Kouvola / HRR - jalkauttamisen muistolaatta

Kouvolan varuskunta-alueella pysymme tälläkin kertaa, koska täältä nykyisin XAMKin tiloista, entisestä pitkäkasarmin seinältä löytyy muistolaatta yhden historiallisen tapahtuman johdosta. Kyse oli kokonaisen aselajin, ratsuväen, lakkauttamisesta. Sama operaatio tapahtui myös kotipaikkakunnallani Lappeenrannassa vuonna 1947. 

Nykyisin Ammattikorkeakoulun tiloja

Laatta kasarmin seinässä

Käytännössä ratsuväki lakkautettiin aselajina jo toisen maailmansodan aikana. Talvisotaan ja vielä jatkosotaankin lähdettiin ratsain, mutta sieltä palattiin joko suksin tai polkupyörin. Oli aika siis tehdä ratkaiseva päätös ja täällä Kouvolassa HRR(Hämeen ratsurykmentti) jalkautettiin 10.11.1944. Motorisoitu sodankäynti oli ajanut ikiaikaisen ratsuväen historian sivuraiteelle. 

Erään aikakauden loppu

Oli siis aika järjestyä tuona päivänä viimeistä kertaa paraatikatselmukseen. HRR jalkautettiin rykmentin komentajan, everstiluutnantti Wahrenin ylevän puheen jälkeen hänen käskystään. 

Kouvola / IT-patteriston killan perinnevaahtera

Helpoin ja halvin tapa muistomerkin pystyttämiseen jälkipolvien ihailtavaksi lienee puun istuttaminen. Näin ainakin on toimittu Kouvolassa, missä varuskunta-alueelle on istutettu vaahterantaimi, joka toimii Salpausselän ilmatorjuntapatteriston killan perinnevaahterana. Se istutettiin entisen esikunnan nurkalle osana Killan 20-vuotis juhlallisuuksia.

Vaahtera on kasvanut 

Muistolaatta

Ei vihertänyt vielä huhtikuussa, vaikka lämmintä olikin

Luovutuspuheen piti Killan valtuuskunnan silloinen puheenjohtaja Martti Lahtinen, joka luovutti puun patteriston hoitoon. Lahjan otti vastaan patteriston komentaja everstiluutnantti Pentti Toivonen.

Vaahteran edustalle on sijoitettu kivi, mihin on kiinnitetty muistolaatta, missä on seuraava teksti:"Perinnevaahtera. 10.10.1981. SalpItPston Kilta ry". 

Kouvola / Keski-Suomen rykmentin miesten hauta

Eilisen kohteen vieressä on toinenkin muistomerkki, joka ansaitsee tulla esitellyksi, vaikka tämä nyt ei liity mihinkään yksittäiseen tapahtumaan. Ajattelin julkaista tämän kuitenkin sen takia, että oma poikani palvelee varusmiehenä juuri nyt Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä ja ainakaan minä en haluaisi saada palveluspaikasta mitään ikävää ilmoitusta. Onneksi poika toimii panssarivaununkuljettajana, joten ihan mitättömistä törmäyksistä tuskin kranaatit rajähtelisivät. Silti ainahan siinä on tapaturman riski, kun ollaan tekemisissä räjähteiden kanssa.

Rauhan aikanakin asepalvelus voi olla vaarallista

Tähän hautaan on näet haudattu 11 miestä, jotka suorittivat omaa asepalvelustaan joko Savon Jääkärirykmentissä vuosina 1918 - 1921 tai Keski-Suomen rykmentissä vuosina 1921 - 1939. Nämä vainajat menettivät henkensä rauhanajan asepalveluksessa ja heidät haudattiin Kouvolan vanhalle hautausmaalle joko omaisten puuttuessa tai sitten muista syistä. 

Harmaasta graniitista valmistetun muistomerkin pystytti paikalle Kouvolanseurakunta, Kouvolan sotilaskotiyhdistys ja Karjalan prikaati. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1957 ja on nykyisin Kouvolan seurakunnan ja Karjalan prikaatin hoitovastuulla. 

Kouvola / Utin räjähdysonnettomuus

Sota on aina vaarallista ja riski menettää oma henkikulta on iso. Rauhan tultua sitä kuvittelisi, että sota ei enää vaatisi uhreja, mutta valitettavasti näin ei ole. Miinoja on raivattava maalta ja mereltä ja käyttämättömäksi jääneitä pommeja ja kranaatteja pitää siirtää rauhan ajan varastoihin. Nämäkin toimet aiheuttavat uhreja vielä kauan sodan päättymisen jälkeen. Tällainen onnettomuus tapahtui myös Utissa 14.2.1945.

Utissa sijainnut lentorykmentti 3 sai käskyn siirtää kaikki lentopimmit 15.2.1945 mennessä keskusvarastoon. Homma määrättiin kapteeni Vähätuvalle, joka hankki 3 kuorma-autoa ja 21 miestä siirto-operaatioon. Pommeja oli aivan helkatisti, esimerkiksi kiitoradan päässä yli 1000 pommia, joten tehtävä oli sekä vaarallinen että hankala toteuttaa annetussa ajassa. 

Kaikki onnistui kuitenkin hyvin, kunnes viimeisenä päivänä sattui onnettomuus Utin rautatieasemalla. Räjähdys tapahtui pommilaatikkoa laskiessa kuorma-auton lavalta maahan. Koko autoryhmän miehistö, seitsemän miestä ja neljä muuta miestä, jotka vastasivat lumitöistä ja vastaavasta. Kuusi näistä henkensä menettäneistä oli Karjalasta tulleita siirtolaisia ja heidät haudattiin yhteishautaan Kouvolan vanhalle hautausmaalle.

Muistomerkissä lukee: "Sodan jälkitoimissa Utin räjähdysonnettomuudessa 14.2.1945 henkensä menettäneet". Muistomerkin hankki ja maksoi puolustusvoimat. 

Kouvola / Vapaa-ajattelijoiden hautausmaa ja muistomerkki

Viikonlopun reissu Laatokan Karjalaan on nyt ohi melkoisen säätämisen ja kohkaamisen jälkeen. Lähes kaikki kohteet listaltani saimme kuvattua, mutta pari kohdetta ei halunnut tulla löydetyiksi tai sitten olin tehnyt pohjatyöt huonosti? Kivaahan tuolla oli, vaikka onhan nämä viikonlopun reissut aina rankkoja. Etenkin kun muutaman tunnin päästä pittää lähteä jo uudelleen. Tällä kertaa tosin luokkaretkelle oman valvontaluokkani kanssa. Yksi yö kylpylässä, niin taas on kesäloma lähempänä! Vaan asiaan.... 

Willimieshän on pakana pahinta sorttia, vaikka kiertelen säännöllisesti tutustumassa eri kirkkoihin ja hautausmaihin, niin Suomessa kuin muuallakin. Työni puolesta olen jopa pitänyt kirkossa joulupuheen 400 henkilölle, joten enpä tästä asiasta sen kummempaa painetta ole koskaan ottanut. Silti jotenkin kaipaisin Lappeenrantaankin samanlaista palvelua, mitä löytyy Kuusankoskella. No, onhan samanlainen Kotkassakin.

Vapaa-ajattelijoiden muistomerkki

Kuusankosken uuden hautausmaan kupeesta löytyy entisen Kuusankosken Vapaa-ajattelijain yhdistyksen, nykyisin pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijat ry, perustama hautausmaa. Yhdistys aloitti toimintansa 28.4.1946 ja vuonna 1949 yhdistys osti kunnalta hehtaarin maata hautausmaaksi. Nimekseen paikka sai Lepola.

Vuonna 1999 hautausmaalle rakennettiin taiteilija Ilkka O. Lehtisen suunnittelema muistolehto, joka mahdollisti uurnahautauksen ja tuhkan sirottamisen alueelle. Samalla kertaa alueelle pystytettiin yhdistyksen muistomerkki.

Kouvola / Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

Aivan Kuusankosken sankarivainajien läheisyydestä löytyy Kuusankosken karjalaisten toteuttama muistomerkki Karjalaan jääneiden vainajien muistolle. Muistomerkin suunnitteli mustasta graniitista taiteilija Tapani Lemminkäinen ja valmistamisesta vastasi Kuusankosken kiviveistämö. 

Muistomerkin paljastus tapahtui Kuusankosken uudella hautausmaalla 11.9.1955 ja puheesta vastasi maisteri Paavo Korven-Korpinen. Patsaan paljastuspuheen piti Kuusankosken karjalaisten puolesta Arvi Koiranen ja muistomerkin otti seurakunnan puolesta vastaan rovasti Antti Orkomaa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta muistomerkissä on, koska en muista nähneeni yhtäkään, jossa olisi molempien kirkkokuntien, luterilaisten ja ortodoksien, ristit samassa kivessä. Voin toki olla omassa mutuilussani pahasti hakoteillä!

Kouvola / Sankarihautausmaa

Sankarihautausmaat ovat upeita paikkoja kesäisin, kun nurmikko vihertää, kukkia on laitettu hautatyynyjen eteen ja paikat ovat muutenkin kunnostetut talven jäljiltä. Valitettavasti tällä kertaa omat kuvani eivät anna oikeutta Kuusankosken sankarihautausmaalle. Syynä on ajankohta, jolloin kävin paikalla eli 20.4.2019. Paikka oli vielä osittain lumen peitossa eikä mitään edellä mainitsemiani asioita ollut tietenkään tehty. Pahoittelut tästä, mutta minkäs teet....

Sankarihaudoille noustaan kivisiä portaita

Filenin suunnittelema sankaripatsas

Risti ja lumipukuiset miehet

Sankarihautausmaalle noustaan kivisiä portaita ylös ja ensimmäisenä on vastassa Emil Rikhard Filenin suunnittelema massiivinen sankaripatsas, joita Filen on suunnitellut useita aina 1930-luvulta lähtien. Tämä Kuusankosken sankaripatsas on paljastettu suurien juhlallisuuksien kera 5.9.1948, jolloin se luovutettiin Kuusankosken seurakunnalle. 

Sankarihautojen puolella näkyvät sotavuodet

Osa sankarivainajista lepäsi vielä lumivaipan alla

300 sankarivainajaa

Filenin muistomerkki on isokokoinen

Sankaripatsaan ympärillä on viimeisen leposijansa saanut 300 sankarivainajaa, joten sota-ajat koskettivat kipeästi Kuusankoskeakin.  

Kouvola / Isänmaan puolesta

Kouvolan Jaalassa olen käynyt  kuvausreissuilla kahdesti aiemmin, mutta pitihän 20.4 käydä paikan päällä vielä kolmannenkin kerran. Jostain ihmeen syystä ajaessani autolla Jaalan hautausmaalle nousevaa mäkeä, en ole huomannut tätä muistomerkkiä! Yleensä ajellessani itselleni oudoissa paikoissa, katseeni harhailee tienvieriä ja talojen seiniä siltä varalta, että löytäisin itselleni tuntemattoman muistomerkin tai -laatan. Moni kohde onkin löytynyt tällä tappavan tehokkaalla menetelmällä. Tämä ei kuitenkaan osunut minun eikä Williladyn silmiin.

Tätä mäkeä olemme nousseet autolla ainakin kahdesti, mutta emme huomanneet muistomerkkiä!

Muistomerkki on tyylikäs

Jaalan veteraanikivi Isänmaan puolesta

No nyt kolmannella kerralla se löytyi, kun meillä oli tietoa tällaisen muistomerkin puuttumisesta blogissamme. Korjataan nyt lopultakin tämä virheemme ja esitellään sotaveteraanien muistokivi isänmaan puolesta 1939 - 1945.

Muistomerkin alku tapahtui, kun maanviljelijä sekä sotaveteraani Vaito Soimakallio löysi tilaltaan tämän kivenmurikan ja päätti, että tässäpä hyvä aihiomuistomerkiksi. Hän itse myös suunnitteli tämän isänmaan puolesta muistomerkin. Siinä on pronssinen tammenlehvä, vuosiluvut 1939-1945 ja teksti, isänmaan puolesta. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1988 ja siitä lähtien sille on laskettu kukkia ja seppeleitä niin itsenäisyys-, kansallisena veteraani- ja kaatuneiden muistopäivänä.

PS. Kaikille lukijoille tiedoksi, että parina seuraavana päivänä ei Facebookryhmään tule muistutusta uudesta julkaisusta. Willimies näet lähtee assistentti Pirhosen kanssa kuvausreissulle Laatokan Karjalaan tänään heti työpäivän jälkeen. Tiedossa on taas muistomerkkien bongausta! Parhautta!

Kouvola / Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

Koska eilen esittelin samasta aiheesta kohteen Valkealan hautausmaalta, niin pakkohan se oli ajella Jaalan kirkolle kuvaamaan vastaava, jonka olin aiemmin jättänyt kuvaamatta! No nyt on sitten tämäkin kuvattu ja faktatiedotkin pitäisi olla kohdallaan...

Muistelupaikka Jaalan kirkkomaalla

Tämä musta graniittinen muistomerkki on paljastettu Jaalan kirkon vierustalla 24.6.1962 ja sen suunnitteli Kirsti Liimatainen. Tokihan tuona päivänä juhlat pidettiin ja paljastuspuheen piti Kymenlaakson Karjalaisseurojen piirin puheenjohtaja Hannes Tuomi. Muistomerkkitoimikunnan ja Jaalan karjalaisten puolesta puheen piti Aleksi Järvensuo. Jaalan seurakunnan puolesta muistomerkin otti vastaan kirkkoherra Puntila.

Kouvola / Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

Tämä on se kohde, jonka jätin aiemmin kuvaamatta, koska näitä on joka paikassa. Tällä samaisella reissulla kuvasin muuten pari muutakin vastaavaa muistomerkkiä, jotka olin jättänyt aiemmin kuvaamatta. Tarkoitukseni oli siis jättää blogissani muistomerkkejä esittelemättä, mutta onneksi tulin toisiin ajatuksiin!

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

Valkealan kirkon vierustalta löytyy siis Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, minkä Valkealan Karjalaisseurat paljastivat Valkealan kirkkomaalla 24.6.1954. Nämä kotinsa menettäneet karjalaisethan menettivät yhteyden entisiin Karjalan hautausmaille haudattuihin esivanhempiinsa. Ainakin 50-luvulla kukaan ei edes uskaltanut ajatellakaan, että ajat muuttuisivat ja pääsy vanhoihin kalmistoihin tuli taas mahdolliseksi. Ilmeisesti tähän viittaa myös patsaan teksti: "Tutkimattomat ovat herran tiet". Pääasia kuitenkin, että nämä muistomerkit toivat heille lohtua.

Muistomerkki

Puheen muistomerkin paljastustilaisuudessa piti Säkkijärven kappalainen Heikki Immonen. Patsaan luovutuspuheen Valkealan seurakunnalle pitivät Santeri Hyypiä, Tauno Häkämies ja Jalmari Lahti. Patsaan otti vastaan rovasti Julius Utriainen.

Kouvola / Lapselle, jota emme saaneet

Täällä Valkealan kirkkomaallakin olen käynyt aikaisemmin valokuvailemassa kohteita, mutta kävin nyt sitten uudemman kerran. Kirkkomaalta löytyi kaksi kohdetta, jotka aikaisemmin hylkäsin, etten niitä julkaise. No, ainahan voi tulla toisiin aatoksiin...

Tämän päivän kohde on toki sellainen, josta en etukäteen tiennyt yhtikäs mitään ja meinasin jättää tämän vieläkin kuvaamatta. Aihe on vaan niin ikävä ja jopa julma. Ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen, koska en ole ikinä koskaan missään törmännyt vastaavaan. Voisin kuvitella tällaisille olevan tarvetta muuallakin kuin täällä Valkealassa. Toki toiste en vastaavaa aio esitellä!

Eipä tästä kohteesta ole sen kummempaa sanottavaa. Kuvat kertokoon puolestaan....

Kouvola / Tankkiesteen muistolaatta

Takana on nyt tiukka rypistys. Viime viikolla kaikki illat kuluivat maatilallamme puuntaimien istutuksessa. Ensin normi duunipäivä, jonka jälkeen poljettiin mäntyjä kankaaseen. Kroppa alkoi jo loppuvaiheessa vähän valittamaan, joten tällä osastolla kaivataan lisää liikuntaa! Sitä onkin taas ensi viikonloppuna tiedossa, kun syöksymme Laatokan Karjalaan kuvausreissulle. Nyt ei tarvitse tehdä työtä, mutta istumalihakset tulevat olemaan kovilla....

Palataan kuitenkin asiaan ja jatketaanpa samalla teemalla kuin eilenkin. Ainoastaan paikka vaihtuu nyt Utista Valkealaan. Täältä hautausmaan aidan vierestä löytyy panssariestekiviä, joista yhteen on kiinnitetty muistolaatta kertomaan paikan historiasta.

Tankkiesteen muistomerkki sijaitsee aivan hautausmaan nurkalla

Muistomerkki

Kiveen kiinnitetty muistolaatta

Nämä kivet on pystytetty talvisodan jälkeen vuonna 1940 ja koskaanhan niitä ei tositoimissa ole tarvittu, mikä on pelkästään positiivinen asia. Sen sijaan tänä päivänä ne sopivat oikein hyvin muistomerkiksi ja niinpä niistä yhteen onkin kiinnitetty muistolaatta Valkealan kirkonkylän kyläyhdistyksen toimesta 4.6.2012. 

Muistolaatassa lukee: "1940 Kymijokilinja Tankkieste. Lappalanjärvi - Harjunmäki. Valkealan kirkonkylän kyläyhdistys 4.6.2012". 

Kouvola / Estekivien muistomerkki

Nykyisen 6-tien varresta löytyi seuraava kohteemme, joka liittyi myös syksyn 1939 varustautumiseen vihollista vastaan. Nykyisin poikkilaitetun Pasintien ja 6-tien risteyksestä löytyy melkoinen määrä panssarivaunujen pysäyttämiseen tarkoitettuja estekiviä, joista yhteen on kiinnitetty muistolaatta, jonka teksti sanoo: "Estekivet panssarien Lapin TL poikien 1939".

Pasintietä pitkin emme päässeet muistomerkille lumen takia

Estekivien muistomerkki

Muistomerkin laatta

Me jouduimme jättämään auton 6-tien laitaan

Vailla sen tarkempaa tietoa, veikkaan näidenkin kivien pystyttäjäksi Tirvankin alueella touhunneita PPP6 joukko-osaston miehiä. Samaa mieltä kanssani on Kouvolan sotamuistomerkit kirjan kirjoittanut Eero Mattila.

Juuri tämän enempää en osaa tästä kohteesta kertoa, mutta ehkä tähänkin tulee joskus myöhemmin lisävalaistusta?

Kouvola / PPP6 muistolaatat

Eilen lopetin viime kesän roadtrip-kertomuksen Sortavalaan ja nyt olisi mahdollisuuksia tehdä jälleen vastaava reissutarina, kun kävimme Williladyn kanssa kierroksella Kouvolassa, Kotkassa, Haminassa ja Virolahdella 20.5.2019. Sitten kuitenkin ajattelin, että en nyt jaksa tästä tehdä sen kummempaa matkakertomusta, koska Suomessa on melkoisen tylsää matkustella kohteelta toiselle. Esittelen nuo kuitenkin samassa järjestyksessä kuin ne kiertelimme. Pitkä reissuhan se oli, koska mittariin kertui yli 500 kilometriä ja päivän valoisa aikakin tuli käytettyä melko tarkkaan.

Pisteen yksi löysin aiemmin, mutta kohteet 2 ja 3 jäivät löytymättä (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Tirvan ympyrän alueelta niitä haeskelin (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Vanhastakaan kartasta ei ollut apua (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Sain taannoin Vesa Toivoselta tarkat tiedot kahdesta Tirvan lavan läheisyydessä sijaitsevasta muistolaatasta. Nuo laatat liittyvät PPP6 porukan alueella tekemiin linnoitustöihin kesällä 1940 ja yhden niistä (yhteensä siis kolme kappaletta) olen jo aiemmin esitellyt blogissani. Näistä kahdesta Vesa lähetti minulle kuvat ja kartat, mistä selviää kohteiden tarkat sijainnit. No, näin ainakin itse arvelin....

Tämä lienee kartan piste 3 (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Lienee kartan piste 2 (Vesa Toivonen / Kalevi Siren)

Totuus on nyt kuitenkin sellainen, etten minä löytänyt kyseisiä kohteita Williladyn kanssa 20.4.2019 tekemällämme reissulla, joten julkaisen Vesan lähettämät kuvat, jotka Kalevi Siren on ottanut. Hän on ilmeisesti löytänyt nämä kohteet ja minä en! Yrityksen puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää, koska tulipahan Tirvan ampumaradan rinteitä käveltyä kiveltä kivelle. Lopuksi meni hermot ja annoin noiden laattojen jäädä odottamaan löytäjäänsä. Minulle riitti!

Sortavala / Wetterstrandin talo

Edessä oli enää roadtripin huipennus! Majoitus ja suihku hotelli Sortavalassa, ruokaa Azeri-raflassa ja olutta. No, ainakin tämä oli päivän aikana kehkeytynyt suunnitelma, mutta ainahan sitä muutoksia tulee... No, pääpiirteissään pysyimme kyllä suunnitelmassa mutta pitihän se raahata kameraa yölläkin messissä, niin tuli sitten yksi kohdekin kuvattua....

Apteekkari Jääskeläisen kivilinna

Kitelästä lähtömme jälkeen ajelimme tyytyväisinä kohti Sortavalaa. Olihan päivä ollut onnistunut, vaikka nyt Aunuksen perähönkölöissä olimmekin eksyneet ja vieläpä pahasti. Nyt kuitenkin tunnelma alkoi kohota, koska tiesimme jo tässä vaiheessa että huomenna kurvailisimme Joensuuhun ja Ruskealan sekä Pälkjärven kohteet saisivat odottaa seuraavaa suvea. No kohtahan tuo reissu on edessä, koska starttipäivä on 24.5.2019. Eipä tarvitse enää montaa yötä odotella...

Suihkunraikkaana ja janoisena

Annos ei sovellu kasvissyöjille

Jumaliste mikä satsi herkkua.....tuli vielä alla

Matkan varrella teimme yhden pikaisen stopin erään talon luokse, minkä olin bongannut jo kesällä 2013 tekemällämme moottoripyöräretkellä. Kyseessä on entisen sortavalalaisen apteekkari Jääskeläisen rakennuttama huvila, jota hyvällä omalla tunnolla voi sanoa upeaksi. Tähän ei maltettu sen kummemmin jäädä, vaan hurautimme eteenpäin.

Kirjauduimme hotelliin, kävimme huuhtomassa päivän hiet niskasta ja lähdimme syömään....vihdoinkin! Jolkuttelimme paikalliseen Azeri-ravintolaan ja tilasimme kumpikin itsellemme vadillisen lihaa. Määrä oli aivan tolkuton ja meillä oli kummallakin oma vari, missä oli yli kilo lihaa ja kaiken lisäksi vielä helkutin hyvää. Usean oluen avulla selvisimme valtaosasta annosta, mutta pakkohan se oli lähteä pienelle kävelylle, kun oli melkoisen pinkeä olo.

Niinpä sitten eteemme tuli Wetterstrandin talo, jonka eräs nainen oli kunnostanut majoitusliikkeeksi. Kävelimme rohkeasti sisään ja tutustuimme paikkaan illan hämärissä. Vaikutti aivan saakelin upealta paikalta, jossa voisin oikein hyvin viettää joku kerta yön tai kaksi. Sen kummempaa historiikkia en tästä tiedä, eikä se kai liene tarkoituskaan. 

Reippaana poistuimme paikalta juomaan vielä oluet tai parit ja köntystelimme hotelliin kuuntelemaan jotain surkeaa yöshowta, kunnes annoin periksi ja poistuin makaamaan. Takana oli hieno reissu ja huomenna valitettavasti kotiinpaluu. Kyllähän Laatokan Karjalassa näkemistä olisi riittänyt vieläkin, mutta ne aikataulut, ne aikataulut! 

Kaipa se on tuleva 24-26.5.2019 reissukin tehdä näin roadtrippinä. Tämähän oli ainakin itselleni mukavaa vaihtelua.....