keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Lappeenranta / Jääkärikoira Popi

                                Hooters "500 miles"

Tällä kertaa nostan esille Lappeenrannan kuuluisimman? jääkärin, vaikkakin sen muisto on ehkä jo himmennyt. Itse rakuunoissa palvellessani en kuullut sanallakaan puhuttavan tästä jääkäristä, joka omalta osaltaan auttoi Suomen itsenäistymisessä. Tämä jääkäri ei koskaan ampunut laukaustakaan, mutta silti hän oli samanlainen sankari kuin aiemmin esittelemäni jääkärit Väinö Valve ja Armas Ståhlberg. Otsikon nimestä voinee jo päätellä, ettei kyseessä ole ihminen vaan koira. Vaikkei Willimies mikään suuri koirien ystävä olekaan, niin silti tämä tarina on omasta mielestäni yksi mieluisimmista julkaisuistani. Se sisältää mielenkiintoisen tarinan historiallisesta ajanjaksosta ja on kaiken lisäksi vielä todellinen seikkailutarina, mikä päättyi tänne Lappeenrantaan.


Lappeenrannan Varuskunta-alueen ehkä parhaiten piilotettu kohde on jääkärikoira Popin hauta. Sen sijainti on hankala, koska sinne ei ole mitään asiaa päiväsaikaan. En ole oikein varma, että kannattaako sijaintia edes paljastaa, mutta olkoon menneeksi. Se sijaitsee Varuskunta-alueella sijaitsevan päiväkodin takapihalla hevosenkengän muotoisen koristepensaan keskellä. Älkää kuitenkaan menkö päiväsaikaan kiipeilemään aidan ylitse, kuten itse jouduin tekemään hautapaikkaa etsiessäni. 
Jääkärikoira Popin vaatimaton hauta. Valitettavasti kuvaushetkellä satoi, joten hennosta kaiverruksesta ei tahdo saada selvää


Aluksi  löysin Popista vain pienen viitteen jostain kirjoituksesta, mutta pikkuhiljaa tietoa kertyi lisääkin. Joitakin valokuviakin on olemassa Popista ja niitä voit katsella täältä. Kuten usein elämässä, sattuu odottamattomia tapahtumia ja niin tälläkin kertaa. Sattuman kautta otin asian puheeksi erään henkilön kanssa ja hän lupasi auttaa. Pakko sanoa, että hän toden totta auttoikin. Sain käsiini vuonna 1968 pidetyn esitelmän tekstin, missä valotettiin Popin tarinaa, jonka jaan nyt kanssanne. Henkilö, keneltä sain tekstin, haluaa pysyä tuntemattomana ja sitä pyyntöä kunnioitan. Alla koko esitelmän teksti pilkkuakaan muuttamatta.


Jääkärikoira Popin elämänvaiheet


Näin yhdistyksen piirissähän ei yleensä paljon puhuta muista kuin rotukoirista. Kuitenkin tiedämme, että on olemassa paljon sekarotuisia koiria, jotka tekevät ihmisille joka päivä pyyteetöntä ja uskollista palvelusta. Eskimoiden rekikoirat esimerkiksi, niiden sukujuuria ei kukaan osaa selittää. Samoin on sekarotuisia seurakoirina ja ovat ne omistajilleen varmasti yhtä rakkaita kuin mikä rotukoira tahansa. Lähden esitelmässäni näin kaukaa siksi, että minua on pyydetty esitelmöimään eräästä pienestä sekarotuisesta koirasta, jonka elämänvaiheet liittyvät Suomen itsenäistymisen aikaan, eli tarkemmin sanottuna Jääkäripataljoona 27:n  vaiheisiin Saksassa ja kotimaassa.  Helmikuun 25 pv vietti Jääkäriliitto Vaasassa kotiinpaluunsa 50 vuotis-juhlaa ja ko. koiran hautajaisista on miltei päivälleen kulunut 43 vuotta, joten ajankohta on sopiva tälle muistelolle.


Jääkäripataljoona 27 ollessa Aa-joen talvitaisteluasemissa Saksan itärintamalla talvella v.1917, kuului eräänä kylmänä pakkaspäivänä koiran ulinaa ja raapimista erään majoituskorsun ovelta. Kun ovi avattiin, pujahti siitä sisään viluinen ja surkeannäköinen rakki. Hetken kuluttua jääkärit huomasivat, että se oli synnyttänyt korsun nurkkaan kaksi pentua. Kun emä laskettiin myöhemmin ulos luonnollisille tarpeilleen, se loikkasi tst haudan reunalle, ja juoksi ns ei kenenkään maalle, laukaisi vahingossa ansamiinan, ja sai sen räjähtäessä surmansa. Nyt oli jäänyt korsuun kaksi sotaorpoa.


Isäni, joka myös palveli JP 27:n 3.K:ssa, ja oli korsun nuorin jääkäri, sai tehtäväkseen ryhtyä pennuille keinoemoksi. Toinen pennuista kuitenkin seurasi pian emäänsä, mutta toinen kasvoi ja vahvistui saaden nimekseen Popi. Siitä tuli koko komppanian maskotti. Se seurasi isääni kaikkialla. Kun pataljoona palasi kesäksi takaisin Libau:in sai Popi tottua myös saksalaiseen kasarmikomentoon. Syksyllä samana vuonna kun pataljoona jälleen oli siirretty Riianlahden rannikkoasemiin ja jääkärit suorittivat harvassa olevien tukikohtien välillä partiointia. Täällä kuulemani mukaan Popi oli kerran pelastanut partion ilmaisemalla murinallaan vihollisen läheisyyden ja saaden jääkärit valppaiksi. Muuten he olisivat kävelleet päin suurehkoa vihollisosastoa. 


Jääkärien tullessa kotimaahan 25.2.1918 seurasi Popi mukana. Kansalaissodan eri vaiheissa se kuljeskeli isäni mukana. Samalla se kiintyi kovasti isompiin nelijalkaisiin, sillä isä palveli ratsuväessä. rauhan tultua ja ratsuväen aikanaan kotiuduttua Lappeenrantaan, tuli tästä samalla Popinkin kotikaupunki. Saksassa se oli jo tottunut, että kasarminaitojen ulkopuolelle ei saa mennä ilman saattajaa(siellä oli kasarmialueet ympäröity korkealla tiiliaidalla), niin se ei täälläkään mennyt aidan ulkopuolelle omin luvin. Talleissa ja kasarmeissa se viihtyi hyvin. Kaulapannassaan se kantoi pienoisjääkärimerkkiä ja sen tunsi koko varuskunta. Varusmiehet nimittivät sitä jääkäri Popiksi, ja tekivät sille sen ilmestyessä paikalle talli- ja tupailmoituksia, joihin Popi vastasi iloisesti haukahtaen ja heilauttamalla häntäänsä.


Talvella v 1925 raivosi kaupungin koirissa vesikauhu, ja oli annettu määräys pitää koirat kiinni, ja että kaikki irrallaan olevat koirat sai ampua ja niinpä se koituikin Popin kohtaloksi. Sitä ei pantu kiinni, koska se ei ollut siihen tottunut ja luotettiin että se ei poistu kasarmialueelta. Kuitenkin eräänä päivänä se löydettiin ammuttuna kasarminaidan vierestä, josta eräs ratsumies kantoi sen kotiin.


Jääkäri Popille järjestettiin sotilaalliset hautajaiset. Sen mustaa arkkua kantoi neljä aliupseeria. Kunniajoukkue oli RvAUK:sta ja soittokunta soitti surumarssia Popin alkaessa viimeisen matkansa. Jääkärimarssin soidessa se sitten laskettiin hautaan. Tuo hautapaikka on edelleen löydettävissä täältä kasarmialueelta. Luulen, että tuon koiran hautaaminen on ollut ainutlaatuinen tapaus maassamme, ja todisteena tapauksesta on myös nämä valokuvat, joihin voitte tutustua itsenäisesti Hei Hoplaa sivuston muut eläimet osiosta.

Hautaus tapahtui 29.3.1925
Tätä kuvaa zoomaamalla saattaa kaiverrus paljastua

Siinä jääkärikoira Popin elämäntarina. Pari seikkaa jää ainakin vielä tässä vaiheessa mysteeriksi. Toinen on tuo Popin hautakivi ja siinä oleva laatta. Onko ne sijoitettu paikalleen saman tien vai onko ne myöhempää perua? Itse ainakin uskon, että ne on sijoitettu paikalleen jo vuonna 1925 heti hautajaisten jälkeen.


Toinen mysteeri on vielä Popin kuolemaan liittyvät yksityiskohdat. Kuoliko Popi esitelmässä kerrotulla tavalla, vai onko Hei Hoplaa sivuston kertomus totuudenmukaisempi? Varmaa on ainakin Lappeenrannan kuuluisimman koiran, sotilasarvoltaan vääpeli, poismeno.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita