tiistai 31. lokakuuta 2017

Petroskoi / Pietari Suuri

Petroskoi oli minulle upea kokemus ja sinne haluan mennä vielä joskus uudelleen, vaikka tämä 260000 asukkaan kaupunki oli minulle aluksi oikea kärsimysten paikka. Ajaminen moottoripyörällä halki suuren kaupungin oli yhtä kärsimysnäytelmää. Autoja singahteli sinne tänne kulkureittini poikki ja olin varma, etten selviä elävänä hotelliimme. Lopulta lukuisten eksymisten jälkeen löysimme perille ja lopun aikaa kaupungissa kuljimme joko jalan tai jarruttomilla takseilla tukka pystyssä. Ainakin matkakumppanini Pasi vannoi, ettei enää selvin päin suostu yhteenkään taksiin. No se lupaus pidettiin ihan porukalla!

Pietari Suuri on arvoisessaan paikassa

Pari päivää vaeltelimme pitkin kaupunkia ja pääsimme jopa Venäjän televisioon, missä arviolta seitsemän miljoonaa katsojaa näki rujon ulkomuotoni omalta kotisohvaltaan. Sanaakaan en toki sanonut, koska kielitaitoni venäjänkielen suhteen oli ja on edelleenkin puhdas nolla. Videon näkee täältä.

Vaan loppuaika meillä jäi kaupunkiin tutustumiseen, shaslikin pureskeluun ja Baltika 7:n lipittämiseen. Matkamme varrelle osui muutamia mielenkiintoisia kohteita, joiden purkamisen aloitan Petroskoin ranta-aluueelta löytyvästä puistossa sijaitsevasta Pietari Suuren patsaasta. Kyseessähän on kaupungin perustaja, jonka ojennettu käsi osoittaa kohti kaupungin tärkeintä syntymäpaikkaa, tykkitehdasta.
Patsas on komea

Petroskoi on karjalan- ja vepsänkielinen nimi kaupungille, jolle venäläiset antoivat perustajansa mukaan nimen Petrozavodsk. Suomalaiset sen sijaan nimesivät kaupungin Äänislinnaksi, hallitessaan aluetta parin vuoden ajan. Nimistä huolimatta kaupunki on venäläinen ja alkunsa se on saanut jo 1592, jolloin siitä käytettiin nimeä Onegaborg. 

Varsinaisesti historia alkaa täällä vuonna 1703, jolloin Pietari Suuri päätti hyödyntää alueelta löytyviä järvimalmi esiintymiä. Niitä hyödyntämään perustettiin elokuussa 1703 rauta-ja tykkitehdas. Kaupunki alkoi kasvaa tehtaan ympärille ja lopulta Petrozavodsk sai kaupunkioikeudet 1777. Alueesta muodostui nopeasti alueen hallinnollinen keskus ja sen asetehdas työllisti yli 1000 työläistä 1900-luvun alussa.
Pietari osoittaa kohti asetehdasta

Minä ja Haverisen Pasi

Ajat muuttuivat tammikuussa 1918, jolloin Neuvostovalta saapui kaupunkiin. Hallintokaupungin rooli kuitenkin jatkui uusista valtaapitävistä huolimatta. Kaupungista tuli kesäkuussa 1920 perustetun Karjalan työkommuunin keskus, jonka nimi muutettiin 1923 Karjalan autonomiseksi neuvostotasavallaksi. 

Kaupunki oli myös suomalaisten käytössä, koska monet Suomesta paenneet kommunistit asettuivat kaupunkiin. Suomen kieli säilyikin kaupungin yhtenä virallisista kielistä aina nykypäiviin saakka. Itsekin näin vielä 2013 joitakin suomenkielisiä kylttejä, mutta aika vähissä alkavat olla. Ilmeisesti venäjän kieli valtaa alaa täälläkin. 

maanantai 30. lokakuuta 2017

Impilahti / Jukankosken putous

Luontokohteet ovat joskus vähän haastavia valokuvattavia, mutta tällä kertaa Laatokan Karjalassa operoivamme assistentti Pirhonen on onnistunut. Siitä isot kiitokset Ilkalle! Kyseessä on siis pitkästä aikaa luontokohde, joka on Aunuksen Karjalan korkein koski.
Koski on luonnontilassa

Putouksen huipulla

Kohde on yksi alueen luontokohteista, joissa vierailee vuosittain paljon ihmisiä. Perille vie tällä hetkellä vain huonokuntoinen hiekkatie, mutta uusi asfalttitie on tulossa Karjalan hallituksen ja Venäjän matkailutoimiston toimesta. Ei liene huono veikkaus, jos sanon sen houkuttelevan jatkossa enemmän matkailijoita ja eiköhän heille aleta jatkossa tarjoamaan majoitus- ja muita palveluitakin. Toivottavasti alueen kauneus ei vaarannu!

Putouksella on korkeutta

Jukankoski on Aunuksen Karjalan korkein koski, mutta eri lähteistä löytyy hivenen eri lukemia. Itse luotan Karjalan Sanomien kertomaan 19 metrin korkeuseroon. Näin se on kahdeksan metriä korkeampi kuin Kivatsun putous, joka lienee suomalaisille tutumpi.  
Koskessa on joskus sijainnut mylly 

Myllynkivikin löytyi

Kalastajan taivas

Koskialue sijaitsee 30 kilometriä Pitkärannasta pohjoiseen ja sijainti on keskellä metsää hankalan tieosuuden takana. Alue oli kuulemma siisti, eikä roskista ollut tietoakaan, mutta toivotaan sen jatkuvankin sellaisena, kunhan turistit porhaltavat lähiaikoina uutta tietä pitkin paikalle. 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Viipuri / Ankkuri

Loma alkaa kääntyä loppusuoralle. Olisihan tuota tekemistä riittänyt omastakin takaa vielä vaikka moneksi viikoksi, mutta ei auta. Huomenna jatketaan taas historian- ja yhteiskuntaopin opettamista nuorisolle. Mukavaahan se on tuokin, mutta kun olisi ollut omiakin hommia, jotka nyt jäävät taas odottamaan aikoja parempia. No, meneepähän illat puuhastellessa ja touhuillessa!
Pietarin aukio ankkureineen on komean talon edessä

Tänään on kuitenkin vielä aikaa esitellä yksi kohde Viipurista. Linnan läheisyydessä on Pietari Suurelle nimetty aukio ja sieltä löytyy jotain vanhaa ja mielenkiintoista. Kyseessä on Pietari Suuren aikuinen laivan ankkuri, mikä on löytynyt Viipurinlahden pohjasta "Baltian muisto" nimisen ryhmän toimesta. Ankkuria tutkittaessa selvisi, että se on valmistettu aunuslaisesta suoraudasta, joten kyseessä on venäläisen laivan ankkuri.
Ankkuri muistomerkkinä

Muistomerkin graniittisen jalustan on lahjoittanut Viipurin vuoriyhtiö ja muistomerkki on paljastettu 20.7.2014. 
Info meni ylösalaisin....korjaan myöhemmin!!!

lauantai 28. lokakuuta 2017

Belomorsk / Uikujoen kalliokaiverrukset

Olipa eilen mielenkiintoinen päivä. Kotosalla innostuttiin emännän kanssa kokkailemaan kaikenlaisia herkkuja, kuten lihasoppaa ja pyöräytinpä tuoreet sämpylät siihen kyytipojaksi. Lisäksi kävimme visiitillä äitimuorillani ja kaiken kruunasi SaiPan voitto Mikkelin Jukureista. Kyllä kelpasi taas olla... Vastaavia upeita tuntemuksia saisi tulla useamminkin vastaan, muuallakin kuin Kisapuiston jäähallissa!
Omahyväinen ilme kertonee kaiken....

Yksi tällainen oman elämäni kohokohta tapahtui kesällä 2013 moottoripyöräreissullamme. Minä ja Haverisen Pasi asetimme matkanjohtajamme tiukan paikan eteen, kun ilmoitimme haluavamme vierailla Belomorskissa(entinen Sorokka) Uikujoen kalliopiirrosalueella. Matkanjohtajamme ilmoitti sen sotkevan aikataulumme, mutta me pysyimme tiukkana. Niinpä sitten kurvailimme Uikujokea kohti. Venäläiseen tapaan paikalle vievää reittiä ei ole merkitty mitenkään, joten kurvasimme perille poliisisaattueessa. Kysyvä kun ei tieltä eksy!
                                Video Belomorskin kalliokaiverruksilta

                               Lisää kuvaa Karjalan alueelta

                              Tämäkin kannattaa katsella

Saatuamme prätkät parkkiin ja poliisin pois kannoiltamme, edessä oli vielä pitkä patikointireissu hikisenä prätkäkamppeissa miljardien itikoiden ympäröimänä. Kiroilun ja huitomisen jälkeen saavuimme perille Uikujoen varteen ja kyllä kannatti. Aivan uskomaton paikka ja tuskin tuolla suomalaisia turisteja on käynyt tungokseen asti, mutta joskus porukkaa on kaiketi ollut valtoimenaan työkalut mukanaan. Alue on aivan jättisuperfantsun hieno!!!
Kyltti kertoolöydetyistä kaiverruksista

Alue on laakeaa kalliota, joka oli aikoinaan merenrantaa

Alue on myös melko laaja

Alueella on tehty kulkureittejä tärkeimmille kohteille

Paikalla oli paljon muitakin

Tutkijoita riitti

On niillä aikoinaan ollut tekemisen puutetta

Kartta alueesta

Eteen avautui iso kallioalue, josta on löytynyt tuhat esihistoriallista piirrosta. Niissä kuvataan niin ihmisiä kuin eläimiäki ja niitä on todellakin paljon. Kuka ne on tehnyt? Itselläni ei ole tähän vastausta, mutta paikalla ollut opas kertoi niiden olevan suomalais-ugrilaisten kansojen tekemiä ja iältään ne ovat 5000-6000 vuotta vanhoja. Lieneekö Willimiehen esi-isät olleet täällä kilkuttelemassa hirvien, peurojen ja valaiden kuvia kallioihin?


Opaskierroksella

Venäläinen opas selitti paikan hienouksista meillekin....ymmärrys 0

Itsehän ne piti tutkia

Alue löytyi vuonna 1926 Aleksander Linevskin toimesta, mutta piirroksia löytyy jatkuvasti lisää. Tällä hetkellä niitä tunnetaan yli 2400 ja onneksi niitä suojellaan. Tällaisia vastaavia alueita ei meiltä Suomesta löydy, mutta visiitti kannattaa...
Eläimiä kalliossa

Kallio täynnä kaiverruksia

Eläimiä ja jotain muutakin



Eläinkuvioita on paljon






Ihmisiä veneessä





Kuvioita vieri vieressä


perjantai 27. lokakuuta 2017

Terijoki / Onnellisuuden puu

Keskellä Terijokea on maaliskuun kahdeksannen päivän puisto, joka tunnetaan myös nimellä Naistenpäivän puistona. Täältä olen jo aiemminkin esitellyt kohteita, mutta nyt vuorossa on viimeinen, jos eivät päätä pykätä sinne lisää monumentteja. Omasta mielestäni tämä onkin ihan loistava idea, jota voisi vaikkapa kotikaupungilleni Lappeenrannalle vinkata. Tälle olisi varmaan käyttöä....
Onnellisuuden puu on komeassa puistossa

Paikalla vierailee paljon ihmisiä

Kyseessä on Onnellisuuden puu niminen teos, jonka on suunnitellut ja toteuttanut itselleni tuntemattomaksi jäänyt tekijä. Puun idea yksinkertainen. Siihen kiinnitetään lemmenlukkoja ja kyseessä onkin paikka, missä kaikki terijokelaiset avioparit käyvät nykyisin kiinnittämässä lemmenlukkonsa puunoksiin, jotka ovatkin taipuneet maahan asti.
Onnellisuuden puu

Puussa on lukkoja vaikka kuinka paljon

Avaimet pudotetaan Mörrimöykyn suuhun

Lopuksi aviopari laittaa lukkonsa avaimen puun rungossa olevaan suuaukkoon, jotta kukaan ei pääse lukkoa avaamaan ja niin liitto on ikuinen. Aivan hemmetin hieno idea, eikä kävisi ehkä samoin kuin Willimiehen ja Williladyn lukolle minkä kiinnitimme aikoinaan Viipurin linnansillan kaiteeseen. Se on hautautunut muiden satojen lukkojen joukkoon, emmekä ole löytäneet sitä uudelleen etsintäyrityksistä huolimatta....

torstai 26. lokakuuta 2017

Vienan Karjala / Karhumäki ja Poventsa

Moottoripyöräreissun kuvia kesältä 2013. Miksihän näitä ei ole tullut aiemmin laitettua jakoon? Olen kaiketi ajatellut, että nämä eivät kuulu blogin alueeseen ja siksi lienevät jääneet julkaisematta. Nyt on kuitenkin näiden vuoro tullut, jotta saan tilaa pilvipalveluun!
Täällä toimi aikoinaan Stalinin kanavan hallinto ja myöhemmin hotelli. Nykyisin museo ja kauppa

Kirovin patsas


Willimies Karhumäessä



Synkän harmaata


Samalla aukiolla on vanha tankki muistomerkkinä


Olenkohan eksyksissä?

Mainontaa Venäjän tapaan


Kaipaisi pientä pintaremonttia

Mukava setä halusi kuvaan, joten mikä ettei....

Karhumäki on nykyisin 14.500 asukkaan kaupunki, missä ei erikoisemmin kohteita ole. Toki olen tietenkin bongannut jälkikäteen muutaman kohteen, mistä en kesällä 2013 tiennyt yhtään mitään. Paikalla on siis joskus käytävä uudelleen! Nyt julkaisen kuitenkin kuvia Karhumäestä ja Poventsasta, mistä alkaa Stalinin kanava. Sielläkin siis kävimme piipahtamassa aikoinaan. Sen kummempia en kohteista vaivaudu selvittämään, joten kerron tietämäni faktat kuvateksteissä. Ei noissa sen ihmeempää kyllä olekaan....

Karhumäestä matkamme jatkui Poventsaan, mistä alkaa Stalinin kanava, joten pitihän se nähdä. Ongelma oli vaan, kun konepistoolisetät eivät antaneet kuvata kanavaa. Hätistelivät meidät pois tältä kaikille tuntemattomalta strategisesta kohteesta.....
Lopulta saavuttiin kanavan laitamille.....on se vinossa!

Pyhän Nikolain patsas otti meidät vastaan

Paikalla oli myös Pyhän Nikolain kirkko

Tykki vartioi Stalinin kanavan ylittävää siltaa

Lienevät melko uusia

Me laitoimme tupakaksi.... Belomorskia keuhkoihin

Assistentin taustalla Stalinin kanava, joka jäi kuvaamatta. Syynä vartijat jotka eivät tykänneet aikeistamme lainkaan