torstai 5. lokakuuta 2017

Viipuri / Vanha tuomiokirkko

Viimeiset tarinani ovat käsitelleet Viipurin kirkkoja, niin tälläkin kertaa. Vuorossa on Viipurin vanha tuomiokirkko, jonka menneisyys hakee vertaistaan maamme kirkkojen historiassa. Kirkko lienee palanut kymmenkunta kertaa ja joutuneen pommituksen kohteeksi, minkä jälkeen sen tiiliseinät ovat uhanneet aikaa. Lisäksi kirkko on toiminut kolmen eri uskontokunnan kirkkona vuosisatojen aikana riippuen vallinneista valtasuhteista. 
Vanha tuomiokirkko

Viipurin vanha tuomiokirkko on kaupungin vanhin kirkollinen rakennus ja sen historia juontaa aina 1440-luvulle asti. Tarkka valmistumisvuosi on hukkunut menneisyyden hämärään. Kirkon rakennuspaikaksi valittiin kaupungin korkeimman kohdan länsirinne, mistä oli hyvä näkyväisyys Viipurin linnaan kirkkoa ympäröivän torin takia. Kirkko päätettiin rakentaa kivestä, koska tulipalot olivat tuhonneet edeltävät puiset kirkot. 

Kirkon rakentaminen alkoi 1430-luvulla ja sen rakentamiseen vaikuttivat eniten Viipurin linnan päälliköt Krister Nilsinpoika Vaasa ja Karl Knutsson Bonde. Valmistuttuaan kirkko vihittiin katoliseksi kirkoksi ja se sai nimen Pyhän Marian ja Pyhän Olavin kirkko. Ilo ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, koska Viipurin palossa 1477 kirkko paloi pahasti ja vain muurit kestivät tulipalon raivon. Kirkko kuitenkin kunnostettiin vielä 1400-luvun aikana. 
Vanhan tuomiokirkon kellotorni on vielä pystyssä

Kirkkoa on vuosien saatossa muutettu useasti, joten sen alkuperäistä ulkomuotoa ei tunneta. Sen ulkomitat lienevät kuitenkin säilyneet kohtuullisen muuttumattomina, mutta tästäkään ei ole täyttä varmuutta. Sen kerrotaan kuitenkin olleen Suomen toiseksi kaunein kirkko Turun tuomiokirkon jälkeen. Katolisten kirkkojen tavoin se lienee ollut sisustukseltaan komea, mutta yhtään kuvaa siitä ei ole säilynyt, jos sellaisia on edes ollut olemassakaan. Ilmeisesti kirkko on muiden keskiaikaisten kirkkojemme tavoin ollut koristeltu sisäpuolelta maalauksin.

Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkko muutettiin luterilaiseksi kirkoksi ja siitä tuli tuomiokirkko 1554. Tuona aikana kirkon lattian alle haudattiin lukuisia arvohenkilöitä, kuten Mikael Agricola, kirjakielemme isä. Hänen hautaansa ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta löytynyt, mutta uusia arkeologisia kaivauksia suunnitellaan. Tuolloin kirkkoa myös suurennettiin ja tehtiin paljon muutostöitä, jotka kadottivat sen keskiaikaisen ulkomuodon.
Agricolan hautapaikka löytynee jostain kirkon lattiapinnan alapuolelta

Vuonna 1628 kirkko paloi jälleen ja korjaustöiden yhteydessä kirkkoa laajennettiin kahteen suuntaan ja sakaristo purettiin. Kirkko valmistui 1630-luvun lopussa sinne hankittiin jopa urut ja saarnastuoli, jotka ovat kuitenkin kadonneet. Nämä muutokset eivät jääneet todellakaan viimeisiksi, koska edessä oli jälleen kirkon vaurioituminen. Tällä kertaa syynä suuri Pohjan sota, missä venäläiset valloittivat Ruotsilta Viipurin muiden alueiden lisäksi. Koska kirkko oli vaurioitunut pahasti, niin sitä käytettiin kymmenkunta vuotta hevostallina, minkä jälkeen se tsaari Pietari Suuren määräyksestä kunnostettiin ja vihittiin ortodokseksi kirkoksi. Samalla se vihittiin käyttöönoton yhteydessä Kristuksen syntymän kirkoksi.

Kirkkoa käytettiin parikymmentä vuotta, minkä jälkeen 1744 edessä olivat mittavat muutostyöt. Muutokset koskivat kattoa, kaaria ja ikkunoita, jotka vaihdettiin toisen tyyliseksi. Näiden muutosten ansiosta kirkko toimi vuosikymmeniä, mutta jälleen edessä oli suuria muutoksia. Katariina Suuren määräyksestä Viipuriin rakennettiin uusi ortodoksikirkko eli Preobrasenskin kirkko, minkä valmistuttua vanha tuomiokirkko koki suuria muutoksia, kun se muutettiin viljavarastoksi vuonna 1805. Oliko kirkko lopultakin muuttunut tarpeettomaksi hengellisten asioiden hoidossa?
Kirkon edustalla on infotaulu, mutta suomen kieli ei kuulu valikoimaan

Tämä kirkon alennustila ei ollut kuitenkaan pysyvää, koska 1913 se muutettiin jälleen kirkoksi, tosin tällä kertaa palvelemaan ortodoksikirkkona Viipurin venäläistä varuskuntaväkeä. Tässä toimessa se ei ollut kuin muutaman vuoden kun se 1918 muutettiin palvelemaan suomalaista varuskuntaväkeä luterilaisena kirkkona. Tästä varuskuntakirkosta käytettiin myös nimeä Agricolan kirkko, koska hänet lienee haudattu kirkon lattian alle.

Lopullisen? tuhonsa kirkko koki talvisodan ilmapommituksessa 18.2.1940, jolloin kirkko sai osuman. Syttyneessä tulipalossa paloi myös kirkossa siunausta odottaneiden yli sadan kaatuneen sotilaan ruumiit. Kirkosta jäi jäljelle vain seinät, mutta niidenkin yläosat ovat tuhoutuneet vuosikymmenien kuluessa. Jäljellä on vain tiilinen ranka, mitä viipurilaiset ovat käyttäneet kaatopaikkana. 

Kirkko on päätetty kunnostaa perintökohteeksi, mutta vuosien kuluessa, mitään ei ole tapahtunut. Olisiko aika etsiä vielä kerran Agricolan hautapaikka kirkon alta ja museoida kohde historiallisena kohteena, joka on kokenut valtavasti muutoksia ja vaurioita?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita