maanantai 31. elokuuta 2015

Miehikkälä / Reijo Taipaleen tie

                                         Reijo Taipale, Kari Tapio ja T.Sorsakoski "Kulkukoirat"

Rankka ja kostea viikonloppu on takana, koska Siiskosen suvun serkkujen miitingissä "ei turhaan liioin kainosteltu lain", kuten eräs Irwin niminen artisti joskus takavuosina lauleskeli. Hauskaahan meillä oli pari yötä ja päivää kortinpeluun, makkaranpaiston ja saunomisen merkeissä.  Lisäksi jälleennäkeminen monen serkun kanssa oli jälleen näkeminen lähes 20 vuoden takaa.... Niinpä yleinen velttous on sitten vaivannut tässä noin vuorokauden verran. Vaan tänään muuttui tahti, koska viime viikolla sain kuningasidean laittaa itseni jonkinlaiseen kondikseen. Niinpä, tätä samaa on tullut hoettua jo aiemminkin, mutta jospa nyt saisin motivaation riittämään tähän vaativaan urakkaan? Koska tiedän, ettei minun mielenkiintoni jaksa kovinkaan kauan kestää itseni rääkkäämisen suhteen, niin asetin melkoiset panokset peliin...

Minä harrastin nyrkkeilyä joskus nuorempana ja niiltä ajoilta mielenkiinto kamppailulajeihin on säilynyt, vaikkakin katselijan roolissa. Nyt kuitenkin soitto eräälle vanhalle nyrkkeilyaikojen kaverille sai aikaan valtavan innostuksen. Päätimme näet vanhojen aikojen muisteloiden merkeissä nousta vielä kerran kehään nyrkkeilyottelun merkeissä. Ihan lähitulevaisuudessa ottelua ei kuitenkaan pidetä, vaan h-hetkeksi sovittiin 1.10.2016. Aikaa on siis 13 kuukautta rakentaa kunto raudanlujaksi ja hapenottokyky kohdilleen....

Koska emme vuoden päästä ole enää nuorukaisia kumpikaan, niin sovimme ottelupituudeksi 10 erää, joista jokainen erä kestää 2 minuuttia. Siinä sitä haastetta riittääkin, koska nyt kunto riittää suunnilleen puolen minuutin mittaiseen rypistykseen. Haastetta siis riittää matkalla huippukuntoon. Jos tämä projekti menee persiilleen, niin edessä voipi olla joko pyyhkeen kehään heittäminen tai saamarin pitkä sairausloma. Nyt siis vaan on tsempattava ihan oikeasti, jotta jaksaisin seisoskella kehässä koko ajan. Voittaa ei tarvitse, koska pidän itseäni voittajana, jos selviän matsin loppuun.

Itseni motivoimiseksi päätinkin aloittaa kaikkein hankalimmalla mahdollisella tavalla ja piipahtaa Imatralla Mellonmäen portailla testaamassa lähtökuntoni. Lähtiessä ajattelin nousta portaita mahdollisimman monta kertaa puolessa tunnissa, mutta kolmesti portaat ylösnoustuani ja yhtä monesti alas könytessäni, totesin etten jaksa enempää. Aikaa koko hauskuuteen meni 25 minuuttia, joten tästä tuloksesta aloitan parantamaan kuntoani.  Ensi kerran testaan tasoni kuukauden päästä ja tulosta on syytä näkyä....
Mellonmäen saatanalliset portaat aukon oikeassa laidassa
Vaan laitetaan tähän lopuksi vähän asiaakin. Jokunen viikko takaperin kävin Williladyn kanssa Miehikkälässä ja huomasimme molemmat mielenkiintoisen tienviitan. Miehikkälän kuntakeskukseen ajaessamme Muurikkalantietä pitkin, siitä olikin muutaman kilometrin mittainen pätkä nimetty kuuluisan laulajan Reijo Taipeleen mukaan. Tarkemmassa tiedonhakemisessa paljastuikin, että laulaja on kotoisin tämän tien varresta. 

Miehikkälän kunnalta melkoisen hieno teko nimetä tunnetuimman kuntalaisen, joka tosin ei asu täällä, mutta on kuitenkin syntyisin täältä Miehikkälästä. Hän syntyi Miehikkälässä vuonna 1940 ja juuria kunnioittaakseen oli kunniavieraana 4.7.2003, kun tienpätkä nimettiin Reijo Taipaleen mukaan. Hienoa ja jaloa tekoa kunnioittaakseen taiteilija lauloi avajaisjuhlissa laulun Taipaleen tie, kenties jopa muitakin kappaleitaan? Vaan me kuuntelemme kulkukoiria, jonka nimi sopinee Willimiehen seuraavan vuoden teemaankin....
Miehikkälän kunnan suuren pojan mukaan nimetyn tien viitta

maanantai 24. elokuuta 2015

Miehikkälä / Kahden kaatuneen muistomerkki

                                            Kotiteollisuus "Murheen mailla"

Onpa ollut vaihteleva viikko! Kaikki on mennyt keturoilleen ja lisää rapaa lienee vielä luvassa viikon mittaan... Vaan mikä sitten on mennyt pieleen? Pojan mopo remontti ei mennyt ihan nappiin ja nyt ei junnari pääse ajelemaan pimeän aikaan, koska onnistuin kadottamaan moposta valot. Lisäksi oma moottoripyörä jätti lauantaina tielle bensapulan takia ja pahimpaan mahdolliseen paikkaan - Lappeenrannan kasinon eteen. Oli melkoisen nolo homma soitella omalle isäukolle, jotta tuleppas pelastamaan poikasi pulasta. Tulihan tuo, mutta kyllä virnuili leveästi. Toivottavasti vastaava homma ei ole edessä enää koskaan. 

Tänään sitten selvisi miksi bensat loppuivat. Oli näet lähellä ettei sama uusiutunut, koska bensaletkuhan lorotti aineet pihalle tänään kotimatkalla. No tämä probleemi on korjattu, mutta kun eilisellä Viipurin reissulla sain vielä jotain kettumaista aikaan. Sen seurauksena Willilady onkin tänään maannut petissä koko päivän ruokamyrkytyksen uhrina. Ei parane edes vitsinä heittää, että maistuisiko taikomani lounas! Vaan asiat paranevat tässäkin suhteessa, mutta nyt on jo uusia mustia pilviä ilmestynyt taivaalle.

Parin kilometrin hevostelun jälkeen löytyi tienvarresta pieni viitta
Tarkoituksemme on näet kokoontua kaikkien serkusten kanssa meidän maatilalle ensi lauantaina, mutta tänään kantautui siltäkin suunnalta lisää murhetta niskaani. Ranchin kaivo on näet rutikuiva ja saunominen mahdotonta. Toki tarkoituksemme olikin pääsääntöisesti nauttia kaupasta ostettuja virvokkeita, joten kyseessä ei ole suuren suuri ongelma. Lisäksi olen vuorenvarma, jotta naapurin mukava mummo lämmittää meille saunan ja siellä riittää kaivossa vettäkin. Ehkä tästä viikosta vielä jotenkin selvitään....?

Metsässä tarpomisen jälkeen edessä häämötti iso kivi
Vastaavia hankaluuksia meillä oli pari viikkoa takaperin Miehikkälän Lötsänmäelläkin. Etsimme näet summamutikassa yhtä 7/JR24 muistolaattaa, mikä on kiinnitetty kiveen paikalla kuolleen kahden liljendalilaisen sotilaan muistoksi. Kyseinen valitettava tapahtuma sattui jatkosodan alkuvaiheessa, kun suomalaiset vielä odottelivat näillä seuduin lähtökäskyä Karjalan kannaksen takaisinvaltaukselle. Näiden kahden seitsemännen komppanian miehelle lähtökäsky ei koskaan välittynyt.
Muistolaatan edessä oli kettinkikaide ja uusia kukkia
No mitä ihmeen hankaluuksia meillä nyt löytämisessä oli? No ainoa tietomme oli, että paikka löytyisi Lötsänmäeltä, mutta mistä sieltä? Aikamme harhailtuamme törmäsimme nuoreen tyttöön, joka ratsasti edellämme. Pikainen huikkaus tytölle, että tiedätkö mistä muistolaatta löytyy? Tyttöhän tiesi ja niinpä ajelimme parin kilometrin pätkän kärrypolkua pitkin hevosen perässä. Olipahan taas jotain uutta, mitä ei aiemmin ole näillä retkillämme tapahtunut. Kiitokset ratsastajatytölle, jonka nimi on valitettavasti jäänyt jo unholaan....
Kaatuneiden muistolaatta
Valitettavasti en löytänyt mistään tietoa, että kenen toimesta muistolaatta on kiveen kiinnitetty ja kenen toimesta. Apua siis kaivataan....jälleen kerran.

tiistai 18. elokuuta 2015

Miehikkälä / Muurikkalan rajavartioasema

                                                     SaiPa "Lätkä lentää"

Tänään alkaa taas Willimiehen reissut Lappeenrannan jäähalliin Kisapuistoon. Vuorossa on SaiPan ensimmäinen ja ainoa kotihallissa pelaama kotiottelu tällä kaudella. Vastaan asettuu joku tuikituntematon kuopiolainen lätkäporukka, mistä tuskin on kovinkaan suurta vastusta kotijoukkue SaiPalle. Vastustajan kannattajiakaan tuskin on suuria laumoja tulossa tänne Kaakkois-Suomen lätkäkeskukseen. Paikallisia SaiPan kannattajia varmaankin saapuu paikalle lukuisia, vaikka vastustaja nyt onkin melko tuntematon. Hienoa tapahtumaa tässä silti odotellaan...

Kyseessähän on jo viides harjoituspeli SaiPalle ja yhtä monetta voittoakin odotellaan. Toivottavasti nousujohteinen trendi jatkuu ja keväällä ripustetaan romurautaa kaulaan. Värillä ei toki ole väliä. Paikallisena joukkueena SaiPa kerää takuulla katsojia jopa Miehikkälästä asti, mutta aikoinaan tilanne oli kuitenkin vähän toisenlainen.   
Muurikkalan entinen rajavartioasema
Pari vuotta ennen SaiPan perustamista Miehikkälän Muurikkalassa aloitettiin varautumaan hillitsemään SaiPan katsojalukuja, etteivät itänaapurit päässeet seuraamaan SaiPan otteita kentällä. Muutenkin täysille katsomoille pelannut SaiPa olisi ollut liemessä katsojatulvan takia ja erätaukomakkarat olisivat saattaneet loppua kesken. Onneksi Muurikkalassa tajuttiin hätätilanne ja vuonna 1946 perustettiin rajavartioasema käännyttämään innokkaita Sputnikfaneja takaisin koteihin Viipuriin ja Säkkijärvelle. Se oli hyvä päätös!
Muurikkalan entisen rajavartioaseman muistolaatta
SaiPan voittokulun jatkuessa koko 1950- ja 60-luvun ajan, ei ulkomaalaisille katsojille ollut tarvetta katsomoiden pullistellessa. Ensimmäisen mitalin jälkeen vuonna 1966 alkoi edessä olla jäähallin suunnittelu ja silloin tuumattiin, että avataanpa raja Muurikkalasta, jotta fanit pääsevät Kisapuistoon pelejä seuraamaan. Raja-asema lakkautettiinkin vuonna 1969 ja tuosta asti jokunen itänaapurikin on päässyt seuraamaan SaiPan otteita kaukalossa. Ilmeisesti eivät kuitenkaan ole häirinneet liikaa, koska raja-asemaa ei ole tarvinut avata uudelleen?

Kyseinen tarinahan on siis kirjoitettu kieli poskessa ja nyt lähdenkin Kisapuistoon seuraamaan Sputnikkien otteita. Nähdään siellä....

PS. Meinasi unohtua mainita, että entisen raja-aseman seinään käytiin naputtelemassa muistolaatta ansiokkaasta toiminnasta 15.5.2014. Siellä se oli vieläkin, eikä yksikään SaiPafani ole noutanut sitä omiin hoteisiinsa....

















lauantai 15. elokuuta 2015

Miehikkälä / III / JR24 muistomerkki



                                                     Omar & the Howlers "Judgement day"

Masentaa, koska Willimobiili on rikki, eikä varaosia saa ennen maanantaita. Masennusta lisää vielä se, kun meidän tarkoituksemme oli käydä kuvaamassa viikonlopun aikana Virolahti. Nyt kyseinen homma siirtyy hamaan tulevaisuuteen, koska viikonloppukalenterimme on melkoisen täynnä tästä eteenpäin. Vaan ei mahda mitään... 
Metsäpolun päästä löytyy lipputangoilla varustettu muistomerkki

Koska omat murheeni ovat joidenkin toisten murheisiin verrattuna kohtuullisen mitättömät, niin enpä jaksa kummemmin asiaa murehtia. Sen sijaan Suomenlahden sotilasläänin jatkosotaan perustaman JR24 miehillä oli todellisia huolia syyskuussa 1941. Miehikkälän Muurikkalan alueella näet taisteltiin tosimielellä jatkosodan alkuvaiheessa ja niinpä suomenruotsalaisen rykmentin kolmannesta pataljoonasta kaatui kaksikymmentä sotilasta. Heille on pystytetty Muurikkalaan jo vuonna 1969 oma muistomerkki kunnianosoituksena.
Komiat kettingit

Alueella on myös muitakin muistomerkkejä, joista aiemmin olen esitellyt yhden niukasti Lappeenrannan Ylämaan puolella sijaitsevan muistomerkin. Se liittyy samoihin taisteluihin ja sen löydät täältä.
20 kaatunutta
Muistomerkki pystytettiin Loviisan pormestari Sven Hardingin aloitteesta. Lieneekö ollut joukossa mukana?

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Miehikkälä / Ehtoolliskivi

                                          Jansson "Rosfittii"

Pirulauta, nyt pitää tehdä jotain! Kesäajan nesteytys- ja massakausi alkaa näyttää ryöstäytyneen käsistä. Vyötärö turpoaa kuin pullataikina ja muutenkin olo tuntuisi kaipaavan kunnon kuntokuuria. Tämä onkin vähän ikuisuuskysymys meikäläiselle, koska olen kaavaillut kuntokuuria jo vuosia. Mutta nyt taidan sitten toteuttaakin sen, koska enää en oikein keksi mitään veruketta lykkäämiseen. Työpaikalta löytyy punttisali, takapihan ohitse kulkee lenkkipolku ja autotallissa on nyrkkeilysäkki. Pitänee kaiketi aloittaa niiden hyödyntäminen. Yhtenä vaihtoehtona on tietenkin tuo alkubiisin Janssonin tapaan lähteä rosfittiin....

Jotensakin en oikein luota itseeni tässä asiassa ihan täysin, joten piti käydä hakemassa päätökselle vahvistusta Miehikkälän Savanjärveltä asti. Paikalla piipahtaminen männä lauantaina oli vähän kuin puhdistautumisriitti kaltaiselleni ateistille. Mieleeni vaan juolahti, että tällaiset paikat ovat minullekin tärkeitä, koska yritän aina eläytyä siihen tilanteeseen, minkä takia kyseinen muistomerkillä varustettu paikka on muuttunut ihmisille tärkeäksi. Tällaisella paikalla tuntui luontevalta luvata itselle muutoksen tuulia...
Ehtoolliskivelle opastava kyltti on tipahtanut

Tämä Miehikkälän Savanjärvellä sijaitseva kivenlohkare sai uuden nimen 25.6.1941 eli tästä eteenpäin sitä on kutsuttu ehtoolliskiveksi. Syynä uuteen nimeen on tapahtumaketju, mikä alkoi jo välirauhan aikana, jolloin Miehikkälässä koulutettiin varusmiehiä. Joukossa oli myös rippikoulun käymättömiä, joten palveluksensa lomassa he suorittivat tämänkin seikan. Kyllähän sotaan kelpaavilla nuorilla miehillä pitää olla myös naimalupa!
Ehtoolliskivi

Valitettavasti jatkosodan syttyminen keskeytti 25.6 sovitun konfirmaatiotilaisuuden Miehikkälän kirkossa. Niinpä tilaisuutta jatkettiin täällä Savanjärvellä 3.7.1941. Kiven päältä sotilaille jaettiin ehtoollinen ja poikien matka kaiketi jatkui rintaman suuntaan, missä vihollisuudet olivat jo käynnissä.
Laatta ehtoolliskiven kyljessä

Tapahtumaa kunnioittaakseen Miehikkälän kunta ja Sinisen prikaatin muistosäätiö kiinnittivät laatan kiven kylkeen 29.6.1986. Paikalla paljastamistilaisuudessa oli kaksi ehtoolliseen osallistunutta sotilasta. Itse kun kävin paikalla, niin laatta oli niin kiiltävä, että epäilen sen tulleen vaihdetuksi lähiaikoina. 

perjantai 7. elokuuta 2015

Lappeenranta / SaiPa veistos

                                          Francine "You wanna have it all"

Lätkäkausi alkaa tänään! Oma ikisuosikkini jo reilun neljänkymmenen vuoden ajalta on tietenkin kotikaupunkini SaiPa. Vaikka menestys mitalien muodossa on SaiPan kiertänytkin, niin paikalla ollaan Kisapuistossa joka pelissä. Se on varmaakin varmempaa...

Tänään tosin SaiPa pelaa oman ensimmäisen harjoitusottelun Imatralla ja vastassa on paikallisvastustaja KooKoo. Tuloksella nyt ole mitään väliä, mutta ainahan voitto saa hyvälle tuulelle. Siksi oma duunipäiväni päättyy tänään etuajassa, jotta kerkeän paikan päälle kello neljäksi. Koska vilpittömästi toivon SaiPalle menestystä muuallakin kuin talouslukuja esitellessä, niin toivotan koko oman kylän joukkueelle "Omille pojille" menestystä kauteen 2015-2016 näin blogin välityksellä. Tsemppiä ja nyt napataan se helvetin jalometalli kaulaan!!!

SaiPan nro 13 ja logo veistettynä hiekkaan sataman kärjessä. (Tietenkin aurinko teki omat tepposensa..)

torstai 6. elokuuta 2015

Miehikkälä / Vapautemme hinta

                                           Haloo Helsinki "Vapaus käteen jäi"

Ensimmäinen työviikko alkaa olla takana ja vauhtia on riittänyt ihan hemmetisti. Välillä tuntuu, että olisi kannattanut aikoinaan hommata logistiikkainsinöörin koulutus, koska sitähän tämä nykyinen duunini tuppaa olemaan. HIstorianopettaminen nuorille on jäänyt viimeisen parin vuoden aikana vähän vähemmälle ja vastaavasti insinöörin ja hallintomiehen duunit ovat kasvaneet samassa suhteessa. Onneksi tähän on luvassa muutosta noin 300 vuorokauden kuluttua ja saanen palata opettamaan itselleni tärkeää historiaa maamme tuleville toivoille oikein kunnolla. Toki olen avoin muillekin suunnitelmille ja tehtäville, mutta sen on sitten oltava mukavaa puuhaa missä saa jotain näkyvää aikaiseksi. Tällä iällä ei aikaa kannata haaskata turhuuksiin ja jonninjoutavuuksiin. Tuolloinhan elämä menisi ihan hukkaan, eikä kukaan muistaisi parin vuoden jälkeen edes nimeäni!

Sen sijaan Miehikkälän kohteita kuvatessamme viikko takaperin, huomasin ettei Miehikkälässä ole pelkoa unohtamisesta. Meille entuudestaan tuntematon muistomerkki sattui matkanvarrelle ajaessamme Tohmonjärvelle menevää tietä Muurikkalassa. Tien poskessa könötti uutuuttaan kiiltelevä muistomerkki, mistä emme tiedä mitään. Niin tekijä, pystyttäjä ja pystytysvuosi ovat meille tintemattomia. Mutta ajatus on hieno. Sotavuosina kaatuneita kyläläisiä muistetaan omalla monumentilla...
Muistomerkki Tohmonjärventien varressa
Valitettavasti muistomerkissä ei ollut vuosilukuja eikä tekijöitä mainittuina, mutta asalla saattaa ollut Muurikkalan Myllysen puolen kyläyhdistys tai sen tapainen, jos sellaista nyt yleensä on edes olemassa...
Vapautemme hinta

Muistolaatta

Kiven vieressä on kartta, mikä kertoo kaatuneiden kyläläisten kotitalojen paikat
Kunpa itsestänikin jäisi joku muuisto jälkipolville, minkä johdosta saisin oman muistomerkin jonnekin itselleni tärkeään paikkaan. Toki valitsisin vähän rauhallisemman keinon muisteluilleni, kuin olla sankarivainaja. Olen näet ehdottomasto rauhan kannalla...

PS. Tässä on taas tietoviisaille tilaisuus valaista blogin tekijöitä muistomerkkiin liittyvillä tiedoilla

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Miehikkälä / Säkkijärven entinen kunnanraja*

                                           Viljo Vesterinen & Dallape "Säkkijärven polkka"

Kesäloman viimeistä päivää viedään ja lukuisat projektit kotosalla ovat vielä kesken. Nämä kotityöt ovat vieneet viime aikoina sen verran paljon aikaa, että omat projektimme ylläpitämiemme blogien parissa ovat kärsineet. Etenkin Willimiehen jäljillä Karjalassa blogi on edennyt todella hitaasti. Kohteita sitä varten on tämän kesän aikana kuvattu melkoisesti ja muutoksen tuulet puhaltavat sielläkin lähiaikoina. Kohteita siis odottaa esittelyään sielläkin rutkasti. Karjalassa blogia aion täydentää ensi viikosta alkaen 1-2 kohdetta/vko tahtia. Kunhan omat kiireet vähän hellittävät.

Sen sijaan tämä alkuperäinen Willimiehen jäljillä blogi kokee nyt myös suuren muutoksen. Koska tästä rakkaasta lempilapsesta ei meinaa päästä irti uusien kohteiden ja päivitysten takia, niin päätimme perhana Williladyn kanssa jatkaa tätäkin projektia! Tällä kertaa blogi astuu ensi kerran meille niin rakkaan Etelä-Karjalan ulkopuolelle. Kävimme nimittäin eilispäivänä kuvaamassa Miehikkälän muistomerkkejä ja huomasimme molemmat, että tämä on se juttu, mitä me osaamme.... Alue siis laajenee ja työmäärä lisääntyy, mutta meille tämä on mukavaa puuhastelua, minkä avulla voimme irtautua arjesta ja vierailla paikoilla, minne emme muuten ikimaailmassa menisi. Tämä on parasta vastapainoa työlle!

Olemme Williladyn kanssa pohtineet uutta aluerajausta ja se onkin ollut vaikeaa. Aloitamme kuitenkin Miehikkälästä ja seuraavana vuorossa olevasta Virolahdesta. Haminasta ja Kotkastakin on ollut puhetta ja Kotkasta olenkin kysellyt avuksi uutta assistenttia, joka tietää paikallishistoriasta enemmän kuin minä. Saa nähdä lähteekö hän projektiin mukaan? Mihin kaikkialle tiemme viekin, niin sama asenne saa jatkua, koska muutakaan emme osaa, tosin emme kyllä ihmeemmin haluakaan muuttua. Muistomerkit, muistolaatat ja muut historiaan liittyvät kohteet ovat siis tulevaisuudessakin keskeinen osa blogiamme. Toivotaan, että uusilta alueilta löytyy paljon kiinnostavia muistomerkkejä, kuten Etelä-Karjalastakin on löytynyt ja löytyy vastakin. Tiedossamme on vielä lukuisia kohteita omalta kotiseudultamme. Niitäkin on siis tulossa, joten sopivassa tilanteessa nekin kokevat julkaisun.

Muutamat ovat kyselleet meiltä, että onko tässä touhussa mitään järkeä? Teille epäileville vastaisin, että kyllä on ja paljonkin. Olemme nähneet kaikenlaisia upeita paikkoja ja niin tulemme näkemään vastaisuudessakin. Vilpitön toiveeni on tietenkin, että lukijatkin saisivat käsityksen, kuinka paljon meillä on muistamisen arvoisiksi koettuja paikkoja, tilanteita ja henkilöitä, joiden kunniaksi tai muistoksi on joku taho päättänyt perustaa oman muistomerkin. Tämä on humanistista maantiedettä parhaimmillaan, joka ainakin kiehtoo meitä kumpaakin tutkimaan mitä tuonkin nurkan takaa löytyy? Tämä toiminta on kuin keskiajan löytöretkeilijöiden kaltaista touhua, vaikkakaan me emme löydä uusia alueita ja maita heidän tavoin. Meille ne ovat toki uusia, vaikka joku onkin jo alueella vieraillut muistomerkin arvoisesti. Se ei vähennä innostustamme ollenkaan.

Itselleni myös Säkkijärvi on vastaavankaltainen merkityksellinen paikka, koska äitini puolen suku on Säkkijärven Suurpäälän kylästä kotoisin. Pitkän tutkimustyön tuloksena sukuni kotitalo löytyikin toukokuussa ja olin onnesta soikea, kun sain kävellä omilla sukujuurillani. Nyt tarkoitus olisi jollain aikavälillä raijata jokainen sukulaisemme piipahtamaan paikalla tutustumaan omiin juuriinsa. Kyllä jokaisen pitää edes sen verran arvostaa omia sukujuuriaan...

Siksi minusta olikin enemmän kuin hienoa, kun löysimme Miehikkälästä muistomerkin, mikä yhdistää edellä mainitut asiat. Blogissa näet ylitetään tärkeä raja ja Säkkijärvikin on tärkeä paikka kirjoittaneelle. Hienoa, että Miehikkälän Muurikkalasta osoitteesta Laisniementie 95 löytyi kohtalaisen uusi muistomerkki, mikä kertoi karusta historiallisesta vääryydestä, mutta toisaalta mahdollisti piipahtamisen entisen Säkkijärven pitäjän puolella, tällä kertaa täällä Suomessa. Tästä tuli ainakin minulle kerta heitolla merkityksellinen paikka!

Säkkijärven entinen pitäjänraja kulki muistomerkin kohdalla
Tämän itselleni merkityksellisellä paikalla sijaitsevan muistomerkin pystyttivät vuonna 2007 V&U seura sekä Laisniemen Jäntevä. Hienoa työtä kerrassaan. Valitettavasti tuo V&U ei oikein valjennut minulle, joten siihen kaipaisin hivenen lisää tietoa. Taas olisi blogin tietoviisaille vähän selvitettävää....

Graniittia, kuten lähes kaikki alueen muistomerkit


Aikojen havinaa Laisniementien varressa


Muistomerkin takaosa, koska pitäähän se todistaa, että kävin Säkkijärvellä!
Päivitys 25.11.2017
Willimiehellä lienee ollut huono päivä, kun kirjoitin tätä kertomusta reilut pari vuotta takaperin! Minä näet ihmettelin muistomerkin laatassa sitä, että kuka on pystyttänyt kyseisen muistomerkin. Nyt tiedän... kyseessä on Laisniemeläinen voimistelu- ja urheiluseura Jäntevä, joka pystytti tämän vuonna 2007. Kiitokset lukijavihjeestä jälleen kerran....