perjantai 30. marraskuuta 2018

Sakkola / Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Viikon viimeinen työpäivä ja edessä on vielä ehtoolla pikkujoulut, ennen kuin pääsee huokaisemaan helpotuksesta ja nauttimaan vapaista. Kuluva viikko onkin ollut kiireen ja vaikeuksien täyttämä viikko ainakin tähän asti! Töiden ohella on saanut seisoa kaksi SaiPan lätkäpeliä, korjata kokeita liikenevällä luppoajalla ja moottoripyöräkorjaamoa etsiskellen. On meinaan haastavaa löytää korjaamo, joka laittaisi prätkäni kuntoon! Ajattelin kerrankin olla noheva ja kunnostaa prätkän jo talven aikana, ettei ajokautta menisi yhtään hukkaan. No, onneksi sekin järjestynee...

Moni muukin asia on juoksuttanut tällä viikolla ja niistäpä onkin sitten oravanpyörä saanut liikaa kierroksia, joten ihan hyvä, että viikonloppu lähestyy, vaikka se alkaisikin tunteella, että ruohoa on päässyt taas kertymään potkuriin.... No, pikkujouluja on onneksi tänä vuonna vain yhdet. Niiden sijaan olen tosin kääntänyt katseeni jo hiljalleen Prinsessa Armadalla pidettäviin kinkereihin keväällä 2020, jolloin aion vaikka yksinäni istua terassilla miettimässä tämän blogin aiheuttamaa työmäärää ja ennen kaikkea sen päättymistä. Veikkaanpa, että tämäkin menee pieleen....
Petäjärven lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki (Kuva Markku Vauhkonen)

Tämän päivän kohteemme on asialtaan ikävä, koska siinä muistellaan Sakkolan ja Raudun seudun asukkaiden maaorjan kaltaista asemaa Karjalan kannaksella. Alue oli jaettu Venäjän hallitsijoiden suosikeilleen jakamille lahjoitusmaihin, joilla he saivat toimia aivan kuten itse halusivat. Olot kanta-Suomen maanviljelijöihin verrattuna olivat surkeat. Tilanne jatkui pitkään huonona, kunnes Suomi alkoi ostaa lahjoitusmaita pois venäläisiltä isänniltä. 
Muistomerkin laatat (Kuva Markku Vauhkonen)

Sakkolassa toimenpide tapahtui vuosien 1872 - 1880 välisenä aikana, jolloin Suomi osti Petäjärven, Sakkolan ja Saaroisten hovitilat itselleen. Olojen vapautumisen kunniaksi paikalliset aktiivit päättivät kunnioittaa menneiden sukupolvien kärsimyksiä, paljastamalla vuonna 1936 Aarno Karimon suunnitteleman muistomerkin Petäjärven hovin kantatilan puistoon. Siellä se on pystyssä vieläkin, muistuttamassa huonoista ajoista....

Muistomerkin laatassa lukee:"Kolmen vuosisadan uhka, kidutus, karkoitus, kuolema ei saanut SAKKOLAN JA RAUDUN lahjoitusmaatalonpoikia alistumaan vieraiden mahtajain orjuuteen. Oikeuden ikuisuuteen uskoen he taistelivat jälkipolville voiton. Vapaat samoilla konnuilla asuvat jälkeläisensä pystyttivät heidän kunniakseen tämän isiensä peltojen kivistä tehdyn muistomerkin v.1936."

torstai 29. marraskuuta 2018

Miehikkälä / Laisniemen rajavartioasema

Jatketaan lukijoiden lähettämillä kuvilla. Tämä paikka on sellainen, että täällä olisin oikein hyvin voinut vieraila itsekin, mutta koska sain lukijalta kuvat, niin vältyin paikalle kurvaamasta. Tällä kertaa kuvat lähetti minulle Petri Koso, joten kiitokset Petri.
Laisniemen rajavartioasema (Kuva Petri Koso)

Kuvat ovat Miehikkälän Laisniemestä, missä paljastettiin heinäkuussa 2018 vanhan raja-aseman seinään kiinnitetty muistolaatta. Kyseinen rakennus toimi raja-asemana välirauhan aikana ja heti jatkosodan päättymisen jälkeen vuosina 1944 - 1946.
Laatta mökin seinässä (Kuva Petri Koso)

Muistolaatan paljasti kaakkois-Suomen rajamieskilta. Oikeastaan muuta en tästä paikasta tietoja saanut kaivaneeksi esiin....

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Salmi / Orusjärven kirkko

Jatketaanpa tätä bloggaamista lukijoiden lähettämillä kuvilla, joista olen enemmän kuin kiitollinen kaikille kuvia lähettäneille. Osa kuvista on itse ruinaamiani, mutta valtaosa on minulle hyvää hyvyyttään lähetettyjä. Niistä todellakin iso kiitos! Samaa toivon jatkossakin, joten liitän tähänkin linkin karttaan, jossa on merkittynä kohteet, jotka minulla on vielä kuvaamatta. Älkää kuitenkaan kuvitelko, että kyseessä olisi oma laiskuuteni, vaan blogin kohdealueella on vain paikkoja, joihin en ole päässyt erinäisitä syistä tai sitten en ole vaan kerennyt käydä paikan päällä. Vakaa aikomukseni on, että reissuni loppuisivat vuoden 2019 aikana ja viimeinenkin kohde olisi julkaistu tuolloin. Siihen vaan tarvitsen teidän lukijoiden apua!
Orusjärven kirkko nykyisin (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)
Orusjärven kirkko (Kuva Arvo Salmi)

Ensi kesän kalenteriin olen jo merkinnyt lukuisia kuvausreissuja ja aion ne toteuttaa, jotta saisin aloittamani työn päätökseen. En osaa sanoa, onko lukijoina vielä blogin alkuvaiheen lukijoita, jolloin aloitin kotikaupungistani Lappeenrannasta. Tiedoksi teille, että sinne olisi tarkoitus matkani myös päättää, kunhan muut kohteet on hoidettu ensin alta pois. Ehkäpä kesällä 2020 olisikin aika juhlistaa blogin päättymistä ja istahtaa Prinsessa Armadan kannelle sihijuoma kourassa. Onhan takana jo tässä vaiheessa melkoinen reissu!

Nyt kuitenkin Salmin pitäjään ja Orusjärvelle, mistä löytyy vuonna 1910 pystytetty kirkko, joka uhmaa aikaa.... Kyseinen Jumalanäidille - lohduttajalle pyhitetty kirkko pystytettiin siis vuonna 1910. Sen rakennuttamisesta vastasi pietarilainen kauppias Nesterov. Joulukuussa 1910 kirkko oli jo valmis vihittäväksi ja sen suoritti arkkipiispa Sergei. Tämän pienen kirkon ensimmäisenä pappina toimi pastori Pavel Borotinski, joka kuitenkin Venäjän vallankumousten pyörteissä siirtyi Venäjälle, mikä aiheutti sen, että kirkon ylläpitäminen jäi Salmin seurakunnan vastuulle. 
Orusjärven kirkko (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)

Orusjärven kirkko (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)

Risti on edelleen tornin huipulla (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)

Talvisodassa kirkko säilyi ehjänä ja sitä ei vahingoitettu millään tavoin. Ainoastaan papiston jumalanpalveluspuvut, vapahtajan hautauskuva, ehtoolliskalusto, evankeliumikirja ja pöydällä pidettävät ristit olivat kadonneet sinä aikana kun suomalaiset olivat poissa. Suomalaisten palatessa syksyllä 1941 kirkko otettiin uudelleen käyttöön. Jatkosodan loppuvaiheessa, kun suomalaisten oli jälleen poistuttava Orusjärveltä, otettiin sotilaiden toimesta pienimmät kirkonkellot alas tornista, mutta ne katosivat jonnekin sodan melskeissä. Kirkon esineistöä sentään jonkun verran saatiin pelastettua ja itse kirkkokin säilyi jo toisen sodan ajan ehjänä.
Kirkon ikkunalla on teos (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)

Kirkossa lienee toimintaa nykyisin.... (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)

Kyltti kirkon seinässä, mikä kertoo Orusjärven kirkon olevan arkeologinen muistomerkki (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen)

Nykyisin kirkko kaipaisi rutkasti korjaamista, mutta mikä on sen kohtalo, jää nähtäväksi. Lisäksi en saanut myöskään selville, mihin tarkoitukseen venäläiset viimeisten seitsemän vuosikymmenen aikana kirkkoa käyttäneet.... 

tiistai 27. marraskuuta 2018

Pyhtää / 1918 punaisten muistomerkki

Suomen sisällissota päättyi 100 vuotta takaperin ja nyt tämän vuoden aikana sitä onkin muisteltu ihan huolella. Kaikissa medioissa on nostettu asia esiin ja niin mielestäni pitikin nostaa. Tuona verisen ajanjakson uusiutumista tuskin kukaan Suomessa toivoo, mutta kyllä sen eteen onkin tehty paljon töitä. Vaikka tällä hetkellä ei ole yhtään asiaa, joka mielestäni saattaisi saada valloilleen samankaltaisen vihanpurkauksen, niin silti jotenkin arvostan noiden miesten halukkuutta uhmata virallista valtiota ja järjestysvaltaa. Tuntuu, että noiden aikojen idealismista ei ole jäljellä mitään ja aatteena työväenaatekin alkaa olla hiipumassa.
Pyhtään Korkeaharjun hautausmaa

Nyt olisikin mielestäni uusien ajatusten sekä ihanteiden vuoro nousta esiin ja toivottavasti löytäisimme sieltä hienoja ajatuksia, joiden puolesta voisimme työskennellä rinta rinnan, eikä nykyiseen malliin, missä vesitetään kaikki ajatukset, koska ne eivät edustamalleni ryhmälle sovi. Eikö lopultakin voitaisi aloittaa työskentelemään tämän maamme eteen, eikä lukittautua oman äänestysporukan toivomusten toteuttamiseen? Mielestäni tälle olisi ihan hiton kova tilaus...
Muistomerkki on keskellä hautausmaata

Punaista graniittia, kuten kaikki punaisten muistomerkit

Muistomerkki sijaitsee joukkohaudan paikalla. Kuulemma alue oli perimätiedon mukaan melko iso

Mitä nuo uudet ajatukset voisivat olla? Vastuullinen ympäristön- ja taloudenhoito, ihmisläheisen demokratian kehittäminen, lähimmäisistä huolehtiminen ja paluu entisten aikojen yhteisölliseen ajatteluun, missä toimittaisiin yhteisen hyvän eteen, eikä tuijotettaisi omaan napaamme. Ainakin itse haluaisin jättää perinnöksi tuleville polville Suomen, missä jokaisella olisi oma tärkeä roolinsa, eikä pieni porukka hoida asioita kysymättä kansalta todellista mielipidettä vaikkapa kansanäänestyksellä. Luulisi senkin näin nykyaikana onnistuvan melkoisen helposti netin kautta, kunhan ei lasketa venäläisiä hakkeroimaan tuloksia.

Tällaisen yhteisöllisen ajattelun tulosta on myös tämän päiväinen muistomerkkimme Pyhtään Korkeaharjun hautausmaalla, minne on vuonna 1979 paljastettu työväenjärjestöjen toimesta vuoden 1918 työväenluokan puolesta taistelleiden muistolle oma punagraniittinen muistomerkki. Kivi on paljastettu paikalle, missä oli kuulemma aikoinaan iso joukkohauta, mihin oli ilmeisesti haudattu pyhtääläisiä ja Ahvenkosken kiivaissa taisteluissa menehtyneitä punaisia.  

maanantai 26. marraskuuta 2018

Virolahti / Eetu Niskan kotitalo

Willimiehen viime viikot ovat olleet taas hektisiä. Lämminvesivaraaja hajosi, moottoripyörä on korjauksen alla ja kaiken lisäksi palkkatyökin on aiheuttanut omat kiireensä korjattavien tehtävien muodossa. Tähän kun vielä lisätään Viipurin kuvausreissu, kämpän lämmittäminen ja Clive Cusslerin kaikkien kirjojen lukeminen, niin pakko on välilä itsekin ihmetellä kuinka kerkeän tänne blogiinkin kirjoitella päivittäin. Ilmeisesti yöunista on pitänyt vähän tinkiä?

Saakelinmoista loikotustahan nämä viime viikot ovat olleet, mutta aina jotenkin on selvitty seuraavaan päivään. Nyt yhtenä ehtoona juolahti mieleeni ajatus uudesta projektista, jota olisi tarkoitus päästä aloittelemaan vuoden 2020 alusta. Katsotaan mitä tuo projekti tuo tullessaan, mutta kyllähän tavoitteeksi pitää asettaa linnaan pääseminen Sauli Niinistön ja Jennin kutsumana. Tarkoitus tosin ei ole tyrkyttää itseä sinne, mutta kutsusta en kyllä kieltäytyisi, jos sellainen postilaatikkoon kajahtaisi. Olisihan se hienoa....
Eetu Niskan siniseksi maalattu kotitalo sijaitsee Uuno Klamin tien varressa Klamilan kylässä

Hieno oli myös Eetu Niskan hiihtoura. Virolahdella vuonna 1887 syntynyt Edward tai tutummin Eetu oli 1900-luvun alkupuolella veljensä Jussin kanssa maamme tunnetuimpia tasamaalla hiihtäjiä. Vuonna 1904 hän voitti ensimmäisen kerran aikuisten hiihtokilpailut ja sama jatkui seuraavana vuonna. Tuolloin hän hiihti ensin kotoaan Viipuriin talviurheilujuhliin 130 kilometriä, voitti 20km hiihdon ja suksi vielä kotiinsa. Melkoinen temppu. koska koko matkalla ei kummempia latuja ollut. Molemmista kisoista hän sai palkinnoksi rahaa, mikä olikin varmaan parempi kuin nykyiset telkkarit ym. palkinnot.

Hiihtoura jatkui, mutta palkintorahat ei riittänyt hiihdon kuluihin, vaikka voittoja sekä Suomen mestaruuksia osuikin kohdalle. Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissakin hän oli mukana, mutta menestystä ei tullut kummemmin. Eetu Niskan menestyksekkään hiihtouran viimeiseksi menestykseksi jäi TUL:n mestaruus 10km hiihdossa ikämiessarjassa. Marginaali toiseksi tulleeseen oli yli 12 minuuttia!
Eetu Niskan kotitalon seinässä oleva laatta

Hiihdon lisäksi Eetu Niska toimi liikemiehenä valmistaen Salaisuus-nimisiä suksia ja hiihtovoiteita. Kauppa kävi Ruotsiinkin asti ja miksi ei kauppa olisi käynyt. Eetun Klamilassa sijainnut suksitehdashan tuotti parhaimmillaan yli 2000 paria suksia.

Muistolaatan kiinnitysajankohdasta ja hankkijasta en löytänyt mitään tietoa, joten taas olisi tilausta paikalliselle tietäjälle tietoineen....

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Hamina / Haminan rauhan muistomerkki

Nyt on vuorossa viimeinen kohteemme Haminasta, ellemme jotain kautta saa valokuvia muutamasta kohteesta, jotka sijaitsevat Haminan edustalla Suomenlahdella sijaitsevista saarista, joihin meillä itsellämme ei ole asiaa. Lisäksi muutaman kartanon pihalla sijaitsee muistomerkkejä, jotka ovat yksityisyytensä takia meille mahdottomia kohteita. Kaikesta huolimatta löytyihän noita monumentteja Haminasta ihan kunnioitettava määrä!!!
Haminan rauhan 1809 muistomerkki

Komea lasinen laatikko sulkakynällä varustettuna!

Tämä viimeinen kohde onkin sellainen, mikä aiheutti minulle useamman reissun Haminaan, koska enhän minä tajunut alkuun, että tämä muistomerkki oli tuhoutunut vuonna 2014 auton kajautettua sitä päin. Lienee ollut melkoisen suuri tilannenopeus, koska muistomerkki sijaitsee Haminan ympyräkaupungin ydinkeskustassa, missä nopeusrajoitus on melkoisen hiljainen. No, nyt se on sitten kunnostettu tai paremminkin rakennettu uudestaan entistä ehommaksi....
Kolmella kielellä sama teksti: "Haminan rauhansopimus 17.9.1809. Suomen tulevaisuus"

Kyseinen Haminan rauhan muistomerkki paljastettiin valtiosihteeri Risto Volasen puheen säestyksellä vuonna 2009, mutta kuten  jo kerroin, se tuhoutui vuonna 2014 autoilijan toimesta. Nyt sen uusi versio paljastettiin alkuperäisellä paikalla Raatihuoneentorilla 26.4.2018. Muodoltaan uusi muistomerkki on aikaisemman kaltainen, mutta sen tekniset ratkaisut ovat uudet. Perustustöistä vastasi Haminan kaupunki ja muistomerkin valmisti Seveno Oy. Alkuperäisessä muistomerkissä ongelmia tuottivat muistomerkin tekstit ja kuviot, jotka eivät kestäneet paikoillaan. Uudessa muistomerkissä tekstit ja kuviot tehdään taidelasista, joka laminoidaan karkaistuun lasiin, jotta ne pysyvät kiinni kaikissa sääolosuhteissa. Muistomerkin huurtumista pyritään estämään sen sisään asennettavalla lämpöpuhaltimella ja lämpökaapeleilla.
Suomen leijona ja Venäjän kaksipäinen kotka. Yhdelle kantille jäi tilaa myös kolmelle kruunulle...

Aikaisemmasta muistomerkistä poiketen muistomerkki valaistaan, jotta vältettäisiin sen tuhoutuminen uudelleen autoilijan toimesta. Lisäksi Hamina vakuuttaa muistomerkin 50000€ arvosta. Ilmeisesti oppivat viime kerrasta jotakin....

Hamina / Desanttien surmaamat*

Seppälän Pirjo lähetti minulle muutaman talvisen valokuvan Haminan Vilniemen alueelta. Kyseessä oli minulle täysin ennalta tuntematon muistomerkki, joten isot kiitokset sinulle Pirjo. Hienoa, että näitä muistonpaikkoja löytyy vieläkin itselleni tuntemattomia. Tämän kohteen tarkka sijainti on tosin itselleni arvoitus, mutta laitan blogin karttaan täpän mahdollisimman lähelle. Toivottavasti innokkaat kuitenkin osuvat paikalle ilman turhaa autoilua... Pirjo näet kertoi muistolaatan osoitteesta seuraavaa: "Vilniemen kylään kuuluvassa Hunkerissa (lähellä nyk. Saksankankaan aluetta, valtion alueita Lupinmäen suunnalla Museotien varrella)".  
Muurin pariskunnan surmapaikka

Mitä tällä paikalla sitten tapahtui 14.7.1944? Tapahtumasarja pyörähti liikkeelle kun alueelle pudotettiin venäläisestä lentokoneesta desantteja. Lisäksi Niilo Muuri oli kotonaan heinäntekolomalla ja lähti vaimonsa Laina Muurin kanssa heinäntekoon 8 kilometrin päästä omasta kodistaan. Ilmeisesti heitä alettiin kaivata takaisin kotiin ja heitä tultiin etsimään. Laina Muurin ruumis löytyikin kurkku leikattuna melko nopeasti pellon ojasta risujen alle kätkettynä. Hänen miestään ei kuitenkaan heti löydetty, vaan sen löytäminen vaati enemmän aikaa.
Laatta on kiinnitetty isoon kiveen

Lopuksi Niilonkin ruumis löytyi metsästä risujen alle kätkettynä. Hänenkin kurkkunsa oli viilletty auki ja lisäksi häntä oli lyöty seitsemän kertaa puukolla rintaan. Mikä oli näiden murhien motiivi, on minulle tuntematon. Näkivätkö Muurit desanttien pudottamisen taivaalta vai oliko kyseessä siviiliväestöön kohdistunut raakuus? Jokusen sormuksen murhaajat veivät mennessään, mutta muuta saalista eivät saaneet.
Muistolaatta, kertoo ikävästä asiasta

Seuraavana päivänä satapäinen miesjoukko haravoi metsiä löytääkseen surmatyöntekijät. valitettavasti pahantekijöitä ei saatu kiinni, vaan he pääsivät pakoon ilmeisesti pohjoisen suunnasta löytyville suoalueille, joilla oli tuona kesänä paljon muitakin desantteja. Mikä näiden surmaajien lopullinen kohtalo oli, on minulle täysi mysteeri. Ainakin samana kesänä on saatu desantteja kiinni, joten heidän kohtalonsa lienee ollut kaikille selvä. Vakoojien kohtalohan on aina karu....

Muistomerkin pystyttäjästä minulla ei ole tietoa, kuten ei sen tarkasta sijainnistakaan!

Päivitys 27.11.2018
Muurien muistomerkki on paljastettu 14.7.2010 Haminalaisten reserviläisjärjestöjen toimesta. Paljastamistilaisuudessa oli paikalla omaisia, seurakunnan- ja reserviläisjärjestöjen edustajia. Nyt bloginkohdekartassa täppäkin on oikeassa kohdassa, koska sain tarkan sijainnin tietooni Laina ja Niilo Muurin lapsenlapselta. Kiitokset Petri näistä tiedoista!

lauantai 24. marraskuuta 2018

Hamina / 1918 - Isänmaan puolesta

Husulan hautausmaalta löytyy toinenkin sisällissotaan liittyvä muistomerkki. Valitettavasti tästä omat tietoni ovat olemattomat, mutta jälleen paikalliset tietäjät saavat kertoa meille faktat. Se on kuitenkin selvää, että muistomerkki on paljastettu Husulan hautausmaalle Haminaan sisällissodan jälkeen. Itse veikkasin 1920-luvun alkua ja veikkaanpa paikallisella suojeluskunnalla olleen jotain tekemistä asian kanssa.
Kuuden haminalaisen uhrin muistomerkki

1918 - Isänmaan puolesta

Tässä muistomerkissä on mainittuna kuuden haminalaisen nimi ja tarkistaessani heistä kolmen tietoja sotasurmasivustolta, huomasin kaikkien kuolleen murhattuina Valkealassa, nykyisessä Kouvolassa. Mikä on mahtanut olla surmatöiden takana, mutta kaikkien tarkistamieni kolmen henkilön tiedoissa oli kuolinpäiväksi merkitty 20.4.1918 ja kuolinpaikaksi siis Valkeala. 
Sankareiden nimet kaiverrettuna reunuskiveen

Gustaf Niittylahti oli yksi murhatuista

Lisäksi he olivat melkoisen iäkkäitä ollakseen osallisena sodassa, joten heidän kohtalonsa olisi mielenkiintoista tietää.....

perjantai 23. marraskuuta 2018

Hamina / Haminan punaisten muistomerkki

Joitakin kuukausia takaperin tarjosin apuani Työväenmuseo Werstaalle. Tarkoitukseni oli kuvata heille kaikki Suomen punaisten muistomerkit ja sen kaltaiset paikat. No, sopimustahan ei tullut, vaikka emme edes päässeet keskustelemaan rahasta. Harmillinen juttu sinänsä, koska olisi ollut hienoa tehdä tätä työtä ihan kunnolla. No, koska asia jää nyt tekemättä, niin esittelen sitten nämä Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta löytyvät kohteeni täällä blogissani. Koska tämä on minulle vaan harrastus, niin en paneudu tähän muistomerkkiin sen kummemmin.
Haminan punaisten muistomerkki hautausmaan laidalla

Aiheesta eli sisällissodasta 1918 Kymenlaakson alueella on kirjoitettu useita kirjoja sekä muita teoksia. Varmaan tarkemmat tiedot löytyisivät tähänkin kohteeseen, mutta katsotaanpa, jos joku paikallinen lukija osaisi minua avustaa tarkempien tietojen osalta?


Vapunaikoihin paikalta löytyi kukkia Kommunistisen työväenpuolueen tuomana

Haminan Husulassa on kaksi hautausmaata, joiden läpi kulkee moottoritie halkaisten hautausmaat irti toisistaan. Husulan hautausmaa on perustettu vuonna 1876, kun Hietakylän hautausmaa alkoi käydä ahtaaksi. Niinpä se toimi Haminan päähautausmaana aina 1950-luvulle saakka. Siksi onkin loogista, että tänne pystytettiin Haminan työväenyhdistyksen toimesta Haminan kaupungin avustuksella muistomerkki "1918 vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneille tovereille". Muistomerkin paljastusvuotta emme tiedä, kuten ei tuo edellä mainitsemani sivustokaan. Se on kuitenkin melko varmaa, että ennen vuotta 1944 sitä ei ole paljastettu. 


torstai 22. marraskuuta 2018

Hamina / Piilokallio

Eilisen jatkoksi vielä toinen punaisten pakko-ottoja pakoilleen miesryhmän piilopaikka Haminan perimmäisistä korvista. Miesjoukko Lapjärven ja Purhon miehiä piileskeli tällä korpialueella kolmisen viikkoa ja pystytti aikansa kuluksi tänne ikioman muistomerkin, joka on säilynyt nykypäiviin saakka.
Kävelyreitti muistomerkille alkaa osoitteesta Laihalammentie 210

Tänne piiloutunut porukka aloitti vaelluksensa Lapjärven Matalajärveltä maaliskuussa 1918. Vähälumisena talvena siirtyminen tänne peräkorpeen oli suhteellisen helppoa, kun varoi jättämästä jälkiä lumiseen maastoon. Ruokahuoltokin toimi, koska piilopaikasta reilun kilometrin päässä Lapjärven suuntaan oli lato, minne naisväki toimitti eväitä miesjoukolle. Lisäksi alueella oli muitakin pakolaisia, joiden kanssa pidettiin säännöllisesti yhteyttä.
uusi ja vanha muistomerkki
Piilokallion ympäristöstä on nykyisin puut kaadettu

Piilokalliolla piileskelleiden miesten nimetkin ovat säilyneet jälkipolville ja he olivat: Antti Joenpolvi, Kalle Joenpolvi, Kalle Kivelä, Anton Mahalakoivu, Eemil Mahalakoivu, Kalle Mahalakoivu, Anton Seppä Lapjärveltä ja Anton Seppä Purhosta, Anton Seppälä, Anton Takanen, Väinö Takanen ja Vilhelm Taskinen.
Kuka lienee kiinnittänyt tuon uuden muistolaatan alkuperäisen kivipaaden vierelle?

Muistolaatta

Ainut asia mikä on jäänyt historian hämärään on isoon kiveen kaiverrettu teksti "1918 Vapaus". Tehtiinkö se piileskelyaikana vai vasta saman vuoden kesällä? Itse kallistuisin tuon piilotteluajan puolelle, koska aikaa heillä varmasti oli.... Ehkä meidän ei aina kaikkia yksityiskohtia tarvitsekaan tietää!

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Hamina / Tykän pakokivi

Vuonna 1918 sisällissota näkyy Kymenlaaksossa, kuten muuallakin erilaisina muistomerkkeinä tai muina merkityksellisine paikkoineen. Niinpä täällä Haminan Tykän kylän peräalueiltakin löytyy polun päästä paikka, millä on ollut merkitystä etenkin Kannusjärven Parkonpuolen miehille. Kyseessä on heidän piilopaikkansa, jotta he selviäisivät hengissä sisällissodan päättymiseen saakka. Piileskely onnistuikin, eikä heitä löydetty täältä metsien kätköistä.

Sisällissodan loppupuolella sota lähestyi Haminaa ja paikalliset punaiset antoivat ukaasin. Sen sisältö oli Vehkalahden miehille seuraava. Kaikkien alueen 18-50-vuotiaiden miesten piti ilmoittautua Haminan raatihuoneella 17-19.4.1918 välisenä aikana tarkastukseen, missä selvitettäisiin heidän kuntonsa liittyä punaiseen kaartiin. Kyseessä oli siis yleinen pakollinen sotaväenotto ja väestön mobilisoiminen alakynteen jääneiden punaisten joukkoihin.
Tykän pakokivi

Ilmoittautuneiden osalta tie johti Kouvolaan menevään junaan, minkä jälkeen heidät lähetettiin aseistettuina Luumäelle taistelemaan valkoista armeijaa vastaan. Kaikki eivät olleet valmiit tähän, koska kaikki aavistivat sodan loppuvan punaisten häviöön melko nopeasti, niinpä monet pakenivat alueen metsiin piileskelemään ja odottamaan sodan loppua. Paljastuessaan heidän kohtalonsa olisi toki ollut selkeä....

Yksi porukka piiloutui ensin läheisen Parkon talon navetan ylisille. Koska joukko oli parinkymmenen miehen suuruinen ja paljastuessaan talon väki pulassa, niin talon emäntä pyysi miehiä poistumaan. Uusi piilopaikka löytyi metsästä kallioseinämän kupeelta, minne miehet rakensivat itselleen havulaavun majapaikakseen. Mies joukko sai aseita ja ruokaa alueen ihmisiltä ja he olivat valmiita taistelemaan vapaudestaan, jos olisi pakko. 
Merkityksellinen päivämäärä 20.4.1918

Pakoilu päättyi miesjoukolta 4.5.1918, jolloin Elja Rihtniemen johtama valkoisten osasto saapui alueelle ja alkoi etsimään punaisten puolella sotineita. Ennen kotiinpääsyä miehet olivat kuitenkin metsässä ollessaan ajankuluksi hakanneet isoon kiveen Erik Tykän johdolla päivämäärän 20.4.1918, joka kertoo heidän saapuneen tuolle paikalle tuona päivänä. Muistokivi tosin nostettiin pystyyn vasta 23.4.1918. Lisäksi vieressä sijainneeseen kallioseinämään on pistimellä hakattu teksti PAKOLAISET. Sitäpä en tajunnut etsiä paikalla käydessäni. No, onpahan syy käydä vaikka joskus uudelleen täällä!

tiistai 20. marraskuuta 2018

Hamina / Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki

Kävimme täällä Haminan Metsäkylän Houvanmäen juurella Williladyn kanssa tänä suvena. Silloin oli järkyttävä helle, eikä meitä erikoisemmin kiinnostanut kavuta Houvanmäen huipulle etsimään sinne vuonna 1983 pystytettyä muistomerkkiä, joka kertoo paikan sotaisemmista ajoista. Sen verran monelle vastaavalle vuorelle on tullut viime vuosina kiivettyä, jotta osasimme aavistella vastuksien määrää. Jätimme siis kiipeämättä tuolle vuorelle silloin, mutta minähän palasin paikalle takaisin 23.9.2018 entisen opiskelukaverini Piispan Jarkon kanssa. Keli olikin paljon parempi eli siis viileämpi, niin löytyihän se kohdekin ilman pahempaa hikoilua.
Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki mäen korkeimmalla kohdalla

Näitä ilmavalvontamuistomerkkikohteita olen esitellyt viime vuosina melkoisesti. Muutama on vielä toki esittelemättäkin, mutta niidenkin vuoro on toki tulossa. Useimmista näistä tiedot ovat melkoisen vähäisiä, mutta aina jotakin tiedonmurusia löytyy....


Houvanmäen ilmavalvonnan muistomerkki on siis paljastettu vuonna 1983 ja se sai alkunsa paikallisten sotaveteraanien ja lottien aloitteesta. Itse uskon lottien etenkin olleen aloitteellisia, koska he suorittivat ilmavalvontaa viime sotiemme aikaan täällä Houvanmäellä korkealle puuhun rakennetulta lavalta käsin. Paikalla ei siis ole ollut tornia, kuten joissakin vastaavissa paikoissa, vaan ilmavalvontaa suoritettiin puuhun rakennetulta lavalta. 
Muistomerkki entisellä lottien työpaikalla

Muistomerkin teki aikoinaan muuraamalla Pauli Riivari ja se tehtin Matti merisalon maille, josta olen hänelle kateellinen. Olisipa minunkin mailla ikioma muistomerkki, joka toisi paikalle merkityksen! Houvanmäki on myös paikka, missä Metsäkylän Martat ry käy vuosittain Lotan päivänä kokoontumassa ja ilmeisesti myös muistelemassa menneitä.  

maanantai 19. marraskuuta 2018

Hamina / Pelle Miljoonan patsas

Aina välillä olen yllyttänyt Williladya kirjoittamaan näistä vierailemistamme kohteista, mutta eipä tuo ole suuremmin ajatuksesta innostunut. Lieneekö yhtenä syynä se, että sitten kun hän kirjoittaa, niin minähän en viitsi niitä julkaista? No, siinä hän on väärässä, koska nyt miitä on tulossa! Tänään ensimmäinen ja lähiaikoina pari lisää. Laiskahan minä olen kaiketi ollut, koska tällä paikalla kävimme 22.6.2016 ja sain Williladyn kirjoituksen 4.12.2016. Ajatelkaa, nyt se jo julkaistaan! Melkoisen mahtavaa logiikkaa taas.... No annetaan Williladyn jatkaa tästä. Tällä kertaa minä lopetan tähän. 
Haminan Tervasaaren kärkeä....Pelle Miljoona häämöttää vettä vasten

Kyllä taisi muutama kirosana suusta lipsahtaa jo siinä vaiheessa, kun Willimiehen auto viimein kurvasi hikisen Haminassa ja Miehikkälässä vietetyn päivän jälkeen kohti Haminan Tervasaarta. Vaikka iho oli paukamilla paarmahyökkäysten jäljiltä, mereltä puhaltava viileä tuuli sai uskomaan, että vaikka moottoritie oli ollut liiankin polttava ja kuuma, niin tästäkin selvittiin!
Pienikokoinen Pellen patsas on kiven päällä istumassa

Tervasaaren niemen kärjessä Rampsinkarilla komealla ja kaihoisalla paikalla sijaitsee Pelle Miljoonan patsas. Yksinäinen rumpalipatsas katsoo merelle kaihoisasti, palavasti kaukomaille kaivaten. Pelle Miljoona on kertonutkin, että hän halusi patsaan sijoitettavaksi juuri Tervasaareen, sillä siellä hänellä oli jo pikkupoikana tapana käydä katsomassa laivoja ja haistelemassa kahvin, mausteiden ja sahatavaran tuoksua. Avara meri herätti hänessä lähtemättömän kaukokaipuun, joka häntä on elämässä kuljettanutkin paikasta toiseen. Voi kyllä, Pelle, tuon saman kaukokaipuun ja levottoman sielun fiiliksen voin kyllä niin hyvin tuntea itsekin! Päästäkää joskus jonnekin pois täältä, vaikka edes Svetogorskin shavermagrillille! 
Pelle Miljoona Tervasaaressa

Myönnettäköön, että olen ollut Pelle Miljoona -fani aina siitä lähtien, kun vanhempani olivat ottaneet minut muutaman viikon ikäisenä mukaan Pellen keikalle. Useammallakin Pellen keikalla olen käynyt myöhemminkin elämässäni ja joka kerta samainen kaipuu kauas pois herää sisälläni. Ihailen todella Pelle Miljoonan rohkeutta seurata omia polkujaan. Mies on pitkän linjan rock- ja punkmuusikkouran lisäksi kirjoittanut myös useita kirjoja. Hänellä on oma persoonallinen ja erikoinen kirjoitustyyli ja sanasto, joka saa lukijan eläytymään eksoottiseen etelän elämään. Mahtaakohan Willimieskään tietää, että olen tehnyt jopa opinnäytetyön Pelle Miljoonan kirjojen kielestä?  

Pelle Miljoonan patsaan on tehnyt hänen  hyvä ystävänsä kuvanveistäjä Heimo Suntio. Sen paljastustilaisuutta vietetiin Haminassa 6.6.2014. Entinen kaupunginvaltuutettu teki patsaasta aloitteen jo seitsemän vuotta ennen kuin patsashanke eteni toteutukseen saakka. Aluksi toiveissa oli nuorille suunnattu Pelle Miljoonan nimeä kantava musiikkitapahtuma, mutta lopulta kulttuurisihteeri Sari Kinnunen sai patsasidean vietyä läpi.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hamina / Krimin sodan Haminan pommitusten muistomerkki*

Eilen istuimme Pikku Vuohisaaressa Haminan edustalla Haminan pursiseuran terassilla ja kuvasimme tuon upean rakennuksen, mutta kyllä paikalla oli toinenkin syy, miksi suoritimme "merimatkan" sinne. Samalta saarelta näet löytyy myös yksi muistomerkki, joka on omalla tavallaan blogissamme ainutkertainen. Muistomerkki näet liittyy Krimin sotaan ja sen vuoteen 1855, jolloin englantilaiset ja ranskalaiset laivato-osastot kiertelivät rannikkoamme pommittamassa. Oikeastaan Kotkasta löytyvä Maria Purpurin muistomerkki on ainut, joka liittyy samaan sotaisaan ajankohtaan.
Muistomerkki on pursiseuran lipputangon kohdalla

Yksinäinen rantakalliolla

Laatta on kiinnitetty luonnonkiveen

Muistomerkki on Haminan kaupungin paikalleen asettama tänne Pikku Vuohisaareen ja se sai alkunsa Hamina-seuran esityksestä. Muistomerkin paljastusajankohta tai edes -vuosi ovat meille tuntemattomat. Ehkä joku paikallinen tietäjä osaa meitä saamaan faktat kohdalleen tämänkin asian suhteen?
Muistomerkin laatta

Se miksi muistomerkki on paljastettu, selviää ehkä parhaiten muistomerkkikiveen kiinnitetystä laatasta, joka kertoo seuraavaa:"”Kesäkuun 15. päivänä 1855 nousi tällä saarella maihin englantilaisia, jotka paikalle kutsutulta Haminan pormestarilta vaativat tietoja Haminan linnoituksen
varusväen vahvuudesta ja varastoista. Tietoja saamatta poistuivat englantilaiset, mutta palasivat takaisin 20. päivänä heinäkuuta ja ryhtyivät laivojensa tykistöllä ampumaan Haminaa 21. päivänä. Kahden tunnin laukaustenvaihdon jälkeen vaurioitui yksi englantilaislaiva, jolloin koko laivasto-osasto poistui. Taistelussa vaurioitui Pitäjänsaari ja Hietakylä.”

Päivitys 19.11.2018:
Asiat ratkeavat nopeasti, kun on lukijoina asiantuntijoita. Kyseinen lehtijuttu on ollut Hesarissa 31.8.1955
Kiitokset Sirolan Ossille tästä lehtileikkeestä