sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Metsäpirtti / Sankarivainajien muistomerkki

Kuten eilen kerroin, niin Metsäpirtin hautausmaalle perustetusta muistolehdosta löytyy toinenkin muistomerkki. Kyseessä on Metsäpirtin sankarivainajia kunnioittava muistomerkki, mihin on yhdistetty vuosien 1918 ja 1939 - 1944 kaatuneille sankarivainajille. Tietyllä tavalla molempien sotien sankarivainajille tarkoitettu muistomerkki on väärässä paikassa, koska heidät on haudattu entisen kirkon ympärille, mutta koska alue on nykyisin täynnä venäläisten hautoja, niin katsottiin paremmaksi sijoittaa muistomerkki tänne muistolehtoon. Vuoden 1918 sankaripatsaan jalusta on kuulemma vielä löydettävissä kirkon alueelta, mutta enpä tuota löytänyt. Muu osa patsaasta on otettu kierrätykseen neuvostosotilaiden muistomerkkiin.
Sankarivainajien muistomerkki etualalla

Harmaata Antrean graniittia

Metsäpirtin kyläneuvosto näytti hankkeelle vihreää valoa, osaltaan siksi että vuonna 1992 Suomen ja Venäjän välillä solmittiin sopimus kaatuneiden sotilaiden muiston vaalimisesta. Niinpä homma pyörähti käyntiin Metsäpirttijärjestöjen toimesta ja heidän hakemuksestaan, opetusministeriö myönsi hankkeelle rahaa. Toivo Laitinen valittiin yhteishenkilöksi ja hän hoiti asiaa eteenpäin Antrean kiviveistämön kanssa Toivo Laulajaisen suunnitelman mukaisesti.
Kolosta päätellen, muistomerkissä on ollut jonkinlainen laatta, joka lienee kadonnut?

Kun muistomerkki oli valmis, niin asiaan tuli takapakkia paikallisen kyläneuvoston kanssa, koska teksti oli muotoiltu "kaatuivat isänmaan puolesta". Sana isänmaa tuntui olevan liian rankaa tekstiä ja uutta lupaa piti anoa Käkisalmen hallintoviranomaisilta. Lopulta lupa heltisi, kun keskusteluja oli käyty aina suurlähettilästasolla. Niinpä lopulta 2.9.1995 rovasti Seppo Lahnasalo vihki muistomerkin käyttöön runsaslukuisan vierasjoukon läsnäollessa. 

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Metsäpirtti / Kotipitäjän mullassa lepäävät

Parisataa metriä kirkon muistomerkiltä etelään löytyy Metsäpirttijärjestöjen hallinnoima alue, joka on osa Metsäpirtin vuonna 1895 käyttöön ottamaa uutta hautausmaata. Siellä on kaksi muistomerkkiä, joista esittelen ensin kyseiselle paikalle ensimmäisenä paljastetun muistomerkin. 
Willimies on stopannut muistomerkkialueelle

Aidan yläosaan on hitsattu Metsäpirtin kirkon profiili

Muistomerkit häämöttävät puiden takana

Kyseessä on vuonna 1992 pystytetty, mutta vasta 29.5.1993 paljastettu Muistokivi, joka kunnioittaa Metsäpirttiin haudattuja vainajia. Se on Kaarlahden punaista graniittia, minkä oli suunnitellut teksteineen kirvesmäkeläinen Toivo Laulajainen. Paikalla muistomerkin paljastustilaisuudessa oli arvioiden mukaan liki 700 henkeä, jotka koostuivat entisistä metsäpirttiläisistä ja heidän jälkikasvustaan sekä paikallisista. 
Muistolehdossa on kaksi muistomerkkiä


Kotipitäjän mullassa lepäävien vainajien muistoa kunnioittaen. Metsäpirttijärjestöt

Monumentin takaosa on melko vekkuli

Vanha hautakivi

Montaa vanhaa ristiä ei ollut jäljellä

Muistomerkin pystyttämiselle oli saatu lupa Metsäpirtin kyläneuvostolta. Jo lupaa anoessaan metsäpirttiläiset olivat kaukaa viisaita, ilmoittaessaan että paikalle tulisi vielä toinenkin muistomerkki. Siitä lisää huomenna.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Metsäpirtti / Metsäpirtin kirkon muistomerkki

Matka Metsäpirtin muistomerkkien parissa jatkuu. Parikymmentä metriä tietä pitkin etelän suuntaan, löytyy vanha portti, mistä on aikoinaan kuljettu Metsäpirtin kirkkoon ja sitä ympäröineelle kirkkopihalle. Muutahan tästä rakennuksesta ei enää ole jäljellä, mutta onneksi Metsäpirttijärjestöt ovat kiinnittäneet muistolaatan portin pylvääseen, joka kertoo paikan historiasta. Nyt entinen kirkon alue on venäläisten käyttämänä hautausmaana.
Williladylla oli kova kiire tutkimaan vanhoja portinpieliä

Ensimmäisen kerran Metsäpirtti mainitaan asiakirjoissa 1500-luvulla, tuolloin se oli kirjattu kyläkunnaksi. Sakkolaan kuuluvaksi kappeliksi se muodostettiin 1690-luvulla ja lopulta siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1894. Tosin toiminnan itsenäisenä se pääsi aloittamaan vasta vuonna 1902.
Metsäpirtin kirkon portti

Kyltti kertoo paikalla sijainneen kirkon vuosina 1690 - 1939. Toisenlaistakin tietoa löytyy. Vaienneet temppelit teos kertoo ensimmäisen kirkon tulleen rakennetuksi vasta 1700-luvun alussa. Seuraava maininta siitä on, että 1789 sen katto oli surkeassa kunnossa, kuten oletettavasti koko kirkkokin. Oli aika ryhtyä puuhaamaan uutta kirkkoa. 
Portinpylvääseen kiinnitetty laatta kertoo, miltä kirkko näytti 1939

Se valmistuikin puukirkkona vuosien 1791 ja 1792 aikana, kunnes se päätettiin purkaa 1841. Säästäväisinä ihmisinä metsäpirttiläiset rakensivat kirkon uudelleen samoista tarpeista. Remonttia seurasi jatkossakin. Vuonna 1876 kirkon harjoja korotettiin ja vanha kellotorni korvattiin uudella ja pienemmällä kellotornilla. Perusteellinen remontti oli edessä vuonna 1914, jolloin tehtiin taas uusi torni kirkon keskustaan ja pyhätön seiniä korotettiin metrin verran. 
Entisen kirkon paikalla on venäläinen hautausmaa


Kirkon kohtaloksi koitui sijainti rajan läheisyydessä ja talvisodan ensi päivinä tykkituli tuhosi kirkon perustuksiaan myöten. Tuomiosunnuntain messu 1939 jäi viimeiseksi kirkolliseksi tapahtumaksi Metsäpirtin kirkossa. 

torstai 27. kesäkuuta 2019

Metsäpirtti / Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Matkan oli taas jatkuttava. Palasimme Palkealasta takaisin Raudun keskustaan, mistä jatkoimme kohti Laatokkaa ja sieltä suunnalta löytyvää Metsäpirttiä, mistä nykyisin käytetään nimeä Zaporodshkoye tai jotain sinne päin. Tarkoitukseni on ollut jo muutamana edellisenä vuotena käydä kuvaamassa kyseiset paikat, mutta aina jostain syystä tämä Metsäpirtin reissu on jäänyt tekemättä. Nyt sitten tuli tämäkin paikka nähtyä ja veikkaanpa, ettei tarvetta uuteen reissuun lähivuosina ole. Ei siksi, ettei kiinnostaisi, vaan koska veikkaan ettei alueelle nouse uusia muistomerkkejä.
Kaikkialla kannaksella rakennetaan kirkkoja

Voisi rakentaa muutakin....

Liekö suomalaisten rakentamia?

Joka paikassa poltettiin roskia

Perillä Metsäpirtissä

Matka Raudusta Metsäpirttiin oli hyväkuntoista asfalttitietä, jonka varrelle näköjään nousee uusia kirkkoja, kuten koko Venäjän maalle. Toinen mieleenpainunut asia oli jatkuvat savut, jotka nousivat ihmisten pihoilta roskien poltosta. Sinänsä hyvä, etteivät aja kaikkea kaatopaikoille, jollainen tämän reitin varrelle osuu. Sitä lokkien määrää, kun ne tonkivat avokaatopaikan jätteitä. En edes viitsinyt pysähtyä kohdalle kuvaamaan, vaan jatkoin tyynesti matkaa. Kyllä venäläisillä on vielä matkaa ympäristötietoiseksi kansaksi, mutta niin on meilläkin. Lappeenrannan Facebook-ryhmässä oli pysäyttävä kuva juhannuksen jälkeisestä rojukasasta suositun rantapaikan yhteydessä. Ei kannata meidänkään liikaa pullistella...

Muuten matka kohti Metsäpirttiä sujui lupsakkaasti ja lopulta edessä häämöttikin Metsäpirtin taajama, josta hurautimme ohitse kohti ensimmäistä kohdettamme. Nopeasti Aarno Karimon suunnittelema ja 25.11.1936 paljastettu Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki  putkahtikin eteemme. Pakko sanoa, että paikallisilta pelloilta kerätyistä kivistä rakennettu muistomerkki on massiivinen. Lisäksi siihen kiinnitetty muistolaatta on ajan henkeen sopiva. Tällaista mahtipontista tekstiä tuskin tänä päivänä laitettaisiin minkään monumentin kylkeen? Toki alueen ihmisten oleminen lähes maaorjuutta vastaavassa asemassa on aina muistomerkin arvoinen. 
Metsäpirtin lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki


Muistomerkki on massiivinen

Katon lyhty Karjalan vaakunalla on komia

Tämä muistomerkki säilyi sotavuodet ja neuvostoajan ehjänä, mutta ainahan vanhaa pitää kunnostaa. Ilmeisesti muistomerkistä oli kadonnut reliefi, muistolaatta ja kattolyhty, koska syksyllä 2001 kunnostustöiden yhteydessä ne valmistettiin uudelleen vanhan mallisiksi. Lopullisesti ne kiinnitettiin paikalleen 4.6.2002. Reliefin valutyön teki ruoveteläinen Aution Valimo Oy. Etukoristeen ja kattolyhdyn sen sijaan valmisti punkalaitumelainen Yrjö Inkinen. Asennushommat hoitivat Jooseppi Eeeva, Vesa Hämäläinen, Leo Laulajainen, Mauri Orava ja Aulis Ukkonen.
Muistolaatan teksti on vanhahtavaa

Reliefi ja laatta muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden
Reliefi

Metsäpirttijärjestöjen keräämin varoin ja pienen opetusministeriöltä saadun avustuksen jälkeen muistomerkki oli valmis uudelleenpaljastettavaksi Metsäpirtin pitäjäpäivillä 6.7.2002. 

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Palkeala / Larin Parasken hautamuistomerkki

Jatketaan samalla paikalla eli Palkealan ortodoksihautausmaalla. Eilen esittelin paikan yleisesti, mutta tänään keskitymme vain yhteen muistomerkkiin, joka on paljastettu aikoinaan yhdelle naishenkilölle, jonka merkitystä maamme sivistyksen ja kulttuurin kehitykselle ei kaiketi osata enää tänäpäivänä arvostaa? Monet eivät varmaan edes ole kuulleet hänen nimeään, mutta jospa nyt se edes jollekin lukijalle jäisi mieleen....
Larin Parasken alkupeäinen vuonna 1911 pystytetty muistomerkki kuvattuna syksyllä 1941(Kuva SA-kuva)

Me korostamme monesti Kalevalan osuutta maamme sivistymisessä ja kulttuurin kulta-ajan kivijalkana. Sitä tuo teos onkin, mutta mistä nuo runot Kalevalaan ja sen jatko-osaan Kantelettareen ovat tulleet? No Karjalasta tietenkin ja etenkin niiltä alueilta, jotka eivät ole enää osa maatamme. Sieltä tuo runous ja itkuvirret ja muu runous on ammennettu. Yhtenä osana siitä on myös päivämme kohteen pääosan esittäjä Larin Paraske, vaikka hän nyt ei Kalevalaan mitenkään liitykään.
Larin Parasken muistomerkki on tien laidassa

Larin Paraske syntyi vuonna 1833 Lempaalan Mäkienkylässä, missä hänen syntymäpaikkansa kyläkaupan seinään on kiinnitetty muistolaatta Inkerin kulttuuriseuran toimesta. Kävimme Williladyn kanssa paikan päällä kesällä 2017 ja veikkaanpa, että tuskin tuota laattaa kovinkaan moni suomalainen on nähnyt. Toivottavasti karelianismi aatteena heräisi uudelleen henkiin ja innostus tutustua alueeseen lisääntyisi. Nyt liian moni suomalainen tyytyy käymään joko rajalla tankkaamassa tai korkeintaan Viipurissa ostoksilla. Nähtävää olisi paljon enemmänkin....

Larin Paraske(aluksi Paraskeva Nikitina) syntyi perheeseen, jossa isä oli Kusovin hovin maaorjana. Äiti oli syntyjään Vaskelan kylästä Metsäpirtin läheltä. Täältä Larin Paraske löysi itselleen miehen ja muutti äitinsä kotikylään parikymppisenä. Täällä hänen nimensä muuttui miehen kotitalon Larin mukaan Larin Paraskeksi.Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista vain kolme eli aikuisikäiseksi. Sairaalloisen miehensä ja perheensä elättääkseen larin otti orpolapsia hoitaakseen, veti laivoja ja kantoi halkoja. Elämä oli siis melkoisen kovaa ja lopuksi Larin jäi vielä yksin, kun hänen miehensä kuoli 1888.
Parasken muistomerkki


Muistomerkillä on käynyt muitakin suomalaisia kynttilöistä päätellen

Kuuluisuuteen hän nousi paikallisen apupapin Adolf Neoviuksen ansiosta, kun hän aloitti keräämään alueelta kansanrunoutta. Heidän yhteistyönsä aikana Paraskelta kirjoitetttiin ylös laajin yhdeltä ihmiseltä kerätty runoaineisto. Se sisälsi  32 000 säettä kalevalamittaista runoutta, lähes 3 000 sananlaskua ja arvoitusta, 25 itkuvirttä, parikymmentä uusimittaista kansanlaulua ja kuvaus vanhoista häätavoista. On siinä ollut muistamista kerrassaan!!!!!

Tämä yhteistyö teki Paraskesta tunnetun ja lisäksi hän muutti Porvooseen kolmen vuoden ajaksi, jolloin kaikille maamme karelianisteille tuli helpoksi tavata aito runonlaulaja. Niinpä hänen nimensä nousi kaikkien huulille. Vaikka hän olikin aikansa superjulkkis, niin se ei auttanut yhtään hänen taloudellista tilannettaan. 

Nina Sailon tekemä reliefi


Palattuaan Vaskelaan hän sairasteli ja eli köyhyydessä, menettäen kotitilansa verorästien takia. Hän kuoli köyhänä runoilijana 3.1.1904 Metsäpirtissä.

Larin Paraske haudattiin tänne Palkealan ortodoksihautausmaalle, mutta vasta vuonna 1911 Etelä-Karjalaisseurojen liitto pystytti hänelle hautamuistomerkin Palkealan hautausmaalle. Se selvisi sodista ehjänä, mutta kun suomalaiset pääsivät alueelle käymään uudelleen 1980-luvun loppupuolella, niin muistomerkin huomattiin kadonneen. Oli aika pystyttää uusi näköisversio.
Patsas on näemmä 170 senttiä korkea

Uusi muistomerkki pystytettiin 1990-luvun alussa ja reliefin siihen on tehnyt Nina Sailo. Lisäksi siihen on kaiverrettu koskettava teksti: Tuulet toivat runovirret, ahavaiset antelivat, meren tyrskyt työntelivät

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Palkeala / Palkealan kirkko ja hautausmaa

Tikatsun hautausmaa jäi taaksemme ja jatkoimme matkaamme kohti seuraavaa kohdetta, joka oli Palkealan ortodoksinen kirkko ja siihen oleellisesti liittyvä hautausmaa. Tiesin paikalla olleen aikoinaan suomalaisten pystyttämän muistomerkin, jonka venäläiset ovat erään Raudun Facebook-ryhmässä kirjoitelleen miehen sanoin vieneet pois jonnekin tuntemattomaan paikkaan! No, onhan entisen Palkealan kirkon tontille jo jokunen vuosi rakennettu uutta ja valmistuessaan melkoisen komeaa kirkkoa. Ihmetyttää vaan, että kuka sitä tarvitsee, koska alue on melkoisen hiljaista seutua!
Palkealaan rakennetaan uutta kirkkoa. Valmistumisvuosi?

Tällä tontilla sijainnut suomalaisten pystyttämä muistomerkki on kärrätty pois

Raksa oli hiljainen
Lieneekö jonkin kirkkoisän hauta?

Tästähän se selviäisi, jos osaisin kieltä

Suomalaisten aikaan Palkeala oli Raudun alueen ortodoksien keskuspaikka ja siksi sinne nousikin vuonna 1865 hirsinen, laudoilla vuorattu kirkko. Kirkon rakentamisen maksoi pietarilainen liikemies Nikolai Ivaninpoika Rusanov omilla rahoillaan. Kirkko vihittiin käyttöön 3.10.1865 ja pyhitettiin apostoli Andreaan ja Maria Magdalenan muistolle. Kirkon ympärillä oli myös pieni hautausmaa, mutta myöhemmin hautaukset suoritettiin enimmäkseen uudelle hautausmaalle, joka sijaitsee kirkolta n. 200 metrin päässä. Tämän kirkon kohtaloksi muodostui välirauhanaika, jolloin venäläiset purkivat sen osittain, eivätkä suomalaiset korjanneet sitä. Nyt siis samalle tontille nousee uusi tiilinen kirkko.
Palkealan ortodoksisen hautausmaan portit ovat aivan tien laidassa

Vanhalle haudalle on tuotu uusi kivi

Naapureiden hautoja

Hautausmaa on kooltaan melko pieni

Palkealan ortodoksihautausmaan muistoristi

Ristiin kiinnitetty laatta

Hautausmaa sen sijaan sijaitsee noin 200 metrin päässä kirkosta tien laidassa ja siellä on jäljellä hautausmaan portit sekä joitakin suomalaisten hautoja. Löytyypä paikalta myös suomalaisten pystyttämä valkoinen muistoristi. Hautausmaalle on myös haudattu yksi todellinen suomalainen arvohenkilö, joten hänen muistomerkkinsä paljastamme vasta huomenna....   

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Rautu / Sankarivainajien muistomerkki*

Rautu oli alue, joka otti talvisodan alussa venäläisten hyökkäyksen vastaan ja joutui miehitysvallan alle. Syksyllä 1941 suomalaiset palasivat, mutta kesällä 1944 alue piti luovuttaa takaisin rauhansopimuksessa määriteltyjen alueluovutusten takia. Ajat kuitenkin muuttuvat ja pitkään suomalaisilta suljettuna pysynyt alue avautui suomalaisille matkailijoille 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, kuten muutkin alueet.
Raudun sankarivainajien muistomerkki






Oli aika poistua Tikatsusta ja hypätä Chryslerin kyytiin

Nyt Sosnovo, entinen Rautu, on taas kulkijoille vapaata aluetta ja se näkyy myös Raudun Tikatsun hautausmaalla, jonne suomalaiset ovat pystyttäneet kaksi muistomerkkiä. Eilen tutustuimme niistä toiseen, joten tänään on vuorossa Raudun sankarivainajille pystytetty muistomerkki. 

Raudun sankarihaudan muistomerkki on koruton kolmionmuotoinen kivenmurikka, jonka pystytysvuotta ja tekijää en saanut selville yrityksistäni huolimatta. Sen kuitenkin tiedän, että alueelle on haudattu noin kaksisataa rautulaista sankarivainajaa. Itse veikkaan muistomerkin tulleen pystytetyksi jo 1990-luvulla, mutta olen ennenkin ollut arvailujen suhteen väärässä! 

Päivitys 3.11.2019
Muistomerkki on panssariestekivi, mihin on kiinnitetty laatta. Se on pystytetty rautulaisten pitäjäseuran toimesta ja se paljastettiin 13.8.1995.