maanantai 30. syyskuuta 2019

Ruokolahti / Ruokolahden leijona

Willimies on viime vuosina nähnyt maanteillä ja metsissä erilaisia eläimiä karhuista supikoiriin, mutta leijonaan en ole koskaan törmännyt. Ainakin kaukaisessa menneisyydessä minulle opetettiin, että niitä on enimmäkseen Afrikka nimisessä paikassa. Silti tällainenkin karvatassu on ihan kotikaupunkini läheisyydessä Ruokolahdella havaittu. Siitä tosin on jo vierähtänyt jonnin verran aikaa....

Juhannuksen jälkeisenä tiistaina 23.6.1992 sellainen ihme kuitenkin raportoitiin. Enso -Gutzeitin tuolloinen hankintaesimies ilmoitti poliisille nähneensä leijonan Ruokolahden metsissä. Voitte kuvitella, että paikallisissa metsissä kävi nopeasti melkoinen kuhina, kun paikalliset ja media syöksyivät metsikköön Elviä, kuten leijonaa kutsuttiin, etsimään. Lisää löylyä löi Kaakkois-Suomen rajavartiosto, joka kertoi löytäneensä jälkiä metsästä. Myöskin Immolan varuskunnan vartiomies kertoi nähneensä leijonan. Elvistä tuli paikallinen julkkis viimeistään sen jälkeen, kun Korkeasaaren edustaja tunnisti löytyneen ulostepaakun leijonan ulosteeksi!
Ruokolahden leijona havaittu Eukkoaukiolla!

Elvi kesti koko kesän 1992 uutisten kestoaiheena, mutta enempää näköhavaintoja siitä ei saatu. Mihin lienee karvatassu kadonnut? Kaikesta huolimatta Ruokolahti osasi ottaa Elvistä kaiken irti matkailuvalttina, olihan pitäjä maankuulu ellei peräti maailmankuulu.... Itse en halua ottaa kantaa siihen, että oliko leijona oikeasti Ruokolahden metsissä vai ei? Se on kuitenkin varmaa, että Elvi-leijona on edelleen kuuluisa ja tärkeä juttu Ruokolahdella.
Jalustassa vuosiluvut 1992 ja 2017, mikä juhlistaa 100-vuotista Suomea

Siksi ei olekaan iso ihme, että koska Elviä ei löydetty, niin päätettiin sitten hankkia leijona pitäjään joka tapauksessa. Pistämätön tarjous tuli Joensuusta, missä kaupunki ja paikalliset Lions Clubit perustivat joenvarteen Ruusupuistoa. Yhdeksi koristeeksi tähän komeaan puistoon, Paikalliset leijona-klubilaiset halusivat leijonan! Yksittäisiä leijonia ei ollut markkinoilla tarjolla, joten ostivat sitten kaksi. Toiselle ei ollut puistossa käyttööä, joten sitä tarjottiin Ruokolahden kunnalle. Niinpä se sitten kaupattiin 3500€ hinnasta Ruokolahdelle.
Karvatassu oli ihan kesy kissimirri

Ruokolahti paljasti tämän upean urosleijonan patsaan Eukkotorilla 1.11.2017. Satapäistä yleisöä ei häirinnyt tippaakaan, että Elvi olikin muuttunut naarasleijonasta urosleijonaksi! Ei muuten häiritse minuakaan, koska on melkoisen komea ja massiivinen patsas!

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Parikkala / Lottien muistomerkki

Eiliseltä kohteelta jatkoimme matkaamme lumisateessa kohti Uukuniemen kirkkoa. Sen pihamaalta löytyi 30.6.2018 paljastettu rosoinen lottien muistomerkki, joka kuvastaa kuvastaa lottien ja muiden sota-ajan naisten elämää, joka ei todellakaan ollut helppoa ja siloiteltua. Muistomerkin kivi on raahattu puretun Kummun koulun pihamaalta, missä se toimi peruskivenä. Se on paikallisten Hugo ja Toivo Hirven 1930-luvulla hakkaama. Kummun koulu toimi aikoinaan keittolana, mistä lotat toimittivat ruokaa ilmavalvontatorneille ja vartiopaikoille. Hienosti oivallettu yhteys menneen ja nykyisyyden välillä.
Entisen Kummun koulun peruskivi kuvaa lottien työtä

Muistomerkin paljastamistilaisuuden aluksi Heidi Huuskonen piti puheen Lotta Svärd-järjestön menneisyydestä ja merkityksestä, maan suurimpana naisjärjestönä. Kuuluihan siihen jopa Uukuniemen pikkuisessa pitäjässä 300 jäsentä. Lottien työ ansaitsee kunnioitusta ja nuoremmilla ikäluokilla on oma vastuunsa Lotta-hengen ylläpitämisessä, Huuskonen korosti.
Uukuniemi-seura ry. vastasi Lottamuistomerkistä

Koska koko päivä oli näillä Uukuniemi-juhlilla rakennettu Lottien kunniaksi, jatkuivat puheetkin samalla teemalla. Seuraavaksi Irmeli Tiainen esitti Uukuniemeläisten lottien muistelmia-monologin. Tämän jälkeen luovutettiin kunniamerkki Toini Sahariselle tekemästään työstä. Tämän jälkeen olivat vielä vuorossa Suomen Lottaperinneliiton sekä Suomen Marttaliiton edustajien pitämät puheet. 

Lopulta olikin jäljellä vain muistomerkin paljastaminen, joka sujui hienosti runsaslukuisen yleisön ollessa paikalla. 

lauantai 28. syyskuuta 2019

Parikkala / 2.Divisioona sotaan lähtö

No niin, loppu häämöttää! Olen kierrellyt blogin takia pitkin ja poikin Suomea ja Venäjää, mutta nyt on edessä paluu juurille. Lappeenrannastahan reissuni alkoivat ja siitä pikku hiljaa reviiri laajeni Etelä-Karjalan kohteisiin. Nyt aion tehdä saman, mutta käänteisessä järjestyksessä. Ensin esitellään Etelä-Karjalan kohteet ja sitten viimeisenä on vuorossa paluu Lappeenrannan kohteiden pariin. Sen jälkeen voinen päättää tämän blogini, mitä nyt uusien muistomerkkien julkaisun jälkeen aion piipahtaa paikalla ja päivittää blogia! Valitettavasti mahdollisuudet blogin jatkamiseen edes lähellekään nykyiseen tahtiin, ovat auttamatta menneet! Kohteita ei vaan löydy riittävästi....olen ollut kaiketi aivan liian tehokas, koska yli 1800 kohteen julkaiseminen reiluun seitsemään vuoteen on ollut aivan huimaava vauhti!

Blogin loppusuora oikeastaan myös sopii minulle hiton hyvin, koska aion jatkossa etsiä itselleni uuden harrastuksen, mikä ei mielellään saisi liittyä millään tavalla muistomerkkeihin. Tarkoitukseni olisi laittaa itseni fyysisesti kuntoon ja keksiä mukavaa tekemistä, kuten moottoripyöräilyä. Tarkoitus olisi myös jatkaa opiskeluita näin vanhoillakin päivillä ja nähdä mielenkiintoisia paikkoja, joista minun ei tarvitse kirjoittaa blogikirjoituksia, vaan voin nauttia niistä aivan uudella tavalla. Nordkapp ja Suomen Lapin tuntureille kiipeily kiinnostaa... Hektisyys ja paikasta toiseen sinkoilu saa siis pikkuhiljalleen jäädä, koska alkaa tuota ikääkin olla jo riittävästi. 

Blogi ei todellakaan ole vielä päättymässä, liekö koskaan lopullisesti loppuukaan? Aion siis todellakin kuvata aina uudet muistomerkit, niiden tullessa tietooni. Julkaisuvauhti vaan muuttuu verkkaiseksi. Sinänsä varmaan ihan hyväkin, koska uskon useimpien lukijoiden jo kyllästyneen jaarituksiini ja alkuaikojen aktiiviset seuraajat vaihtaneet lukemaan muita blogeja. Itse asiassa olisi kiva kuulla kommenteissa tai Facebook-sivustolla, että kauanko olet roikkunut mukana lukemassa juttujani?
Talvi pääsi yllättämään

Vaikka tämä lopettaminen vähän haikealta tuntuukin, niin silti olen iloissani siitä, että nyt minulle jää aikaa muihin asioihin, joita olen laiminlyönyt viime aikoina. Eniten laiminlyötynä henkilönä pidän itseäni, koska fyysinen kuntoni on ihan rappiolla tietokoneen ääressä istumisen takia. Lisäksi omat poikani ja vanhempani ovat myös jääneet vähän syrjemmälle, koska aika ei vaan aina riitä joka paikkaan repeämiseen. Samaan kategoriaan voisi kaiketi lisätä omat kaverini, joiden näkeminen on jäänyt vähän vähemmälle viime vuosina satunnaisia mökkireissuja lukuunottamatta. Kuinka minulla onkaan ikävä kosteita kortti-iltoja ja ex tempore-reissuja! 

Ajattelin tässä testata, että vieläkö omat poikani ja kaverini lukevat tätä blogiani, koska kutsun teidät nyt saman tien syntymäpäiväjuhliini ja blogin päätöspippaloihin 20.12.2019 klo 17.00. Aloitetaan kinkerit kotikonnuiltani Lappeenrannan Kaukaan Kisakrouvista, mistä matkamme jatkuu kohti kaupungin kirkkaita valoja ja teknopopin räimettä! Sitä ennen kyllä paiskomme tikkaa tauluun jonkun aikaa! Samalla kertaa voinemme myös juhlistaa poikani intistä poispääsyä? Mukaan saa toki liittyä kaikki halukkaat blogintekemisessä mukana olleet ja bloginlukijat.... Vietetään oikein kaikkien aikojen bakkanaalit. Tarkoitus olisi jatkaa juhlia aina aamuyöhön saakka, jos sedät ja tädit jaksaa vielä heilua? 
2.divisioonan sotaanlähdön muistomerkki

Vaan riittäköön nyt lööperin heitto ja siirrytään asiaan! Blogi ei ole vielä kuollut ja kuopattu, vaan edessä on melkoisesti kohteita, jotka pitää saada esiteltyä. Viimeisen postauksen päivämäärä lienee nyt kuitenkin kaikilla selvillä? Sinne on vielä aikaa ja melkoisen monta hikipisaraakin saa puristaa ennen loppumista! Onhan tämä kirjoittaminen välillä enemmän kuin tuskaista touhua!

Tämän päivän kohde on niin kaukana Lappeenrannasta kuin se Etelä-Karjalassa on mahdollista. Aloitamme siis kohteiden purkamisen Parikkalan Uukuniemeltä ja melkoisen vanhasta kohteesta. Kyseinen muistomerkki paljastettiin nimittäin jo 30.6.2016. Sain itse tästä tiedon työkaveriltani Lealta, joka sitten pyynnöstäni kävi poikansa Aleksin kanssa sen kuvaamassakin seuraavalla viikolla liikkuessaansiellä suunnalla. Vaan enhän minä ole tuota raaskinut julkaista, vaan olen tarkoituksella pantannut tänne loppusuoralle. 

Siinä vaan kävi sillä tavalla, että menivät perhana julkaisemaan vielä toisenkin muistomerkin Uukuniemellä, joten päätin sitten käydä itse kuvaamassa molemmat. Niinpä sitten Williladyn kanssa lähdimme matkaan 8.12.2018 ja mitä ihmettä! Matkan aikana alkoi talvi ja olin melkoisessa pulassa suvigummeilla. Onneksi kaikki meni hyvin ja saimme kohteet kuvattua. Se oli pääasia.

Tämä Tarnalassa Uukuniemellä sijaitseva muistomerkki on siis paljastettu 30.6.2016 ja sen aiheen on 2.divisioonan jatkosotaan lähtö. Tällä samalla paikalla nimittäin divisioonan komentaja eversti Aarne Blick antoi joukoille hyökkäyskäskyn 30.6.1941 ja edessä oli yli kolmen vuoden sotareissu.  Kovat taistelut alkoivat jo välittömästi, jolloin JR7 sai lempinimen Tyrjän rykmentti. Siitähän tuli yksi kuuluisimmista joukko-osastoista jatkosodan aikana. Samalla se teki kuuluisiksi myös komentajansa Armas Kempin ja Adolf Ehrnroothin.

Ennen hyökkäyskäskyn antamista sota oli koetellut Tarnalan alueetta. Vihollinen pommitti aluetta, onnistuen pommittamaan paikallisen meijerin maan tasalle. Siviilivahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska heidät oli etukäteen evakuoitu Savonlinnan tuolle puolen. Alue oli siis täynnä armeijan yksiköitä, jotka odottivat lähtökäskyä.
Muistomerkin laatta

Muistomerkki siis paljastettiin täsmälleen 75 vuotta hyökkäyskäskyn antamisen jälkeen ja tästä tyylikkäästä muistomerkistä vastasivat Parikkalan kunta, Tarnalan kyläyhdistys sekä JR7 perinnetoimikunta. Osansa järjestelyistä vastasivat myös reserviläiset, veteraanijärjestöt ja paikallisen Lions clubin edustajat. 

Muistomerkin paljastamisjuhlallisuudet alkoivat puoliltapäivin kenttähartaudella, minkä jälkeen Evl Hakala piti esitelmän jatkosodan syistä. Ratsuväen perinnesoittokunta vastasi musiikista ja kenttälounaan tarjosivat Rajasotilaskotisisaret Parikkalasta.

Linkitän tähän tarinan loppuun kartan, mistä selviää kaikki Willimiehen jäljillä-blogin esitellyt kohteet. Jos huomaat, että kotisi läheisyydessä tai muualla on joku muistomerkki tai muuten mielenkiintoinen kohde, missä en ole käynyt, niin laita hitossa siitä sähköpostia minulle! Tulen paikalle vielä syksyn aikana tai myöhemmin, mutta se julkaistaan joka tapauksessa! Jos laitat itse minulle kuvat, niin sen julkaisu on paljon varmempaa, koska 20.12.2019 lähestyy vinhaa vauhtia!

perjantai 27. syyskuuta 2019

Kotka / Saksalaisen sotilaan hauta*

Eilisen kohteen kuvaamisen jälkeen oli vuorossa siirtymätaival hyiseen Kotkaan. Täältä pitäisi vanhalta hautausmaalta löytyä vastaava, tosin komeampi, hautamuistomerkki saksalaiselle sotilaalle. Ei muuta kuin kaasukahva nurin ja tuhatta, no ainakin sataa, kohti Kotkaa. Nopeasti saavuinkin perille hautausmaan parkkipaikalle. Pakolliset rituaalit ja portti auki. Aikani hautakiviä katsellessa, se oikea löytyikin. Pakko sanoa, että onhan se aika komea yksittäisen rivisotilaan hautakiveksi! Mutta kuinka tämä saksalainen sotilas tuli haudatuksi tänne Kotkan vanhalle hautausmaalle?
Willy Heinzin hautamuistomerkki


Saksalaiset nousivat maihin Loviisassa 7.4.1918 ja heidän tarkoituksensa oli edetä Lahteen estämään punaisten pakeneminen siellä. Pääjoukko osasto Brandensteinista lähtikin sinne, mutta pieni osasto lähti Kotkan suuntaan, missä heille oli annettu tehtäväksi vallata Kyminlinna. Operaatio ei onnistunut vahvan punaisten keskittymän takia ja tietojen mukaan viisi saksalaista olisi menettänyt henkensä hyökkäyksessä.
Saksalaiskypärä ja pistin

suomenkieltä ja saksaa

Punaiset hautasivat yhden kentälle jääneen saksalaisen Kotka nvanhalle hautausmaalle ja paikalla kerrotaan olleen n.40 saksalaista, joten ilmeisesti alueen vihollisuudet ovat olleet aivan loppusuoralla. Liekö kyseessä ollut hyvän tahdon ele? 

Kotkan suojeluskunta halusi pystyttää paikalle muistomerkin. Ensimmäinen vuonna 1919 tehty aloite ei toteutunut. Uusi aloite edistyi, koska Lotta Svärd-järjestö tuki hanketta 1000 markan lahjoituksella. Niinpä 14.10.1923 muistomerkki oli valmiina paljastettavaksi. Paikalla oli Suojeluskunta, Lotat ja saksalaisten laivojen miehistöä. 

Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole, onko Willy Heinz niminen saksalainen haudattu paikalle vai onko kyseessä joku toinen. Liekö tuolla näin pitkän ajan jälkeen merkitystäkään....

Päivitys 8.10.2019
Vainajan oikea nimi oli Willy Hussmann, mutta siitä ei ole tietoa,että kuinka nimi vaihtui Willy Heinziksi

torstai 26. syyskuuta 2019

Kouvola / Saksalaisen sotilaan hauta

Toissa viikolla lainasin kirjastosta Anna Sirolan teoksen Vuoden 1918 saksalaiset sotilasmuistomerkit Suomessa. Ehkä ei olisi kannattanut lukea! Tuli nimittäin pakottava tarve päästä taas kuvausretkelle Kouvolan Valkealaan ja Kotkaan. No odottelin viikonloppua ja starttasin prätkän pihamaalta ja hurautin liikkeelle. Lämpömittari näytti aamulla lähtiessäni +2 ja siltä se tuntuikin. Sormet kohmeessa kurailin tämän reissun ja tulipahan käytyä! Toivottavasti tämä jäi viimeiseksi pidemmäksi kuvausreissuksi tänä syksynä?
Saksalaissotilaiden hauta Valkealan kirkkomaalla

Reissun ensimmäinen etappi oli Valkealan kirkkomaa, missä olen vieraillut useasti ennenkin. Aina on jotain jäänyt, mutta nyt toivottavasti kaikki merkittävät on kuvattu ja esitelty blogissakin. Tämä muistomerkki ajoittuu vuoteen 1918, jolloin saksalaiset sotilaat tulivat auttamaan valkoisia sisällissodan lopettamisessa. Sodan jälkeen saksalaiset jäivät maahamme ja ryhmittäytyivät asemiin Hamina - Kouvola - Viipuri linjalle Venäjää vastaan. Kouvolakin sai heistä siis osansa.
Hukkuneet saksalaiset


Kouvolan alueelle sijoitettiin kuninkaallinen saksilainen karabinieerirykmentti, joihin tämän päivän kohteemme henkilöt kuuluivat. Päähenkilöt ovat karabinieeri Karl Trambler ja karabinieeri Vincent L-vandovicz ja perässä vuosi 1918. Muistoristin pystyttävästä ei ole tietoa, mutta viittaisi kovasti suomalaisten pystyttäneen ristin joitakin vuosia myöhemmin. Jälkimmäinen nimi pitäisi kaiketi näet olla Lewandowsky. Nämä kaksi sotilasta nimittäin hukkuivat 12.7.1918. 
Usko, toivo ja rakkaus ristin juuressa

Olisihan se kiva, jos tähänkin löytyisi vielä tietoa näin reilun sadan vuoden jälkeenkin....  

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Kotka / Euroopan ääni

Jokunen viikko takaperin ajattelin lähteä pois kotoa pidemmälle moottoripyöräreissulle ja kohteeksi valitsin Kotkan. Samlla kun päätös oli tehty, niin mieleeni juolahti, että jokohan Laivarautaa-teos olisi valmis? Ei muuta kuin tuppi nurin ja kaahailua Kotkaan, missä olinkin perillä melkoisen nopeasti. Kotka avasi Junnu Vainiolle nimetun tien viime vuonna ja tiesin, että tännehän sen teoksen pitäisi nousta. Vaan pettymys oli kova, koska teos oli vielä keskeneräinen!

Kaikesta huolimatta kuvasin tämän Olli Mantereen teoksen puolivalmiina ja ehkä sitten ensi suvena käyn sen kuvaamassa täysin valmiina. Nyt kuitenkin paikalla oli vasta metallikehikko ja sen keskellä betonilaatoista muotoiltu kohouma. Myöhemmin teokseen pitäisi tulla vielä viisi teräksestä taivuteltua palasta, jotka asetetaan roikkumaan kehikkoon sydämenmuotoon.
Laivarautaa-teoksen nimi on vaihtunut Euroopan ääneksi. Sijainti Junnu Vainion kadun varrella

Metallikehikkoon tulee vielä roikkumaan 5 teräslevyä

Sitä odotellessa, mutta nyt teos oli vielä kuvaushetkellä puolivalmis. Liitän lopuksi katkelman Olli Mantereen haastattelussa, missä hän itse on kertonut teoksensa taustoista: "Teoksen nimi on Euroopan ääni, Tono d’Europa. Sen innoittajana ja eräänlaisena sisarteoksena on Lampedusan saarella Italiassa sijaitseva Porta d’Europa, Europan portti.

Lampedusa tunnetaan ennen muuta siitä, että sen kautta laittomat siirtolaiset pyrkivät Eurooppaan. Mantereen teoksen juuret ovat vuodessa 2015, jolloin Suomeenkin saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Alkuajankohdan nostattama tematiikka näkyy Mantereen teoksessa.
Kehikon keskellä on betonilaatoista tehty kohouma

Kumpu kuvaa joukkovoimaa. Se on joko pakolaismassaa tai sitten sitä voimaa, joka voisi vaikuttaa tuloerojen tai pakolaisuuden syiden poistamiseen. Sydämen muotoon asetetut kappaleet kuvaavat myötätuntoa tai jotain sellaista. Rauta kuvaa myös vaarallista merimatkaa, Mantere selittää.
Lieneekö läheiseltä parkkipaikalta löytyvä romukasa Mantereen materiaalia?

Alun perin laivarautateosta lähti virittelemään monitaiteellinen kotkalainen työryhmä. Suomen kulttuurirahasto myönsi Paukepiiri ry:lle 150 000 euron apurahan soivan tilataideteoksen toteuttamiseen. Tuolloin suunnitelmaa kannattelivat Harri Setälä ja Matti Kari".

tiistai 24. syyskuuta 2019

Virolahti / Keisarin jalanjäljillä

Heinäkuussa edessä oli yksi blogin kuvausreissuista, joka oli aina jäänyt tekemättä, vaikka kiinnostusta olisikin ollut. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja päätin lähteä vielä kerran Virolahdelle, minkä luulin jo kolunneeni kunnolla läpi. Vaan ainahan joka paikkakunnalta nyt vielä yksi mielenkiintoinen paikka löytyy, mikä pakottaa kaltaisenikin laiskajaakon liikeelle. Tällä kertaa toki pääsisin jopa ihan Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II jalanjäljille!
Tienvarresta löytyy kyltti, joka johdatti Nikolai II juomapaikalle

Matkamiehen risti osoittaa lähteen paikan


Luonnonlähde on vuorattu puutavaralla, mutta itse en ehkä tuosta joisi....

Nikolai II oli keisari, jonka merkittävin rooli kaiketi lienee ollut toimia perheenisänä. Sen takia hän toikin perheensä liki kymmenenä kesänä(1906-1914) tänne Virolahdelle. Matka Pietarista taittui keisarillisella huvipurrella tänne Virolahden Hurpun maisemiin, missä Nikolai sai olla rauhassa perheensä kanssa vailla Pietarin paineita. Jokaisella pitäisi olla vastaavanlainen piilopaikka, missä voisi chillailla oikein kunnolla.
Asfalttitieltä 50 metriä kaivolta eteenpäin löytyy raivattu polku

Polun päästä löytyy kyltti

Leikkipuiston ja tenniskentän alue kasvaa nykyään lehtimetsää

Tällä alueella oli keisarille rakennettu ikioma tenniskenttä, missä hän pelasi jopa Ruotsin kuningas Kustaa V kanssa tennisottelun. Lisäksi lapsilla oli oma huvipuisto. Näistä paikoista ei ole enää mitään jäljellä, vaan ne ovat maatuneet jo aikapäiviä takaperin. Ilmeisesti itsenäisyyden saamisen jälkeen ei halua suojella Venäjään ja venäläisiin liittyviin paikkoihin suuremmin löytynyt. Ainoat vielä löydettävissä olevat paikat ovat keisarin laituri, kaivo sekä tanssiaisiin käytetty lato. Muut ovat kadonneet.

Lienee kuitenkin ollut melkoisen kiinnostava vierailija tämä asukas Romanov, joka päivittäin kävi liikuskelemassa mantereella, vaikka yönsä aina huvipurressaan Standartissa viettikin. Keisarin liikuskelu mantereella metsästämässä aiheutti paikallisissa sen, että heidän piti kaikota jonnekin syrjään. Ehkä keisari oli vaan niin surkea ampuja?
Keisarillinen uintipaikka aivan huvipuiston läheisyydessä

Nykyään uimapaikka on venevalkamana
Uimapaikan viereiseltä laiturilta johti punainen matto tenniskentälle, kun keisari saapui pienellä moottoripurrella

Arkisiin rituaaleihin keisarille kuului tenniksenpeluu ja sen jälkeinen virkistäytyminen lähteen vettä lipittämässä, sekä uintireissu. Sen keisari muuten suoritti aina alasti, joten paikalliset eivät kaiketi päässeet häntä näkemään. Lisäksi toki vuosien ajan jatkuneet vierailut täällä Hurpun ja Tillin maisemissa Virolahdella, saivat keisarin viettämään mahdollisimman maanläheistä elämää perheensä kanssa. Toki hän tutustui myös paikallisiin, joista Hurpun talon isäntä Otto Mantere tuli hänelle kaikkein tutuimmaksi.
Uskoisitko tämän ladon olleen keisarillisten julien pitopaikka?


Keisarin aikana oli kaiketi paremmat olosuhteet juhlavierailla

Olisiko tästä matkailunähtävyydeksi kunnostettuna?


Aika Virolahdella teki kaiketi tehtävänsä, koska hovineiti Anna Vyrubova kertoi heidän palanneen aina virkistyneinä takaisin Pietariin. Liekö osasyynä virkistykseen ollut keisarillinen lato, missä vietettiin lounas- ja illallisjuhlia. Ilmeisesti paikalla on pidetty isojakin kemuja oikein tanssin kera. Keisarin lempiruuan kerrotaan olleen Hurpun talossa tehty viili, mikä piti kantaa pöytään äärimmäisen varovasti, ettei viilin pinta rikkoutunut! No, tuona aikana tarjolla on illallisilla ollut kaiketi muutakin kuin viiliä.... Nykyisin lato on vielä olemassa, mutta eipä tuota uskoisi keisarin illallisjuhlien pitopaikaksi! 

maanantai 23. syyskuuta 2019

Stolbova / Stolbovan rauhan muistomerkki

Juuri kun ajattelin, että minulla olisi kaikki blogin kohteet jo kuvattuna, niin assistentti Pirhonen ilmoitti Joensuusta, että nyt olisi kuvia Stolbovan rauhan allekirjoituspaikalla sijaitsevasta muistomerkistä! Vastasin salamana, että tottakai kiinnostaa. Niinpä edessä oli sitten aineiston etsiminen tätä kohdetta varten. No, onhan kyseessä ihan merkittävä paikka, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen....

Stolbovan kylä sijaitsee Säsjoen rannalla Novaja Ladogasta kaakkoon Tihvinän suuntaan. Nykyisin kylä on vaatimaton pikku paikka ja sitä se taisi olla myös vuonna 1617, jolloin paikalle kokoontuivat aikansa suurmaiden Ruotsin ja Venäjän edustajat allekirjoittamaan rauhansopimusta, mikä lopettaisi vihollisuudet maiden välillä. Rauhansopimuksessa määrättiin, että Ruotsi saisi hallintaansa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Vastavuoroisesti ruotsalaisten piti lopettaa Novgorodin kaupungin miehittäminen. Kelpo ehdot siis Ruotsille ja samalla tulevien sotien eväät oli jaettu. Nykyisen Pietarin kaupungin aluehan jäi ruotsalaisille! 
Stolbovan rauhan muistoristi on kaadettu nurin (FOTO Maria Ulina 13.9.2019)

Allekirjoituspaikalle on pystytetty muistoristi, mihin on kiinnitetty infotaulut, jotka kertovat paikan merkityksestä. Myös Tihvinän jumalanäidin ihmeitä tekevä ikoni on kiinnitetty muistoristiin. Tämän ikonin edessähän koko tuollainen rauhansopimus sinetöitiin.
Tihvinän jumalanäidin ihmeitä tekevän ikonin kuva maassa (FOTO Maria Ulina 13.9.2019)

Valitettavasti joku on käynyt kaatamassa tämän 4.11.2007 paljastetun liki viisimetrisen Stolbovan rauhan muistoristin kumoon, mikä selviää hyvin blogin assistentti Maria Ulinan kuvista. Ihme, että joku edes vaivautuu menemään muistoristin luokse, koska alue näyttää kasvavan jättiputkea. Itse en olisi kaiketi mennyt ilman asiallista suojavarustusta!  

Tässä vielä linkki kuviin, missä risti on pystyssä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Pälli / von Bergin muistomerkki

Tällä kertaa viimeinen Saimaan kanavaan liittyvä muistomerkki, mikä löytyy Venäjän puolelta. Tähän blogiini jää aikapulan takia pakostikin puuttumaan yksi Saimaan kanavaan liittyvä muistomerkki, joka löytyisi Nuijamaalta rajavyöhykkeeltä entisen Räihän sulun kohdalta. Tarkoitukseni on vielä jossain vaiheessa saada tämäkin kohde kuvatuksi ja blogissani julkaistuksi. Onnistuuko se vai ei, riippuu hyvin pitkälti maamme Rajavartiolaitoksesta. Uskoisin, että onnistuu! Palataan siihen joskus myöhemmin, jos saan lupa-asiat kuntoon!

Muistomerkki Suomen kuvernöörin kreivin Bergin kunniaksi
Kenraalikuvernööri von Bergin muistomerkki (FOTO Kirill Bahmetjev)
Pällin sululta löytyy päivän kohteemme, joka on pystytetty Fredrik Wilhelm Rembert von Bergin kunniaksi. Hän tuli Suomen apulaiskenraalikuvernööriksi parisen vuotta ennen kuin kanava valmistui. Myöhemmin hän nousi Menshikovin jälkeen jopa kenraalikuvernööriksi. Öykkärimäisen luonteensa takia hänestä ei erikoisemmin pidetty Suomessa ja hänen toimiaan vastustettiin puoliavoimesti. Lopulta keisarin piti vapauttaa hänet tehtävistään vuonna 1861. 

Muistomerkki Suomen kuvernöörin kreivin Bergin kunniaksi
Kaksikielisen muistomerkin venäjänkielinen puoli (FOTO Kirill Bahmetjev)

Muistomerkki on kaiverrettu sekä suomeksi että venäjäksi. Suomenkielinen teksti kuuluu seuraavasti: 
"Kenraal Kuvernööri
Kreivi Berg
Joudutti tämän mahtavan työn
päätteesen"

Muistomerkki Suomen kuvernöörin kreivin Bergin kunniaksi
Suomenkielinen puoli (FOTO Kirill Bahmetjev)

Lisäksi minulla on vielä kaksi Sami Kiurun valokuvaa samasta muistomerkistä joulukuulta 2018. Liitän ne vielä tähän alapuolelle.
(Kuva Sami Kiuru)

(Kuva Sami Kiuru)

lauantai 21. syyskuuta 2019

Lietjärvi / von Haartmanin muistomerkki

Matkamme Saimaan kanavaa pitkin Viipurista nykyisen Suomen aluetta kohti jatkuu. Tällä kertaa olemme Lietjärven sululla, minne pystytettiin kanavan ensimmäisen rakennusvaiheen aikana 1850-luvulla muistomerkki senaattori, paroni Lars Gabriel von Haartmanille. Häntä kai voidaan pitää koko kanavahankkeen tärkeimpänä miehenä. Tämä muistomerkki on aikoinaan paljastettu todellisista ansioista!

Pientä osviittaa von Haartmanin roolista selviää jo muistomerkin tekstistä, joka kertoo seuraavaa:

"Waltarahaston päälikkö
Paroni von Haartman
Wiisas ja tarkka hoito toimitti
varoja kanavan rakentamiseksi"


Muistomerkki senaattori paroni von Hartmannin kunniaksi
Paroni von Haartmanin muistomerkki Lietjärvellä (FOTO Kirill Bahmetjev)
Paroni Lars Gabriel von Haartman oli aikansa mahtavin mies Suomessa. Hänen virkamiesuransas nousi askel askeleelta kohti merkittävimpiä tehtäviä. Hänen kädenjälkensä näkyi Suomen rahajärjestelmän uudistamisessa ja Suomen pankki kehittyi hänen aikanaan kansalliseksi pankiksi. Lisäksi hän kehitti verotusta ja tullijärjestelmiä lisätäkseen valtion käytössä olevaa rahamäärää.

Luonteeltaan hän oli äärimmäisen tempperamenttinen ja toisaalta myös virkavaltainen. Niinpä häntä nimitettiin hänen selkänsä takana pilkkanimellä Hänen hirmuisuutensa! Tarkkana talousmiehenä hän vastasi kanavahankkeen taloudesta ja onnistui vaikeissa oloissa siinä erinomaisesti. Itsekin hän piti Saimaan kanavan valmistumista uransa huippuhetkenä. Kaiken kruunasi vielä kanavan kannattavuus, minkä ansiosta velat maksettiin nopeasti pois ja lopulta kanava tuotti rahaa valtion kirstuunkin.

Muistomerkki senaattori paroni von Hartmannin kunniaksi
Haartmanin muistomerkki (FOTO Kirill Bahmetjev)
Haartman osasi myös tuoda itsensä tykö aina, jotta kaikki tiesivät kenen ansiota kanavan rakentaminen oli. Hän jopa järjesti Saimaan kanavan vihkiäiset samalle päivälle keisari Aleksanteri II kruunajaispäiväksi, jolloin kaikki Suomen silmäntekevät olivat Pietarissa mukana juhlallisuuksissa saaden itse olla kanavan vihkiäisten kiistaton päällikkö.

Juhlat olivatkin komeat ja kaiken kruunasi mahtava ilotulitus Viipurissa. Harmillisesti vain Viipurin linnan torni paloi ja seisoi vuosikaudet ilman huippuaan. Siitäpä kansa riemastuneena antoi linnan tornille pilkkanimen "Viipurin tasapää"

perjantai 20. syyskuuta 2019

Rättijärvi / Saimaan kanavan rakentajat

Saimaan kanava oli omana aikanaan aivan massivisen kokoinen työmaa ja sen käytössä oli työvoimaa reippaanlaisesti. Koska ihan kaikkiin hommiin ei ammattitaitoa löytynyt omasta takaa, niin sitä hankittiin sieltä, mistä tietotaitoa löytyi. Siksi ei olekaan ihme, että hankkeeseen kuului myös melkoinen määrä muistomerkkejä. Valitettavasti tästä Rättijärven sululla sijaitsevasta Saimaan kanavan rakentajien muistomerkistä katosi siihen kiinnitetty kuparinen muistolaatta 1960-luvun rakennusvaiheen aikana.

muistomerkki
Rättijärven muistomerkin laatta katosi 1960-luvulla ((FOTO Kirill Bahmetjev)

Juustilan muistomerkin tekstin sain selvittäneen vanhan valokuvan ja Kirill Bahmatovin kirjoittaman tekstin perusteella, vaikka se olikin virheellisesti laitettu Rättijärven sulun muistomerkin tekstiksi. No, ei sen paikannus ollut helppoa, mutta Juustilan valokuvien taustalla näkynyt aita paljasti virheen. Tällä kertaa tässä Särkijärven muistomerkin laatan tekstissä auttoi enemmän kuin kylliksi Lappeenrannan historian Grand old manin Aimo Vuorisen teos Virstanpylväs ja Äiti Karjala. Tästä kirjasta löysin jopa koko kadonneen Rättijärven muistomerkin tekstin!

muistomerkki
Muistomerkki on aivan sulun vieressä (FOTO Kirill Bahmetjev)

Niin, se teksti! Se kuului seuraavasti:
"Omistetaan kanavatyön ekonomia-hallinnolle
neuvottelijoille
Varsinaiselle salaneuvokselle paroni von Haartman'ille
Salaneuvos Sackleen'ille
Kenraalmajori paroni von Rosenkampff'ille
Kenraalmajori paroni von Kothen'ille
Kenraalmajori Stjernvall'ille

ekonomia-neuvokunnan esimiehille
Kuvernöörille kenraalmajori paroni von Kothen'ille
Kuvernöörille kenraalmajori Thesleff'ille

kanavatyön virkamiehille
valtaneuvokselle Bergbom'ille
kameraalineuvos Trapp'ille
vara-maankamreeri Elfving'ille
kauppaneuvos Rosenius'elle

kanavatyön virkamiehille
ojentolaitoksen päällikölle kaptein.luutnantti Schmidt'lle
polismestarille kaptein Granfeltille
kassanhoitaja Åberg'ille
makasiinihojtaia Ammilon'ille
makasiinihojtaia Andersson'ille

Ylläoleva teksti on napattu suoraan Aimo Vuorisen teoksesta ja osoittaa, kuinka kieli muuttuu aikojen saatossa. Nykykieliopin mukaanhan tuossa olisi melkoinen määrä kirjoitusvirheitä, kuten omassa tekstissäni.....

Sain muuten yhdeltä lappeenrantalaiselta kaverilta muutaman kuvan tästä Rättijärven muistomerkistä, jotka on napattu tänä vuonna. Laitan Samin kuvat tähän myös. Kiitos Sami näistä!
Rättijärvi kesällä 2019 (Kuva Sami Kiuru)

Muistomerkki keskellä kuvaa (Kuva Sami Kiuru)

torstai 19. syyskuuta 2019

Rättijärvi / Mikkelin ja Wiipurin kivääripataljoonat

Jokunen kilometri pohjoisen suuntaan löytyy seuraava kohteemme. Kyseessä on vanhan Taipaleen avokanavan pohjoispuolen saaresta löytyvä Mikkelin ja Wiipurin kivääripataljoonien muistomerkki. Ilmeisesti kanavan rakennuksen loppupuolella alkoi tulla kiire saada kanava valmiiksi ja paikalle tuotiin sotaväenosastoja auttamaan kanavan rakentamisessa.

Muistomerkin teksti ainakin viittaa selkeästi, että hommat piti saada valmiiksi ja ajankohtakin on aivan kanavan käyttöönoton viime hetkillä. Harmaagraniittisen muistomerkin teksti näet kertoo:" Työn valmistumista auttivat kesällä vuonna 1856, Mikkelin ja Wiipurin ruotu sotaväen tarkkaampuja pataljonit."

Siinäpä kaikki tietoni tästä muistomerkistä ovatkin....

Monumentti Mikkelin ja Viipurin kivääripataljoonaille
Muistomerkki on kallion päällä (FOTO Kirill Bahmetjev)

Ilmeisesti kuitenkin kyseiset joukko-osastot olivat Mikkelin kivääripataljoona (numero 5) ja Viipurin suomalainen kivääripataljoona (numero 9), minkä asemapaikka oli Lappeenrannassa. Tämä tieto ei ole varmaa.....

Monumentti Mikkelin ja Viipurin kivääripataljoonaille
Muistomerkki on samanlainen kuin muutkin.... (FOTO Kirill Bahmetjev)

Monumentti Mikkelin ja Viipurin kivääripataljoonaille
(FOTO Kirill Bahmetjev)