Lappeenranta / Lyhyt oppimäärä

Paikallinen Jam Rock Band ja "Wasting your time". Kuvauspaikalla oli myös nuori Willimiehen penikkakin, tosin aikaa on kulunut n.30 vuotta ja saman verran tullut painoakin lisää...Kyseinen lappeenrantalainen Rockyhtye JRB oli aikoinaan yksi maamme suosituimmista, jos edesmenneen Suosikki-lehden karvapäägalleriaan oli uskominen. Taisivat olla neljänneksi suosituin? Joka tapauksessa kaverit osasivat laulaa ja osaavat muuten vieläkin! Itse aion takuulla mennä paikalle, kunhan seuraavan kerran vaivautuvat lavalle. Mutta asiaan...pitäisi joskus opetella lopettamaan tämä jaarittelu!(video vaihdettu uudempaan)

Tulipa valittua tällä kertaa melko raflaava otsikko, koska eihän tässä mitään koko kaupungin historiaa esitellä... ainakaan tässä tarinassa. No valittu mikä valittu, joten näillä mennään.

Tasan vuosi sitten Willimiehen jäljillä blogi julkaisi ensimmäisen tarinan, joten se pukkaa synttäreitä tänään! Shamppanjaan ei köyhällä Willimiehellä ole varaa, mutta pariin oluttölkkiin on, joten iltasella aion rosauttaa auki parit Pirkat! Willimieskolmikosta vain minä olen täysi-ikäinen, joten pojille riittäköön pilbonaatti. Eiköhän tässä muutama tölkki olutta ja pilbonaattia ollakin ansaittu vuoden rehkimisen jälkeen?

Vuosi bloggaamista on nyt siis takana ja työhön käytettyjä työtunteja en edes uskalla laskea. Mitäs niitä laskemaankaan, koska nyt on juhlan aika. Vuosi työtä, 280 julkaisua ja yli 51.000 kävijää sivustolla. En olisi mokomaan uskonut vuosi takaperin, mutta ei uskonut assistentti Ritan Jarkkokaan. Mieleeni on jäänyt Jarkon alkuvaiheessa lausumat sanat: Saas nähdä kuinka kauan jaksat? Eiköhän tuolla Joutsenossakin nyt uskota, että homma viedään finaaliin asti?

Willimies poseeraa tyytyväisenä vuoden työhönsä

Willimiehen jäljille on osunut melkoisesti erilaisia tapahtumia. Matkan varrella on hikoiltu urakalla kesäisessä Joutsenossa, upottu mutaan Haapajärvellä, oltu tietämättömiä, kuvattu rikkiammuttuja seiniä ja hautaristejä. Matkan varrelle on osunut myös onnen hetkiä ja saatu uusia ystäviä. Kohteita on kuvattu niin maan päällä kuin maan allakin. Liikuntaakin saatiin Lykynlammen olympialaisissa, missä juostiin portaita.

Lisäksi on käyty oudoilla paikoilla, vierailtu luvattomilla alueilla, sekä yritetty hankkia Lappeenrannan Urban explorer arvonimi. Kaikkien näiden kommelluksien ohella on  luettu rutkasti Lappeenranta sekä Joutseno aiheista kirjallisuutta sekä istuttu takapuoli puuduksissa tietokoneen ääressä. Tunteetkin ovat usein lyöneet laidasta laitaan ilon hetkistä armottomaan kyrsintään, mutta matka on jatkunut.

Lukijoilta on tullut monenlaista palautetta, joka on ollut pääosin positiivista. Tosin ”ansaitustikin” on tullut kritiikkiä historian metodien ja lähdeviitteiden käytön hylkäämisestä. Mielestäni sekin on kuitenkin metodi, ettemme käytä metodia? Vaikka en räppäreistä erikoisemmin pidäkään, niin Palefacen kappale kiteyttää aika hyvin tätä nykyistä touhua. Voittehan tuon kuunnella, jos siltä tuntuu!

                                             Paleface "Kuinka historiaa luetaan?"

Jotkut ovat myös palautteessa sanoneet minua isänmaalliseksi ihmiseksi, joka kaiketi pitää paikkansa? Osasyynä väittämään ovat varmastikin lukuisat sotiin liittyvät muistomerkit, joita olemme esitelleet. Minulle on myös sanottu, että olen osannut kertoa historian faktoja veikeällä tavalla. Mukavaa, jos näin on, koska mitä meille kertoo joku pystyssä jököttävä muistomerkki tai rakennus ilman historiallista taustaa? Jokaisen pystytetyn muistomerkin, muistolaatan tai vanhan rakennuksen takana on historiaa, joka saattaa ilmetä väkivaltana, sodan urotöinä tai vaikkapa onnen hetkinä. Näitä tarinoita olen yrittänyt kaivaa esiin ja tuntuu, että niitä löytyy kokoajan lisää…

Eräs miellyttävä hetki tapahtui viime suvena, kun olin kuvaamassa erästä kohdetta. Takaani kuului ”Kröhöm, mitäs se Willimies täällä kuvailee?”. Kyseinen herrasmies olikin oikea kävelevä historian tietopankki, jonka kanssa vietimme miellyttävän illan Prinsessa Armadan kannella vaihtaen tietojamme Lappeenrannan historiasta. Valitettavasti nimesi on unohtunut, joten otahan yhteyttä. Olisi taas asiantuntemuksellesi käyttöä!

Tulevaa blogikamaa...lienee vasta toinen netistä blogiin kaapattu kuva. Kelpo suoritus?

Vaikka en julkisuudesta välitäkään, niin edellä kuvatun kaltaisia tapahtumia tulee vastaan ajoittain. Toki kertaalleen pääsimme Etelä-Saimaaseen poikien kanssa poseeraamaan, minkä lisäksi oikein haastattelivatkin. Hauska kokemus, mutta olen joutunut mielenkiintoisiin keskusteluihin muuallakin, kuten paikallisilla huoltoasemilla, kaupan kassajonoissa, SaiPan peleissä ja jopa Lepolan hautausmaallakin. Monta hyvää vinkkiä on tullut korviini tätä kautta. Näistä suuret kiitokset! Toisaalta tämä myös kertoo, että jostain kumman syystä menneet ajat kiinnostavat meitä, vaikka emme sitä ehkä aina myönnäkään.  Olisi kuitenkin hienoa, jos olisimme saaneet edes muutaman henkilön innostumaan historiasta. Tällöin aikamme ei ole mennyt hukkaan.

Mieltäni lämmittää myös blogin saama ”suosio” venäläisten keskuudessa. Monta sähköpostia olen saanut Lappeenrannassa asuvilta venäläisiltä/venäjänkielisiltä, jotka kertovat tutustuneensa uuteen kotikaupunkiinsa uudella tavalla. Kaksi kertaa venäläistaustainen Nadja on ollut jopa mukanani kuvausretkellä ja on ollut hienoa seurata sitä innostuneisuutta, kun läheltä omaa kotia on löytynyt jotain uutta ja erikoista. Tällaiset hetket ovat todella muistamisen arvoisia ja saavat heidät tuntemaan itsensä osaksi Lappeenrantaa. Hieno asia, koska kohtalomme on ollut vuosisatojen ajan sijaita idän ja lännen välimaastossa, joten historia toistaa itseään.

  

Ilonhetkien lisäksi vaikeuksiakin on ollut, mutta ne on tehty ratkaistaviksi ja siinä työssä ovat monet assistenttini auttaneet parhaansa mukaan. Siitä kiitokset heille, mutta vielä suuremmassa kiitollisuuden velassa olen omille pojilleni. Ilman teitä olisin lannistunut jo ajat sitten! Pojat ovat yrittäneet pysytellä poissa blogin valokuvista, mutta koska heidän naamansa tunnetaan Etelä-Saimaan lehtijutusta, niin haitanneeko julkaista yksi Youtube klassikko, missä he ovat mukana. Tajusin muuten juuri, että kuvauspäivä oli perjantai ja 13. päivä. Siltä se tuntuikin.

Tämä ei ole Pohjois-Korealainen raketti, vaan Willimiehen tuleva kohde...

Willimieskolmikon kuopus on nimeltään Saku...kuinka sattuikaan? Samalta paikalta kuin edellinen kuva.

Pakkohan tässä on lukijoillekin osoittaa kiitokset, koska jos tämä projekti olisi jäänyt pienen lukijapiirin jutuksi, niin varmaan olisin luopunut aika päiviä takaperin. Nyt kävijöitä on riittänyt julmetusti ja lähes kaikkialta maailmasta. Ainoastaan Afrikka sekä muutama eteläisen pallonpuoliskon valtio ovat vielä valloittamatta. Karttakirjalle on ollut käyttöä, kun olen selvitellyt muutamien kävijöiden kotimaata. Lappeenrannan kaupungille vihje, että vetovoimaa näillä nurkilla riittää!

Palataan vähäksi aikaa blogin viime vuoteen ja nostetaan sieltä muutama tarina esiin. Aloitetaan lukijoiden valinnoista. Laitan tuohon alle lukijoiden TOP 5 listan.

• Keisarinasema. Valtava ryntäys blogiimme, kun tämä historiallinen kohde paloi maan tasalle. Nämä kävijät olisivat saaneet jäädä mielummin käymättä. Valitettavaa, mutta tapahtunut mikä tapahtunut.

• Disa`s Fish…. En ikinä osannut kuvitella tästä tulevan näin suosittua tarinaa. Joskus on hienoa olla väärässä

• Valtakunnallinen sotaorpojen patsas. Kiurun Kari Tampereelta kyseli kuvia julkaisutilaisuudesta, koska Yle ei suostunut antamaan omiaan käytettäväksi, joten teimme yhteistyötä. Mukavaa, että saimme auttaa veteraaneja ja sotaorpoja heille tärkeässä asiassa

• Standertskjöldinkatu….vanha kotikatuni. Tämä etenkin lämmittää sydäntäni, koska ”Miljoonatien” varressa on elämässäni sattunut kaikenlaista!

• Kaukaan edustuskerho… Blogin aloitustarina! Lappeenrannan kaunein rakennus vuosi takaperin ja on yhä edelleen.

Nuo edellä mainitut olivat lukijoiden suosikit, mutta omat suosikkini ovat vähän poikkeavat. Tyrkkään oman TOP 5 listan tähän jatkoksi. Järjestystä en osaa sanoa, koska moni kirjoitus on lähellä sydäntä.

• Sotilaan kaiverrukset. Näistä löysin netin keskustelupalstalta parin rivin mittaisen maininnan ja lähdimme poikien kanssa etsimään. Löysimme kohteen, mutta valitettavasti kaatosade esti kohteen paremman kuvaamisen. Ensi suvena menemme paikalle uudestaan ja julkaisemme uudet kuvat. Tästä kohteesta olen ylpeä, että pääsimme nostamaan sen esille täydellisestä tuntemattomuudesta. 

• Abessiniasta Suezin kautta Muumilaaksoon… Omasta mielestäni paras kirjoitus, minkä olen blogiin raapustellut. Tarinan kirjoittaminen vei aikaa viisi…no kymmenen minuuttia.

  

• Jääkärikoira Popi… uskomaton tarina. Tällaista seikkailutarinaa ei paraskaan Hollywoodin käsikirjoittaja pystyisi tekemään?

• Huorasuora… sain tästä sähköpostin täyteen kritiikkiä. Silti mielestäni tarina on yksi hienoimpia tekemiäni. Muutama nainen tosin syytti minua sähköpostissa jopa sovinistiksi, kun tällaista julkaisin. Mennyttä ei voi kuitenkaan muuttaa, joten hittoako minä sille voin, jos tuota nimeä käytettiin.

 

• Hurtanmaa… joka näillä nurkilla asuu, eikä koskaan ole käynyt täällä, niin hänen sietäisi hävetä! Salpalinjan bunkkerit, joita ei ole peitetty, ovat näkemisen arvoiset. Lisäksi matkaoppaana toimi asiaan vihkiytynyt naispuolinen assistentti, jonka nimeä ei valitettavasti saa kertoa. Kiitokset ja ensi kesänä mennään Ylämaan Hostikkaan porukalla?

Aikamoiset erot lukijoiden ja minun suosikkieni välillä, mutta mielestäni se kertoo vain erilaisista historian ajanjaksojen ja asioiden kiinnostuksesta. Ehkä tämä minulle niin rakas Lappeenranta pystyy tarjoamaan kaikille tänne tuleville ja muuttaville jotain? Ainakin on ollut hienoa kuulla juttuja, joissa ensi suvena useammassakin perheessä kurvaillaan Willimiehen jäljillä. Tällöin tämä homma ei ole mennyt hukkaan. 

Henna Uudesta-Seelannista (nykyisin alue tunnetaan paremmin Lappeenrannan Alakylänä) ja Lotta Joutsenosta ovat ainakin ilmoittaneet tutustuvansa ensi suvena  lähiseutuunsa aivan eri tavalla kuin aiemmin. Tyttöjen lisääntynyt kotipaikkatuntemus siirtyy myös jälkipolville, koska retkille pääsevät kuulemani mukaan myös heidän jälkikasvunsa. Hienoa, jos olen ollut moottori?, joka sai teidät tutustumaan lähiympäristöönne uusin silmin! Tämä lämmittää vanhan mörököllin sydäntä ja hyvä ettei tippa vierähdä poskelle… 

Lisää Urban Explorer-meinikiä luvassa...

Toinenkin Urban Explorer kohde on tulossa....syksymmällä?

Mitäs tässä oikeastaan muuta turisemaan, kuin että jatketaan entiseen malliin tänäkin vuonna. Nyt komento takaisin....siis emme jatka entiseen malliin. Nyt voisitte vähän aktivoitua kommentoimaan tarinoita, lähettämään vihjeitä sekä vanhoja valokuvia Lappeenrannasta tai kommentoikaa edes Facebook-sivustollamme. Naamakirjassa on tällä hetkellä 79 tykkääjää, jotka seuraavat Willimiesten jälkiä reaaliajassa. Lisää kuitenkin mahtuu mukaan, joten peukuttamaan siitä! 

Kaipa tähän loppuun voi vielä laittaa yhden Willimieskolmikon suosikkikappaleista, minkä nimi kuvaa ilmeisesti lahtelaisten ja helsinkiläisten sielunelämää paremmin kuin meidän lappeenrantalaisten. Vuorossa siis vuoden positiivisin lappeenrantalainen Jouni Hynynen taustakuoronaan Sinkkonen ja Hongisto. Kyseessä siis Kotiteollisuus ja "Helvetistä itään"