaan osaa sanoa mitään, mutta toisaalta miksi pitäisikään? Kaikkialla maailmassa tuntuu olevan tapana keksiä käytöstä poistetuille aseille erilaisia käyttötarkoituksia, joista tämä on yksi tapa. Valtaosa tietenkin sulatetaan uudelleen raudaksi, mutta ei tämäkään ole huono menetelmä. Tehdäänhän Suomessakin näin....
Tykin tekniset tiedot ja jotain muuta tekstiä muistomerkin perustamisen syistä

Laitanpa tähän alapuolelle vielä jokusen kuvan Koivistolta kuvaamistani muista muistomerkeistä, kunnes vuoroon tulevat myöhemmin alueelta löytyneet suomalaisuuden jäänteet, joita niitäkin valokuvailin, totta kai...
Tykin läheisyydessä oli myös kuolleen merimiehen muistomerkki


Muutama venäläinen menetti henkensä Koivistoa vallatessaan
Mikä lie, mutta taustalla näkyy Suomenlahti. Koivisto on aina ollut tärkeä satamapaikka

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Käkisalmi / Mowgli ja Baghera

                                           Juliet Jonesin sydän "Kummajainen"

Jep, tämä päivä on mennyt ihan reisille. Venäjälle suorittamani pikainen tankkausmatka otti melkein viisi tuntia aikaa! No toki piipahdin rautakaupassa ja ruokakaupassakin, mutta silti onnistuin haaskaamaan koko illan mokomaan reissuun. Olihan noilla naapurin tullimiehilläkin toki oma osansa tuossa hitaassa matkassa. Samaa pettymystä koko sunnuntai tai oikeastaan koko viikonloppu, kun Williladykin on sairastellut jo viikon ja tuntuu, ettei tuo tuosta enää tokene. Flunssa ja keuhkoputkentulehdus on paha yhdistelmä.
Uusiotaidetta

Sen sijaan viime heinäkuussa Käkisalmessa olimme kumpikin terveitä ja hellettäkin piisasi ihan riittämiin. Tuolloin kävelyretken reitille osui mielenkiintoinen patsas, joka oli harmaagraniittisen jalustan päällä. Ihmettelin jo tuolloin, että paikalla on joskus aiemmin ollut joku muu teos. Nyt tiedän olevani oikeassa, mutta en vaan vieläkään tiedä, että mikä patsas tai veistos tässä on aiemmin sijainnut?
Mowgli ja Baghera
Jos en osaa sanoa aiemmasta teoksesta yhtään mitään, niin osaa kyllä sanoa tästäkään. Jotensakin on vain hauskaa löytää viidakkokirjaan liittyvä Mowgli keskeltä Käkisalmen puistoa. Ympäristöhän ei ole näillä leveysasteilla kovinkaan viidakkoinen, mutta kyllähän Käkisalmi on näkemisen arvoinen. Upea ja etenkin siisti venäläinen pikkukaupunki, missä on jäljellä vielä paljon suomalaisten ajalta. Käykää kurkkaamassa tai jos ette jaksa mennä paikan päälle, niin katsokaa upeimmat kohteet täältä Willimiehen jäljillä blogista.
Sama jalusta kuvattuna 22.8.1941 (Lähde SA-kuva)

lauantai 23. tammikuuta 2016

Suistamo / Pyhän Nikolaoksen kirkko

                                           Roxette "Spending my time"

Pikkuhiljalleen rupeaa sapettamaan tämä kovien pakkasten aikaansaama joutilaisuus kotosalla. Takan lämmitystä, puiden kantamista ja television tuijottelua.... just näitä meikäläiselle ikävimpiä duuneja olosuhteiden pakosta, kun mihinkään ei voi lähteä pakkasen takia. Onneksi edes ovat luvanneet lauhtuvaa keliä. Ehkä jo huomenna ensimmäisen kerran kuukauteen saisin aikaiseksi käydä Venäjällä tankkaamassa auton ja shoppailemassa rautakaupasta pieniä hankintoja, jotta saisin kotosalla tehtyä vähän remonttihommia. On siis masentavaa olla jouten. Joutilaisuus ei ole luotu minua varten!
Suistamon kirkko talvisodan aikaan (SA-kuva)

Tuskaa lisää vielä se, että julkaisen taas uuden kohteen Laatokan Karjalasta. Itse kun en tuonne näköjään kykene lähtemään, niin pitää taas esitellä vuoden vanhoja assistentti Pirhosen reissukuvia moottoripyöräreissulta Suistamoon ja Tolvajärvelle. Taidan olla kaverilleni vähän kade, mutta olisi hemmetin kiva päästä johonkin reissulle valokuvaamaan uusia kohteita. Tulisipa jo kevät ja vähän äkkiä!
Heinäkuussa 1941 kirkossa toimi sotilassairaala (SA-kuva)

Koska kuitenkin pitää tänäänkin tupaa lämmitellä, niin kirjuutellaanpas nyt yksi tarina lisää Suistamolta, joka sijaitsee Laatokan Karjalassa ja jossa asui yli 8000 ihmistä talvisodan puhjetessa vuonna 1939. Itse paikannimenä Suistamo mainitaan Vatjan viidenneksen kirjoissa nimeltä ensimmäisen kerran vuonna 1500, minkä jälkeen alue oli useasti osa Ruotsia tai Venäjää, kunnes se vuonna 1812 liitettiin kuuluvaksi osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa. Lopullisestihan alue luovutettiin pakolla v.1944 osaksi Neuvostoliittoa.

Suistamo oli uskonnoltaan ortodoksialuetta ja niinpä alueelle muodostui oma kappeliseurakunta jo 1700-luvun loppupuolella. Suistamon seudun ensimmäisistä kirkoista ei ole säilynyt kummempia arkistotietoja, mutta se tiedetään että alueella oli lukuisia kirkkoja jo 1700-luvulla käytössä samanaikaisesti. 
Suistamon kirkko helmikuussa 2015

Nykyisellä Pyhän Nikolaoksen muistolle pyhitetyllä kirkollakin oli edeltäjä jo aiemmin, koska sen niminen kirkko rakennettiin Suistamoon jo 1700-luvun puolivälissä. Kyseistä kirkkorakennusta ei tosin ole enää, koska se tuhoutui tulipalossa juhannuksen aikoihin vuonna 1871.

Nykyinen alueella vieläkin käytössä oleva empiretyylinen kirkko on rakennettu vuosina 1839-1844. Sen suunnittelusta vastasi arkkitehti Carl Ludwig Engel ja se vihittiin pyhän Nikolaoksen muistolle valmistumisvuonnaan. Tämä ristin muotoinen kirkko on hirsikehikolle rakennettu ja vuorattu laudoituksella. Aikojen kuluessa kirkkoa on remontoitu monta kertaa, joista ainakin vuodet 1903 ja 1938 on dokumentoitu.
Suistamon kirkko

Tämän jälkeen kirkon kohtalo olikin paljon vaihtelevampi, koska se luovutettiin venäläisille ehjänä talvisodan päättyessä. Välirauhan aikana sitä käytettiin teatterina ja alttarin paikalle sijoitettiin näyttämö. Suomalaisten palattua alueelle jatkosodan alkupuolella, vetäytyvät venäläiset sytyttivät kirkon palamaan. Pienin vaurioin se joutui suomalaisten haltuun ja se kunnostettiin sotavuosina suomalaisten toimesta, kunnes se piti rauhanteon yhteydessä 1944 luovuttaa uudelleen naapureille.

Kirkon käyttötarkoitus muuttui jälleen, koska siitä tehtiin alueen pioneerileirin ruokala ja myöhemmin se toimi jopa pesulana. Näinä aikoina kirkon kellotorni purettiin jostain syystä. Ilmeisesti pyykkipadat tarvitsivat puutavaraa palamaan patojen alle... vaan jotain hyvääkin kirkon hyväksi oli tulossa!

Neuvostoliiton romahdettua ja kaiken muututtua kauppatavaraksi, entiset suistamolaiset saivat loistavan ajatuksen. He ostivat kirkon itselleen 50 vuodeksi ja maksoivat sen lupauksella kunnostaa kirkko jälleen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Neljän vuoden urakoinnin jälkeen kirkko oli valmis pitämään 150-vuotisjumalanpalveluksen. Tuolloin elettiin vuotta 1994.

Toivottavasti kirkko säilyy jatkossakin sen alkuperäisessä käytössä. Ainakin tilanne juuri nyt näyttää hyvältä. Sisäkuvia kirkosta voit muuten kurkata täältä. Kuvat on otettu Suistamon kirkon 170-vuotisjuhlista vuonna 2014.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Suistamo / 1918 sankaripatsas

                                           Lynyrd Skynyrd "Still unbroken"

Työviikko päättyi ja katselin SaiPan peliä netistä. Peli päättyi valitettavasti jatkoaikatappioon, joten päätinpä kirjuutella suutuspäissämi yhden kohde-esittelyn lisää tänne blogiini. Noista työhommista vielä sen verran, että kylläpä oli kiireinen viikko. Viikon tehtävänä oli jakaa kaikille koulumme oppilaille Chromebookit, jotta saataisiin potkua uuden opetussuunnitelman mukaiseen ilmiöpohjaiseen opetukseen. Niinpä nyt on 400 Chromebookia jaettu blogin assistenttinakin toimivan Parikkalan likan Lean kanssa. Tästä se hallitusohjelmassakin mainostettu digiloikka lähtee liikkeelle meidänkin koulussamme! Itsehän olen tuota toteuttanut jo parin vuoden ajan. Nyt on muidenkin lähdettävä mukaan, kun oikein pääministerikin on nostanut asian yhdeksi lähiaikojen tärkeimmäksi asiaksi. 

Chromebookilla minäkin olen nämä juttuni kirjoitellut jo vuoden ajan ja tykkään laitteesta. Tästä löytyy kaikki tarvittava fyysisen näppäimistön kera ja eipä tartte hivellä ylihintaisen iPadin näyttöä. Itse luovuin mokomasta laitteesta jo reilu vuosi takaperin, enkä ole kaivannut. Lisäksi omppufirman hinnoittelu on sen verran suolainen, että en jaksa edes ymmärtää miksi monet koulut panostavat kyseisiin ylihintaisiin laitteisiin? No, kyllähän sillä opettajat voivat omat nettiuutisensa lukaista, mutta opetuskäytössä se mielestäni soveltuu vain kaikkein pienimmille oppilaille. No jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Ainakin minä ja uutuuttaan kiiltävän Chromen saanut assistentti Lea olemme kumpikin tyytyväisiä Chromeen, kuten kotosalla petin pohjalla sairastava Williladykin.
Suistamon runneltu 1918 sankaripatsas

Vaan kirjoitellaanpa nyt vähän historiaan liittyvää asiaa ja siirrytäänpä Suistamoon, Laatokan Karjalaan. Kyseessä on Suistamosta löytyvä vuoden 1918 valkoisille sankarivainajille aikoinaan 1930-luvulla pystytetty sankaripatsas. Aikoinaan sitä todellakin pystyi kutsumaan patsaaksi, koska nykyisin jäljellä olevan harmaagraniittisen kivipaaden päällä oli sotilaan patsas. Kuvan alkuperäisestä patsaasta voit käydä kurkkaamassa täältä. Ilmeisesti tuhotyö on tehty joskus 2000-luvulla, koska netistä löytyy valokuva vuodelta 2013, jolloin patsaan torso on kumollaan maassa patsaan läheisyydessä. Kuva löytyy täältä.
Puolesta Karjalan ja isänmaan kaatuivat Karjalan rintamalla 1918.....

Willimiehellä ei ole vielä ollut kunniaa vierailla paikalla, joten laitoin viime talvena asialle moottoripyöräilevän assistentti Pirhosen, joka kuvasi kohteen ja vaivautuipa jopa ottamaan videon selostuksineen patsaan jalustaan kaiveretuista nimistä ja heidän kuolinpäivistä. Videon voit kurkata alapuolelta.

                              Video Suistamon v.1918 sankaripatsaasta

torstai 21. tammikuuta 2016

Terijoki / Samu Sirkan patsas


                                          Pelle Miljoona "Kun aurinko paistaa"

Tänä aamuna taas pakkasmittari näyttää huimia lukemia ja on pakko sanoa, että alkaa ottamaan ohimoon nämä pakkaset. Toista oli viime suvena kun vietimme Williladyn kanssa jokusen päivän Terijoella. Tuolloin hellettä piisasi ja olihan tuolla mukavaakin. Samalla reissulla piipahdimme näet katselemassa keisarillista kauneutta Pietarhovissa ja kameran linssiin tarttui tietysti muistomerkkejä ja patsaitakin.
Knallipäinen lukeva ötökkä

Yksi tällainen patsas minkä kuvasin oli Terijoen keskustassa sijaitseva "Samu Sirkan" patsas. Sen virallisesta nimestä, kuten tekijästäkään en valitettavasti osaa sanoa tuon taivaallista. Joka tapauksessa se saa ainakin minut hyvälle tuulelle ja saa vielä tänäänkin, kun muistelen lämpimiä kesäpäiviä Terijoella! Venäjältä tuntuu joka reissulta löytyvän erikoisia ja suomalaisesta ajatusmaailmasta poikkeavia teoksia. Vastaavia olisi kiva nähdä rajan tälläkin puolella.  
Taideteos, millaista ei Suomesta taida löytyä....

Valitettavasti ei tullut katsottua, että oliko tämä lukevaa muurahaista/sirkkaa esittävä patsas mahdollisesti kirjaston tai jonkun muun kulttuurilaitoksen edustalla? Ainakin itse sijoittaisin patsaan jonkun sellaisen edustalle.

maanantai 18. tammikuuta 2016

300.000 kävijää!

                                                            Cheek "Äärirajoille"

Huomasin jotain outoa, blogini on ylittänyt uskomattoman 300.000 kävijän rajapyykin. Enpä olisi koskaan uskonut yltäväni mokomaan lukemaan puhumattakaan siitä, että blogi jatkuisi näin pitkään. Onhan tämä produktio toki muuttunut melkoisesti alkuperäisestä ajatuksesta esitellä kaikki Lappeenrannan historialliset paikat ja muistomerkit. Matkan varrella alue on laajentunut Etelä-Karjalaan, mistä olen esitellyt myöskin kaikki tietooni saamani kohteet samalla tavalla. Koska tämäkään ei riitä suuruudenhullulle luonteelleni, niin pitihän tuota laajentaa kattamaan vielä merkittäviin luontokohteisiinkin.... tähänkin oli tarkoitus lopettaa, mutta mönkään meni.
Viipurin linnakin esitellään vuonna 2016

Tämän jälkeen päätin aloittaa uuden blogin Willimiehen jäljillä Karjalassa, missä esittelisin Karjalan kannakselta ja Laatokan Karjalasta löytyviä kohteita. Valitettavasti kahden blogin pyörittämiseen ei aikani riittänyt, joten lakkautin tämän sivublogin ja palasin muutaman kuukauden tauon jälkeen Willimiehen jäljille. Täällä esittelen nyt sitten myös nykyisen Venäjän puolelta löytyvät muistomerkit ja patsaat, sekä toki muitakin mielenkiintoisia kohteita. Työsarkaa siis riittäisi tässäkin, mutta riittikö se minulle ja Williladylle? No ei tietenkään....
Suuruudenhullu Willimies..... vai nuijamies?

Keväällä 2015 vahvistui ajatus siitä, että laajennamme aluetta entisestään Kymenlaaksoon, koska pelkäsimme blogin julkaisuvauhdin hiipuvan Venäjän kohteiden kanssa. Nyt voin sanoa, että luulo oli täysin väärä, mutta koska homma on aloitettu, niin ensi suvena kuvaillaan Kymenlaaksossa lukuisia kertoja! Melkoinen urakka on tullut otettua harteilleni, mutta mitäpä tuosta. Homma etenee vanhaan malliin, että talvella etsitään kohteet ja sijoitetaan ne kartalle. Helpottaa niiden löytämistä!
Wäinämöinenkin esitellään

Koska etäisimpien kuvausretkien matkat alkavat olla pitkiä, niin turhia reissuja ei huvittaisi liiemmälti näin omakustanteisesti tehdä. Tämä tarkoittaa, että taustatyöhön pitää paneutua normaalia tarkemmin, jotta köyhän kulkijan ei tarvitsisi moneen kertaan vierailla samalla alueella. Toki entuudestaan tiedän, että näiltä täydennysreissuilta ei voi välttyä. 
Lukuisat kirkot pääsevät julkisuuteen vuonna 2016

Tällä hetkellä kuvamateriaalia on jo vaikka kuinka paljon, mutta lisää tuntuu tulevan jatkuvasti. Viimeksi eilen sain mielenkiintoisen muistomerkin kuvat assistentiltamme, joka kuljeksii Laatokan pohjoispuolella. Uskoisinkin, ettei blogi tule vielä ihan lähivuosina loppumaan, vaan liikutaan tuolla jossain vuoden 2019 kieppeillä, ennen kuin viimeinenkin kohde on esitelty. Matkaa sinne on siis vielä aivan järkyttävästi.
Hylätty lentokenttä, missä on ollut atomiasein varustettuja lentokoneita suojassa

Tällä hetkellä vielä puolet Karjalan kannaksesta on kuvaamatta, joten sinnekin reissut vievät vielä monesti, kuten Iittiin, Pyhtäälle sekä Kotkaan, joissa en ole edes aloittanut valokuvaamista vielä! Lisäksi uusia muistomerkkejä ja laattoja putkahtelee esiin jo kuvaamillamme alueilla, joten sielläkin pitäisi keretä liikkua uudemman kerran. Tekemistä siis riittää rutkasti!
Ajan hengessä selfie Käkisalmen linnasta....parta jäänyt näköjään ajamatta.

Joku voi kuvitella, ettei elämääni muuta mahdukaan kuin Willimiehen jäljillä blogin tekoa? Se ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan samaan aikaan käyn päivittäin työssä klo 8-16. Lisäksi päivätyön tekemiseen ei aina työaika riitä, joten joskus joudun kikkailemaan ihan oikeasti saadakseni ajan riittämään. Pitäähän tuo kotosallakin jotain tehdä ja Williladyllekin pitää riittää laatuaikaa. Onhan tämä välillä ihan uskomattoman hankalaa saada aika riittämään, mutta tähän asti ongelmista on selvitty.

Muutenkin tänä vuonna yritän vähän enemmän downshiftata ja saada aikaa riittämään enemmän myös omille rakkaille harrastuksilleni moottoripyöräilylle ja kalastukselle. Jossain välissä pitäisi kaiketi myös keretä omaa taloamme remontteeraamaan, koska vanha suojelutalokin kaipaa huolenpitoa ja muutamia vasaraniskuja.... kiirettä siis tulee pitämään! Meinasi myös unohtua että treenatakin pitäisi koska edessä on lokakuun ensimmäisenä päivänä nyrkkeilymatsi, missä otan vanhojen aikojen muistoksi tosimielisen matsin entisen kilpakumppanini kanssa! Pitänee lokakuun tarinat kirjoittaa etukäteen :)
Ainut suomalainen, joka on saanut näköispatsaan ulkomailla?

Ensi kesänä toki asia helpottuu, kun irtisanoudun nykyisestä tehtävästäni ja alan tekemään jotain vähemmän stressaavaa työtä. Mitä jatkossa teen, on vielä täysin usvan peitossa, mutta päätös irtisanoutumisestani on jo tehty. Tapanani on sanoa, että yksi puhe kuin sökössä, niinpä päätökseni on siis muuttumaton. Ehkä nyt sitten nukun yöni paremmin ja aikaa jää enemmän muihin hommiin? 
Solovetskin luostarikin päässee kuviin

Vaikka työttömyys osuisi kohdalleni, niin ainakaan en pääse sammaloitumaan, koska siten voisin keskittyä tähän blogiinkin paremmin ja voisin esitellä kohteita paremmin taustatiedoin varustettuna. Nykyisin tuntuu ajoittain, etten osaa/pysty parempaan kuin perustietojen esittelyyn. Toki blogin alkuperäinen paikallisuuskin mahdollisti paremmat tarinat, kun lähdeaineisto oli lähempänä ja paikat tuttuja itselleni. Nyt liikun alueilla, joihin minulla ei ole omaa kosketuspintaa. 

Kaikesta huolimatta aion jatkaa blogin pitämistä, niin pitkään kuin kohteita riittää ja julkaisen kaikki kohteet Internetissä. Lisäksi toivon, että julkaisemani kohdekartta saavuttaisi laajempaakin julkisuutta, koska sitä pystyisi hyödyntämään monin eri tavoin. Tavoitteeni onkin tälle vuodelle saada blogille vähän lisää julkisuutta, jotta sen hyötykäyttö alueen kattavana tietokantana kasvaisi. Ei tekisi kyllä pahaa, vaikka pienet suunnitelmani blogin muuttamisesta edes pieneksi rahavirraksi toteutuisivat. Minkään säätiön apurahaa tulemme tuskin saamaan, koska ne tuntuvat aina menevän johonkin muuhun tarkoitukseen.... sinänsä aivan sama. Homma hoidetaan silti, mutta silti bensarahalle ja yöpymiseen olisi mukava saada edes nimellistä korvausta.
Myös muistomerkit esitellään tuttuun tapaan, kuten tämä Ihantalan sankarivainajien muistomerkki

Julkisuutta en ihmeemmin toki kaipaa, mutta olisihan se hienoa jos tekemäni työ ja siitä muokkaamani tietokanta ei menisi hukkaan, vaan sitä voisi hyödyntää laajemmin vaikkapa opetuksessa tai jossain muussa älykkäässä toiminnassa. 

Lopuksi vielä kiitokset kaikille lukijoille ja muistakaa, että tietoa blogista saa jakaa kaikille tutuille ja tuntemattomille! Pysykäähän lukijoina ja reissuillamme mukana... 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kouvola / Kymen lukko

                                             Peer Gunt "Lock`s on the wrong side"

Melkoinen viikko takana kaikkine omituisine käänteineen. Olen enimmäkseen keskittynyt takan lämmitykseen ja pakkasessa kärvistelyyn, mutta onhan tuota kerinnyt paljon muutakin. Enimmäkseen olen laiskotellut, mutta olen myös pohtinut omaa tulevaisuuttani. Mielessäni on muhinut ajatus alkaa tuottaa historiaan liittyvää sähköistä materiaalia, jota voisin kaupitella muille kollegoille. Saas nähdä jalostuuko ajatus omaksi yritystoiminnaksi vai jääkö tämä Willimiehen jäljillä blogi ainoaksi sähköiseksi produktioksi?
Kymen lukko, funkkisrakennus Kouvolan ydinkeskustassa

Nyt jatketaan suoraan yhden kouvolalaisen kohteen esittelyyn. Vuorossa on aivan ydinkeskustassa sijaitseva Kymen lukon rakennus, mikä rakennettiin Kymenlaakson Suojeluskuntapiirin käyttöön. Talon suunnitteli Bertel Liljeqvist ja rakennuksen urakoi valmiiksi rakennusmestari Uuno Immonen. Se otettiin käyttöön 13.12.1936 samaan aikaan kuin viereen valmistunut Kouvolan Itsenäisyyden patsas.
Täällä on toiminut Suojeluskuntien jälkeen monta puolustusvoimien esikuntaa

maanantai 11. tammikuuta 2016

Käkisalmi / Leninin patsas

                                              51 koodia "Kuuluisa"

Viime kesänä piipahdimme Williladyn kanssa Käkisalmessa ja kaikenlaista mielenkiintoista kuvattavaa tarttui taas kameran muistikortille. Suomalainen aika näkyy vielä kaupungissa monin eri tavoin ja se selviää teille lukijoillekin, kunhan kerkeän Kouvolan kohteiden jälkeen keskittyä Käkisalmen lukuisiin muistomerkkeihin. Mutta koska jostainhan se on niidenkin esittely aloitettava, niin laitetaanpa jälleen yhden kuuluisan vallankumouksellisen patsas julkisesti esille.
Käkisalmen Lenin-patsas ja lokki

Kyseessä on Käkisalmen torilla sijaitseva V.I.Leninin patsas. Samasta miehestä tuntuu löytyvän melkoinen määrä patsaita Karjalan kannaksen alueelta, joten laitetaan joukon jatkoksi Käkisalmelainen versio. En enää edes muista, montako Lenin-aiheista patsasta/muistomerkkiä olen jo julkaissut, mutta sen voin luvata, että muutama niitä on vielä tuloillaan.

Kaiken lisäksi olen vieraillut muutamassa erikoisessakin paikassa kannaksen alueella, mitkä liittyvät kiinteästi niin Venäjän kuin Suomenkin historiaan Leninin toiminnan kautta. Nekin odottavat omaa vuoroaan, koska niihin minun pitää perehtyä hivenen paremmin ennen julkaisua. Voin kuitenkin vakuuttaa, että erikoisista paikoista on kysymys...
Lieneekö samaa valumuottia käytetty satoihin vastaaviin Lenin-patsaisiin?

Tämä Käkisalmen Lenin patsas on pystytetty vuonna 1966, mutta mitään tarkkaa tietoa minulla ei asiasta ole, koska suomenkielisistä lähteistä ei löytynyt yhtään mitään lisätietoa. Venättää en sen sijaan osaa lukea enkä muuten puhuakaan, joten niistä ei ole minulle mitään apua näiden venäläisten kohteiden esittelyssä, valitettavasti!

Ehkä joku lukijoistamme osaa kertoa tästä meitä enemmän?  

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kouvola / Itsenäisyyden patsas


                                                           SaiPa-laulu

Eilisehtoona olin Kouvolassa Williladyn ja poitsuni kanssa katsomassa SaiPan peliä. No melkoista vähättelyä sanoa, että me kolme olimme paikalla ainoina lappeenrantalaisina! Meitähän oli koko hemmetin junalastillinen eli 750 fania ja tunnelma sen mukainen. Lisäksi sen verran häikäisivät nuo SaiPan otteet, että piti ajoittain katsella matsia keltamustien lasien läpi. Lisäksi, mikä parasta, niin voittohan sieltä oli kotiatuomisena tältä reissulta. SaiPan nousu kohti runkosarjan voittoa on nyt virallisesti alkanut....
Willimies tuulettaa 1-7 maalia....hiki tuli tuulettaessa!

Koska Kouvola oli SaiPalle taas vieraskorea kaupunki, niin pitänee esitellä vastavuoroisesti sieltä massiivinen ja monumentaalinen kohde, nimittäin Itsenäisyyden patsas. On meinaan melkoinen kolossi betoniviidakon keskellä, minkä ohitse muuten marssimme eilisehtoona joukolla tietä pitkin....
Jättiläiskokoinen Itsenäisyyden patsas Kouvolan keskustassa

Tämä jättimäinen yli 6 metriä korkea kivenjärkäle on ollut omalla paikallaan jo 13.12.1936 asti ja sitä ei yksinkertaisesti kukaan Kouvolan keskustassa liikkuva voi jättää huomioimatta. 

Muistomerkin suunnittelu alkoi jo vuonna 1933, jolloin Kotkan Rintamamiesyhdistys teki aloitteen hankkeen toteuttamiseksi. Tavoitteena oli muistomerkki Kymenlaakson itsenäisyysuhreille. Kyseiseen joukkoon laskettiin mukaan likipitäen kaikki Valkoisen armeijan joukoissa henkensä menettäneet sisällissodan aikana murhattuja unohtamatta. 
Arvo Muroman suunnittelema Itsenäisyyden patsas

Monumentti rahoitettiin alueelta kerätyistä lahjoitusvaroista ja sen tarkoitus on muistuttaa jälkipolvia siitä, ettei yksikään ihmisuhri ole mennyt hukkaan kun se annettu isänmaalle. 

Patsaan suunnitteli Arvo Muroma ja siihen oleellisesti liittyvän sotilasta siunaavan enkelin korkokuvan suunnitteli Gunnar Finne. Muistomerkkiin liittyvän tekstin Uhrimieli, sankaruus, isänmaamme voimakkuus, laati V.J.Penttala, tosin Unto Seppänen hyväksyi tekstin. 
Kuusi metriä korkeutta!
Itsenäisyyden patsas paljastettiin 13.12.1936 samalla kun naapurissa sijaitseva Kymen Lukon rakennus(esitellään myöhemmin) otettiin käyttöön. Patsaan paljastuspuheen piti jääkärikapteeni Kalervo Kurkiala. Muistomerkki luovutettiin Kouvolan kauppalan hallintaan kaupungin johtohenkilöiden läsnäollessa. 

Tämän jättimäisen monumentin valmisti Hämeenlinnalainen yhtiö Oy Heinäsen kiviveistämö. Lieneekö yrityksen suurin toteutettu työ?

lauantai 9. tammikuuta 2016

Kouvola / JR5 talvisotaan lähdön muistolaatta

                                            Peer Gunt "Trouble in deep south"

Pakkasmittari näyttää melkoisen tanakkaa lukemaa edelleen, mutta pikkuhiljalleen innostus Kouvolaan lähdöstä lämmittää mieltä. Vaikka eilen kotihallissa Kisapuistossa munittiinkin kaksi pistettä Oulun Näädille, niin tänään lähdetään porukalla vuolemaan kolme pistettä KooKoon kotihallista. Tällä kertaa matkalle lähdetäänkin porukalla ja mennään kaiken huipuksi vielä rempseästi omalla junalla. Keltamustarykmentti suorittaa myös ohimarssin joukolla Kouvolan rautatieasemalta jäähallille. Rykmentissä on tällä kertaa mukana 750 lappeenrantalaista keltamustaan univormuun pukeutunutta kannattajaa. Lisäksi lukuisia kannattajia saapuu paikalle vielä omin kyydein, joten tuskin SaiPa ilkeää huonosti pelata? Kolme pistettä ja iloinen junamatka kotia tavoitteena...
Täällä kasattiin JR5 talvisotaan 14.10.1939

Joskus aiemminkin Kouvolan keskusta-alueen läpi on marssinut rykmenttejä. Ainakin JR5, joka kasattiin Kymenlaaksossa, aloitti oman sotaretkensä talvisotaan Kouvolasta. Lopullinen määränpää oli Äyräpää, missä rykmentti taisteli menettäen noin kolmanneksen miesvahvuudestaan. Tuolloin tappiot olivat todellisia, mutta tänään tappiot muodostuvat ainoastaan urheilussa hävinneiden mielipahana, eivätkä komista sankarihautuumaita, kuten JR5 miehet. 
Muistolaatta kertoo karua kieltä

Kouvolan keskustassa lakkautetun Kankaan koulun seinässä on muistutuksena muistolaatta miesten lähdöstä tältä paikalta talvisotaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan, että jääkö Keltamustien Kouvolan vierailusta jäljelle niin paljon muisteltavaa, että mekin saisimme oman muistolaatan joskus vuosien päästä?

Valitettavasti en löytänyt tietoa muistolaatan paljastamisen ajankohdasta, tekijästä puhumattakaan. 
                                           SaiPan ja minun edellinen vierailuni Kouvolassa (12.9.2015)

torstai 7. tammikuuta 2016

Kouvola / Savon radan 100-vuotis muistomerkki

                                           Sleepy Sleepers "Konkurssi"

Kouvolaan lähtö SaiPan Keltamustien fanireissulle lähestyy ja siksi onkin kätevää julkaista kohde, mikä sijaitsee aivan Kouvolan rautatieaseman kupeessa. Ehkä jopa näen sen menomatkalla, ellen ole ottanut liikaa kielenkantoja avaavaa VSOP konjamiinia, mitä minulle ystävällisesti tyrkytettiin tänään lekkerin verran kotiaviemiseksi. No, tietysti noudatan hyviä tapoja ja kohtuuta, joten pysyttelen Pepsi Colan ystävänä. Tämä alkuvuosihan on ollut niin kelien kuin linimenttien suhteen kuivaa aikaa....

Joka tapauksessa osallistun matkalle into pinkeänä, koska jo toisen kerran tarjoutuu mahdollisuus nähdä SaiPan voitto Kouvolan parasta lätkää pelaavasta KooKoosta Kouvolan jäähallissa, minne marssimme joukolla Sumulaaksonkatua pitkin. Toivottavasti nomen est omen(nimi on enne) ei toteudu!
Savon radan 100-v muistomerkki
Kuitenkin ensimmäisenä perille saavumme junalla Kouvolan rautatieasemalle, minkä länsipuolelta löytyy Irmeli Tarmon suunnittelema ja toteuttama Savon radan 100-vuotismuistomerkki. Kyseinen muistomerkki toteutettiin vanhasta kolmiosaisesta kivenlohkareesta, mistä on joskus junarataa tehdessä lohkottu kiilakiviä ratakiskojen alle. Yksi tällainen kiilakivi on hiottuna ja tekstillä varustettuna asetettu aaltoilevalle noppakivialustalle muistuttamaan tästä merkittävästä hetkestä maamme rautateiden historiassa. Savon rata, joka yhdisti Kouvolan ja Kuopion, avattiin liikenteelle 1.10.1889. Savon rataan voit perehtyä tarkemmin täällä. 
Muistomerkistä on lohjennut jokunen pala punagraniittia
Muistomerkki paljastettiin 1.10.1989 100-vuotisjuhlallisuuksien kohokohtana. Muistomerkki on Valtion Rautateiden omistuksessa.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Kouvola / Kolme muistolaattaa

                                           George Thorogood "Gear jammer"

Melkoinen alkuvuosi ollut tällä kertaa. Kaikenlaista sisähommaa on tullut tehtyä, koska eihän tuonne tarkene nenäänsä työntää pihamaalle karmivan pakkasen takia. Lisäksi autokin sanoi sopimuksen irti akun osalta ja mitä tekemistä minulle jäi? Niinpä olenkin keskittynyt katselemaan pikkuleijonien esityksiä telkkarista sekä aina loistavan TV-sarjan 24 ensimmäisiä tuotantokausia. Jack Bauer onkin ollut paras kaverini viime päivinä ja tulee olemaankin, kunnes kaikki yhdeksän tuotantokautta on koluttu läpi! Lienee kolmas kerta?

Silti tätä blogiakin pitää viedä eteenpäin, joten jatketaanpa esittelemällä kokonaiset kolme kohdetta yhdellä kertaa, koska ovat Willimiehen iloksi vai peräti kiusaksi naputelleet saman rakennuksen seinään kolme muistolaattaa kertomaan tarinaa rakennuksen menneisyydestä. Toisaalta kyseessä ei ole pelkästään rakennushistoriallinen esittely, koska samalla muistolaatat kertovat myös puolustusvoimiemme historiasta.

Nykyisin tätä Kouvolan varuskunta-alueella sijaitsevaa rakennusta käyttää KRAO eli tuttavallisemmin Kouvolan rautatie- ja aikuiskoulutus, mutta jotain mielenkiintoisempaakin sen menneisyydestä löytyy. Heti valmistumisensa  1915 jälkeen rakennus nimittäin otettiin sairaalakäyttöön hoitamaan venäläisiä sotilaita, joiden tehtävä oli varmistaa, ettei Suomen alueen kautta kukaan pääse hyökkäämään Pietariin.
Entinen sairaala ja kasarmirakennus
Rakennuksen ensimmäisestä käyttötarkoituksesta muistuttaa rakennuksen ulko-oven kupeeseen sijoitettu muistolaatta, mikä kertoo sairaalan aloittaneen toimintansa vuonna 1915. 
Itä-Suomen sotilaslääketieteellinen yhdistys on kiinnittänyt kyltin seinään
Sairaalan lakkauttamisen jälkeen tämä kasarmirakennus siirtyi 3.erillisen autokomppanian ja 3.erillisen viestikomppanian käyttöön. Mutta kuten kerroin, niin nykyisin varuskuntasairaalan rakennuksessa toimii pelkästään siviilipuolen koulutusta. Muistona alueen armeijakäytöstä on kuitenkin ulko-oven kupeeseen asennetut muistolaatat edellämainituista joukko-osastoista.
Kymenlaakson autojoukkojen kilta ry. ja Kouvolan autoliikkeiden yhdistys ry. kunnioittavat autokomppanian muistoa
Kymen viestikilta ry. ja 3.Er VK.n henkilöstö kunnioittaa viestikomppanian muistoa