Lappeenranta / Adolf Ehrnroothin aukio ja Rakuunakivi

                                38 Special "20th century fox"

Tykistön poistuttua Lappeenrannan varuskunnan alueelta 1920-luvun alussa, saapui vapautuneita tiloja täyttämään Uudenmaan RakuunaRykmentti URR ja Hämeen RatsuRykmentti HRR. Nämä molemmat rykmentit muodostivat ratsuväkiprikaatin ja Lappeenranta ei ollut enää entisensä. Katukuvaan ilmestyivät kannukset, punaiset hurmahousut ja luurankotakit. Kilpailu kaupungin nuorten neitojen tuttavuudesta löi leiman koko kaupungin sosiaaliseen elämään.

Nämä joukko-osastot kilpailivat rankasti keskenään paremmuudesta, mutta eihän voittajasta ollut epäselvyyttä. Pidemmät perinteet omannut URR, jonka historia juontaa jo 300 vuoden taakse, oli se osasto, joka säilyi pidempään. Tosin se perustettiin uudelleen vasta syyskuussa 1917 sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen, mutta joutui Porvoon lähellä Saksaniemessä punaisten hyökkäyksen kohteeksi ja joutui poistumaan ilman aseistusta Lappajärvelle. Täällä alkoi osaston koulutus ja samalla hankittiin hevosia ja aseita joukko-osaston tarpeisiin, joita riittikin kolmelle eskadroonalle.

URR sai myös yhtenäisen vaatetuksen ja muodosti armeijamme ensimmäisen yhdenmukaisesti puetun joukko-osaston. Sisällissodan alkaessa Mannerheim komensi joukon Kauhavalle riisumaan venäläiset joukot aseista. Tehtävä onnistui ja Kauhavalta voitokas osasto siirtyi Seinäjoelle. Täällä 28.2.1918 Mannerheim päiväkäskyssään nimesi osaston Uudenmaan Rakuunarykmentiksi. Sisällissodan taistelukentät tulivat joukolle tutuiksi ja kirkkaimpana kruununa lienee Tampereen valtaus unohtamatta osallisuutta mm. Kuoreveden ja Länkipohjan taisteluihin. Kuhmoisten taisteluiden aikana URR koki raskaita tappioita ja sai ”Kuoleman eskadroonan” nimen. Kyseinen nimitys oli vielä minunkin armeija-aikana käytössä 2.Eskadroonalla.

Vanha keskuskenttä kuvattuna pääportin suuntaan

Ennen sisällissodan päättymistä URR kerkesi osallistua myös Hämeenlinnan vapauttamiseen ja oli lopulta mukana 16.5.1918 Helsingissä pidetyssä voitonparaatissa. Tämän jälkeen URR sijoitettiin Helsinkiin venäläisiltä vapautuneisiin kasarmeihin, kunnes v.1921 heidät siirrettiin Lappeenrannan kasarmialueelle. He kerkesivät tänne hivenen aiemmin kuin v.1918 Joensuussa perustettu Karjalan ratsujääkärirykmentti, jonka nimi muutettiin v.1919 Hämeen Ratsurykmentiksi HRR. Keskinäinen kilpailu rykmenttien alkoi saman tien, koska HRR syytti, että he saivat surkeammat asuintilat. Osa HRR:n väestä majoitettiinkin Linnoituksen tyhjilleen jääneisiin asuintaloihin. Yhtä kaikki joukko-osastojen yhteiselo alkoi täällä Lappeenrannassa.

Täällä elo jatkui tiukan koulutuksen ja hevosten huoltamisen kera aina talvisotaan saakka, jossa molemmat osastot kunnostautuivat. Ratsurykmenttien historiaan voit perehtyä erinomaiselta Hei Hoplaa sivustolta, joka löytyy täältä. Talvisodan aikana URR osallistui sotatoimiin Perkjärvellä ja Itä-Kannaksella ja osallistui myös mottien tuhoamiseen Laatokan Karjalassa. Ehtivätpä lopuksi myös pysäyttämään venäläisten etenemistä Vilajoelle, jossa omia sukulaisiani asui. Talvisodan päätyttyä joukko palasi Lappeenrantaan. Koulutus jatkui, kunnes jatkosota pakotti rykmentin taas sotaretkelle. Ilomantsista alkanut sotaretki vei joukon Äänisniemelle saakka, missä vuoden 1943 alussa joukko-osasto luovutti hevoset pois. Ratsuväen aika nykyaikaisessa sodankäynnissä oli päättymässä.

Jalkauttamisen jälkeen URR siirrettiin etulinjaan Inkerinmaan Lempaalassa. Sota ei kuitenkaan ollut ohi ja rykmentti joutui kovimpaan mahdolliseen paikaan Uudenkirkon alueella, missä se VT-asemassa torjui vihollisen ylivoimaista hyökkäystä 10-15.6.1944. Täältä tie vei Viipurinlahden torjuntataisteluihin ja lopuksi se siirrettiin vielä takaisin Ilomantsiin, missä se osallistui kahden vihollisdivisioonan tuhoamiseen. Rauhan tultua edessä oli siirtyminen takaisin Lappeenrantaan uuden komentajan Adolf Ehrnroothin johdolla. Oli aika siirtyä taas kouluttamaan uusia rakuunoita.

Keskellä Keskuskenttää sijaitseva Rakuunakivi

Sodan jälkeen näistä yksiköistä jäi Lappeenrantaan jäljelle vain URR, koska HRR jalkautettiin syksyllä 1944 Kouvolassa ja siirrettiin Lahteen. Ei Uudenmaan poikienkaan kohtalo kovin juhlallinen ollut, koska v.1947 joukko-osasto jalkautettiin lopullisesti eikä hevosia enää tarvittu. Suomalaisen ratsuväen monisatavuotiset perinteet lakkasivat Eversti Adolf Ehrnroothin kuuluisaan komentoon Valmiiksi – Ratsailta. Kyseistä komentoa Ehrnrooth piti yhtenä vaikeimmista omalla sotilasurallaan. Historiallisten perinteiden päättyminen kosketti takuulla hänen mieltään, mutta sotilaana noudatti saamaansa käskyä.

Pahempaa oli vielä luvassa…koska v.1951 URR nimi muutettiin Jääkäripataljoona 6:ksi, mutta onneksi tajusivat perinnesyistä muuttaa sen nopeasti Uudenmaan RakuunaPataljoonaksi UudRakP, missä rakuuna Siiskonenkin sai oman sotilaskoulutuksensa kranaatinheitinkomppaniassa. Tuolloin monta kertaa itse toivoin, että käytössä olisi olleet hevoset, koska monet marssit heittimenputki olalla olisi voitu suorittaa helpommin vanhoja perinteitä noudattaen – ratsain.

Mikä kuvaisi paremmin Lappeenrannan ratsuväkiperinteitä kuin hevosenkengistä tehty aita Rakuunakiven ympärillä?

Nämä vanhat ratsuväkiperinteet näkyvät vieläkin täällä Lappeenrannan varuskunnan alueella. Näistä ”tunnetuimpana” kenties Adolf Ehrnrothin aukio eli vanha keskuskenttä. Nykyisin sitä peittää vihreä nurmikko, mutta vielä 1980-luvulla se oli niin kiivaan kulutuksen alaisena, että se oli vain pölyävä kenttä, missä harjoiteltiin armeijan tärkeintä komentoa eli taaksepoistumista. Kaikki eskadroonat saivat siitä osansa, mutta itse en jaksa muistaa mitään hyvää tästä kentästä. No ehkä viikottainen iltahartaustilaisuus oli sellainen, koska silloin ei tarvinnut juosta! Keskellä kenttää vuodesta 1946 sijainnutta rakuunakiveäkin kierrettiin säännöllisesti juosten niin myötä- kuin vastapäivään. Silloin ei ollut aikaa perehtyä pyramidimaisen kiven monogrammeihin eikä muuhunkaan. Nyt tilanne on toinen!

Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden ratsuväen miesten muistokivi vuodelta 1946 eli "Rakuunakivi"

Pronssilaatta paljastettiin 7.9.1996

Mitä olisi ratsuväki ilman miekkoja?

URR:n Fredrik I monogrammi, mitä HRR haukkui kaviokoukuksi

Metsästyksen ja ratsastuksen suojelupyhimys Hubertus. HRR:n tunnus

                           

Lisää Lappeenrannan ratsuväkiperinteistä voit lukea täältä.