torstai 31. toukokuuta 2018

Kotka / Vesitorso, veden vartija ja vedestä lähtenyt

Kotka on itseni niin rakastaman nykytaiteen Mekka. Mitä erilaisimpia veistoksia on pystytetty eri puolille kaupunkia ja veistospromenadille. Ihan tyylikkäitähän noista osa on, mutta kun en vaan oikein ymmärrä niiden ideaa. Tässä kohtaa kulttuurintuntemuksessani lienee joku vinksallaan...
Hiirosen teos

Sapokan puiston alueelta löytyy myös yksi nykytaiteellinen teos, joka sijaitsee 14.6.2017 tekijänsä mukaan nimetyllä aukiolla. Kyseessä on kuvanveistäjä Eero Hiironen, joka on kansainvälisestikin kuuluisa töistään. Hän käyttää materiaalina happoterästä ja yleensä teoksiin liittyy kliinteästi vesielementti.


Niin täällä Sapokassakin, missä hänen teoksensa Vesitorso, Veden vartija ja vedestä lähtenyt on sijainnut vuodesta 2006. Valitettavasti kotkalaisetkaan eivät tunnu ymmärtävän tämän taideteoksen päälle, vaan se koki jokunen viikko takaperin ilkivaltaa. Kuvat runnellusta teoksesta löydät täältä.
Hiironen tunnetaan Kotkassa ja ulkomailla



keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kotka / Viestejä ystäville

Työpäivät kääntyvät loppusuoralle ja pientä piristymistä on mielialassani havaittavissa. Muutama päivä vielä ja sitten edessä aukeaa kesäloma. Kesällä tarkoitukseni on saada kuvattua mahdollisimman paljon kohteita ensi talven varalle. Sitten edessä häämöttää kyllä loppusuora tälle blogillekin. Minkäs sille mahtaa, että kohteetkin loppuvat aikanaan...
Viestejä ystäville

Pieni huolestuminen alkaa myös hiipiä selkärankaan, että mitä tekisin tämän jälkeen. Ainakaan yhtä suuritöiseen urakkaan en enää ilmaiseksi ryhdy, joten ehkä käytän itseltäni säästyneen ajan johonkin mukavaan ja kivaan, kuten moottoripyöräilyyn, kalastukseen ja uuden harrastuksen opetteluun? Kuka sitä vielä tässä vaiheessa voi tietää, mitä tekee kahden vuoden kuluttua... Olisikohan jo aika alkaa lähetellä viestejä ystävilleni siitä, että olisiko teillä töitä minulle?
Liekö tuo yläosa se kukkapuska?

Viestejä ystäville on myös veistos Kotkan Karhulan keskustassa. Tämä seitsemän metriä korkea happoteräksestä tehty veistos välittää tekijänsä Antti Maasalon mielestä positiivisia viestejä ja ojentaa lopulta kukkapuskan, kuten tekijä avajaistilaisuudessa kertoi vuonna 2002. Teoksen suunnittelun lähtökohtana oli valaistuksen, mittasuhteiden, liikenteen ja ihmisten liikkumisen huomioiminen. Sen keskeinen merkitys on toimia porttina ihmisvirralle, joka siirtyy torille.

Veistoksessa on myös kaiverruksia, mutta ne eivät myrskypäivänä ottamissani valokuvissa näy. Pahoittelut siitä. 

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kotka / Portsari ja kaksonen

Ajattelin esitellä kaikki Kotkasta kuvaamani nykytaideteokset yhtäkyytiä pois kuljeksimasta. Tässä kaupungissa niitä tuntuukin riittävän, enkä ole kaikkia edes vaivautunut kuvaamaan, koska en oikein ymmärrä nykytaidetta. Pakko sanoa, että niin tälläkin kertaa.
Portsari ja kaksonen

Vuodesta 1995 lähtien on Karhulan uimahallin edustalla sijainnut Esko Heikkilän teräksestä valmistama veistos Portsari ja Kaksonen. Olen elämäni aikana törmännyt muutaman kerran portsareihin ja tunnen jopa kaksosiakin, mutta nyt olen äimänkäkenä. Kumpi on kumpi, näistä Heikkisen veistoksista?
Happoterästä uimahallin edessä

Tämä teos on ollut osa Kotkan kaupungin Karhula kauniiksi-projektia. 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kotka / Ovidiuksen tanssi

Maanantaiaamu ja viimeinen työviikko pärähtää käyntiin. Kylläpä lomaa on jo tovi odoteltukin, mutta nyt sen alkaa pikkuhiljaa itsekin uskomaan, että se alkaa! En osaa sanoa, että mikä tästä kuluneesta lukuvuodesta on tehnyt niin rankan, mutta sitä se vaan on ollut. Toivottavasti seuraava olisi helpompi. Mukavaahan teinien kanssa toimiminen on ollut ja tulee olemaan takuulla ensi lukuvuonnakin, mutta nykyään se on vaan osa koko työstä. Turhat kokouksissa ja palavereissa istumiset ovat erilaisten teematapahtumien lisäksi kaikkein raskaimpia. Ehkä koulujen eteenkin pitäisi pystyttää omat Ovidiuksen tanssit?
Ovidiuksen tanssi sijaitsee ravintolan ja teatterin sisäänkäynnin välissä

Kotkan kaupunginteatterin pihamaalla on nimittäin teos nimeltään Ovidiuksen tanssi. Se voitti 2004 teatterin lisärakennuksen yhteydessä pidetyn veistoskilpailun ja lopulta tämä Olli Manteren diabaasista ja happoteräksestä toteutettu veistos paljastettiin 31.10.205. Itse en ymmärtänyt paikalla käydessäni, enkä myöhemmin kuvia katsellessani sen tarkoitusta, joten laitan alle taiteilijan oman selityksen, missä hän kertoo teoksen idean.
Kivenmurikat hapokkaiden putkien päissä....

”Teos koostuu yhdeksästä ympyrän muotoon asetetusta painopisteestään nostetusta kivestä, ”muodonmuutoksen tanssista”, veden lailla heijastavasta haponkestävästä teräsympyrästä seinällä ja valosta, joka tämän teräspeilin kautta valaisee kivien metamorfoosin. Luonnon ja sattuman muovaamien kivien metamorfoosit leikkivät ajatuksella kivestä ikuisuuden, painon ja stabiliteetin symbolina. Ympyrästä tulee muodonmuutoksen tanssi.

Tultaessa teatterin pihalle Ruotsinsalmenkadun kautta, kävellään ”metamorfoosiheijastuksen ja haluttaessa myös ”muodonmuutoksen tanssin” läpi. Teoksen ajatus on virittää katsoja teatterin magialle ja ajatukselle, että kaikki on mahdollista.”

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kotka / Pylväspyhimykset

Pikku hiljaa raskas toukokuu alkaa kääntyä lopuilleen ja viikon päästä olen kesälomalla. Melkoisesti on joutunut rasittamaan itseään äärimmilleen, jotta olen saanut työn ja vapaa-ajan aikataulut soviteltua kohdalleen. Lisäksi olen liki päivittäin käynyt katsomassa itselleni rakasta sairaalassa makaavaa immeistä. Joskus tuntui, että jotain pitää jättää väliin, mutta olenhan nyt tänne blogiinkin kerinnyt kirjoittelemaan päivittäin, joten kai sitä aikaa on...
Pylväspyhimykset

No, se on kuitenkin varmaa, että bloggaamisesta pidän viime vuotiseen tapaan kesätauon, mutta ajankohta on vielä vähän auki. Tänään tuo tauko ei kuitenkaan vielä ala, joten esitelläänpä yksi kohde Kotkasta. Kyseessä on ehkä Kotkalle tyypillinen, mutta omaan silmääni särähtävä veistos.
Tekijän laatta

Jäi vähän epäselväksi

Nykytaide ei oikein tuppaa minulle avautumaan, joten tämä Kirsi Reunasen Kotkaan vuonna 2013 pystyttämä Pylväspyhimykset ei saa minulta suurtakaan huomiota. Tosin en kyllä mistään löytänyt mitään selitystä teoksen taustoista ja siitä, että mitä se taiteilijan ajatusmaailmassa esittää. Itselleni se on vain mutkalle väännettyä rautaa, jotka on maalattu kahdella eri värillä.
   

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kotka / Hallan muistokivi

Muistomerkkejä esitellessä tulee väkisin vastaan tilanteita, ettei tietoa niistä löydy etsimisestä huolimatta. Tänään on edessä taas sellainen kohde - valitettavasti. Onneksi lukijamme melko pian lähettävät lisäinformaatiota, jonka sitten päivitän mahdollisimman nopeasti julkaisemaani tekstiin. Toivottavasti näin käy tälläkin kertaa.
Hallan muistokivi

Uskoisin, että kyseessä on kotkalaisen Hallan sahan kaatuneille työntekijöille pystytetty muistomerkki. En tosin ole varma tästä, mutta se on ainakin varmaa että monumenttiin on kaiverrettu 33 isänmaan puolesta kaatuneen nimet. Heistä 13 asui Hallassa, 18 muualla Kymin alueella ja kaksi Vehkalahdella. He antoivat kaikkensa, joten ovat ehdottomasti kivensä ansainneet.

Luonnonkiveen kiinnitetty laatta

Pienen vihjeen löysin, että muistokivi olisi tuotu nykyiselle paikalleen Kotkan Metsäkulman hautausmaalle 16.8.1989, mutta se olisi sitä ennen ollut jossakin muualla. Pitääköhän paikkansa, vai ymmärsinkö väärin? Mielestäni laatta on hyvinkin saattanuut olla jollakin seinällä aiemmin....

perjantai 25. toukokuuta 2018

Kotka / Katariinan meripuisto

Kotkan Katariinanpuisto on osoitus siitä, kuinka ympäristö voi muuttua parempaan suuntaan. Vielä reilut kymmenen vuotta takaperin alue oli öljysatama suurine säiliöineen, jota ei voinut kutsua kauniiksi. Nyt tämä 20 hehtaarin kokoinen maa-alueen maaperä on puhdistettu ja siitä on muodostunut kotkalaisille virkistysalue, jota käytetään kesät talvet.
Lampia kävelyreittien lomassa ja huipulla linnoitteita

Muna ja minä

Alueen valtavasta koostajohtuen alue ei ole kokonaan valmis, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Jo nyt paikalla on erilaisia harrastuslaitteita, jättimäinen mietiskelylabyrintti ja paljon muuta nähtävää. Paikka onkin oiva valinta kaikille liikunnasta, auringonotosta tai grillauksesta kiinnostuneille. Paikalla on jopa valtava graniittinen pöytä, jonka ääreen mahtuu 50 ihmistä nauttimaan kesäpäivästä.
Majakat

Willilady antaa osviittaa majakoiden pienoismallien koosta



Mikko Taskisen tekemät majakat


Itsestäni paikka oli hyvä osoitus siitä, miten alue voi muuttua nopeastikin rumasta kauniiksi, kunhan halua löytyy. Ehkä juuri siksi Katariinan meripuisto voittikin vuonna 2012 ELCA:n Trend Award palkinnon ja valittiin Vuoden ympäristörakenteeksi. Itse olisin valmis myöntämään puistolle parhaiden pienoismallien palkinnon Mikko Taskisen tekemistä Suomenlahden majakoiden pienoismalleista.
Infotaulu kertoo majakoiden historiasta

torstai 24. toukokuuta 2018

Kotka / Graniittikalliota vasten*

Kotka on täynnä upeita puistoja, joista oma kotikaupunkini Lappeenranta voisi hakea vähän oppia. Nyt esittelyyn tulee Kotkan Katariinan puisto, jonka esittelyn aloitan yhdellä veistoksella, joka on sijoitettu sinne. Kyseessä on liettualaisen Mindaugas Navakasin teos Graniittikalliota varten. Tämä ei olekaan mikään ihan pikkuinen monumentti, vaan painoa löytyy takuulla rutkasti. Pituuttakin teoksella on kokonaiset seitsemän metriä.
Huoltokoppi veistoksen vieressä

Idean tähän kahdesta toisiinsa nivelletystä graniittipalasta Navakas sai Klapedassa Liettuassa työskennellessään. Katseltuaan auringonlaskua, hänelle tuli tunne että meren toisella puolella on rutkasti graniittia. Lopulta Kotkassa hänelle tarjoutui kesällä kansainvälisessä Port of Art tapahtumassa toteuttaa oma haaveensa. Näyttelyn päätyttyä hän lahjoitti teoksen Kotkan kaupungille.
Graniittikalliota varten veistos


Päivitys 10.11.2018
Teos on sijoitettu paikalleen vuonna 1995

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kotka / JR45 muistomerkki

Pitkästä aikaa julkaisuun tulee sotamuistomerkki! Yhdessä vaiheessa kaiketi blogini kohteista joka toinen oli sotiin liittyvä muistomerkki, joten se alkoi ajoittain tuskastuttamaan minua. No nyt vuorossa on jälleen sellainen... Katselin myös kuvaamieni kohteiden listaa ja totesin, että onhan näitä tulossa vielä melkoinen määrä lisääkin!

Itse tosin odottelen kuunvaihdetta, jolloin aion aloittaa tosimielellä kohteiden kuvaamisen Karjalan kannakselta. Niitä tuntuu aina vaan löytyvän lisää, joten sinne on kaiketi vielä monta reissua tiedossa. Ainakin Terijoen, Metsäpirtin ja Viipurin Oblastin alueilta löytyy vielä melkoinen määrä kuvattavaa. Lisäksi edessä on kesäkuun puolivälin kieppeillä kuvausreissu Suojärvelle ja Tuulokseen assistentti Pirhosen Lada Nivalla. Luvassa lienee ns. kostea reissu, koska minun paikkani on apumiehen paikalla ja minähän tunnetusti pelkään muiden kyydissä. No, hyvinhän se menee...
KOlmen kannaksen koukkaajien kolme kiveä

Jossain vaiheessa pitäisi vielä keretä ajamaan Laatokan länsirantaa pitkin Sortavalaan saakka, jotta saisin tuonkin alueen kohteet kuvattua. Tekemistä siis riittää, joten siihen nähden oli itseltäni fiksu ratkaisu luopua matkaoppaan tehtävästä, mitä minulle tarjottiin Terijoen alueelle. Aika ei vaan riitä ihan joka asiaan vaikka intoa olisikin. Tällä kertaa oli pakko hylätä rahakas keikka ja suorittaa näitä ikiomia ilmaismatkoja....

Vaan vielä ei olla kesäkuussa, eikä työtaakka ole liiemmin helpottanut lähestyvien poikani yo-juhlien takia, joten painetaan nyt näitä Kotkan kohteita julkaisuun vaikka hampaat irvessä. Loppuupahan tämä bloggaaminen sitten jossain kohtaa. Sen jälkeen pitääkin sitten keksiä jotain uutta ajanviihdykettä itselleni. Vaikka tämä on ajoittain maailman rankin duuni, niin on tässä paljon hyvääkin. Olen nähnyt hienoja paikkoja, jotka muuten olisivat jääneet näkemättä ja pitäähän tämä oman päänupin kokoajan kierroksilla, ettei tuo dementia pääse iskemään....
JR45

Kotkan Isopuiston nurkkauksesta löytyy JR45 miehille pyhitetty muistomerkki, jonka kaupunginarkkitehti Lauri Heinänen suunnitteli ja joka paljastettiin nykyisellä paikallaan vuonna 1971. Kyseessähän on jatkosodan 8.divisioonaan kuuluneen JR45 eli kolmen kannaksen koukkaajien muistomerkki. Heidän sotaretkensä alkoi Haminan ja vanhan rajan välistä, mistä hyökkäyssuunta oli aluksi Karjalan kannakselle. Sieltä porukka siirrettiin pohjoiseen Maaselän kannakselle. Viimeisenä sijoituspaikkana heillä oli Aunuksen kannas, joten saatiin kolme kannasta kasaan.
Rykmentin tunnus

JR45 1941 - 1945

Sodan loppupuolella he osallistuivat vielä Nietjärven taisteluihin, missä pysäytettiin kiivaiden taisteluiden jälkeen vihollisen eteneminen Karjalan kannaksen joukkojen selustaan. Nämä miehet ovat todellakin muistomerkkinsä ansainneet. 

Tarkemman kuvauksen voit lukaista täältä.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Kotka / A.S.Popovin muistolaatta

Eilen esittelin fyysikko A.S.Popovin rintakuvan Kotkan Isopuistossa. Tänään pysytään samassa puistossa, koska eilisen kohteen läheisyydestä löytyy Popoville isoon kallioon kiinnitetty muistolaatta. Muistolaatan kiinnittämisestä ovat vastanneet Viestikilta ja Viestiupseeriyhdistys. Koska kyseinen huomionosoitus Popoville on järjestetty, niin siihen en osaa sanoa mitään.
Popovin muistolaatta Kotkan Isopuistossa

Valitettavasti kolmas Popovin kunniaksi tehty muistolaatta sijaitsee Kuutsalon eteläosassa sijaitsevalla Autionkylänvuorella. Tästä muistolaatasta ottaisin mielelläni valokuvia vastaan, jotta voisin julkaista tämänkin kohteen. Siihen tosin tarvitsen teidän apuanne, arvoisat lukijat.
Muistolaatta

maanantai 21. toukokuuta 2018

Kotka / A.S.Popovin rintakuva

Kotkan Isopuiston nurkkauksesta löytyy venäläiselle fyysikolle ja keksijälle A.S.Popoville pystytetty rintakuva. Kotkan kaupunkikuvaa se on komistanut vuodesta 1970. Harmaagraniittisen rintakuvan paikan on taiteilija Dimitri Borisvits Rjabitshev itse valinnut ja hyvän paikan, tosin hivenen syrjäisen, onkin valinnut.
Alexander Popovin rintakuva Isopuiston kulmauksessa

Itselleni Popov oli täysin tuntematon suuruus, joten pakkohan se oli vähän Googlata hänen tekemisistään. Hän osoitti jo vuonna 1889, että viestien lähettäminen langattomasti oli mahdollista, joten siksi häntä pidetään osaltaan myös radion keksijänä. Vuonna 1996 hänellä oli käytössään toimivat radiolaitteet ja Venäjän armeijan tuki ja rahoitus. Keksintöä pidettiin tietenkin salaisena. Miten kyseinen kaveri kuitenkaan liittyy Kotkaan?

Popov rakensi Venäjän armeijaa varten sähkötysasemat Kotkaan ja Suursaareen. Se valmistui vuonna 1900 ja yksi syy paikan sijaintiin oli edellisvuoden lopulla karille ajanut venäläinen sota-alus. Amiraliteetti antoi Popoville määräyksen perustaa asemat Kotkaan ja testata laitteita. Tarvetta tulikin nopeasti ja asiaan liittyvästä tapahtumasta voit lukea täältä
Tuimailmeinen A.S.Popov

Ilmeisesti operaation jälkeen Popovista tuli paikallinen legenda ja hänen muistoaan vaalitaan yhä edelleen Kotkassa ja Venäjälläkin. Siitä kertovat kolme hänelle pystytettyä muistelupaikkaa Kotkassa, joista yhteen en valitettavasti ole päässyt käymään.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kotka / Pyhän Nikolaoksen kirkko

Eilen oli hyvä päivä! Kaikki työt jäivät tekemättä ja illan kruunasi illanistujaiset grillin ääressä. Ainut ponnistusta vaatinut juttu oli piipahtaminen Svetogorskissa upouusi viisumi passissa. Matkaan tarttui maalia ja puuöljyä, joten tänään sitä pitäisi sitten levitellä noita tököttejä jossain vaiheessa aitaan ja portaisiin, kunhan vaan myös kerkeän jossain vaiheessa käydä keskussairaalassa Willimuoria kurkkaamassa. Maalaaminen ei juuri nyt tunnu tärkeimmältä jutulta. Mutta, asiaan....

Jatketaan samalta eiliseltä paikalta eli Kotkan Isopuistosta. Täällä mäen päällä sijaitsee Kotkan pyhälle Nikolaus ihmeidentekijälle pyhitetty kirkko, joka on ainoana rakennuksena jäljellä Ruotsinsalmen linnoituskokonaisuudesta. Onneksi kirkko säästyi brittien laivaston kanuunoilta Maria Purpurin toiminnan ansiosta. Marian oma muistomerkkihän löytyy kirkon edustalta. 
Pyhän Nikolaoksen kirkko

Tämä kivikirkko on yksi venäläisen uusklassismin ehkä paras esimerkki ja tässä keskellä puistoaluetta sijaitsevassa ristin muotoisessa kirkossa on myöskin komea keskikupoli. Lisäksi kirkon pääsisäänkäynnin edustalla on kiviset pylväät. Kirkon suunnitellut amiraliteetin arkkitehti Jakov Perrin onkin onnistunut työssään. Hän kuitenkin kuoli kesken kirkon rakentamisen ja hänen työnsä jatkoi päätökseen arkkitehti Miller.
Uusklassiseen tyyliin kuuluvat pylväät 

Kirkko valmistui vuonna 1801 ja ainakin ulkopinnat kaipaisivat mielestäni pientä retusointia.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kotka / Fregatti St. Nikolain uhrien muistokivi

Joskus törmään odottamatta johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen tietämättä siitä etukäteen yhtään mitään. Niin tälläkin kertaa, vaikka eihän tämä nyt ihan normaalisti kohteekseni olisi valikoitunutkaan. Mutta koska kuvat tuli napattua, niin eipä siinä mitään....julkaistaan kohde ja sillä selvä.

Pyhän Nikolaoksen kirkon takaa löytyy pieni vaatimaton ortodoksihautausmaa ja siellä huomioni keskittyi yhteen tiettyyn kiveen. Siinä on teksti: Venäläinen fregatti Nikolai upposi 9.7.1790 Ruotsinsalmen taistelussa. Vainajien jäännöksiä haudattu tähän 18.9.1975.
Fregatti Nikolain uhrien muistokivi

Mikä on tämän aluksen tarina, koska jo eilisessä jutussani Fort Elisabetista oli kuvia laivan hylystä nostetuista esineistä? Kyseinen alus oli venäläinen laivaston soutufregatti, joka upposi 9.7.1790 15 metrin syvyyteen. Aluksesta pelastui ainoastaan 12 merimiestä, muiden upotessa Suomenlahden pohjaan laivan kapteenin ja aluksen mukana. 
Pyhän Nikolaoksen kirkon ortodoksinen hautausmaa



Hylky löytyi vuonna 1948 väylää ruopatessa, mutta se tunnistettiin vasta 1970-luvulla soutufregatti Sviatoj Nikolaiksi. Alus yritettiin hinata sivuun väylältä, mutta se vaurioitui pahasti siirrettäessä. Hylystä nostettiin esineitä jo 1940-luvulla ja ne ovat Suomen merimuseon hallussa sijoitettuina eri paikkoihin. Itse hylky on julistettu sukelluskieltoon.

Miksi nämä jäännökset on haudattu tänne ortodoksihautausmaan nurkalle, johtuu kaiketi siitä, että ne ovat löytyneet hylystä esineitä nostettaessa. Sen tarkemmin en asiasta tiedä. Ehkä taas joku blogimme lukija osaa valaista minua asiasta...

perjantai 18. toukokuuta 2018

Kotka / Fort Elisabet

Eilen esittelin täältä Fort Elisabethista Ruotsinsalmen toisen meritaistelun muistomerkin, mutta onhan täällä paljon muutakin nähtävää. Itse linnoitushan on venäläisten rakentama 1790-luvulla, jolloin Suvorov sai tehtäväkseen rakennuttaa linnoitusketjun Venäjän ja Ruotsin rajalle. Tuolloinhan vielä Kustaa III aloittaman hyökkäyssodan muistot olivat elävästi mielessä.
Linnoitus on varustettu hyökkäyksen varalta...

Vähän modernimpi kalusto kertoo paikan olleen viime sodissa aseistettu

Kotkan edustalle rakennettiin kaksi linnoitusta. Fort Slava tehtiin Kukourin saarelle ja kahdelle pienelle Varissaarelle rakennettiin Fort Elisabet, joka sai nimensä Pietari Suuren tyttären keisarinna Elisabetin mukaan . Sitä varten molemmat saaret linnoitettiin ja ne yhdistettiin toisiinsa täyttömaalla, jonka päälle rakennettiin tie. Melkoiset linnoitusrakennelmat saatiinkin aikaiseksi ja ne miehitettiin venäläisillä sotilailla.
Viime sotien aikainen tykkipesäke

Rantautuminen olisi tuonut rutkasti lyijyä niskaan

Linnoitukset menettivät sotilaallisen merkityksensä melko nopeasti, koska raja siirtyi 1809 Pohjanlahteen ja Ruotsin suunnalta  tulevia hyökkäyksiä ei enää tarvinut pelätä. Lopulta linnoitukset autioituivat ja Englannin laivasto viimeisteli linnakkeen raunioitumisen pommittamalla sitä vuonna 1855 Krimin sodan osana.
St Nikolain osia on nostettu merestä kaikkien nähtäville






Nykyisin alue on kotkalaisten suosima vapaa-ajanviettopaikka, minkä linnoitusmuureja on korjailtu vuodesta 2001 lähtien. Mekin lampsimme maaliskuun alkupäivinä paikalle kävellen jäitä pitkin kuten sadat paikallisetkin tekivät tuona päivänä.