keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kotka / Karjalainen äiti

Jouluhässäkät ovat ohitse ja tästä on taas hyvä lähteä rakentamaan parempaa vuotta 2017, kuin edellinen oli... No, joitain muutoksia todellakin on tulossa ja niistä kenties Williladyn kanssa keskustellaan kotioloissa kiivaaseenkin äänensävyyn. Hänkään ei näet tiedä etukäteen, mitä täällä lupailen tälle nyt jo kuluvalle vuodelle!
Karjalainen äiti

Ennen jo perinteisiä uuden vuoden lupauksiani, esittelen kohteen, missä tiivistyy moni viime vuoteen liittynyt asia. Ensinnäkin kiertelin reissuillani Karjalan kannasta pitkin ja poikin, vaikka kuvat odottavatkin vielä julkaisemista. Toiseksi Karjalan Säkkijärvellä syntynyt tätini menehtyi viime vuonna. Lisäksi kaikenlaista muutakin surua ja murhetta on kertynyt painolastiksi viime vuodelta, joten toivottavasti tästä vuodesta tulee kaikin puolin parempi tai muuten minäkin vaivun synkkyyteen ja rupean itkeskelemään. No näistä ajatuksista päivän kohteeseen elikkä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki "Karjalainen äiti" Kotkan kirkon vierustalla.
Veistoksen taustalla Kotkan kirkko. Jalustassa lukee Kotkan karjalaiset 1962

Vastaavia muistomerkkejä olen esitellyt viime vuosina useampia eri paikkakunnilta, mutta pitäähän se nämäkin esitellä. Tämä "Karjalainen äiti" veistos on taiteilija Jyrki Sailon tekemä ja se on valmistettu pronssista sekä punaisesta graniitista. Päätöksen muistomerkin pystyttämisestä teki Kotkan Karjalaisseura kaupungin, seurakunnan ja paikallisten yritysten sekä yksityisten tukemana. Lopullisen silauksen muistomerkille antoi Kotkan kirkkohallintokunta luovuttamalla paikan kirkon viereltä patsaan pystyttämiselle. Nopean toiminnan seurauksena muistomerkki oli valmis 3.11.1962, jolloin se paljastettiin kaikkien iloksi. 
Veistoksen äidillä on kärsivä ilme

Lopuksi alussa lupaamani lupaukset tälle vuodelle, joista takuulla perinteiseen tapaan valtaosa jää toteuttamatta tai kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

  1. Leppoistan elämääni eli downshiftaan
  2. Aion tehdä ensi kesänä viisi pitkää kuvausreissua Karjalan kannakselle
  3. Näiden lisäksi kaksi reissua suuntautuu Laatokan Karjalaan
  4. Kuvaan Suomen puolelta kaikki tiedossani olevat kohteet. Tämä vaatinee myöskin lukuisia reissuja
  5. Laihdutan 10 kiloa
  6. Kalastan enemmän kuin viime suvena
  7. Ajan moottoripyörällä vähintään 3000 kilometriä
  8. En osta SaiPan Play Off-kausikorttia, vaikka SaiPa sinne pääsisikin
  9. Toteutan omassa työssäni kaiken historian ja yhteiskuntaopin opetuksen sähköisesti eli viimeinenkin 10% päivittyy sähköiseen maailmaan
  10. Maksan opintolainani pois....vihdoinkin
  11. Alan säästämään rahaa Harley Davidsoniin
  12. Maalaan lopultakin autotallini
  13. Ryhdyn sivutoimiseksi yrittäjäksi
  14. Otan kaikessa toiminnassani huomioon ekologisuuden
  15. En ota yhtään kopiota enkä käytä kynää
  16. Pyrin täydelliseen paperittomuuteen
  17. Teen tupakkalakon
  18. Muuraan uuden grillin luonnonkivistä
  19. Aion nukkua enemmän
  20. Teemakuukaudet
    1. Alkoholiton tammikuu ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    2. Sokeriton helmikuu ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    3. Viljaton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    4. Makkaraton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    5. Roskaruuaton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    6. Sokeriton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    7. Viljaton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    8. Autoton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    9. Roskaruuaton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    10. Makkaraton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    11. Alkoholiton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
    12. Makkaraton kuukausi ja kävelyä 5 kertaa viikossa
  21. Jotta saadaan ventti täyteen, niin lupaan vielä kirjoittaa kirjan ensi vuonna. Se ei liity millään tavalla muistomerkkeihin....
Siinä sitä on taas kosolti rikottavia lupauksia tälle vuodelle. Jännä nähdä kuinka moni noista toteutuu vai onko edessä vuoren kokoisia haasteita! 
Taiteilija on ikuistanut nimensä 

maanantai 26. joulukuuta 2016

Sortavala / Gogolevin ateljee

Ateljeen kyltti on taidokasta tekoa

Museoiden esitteleminen jatkuu. Tällä kertaa vuorossa Sortavalassa sijaitseva Gogolevin ateljee, missä Laatokan Karjalaa kuvaava assistenttimme Ilkka taannoin vieraili. Olisiko ilman vihjettämme käynyt paikan päällä....tuskin! No joka tapauksessa nyt joutui käymään ja raaskihan tuo jopa ottaa muutaman valokuvankin.
Museon lipun myyjä on saanut taakseen yhden puureliefin

Huhtikuussa 2013 edesmennyt kuvataiteilija Kronid Gogolev on kuuluisa todella upeista puureliefeistä. Niitä hän on tehnyt satoja. Niiden ansiosta hän sai korkean tason arvostusta, koska 1996 Venäjän presidentti Jeltsin myönsi hänelle Venäjän kansallistaiteilijan arvon, mitä korkeampaa arvostusta ei naapurimaassamme voi saada. Hän oli myös Kalevalahenkinen ja niistä hän sai Suomesta Kareliaanipalkinnon 1998.
taidokasta jälkeä....

tekemättä jäisi itseltäni vaikka jotain osaankin tehdä puusta

Karjalaista sielunmaisemaa

Hänen ateljeensa sijaitsee Komsomolskajakadulla ja siellä aion vielä itsekin käydä piipahtamassa.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Terijoki / Automuseo

Se on sitten joulu taas! Jos johonkin voi luottaa, niin siihen että se saapuu ajastaan ja sitä ei pysty ohittamaankaan. Onhan tuosta ollut viitteitä jo viikkoja takaperin, kun kotiin vyöryy valtaisa määrä mainoksia ja muuta informaatiota. Itse en kummemmin joulusta perusta, koska en kuitenkaan saa lahjoja, joita kaipaisin, koska ne ovat mittasuhteiltaan massiivisia. Minullehan ei kelpaisi kuin Harley Davidson tai vanha jenkkiauto! Budjetti ei vaan ole joulupukilla riittänyt näihin lahjoihin....
Terijoen automuseo on melkoisen iso

Siksipä ajattelin tässä postata Terijoen automuseosta, mistä löytyy kulkupelejä joka lähtöön. Voin itsekin katsella niitä aina autokuumeen iskiessä, kuten muutkin joulupukin lahjoihin pettyneet! 
Hallissa on myös melkoisesti kaksipyöräisiä

Olemme Williladyn kanssa majailleet kahtena peräkkäisenä kesänä Terijoella ja kolunneet paikkoja oman ohjelmamme mukaisesti, mutta vieläkin alueella riittää kuvattavaa. Menemme siis sinne ensikin kesänä! Kokematta on vielä painoton huone, mitä Haapasalon Villekin kävi testaamassa jossakin päin Venäjää. Sellainen löytyy Terijoeltakin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.
Museon omituisin kapistus....ihan kuin huvipuiston törmäilyauto

Koska nyt on jouluaatto, niin esittelen automuseon pelkästään valokuvien avulla, enkä edes yritä keksiä jutunjuurta. Puhukoon kuvat kuvateksteineen puolestaan. Minä taas toivotan kaikille hyvää joulua ja vetäydyn parin päivän mittaiselle tauolle....
Maasturi on kuin suoraan ajosta
Vanhojen autojen väliin on ahdettu myös kanuuna
Tyyliä.... Opel Admiral
BMW 340
Tähän kyytiin minäkään en hyppäisi
Tähän kaiketi voisin käydä kyytiin
Mercedes Benz
Mielenkiintoinen yhdistelmä

Venäjän sisällissodan aikuinen panssariauto
Avaruusajan teknologiaakin oli nähtävänä
Näiden lisäksi paikalla oli paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää. Suosittelenkin piipahdusta paikan päällä jokaiselle, joka on kiinnostunut autoista ja etenkin kaksipyöräisistä, koska niitä oli esillä ihan huolella...

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kotka / Toivo Pekkasen hautamuistomerkki

Willimies on ollut nuorena innokas kirjojen lukija, mutta näin vanhemmiten lukuharrastus on vähän hiipumaan päin. Kymmenkunta kirjaa saan ehkä vuoden aikana luettua, joten eihän tuo paljoa ole, mutta enempään ei tunnu aikaa löytyvän. Internet on osaltaan vaikuttanut luettujen kirjojen määrään, mutta näin on kaiketi tapahtunut yhdellä jos toisellakin. Vaikka kirjoja lukisinkin enemmän, niin tuskin silti käteeni osuisi kotkalaisten suosikkikirjailija Toivo Pekkasen teos Tehtaan varjossa. Hienoa, että kuitenkin suomalaista kirjailijaa ja akateemikkoa on muistettu Kotkassa oikein omalla muistomerkillä ja sen lisäksi vielä omalla hautamuistomerkilläkin. Hän on ollut paikkakunnalla arvostettu mies. 
Toivo Pekkasen hautamuistomerkki Kotkan kirkkomaalla

Hivenen epäselväksi minulle kuitenkin jäi tämän kirjailija Pekkasen elämänkaaren loppuosa! Onko hänet todellakin haudattu Kotkan kirkkomaalle kirkon viereen, koska ainakin hänelle seurakunta kaupungin pyynnöstä oli osoittanut hautapaikan kirkkopuistosta? 
Punagraniittisen paaden päällä on Pekkasen reliefi ja nimi

Jos näin on, kuten oletan, niin viisi vuotta kuolemansa jälkeen Pekkanen sai hautansa päälle Wäinö ja Matti Aaltosen tekemän punagraniittisen hautamuistomerkin. Se paljastettiin 10.9.1962 Pekkasen syntymän 60-vuotispäivänä. 
Paaden sivuun on kaiverrettu Aino Pekkasen nimi ja syntymä- ja kuolinaikoineen
Wäinö Aaltosen nimi löytyy reliefistä

maanantai 19. joulukuuta 2016

Kotka / Tahdon voima

Joskus tuntuu siltä, että mikään asia ei onnistu eikä muutu ennenkuin on hakannut päätä tarpeeksi pitkään Karjalan mäntyyn. Sama ongelma tuntuu vaivaavan minua, Suomea ja koko maailmaa tällä hetkellä. Mitään järkeviä uudistuksia ei saada aikaiseksi, vaikka kaikki sisimmässään tajuaisivat asian olevan pitkällä tähtäimellä hyväksi. Mittava vastarintakampanja alkaa samantien kun jotain uutta ehdotetaan. Omassa elämässäni uudistukset on toki helpompi toteuttaa ja ensi vuodeksi niitä onkin itselleni luvassa roppakaupalla, joilla aion helpottaa ja leppoistaa omaa elämääni.
Akateemikko Toivo Pekkasen muistomerkki Tahdon voima

Kotkalaisille uudistusten toteuttaminen lienee helpompaa, koska he voivat käydä hakemassa tahdon voimaa lisää kirkon kupeelta. Sieltä löytyy näet Tahdon voimaa teos, mikä toimii samalla akateemikko Toivo Pekkasen muistomerkkinä. 
Graniittia on kulunut melkoisesti

Suuren luokan monumentin historia on melkoisen erikoinen ja pitkäkestoinen. Kotkan kaupunginvaltuusto myönsi kokouksessaan 21.5.1968 määrärahan Toivo Pekkasen patsashankkeelle. Hanke kuitenkin eteni hitaasti ja vasta maaliskuussa 1973 hanke nytkähti eteenpäin, koska kaupunginhallitus avasi muistomerkkikilpailun, missä oli aikaa tehdä ehdotuksia lokakuuhun 1974 saakka.
Tekijäkin on pienen laatan ansainnut

Huolimatta lukuisista ehdotuksista yksikään ei tullut valituksi, vaan hanke toteutui vasta vuonna 1985, jolloin  
Kotkan Kirkkopuistoon pystytettiin Arvo Siikamäen tekemä kolmiosainen graniittiveistos Tahdon voima. Ilmeisesti voimaa ja tahdon lujuutta tarvittiin hankkeen toteuttamiseen, koska aikaa vierähti liki 20 vuotta ennen kuin teos oli valmiina ja arvoisellaan paikalla.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Kotka / Kirkonmaan alalohkon esikunta ja Veikko Lavi

Pitkän loman jälkeen tänään on taas otettava härkää sarvista ja aloitettava loppukevään työt, joista minulle maksetaan palkkaakin. Edessä on taas melkoinen rypistys, mutta eiköhän tästä selvitä. Häämöttäähän tuolla kaukaisuudessa vielä pitkä kesäloma, mikä menee taas blogin kohteiden kuvausten ja kaikenlaisen nikkaroinnin merkeissä. Tavoitteena olisi saada kuvattua ainakin 3-400 kohdetta, joiden pitäisi riittää kaiketi pariksi vuodeksi eteenpäin. Vaan nyt päivän kohteen kimppuun.
Hovinsaaren Jugend-tyylinen koulu

Kirkot, hautausmaat, puistot ja monet koulut ovat Willimiehen ja -ladyn kuvausreissujen yleisimmät kohteet. Melkoisen suurella varmuudella näistä paikoista löytyy muistomerkkejä tai -laattoja. Näin kävi eräällä Kotkan kuvausreissullakin, jolloin ihastelimme ohiajaessamme upeaa koulua. Liki samaan aikaan me kumpikin huomasimme rakennuksen kyljessä kiiltelevät kaksi laattaa, joista emme tienneet etukäteen yhtään mitään. Samalla metodilla näitä paikkoja on löytynyt ennenkin ja tulee kaiketi löytymään jatkossakin?
Olisipa kaikki koulut yhtä komeita!

Käännyin siis ympäri ja kurvasin koulun pihaan, minkä nimi on Hovinsaaren kansakoulu. Tämä upea rakennus on Valter Thomen suunnittelema ja se valmistui vuonna 1908. Kyllähän sitä reiluun sataan vuoteen kerkeääkin kaikenlaista tapahtumaan yhdessä koulussa ja niinpä se historia näkyy tänä päivänä myös koulun seinässä olevina muistolaattoina. Kenties niitä voisi olla useampikin, mutta esitellään nyt nämä kaksi.
Muistolaatat seinässä

Alimmaisena näistä laatoista on Kotkan Rannikkotykistön perinneyhdistyksen 9.7.2010 koulun seinään kiinnittämä laatta, joka kertoo koulun historiasta talvisodan aikana. Tuolloin koulurakennuksen tiloissa toimi Kotkan lohkon Kirkonmaan alalohkon esikunta talvisodan vuosina 1939-1940. Muistolaatan kustannuksissa oli mukana myös Rannikkotykistösäätiö. Vastaavia laattoja yhdistys on kiinnittänyt muihinkin viime sotien aikaisiin tärkeisiin paikkoihin.
Laivaston esikunnan laatta

Ylimpänä laattana on graafikko Mikko Rankin jo vuonna 1990 suunnitelma laatta Kotkassakin tunteita jakaneesta henkilöstä, laulaja Veikko Lavista. Laatan kiinnittämisestä vastasi Hovinsaari-seura ja se kunnioittaa edesmenneen laulajan muistoa aikana, jolloin hän asui Hovinsaaren koulun talonmiehenä toimineen isänsä työsuhdeasunnossa koulun alakerrassa vuosina 1918-1934. Muistolaatta kiinnitettiin koulun seinään 23.4.2009 Hovinsaari-seuran puheenjohtajan Ahti Marttisen toimesta. 
Veikko Lavin muistolaatta

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Kotka / Nupukivimiesten muistomerkki

Entinen työmaa on muuttunut komeaksi puistoksi muistomerkkeineen

Joskus aikoinaan miehet olivat kovia sällejä, eivätkä vieroksuneet ruumiillista työtä, kuten monet nykyisin itseni mukaanlukien. Ajat vain olivat erittäin huonot ja saadakseen edes puuroa syödäkseen, piti urakoida kunnolla. Ainakaan Kotkan seudulla pulavuosina 1929-1933 eläneet eivät saaneet leipäänsä helpolla. Heistä tuli näet nupukivimiehiä, mikä olikin edellä mainittuina pulavuosina Kotkan suurin työllistäjä. Tältä ajalta onkin monen Kotkan kaupungin kadun kivetykset, koska tuolloin niitä urakoitiin hätäaputöinä.
Kivitangot punaisen graniittipedin päällä

Toki katujen päällystäminen nupukivillä alkoi jo 1800-luvun loppupuolella ja oli kiivaimmillaan pulavuosina. Tuolloin työvoima oli halpaa ja niinpä monta kilometriä Kotkan katuja päällystettiin nupukivillä noina vuosina. Työ on ollut kovaa hommaa ja jokainen nupukivimies onkin muistomerkkinsä ansainnut. On näitä monumentteja pystytetty vaatimattomimmistakin suorituksista.
Kivityömiehille - Kotkan kaupunki

Tämä Heikki Häiväojan suunnittelema Nupukivimiesten muistomerkki sai alkunsa vuonna 1976, jolloin Toivo Pekkasen muistomerkin varoista päätettiin siirtää 39000 silloista markkaa muistomerkin toteuttamiseen. Toivo Holopaisen aloitteesta monumentti päätettiin tilata Häiväojalta ja sijoittaa autenttiselle paikalle Allintielle, missä pulavuosina oli sijainnut nupukivityömaa-alue. 
Nupukivityö - Kaupunkimme suurin työllistäjä pulavuosina 1929 - 1933

Nupukivimiesten punagraniittinen muistomerkki ilmentää nupukivien irroittamista kivitangosta, kuten se tuohon aikaan tehtiin. Valmiiksi tultuaan, muistomerkki paljastettiin 17.5.1978.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kotka / Maailmannapa

Willimiehen elinalue on melkoisen rajoittunut. Lähes koko ikäni olen asunut Lappeenrannassa Kaukaan tehtaan savupiippujen varjossa. Opiskeluvuosina asuin viisi vuotta Joensuussa ja nuorempana pari kuukautta Englannissa. Siinäpä se meikäläisen elämänkaari ennen nykyistä asettumistani Joutsenoon Ahvenlammen rantamille. Tästä nykyisestä paikasta onkin muodostumassa loppuelämäkseni maailmannapani, joten pitäisiköhän minunkin hommata vastaava muistomerkki pihalleni edellisen rinnalle vai pitäisikö se pystyttää Kaukaalle, missä vierailen vieläkin säännöllisesti?   
Metsolan aikamiespoikien maailmannapa

Tämä Kotkan keskussairaalan läheisyydestä löytyvä vanha kivinen kilometritolppa on saanut 18.4.1988 kylkeensä muistolaatan Metsolan aikamiespojat ry toimesta. Pienenä sivuseikkana mainittakoon pieni kirjoitusvirhe laatan kaiverruksessa, mutta mitäpä näistä pikkuseikoista... pääasia, että yhdistys on laittanut muistomerkin pystyyn oman elämänsä keskipisteeseen. 
Vanha kilometritolppa uusiokäytössä

Sinänsä harmi, etten löytänyt tästä kohteesta sen kummempaa tietoa, koska muistomerkin idea ja aihe ovat sellaisia, että ne vetoavat ainakin minuun. Toivottavasti se luo merkitystä muillekin kuin alueella asuville ihmisille.
Muistolaatta 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kotka / Jäänmurtaja Tarmon uhrien muistomerkki*

Willimies alkaa olla jo lomatunnelmissa. Laatimani lista tekemättömistä töistä alkaa pikkuhiljaa loppua tai ainakin lista alkaa tyhjentyä. Melkoinen säätäminenhän tässä on ollut viime viikkoina lukuisten asioiden suhteen. Työhommat alkavat olla kohta paketissa ja kotitöiden listakin alkaa olla melkoisen lyhyt. Näistä lähtökohdista onkin hyvä ponnistaa uuteen vuoteen muutaman viikon kuluttua. Kunpa näitä tekemättömiä töitä ei lähiaikoina tulisikaan uusia! 
Jäänmurtaja Tarmo museoituna Kotkassa (kuva vuodelta 2008)

Muutenhan tämä vuosi on kulunut laiskottelun ja vetelehtimisen merkeissä, mutta ensi keväänä pitää taas aktivoitua ja aloittaa jäljellä olevien kohteiden kuvaaminen uudella innolla. Tavoitteena olisi kolmensadan kohteen saaminen ikuistettua kameran muistikortille ja jollain aikavälillä niiden esitteleminenkin täällä blogissa. Luvassa on siis matkakilometrejä melkoisesti, mutta onhan tuo ihan hemmetin hyvää terapiaa...ei tarvitse mielialalääkkeitä nappailla pitääkseen mielen virkeänä. 

Nyt vuorossa onkin sitten viime kesäisiä kuvia Kotkan sankarihautausmaan viereltä, mistä löytyi mielenkiintoinen jäänsärkijä Tarmon pommitusten uhrien muistomerkki vai pitäisikö sanoa paremminkin hautapaikka? Paikalle on nimittäin haudattu 35 jäänmurtaja Tarmolla henkensä menettänyttä merimiestä. 
Jäänmurtaja Tarmon uhrien muistomerkki

Tarmo rakennettiin vuonna 1907 Englannissa Newcastlessa ja sitä pidettiin maailman vanhimpana jäänsärkijänä, kunnes paljastui, että Baikal-järvellä on museoaluksena saman telakan vuonna 1900 valmistama jäänmurtaja Angara. Tarmossa oli valmiiksi tehtaalla asennettu viisi höyrykattilaa, jotka kuluttivatkin messevät 4 tonnia hiiltä, kun alus oli työssään mihin se oli hankittu.

Alus on myös ollut osa maamme historiaa, koska se kuljetti sisällissodan aikana senaatin puhenjohtaja Svinhufvudin ja senaattori Castrenin Helsingistä Tallinnaan, mistä he jatkoivat matkaansa Vaasaan Ruotsin kautta. Näin punaiset eivät saaneet heitä vangeiksi vaikka halusivat. Seuraavan kerran Tarmo vaikutti historiaan 1919, jolloin se kuljetti miehiä sotimaan Viron vapaussotaan. 
Lähikuva muistomerkistä

Talvisodan aikaan oli kova pakkanen ja jälleen tarmolle oli käyttöä sotatehtävissä. Yhdeltä jäänmurtoreissulta palatessaan Kotkan satamaan, se joutui ilmapommituksen kohteeksi 18.1.1940. Tuolloin alukseen osui kaksi pommia ja sen seurauksena 39 kuoli ja 11 haavoittui. Sitä en osaa selittää, että miksi Kotkan kirkkomaahan on haudattu vain 35 miestä. Ehkä heidät siirrettiin kotiseurakuntaansa tai sitten heidän ruumiinsa huuhtoutuivat mereen... Satamaan saavuttua alusta kunnostettiin kiireen vilkkaa, koska sille oli vielä tärkeä tehtävä tiedossa. Sen olisi sodan loppuvaiheissa pitänyt särkeä jäätä meren jään kautta hyökkäävien neuvostosotilaiden edestä. Tätä tehtävää se ei kerinnyt suorittaa.

Alus palveli urhoollisesti vielä vuosikaudet, kunnes se nimettiin uudelleen vuonna 1963. Uudeksi nimeksi tuli Apu, koska uusi Tarmo II valmistui. Viimeiset palvelusvuodet alus toimi laivaston emälaivana, siirtyen ansaitulle eläkkeelle vuonna 1969. Tuolloin nimeksi tuli uudelleen Tarmo ja se oli tarkoitus museoida. Vielä sitä kuitenkin tarvittiin talvella 1970 aukomaan yhteyksiä ulkomaailmaan, mutta se olikin vihoviimeinen reissu. 
Willimies ja juniori Tarmon keulassa (kuva vuodelta 2008)

Alus kunnostettiin vuosina 1990-1992 ja sen jälkeen se on toiminut museolaivana Kotkassa, mistä se löytyy merikeskus Wellamon laiturista tänäkin päivänä. 

Päivitys 7.3.2017

Lieneekö kirjoituksellani ollut mitään merkitystä, mutta muistomerkki aiotaan laittaa kuntoon. Tämä on hieno ele näin Suomi100 vuotta juhlavuotena. Tässä linkki uutiseen.  

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kotka / Elämäntanssi

Willimiehellä on nyt ryppy rakkaudessa. Olen näet täysin menettänyt uskoni siihen, että SaiPa pystyisi nousemaan jääkiekon SM-liigassa edes säälipleijareihin. Toki kautta on vielä puolet pelaamatta, mutta mikään ei viittaa siihen suuntaan, että menestystä olisi tulossa. Peli on täyttä p***aa ja yhtä sekoilua tällä kaudella. Olisikin aika myöntää tosi asia ja palkata seuraan uusi valmentaja, joka saisi pelaajat liikkumaan sulavammin ja toisi järkeä koohotukseen. Nythän meno jäällä on kuin vanhan miehen raahustamista. Mutta, mitä muuta sitä oikein pitäisi tehdä?
Elämäntanssi Kotkan Isopuistossa

Jotain uutta tuo homma kaipaisi ja kuulemieni huhujen mukaan kyseessä on osittain henkilökemioihin liittyviä asioita. Ne ovat kaikkien isojen organisaatioiden syöpä, mitkä pitäisi kitkeä pois vaikka voimakeinoin. Työyhteisöt, missä puhalletaan yhteiseen hiileen menestyvät, kun taas riitaisien porukoiden toiminta on kyräilystä johtuen melkoisen näennäistä. Vaikeaahan tähän on ratkaisuja keksiä, mutta annanpa pari vinkkiä. Eripuraa aiheuttavat henkilöt voisi irtisanoa, järjestää koko porukalle alkoholipitoisia juomia ja viedä heidät johonkin mökille, missä asiat käytäisiin läpi juuria myöten tai sitten järkiperäistää menoa, jolloin mietittäisiin, mihin haluamme mennä ja kuinka sinne päästäisiin...melkoisen helppoja asioita!
Veistoksen takana voi myös piilotella...

No, eihän nuo SaiPan tätä kautta enää pelasta, mutta jos edes seura jäisi pystyyn. Olisihan sekin edes jotain, koska jos SaiPa ajautuisi konkurssiin jatkossa, niin mitä ihmettä keksisin tilalle? Elämästäni putoaisi puolet pohjasta pois.... onneksi silloinkin kaiketi jäisi tämä blogin ylläpitäminen.

Nyt on kuitenkin aika siirtyä pienen harharetken jälkeen takaisin Kotkaan ja julkaista Kotkan Isopuistossa sijaitseva Elämäntanssi niminen teos. Elämäntanssi on osa Kotkan kaupungin veistospromenadia, missä kokonaisen kadun reunamat ovat täynnä nykytaidetta. Maantieteellisesti tämä teos on hivenen syrjässä muista kohteista, mutta silti se luo jatkumoa veistospromenadille. Veistos paljastettiin Isossa puistossa 28.5.2015.
Melkoisen jäykkää tanssia Willimiehen mielestä...

Veistos on kuvanveistäjä Virpi Kannon tekemä ja hän toivoo teoksen saavan aikaan sanatonta kommunikointia veistoksen ja katsojan välille. Willimiehen kohdalla tämä ainakin toteutui, koska teos veti minut täysin sanattomaksi......

perjantai 9. joulukuuta 2016

Kotka / Ilmapuolustuksen muistomerkki

Ilmapuolustuksen muistomerkki sijaitsee korkealla mäellä

Sotavuodet ovat jättäneet suomalaiseen mielenmaisemaan melkoisen jäljen ja se on näkynyt myös tämän blogin kohteissa, joista kenties puolet on jollain tavalla sidoksissa viime sotiin. Näitä kohteita on tulossa jatkossakin, koska nythän on kohtapuoliin alkamassa Suomen itsenäisyyden juhlavuosi. Silloinhan nämä itsenäisyytemme vaaran vuosiin liittyvät muistomerkit ovatkin melkoisen ajankohtaisia. Ehkä lähiaikoina aionkin esitellä pelkästään sotamuistomerkkejä ja muita sotiin liittyviä kohteita. Tosin paljon olisi vielä muitakin kiinnostavia kohteita esittelemättä, mitkä liittyvät maamme historiaan.
Muistolaatta on kiinnitetty betoniseinään

Kotka oli viime sodissa Suomen eniten pommitetuin kaupunki, koska Kotka oli jo tuolloin vilkas satama- ja teollisuuskaupunki. Siksi Kotka sai niskaansa yli tuhat pommikuormaa ja siksi kaupunkia piti puolustaa tehokkaalla ilmatorjunnalla. Yksi kaupungin tärkeimmistä ilmapuolustuskohteista oli Kotkan Palotorninvuoren puistikon korkeimmalla kohdalla sijainnut ilmatorjuntatykki. Se yhtenä osana, Kotkan ilmapuolustus ampui taivaalle 100.000 kranaattia, joilla saatiin estettyä Kotkaan kohdistunut joukkotuhoyritys.
Isänmaan puolesta ja kotiseudun varjelemiseksi 1939 - 1944

Valitettavasti tämänkin ilmatorjuntatykin kohtalo oli menettää henkensä Kotkan kaupunkia puolustaessaan. Nimittäin 19.5.1944 neuvostoliittolaisen pommikoneen kuorma putosi tänne mäenhuipulle ja räjäytti it-tykin ammusvaraston. Räjähdyksessä menetti henkensä 10 sotilasta.
Muistolaatta

Paikalle pystytettiin muistomerkki tämän tapahtuman johdosta ja yksi keskeinen osa muistomerkkiä on ilmatorjuntatykki RMB eli samanlainen joka varjeli Kotkaa sotavuosina, kunnes tuhoutui täysosumasta. Muistomerkki paljastettiin 2.6.1982, mutta siihen asiatiedot loppuvatkin. Olemme jälleen teidän lukijoiden varassa...
Tietysti sitä piti päästä testaamaan